elokuuta 29, 2018

Voiko auringonkukkapelto olla koskaan OUT?


Törmäsin netissä ihan sattumalta blogipostauksessa "Mikä on IN ja mikä OUT?" seuraavaa lausahdukseen. "Auringonkukkapeltokuvat ovat OUT. Näitä näkee nyt jokaisessa blogissa sekä Instagram on pullollaan esimerkiksi Haltialassa otettuja kuvia. Ovat toki upeita, mutta samoin ilmiönä jo vähän nähty ja samat teemat tuntuvat toistuvan syksystä toiseen." 

Minun oli pakko lukea tuo lausahdus useaan kertaan miettien olinko itse juuri "syyllistynyt olemaan ihan OUT" omilla Haltialan auringonkukkapelto kuvilla sekä täällä blogissa että Instassa? Toisaalta mieleni valtasi outo hämmennys siitä miten tähän päätelmään on tultu? Olisiko luonto ja sen monivivahteisuus erilaisine ilmiöineen jotenkin out, last season, out of bounds tai mennyttä....


Minun oli pakko purkaa mieltäni oman Facebook profiilinin puolella. Kirjoitin Naamakirjan henkilökohtaiseen profiiliini em. lainauksen anonyymista blogista seuraavilla saatesanoilla.

"Jäin miettimään tuota sanavalintaa. Jokaisen kesän loputtua kun aurinko, kuumuus ja kasvukausi ovat tehneet tehtävänsä auringonkukat puhkeavat kukkaan niillä pelloilla mihin niitä on kylvetty. Koska auringonkukkapellot ovat äärimmäisen kauniita niitä mennään katsomaan ja niitä myös valokuvataan sekä jaetaan someen.

Kun metsän puut kellastuvat ja saapuu syksy me kuvaamme ruskaa. Miksi jaettavat kuvat eivät voisi olla jotain luontoon liittyvää, joka kertoo vuodenaikojen rytmistä ja elämän eteenpäin soljumisesta.

Väitän ettei auringonkukkapelto ole koskaan "ilmiönä nähty". Joka kerta se näyttää minusta aina upeammalta kuin aiemmin. Jos keskittyisimme enemmän luontoon ja sen tarjoamaan kauneuteen voisimme myös paremmin. UGH ole puhunut!"


Ihmettelyni herätti FB-ystäväni kommentoimaan sankoin joukoin ja statuspäivitykselle peukutettiin.

Hiirenkorvat, kirsikkapuut, pionit, viljapellot, marjat, sienet... Kaikki tuolla logiikalla ovat out - ja silti ne -toivottavasti- palaavat joka vuosi

Joulukin tulee kaikillle (tai melkein kaikille) kerran vuodessa 🎅🏻.
Niinpä. Ehkä ensi joulu on out? Onhan se jo nähty 😂


Tuota mietin minäkin

🌻🌻🌻🌻 mun seinälle on kaikki versiot auringonkukkapelloista tervetulleita 🌻🌻🌻🌻 kanavalla kuin kanavalla 🌻🌻🌻🌻 ulkonahan ne ovat jo luonnostaan 🌻🌻🌻🌻muttei koskaan out 🌻🌻🌻🌻


Auringonkukka ei pohdi, pitäisikö tänä kesänä kukkia vai jättäiskö nyt väliin, mitähän ne tänä kesänä musta ajattelee ja mitä muut sitten ajattelee siitä, mitä ne musta ajattelee. Ja juuri siksi auringonkukka ei ole koskaan out.

Just näin.
Ja aurinko on noussut ja laskenut miljardeja kertoja, joka kerta se on yhtä kaunista ja ihanaa ❤️

Luonto ei ole koskaan out!

Mä löysin Haltialan joku aika sitten, kun aloin googlettamaan, missä saattaisi olla auringonkukkia. En ollut nähnyt yhtään kuvaa sieltä Instagramissa, tosin en juuri lifestyle-blogeja seuraakaan. Menin sitten fiilistelemään kukkia ja ai että, miten nautin maaseudun rauhasta. Olihan siellä tosiaan paljon jengiä kuvaamassa, mutta eipä voisi vähempää kiinnostaa, ovatko auringonkukat muiden mielestä in vai out, koska itse rakastan niitä. Taidanpa kiusallaninkin julkaista noita kuvia vielä vähän lisää 🤣. Ihan mielenkiinnosta — mikä nyt sitten on tarpeeksi persoonallista ollakseen in?


Vuoden kierron mukaan naistenlehdetkin juttujaan julkaisevat, esim. joka vuosi heinäkuun lehdessä on SE maailman makoisin mustikkapiirakkaohje. Toukokuussa kuvataan omenankukkia ja sisustetaan juhlakautta varten... Miksi emme saisi nauttia hieman yllätyksettömyydestäkin?

Samaa mieltä kanssasi Marjo. Kauneutta voi kuvata aina. Ja kun ikää kertyy, aika monia ilmiöitä on tullut nähtyä. Loppuisivat kuvausaiheet OUT-ajattelulla 🤣


Olin jakanut Insta videon tuolta Haltialan pellolta, jossa taustalla vielä upeasti laskeva aurinko kultasi keltaisen kukkameren. Ajattelin vain jakaa muillekin tuon kauniin näkymän koska kaikkialla ei ole mahdollista nähdä näitä auringonkukkia. Tuumailin, että kuva ehkä ilahduttaa ja saa jonkun hymyilemään tälle kauneudelle.


Tämä auringonkukkapelto videoni kiinnosti myös erästä henkilöä Atlantin toisellakin puolella.
Tapasin kesäkuussa Prisman pr-tilaisuudessa yhdysvaltalaisen muotisuunnittelijan Stacy Igelin, joka on Boy meets girl -brändin luoja. Vaihdoimme hetken ajatuksia tuosta vaatemallistosta tilaisuudessa. Stacy alkoi seurata minua Instassa ja minä häntä. Instasta voit kurkata meidän yhteisfoton.

Kun olin jakanut tuon videon oli Stacylta tullut viesti Instan puolella "Where is this?!!!" Ennen kuin ehdin huomata tätä viestiä oli Stacy lisännyt videoni jo omaan Instastories osioonsa ja se oli saanut kommentteja myös hänen seuraajiltaan ja ystäviltään ympäri maailmaa. Auringonkukkapellot ja niiden kauneus kiinnostavat siis amerikkalaisia ja muitakin ihmisiä ihan maapallon laajuisesti kuten meitä suomalaisiakin.


Ehdittyäni vastata Stacylle auringonkukkapellon olevan Haltialassa maatilalla lähellä lentokenttää tuli oheinen kiva vastaus. Toivottavasti Stacy tulee seuraavan kerran Suomeen myöhemmin kesällä nähdäkseen auringonkukat. Edellinen Suomi visiitti oli mielestäni hänelle jo toinen.



Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputtaa luontonsa kunniaksi. Ja miksi me emme juhlisi ja myös liputtaisi todella ainutlaatuisen luontomme kunniaksi. Suomen luonnon päivää on juhlittu elokuun viimeisenä lauantaina vuodesta 2013 asti. Tänä vuonna myös liputuksen lisäksi julistettiin oma leivos eli mustikkapiirakka kruunaamaan tätä päivää.


Me suomalaiset olemme niin tottuneet omaan luontoomme ympärillämme ettemme enää edes ehkä huomaa sen ainutlaatuisuutta. Jaksamme kitistä siitä, että aina kesällä sataa, on kylmä ja suvi on vielä kaiken lisäksi lyhytkin. Tänä kesänä olemme saaneet tosin nauttia poikkeuksellisesta superkesästä mutta sekään ei ole sopinut kaikille vaan nurinaa on lämmöstäkin tullut. Emme taida olla koskaan tyytyväisiä ja aurinkokukkapellotkin saattavat ärsyttää tai ainakin kuvat niistä somessa. Aina löytyy siis mielensäpahoittajia..


Suomi on tuhansien järvien maa tai itse asiassa yli viiden aarin kokoisia järviä ja lampia on Suomessa 187888 kappaletta jos ihan tarkkoja ollaan. Melkoinen määrä ja 10% maamme pinta-alasta onkin järviä! Metsiä täällä myös riittää ja meillä tavataankin 77 erilaista metsäluontotyyppiä. Suomesta löytyy myös upeita soita, niittyjä, peltoja, luonnonsuojelualueita, tuntureita, rantoja ja sellaisia erämaitakin, joissa ei juuri ihmisiin törmää.


Minulle luonnolla on äärimmäisen tärkeä merkitys. Menen usein metsään koiran kanssa vain nauttimaan ja aistimaan ympärillä olevaa monimuotoista luontoa. Luonnossa unohtuvat murheet ja huolet hetkessä. En voisi kuvitella eläväni pelkästään kaupunkimiljöössä olematta kosketuksissa luonnon kanssa. Rakastan luontokuvien ottamista ja tulen jatkossakin siis jakamaan niitä sekä täällä blogissa että Instagramin puolella. Luonto on osa minua enkä koe sen olevan koskaan out! Myös auringonkukat kuuluvat luontoon ja sen kiertokulkuun :)


Kun seisoin tämän Paavolan tammen alla vuosi sitten toukokuussa mietin mitä kaikkea tämäkin puu on nähnyt eläessään. Tunsin ylpeyttä siitä, että tämä satumainen puu on elänyt jo noin 400 vuotta. Tammella on korkeutta 12 metriä ja se rungon ympärysmittakin on yli kuusi metriä ja oksien ympärys 70 metriä. Tunsin itseni kovin pieneksi. Kunnioitan tätä puuta ja luontoa 


elokuuta 27, 2018

Loviisan Wanhat Talot tarjosi taas elokuisen elämyksen


Loviisan Wanhat Talo -tapahtuma oli nyt viikonloppuna 25.8.-26.8.2018. Vietin aivan ihanan lauantai päivän Loviisassa tavaten tuttuja ja kiertäen kohteita. Ilma oli mitä parhain vaikka aamulla vähän näytti siltä, että sade saattaisi yllättää. Mutta melkein helteisessä elokuun lämmössä sai siirtyä talosta toiseen. Kovin montaa kohdetta en ehtinyt kiertää kun juutuin aina juttelemaan loviisalaisten talonomistajien kanssa, joista on ehtinyt tulla jo hyviä ystäviä minulle. Vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin toki samalla ihaillen mitä taloissa on tehty sitten viime näkemän.

Valitettavasti aika loppui taas kesken ja Strömforsin Ruukki oli pakko jättää väliin tällä kertaa. Eilen sunnuntaina en enää kummitytön rippijuhlien vuoksi voinut lähteä Loviisaan, Ruukkiin tai etäkohteisiin Isnäsissa ja Pernajassa. Joulukotien yhteydessä lupaan tulla Ruukkiin myös!

Ajattelin ilahduttaa teitä parilla postauksella LWT2018 -päivästäni niin ei tule liian pitkästi luettavaa. Ota mukava asento ja vaikka kuppi kahvia tai teetä itsellesi niin vien sinut nojatuolimatkalle ehkä Suomen ihanimpaan pikkukaupunkiin. Loviisaan ei vain voi olla rakastumatta 



Lilla Ljuva


Fröken Wiklundin talossa oli taas tapahtunut kivoja uusia muutoksia. Muistatte varmaan keittiön ihanan astiakaapin, josta minullakin on lukematon määrä kuvia. Tästä pääset kurkkimaan kaappia toissa kesältä. Talon emäntä kaupitteli kaappia jo joulukotien jälkeen koska keittiöön olisi tulossa muutoksia. Olin kovasti ostamassa tätä ihanuutta itselleni mutta valitettavasti se tila, johon sitä kaavailin olikin liian pieni. Joku onnellinen omistaa nyt Lilla Ljuvan entisen kaapin. 


Entisen astiankaapin paikalle oli nyt puhkaistu ovi talon toiselle sivulle ja uudelle kesäterassille. Keittiöstä siis pääsee nyt ulos suoraan kiertämättä pääoven kautta. Fiksua! Vanhan kierrätetyn ikkunan ympärille on siis rakennettu seinämä jakamaan tilaa. Unohdin näemmä innoissani kuvata sen. Erittäin toimiva ratkaisu ja kaunis ratkaisu keittiöön. 


Olohuoneen seinälle ovat päässeet Fröken Wiklundin keräämät ranskalaiset postikortit. Talon emäntä on kerännyt näitä mustavalkoisia kortteja 30 vuoden ajan. Ihana kollaasi!



Nämä kauniit maalaukset, joita Lilla Ljuvassa näkyy ovenkarmeissa ja ovissa ovat Senni Koskenvesan. Lilla Ljuvan kylpyhuoneen ovi on myös varmasti Suomen kaunein ruusuilla koristettu ovi. Myös verannan seinille laitetut erilaiset tapettipalat luovat erikoisen kauniin kokonaisuuden.


Kellojakin voi olla seinällä vaikka pieni ryhmä eikä niiden edes tarvitse olla toimivia.



Lilla Ljuvassa on paljon yksityiskohtia, jotka kertovat omaa tarinaansa mutta silti minusta tämä kokonaisuus on hyvin harkittu. Täällä ei päde "less is more" ajattelu mutta silti minä viihdyn tässä sympaattisen kauniissa talossa. Sisustus on kuplivan iloinen kuten myös Fröken Wiklund. Talossa on myös hyvä henki, jonka aistii jo astuessaan sinne. Tässä talossa nauretaan ja hassutellaan varmasti paljon!



Huset vid ån


Ensi vierailu Huset vid ån -taloon tapahtui Loviisan Wanhanajan joulukotien yhteydessä viime joulukuussa. Nyt elokuisessa päivänvalossa talo näytti vieläkin kiinnostavammalta kuin talven sinisessä hämyssä. Ihana Gustav-koira tervehti minua jo pihamaalla. Hän osasi ottaa väenpaljoudesta huolimatta hyvin lungisti... :)



Taloa reunustaa kaunis puutarha, joka näin kesällä oikein näytti rehottavan. Vieressä virtaa joki, jonka veden muistelen olevan joulukotien aikaan uhkaavan korkealla. Vanhat omenapuut notkuivat hedelmien painosta kuten tänä vuonna omenapuut tekevät kaikkialla. Niittykukkapelto oli huolettoman kaunis ja kasvihuoneeseenkin ehdin kurkistaa. Selkeästi tulossa hyvä sato!


Pääsin tutustumaan nyt myös yläkertaa, josta löytyi ihanat lastenhuoneet. Talon emännällä ja minulla on yhteinen värimieltymys eli terrakotta yhdistettynä siniseen. Terrakotta (oranssi) ja sininen on vastavärejä väriympyrässä. Pukeutumisessa ne toimivat myös loistavasti yhdessä mutta vaativat kyllä käyttäjältään myös rohkeutta koska nämä värit yhdessä huomataan takuuvarmasti. Näillä väreillä sisustetut huoneet luovat minusta erittäin voimakkaan tunnelman.



Opetustaulut hyönteisistä ja kasveista sopivat äärimmäisen hyvin sinisenvihreäksi maalattuihin seiniin tässä portaikossa ja tasannetilassa. Tyttären huonetilassa oli hempeää vaaleanpunaista kuten tyttöjen huoneissa kuuluukin olla.




Tässä kodissa kannattaa ehdottomasti kurkistaa wc-tilaan. Tätä ylellisemmin tapetoitua ja somistettua toilettitilaa saa hakea. Kultaisia peilejä, enkeleitä, aurinkopeili, vihreä lasilamppu.....ollaan kuin jossain hovissa ja tapetin hahmot istuvat kuin katsomossa. Todella hauska sisustus ja tekee tilasta elämyksellisen.



Keittiön nurkkakaapit olivat saaneet ihan uuden ilmeen.  Oli ihan pakko tarkistaa joulukotien valokuvat ja kyllä, siellä näissä ovissa ei ollut kauniita kukkasia. Joku on ahkeroinut nyt kesällä. Olisikohan perheen äiti... :) Kauniita nämä kaapit joka tapauksessa olivat kukkasien kera.




Oih, tätä makuuhuoneen väritystä! Tuo tapetti toistaa näitä vastavärejä ja näyttää todella kauniilta. Terrakotat verhot, maalista raaputettu käsittelemätön ovi, vanha pyöreä kakluuni, kaunis pieni pöytä kultaisilla jaloilla sekä riikinkukon sulat maljakossa - todella täydellinen yhdistelmä! Salaperäinen, sadunomainen, kutsuva, lämminhenkinen, mystinen, rakastettava olisivat ehkä ne sanat, joilla kuvailisin tätä makuuhuonetta.





Villa Aaltonen




Tällä kertaa en mennyt sisälle Villa Aaltoseen vaan kävelin sen puutarhassa kaikessa rauhassa. Tästä voit kurkistaa miltä Villa Aaltonen näyttää sisältä. Ihailen puutarhoja, joissa on paljon erilaisia kukkasia, pensaita, puita, patsaita ja sopivasti myös nurmikkoa. Puutarhassa pitää olla myös rauhallisia ehkä vähän salaisiakin paikkoja, jonne voi hetkeksi jäädä omien ajatustensa kanssa ennen matkan jatkamista. 



Kun ympärillä avautuu mitä erilaisempia kukkia sateenkaarenväreissä tuntuu kuin olisi sadussa. 
Tämä puutarha on "veden ja Substralin" lisäksi saanut osakseen paljon rakkautta. Ihana lopputulos!





Onko Loviisan Wanhat Talo tapahtuma tuttu?
Oletko käynyt siellä ja jos olet montako kertaa?

♥ Itse olen lopettanut jo laskemisen mutta aina minä palaan Loviisaan ♥
Kiitos kotinsa ja pihapiirinsä avanneilla.
Lisää Loviisa-postauksia tulossa joten pysy kuulolla.