Huhtikuun blogihaaste - huhkia, hapuilla, harjoitella ja 6 muuta sanaa

 

Kun selvisin maaliskuun bingohaasteesta päätin rohkeasti tarttua myös uuteen Repolainen reissaa ja räpeltää blogihaasteeseen. Repolainen heitti haasteen jo huhtikuun ensimmäisenä päivänä seuraavasti. "Aprillia, aprilliä (kummin sanoisit?) syö silliä...vai miten se menikään. Näin se alkaa huhtikuu ja huitaisen huhkittavaksenne hurjan vaiko huolettoman BINGOn. Toki toivon, että HUHTIKUU tulee tarjoamaan itsellenikin vielä huolettoman hersyviä ja hehkeitä havinoita - ans kattoa! Ja tähän(kin) huhkimiseen on AIKAA KOKO KUUKAUSI!!" 

Minun on pakko myöntää käsi sydämellä, että olen melkoisen kilpailuhenkinen ja myös aavistuksen yllytyshullu joten pakkohan tähän huhtikuun H-sanojen haasteisiin piti kääriä hihat eikä heittää pyyhettä kehään vaan hieroa hetkinen harmaita aivosolujaan ja sitten helpon huolettomasti heti haastetta kohden!

HUHKIA

Ihan blogitaipaleeni alussa 11.maaliskuuta 2013 kummityttöni 5v kutsui minut ja Minnien mukaansa talviriehaan aurinkoisessa talvisäässä. Luvassa olisi kuulemma lumikenkäilyä, makkaranpaistoa, lettuja, hevoskärryajelua, ämpäripilkkiä, VPK:n alkusammutusnäytös ja jäänveistoa. Minua tuo jäänveisto kiinnosti heti joten ryhdyimme toimeen kummitytön kanssa ja päätimme tehdä jääkukan. 

Jäänveisto oli äärimmäisen mielenkiintoista ja onneksi saimme opastusta jäänveiston ammattilaiselta Antti Kuosalta koska olihan se myös aika vaativaa puuhaa. Jään työstämiseen kun käytetään erilaisia jäätalttoja, joilla ei suinkaan hakata vaan jäätä höylätään pintaan pitkin. Vähitellen kun sai tuntuman sekä jäähän että työkaluun homma alkoi luistaa. Hikihän siinä kyllä kihosi otsalle monta kertaa kun piti huhkia ja yrittää tehdä parastaan. Tästä voit kurkistaa miltä meidän jääkukka näytti ihan valmiina.  

HAPUILLA

Suomenlinnan saarella on entinen merilinnoitus, joka on täynnä tunneleita. Muistelen lukeneeni jostain, että tunneleita siellä olisi peräti kuusi kilometriä. Mieleen palaa omilta kouluajoilta luokkaretket Suomenlinnaan ja juurikin nämä pimeän, kosteat sekä ahtaat tunnelit, joissa hapuiltiin eteenpäin. Vaikka pelotti todella paljon piti vain rohkeasti mennä muiden luokkalaisten kanssa todella pimeisiin ja ahtaisiin tunneleihin. Näin tuli myös vakuuttaneeksi muille ettei minua pelota yhtään vaikka oikeasti jokainen rasahdus pimeydessä tuntui todella kauhealta. 

Olen myös kokenut samanlaista hapuilua Roomassa kun olin sukeltanut maan alle tutustumaan äärimmäisen mielenkiintoisiin sekä historiallisiin Callixtuksen katakombeihin. Sielläkin tuntui "vähän ahtaalta" joten olen miettinyt olenko ehkä klaustrofobinen ihminen? Kun oli 11-vuotias jäin isoäitini talossa hissiin jumiin ja muistan sen kokemuksen edelleen. Hissi oli todella antiikkisen vanha ja jouduin olemaan siellä melko pitkään ennen kuin apua saapui. Toisaalta käytän nykyään päivittäin hissiä, en ahdistu lentokoneessa tai metrossa maan alla. 

En hapuillut yhtään kun vierailin aikoinaan Postojnanluolassa Sloveniassa mutta toki siellä ei kovin ahtaissa tiloissa liikuttu vaikka oltiin maan alla. Myös Tytyrin kaivoksessa olen kuin kotona ilman hapuilua. Onneksi minulla ei ainakaan ole korkeanpaikankammoa koska olen hypännyt tandemlaskuvarjohypyn 4000 m korkeudesta.

HARJOITELLA

Olen hitsannut vedonlyönnin seurauksena ja sitä piti ensin vähän harjoitella. Arvostelin työpalaverissa yhden metallirunkoisen kalusteen hitsisaumoja ja miespuoleinen kollegani heitti minulle "Turha arvostella kun ei itse edes saa kahta kappaletta yhteen hitsaamalla." Löimme vetoa - juu olen myös joskus yllytyshullu - ja minä voitin 50€ vedon. Itse asiassa hitsasin neljän metallinpalaa yhteen ystäväni lainaamilla laitteilla ja ohjeilla. Suurkiitos ystävälleni, joka lainasin välineet, opasti ja minä harjoittelin koska periksi ei anneta. 

HILJAINEN

Matkoillani olen aina tuntenut vetoa piipahtaa sisälle kirkkoihin koska siellä on hiljaista ja rauhallista. Kun ulkona on paahtava helle ja valtava hälinä ympärillä on todella rauhoittavaa viettää hetki ihan erilaisessa ympäristössä. Toki olen myös äärimmäisen kiinnostunut arkkitehtuurista ja kirkkotaiteesta eli sekin vetää minua hiljaisuuteen. Näissä kuvissa olen ainoalla Pietarin matkallani 2014 huhtikuussa Iisakin kirkossa, joka oli aivan valtavan suuri ja upean koristeellinen. Mieleen jääneitä kirkkoja ovat myös Pyhän Marian kirkko Gdanskissa Puolassa, Turun tuomiokirkko, Petäjäveden vanha kirkko ja Pyhämaan "ihmeitä tekevä" uhrikirkko muutamia mainitakseni. 

HUOLETON 

Lapsuuteen kuului ihana huolettomuus! Lapsena en muista koskaan olleeni huolissani tai stressaantunut. Äiti ja isä suojelivat minua ja ottivat vastuuta meidän lapsien elämästä. Totta kai saatoin olla hetkellisesti huolissani pärjääkö pieni pesästään lennähtänyt linnunpoikanen suuressa maailmassa mutta en jäänyt murehtimaan asiaan pitkäksi aikaa. Lapsena en myöskään ollut tietoinen kaikesta siitä pahasta mitä maailmassa on koska elin turvallisessa elinympäristössä. 

Vasta myöhemmin kun kasvoin vanhemmaksi huolettomuus alkoi vähenemään koska tieto lisäsi tuskaa monista asioista, jotka maailmassa ovat pielessä. Kuvassa on nuorin kummityttöni, veljeni tyttö 2013 kun olemme palaamassa Korkeasaaren Art meets Sand -tapahtumasta. Tästä pääset kurkistamaan samaisen huolettoman tytön vanhojen tansseihin pari kuukautta sitten. 

HERSYVÄ

Linnanmäen Valokarnevaalit ovat jo vuosia kuuluneet minun lokakuisiin tapahtumiin. Koska olen kesän lapsi kaipaan siinä vaiheessa kun syksy saapuu pimeine iltoineen erilaisia valotapahtumia. Lintsin Valokarnevaalit ovat olleet sellainen hyvää mieltä tuottava piristysruiske valaisemaan alkavaa kaamosta. Valokarnevaaleissa on mukana ollut myös sambakoulu Império do Papagaois -ryhmän huikeat tanssijat sekä Bateria rumpusetti. Ja tanssimassa myös taitava kummityttöni eli sama tyttö, jonka kanssa veisteltiin jääkukkaa ja oltiin Korkeasaaressa. Samban rytmi vie ihan väkisin mukanaan ja tanssijoiden hersyvä ilo ja riemu myös tarttuu katsojiin. 

HÄNNÄLLINEN

Minun elämässäni on ollut kaksi rakasta hännällistä eli Minnie ja Mimmi! Olin aina haaveillut koirasta ja ensimmäinen jackrussellini Minnie muutti meille 2005. Saimme viettää Minnien kanssa yhdessä upeat 15 vuotta ja neljä kuukautta ennen kuin hän siirtyi sateenkaarisillalle. Alkoi vimmattu uuden valkomustan jackrussellin pennun metsästys ja Mimmi muutti meille 2021 toukokuussa. ❤️❤️

HEHKEÄ 

Mietin pitkään mitä adjektiivi "hehkeä" oikeastaan tarkoittaa. Löysin yhdeltä keskustelupalstalta seuraavia kommentteja "hehkeästä". "Hehkeä hehkuu hyvää tuulta ja on kaikin puolin viehättävä. Voi toki olla sen lisäksi myös klassisen kaunis." "Minä ajattelen hehkeyttä elinvoimaisuutena." "Hehkeä on silmän ja sydämen ilo mutta myös henkevä." "Mulle hehkeä on säteilevä, itsevarma, ei-ihan-nuori, sinut itsensä kanssa." "Tyyni, rauhallinen, huoliteltu olemus. Hän on sinut itsensä kanssa."

Päätin valita tämän kuvan hiuksistani koska vuosia sitten kun menin yhteen tilaisuuteen sain siellä kuulla tämän kampauksen kanssa "Oletpa sinä hehkeä." Silloin en oikein ymmärtänyt mitä henkilö tarkoitti mutta minun kalanruotoletti hiuskukalla oli hänestä "hehkeä". 

HAVINA

Havina voi olla huminaa, kohinaa, kuisketta, suhinaa mutta ääntä se on. Haavan lehdet havisevat puissa kun tuulee. Haapa on siitä erikoinen puu, että sen voi tunnistaa pelkällä korvalla. Kiistattoman teorian mukaan selitys on ns. lehtiruodissa eli puun oksan ja lehden tyven välissä olevassa kannatinosassa. Kun rauduskoivulla lehtiruoti on alle sentin mittainen haavan lehtiruoti voi olla jopa neljä senttimetriä pitkä. Siksi se haapa havisee. Koska minulla ei ollut kuvaa haavasta otin tähän mukaan Ahvenanmaan reissulta bongatun juhannussalon, joka minusta kyllä ihan selkeästi sai aikaan havinaa.  

Nyt jään odottelemaan selvisinkö tästä huhtikuun blogihaasteesta Repolaisen mielestä. Hyvää sunnuntaita kaikille. Jos et vielä ole äänestänyt niin huomenna on virallinen vaalipäivä! Aurinkoa ja iloista mieltä kaikille! 

Sinivalkoinen löytö vuosisatojen takaa

 

Minä rakastan vanhoja tavaroita ja erilaisten kirppisten sekä vanhojen tavaroiden liikkeiden kiertelyä. Jos olet seurannut blogiani jo aiemmin olet tämän varmasti jo huomannut.  Arvostan vanhoja perinteisiä astioita - posliinia, lasia, kristallia - siinä samalla missä myös moderneja designesineitäkin. Olen viime aikoina entistä enemmän alkanut katsoa myös netin kautta vinkkejä mahdollisista paikoista löytää "toisen romu, josta voisi tulla minun aarteeni". 

Kun pyörii riittävän monen yrityksen nettisivuilla alkaa yhtäkkiä saada vinkkauksia muista vastaavista sivuista, jotka saattaisivat kiinnostaa juuri minua. Niin fiksuja algoritmit eli sääntöjoukot ovat, että ne osaa tuottaa meille juuri sellaista sisältöä mistä olemme kiinnostuneita. Algoritmeja voin minäkin kiittää siitä, että tein ihan mielettömän sinivalkoisen löydön vuosisatojen takaa. 

Ålandia Marketin FB-sivuilta lainasin yllä olevan kuvan eli liike on päässyt mukaan ruotsalaisen julkaisuun, johon on valittu kesää varten hyviä vinkkejä kirpputoreista ja vanhojen tavaroiden liikkeistä.

Facebook ehdotti minulle Alandia Market nimistä liikettä joten clik-clik avasin yrityksen FB-sivut. Vasta hetken pyörittyäni yrityksen sivuilla minulle valkeni, että kyseessä on Ålandia Market joten ollaankin Ahvenanmaalla eli "pienet ympyrät Aan" päältä oli jätetty nimestä pois. Minua vähän nauratti koska en todellakaan osannut yhdistää tätä liikettä Ahvenanmaahan. Nimestä kun tuli mieleen heti Aladdin ja taikalamppu Tuhannen ja yhden yön -tarinoista. Ajattelin liikkeen olevan ruotsinkielisestä tekstistä huolimatta ihan jossain muualla kuin Suomessa koska tavaravalikoima oli minusta poikkeuksellisen erilainen verrattuna vanhaan tavaraan muissa kotimaisissa liikkeissä. 

Valokuvat lainattu Ålandia Marketin nettisivuilta ja yhdistetty kollaasiin. 

Tuttua Arabiaa näkyi vain muutamassa valokuvassa eli tuotteet olisivat Ruotsista tai jostain muualta alun perin kotoisin. Mieti mielessäni, että Ahvenanmaalta miehet ovat vuosien saatossa lähteneet merille ja  vieraista kulttuureista on tarttunut sitten tuliaisena mukaan vaikkapa juuri näitä posliineja. 

Valokuvia Ålandia Marketin kotisivuilla on paljon koska liikkeessä on myymälätilaa peräti 450 m²! Plussaa siitä, että kuvat on lajiteltu ryhmittäin: möbler, kuriosa, inredning, kristallkronor, marina saker, taklampor, mattor, speglar, porslin ja klockar. Minä klikkasin auki posliinit ja voi mikä tavarataivas sieltä paljastuikaan. Eipä kestänyt kuin tovin minun iskiessäni silmäni kahteen sinivalkoiseen astiaan. Toinen oli selkeästi kannellinen kastikeastia ja toinen matala kannellinen tarjoilukulho. 

Valokuvat lähetti Ålandia Market lisäselvittämään mm. valmistajaa. Minä kokosi kuvat yhteen. 

Illan mittaan minä palasin useaan otteeseen näiden kulhojen kuviin ja lopulta laitoin viestiä Ålandia Marketiin ja tiedustelin ruotsiksi 1) kuka kulhot on valmistanut 2) minkälainen kulhojen kunto ja itse posliini on 3) onko tuotteita mahdollista lähettää Maarianhaminasta Espooseen? Vaikka kello lähenteli jo 21.00 vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Valmistajan tiedot näkyivät lähetetyissä pohjamerkinnöissä ja kulhojen kunto oli hyvä kuten kuvien perusteellakin oletin sen olevan. Lähettämisen kanssa tuli kuitenkin mutkia matkaan kun sain oheisen viestin Robinilta!

Hej

Vi skickar inte för tillfället p.g.a för dyr frakt från Åland och tull

Ha en trevlig dag

Mvh Robin

Alandia Market

Olin siis ymmärtänyt jo aiemmin ihan oikein ettei Ahvenanmaalta voi lähetellä tavaraa Manner-Suomeen ilman, että se maksaa kohtuuttomasti ja tulli tulee vielä päälle. Löysin tähän vielä netistä ihan selkeät ohjeet, joiden mukaan pitäisi toimia näin jos haluaa tilata/ostaa tavaroita Ahvenmaalta sekä toivoo saavansa ostoksilleen kotiin kuljettamista. 

Muun Suomen ja Ahvenanmaan sekä EU:n ja Ahvenanmaan välillä lähetettävien tavaroiden tullaus

Ahvenanmaa on yksi EU:n valmistevero- ja arvonlisäveroalueen ulkopuolisista, ns. verorajan erottamista erityisalueista. Tämän vuoksi kaikki Ahvenanmaan ja muun Suomen sekä Ahvenanmaan ja muiden EU-maiden välillä lähetettävät tavarat on tullattava eli tulliselvitettävä ja niistä on maksettava verot (arvonlisävero ja valmistevero). Kaikki lähetykset niiden arvosta riippumatta on tullattava.

Kellokin näytti jo yli 22 kun ehdotin Robinille, että voisinko varata tavarat ja järjestäisin niille noudon itse. Ystävällisesti Robin vastasi, että varaaminen totta kai onnistuisi. Minulle tuli heti mieleen voisiko bloggaaja kollega Kristiina Ahvenanmaalta auttaa näiden posliinien kanssa. Olen tutustunut Kristiinaan juuri bloggaamisen kautta jo useita vuosia sitten. Kristiinan blogi Kristiina K käsittelee entisen turkulaisen ja nykyään Ahvenanmaalla asuvan naisen elämää. 

Kristiinalta saa hyviä vinkkejä liikkua mm. Ahvenanmaan luonnossa ja hän on innokas käsitöiden tekijä sekä varsinainen viherpeukalo puutarhassa. Voitin itse Kristiinan blogiarvonnassa "ihanan pikku ryijyn" seinälle muutamia vuosia sitten. Tästä voit kurkistaa miltä se näyttää. Liitän oheen vielä kuvan jos tuo IG-linkki ei toimi.

Ehdotin, että siirrän rahat Kristiinan tilille ja hän käy lunastamassa minun varaamat tavarat. Pohdiskelin sitä, että kesällä voisin tulla käymään ja hakemaan astiat ellei Kristiina sitä ennen ole mahdollisesti tulossa manner-Suomeen. Joskus tähdet sattuvat olemaan taivaalla todella suotuisissa merkeissä sillä Kristiina kertoi tulevansa parin viikon kuluttua Turkuun hoitamaan asioita ja sukuloimaan miehensä kanssa. 

Sovimme, että tapaamme Raision Ikean parkkipaikalla, joka oli Kristiinan matkareitin varrella ystävien luokse. Siellä minä sitten Mimmin kanssa istuskelin autossa ja ehdin juuri ja juuri hakea yhden Ikean hodarin ennen kuin tavaroita jo vaihdettiin autosta toiseen. Minä palasin tuttua reittiä Turun moottoritietä kotiin ja Kristiina miehensä kanssa ystäviensä luokse. Tämähän sujui todella upeasti! 

Lähetyksessä oli mukana itse asiassa kaksi isoa tarjoiluvatia, joihin sama kansi sopii päälle. Ensin en muistanut kuin yhden ison vadin mutta kun katsoin tarkemmin niin päällekkäin valokuvassa oli todella kaksi vatia, joista toinen vähän syvempi. 

Olin jo ehtinyt ennen ostopäätöksen tekemistä googletella Ålandia Marketin lähettämää valmistajan leimaa/logoa esineen pohjassa. Astiat olivat William Smith & Co tekemiä 1800-luvulla. 

Posliinin valmistaja William Smith työskenteli Stafford Potteryssa Stockton-on-Teesissa, Yorkshiressa vuosina 1825-1855. Varmistin vielä ystävältäni, antiikki-, design- ja taideasiantuntija Maria Ekmanilta, että astioiden logo kuului juuri oikealle William Smith & Co:lle. Tuntuu jotenkin uskomattomalta ajatella, että minulla on astioita, jotka on valmistettu lähes 200 vuotta sitten.  

Mietin mielessäni, että "Voi jos nämä astiat osaisivat puhua niin minkälaisia tarinoita niillä olisikaan kerrottavana 1800-luvun alkupuolelta lähtien." Olisi äärimmäisen kiinnostavaa tietää kuinka monen perheen illallispöydässä nämäkin astiat ovat olleet? Koska astiat ovat niin äärimmäisen hyvin säilyneitä on niitä osattu myös arvostaa ja niistä on pidetty hyvää huolta. Ehkä ne yleisimmin käytettävät osat eli eri kokoiset lautaset ovat rikkoutuneet vuosien kuluessa. Ovatko lautaset olleet ensin Englannista, josta ne ovat merimiesten mukana päätyneet vaikka Ruotsiin ja sieltä Ahvenanmaalle tai ehkä joku merimies on tuonut vadit ja kastikeskålin mukanaan pitkän purjehduksen jälkeen. 

On äärimmäisen mielenkiintoista ajatella myös niitä paria sataa vuotta ja mitä sinä aikana on tapahtunut maailmassa kun tämä posliini on tehty. Aiemmin oli kunnia-asia, että juhlapöydässä oli hohtavan valkoinen liina kynttilöiden kera ja katettuna pitkän kaavan mukaan lautaset, aterimet ja lasit herkkuhetkiä varten. Kuinka monella on nykyään kokonaista astiastoa, jostain tietystä sarjasta, joka voidaan tarvittaessa kattaa juhlapöytään? Olemme siirtyneet enemmän "pidä ja heitä pois" aikakauteen eli vanhoja, "sukuposliineita" ei enää osata arvostaa. Itsellä on itse asiassa useampikin astiasto, johon kuuluu siis eri kokoisten lautasten lisäksi lukuisia erilaisia tarjoiluastioita. Mutta minähän olen vähän "astiahullu".

Olen todella iloinen tästä löydöstäni. Haluan kiittää Ålandia Marketin Robinia todella nopeasta vastauksesta tiedusteluuni sekä myös siitä, että hän suostui varaamaan tuotteet. Kiitos ihanalle ♥ Kristiinalle, joka kävi lunastamassa minun ostokseni ja kuskasi ne Suomeen autossaan. Olet super ♥ Kiitos myös Maria Ekmanille siitä, että hän vahvisti vielä minulle, että astiat ovat todella logon perusteella William Smithin & Co tekemiä. 

Ahvenanmaa tutuksi: nähtävyyksiä, elämyksiä ja nautintoja

Yhteistyössä Ålandshotels, Silja Line ja Visit Åland 

Ahvenanmaa vei viime syyskuussa minun sydämeni ihan totaalisesti ♥ Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kiertelemään ja katselemaan mitä kaikkea upeaa Ahvenmaalla on tarjottavana matkailijalla. Vaikka vietin tällä reissullani vain kaksi päivää ehdin nähdä ja kokea ihan huikeita elämyksiä. Sain maistaa herkullisia makuja useissa ravintoloissa ja vierailla myös olutpanimossa. Ahvenanmaan kuuluisat omenatarhatkin tuli koettua "saarihyppelyn" ja veneilyn lisäksi. Ihailin kauniita paikallisia käsitöitä, silittelin ahvenanmaanlampaita niityllä ja kiipesin korkealle mäellekin katsomaan laskevaa aurinkoa viimeisenä iltana. Annoin merituulen heiluttaa hiuksia ja hymyilin!

Blogiin olen jo aiemmin kirjoittanut matkustus-, majoitus- ja ruokailuvinkkejä Ahvenanmaan reissultani. Hotelli Pommern (jossa yövyin viime syksynä) sai pari päivää sitten Joutsenmerkin eli pohjoismaisen ympäristömerkin vastuullisesta toiminnasta. Onnittelut!

Saarihyppelyni Saltvikin ulkosaaristossa Silverskärin luonnonkauniilla saarilla löytyy tästä. Näillä saarilla oli olo kuin "herran kukkarossa" kaukana melusta ja kiireestä. Vielä joskus haluan palata yöpymään tähän paratiisiin aavan meren keskelle.

Hurmaava Victor Crafts & Design liike Maarianhaminassa hurmasi omaperäisellä desingilla ja ystävällisyydellä. Liikkeen vastuullisuus, kierrätys, paikalliset tuottajat ja innovatiivisuus vetosivat myös minuun.

Nyt ajattelin vinkata minkälaisia mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja muitakin elämyksiä sekä nautintoja sisältyi matkaani. Monia asia jäi vielä näkemättä joten saa nähdä tuleeko Marjon matka suuntautumaan tänä kesänä kohti Ahvenmaata ja uusia seikkailuita...

Merikortteli - Sjökvarterets, Maarianhamina

Maarianhaminan Itäsatamasta löytyy sympaattinen Merikortteli, joka on minusta ehdoton "must to see" -kohde. Maarianhaminan keskustasta kävelyetäisyyden päässä oleva "punamultaisten" talojen keskittymä on kuin pieni kylä Slemmernin rannalla. Otsikkokuvassa oleva hauska, punainen kolmiorakennus on vanha merimerkki.

Merikorttelin valtaavat Ahvenanmaan Meripäivät (Ålands Sjödagar) 17.-21.7.2019 ja silloin Sjökvarteret toimii kohtauspaikkana veneiden miehistöille, turisteille ja ahvenanmaalaisille. Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlaa vietetään markkinoiden ja erilaisten ohjelman puitteissa 20.-21.syyskuuta.

Kaljaasi Albanus

Kuva Galeases Albanus kotisivu 

Merikorttelissa on rakennettu myös ihan oikeasti laivoja: kaljaasi Alabanus, kuunari Linden ja sumppuvene Jehu. Tästä linkistä pääset katsomaan kuinka 1986 aloitettiin rakentamaan uutta Albanusta alkuperäisen vuoden 1904 tehdyn laivanrakennusmestari Johan August Henriksson rakentaman kaljaasin mukaan. Komealta uusikin Albanus näytti ja sillä on mahdollista päästä myös purjehtimaan merelle. Puisia aluksia Merikorttelissa on syntynyt jo parisenkymmentä.

Merikortteli on rakennettu muuten juuri sille paikalle, jossa Alabus ja Linden rakennettiin vuosina 1986-1993. Minua isot purjeveneet ovat aina kiinnostaneet ja laivanrakennustaito on todellista perinnekäsityötä. Upeaa, että ahvenanmaalaisten puuveneiden rakennusperinteet ovat edelleenkin elossa!

Merikorttelissa on myös museo, joka esittelee puulaivojen ja veneiden rakentamista. Merimoottorimuseossa voi tutustua tarkemmin vanhoihin moottoreihin. Alueelta löytyy myös venevajoja, ranta-aittoja ja myös pieni Merenkulkijoiden kappeli.

Michael "Micke" Björklund perusti ensimmäisen PUB Niska ravintolan juuri Maarianhaminaan. Jos "peltileivät" siis ahvenanmaalaiset pizzat eivät vielä ole tuttuja niin ehdottomasti suosittelen. Ne valmistetaan korkealaatuisista raaka-aineista, Ålands Mejerietin juustosekoituksella ja ravintolan omalla tomaattikastikkeella. Suurin osa lihasta tulee myös Ahvenanmaalta. Minun PUB Niska kokemuksia voit lukea tästä ja tästä. Olen SUURI peltileipien ja erityisesti Cecilia fani!

Merikorttelin alueella voi myös käydä ihailemassa miten veneitä veistetään, rautaa taotaan tai käsitöitä tehdään lukuisissa alueen pajoissa. Ihailen aina kuumaa rautaa takovaa seppää ja hänen ammattitaitoaan työstää tätä kuumaa materiaaliaan juuri haluttuun muotoon. Olen itse kerran päässyt kokeilemaan raudan takomista ja se oli todella vaikeaa.

Merikorttelista on myös mahdollista ostaa korkealaatuisia käsitöitä. SALT on täynnä kudonnaisia, keramiikkaa, kodintekstiileitä, ekologisia saippuoita, käsin valettuja kynttilöitä, kodinpientavaroita, lasiesineitä... Pelkkä kiertely SALTin tiloissa saa pään pyörälle väreistä ja muodoista.

Guldviva puolestaan tarjoaa katsauksen ahvenanmaalaisiin koruihin. Guldviva viettää 30-vuotisjuhlavuottaan. Jokainen Guldviva-koru valmistetaan käsityönä. Yrityksen tavoitteena on kestävä kehitys ja tänä päivänä 100% Gulvivan käyttämästä 925-sterlinghopeasta ja 18 karaatin kullasta on kierrätettyä. Gulvivan tunnus Blomman on minusta ajattoman kaunis koru. Jokainen 30-juhlavuoden malliston koru auttaa vähentämään Itämeren leväkasvustoa 30 kilolla.

Stallhagen panimo, Godby

Gotbyssa sijaitsevan Stallhagen Ab panimon ovat perustaneet paikalliset oluen ystävät 2004. Tällä hetkellä osakkeenomistajia yrityksellä on jo 1600. Panimon nimi tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Grelsbyssä. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käytti 1500-luvulla Grelsbyn tilaa asuinpaikkanaan oleskellessaan Ahvenanmaalla. Grelsbyn tiluksiin kuului myös hevoshaka, johon Stallhagen (Tallihaka) nimi viittaa. Maarianhaminasta panimolle on matkaa vajaa 20 kilometriä.

Stallhagenin maukkaiden laatuoluiden suosio on kasvanut nopeasti Ahvenanmaalla, Suomessa ja Ruotsissa - mm. PUB Niska ravintoloissa niitä on tarjolla. Stallhagen valmistaa vuosittain yli 500 000 litraa olutta ja se on Suomen neljänneksi suurin olutpanimo.

Stallhagenin panimoon on mahdollista päästä myös panimokierrokselle ja suosittelen jos et aiemmin ole käynyt. On mielenkiintoista kulkea asiantuntevan oppaan kanssa katselemassa ja kuuntelemassa miten artesaaniolutta oikein valmistetaan. Kesäkuukausina panimokierroksia järjestetään päivittäin. Stallhagenin uudet tuotantotilat olivat todella upeat ja niiden myötä myös tuotanto voidaan kolminkertaistaa. Panimomestari Mats "Matte" Ekholm vastaa tuotannosta ja oluiden laadusta.

Stallhagen valmistaa vuosittain 12-20 eri olutlaatua. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock. Ahvenanmaan saaristosta löydettiin viisi pulloa 170 vuotta vanhaa "muinaisolutta" 1840-luvulla uponneesta laivanhylystä. Pullot nostettiin ylös ja tieteellisten analyysien perusteella Stallhagen on rekonstruoinut yhden näistä maailman vanhimmista oluista Historic Beer 1842.

Stallhagenin yhteydessä on myös rento panimoravintola PUB Stallhagen, jossa voi pistäytyä vierailunsa yhteydessä. Tai kesäaikaan voi istua toki myös viehättävällä terassilla, josta aukeaa näkymä järvelle vai oliko se sittenkin tekojärvi? Amfiteatterinkin löytyy järven rannalta ja kelluva näyttämö. Täällä taidetaan järjestää jotain esityksiäkin joten kannattaa seurata Stallhagenin Facebook sivuja.

Panimoravintolassa voi kierroksen päätteeksi nauttia käsityönä tehtyä olutta. Tai vaikka maistella erilaisia oluita maistiaislautasen kera. Tarjolla on paikallisia herkkuja ja neljä erilaista olutta. Ruokalista päivittyy jatkuvasti ja annokset valmistetaan lähinnä paikallisesti ja ekologisesti tuotetuista raaka-aineista. Ravintolaa pitävät ravintoloitsijapariskunta Christian Ekström ja Johanna Dalhgren. Johanna toimi meidän oppaana panimokierroksella ja hänet on nimitetty vuoden 2016 Ahvenanmaan maakunnan ruokalähettilääksi.

Kun on nauttinut hyvästä oluesta ja ahvenanmaalaisista mauista kannattaa vielä poiketa panimokaupan kautta, jossa oluiden lisäksi oli myynnissä sinappia, omenamehua ja paljon muuta.

Öfversgårds omenatila, Tjudö

Ahvenanmaa on kuuluisa omenoistaan ja omenatarhoistaan. Kun viime syyskuussa ajelimme kohden Öfvergårdin omenatila Tjudössa ihailin pikkubussin ikkunoista tien molemmin puolin levittäytyviä omenatarhoja. Omenapelloista tuli jotenkin etäisesti mieleen viinitarhat. Lämmin kesä oli saanut sadon upeasti kypsymään ja punaposkisia omenoita oli puut täynnä.

Ahvenanmaata voisi hyvällä syyllä nimittää Suomen omenatarhaksi sillä siellä viljellään yli 70% kaikista maan omenoista. Ei mikään ihme, että omena viihtyy täällä sillä kesällä Ahvenanmaa on Pohjoismaiden aurinkoisin paikka. Omenoiden maku kehittyy saaristoilmassa viileän kevään ja pitkän, leudon syksyn aikana maukkaaksi ja aromikkaaksi. Omenanviljelyllä on myös pitkät perinteet Ahvenanmaalla.

Pääsimme vierailemaan Öfvergårdsin omenatarhalla, jossa Anna ja Jan Alm ovat pitäneet omenatilaansa vuonna 2010 toteutetun sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Oli mielenkiintoista kuulla miten omenatarhaa hoidetaan ja ennen kaikkea miten omenoiden poimiminen suoritetaan sadonkorjuun aikaan. Omenoita poimitaan todella valkoiset hansikkaat kädessä tuollaiseen oranssinväriseen koriin, joka kuvassa roikkuu Annan kaulalla. Omena on herkkä hedelmä ja sitä pitää kohdella hellävaraisesti. Lisää kasvatuksesta voit lukea tästä.

Annalla ja Janilla oli myös jännä projekti Mitt äppelträ, jossa voit "osaomistaa omenapuun" heidän omenatarhastaan. Öfversgårdin tilalla ensimmäisenä käyttöönotettu "omenapuun osaomistus" on siis vuoden mittainen projekti, jonka voit vaikka antaa lahjaksi tai ostaa itselleni. Tilan kotisivujen mukaan 60 eurolla "omenapuutasi" hoidetaan ja voit somen/uutiskirjeen kautta seurata puutasi yhden kasvukauden. Omistaja/omistajaperhe voi tulla vierailulle tilalle sadonkorjuun aikaan ja saada osa omenoista itselleen. Aika jännä lahjaidea!

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo, Kastelholma

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo muistuttaa etäisesti Helsingin Seurasaarta. Ulkoilmamuseo sijaitsee Kastelholman linnan kupeessa ja se esittelee ahvenanmaalaisia rakennuksia ja perinteitä 1800-luvun toiselta puoliskolta.

Ulkoilmamuseon päärakennus, jonka mukaan museo on saanut nimensä, on peräisin Jan Karlsin tilalta Finströmin kunnan Bambölen kylästä. Talo siirrettiin alueelle jo vuonna 1934. Museoalue koostuu yli kahdestakymmenestä rakennuksesta, jotka on siirretty tälle alueelle eri puolilta Ahvenanmaata.

Perinteisesti pihapiiri jaettiin mies- ja karjapihaan entisaikoina. Päärakennus ja pihatupa sekä erilaiset yöpymiseen ja tavaroiden säilytykseen käytetyt aitat on laskettu miespihaan kuuluviksi. Karjapihaan puolestaan kuului talli, vaunuliiteri, navetta ja lampola latoineen, härkätalli sekä muut eläinsuojat ja ulkorakennukset.

Usein tiloilla oli myös muita rakennuksia, jotka eivät sijainneet ihan pihapiirissä kuten sauna, paja, riihi ja mahdollisesti venevaja. Alueella on myös tuulimyllyjä esillä.

Alueella on nähtävillä myös kruununvankila Vita Björn vuodelta 1784. Vankilaa käytettiin lähes 200 vuotta ja nykyään se toimii museona.

Alueen työntekijät ovat kivasti pukeutuneita 1800-luvun henkisesti ja opastavat tarvittaessa alueella.
Ulkoilmamuseoon on vapaapääsy ja se on avoinna 2.5.-15.9. päivittäin klo 10-17.

Kesäisin alueella järjestetään toimintapäiviä ja juhannusaattona täällä pystytetään juhannussalko, joka on iso tapahtuma.

Oli hauska kurkistaa sisälle taloihin ja yllättyä siitä miten hyvinkin vaatimattomaan taloon on maalattu kattoon ja seinille todella koristeellisia kuvioita. Kerrossängyt toivat etäisiä muistoja lapsuudesta ja isovanhempien kesämökistä, jossa oli juuri tuollainen verhoilla varustettu kerrossänky, jossa olen itsekin nukkunut lapsena.

Ulkoilmamuseossa tilan kotieläimet olivat puusta mutta löytyihän sieltä ihanan pehmeitä ahvenanmaanlampaita, jotka hoitivat niityn maisemointia kesätöinään. Niitä olikin sitten kiva vähän rapsutella.

Kastelholman linna

Tätä pidemmälle ei tällä reissulla päästy Kastelholman linnaan. Meitä odotti jo illallinen Smakbyssä tien toisella puolella. Ehdottomasti tänne on päästävä uudelleen!

Kastelholman linna on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna, jonka rakennustyöt aloitettiin 1300-luvulla. Linna on saanut ottaa vastaa monia kuninkaallisia vieraita. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa vieraili linnassa 1556. Hänen poikansa kuningas Eerik XIV istui puolestaan linnassa vankina vuonna 1571.

Näköalatorni Högä C, Godby ja kahvila Uffe på berget

Vielä ennen siirtymistämme Silja Linen terminaaliin ja laivaan pääsimme kipuamaan kukkulalle, jonka huipulla oli näköalatorni Höga C. Ahvenanmaalla näitä torneja riittää ja onneksi meidän matkalle osui niistä yksi. Finströmin Godbyssä, Färjsundetin salmen, sillan ja tietunnelin kohdalla kannattaa pysäyttää ja siirtyä kipuamaan. Tornista voi kirkkaalla säällä nähdä "viiteen pitäjään ja useita kirkontorneja". Näkötorni on jännä elämys koska se heiluu myös tuulessa. Torni ei sovellu lapsille. Kahvitella voi sitten Uffe på berget -kahvilassa tornin alapuolella. 

Hyvää matkaa Ahvenanmaalle tänä kesänä! Lomamatka lähelle on ympäristötietoinen valinta!

(Kommentit koskien alkoholia joudun Eviran ohjeistuksen mukaan poistamaan mutta muuten 

kommenttinne ovat aina erittäin tervetulleita postaukseen!)