Marjon matkassa 2015 - heinä-joulukuu

Tässä vielä pikakatsaus bloggaajan viime vuoden toiseen puoliskoon heinäkuusta joulukuuhun.

Heinäkuu 2015

Heinäkuussa aloitettiin odotettu kesäloma ja päästiin oikean kreivin opastuksella tutustumaan huikeaan Malmqårdin linnaan Pernajassa ja maistelemaan linnan pienpanimon Dinkell oluttakin. Kotimatkalla etsittiin taas täydellistä hampurilaista poikkeamalla syömään Bosgårdin luomuliha purilaista ja hyvää oli MUMS! Kesävaatteetkin kaipasivat täydennystä alennusmyynneistä :)

Louhisaaren kartanolinnan sokkeloissa oli kiva piipahtaa helteisenä lomapäivänä. Ajattelin kauhulla sen yhden kartanorouvan kohtaloa, joka unohtui mustasukkaisen isännän matkan ajaksi komerosäilöön ruuatta ja juomatta...lopun voitte vain päätellä itse....karmivaa!

Kesälomaan mahtui Turkua ja Tamperetta, perinteiset Fiskars/Billnäs antiikkimarkkinat ja löytämisen riemua, hyvää ruokaa ja juomaa, ystäviä, aurinkoa ja lämpöä. Porin Jazzit olivat naisten juhlaa kun kova kolmikko Jessie J, Paloma Faith ja Emeli Sandè ottivat päälavan haltuun ja tanssittivat Kirjurinluotoa. Huikeat Jazzit ja ensi vuonna sitten uudelleen!

Heinäkuun ehdoton kohokohta olivat Vantaan Kivistön asuntomessut. Siellä käytiin sekä työn että vapaa-ajan puolesta useita kertoja. Parhaiten jäivät mieleen ehkä loft-asunnot ja ne vähän "erilaiset kodit". Alue oli mielestäni melko keskeneräinen vielä mutta odotellaan nyt rauhassa mihin kehittyy.

Iloa asuntomessuilla tuotti söpö Hammaspesukoira Orvokki, joka emäntänsä Marjon kanssa valittiin vuoden heinolalaiseksi. Tämä bostoninterrieri on kyllä valloittava persoona!

Lierihatussa ja aurinkolaseissa käytiin keräämässä useana päivänä niityltä kesäkukkia, jotka muuten päihittävät ostokukat usein kauneudellaan. Sääli, että kestävät vain hetken maljakossa.

Maalaistytöt pääsivät myös samoilemaan heinäseiväspellolle Tuomarinkylän kartanon maisemissa. Maalaistyttö minussa nosti taas päätään ja kaipasin asumista vanhassa talossa...

Joka ainut kesä minut valtaa vastustamatta
halu olla mehiläinen.
Niityltä niitylle minä lentäisin hoilaten,
hoippuen, hyräillen
ja jäisin kukkaan aina kunnes olisin uuvuksissa
ja tuuli kumppanini hyväilisi otsaani
kunnes tulisi se yksi
johon jäisin iäksi.

Tommy Tabermann

Heinäkuu oli kyllä melkoinen menokuukausi kun kelasin läpi tekemisiäni. Tampereen Milavidassa kuolattiin Salvatore Ferragamon huikeita kenkiä monta tuntia. Porvoossa herkuteltiin vähän erilaisilla pizzoilla ja samoiltiin Vanhan Porvoon kaduilla sekä jokirannassa. Ja olihan se huikea kesäviikonloppu Naantalissa ja hurmaava Villa Randala. Vierivät kivet eivät sammaloidu... :)

 ♥♥♥ Ihana heinäkuu ja ihana loma  ♥♥♥

Elokuu 2015

Elokuussa ilmat jatkuivat helteisinä ja asuntoni lisähuone oli puhjennut täyteen kukkaansa. Karvainen kerrostalokyttääjä otti vakiopaikkansa päivystyspaikalla mutta tänä vuonna hän ei ihan totaalisesti onnistunut tallomaan markettoja. Mansikat ja vadelmat kypsyivät ja ensimmäiset kanttarellit löydettiin lähimetsästä kotitalon läheltä. Yhden kastikkeen verran herkkuja!

Mairen päivää vietettiin Noormarkun Villa Mairean huikeassa miljöössä. Kyllä se Alvar on osannut piirtää viivat oikein! Kaikki kohdallaan eikä mitään liikaa. Less is more!

Kemiönsaaren reissun yhteydessä hurmaavan kahden nuoren yrittäjän kesäkahvila Källarvinden. Ihanaa kun nuoret yrittävät ja työllistävät itseään! Kemiö on iso saari ja sinne mahtuu Amos Anderssonin kartanoa, Suomen Skansenia ja hyviä ruokapaikkoja. Ehdottomasti ensi kesänä uudelleen!

Lähiöfestivaali #ourhouse Vantaan Mikkolassa oli mielenkiintoinen tapahtuma, jonka tarkoituksena oli nostaa pinnalle kysymystä siitä mitä 60-70 lukujen lähiöille pitäisi tehdä? 

"Tänään lähiöissä asuu 1,5 miljoona ihmisistä - noin joka viides meistä. Tarpeemme ja tapamme ovat muuttuneet. Monelle meistä lähiö ei ole enää toiveiden koti. Seuraavien vuosien aikana lähiöitä korjataan miljardeilla euroilla. Lähiöissä alkaa uusi aikakausi. Riippuu meistä millainen."

Ruotsinpyhtään ruukkialue tuli tutuksi yhden lukijan - kiitos vielä sinulle anonyymi - ansiosta. Samalla reissulla otettiin haltuun Eija's Garden Ahvenkoskella ja rapsuteltiin myös Alma-Orvokkia. 

♥♥♥

Idylliseen kesäkahvila Cafe Siilikin ehdittiin kokea vielä viikkoa ennen sen sulkeutumista. Ensi kesää odotellen ja Siilin brunssia...viime vuonna brussit jäivät ikävä kyllä kokematta.

Elokuu huipentuu aina Loviisan Vanhat talot tapahtumaan. Ehkä ensi vuonna olisi aikaa olla siellä peräti kaksi päivää ja kokea myös Venetsialaiset....

Syyskuu 2015

Syyskuussa Marjon matkassa liittyi mahtavaan 40+bloggaajat yhteisöön, jossa kaikki bloggaajat - naiset ja miehet ovat yli 38-vuotiaita. Mahtava poppoo meitä on ja joukossa niin matka-, ruoka, lifestyle-, kauneus-, kulttuuri-  kuin koti ja sisustusblogejakin. Hyvää luettavaa ja ehdottomasti kannattaa tutustua myös kanssabloggaajieni kirjoituksiin. Kiitos Helille ryhmän luotsaamisesta!

♥♥♥

Lumon kanssa käytiin Katajanokalla kiven sisällä syömässä Jailhouse burgeria ja katsastamassa miltä uusittu Hotel Katajanokka näyttää. Hyvää ruokaa ja nähtiin ihan oikeasti talossa istunutkin henkilö. Kesävaatteissa kuljettiin edelleen ja sandaaleissa vilkkuivat punatut varpaankynnet.

Sitten alkoivat Habitare ja Design Week. Messukeskuksen lisäksi Muotoilumakasiini L3 tuli koluttua läpi ja muotoilua, designia sekä erilaisia tapahtumia olisi ollut jokaiselle illalle. Habitare on freesannut ilmettään upeasti - kiitos Laura Sarvilinnan!

Lämmintä ja aurinkoista edelleen säiden puolesta. Uudenkaupungin Vanhat Talot eli Ugin Talot tapahtuma oli myös syyskuussa. Kartta kourassa tutustuttiin uusiin taloihin, puutarhoihin ja upeisiin portteihin Ugissa. Päästiin käymään yhdessä Suomen Kaunein koti voittajatalossakin. Erilainen paikka kuin Loviisa ja ehdottomasti käymisen arvoinen.

Lokakuu 2015

Vihdoin ehdittiin sunnuntai brussille Bastvikin kartanoon Saunalahdessa. Tähän ei sanoa muuta kuin MUMS ja vielä kerran MUMS!

Kruunuvuoren hylättyjä autiotaloja käytiin katsomassa taas haikeutta mielessä koska nämä katoavat tai poltetaan viimeistä taloa myöden?

Tallinnassa koettiin sekä tuskaturismia Paterein hylätyssä vankilassa että makuelämyksia sekä 

F-Hoonessa että ravintola Fabrikissa. Tallinnasta tuntuu koko ajan löytyvät uusia kiinnostavia juttuja Kalamajan alueelta.

Helsinki Internation Horse Show tarjosi eläimellistä menoa ja taidokkaita suorituksia. Hevostarvikkeita ja -varusteita oli myös myynnissä melkoinen määrä.

Lokakuussa myös koirani Minnie♥♥♥ täytti 10-vuotta ja ulkoilimme paljon Seurasaareessa, Suomenlinnassa ja metsissä. Liekö näitä reissuilta tullut sitten ne haavat reppanan silmään mitä on nyt loppuvuosi ja tammikuun alku tästä vuodesta podettu?

Marraskuu 2015

Ilmat jatkuivat edelleen poikkeuksellisen lämpiminä vuodenaikaan nähden. Kävin syksyllä kerran kuussa työmatkoilla Göterborgissa joten ruotsalainen yrityskulttuuri, fika-aika ja Landvetterin lentokenttä tulivat minulle tutuiksi.

Marraskuussa piipahdettiin ottamaan tuntumaan jo LUX Helsinkiin, joka aukeaa huomenna Helsingissä. Valotapahtuma vieraili Fiskarsissa ja pakkohan se oli juoda myös kupilliset kuumaa Laundryssa - ihanan idyllinen pikkukahvila ja hyvää syötävää. Kulttuurikoira matkassa mukana :)

Tiirinkosken tehtaallekin ehdittiin vierailemaan ja nauttimaan suussa sulavia belgialaisia vohveleita. Talon kissat kerjäsivät kovasti rapsutuksia ja tokihan me rapsutimme...

Yksi marraskuun kohokohta oli huikea Billy Elliott ja sen nuoret innostuneet ja taitavat näyttelijäpojat. Kuten silloin kirjoitin kirjoitan myös nyt "nämä pojat pääsevät vielä pitkälle"!

♥♥♥

Joulukuu 2015

Vuoden adventtikalenterissa esiintyi tänä vuonna Ada Hiiri perheineen. Kalenterista pidettiin taas valtavasti ja jäätiin odottamaan jo ensi vuoden hahmoja. Kiitos teille kaikille! ♥♥♥

Joulukuussa leivottiin, laitettiin joulua, annettiin joululahja vinkkejä, käytiin Tuomaan markkinoilla, ihailtiin jouluvaloja ja maailman suurinta himmeliä, vietettiin aikaa ystävien kanssa ja odotettiin jouluaattoa ja Joulupukkia! 

Marjon matkassa bloggaajanne kiittää kaikki lukijoita vuonna 2015! 

Kommenttinne ovat enemmän kuin tervetulleita joten kommentoikaa rohkeasti. 

Marjon matkassa blogi löytyy myös Instagramista marjoaa.

Myös Facebookin puolella tulee tapahtumaan mutta siitä ihan kohta lisätietoa...

Ollaaan murut kuulolla! Muiskis ♥♥♥

Helsinki International Horse Show

Lauantai iltani ohjelmassa oli vierailu Helsinki International Horse Show tapahtumassa. Horse Show on järjestetty jo vuodesta 1985 mutta itselleni käynti tässä tapahtumassa oli ihan ensimmäinen. Jännää! Odotin koko päivän innolla iltaa ja tutustumista esteratsastukseen livenä. Olin toki katsonut ratsastusta teeveen välityksellä mm. olympialajina. Olin myös vakaasti siinä uskossa, että ratsastuskisat käydään Hartwall Areenalla mutta selvittelin onneksi ennakkoon netin kautta, että nämä kisat pidettäisiin jo toisen kerran Helsingin Jäähallilla Nordenskiöldinkadulla.

Meillä oli liput lauantai iltatapahtumaan mutta koska menimme paikalle hieman turhan aikaisin meille jäi aikaa kiertää ja katsastaa mitä muuta tarjontaa Horse Shown lisäksi hallilla oli. Tapahtuman kävijöistä muuten varmaan lähes 80% prosenttia oli naisia - tämä oli ensimmäinen huomioni. Suurin osa naisista oli myös iältään noin 25-30 vuotiaita - toinen huomioni. Toki joukossa näkyi myös perheitä ja perheenisiä jälkikasvunsa ja vaimon kanssa - kolmas huomioni.

En ollut ymmärtänyt miten paljon erilaisia hevostarvikkeita ja vaatteita tapahtuman yhteydessä jäähallin käytävillä oli. Koska jäähalli on paikkana ehkä vähän ankean betoninen ja karu toivat nämä Horse Expon myyntipisteet sinne mukavasti pehmeyttä ja värikkyyttä. Tarjolla mm. hevospiiskoja (vai pitäisikö kirjoittaa raippoja?), ratsastushousuja, satulanlämmittimiä, lammashansikkaita, pipoja, ratsastussaappaita, loimia ja vaikka mitä muuta hevosaiheista. 

Harmittaa, että huomasin vasta jälkikäteen netistä, että taiteilija Nanna Salmen hevosen jouhikoruja olisi ollut myös esillä. Ystävälläni on upea jouhisormus ja olisi ollut kiva katsella Nannan tuotteita tarkemmin. Aika moni näytti illan päätyttyä poistuvan jäähallilta kantaen melko montaa muovikassia joten ahkerasti oli shoppailtu...

Sitten rupesi huikomaan ja teki mieli syödä jotain pientä ennen kilpailujen alkamista. Helsingin Jäähallin tarjonta ei mielestäni ollut kovin erikoinen vaan tarjolla perinteisiä pizzasliceja, nacchoja, panineja ja uuniperunoitakin taisi olla myös jossain pisteessä. Päädyin lopulta naccholautaseen, joka oli valtavan suuri muttei sen maku ollut mitenkään päätähuimaava. Pavut olivat maukkaita ja ne söinkin ihan kaikki. Tapahtumassa voisi olla ehkä jotain trendikkäämpää syötävää kun paikalla on niin paljon nuoria naisia. Sattumalta tästä samaisesta aiheessa kirjoitti tänään myös Helsingin Sanomien toimittaja Minttu-Maaria Partanen urheilusivuilla.

Ja sitten alkoi itse kilpailu. Kyllä hevoset ovat upeita elämiä ja en voi olla ihailematta niiden sulavaa liikehdintää taitavan ratsastajan kanssa yhteistyössä. On myös käsittämätöntä miten näinkin suuri eläin pystyy niin kepeästi hyppäämään esteiden yli ja vielä useamman esteen peräkkäin. Mietin myös sitä miten vaikeaa on tehdä suoritusta eläimen kanssa kun koskaan ei voi olla täysin varma miten se reagoi ja mitä ennalta-arvaamattomia asioita voi tapahtua suorituksen aikana. Yksilösuorituksessa tiedät tarkkaan mitä tehdä mutta hevonen on puolet esteratsastuksen onnistumisesta ja ratsastajan onnistuminen ei yksin riitä. Varmaan myös hevosella on huonoja ja hyviä päiviä.

Aina ei kaikki kuitenkaan mene ihan putkeen ja hevonen voi myös kieltäytyä ylittämästä esteitä. Muutama hevonen ei lauantai iltanakaan hypännyt ja näiden ratsukkojen osalta kisat päättyivät. Yhden ratsastajan kohtaloksi tuli myös pudota hevosenselästä ennen esteen ylittämistä mutta onneksi hän nousi maasta omin jaloin aplodien saattelemana. Ratsastajalta vaaditaan varmaan mieletöntä mielenhallintaa erilaisiin tilanteisiin ja suorituksen loppuun saattamiseen koska hevonen aistii ratsastajastaan kaiken.

Huikean jännä tämä kisa oli seurattavaksi. Kahdeksantena ratsastanut hollantilainen Jur Vrieling hevosellaan Arezzo VDL teki virheettömän suorituksen nopeimmalla ajalla ja voitti lopulta Helsinki Classic International (1.50m) aikaesteratsastuksen. Hänen menonsa oli kyllä todella upeaa!

Toiseksi tuli hienosti 14. ratsastanut suomalainen Anna-Julia Kontio hevosellaan Fardon. Tytön sukunimi tuntui minusta jotenkin tutulta ja viittasi ehkä ravimaailmaan. Viisas Google tiesi kertoa myöhemmin kotosalla, että Anna-Julia on raviohjastaja Jorma Kontion tytär. Onnittelut kakkostilasta!

Minun täytyy todeta, että esteratsastus oli niin jännittävää ja mukanaan vievää, että taidan mennä katsomaan sitä toisenkin kerran ja ihan paikan päälle. Jännitimme ihan loppuun saakka kestääkö Jur Vrielingin ensimmäinen sija mutta hän oli lopulta voittamaton. Upeita suorituksia oli paljon mutta vain yksi voi voittaa tai siis esteratsastuksessa kaksi - ratsastaja + hänen hevosensa!