Hyvää uutta alkanutta vuotta 2021! Kun vuosi sitten kirjoittelin vastaavaa vuoden ensimmäistä postausta tekstiin tuli seuraava lause "Mitä tämä vuosi tuo tullessaan on vielä suuri mysteeri mutta sellaistahan tämä meidän elämämme on." Miten oikeaan silloin osuinkaan vaikka en sitä vielä silloin tammikuun alussa tiennytkään. Uumoilin uuden vuoden sisältävän lukemattomia mahdollisuuksia ja onnellisia hetkiä. Toisaalta kirjoitin myös postaukseen seuraavat lauseet. "Tai vähän onnettomampi! Ainahan elämä ei tarjoile vain makeita paloja kultalusikalla. Mutta kyllä ne vastoinkäymisetkin kasvattavat, opettavat, antavat perspektiiviä ja pitävät meidät valppaina. Edesmennyt isoäitini tapasi sanoa, että "Kaikki mikä ei tapa vahvistaa." ja "Meille ei anneta enempää mitä jaksamme kantaa." Itse asiassa tuo ensimmäinen lausahdus on alun perin saksalaisen kuuluisan filosofi Nietzchzen ja toinen on Raamatusta."
Juuri päättyneestä vuodesta tuli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen ja varsinainen "once in a lifetime" kokemus. Emme ehtineet kuin helmikuuhun kun maailmalta alkoi kantautua uutisia mystisestä uudesta viruksesta. Ajatus epidemiasta tuntui ensin hyvin kaukaiselta. Kaikki kuitenkin tapahtui todella nopeasti ja yhtäkkiä alkanut uusi, uljas seikkailu oli täynnä uutisia koronasta. Tiedotusvälineet kertoivat sairastuneiden ja menehtyneiden lukumääriä ympäri maailmaa. Luvut tuntuivat kohoavan ihan silmissä. Matkailijat pyrkivät takaisin kotimaihinsa maailmalta ja välillä tuli sellainen "maailmanlopun meininki" fiilis. Koko maapallo kansakuntineen oli samanlaisessa tilanteessa kuin sata vuotta sitten espanjantaudin kanssa. Nyt vain maailmanlaajuinen lentoliikenne ja matkailu levittivät virusta paljon nopeammin kuin 1900-luvun alussa. Virukseen aloitettiin kuumeisesti kehittämään rokotetta useissa maissa. Voimaan tuli erilaisia rajoituksia ja saimme ohjeita miten pystyisimme suojautumaan virusta vastaan omalla käyttäytymisellämme koska lääkettä tautiin ei ollut. Meidän tuli välttää kontakteja ja pitää fyysistä etäisyyttä hygieniaohjeiden lisäksi.
Kulunut vuosi oli monella tapaa erilainen ja poikkeuksellinen mutta siihen mahtui myös paljon ilonaiheita, mieleen painuneita hetkiä ja nauruakin. Opin vielä paremmin elämään hetkissä olemalla silti vastuullinen kansalainen noudattaen annettuja ohjeita. Minusta oli tärkeää toimia annettujen pelisääntöjen mukaan eikä uida vastavirtaan tai sooloilla. Yritin pitää sen ohjenuoran elämässäni, että "tästä kyllä selvitään yhdessä". Sain voimaa ja energiaa luonnosta, liikkumisesta ja elämän pienistä asioista. Vaikka ystäviä ei voinut tavata fyysisesti puhuimme eri viestimien kautta keskenämme paljon ja pitkään.
TAMMIKUU
Vuosi alkoi perinteisesti LUX Helsingin tiimoilta kuten niin monena vuonna. Huomasin ilokseni, että tämän vuoden LUX Helsinki järjestettäisiin helmikuussa 22.-28.2.2021 - ihan huippua! Muisteltiin kesäistä Turun reissua ja upeaa Turunlinnan "Muutama sananen naisista" -näyttelyä, joka jatkui vielä maaliskuulle. Piipahdin myös Ainoan uuden kauppakeskuksen Kare Designin myymälässä ihailemassa sisustusjuttuja. Messukeskuksen Matkamessuilla haettiin uusia ideoita matkoihin ja ihailtiin värikkäitä kansallispukuja. Lasipalatsin blinikausi starttasi ja sain myös uutta tietoa eri kalojen mädeistä. Makuuhuoneen yöpöytien valaisimien hankintatarina päätyi myös blogiin.
HELMIKUU
Helmikuussa muisteltiin Tallinnan uutta Noblessner aluetta ja sen ihan hurjan monipuolista kulttuuri- sekä ravintolatarjontaan. Suomen Lasimuseon upeasta lasitarjonnasta tuli postaus vihdoin edellisen syksyn käynniltä. Vuoden toiseen kuukauteen mahtui paljon kulttuuria ja teatteria "ihan kuin varastoon" ajatellen tulevaa kevättä, josta vielä ei kyllä tiedetty yhtään mitään. Peacockin "Maailma on tehty meitä varten" -musikaali kertoi Haloo Helsinki yhtyeen tarinan upeasti. Le Coq - taistelu ravintolasta oli taas taattua HKT laatua, jossa sai nauraa vedet silmissä. Taidehallin Anu Tuomisen värikylläinen näyttely piristi yhden harmaan lauantai päivän. Vuoden ensimmäisen Tuuli-myrskyn jälkeen käveltiin pitkospuilla Villa Elfvikin maisemissa. Kummitytön kanssa kävimme seuraamassa Putouksen live-lähetystä ja kannustamassa Urmas Viilunkia. Maaliskuussa pääsimme vielä finaalilähetykseenkin mukaan.
MAALISKUU
Maaliskuussa muisteltiin helmikuun lopussa avautunutta Ateneumin värikylläistä Natalia Goncharova näyttelyä ja avajaisiltaa. Alvar Aallon kotitalossa oli piipahdettu jo vuodenvaihteessa mutta blogissa se esiteltiin vasta nyt. Sain postin mukana Hillevi Joutjärven esikoiskirjan arvosteluun ja fiilistelin sen kauniita puutarhakuvia odotellen jo kevättä. Kampaajakaisu ja Kerastase muistivat minua uudella Kerastasen Genesis hiustenhoitotuotteilla, joilla ehkäistiin hiustenlähtöä. Sain myös Korresin Golden Crorus sahramikauneuseliksiiriä hoitamaan stressaantunutta ihoani. Koronapandemia alkoi ja se näkyi blogissa jo useissa kirjoituksissa. Luonnosta yritettiin hakea energiaa ja rauhaa epävarmojen uutisten vastapainoksi.
HUHTIKUU
Kevät ja huhtikuu tulivat koronasta huolimatta. Uusimaa suljettiin ja tästä hyvin epätavallisesta tilanteesta syntyi ajatuksia tänne blogiin. Kotoilu ja fyysisten kontaktien välttäminen ei tuntunut yhtään niin pahalta kun vertasin sitä vaikka Anne Frankin Päiväkirjassa kuvattuihin olosuhteisiin toisen maailmansodan aikana. Maailma alkoi sulkeutui ja maiden rajat samalla joten vääjäämättä tuli pohdittua myös miten matkailun ja sen myötä turismin tulisi käymään jatkossa. Pääsiäinen oli tänä vuonna erilainen kun kaikkia läheisiään ei voinut tavata. Vappua vietettiin myös tänä vuonna virtuaalisesti ja sisällä. Vastasin myös kivaan Kristiinan Koon blogihaasteeseen liittyen itseeni.
TOUKOKUU
Kevät puhkesi viimeistään täyteen kukkaan toukokuussa. Magnolian kukintaa Kalliossa käytiin kurkkimassa ja oman lähipuiston upeita koristeomenapuita myös. Korulipaskin avattiin ja sen hopeaturkoosit korut kertoivat tarinoita ja omaa historiaansa. Koska kaikki näyttelyt ja museot olivat edelleen suljettuina annettiin vinkkejä virtuaalisista mahdollisuuksista ympäri maailman poiketa vaikka Frida Kahlon kotimuseossa Meksikossa tai Ateneumissa. Kopparnäsin luonnonsuojelualue Inkoossa oli ensimmäinen pidemmälle suuntautunut retkemme. Myöhemmin uskaltauduimme Lammassaaren pitkospuille Vanhankaupungin alueella. Toukokuun ehdoton kohokohta oli mustarastaan pesän löytyminen omalta parvekkeelta.
KESÄKUU
Kesäkuu oli ensimmäinen kesäkuukausi ja koronaluvutkin olivat jo maltillisemmat. Teimme retken Kirkkonummelle erikoiseen Högbergetin luolaan, jonka muoto voi saada ajatukset karkaamaan ihan johonkin muuhun. Haagan Rodopuistossa kukki vihdoin kunnolla joten kolmannella käyntikerralla tärppäsi. Sukunimen ensimmäisellä kirjaimella tehtyyn haasteeseen otin myös osaa ja kirjottelin A-alkuisista asioista. Askolan hiidenkirnut tutkittiin Minnien kanssa mielenkiintoisella reissulla Itäisellä Uudellamaalla. Pääsin helmikuun jälkeen taas kampaajalle ja Helsingin keskustaan sekä Espan puistoon aikaisin kesäaamuna aistimaan kesäfiilistä. Juhannusta juhlittiin kotioloissa pienellä kokoonpanolla.
HEINÄKUU
Heinäkuussa ilmat hellivät ja olin osan kuukaudesta kesälomalla. Yhtenä iltana oli niin upea auringonlasku, että siitä oli pakko lähteä autolla "metsästämään täydellisiä valokuvia". Villa Mehu Kirkkonummen Veklahdessa oli huikea Elis Sinistön elämäntyön kokeminen hänen maailmassaan. Uskaltauduin Kiasmaan Seppo Fräntin näyttelyyn ensimmäistä kertaa nyt koronapandemian alettua - kertakaikkisen upea kokemusta! Keravan Taiteen purkutalo oli myös todella mieleenpainuva värien ilotulitus. Onneksi menin sinne melkein heti kun se avattiin niin jonotin vain vartin sisälle. Postaus Keravalta oli viime vuoden ehdottomasti luetuin. Haminaan suuntasimme katsomaan Jukka Rintalan Unelmien tanssiaiset -näyttelyyn huikeita pukuja. Museo Milavida Tampereella tarjosi käsilaukun historiaa sadan vuoden ajalta. Kotkaan suuntautuneella päiväreissulla kävimme myös Langinkosken keisarillisella kalastusmajalla katselemassa miten Venäjän keisari oli aikoinaan kalastellut Suomen reissuillaan.
ELOKUU
Elokuussa starttasivat Tuusulan asuntomessut, jonne piipahdin lehdistöpäivänä välttääkseni ruuhkat. Kesälomani jatkui ja Suomen koronatilannekin oli parempi kesäkuukausien aikana. Teimme vierailun Enni Idin värikkääseen taiteilijakotiin Padasjoella ja samalla reissulla piipahdimme myös Vääksyn Ranskalaisessa kyläkaupassa. Sain myös kokea Laukon kartanon upeat taidenäyttelyt Vesilahdella sekä kuljeskella kartanon puistossakin. Kesäiset säät jatkuivat ja valkoinen puhvihihainen mekko oli ahkerasti käytössä. Hattulan Pyhän Ristin kirkon esittely osui myös elokuulle vaikka olin vieraillut siellä jo vuotta aiemmin. Lanu puisto Lahdessa tarjosi mielenkiintoisia patsaita ja hyvän metsälenkin kiertää ja katsella niitä. Rehndalin kotieläinpuisto reissun yhteydessä piipahdettiin myös Eestinkylän Maatilapuoti-Gårdsbodenissa.
SYYSKUU
Syyskuussa ilmat jatkuivat edelleen kesäisen lämpiminä. Tuomarinkylän kartanon auringonkukkapelloillakin kukki vielä ihan keltaisenaan. Olimme elokuussa vierailleet Porin Reposaaren linnakepuistossa ja nyt syyskuussa siitä ilmestyi postaus, jota muuten luki poikkeuksellisen paljon miespuolisia lukijoita! Yhtenä aurinkoisena sunnuntaina ajeltiin kahvittelemaan idylliseen Fagervikin ruukkimiljööseen Inkoossa. Koska illat olivat vielä valoisia töiden jälkeen ehti kiertelemään Vanhankaupungin aluetta ja Annalan huvila puutarhoineen otettiin taas jälleen kerran haltuun. Seurasaaressa piipahdettiin myös yhtenä iltapäivänä. Löysin myös ihan uuden kohteen Särkkäniemen rauhoitetun luonnonsuojelualueen Uutelasta, jossa käytiinkin useita kertoja kävelemässä. Ruskaakin ehdittiin valokuvailla.
LOKAKUU
Lokakuussa jatkettiin iltaseikkailuita Uutelan alueella. Instagramin puolella vilahteli myös Mustavuoren linnoitus ja luonnonsuojelualueelta kuvia. Kävimme sielläkin useamman kerran ja näihin retkiin palaan jossain vaiheessa tänä vuonna tarkemmin. Minnie täytti 15 vuotta mikä totta kai oli SUURI juhlan aihe! Villa Kokkonen on Alvar Aallon aikoinaan pöytäliinaan luonnostelma säveltäjä Joonas Kokkoselle suunniteltu talo Tuusulanjärven rannalla ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Täällä vierailimme jo vuosi sitten mutta nyt vasta juttu päätyi blogiin. Parvekkeella hyvästeltiin vihdoin kesä ja laitettiin se talvikuntoon. Matkasimme yhtenä sunnuntaina Röykkään metsän keskelle katsomaan upeaa jugendlinnaa, jossa on ollut keuhkotautiparantola ja mielisairaalakin aikoinaan. Nykyään tämä talokaunotar on tyhjillään. Kotona pitää aina olla leikkokukkia ja niillekin omistettiin yksi postaus marraskuussa. Frida Kahlon tyyli on vahva ja se on aina puhutellut minua joten Frida oli yhden postauksen aiheena.
MARRASKUU
Marraskuussa koronaluvut alkoivat taas hälyttävästi nousta ja palattiin erilaisiin rajoitustoimiin. Me jatkoimme luonnossa liikkumista ja kävimme mm. Tarvaspäässä sekä Tullisaaren kartanopuistossa, jonka löysimme jo alkukesästä. Omista lapsuuden suosikkisarjakuvista syntyi postaus kummitytön koulutyön myötävaikutuksella. Valkoinen ihana lehmätaulu matkasi minulle Säkylästä ja roikkuu nyt olohuoneessa kunniapaikalla. Marraskuussa matkasin myös Inkooseen ja Galleria Karaijaan hakemaan minulle tehdyn pupu pitkäkorvan. Uutinen Minna Parikan lopettamisesta sai muistelemaan kenkäsuunnittelijan uraa ja omia Parikoita. Kauppatorille uskallettiin maskissa katselemaan uusia paviljonkeja marraskuussa.
JOULUKUU
Joulukuussa blogissa vilkastui kun joulufriikillä bloggaajalla on niin paljon joulujuttuja kerrottavana. Kuun alussa esiteltiin Aleksanterinkadulta löytyvä Vanha Pankkitalo, jonka uumenista löytyy pankkimuseon lisäksi hurjasti Suomen kultakauden taidetta. Itsenäisyyspäivänä kirjoitin "minun sinivalkoisesta Suomesta" ja keräsin myös paljon valokuvia kauniista maastamme postaukseen. Perinteinen omalla Facebook-sivullani julkaistava joulukalenteri vietti juhlavuottaan eli 10.kerta kun kalenteria tehtiin ja sen luukkuja avattiin myös täällä blogin puolella. Sain Ilona Pietiläisen Talven henki - Anna joulun tulla -kirjan arvosteluun ja se esiteltiin myös ennen joulua vaikka lahjavinkkinä. Jouluista Helsinkiä ja Espaan oli pakko päästä pikaisesti edes katsomaan maskin kanssa yhtenä iltana. Joulukuusen historiasta syntyi yksi postaus. Lokal ja Kansallissali ansaitsivat kyllä myös yhden postauksen sekä arkkitehtuurin että designin ja käsityön vuoksi.
Tällaista siis viime vuonna! Nähtäväksi jää mistä tänä vuonna kirjoitellaan ja kuinka elämä tulee rullaamaan eteenpäin.
Vielä kerran oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta 2021! Tästä tulee ihan varmasti hyvä vuosi ♥♥♥
