Linnanmäki avautuu vappuna ja Vuoristorata viettää 75-vuotisjuhlavuotta

 

Linnanmäen huvikausi 2026 käynnistyy nyt vappuna 🎉🎢🎈🎊🎠🎡 Minulla on todella ihania lapsuusmuistoja siitä kun säästä huolimatta piti vappuna aina päästä Lintsille katsomaan olisiko sinne tullut jotain uusia laitteita edellisen kesän jälkeen! Sekä totta kai myös nauttimaan huvikauden ihan ensimmäinen vaaleanpunainen hattara sekä popcornit! Muistan kyllä sellaisiakin vappuja kun huulet sinisenä istuttiin legendaarisessa Maailmanpyörässä, joka korvattiin vuonna 2006 uudella Rinkeli-pyörällä ja katseltiin keväistä Helsinkiä yläilmoista. Kun kierros päättyi suunnattiiin heti Kummitusjunaa, joka nykyään kulkee nimellä Kyöpelivuoren hotelli. 

Seuraava kohde oli jo heti vieressä eli Vekkulaan! Tätä erikoista ja äärimmäisen hauskaa kohdetta ei ole enää olemassa. Minulla on hauskoja muistoja peilisalista, liikkuvista lattioista, riippusillasta, liikkuvista portaista, pyörivästä putkesta ja koko huvin kruunasi mattoliukumäki, johon talokierros päättyi. Vekkula suljettiin ja purettiin kauden 2017!

Pääsin tiistaina Linnanmäen pressitilaisuuteen kuulemaan ja katselemaan mitä kaikkea uutta huvipuisto tulisi tarjoamaan uudella kaudella 2026. Huvikausi käynnistyy nyt vappuaattona 30.4. Karhupatsaan lakituksella kello 18 eli samaan aikaan kun Havis Amanda saa lakin kutreilleen Kauppatorilla. Ajoin tänään torin ohi ja siellä olikin jo kiihkeästi käynnissä juhlajärjestelyt. 

Perjantaina 1.toukokuuta ohjelmassa on StepUp Schoolin esitys klo 12 Estradilla. Vappukulkue starttaa klo 13.50 Kirnun luota. Lastenmusiikkiyhtye Megasakki esiintyy Estradilla klo 14 ja 16. Ja perheen pienimmät voivat saada kasvomaalauksia klo 12-16 Vohvelitehtaan terassilla. Jos virtaa vielä riittää niin 2.toukokuuta Flashdance-musikaaliesitys klo 14 Estradilla ja IHANA Robin Packalen Estradilla klo 18. 

Ja toki kaikki laitteet ovat auki ja Lintsin ihanat herkut myös saatavilla! 

Linnanmäen toimitusjohtaja Satu Järvelä kertoi, että kuluva vuosi on todella juhlavuosi huvipuistolle koska puinen Vuoristorata täyttää 75 vuotta! Vuoristoradan kyytiin hyppää vuosittain 600 000 - 700 000 huvittelijaa, joka ei ole ihan pikku joukko. Vuoristorata on ehdottomasti huvipuiston kaikkein suosituin laite enkä yhtään ihmettele. Legendaarinen puinen Vuoristorata pystytettiin Lintsille 1951 ja edelleen sen jarrutuksesta vastaa jarrumestari! Näitä ratoja ei maailmalta löydy enää kuin kuusi muuta! 

"Puinen Vuoristorata on  pala suomalaista kulttuuriperintöä! Sen kyydissä ovat istuneet niin presidentit, urheilijat kuin useat sukupolvet huvittelijoitakin. Juhlavuoden kunniaksi olemme halunneet vaalia paitsi historiaa, myös elävöittää vierailukokemusta radan ympäristössä." kiteytti Satu Järvelä. 

Linnanmäen Vuoristoradan sisääntuloa tullaan elävöittämään ja sitä myös laajennetaan. Uusi sisäänkäyntialue tarjoaa Lintsin kävijöille katsauksen tämän puisen Vuoristoradan 75-vuotiseen historiaan muistoesineiden, tarinoiden ja henkilöiden kautta. 

Helatorstaina 14.toukokuuta avataan myös noin 70 neliömetrin kokoinen Vuoristoradan terassi, jolta rataa voi seurata todella poikkeuksellisesta näkökulmasta. Lisäksi Estradin puoleiseen kaarteeseen avataan Kioski Vuoristorata, josta on saatavilla juhlavuoden tuotteita sekä klassikkoon viittaavia makuja, kuten tervanmakuisia pastilleja. Tässä vähän näytteitä mitä kioskista löytyy. Ja pakko myöntää, että pastillit olivat OIKEIN HYVIÄ! 

Vuoristoradan virallinen syntymäpäivä on 13.heinäkuuta, jolloin kyytiin pääsee myös pelkällä Aluehupi-rannekkeella. Synttäriviikonloppua vietetään 11.-13.7. ja silloin Estradilla esiintyvät Nelli Matula ja Elias Kaskinen.  

Ja seuraavaksi päästiin sitten Vuoristoradan kyytiin! Pakko myöntää, että minä jänistin vaikka olen Vuoristorata fani. Sen verran kevyt vaatetus oli yllä, että päätin etten kylmetä itseäni vapuksi. Vuoristorata on huippukokemus minusta jo siksi, että itse laite on 75-vuotias ja puinen! Tiesitkö, laitteen lempinimi on "Vanha Rouva" ja se avattiin 13.7.1951. Laitteen suunnittelija oli tanskalainen Valdemar Lebech. Tässä vähän nippelitieto mitä "Vanha Rouva" tarjoaa kyydissä oleville. Pisin lasku on peräti 48 metriä ja se kestää vain 3 sekuntia! Vuonna 2025 laitteelle myönnettiin "Klassikon arvonimi -tunnus". Kesän aika Vuoristoradalla tehdään peräti 40 000 kierrosta! Vanha Rouva on selvästi vielä vetreä ja voimissaan. 

Ja kohta mennään alaspäin ja lujaa... 🎢

Linnanmäen Vuoristorata on yksi niistä harvoista jäljellä olevista radoista maailmalla, jonka junissa on manuaalisesti käytettävät jarrut. Jarrumiehellisen vuoristoradan periaatteen kehitti legendaarinen yhdysvaltalainen vuoristoratojen suunnittelija LaMarcus Adna Thompson 1880-luvulla. Näitä jarrumiehillä varustettuja vuoristoratoja rakennettiin vuosina 1898-1951 ainakin 60 kappaletta. Meidän Linnanmäen legendaarinen vuoristorata kuuluu vielä käytössä oleviin  jarrumiehellisiin vuoristoratoihin. Upea juttu!

Tässä jarrumiehelliset radat siinä järjestyksessä kun ne on rakennettu.

1. Scenic Railway - Luna Park, Melbourne, Australia (avattu 1912)
2. Rutschebanen - Tivoli, Kööpenhamina, Tanska (1914)
3. Montana Suiza - Parque de Atracciones Monte Igueldo, San Sebastian, Espanja (1928)
4. Roller Coaster - Pleasure Beach, Great Yarmouth, Englanti (1932)
5. Hochschaubahn - Prater, Wien, Itävalta (1950)
6. Vuoristorata - Linnanmäki, Helsinki, Suomi (1951)

Jarrumestareita huvikaudella 2026 yhteensä 15 ja heistä 3 on naisia! Tästä voit kurkistaa ketkä toimivat jarrumestareina. Virkaiältään vanhin Leevi on aloittanut "kipparoimaan" Linnanmäen vuoristorataa jo vuonna 1999! Jos et vielä seuraa Jarrumestareita Instagramissa ota ehdottomasti tämä "hyvällä huumorilla ja elämänilolla varustettu porukka" seurantaan. 

Linnanmäen Vuoristoradan lisäksi olen ollut Kööpehaminan Tivolin ja Wienin Praterin vastaavien jarrumiehillisten vuoristoratojen kyydissä. Hienoja olivat nekin mutta "Vanha Rouva" silti ykkönen! 

Totta kai saimme vähän myös kierrellä Linnanmäen huvipuistossa. Muutamia laitteita oli avattu meitä varten. Minähän olen ihan koukussa Derby eli hevoslaukkakisaan, jossa vieritetään kahta palloa oikeisiin reikiin ja näin sitten oma hevonen liikkuu eteenpäin. Pisteet saat sitten sen mukaan mihin reikään 1, 2 tai 3 pallosi sujahtaa. Ensimmäisessä Derbyssä taisin olla hopealla mutta toisen Derbyn voitin ihan ylivoimaisesti 🐎 ihan voittajafiilis!

Myös värikäs Pellentalo, joka vastaa entistä Vekkulaa oli myös avoinna. Myös täällä pääsee seikkailemaan värikkäissä huoneissa peräti kolmessa kerroksessa. Talosta löytyy myös pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja pääset laskemaan kiemurtelevan liukumäen läpi. Pakko myöntää etten ole testannut tätä vielä enkä tällä visiitillä enää ehtinyt sinne kun piti mennä jo seuraavaa tapaamiseen mutta yritän tässä kesänä aikana päästä sinne testailemaan. Tämähän muistuttaa hyvin paljon legendaarista Vekkulaa...😊

Muisto iik!week-kauhufestivaaleilta 2017 - tästä blogipostaukseen. 

Muisto Valokarnevaaleilta 2022 - tästä blogipostauseen. 

Syksyllä erikoistapahtumat täyttävät vuosia eli Linnanmäki jatkaa kesäkaudenkin jälkeen. Kauhufestivaali iik!week on kymmenettä vuotta mukana ohjelmassa 11.9. - 4.10.2026 (suositus ikäraja 15). Valokarnevaaleille tulee puolestaaan täyteen jo 20 vuotta ja tänä vuonna avaus tehdään ensimmäistä kertaa niin, että avausilta 9.10 klo 16-22 on suunnattu vain aikuisille eli ikäraja K18. Koko tapahtuma on  avoinna 9.-18.10. ja paljon hyviä esiintyjiä tiedossa.

Linnanmäen toimitusjohtaja väläytteli myös, että Linnanmäellä selvitellään parhaillaan uusia, ympärivuotisia ratkaisuja erityisesti pääportin alueelle. Eli jatkossa voisi olla ehkä huvikauden ulkopuolella vaikka jotain joulunaikaan liittyvää kuten esimerkiksi Kööpenhaminan Tivolissa, jossa olen itse ollut joulukuun alussa. Tästä varmaan kuulemme lisää myöhemmin. 

Oletko Linnamäki fani? Kuuluuko huvipuisto vierailu sinun kesääsi tai vaikkapa nyt tulevaan vappuun? Mikä on oma suosikkilaitteesi? Ehkä Vuoristorata vai joku muu laite? Ovatko iik!week tai Valokarnevaalit tuttuja tai oletko käynyt viihtymässä niissä? Vappua kohden 🎈🎈🎈

Huhtikuun blogihaaste - huhkia, hapuilla, harjoitella ja 6 muuta sanaa

 

Kun selvisin maaliskuun bingohaasteesta päätin rohkeasti tarttua myös uuteen Repolainen reissaa ja räpeltää blogihaasteeseen. Repolainen heitti haasteen jo huhtikuun ensimmäisenä päivänä seuraavasti. "Aprillia, aprilliä (kummin sanoisit?) syö silliä...vai miten se menikään. Näin se alkaa huhtikuu ja huitaisen huhkittavaksenne hurjan vaiko huolettoman BINGOn. Toki toivon, että HUHTIKUU tulee tarjoamaan itsellenikin vielä huolettoman hersyviä ja hehkeitä havinoita - ans kattoa! Ja tähän(kin) huhkimiseen on AIKAA KOKO KUUKAUSI!!" 

Minun on pakko myöntää käsi sydämellä, että olen melkoisen kilpailuhenkinen ja myös aavistuksen yllytyshullu joten pakkohan tähän huhtikuun H-sanojen haasteisiin piti kääriä hihat eikä heittää pyyhettä kehään vaan hieroa hetkinen harmaita aivosolujaan ja sitten helpon huolettomasti heti haastetta kohden!

HUHKIA

Ihan blogitaipaleeni alussa 11.maaliskuuta 2013 kummityttöni 5v kutsui minut ja Minnien mukaansa talviriehaan aurinkoisessa talvisäässä. Luvassa olisi kuulemma lumikenkäilyä, makkaranpaistoa, lettuja, hevoskärryajelua, ämpäripilkkiä, VPK:n alkusammutusnäytös ja jäänveistoa. Minua tuo jäänveisto kiinnosti heti joten ryhdyimme toimeen kummitytön kanssa ja päätimme tehdä jääkukan. 

Jäänveisto oli äärimmäisen mielenkiintoista ja onneksi saimme opastusta jäänveiston ammattilaiselta Antti Kuosalta koska olihan se myös aika vaativaa puuhaa. Jään työstämiseen kun käytetään erilaisia jäätalttoja, joilla ei suinkaan hakata vaan jäätä höylätään pintaan pitkin. Vähitellen kun sai tuntuman sekä jäähän että työkaluun homma alkoi luistaa. Hikihän siinä kyllä kihosi otsalle monta kertaa kun piti huhkia ja yrittää tehdä parastaan. Tästä voit kurkistaa miltä meidän jääkukka näytti ihan valmiina.  

HAPUILLA

Suomenlinnan saarella on entinen merilinnoitus, joka on täynnä tunneleita. Muistelen lukeneeni jostain, että tunneleita siellä olisi peräti kuusi kilometriä. Mieleen palaa omilta kouluajoilta luokkaretket Suomenlinnaan ja juurikin nämä pimeän, kosteat sekä ahtaat tunnelit, joissa hapuiltiin eteenpäin. Vaikka pelotti todella paljon piti vain rohkeasti mennä muiden luokkalaisten kanssa todella pimeisiin ja ahtaisiin tunneleihin. Näin tuli myös vakuuttaneeksi muille ettei minua pelota yhtään vaikka oikeasti jokainen rasahdus pimeydessä tuntui todella kauhealta. 

Olen myös kokenut samanlaista hapuilua Roomassa kun olin sukeltanut maan alle tutustumaan äärimmäisen mielenkiintoisiin sekä historiallisiin Callixtuksen katakombeihin. Sielläkin tuntui "vähän ahtaalta" joten olen miettinyt olenko ehkä klaustrofobinen ihminen? Kun oli 11-vuotias jäin isoäitini talossa hissiin jumiin ja muistan sen kokemuksen edelleen. Hissi oli todella antiikkisen vanha ja jouduin olemaan siellä melko pitkään ennen kuin apua saapui. Toisaalta käytän nykyään päivittäin hissiä, en ahdistu lentokoneessa tai metrossa maan alla. 

En hapuillut yhtään kun vierailin aikoinaan Postojnanluolassa Sloveniassa mutta toki siellä ei kovin ahtaissa tiloissa liikuttu vaikka oltiin maan alla. Myös Tytyrin kaivoksessa olen kuin kotona ilman hapuilua. Onneksi minulla ei ainakaan ole korkeanpaikankammoa koska olen hypännyt tandemlaskuvarjohypyn 4000 m korkeudesta.

HARJOITELLA

Olen hitsannut vedonlyönnin seurauksena ja sitä piti ensin vähän harjoitella. Arvostelin työpalaverissa yhden metallirunkoisen kalusteen hitsisaumoja ja miespuoleinen kollegani heitti minulle "Turha arvostella kun ei itse edes saa kahta kappaletta yhteen hitsaamalla." Löimme vetoa - juu olen myös joskus yllytyshullu - ja minä voitin 50€ vedon. Itse asiassa hitsasin neljän metallinpalaa yhteen ystäväni lainaamilla laitteilla ja ohjeilla. Suurkiitos ystävälleni, joka lainasin välineet, opasti ja minä harjoittelin koska periksi ei anneta. 

HILJAINEN

Matkoillani olen aina tuntenut vetoa piipahtaa sisälle kirkkoihin koska siellä on hiljaista ja rauhallista. Kun ulkona on paahtava helle ja valtava hälinä ympärillä on todella rauhoittavaa viettää hetki ihan erilaisessa ympäristössä. Toki olen myös äärimmäisen kiinnostunut arkkitehtuurista ja kirkkotaiteesta eli sekin vetää minua hiljaisuuteen. Näissä kuvissa olen ainoalla Pietarin matkallani 2014 huhtikuussa Iisakin kirkossa, joka oli aivan valtavan suuri ja upean koristeellinen. Mieleen jääneitä kirkkoja ovat myös Pyhän Marian kirkko Gdanskissa Puolassa, Turun tuomiokirkko, Petäjäveden vanha kirkko ja Pyhämaan "ihmeitä tekevä" uhrikirkko muutamia mainitakseni. 

HUOLETON 

Lapsuuteen kuului ihana huolettomuus! Lapsena en muista koskaan olleeni huolissani tai stressaantunut. Äiti ja isä suojelivat minua ja ottivat vastuuta meidän lapsien elämästä. Totta kai saatoin olla hetkellisesti huolissani pärjääkö pieni pesästään lennähtänyt linnunpoikanen suuressa maailmassa mutta en jäänyt murehtimaan asiaan pitkäksi aikaa. Lapsena en myöskään ollut tietoinen kaikesta siitä pahasta mitä maailmassa on koska elin turvallisessa elinympäristössä. 

Vasta myöhemmin kun kasvoin vanhemmaksi huolettomuus alkoi vähenemään koska tieto lisäsi tuskaa monista asioista, jotka maailmassa ovat pielessä. Kuvassa on nuorin kummityttöni, veljeni tyttö 2013 kun olemme palaamassa Korkeasaaren Art meets Sand -tapahtumasta. Tästä pääset kurkistamaan samaisen huolettoman tytön vanhojen tansseihin pari kuukautta sitten. 

HERSYVÄ

Linnanmäen Valokarnevaalit ovat jo vuosia kuuluneet minun lokakuisiin tapahtumiin. Koska olen kesän lapsi kaipaan siinä vaiheessa kun syksy saapuu pimeine iltoineen erilaisia valotapahtumia. Lintsin Valokarnevaalit ovat olleet sellainen hyvää mieltä tuottava piristysruiske valaisemaan alkavaa kaamosta. Valokarnevaaleissa on mukana ollut myös sambakoulu Império do Papagaois -ryhmän huikeat tanssijat sekä Bateria rumpusetti. Ja tanssimassa myös taitava kummityttöni eli sama tyttö, jonka kanssa veisteltiin jääkukkaa ja oltiin Korkeasaaressa. Samban rytmi vie ihan väkisin mukanaan ja tanssijoiden hersyvä ilo ja riemu myös tarttuu katsojiin. 

HÄNNÄLLINEN

Minun elämässäni on ollut kaksi rakasta hännällistä eli Minnie ja Mimmi! Olin aina haaveillut koirasta ja ensimmäinen jackrussellini Minnie muutti meille 2005. Saimme viettää Minnien kanssa yhdessä upeat 15 vuotta ja neljä kuukautta ennen kuin hän siirtyi sateenkaarisillalle. Alkoi vimmattu uuden valkomustan jackrussellin pennun metsästys ja Mimmi muutti meille 2021 toukokuussa. ❤️❤️

HEHKEÄ 

Mietin pitkään mitä adjektiivi "hehkeä" oikeastaan tarkoittaa. Löysin yhdeltä keskustelupalstalta seuraavia kommentteja "hehkeästä". "Hehkeä hehkuu hyvää tuulta ja on kaikin puolin viehättävä. Voi toki olla sen lisäksi myös klassisen kaunis." "Minä ajattelen hehkeyttä elinvoimaisuutena." "Hehkeä on silmän ja sydämen ilo mutta myös henkevä." "Mulle hehkeä on säteilevä, itsevarma, ei-ihan-nuori, sinut itsensä kanssa." "Tyyni, rauhallinen, huoliteltu olemus. Hän on sinut itsensä kanssa."

Päätin valita tämän kuvan hiuksistani koska vuosia sitten kun menin yhteen tilaisuuteen sain siellä kuulla tämän kampauksen kanssa "Oletpa sinä hehkeä." Silloin en oikein ymmärtänyt mitä henkilö tarkoitti mutta minun kalanruotoletti hiuskukalla oli hänestä "hehkeä". 

HAVINA

Havina voi olla huminaa, kohinaa, kuisketta, suhinaa mutta ääntä se on. Haavan lehdet havisevat puissa kun tuulee. Haapa on siitä erikoinen puu, että sen voi tunnistaa pelkällä korvalla. Kiistattoman teorian mukaan selitys on ns. lehtiruodissa eli puun oksan ja lehden tyven välissä olevassa kannatinosassa. Kun rauduskoivulla lehtiruoti on alle sentin mittainen haavan lehtiruoti voi olla jopa neljä senttimetriä pitkä. Siksi se haapa havisee. Koska minulla ei ollut kuvaa haavasta otin tähän mukaan Ahvenanmaan reissulta bongatun juhannussalon, joka minusta kyllä ihan selkeästi sai aikaan havinaa.  

Nyt jään odottelemaan selvisinkö tästä huhtikuun blogihaasteesta Repolaisen mielestä. Hyvää sunnuntaita kaikille. Jos et vielä ole äänestänyt niin huomenna on virallinen vaalipäivä! Aurinkoa ja iloista mieltä kaikille! 

Sea Life Helsinki tarjoaa vedenalaisia elämyksiä Linnanmäellä

 

Sea Life Helsinki avasi ovensa vuonna 2002 ja minä taisin vierailla siellä ensimmäistä kertaa vain muutamia kuukausia avajaisten jälkeen. Linnanmäelle sijoitettu Helsingin Sea Life on osa Merlin Entertainmentsin omistamaa Euroopan-laajuista Sea Life -ketjua, joka on maailman suurin yleisöakvaariokeskus. Jo pikkutyttönä minun ehdoton suosikkiohjelmani teeveessä oli Merten salaisuudet, jossa punapipoinen kapteeni ja tutkimusmatkailija Jack Cousteau selaisi Calypso nimisellä aluksellaan maailman meriä tutkien samalla merta ja kaikki vesielämän muotoja. Ihastuin vedenalaiseen maisemaan värikkäine kaloineen, koralleineen, simpukoineen, merihevosineen sekä lukuisine muine eliöineen. 

Merten salaisuudet -ohjelma vei niin mukanaan, että haaveilin jopa pikkutyttönä lähteväni aikuisena jonkin tutkimusaluksen mukaan niiden kiertäessä maailman  merillä. Kasvaessani aikuiseksi huomasin tulevani todella helposti merisairaaksi joten tuo haave jäi toteuttamatta. Ei siis ihme, että Sea Life Linnanmäellä on kiinnostanut minua aina. Blogiin ei koskaan aiemmin ole päätynyt yhtään juttua vedenalaisen maailman jutuista joten nyt on aika korjata tilanne. Vierailin viime lauantaina Sea Lifessa ja nämä valokuvat ovat pääosin tuolta reissultani. Kohde kiinnostaa selkeästi sekä lapsia että aikuisia joten merten syvyydet ja pinnan alainen elämä kiehtoo laajaa katsojakuntaa. Oli ihanaa myös huomata miten innokkaasti hyvin pienetkin lapset reagoivat näkemäänsä riemun kiljahduksista päätellen.

Kuva Iltalehti / Sea Life

Legendaarinen Mikko-meriahven oli vuosia Sea Lifen todellinen vetonaula, jota ihan joka kerta käytiin aina moikkaamassa akvaariossa käynnin yhteydessä. Mikko koki kovia koronapandemian alkamisen jälkeen kun Sea Life suljettiin ja ihmiset eivät enää vierailleet kohteessa. Mikko raukka masentui, söi virikeharjasakin sekä rikkoi akvaarionsa yhden seinän. Mikolle hankittiin oma televisio, josta se näki ihmisiä piristyäkseen. Onneksi ihmisten taas palattua Sea Lifeen Mikko muuttui omaksi itsekseen jälleen. Mikko siirtyi ajasta ikuisuuteen 3.5.2022 saatuaan äkillisen sairauskohtauksen. Mikko-meriahven ehti asua Sea Lifessa 15 vuotta ja kuolleessaan se oli peräti 18 vuotta vanha. RIP Mikko ♥

Sea Life -kierros aloitetaan Etelä-Amerikan tulvasademetsistä eli Igapó-alueelta. Amazon-joki on 6400 kilometriä pitkä maapallon suurin joki. Pituudessa se tosin häviää maailman pisimmälle joelle Niilille (6650 km). Amazon virtaa Etelä-Amerikassa peräti yhdeksän valtion läpi ja se onkin oikeastaan sisämaassa oleva meri, joka kuhisee elämää. Joki yllä pitää maapallon suurinta sademetsää ja tukee monimuotoista luontoa. 

Näiden Amazonin alueella esiintyvien punapirajoiden purukalusto näytti aika pelottavalta. Punapiraija on 20-30 cm pitkä ja se elää parvissa. Kun ravintoa on riittävästi parvessa säilyy suhteellisen sopuisa ilmapiiri. Pääsääntöisesti piraijat syövät muita kaloja mutta löytäessään kuolleen tai haavoittuneen eläimen ne kaluavat sen kyllä melko nopeasti putipuhtaaksi syötävistä osista. Kuivan kauden aikana kun vettä on vähän tulee punapirajoista aggressiivisia ja ne voivat todella hyökätä parvena myös itseään isompien kimppuun etsiessään ravintoa. Kun Amazon tulvii ja toisaalta taas myös ajoittain vetäytyy käydään samalla koko ajan taistelua myös sademetsän ja veden valtakunnan kesken.

Amazonin alueelta löytyy myös sähköankeriaslaji, joka pystyy antamaan 860 voltin sähköiskun! Tämän veijarin volttimäärä on siis melkein neljä kertaa korkeampi kuin oman kodin pistorasiasta tuleva virta. Huhhuh! 

Tämä ihanan sininen nuolimyrkkysammakko oli vähän ujo valokuvauksen suhteen joten lainasin netistä tuon selkeämmän kuvan veijarista. Nämä sammakot ovat poikkeuksellisen vilkkaita päiväsaikaan. Kirkkaat värit varoittavat petoeläimiä sammakoiden ihon myrkyllisyydestä. 

Vannekirjoahven elää myös Amazonilla ja se muistutti todella paljon meillä kotona akvaariossa minun lapsuudessani olleita kaloja. Koska perheessämme oli allergiaa kalat olivat ainoita lemmikkejä, joita voitiin hankkia. Veljeni oli nimennyt kalat Kaunoksi, Kuunoksi ja Ilmariksi. Muistan, että niitä pystyi syöttämään kädestä ja ne pitivät myös silittelystä. Akvaario oli valtavan suuri mutta silti se kävi kalatriolle liian pieneksi. Lopulta veljeni kalat myytiin takaisin Kapteenin eläinkauppaan mistä ne oli alun perin hankittukin.

Seuraavaksi Sea Lifessä siirryttiin tropiikkiin ja todella värikkäiden kalojen sekä korallien satumaiseen vedenlaiseen maailmaan. Keltainen, näyttävä pippuripallokala nimeltään Pörrö oli hyvin esillä ja varmasti tallentui lukuisiin kävijöiden valokuviin sekä videoihin. Pörrö tuli oikein poseeramaan kun ihmiset lähestyivät tropiikkiakvaariota. Ei ihme, että pippuripallokalan esittelytekstissä luki "Monet pallokalat ovat suosittuja akvaariolemmikkejä niiden persoonallisen luonteensa vuoksi."

Pippuripallokala Pörrö näytti välillä siltä kuin se oli hymyillyt ja sen jälkeen haukotellut. Ja varsinainen linssilude se oli uidessaan näyttävästi edestakaisin katsojien ihmisten edessä kuin odottaen aplodeita. 

Viirullinen keisarikala elää koralliriuttojen alueella mutta on myös suosittu akvaariokalana. Keisarikaloilla on jännä nokkamainen leuka, jolla se murskaa kovakuoriset katkaravut, äyriäiset, korallit syöden myös matoja sekä leviä. Keisarikalakoiras ja -naaras pysyvät tavallisesti yhdessä koko elämänsä ajan. Toisaalta koiraalla voi olla myös haaremi 2-5 naaraan kanssa. Jos koiras kuolee jokin haaremin naaraista vaihtaa sukupuoltaan ja se ryhtyy ryhmän hallitsevaksi koiraaksi. Kaloilla on ihmeellisiä kykyjä!

Valokuvassa näkyy keisarikalan vieressä myös pikkuruinen puhdistajakala. Vain noin sormenmittainen puhdistajakala kuuluu huulikaloihin. Puhdistajakalalla on äärimmäisen tärkeä tehtävä koralliriutoilla. Se tarjoaa loisten ja kuolleen ihon poistoa muille itseään paljon isommille kaloille. Puhdistajakalan tarjoamat palvelut ovat elintärkeitä niitä paljon suuremmille kaloille kuten vaikka haille joten siksi isommat, puhdistettavat kalat eivät syö puhdistajakaloja vaan antavat niiden rauhassa tarjota palveluitaan. 

Enkelikala kuuluu keisarikalojen heimoon ja se on myös suosittu akvaariokala. Kalan kyljet ovat hopeanharmaat ja pyrstö kirkkaankeltainen. Enkelikalan evät ja pään seutu ovat taas siniset. Selkä ja vatsaevät ovat siipimäisen suuret. 

Koralli näyttää ihan kiveltä tai kasvilta merenpohjassa mutta itseasiassa se on kuitenkin eläin. Koralli kuuluu samaan eläinryhmään kuin esimerkiksi meduusat. Minulla on ollut vuosia haave päästä joskus Australian Isolle Valliriutalla katsomaan sekä koralleja että myös kaloja. Pelkään koko ajan, että kun merivesi lämpenee liikaa koralleille valliriutoilla käy huonosti. Ne ovat nyt vaalentuneet huomattavasti ja suuria alueita Isosta Valliriutasta on tuhoutunut. Unescon maailmanperintölistalla oleva Iso Valliriutta pitäisi pystyä pelastamaan tuholta ennen kuin on liian myöhästä. 

Jännän sinimustan värityksen omaava palettivälskäri kuuluu välskärikaloihin. Kalan kyljessä on kirkkaansininen ja musta paletin muotoinen kuvio. Kalan pyrstö on puolestaan sitruunankeltainen. Palettivälskäri vaikutti hyvin itsevarmalta kun se lipui akvaariossa. 

Keltavälskäri ja keltapyrstövälskäri uivat palettivälskärin molemmin puolin valokuvassa. Välskäreiden nokkamainen leuka oli samanlainen kuin keisarikalojen ja juuri tuo "nokka" antoi kaloille "hauskan ilmeikkäät kasvonpiirteet". 

Koralliriutoilla viihtyvät myös erikoisen ulkomuodon omaavat siipisimput. Siipisimput kuuluvat merien myrkyllisimpien kalojen joukkoon. Kalan myrkky sijaitsee selkäevien piikeissä. Siipisimpun piikkien myrkky pystyy tappamaan ihmisen vain harvoin, mutta jo pelkkä pistos voi aiheuttaa kovaa kipua, oksentelua ja hengityksen lamaantumista. Koska jopa hait väistävät tätä "piikkikalaa" niin se kertoo jotain sen "ikävästä myrkyllisyydestä". Karibialla siipisimppuja on riesaksi saakka ja se uhkaa myös Välimerta. Siipisimppu on ikävä vieraslaji, joka on levinnyt Punaiseltamereltä muihinkin meriin. 

Vuokkokala tuli kaikille tutuksi vuonna 2003 kun parhaan animaatioelokuvan Oscarin voittanut Nemoa etsimässä -leffasta tuli supersuosittu. Valitettavasti elokuva myös kasvatti vuokkokalojen suosiota akvaariokaloina todella paljon. Vuokkokala on koralliahveniin kuuluva kalalaji, joka on pituudeltaan n. 5-7 cm ja naaras on suurempi kuin uros. 

Vuokkokalat elävät luonnossa symbioosissa merivuokon kanssa. Vuokkokala on immuuni isäntävuokkonsa polttaville lonkeroille. Vuokkokalan tehtävä on syödä merivuokon lokeroiden välistä loisia ja tähteitä. Vuokkokalat ovat pariuskollisia ja ne kutevat saman vuokon läheisyyteen, jota ne pitävät isäntänään. Naaraskala johtaa vuokkokalojen yhteisöä ja jos naaras kuolee muuttuu suurin koiras naaraaksi. Syntyessään kaikki vuokkokalat koiraita. Osa niistä vaihtaa sitten sukupuolta naaraiksi vanhemmiten. 

Murisijakalan viirullinen ja pilkullinen väritys on muuttunut punertavaksi allasta valaisevien lamppujen takia. Murisijat elävät Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren lämpimissä vesissä, enimmäkseen koralliriutoilla. Niihin kuuluu myös murtoveden ja makean veden kaloja. Murisijakalalla on tyypillisesti pieni mutta paksuhuulinen suu. Kalojen hauska nimi johtuu äänestä, joka syntyy kun ne narskuttavat hampaitaan yhteen. 

Tässä näkyy murisijakala ihan oikealla värityksellään. 

Seuraavaksi Sea Life kierroksella saavutaan syvempiin vesiin eli Valtamerialtaalle, jonka yhteydessä on myös vedenalainen tunneli, joka mahdollistaa sen, että voit katsella kalojen lipuvan pääsi päältä vedessä. Tunnelissa oli itse asiassa aika jännää kävellä kun hai suhahti yhtäkkiä pääsi yli. 

Haita katsoessa hävisi jotenkin ajan ja paikan taju kun vain tuijotti niiden sulavaa uimista. Tuntui myös siltä, että hait uivat todella nopeasti eli valokuvaaminen on hieman haastavaa. Harmaabambuhai yläkuvassa oli kyllä aika nopea uimisessaan. Bambuhaiden ravintoa ovat pienet kaluat ja selkärangattomat eläimet kuten ravut ja seepiat. 

Mustaevähait olivat myös aika vikkeliä liikkeissään ja se on pieni/keskikokoinen hai. Hain tunnistaa väristään eli se on kelta-ruskea tai harmaa yläpuolta, valkoinen alta ja sillä mustia kohtia mm. selkäevässä ja peräevässä. Mustahait painat noin 24 kiloja ja ne eivät ole vaarallisia ihmisille. Mustahait elelevät matalassa ja kirkkaassa vedessä koralliriutoilla. 

Sea Life -näyttelyssä kuljetaan myös käytävällä, jonka seinällä esitellään maailman merten historian. Taidettiin lähteä liikkeellä 550 miljoonaa vuotta sitten alkavasta kehittymisestä. Meri on mantereiden ympärillä oleva laaja ja yhtenäinen suolavesikerros, joka peittää noin 381 miljoonaa neliökilometriä eli 70,8 prosenttia maapallon pinta-alasta. Maa on Aurinkokunnan ainoa planeetta, jonka pinnalla on nestemäistä vettä. Maapallon voidaan katsoa olevan viisi valtamerta: Tyynimeri, Atlantin valtameri, Intian valtameri, Pohjoinen jäämeri ja Eteläinen jäämeri. 

Rauskujen kuvat Sea Life Linnanmäki 

Minun vierailuaika rauskualtaan rauskuilla oli "paha päivä" koska suurin osa niistä vain makaili akvaarion pohjahiekassa. Yhtään onnistunutta kuvaa en rauskuista saanut joten kollaasikuvat ovat Sea Lifen sivulta lainattuja. Rauskut ovat minusta aika hassuja kaloja koska ne ovat "sellaisia leijuvia rättejä" meressä. Maailmassa on olemassa yli 500 erilaista rauskulajia! Niiden lähin sukulainen on hai ei rauskut ovat muokkautuneet haista noin 150 miljoonaa vuotta sitten!

Seeprahai näytti ihan aaveelta kun se lipui akvaarion pinnalla. Näyttävätkö meriahvenet hieman varauksellisilta tuota haita kohtaan vai kuvittelenko minä?

Olin varmasti kiertänyt Sea Lifessa puolitoista tuntia koska vatsani alkoi vaativasti kurnia ruokaa. Oli aika palata takaisin merenalaisesta maailmasta ja siirtyä rappuset yläkertaa, jonne olin jättänyt päällysvaatteeni. Sea Life Linnanmäki löytyy osoitteesta Tivolitie 10 ja nyt talvella parkkipaikalla on todella hyvin tilaa autolle. Sea Life on avautuu päivittäin kello 10 ja sulkeutuu päivästä riippuen 17 tai 18 aikaan. Tästä voit kurkistaa aukioloajat. Lipun voi myös varata netistä ja saada sen sieltä myös halvemmalla. Nyt talviaikaan kahvila ei ole toiminnassa mutta omia eväitä saa syödä niille varatussa paikassa. Kesäaikaan on Linnanmäen kahvila tilassa taas toiminnassa.

Vedenalainen elämä on kiehtovaa joten lämmin suositus tälle retkikohteelle. Mukavaa viikonloppua kaikille. Muistakaa olla varovaisia liukkailla kaduilla ja poluilla. Liian moni tuttu on jo kaatunut!