Onnea kotimaani itsenäinen, 108-vuotias Suomi

 

Tänään joulukuun 6.päivänä vietämme Suomessa itsenäisyyspäivää. Sinivalkoinen Suomi täyttää tänään jo 108-vuotta. Muistan kun maamme juhli 100-vuotista itsenäisyyttää 2017 ja moni ystäväni oli sitä mieltä, että meidän itseisyysjuhlamme on hyvin vakavahenkinen ja ehkä myös harraskin verrattuna monien muiden maiden itsenäisyyspäivän viettoon. Itsenäisyyspäivän seremonioihin kun kuuluu aina siniristilipun nostaminen salkoon Tähtitorninmäellä kuten on tehty jo vuosia. Presidentti on perinteisesti käynyt myös Hietaniemen hautausmaalla laskemassa seppeleen sankarihaudalla siirtyen sen jälkeen Tuomiokirkon jumalanpalvelukseen. 

Elonkierto ekopuisto, Jokioinen

Alvar Aallon kotitalo, Munkkiniemi Helsinki

Kopparnäs-Störsvik merenranta-alue Inkoon ja Siuntion rajalla. 

Jäätynyt meri, Rajasaari, Helsinki

Skattan tila, Uutela Helsinki 

Itsenäisyyttä voi jokainen juhlistaa itse haluamallaan tavalla mutta itse arvostan myös sitä, että säilytämme tiettyjä perinteitä itsenäisyyspäivän juhlinnassa. Elämme tällä hetkellä jo melkoisessa myllerryksessä koko maapallon mittakaavaa ajatellen. Ukrainan sota on jatkunut jo yli kolme vuotta eikä nyt laadittu raudansuunnitelma tunnu kovin oikeudenmukaiselta ja epäilen myös sen toteutumista. Me suomalaiset olemme oppineet ehkä vuosien saatossa olemaan myös varovaisia kun meillä on melkoinen jättiläinen tuossa itärajan takana. 

Mänttä-Vilppula 

Lauttasaari, Helsinki 

Haltialan tilan aurigonkukkapelto, Helsinki 

Hammarsbackenin perinneajot, Fiskars

Pitkäjärven juhannuskokko, Espoo

Syysvärejä 

Kesäntunnelmia mittumaarin aikaan 

Alvar Aalto, Finlandia talo, Töölönlahti 

Silverskär, Ahvenanmaa

Minä olen ylpeä siitä, että olen syntynyt suomalaiseksi ja voin asua turvallisessa kotimaassani. Koen, että Suomessa me voimme luottaa viranomaisiin eli yhteiskuntamme on aika tasa-arvoinen, rehellinen ja lupauksistaan kiinni pitävä. Totta kai on olemassa myös epäkohtia tietyissä asioissa kuten esimerkiksi tasa-arvon suhteen naisten ja miesten välillä. Yhteiskuntamme on poliittisesti vakaa, turvallinen ja meillä Suomessa ei rehota korruptio. Meillä suomalaisilla on mahdollista mennä jopa pääkaupunkiseudulla luontoon, metsään, merelle ja marjastaa sekä sienestää puhtaan luonnon antimia niin halutessamme. Ilmainen koulutus takaa sen, että kaikki saavat opetusta ja voivat kehittää itseään. Meillä on sosiaaliturva ja myös mahdollisuus saada terveydenhoitoa sitä tarvitessamme. 

Toki em. asioissa on epäkohtiakin mutta maailmalla meidät tunnetaan onnellisuudesta, puhtaasta luonnosta, teknologiasta, kiertotaloudesta, muotoilusta, hyvinvointimallista, terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista. Ja suomalaisesta sisusta! 

Billnäsin ruukki, Raasepori

Polli piha, rengin tupa, Taivassalo

Suomi 100-näyttely, Wäinö Aaltosen museo, Turku

Talvinen Kaivopuiston ranta, Helsinki 

Rakkaudenpolku, Hanko

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Kohta alkaa lähetys Linnan juhlista eli varmasti useissa kodeissa asettaudutaan jo tv-ruutujen ääreen katsomaan mitä uutta presidentti Alexander Stubb ja hänen vaimonsa Suzanne Innes-Stubb ovat tuoneet tähän 108.itsenäisyyspäivän juhlaan. Ainakin juhlavastaanoton kättelyosuutta on muutettu niin, että presidenttipari tervehtii vieraita ainoastaan atriumin päädyssä. Saamme varmasti myös nähdä upeaa iltapukujen loistoa naisvieraiden yllä. 

Hauskoja ja värikkäitä ideoita tarjoiluun joulupöydässä

 

Valokuvat Pinterest / Facebook

Tällä kertaa sukelletaan jouluisen ruokataiteen maailmaan. Minä muistelen, että ihan ensimmäisen kosketuksen olen saanut ruokataiteeseen jollain ulkomaanmatkallani, jossa jälkiruokahedelmistä oli rakennettu kaunis perhonen. Tuntui ihan syntiseltä hajottaa upeasti sommiteltu monivärinen herkku, jonka taitava tekijä oli luovasti loihtinut. Suomessa en moisiin ruokataideteoksiin ollut edes törmännyt aiemmin. 

Vuonna 2021 luin Meillä kotona -lehdestä jutun ruotsinsuomalaisesta Merja Erkstamista, joka sommittelee sekä myös kaivertaa arkisista raaka-aineista mielikuvituksellista ruokataidetta. Lehtiartikkelissa on paljasti lempimateriaalinsa, joka oli "täydellisen pyöreä ja meloni". Olen itsekin joskus ostanut kesällä vesimelonin (tai arbuusin kuten isoäitini sisar Aili-täti aina kutsui hedelmää lapsuudessani ) ja kaivertanut siitä melonipalloja, joista tehtiin sitten "herkkutikkuja" muiden kesämarjojen kanssa juhannuksen viettoon. 

Merja kertoi Meillä kotona -lehtijutussa, että hän käyttää eniten Pinterestiä, jota olen itsekin jo vuosia käyttänyt juuri visuaalisuuden takia. Toki myös Instagramissa sekä blogeissa näkyy upeaa ruokataidetta. Itse olen tarkoituksella jättäytynyt pois TikTok:ista, jossa ruokataidetta on myös paljon esillä. Ruokataide kiinnostaa minua koska taide on aina ollut osa minua. Olen visuaalinen ihminen ja pidän kauniista asioista. En todellakaan tiedän ehdinkö loihtia joulupöytään mitään näin kaunista ja leikkisää mutta haluan silti jakaa ruokainspiraatiota joulupöytään näillä kuvilla.  

Värikäs joulukuusi vihanneksista eli porkkanasta, pavuista, kurkusta ja latvatähtenä "juustotähti". 

Näissä joulukuusissa on ollutkin sitten vähän enemmän tekemistä eli sitä sorminäppäryyttä on päässyt harjoittelmaan. Pieniä mozzarellapalloja ja minitomaatteja tai vaihtoehtoisesti juusto-meetwursti-oliivi joulukuusen muotoon aseteltuna. Kartioiden ympärille voi helposti koota näitä kuusia, neuvoi näitä tehnyt ystäväni minua. Ja totta kai myös vihreyttä mukaan joulukuusiin!

Jouluinen pieni jälkiruoka vaikka kahvin kanssa voi olla tällaisten pikkutonttujen muodossa eli mansikkalakki vain päähän ja banaania sekä koristeita. Omnomnom!

Tässä jouluporossa on kyllä pirteyttä ja väriä vaikka muille jakaa. Hän taitaa nenästä päätellen olla itse Petteri Punakuono! Kaikki muut vihannekset sopisivat minunkin poroon mutta koska olen itse sellerille allerginen (koivun siitepölyn ristiallergia) jättäisin ne ehdottomasti pois. Sitten vain suolatikku (pretzel) sarvet päähän porolle joulupöytään. 

Tämä eksoottinen lintu on koottu sekä hedelmistä ja kasviksista. Hauska väriläistä ja voisi toimi myös uudenvuodenaaton kattauksessa mainiosti. 

Tämä todella iloinen meetwursti, ilmakuivattu kinkku, juusto, viinirypäle, mansikka ja tomaatti joulupukki on kyllä ihanan pirteä vaikka myöhemmin iltasella "huikopalana". Jouluna meillä ainakin ruokailun jälkeen vielä tekee jossain vaiheessa vähän "mieli jotain pikkusuolaista". 

Lisää väriä nyt jälkiruokatarjontaan. Mansikoita, vadelmia, banaania, vesimeloonia, litsejä eli kiinanluumuja, viinirypäleitä, karpaloita ja koristeena polkagris karkkikeppejä. 

Tämä suolainen asetelma vaatii myös sorminäppäryyttä sekä kärsivällisyyttä. Juustosta tehtyjä minitaloja, joiden katot ovat meetwurstista. Mansikoita, boysenmarjoja, pensasmustikoita, "meetwurstiruusuja" ja erilaisia suolakeksejä. 

Runsas mutta ei todellakaan ihan perinteinen "leikkelelautanen". Ruokataiteessa saa ja pitääkin käyttää luovuutta. Hyvin yllättävistäkin ruoka-aineista saa tehtyjä "ruusuja". Jos pikkutarkkuus ei ole vahvuuksiasi niin varmasti et ehkä ole ruokataiteen tekijä eikä kaikkien tarvitse edes olla. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme. 

Joulukuusi vähän eri tavalla toteutettuna. Juustoa, mozzarellaa, oliiveja, meetwurstia ja mukana taitaa olla myös tortellineja. 

Lisää makeita herkkuja ja tällä kertaa joulusukan muodossa. Vaahtokarkkeja, polkagris karkkikeppejä, mansikoita ja banaania. Helppo ja herkullinen jälkkäri!

Mitä jos joulupöydässä olisikin leipätalo piparkakkutalon sijaan? Tämän talon seinät ovat leipää ja seinien sekä katon katteena sitten vihanneksia sekä tuttua meetwurstia. 

Oletko sinä tehnyt ruokataidetta? Jos olet niin kerro minkälaisia luomuksia olet loihtinut? Saa nähdä miten minun ruokataiteen kanssa käy. Riittäkö aika jää nähtäväksi. Joulukuussa kun kiirettä ja hoppua riittää ennen jouluaattoa. Kyllä sormia syyhyttää ja haluaisin jo nyt alkaa väsäillä jotain mutta nyt on vähän liian aikaista. Kivaa viikonloppua! 

Hupsis tupsis, pimpelipompeli -joulukalenteri - luukut 1.-4.12.

 

On taas se aika vuodesta, että availlaan tekemäni joulukalenterin luukkuja omassa henkilökohtaisessa Facebook profiilissani. Tämän vuoden kalenteri on järjestyksessä jo 14. joulukalenterini joten tässähän voi alkaa puhua on jonkin sortin "joulukalenteri perinteestä". Vanha suomalainen sanonta kuuluu "Lapsi on terve, kun se leikkii." Voisin itse mukailla hieman tuota vanhaa viisautta ja muokkaisin uuden sanonnan muotoon "Marjolla on tarve jouluhulluna ihmisenä väsäillä näitä kalentereita omaksi ja myös muiden iloksi." Jouluttajat ymmärtävät varmaan jouluhulluuteni ja peukuttavat kalenterille. He ovat myös niitä, jotka toivovat joulukalenterien ilmestymistä täällä blogin puolella. 

Pakko kertoa, että meillä oli pieni episodi kotona ennen kuin pääsin aloittamaan Hupsis tupsis, pimpelipompeli -joulukalenterin tänä vuonna. Kun kalenteria tehdään niin ennen valokuvausten aloittamista otetaan aina esille tarvittavaa rekvisiittaa ja totta kai niitä jouluisia hahmoja, jotka kalenterissa esiintyvät. Olin hankkinut vuosien varrella huovutettuja hiiriä, joita oli useassa pussissa. Aloitin tekemään ensimmäistä kalenteriluukkua ja mietin, että yllättävästi Mimmi russelia ei näytä tänä vuonna kiinnostavan joulukalenterin kuvaukset ollenkaan. Yleensä hän häärii aina iloisesti mukana!

Vaan kuinkas sitten kävikään! Kävin kurkkaamassa mitä Mimmi mahtaa puuhailla makuuhuoneessa kun siellä oli niin hiljaista. Hänen oli jotenkin onnistunut napata yhdestä pussista huopahiiri, josta ei ollut jäljellä enää kuin "piparkakku pelti" koska koko muu hiiri "oli purettu atomeiksi". Hiiri seikkaili viiime vuoden 2024 joulukalenterissa ja taisi olla hankittukin juuri ennen joulua. Nyt hiiri oli riekaleina. Totta kai toruin Mimmiä topakasti ja lopulta hän meni kylpyhuoneeseen murjottamaan.

Kävin lopulta Sellon Hemtexissä kiukuspäissäni ostamassa neljä uutta hiirtä koska ne oli -50% alennuksessa. Valitettavasti en muista mistä olen tuon "piparikakku"-hiirirouvan löytänyt eli jos joku tietää mistä saisin korvaavan hiirulaisen vinkatkaa. Olemme sopineet Mimmin kanssa tämän ikävän "hiiren suolestuksen". Ystäväni sanoi, että "Sinun vikasi kun jätit pussin esille ja muista, että russelit ovat rotta/hiirikoiria." Tottahan tuo on, että emäntä oli huolimaton.

Nyt avataan siis luukut 1. - 4. ja uusia luukkuja tulee jatkossa aina muutamien ryppäissä.

1.12.2025

Tänään alkaa odotettu vuoden 2025 joulukalenteri "Hupsis tupsis, pimpelipompeli". Kalenterissa seikkailee paljon erilaisia hahmoja joulukuussa aina jouluaattoon saakka jouluisten puuhien ja ajatusten kanssa. Viime kalenterista tuttua "Piparkakkuja paistavaa hiirtä" punaisen takkinsa sekä helminauhansa kera emme valitettavasti näe koska Mimmi päätti "syödä huopahiiren" kun silmäni vältti noin 10 minuutiksi.

Vain hetki niin hiirestä ei ollut enää jäljellä kuin se piparkakkupelti piparkakkuineen. Ei hätää sillä kävin nappaamassa neljä uutta huopahiirtä Sellon Hemtexistä (-50%) joten kyllä niitä hahmoja riittää.

Tervetuloa seuraamaan "Hupsis tupsis pimpelipompeli" joulukalenteria, joka on muuten jo 15.joulukalenterini! Jokaisena joulukuun päivänä jouluaattoon saakka aukeaa yksi luukku. 

 

2.12.2025

Mistä tietää, että jouluvalmistelut ovat jo alkaneet? Kotiin on ilmestynyt muutamia kynttilöitä, joita sytytellään illan pimetessä. Kakluunissa räiskyy lämmittävä hiillos ja kotona myös jo vähän tuoksuukin joululta. Ihan pikkuisen vain koska ollaan vasta joulukuun toisen päivän illassa. Ehkä havukranssin metsäinen tuoksu sekoittuu kuuman iltakaakaon kanssa kilpaa kun hämäränhyssy alkaa laskeutua.

Ensimmäinen punainen joulutähti on jo tuomassa ensimmäisen adventin jälkeen lisää joulutunnelmaa. Tästä se alkaa jouluinen aaton odottelu. Vain kaivattu valkoinen lumipeite puuttuu mutta eihän sitä vielä tiedä vaikka lunta sataisikin joku päivä. 

3.12.2025

Maahan oli tänään satanut kauniin valkoinen lumivaippa joten hiirulaiset päättivät lähteä talven ensimmäiselle hiihtolenkille. Varastosta kaivettiin sukset sauvoineen esille ja rivakasti sivakoitiin läheiseen metsikköön ihan kotitalon läheisyyteen.

Lunta ei ollut vielä kovin paljon maassa mutta rusakon jäljet erottuivat jo hyvin. Vähän kauempana lähellä pientä kuusikkoa näkyi jotain oudon punaista. Kun hiiret saapuivat puiden luo he huomasivat, että valkopunainen kaulahuivi oli tarttunut kuuseen ja maassa oli pari punaisia lapasia.

"Tämä on varma merkki siitä, että tontut ovat jo liikkeellä." tuumivat hiiret yhteen ääneen. "Ne ovat ihan selkeästi tekemässä vielä viimeisiä merkintöjä kuka on ollut kiltti ja kuka ei." he jatkoivat.

Hiiret jäivät vielä hetkeksi puiden suojaan tarkkailemaan tulisiko tonttu ehkä takaisin mutta lopulta alkoi sataa lunta ja hiirulaiset hiihtivät takaisin lämpöiseen kotiin. "Ehkä tonttu tulee vielä illalla ikkunamme taakse..." he tuumivat juodessaan kuumaa kaakaota.

4.12.2025

Tänään olikin todella jännä päivä sillä isoäiti järjesti hiirulaisille joulukortti talkoot. Kartonkia, vesivärejä, väriliituja, värikyniä, kimalle hilettä, liimaa, pikkuisia tähtiä ja vaikka mitä kivaa askarteluun. Näistä voisi sitten tehdä oman mielen mukaan juuri sellaisen joulukortin kun haluaa.

Isoäiti kertoi siinä askartelun lomassa joulukorttien historiasta. Alun perin joulukortit ovat lähtöisin Englannista. Vuonna 1843 ensimmäistä tunnettua joulukorttia painettiin peräti 1000 kappaletta. Ihmiset innostuivat joulukorteista ja niin ne lähtivät leviämään ympäri Eurooppaa.

Isoäiti jatkoi, että varhaisimmat Suomeen tulleet joulukortit olivat saksalaisia tai ruotsalaisia. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti on vuodelta 1871. Joulukorttien lähettäminen yleistyi 1920-luvulla ja niitä lähettivät silloin lähinnä varakkaat kaupunkilaiset. Suomessa on parhaimmillaan vuosina 1995-2009 lähetetty yli 50 miljoonaa joulukorttia.

Hiirulaiset kuuntelivat isoäidin kertomusta ja olivat ihan ihmeissään miten paljon joulukortteja on lähtetty. Nykyäänkin kortteja lähetetään yli 10 miljoonaa, jatkoi isoäiti. Hiirulaiset joivat kaakaota ja miettivät, että sinne muiden korttien joukkoon päättyvät myös heidän joulukorttinsa.