Tuusulan Rantatiellä - Memories Marin Putiikki ja Patinaputiikki

Eilen oli aika historiallinen päivä eli suuntasimme Mimmin kanssa Tuusulan Rantatiellä järjestettävään tapahtumaan. Ihan blogini alkuaikoina huhtikuussa 2013 olen vieraillut ensimmäistä kertaa Memories Marin Putiikissa, joka sijaitsee vanhassa, suojellussa navetassa Tuusulan Rantatiellä. Olin aloittanut blogini 25.12.2012 eli takana oli vain muutamia kuukausia bloggaajana ennen vierailua sisustuspuodissa. 

Kirjoitin blogissa käynnistäni ja muistan kuinka iloinen olin monista lukijoista, jotka päätyivät lukemaan minun, aloittelijan postausta ja jopa muutamia kommenttejakin sain postaukseen. Nyt kun kävin lukemassa vanhan postauksen ja korjaamassa samalla muutamia kirjoitusvirheitä mieleen tulvahti todella elävästi se kotoisa tunnelma, joka putiikissa oli vuosia sitten ja myös Mari henkilönä.

Huomasin Patinaputiikin FB sivuilta pari päivää sitten, että 15. marraskuuta Marin Putiikin pihapiirissä järjestettäisiin joulunavaus tapahtuma eli nyt oli todellakin aika palata tuohon ihanaa paikkaan. Luvassa olisi Marin puodin lisäksi myös Patinaputiikin Jaanan vanhoja aarteita myynnissä ladossa sekä Eevan havukransseja. 

Vatsassa oli vähän perhosia kun mieleen tulvahti Tuusulaan ajaessa jänniä takaumia edelliseltä vierailulta. Minulla on todella hyvä muisti eli vaikka edellisestä käynnistä olikin aikaa yli kymmenen vuotta pihapiiri näytti hyvin tutulta kun kurvasin pihaan. 

Päätin aloittaa ladosta ja Patiinaputiikin tarjonnasta. 

Nostalginen 1920-luvun naulakko varustettuna hattuhyllyllä. Ihana, vanha messinkinen, jalallinen sekä pitkällä kahvalla varustettu kahvipannu. Lapsuudenkodistani löytyy lähes samanlainen pannu. Sekä vanhoja sympaattisia lasipulloja. Usein näitä ruskeita pulloja kutsutaan Vaarin kaljapulloiksi. 

Latoon oli hiipinyt myös veikeitä tonttuja tapahtuman kunniaksi. Patinapuodin FB-sivulla näytti olevan vähän samankaltaisia veikkosia 1960-luvulta. 

Patinaputiikkia luotsaava aina yhtä iloinen Jaana! 

Patinputiikin nettikauppaan pääset tästä. 

Patinaputiikkia olin seurannut somessa jo pidemmän aikaa ja kesällä 2022 poikkesin Jaanan kivijalkamyymälässä Hämeen Härkätien varrella pienessä Portaan kylässä. Todella ihana puoti, josta Marjon matkaan lähti vanhaan Arabian kukkakuvioiseen astiastoon lisäosia sekä sinivalkoinen sorsan muotoinen uuniastia. Elokuun lopussa 2024 Patinaputiikki sulki ovensa Portaan kivijalkaliikkeessä ja nyt toiminta jatkuu verkkokaupan lisäksi myös erilaisissa tapahtumissa. 

Oli todella kiva nähdä Jaanaa pitkästä aikaa ja tein todella hyvän ostoksen, jonka lupaan esillä lähipäivänä Instagramin puolella. Nyt myynnissä oli kaikkea kivaa jouluista. Ensi lauantaina 22.11. löydät Patinaputiikin Jaanan aarteineen Nuutajärven Lasikylän makasiinin joulumyyjäisistä klo 11-15. 

Sitten olikin aika jo siirtyä pihan poikki Memories Marin Putiikkiin aivan ihanassa auringonpaisteessa. Tuntui todella upealta, että sinisellä taivaalla näkyi aurinko 🌞pitkästä aikaa tämän marraskuisen harmauden keskellä. Itse asiassa tänään sunnuntainakin saimme Espoossa nauttia kauniista säästä ja auringonsäteistä. Toivon hartaasti lisää tällaisia päiviä! 

Kun astuin Marin Putiikkiin sisälle tulvahti mieleeni ensimmäinen kerta siellä 13 vuotta sitten. Olin ollut Kenkälaatikon testaaja/bloggaajana puoli vuotta ennen oman blogin aloittamista. Muistan kuinka ystäväni Niina, Lumo ja bloggaaja Sari tukivat oman blogin perustamista. Tässä sitä nyt ollaan ja kohta käynnistyy jo 14.vuosi blogissa. Päivääkään en vaihtaisi pois ♥

Joulu oli jo hiipinyt putiikkiin mutta löytyi sieltä myös muitakin aivan ihania sisustustuotteita. Strömhagan tyylikäs valko-musta pöytävalaisin osui ensimmäisenä silmään. The Spice Tree tuottaa maailmaluokan herkkuja Hörbyn tehtaallaan Skånessa. Tarjolla olisi ollut heidän valmistavaa jännältä kuullostavaa "Cherry & Chocolate" glögiä.

Minulle tuli nostalginen fiilis kun huomasin, että putiikissa oli myynnissä "lastusydämiä". Kun olimme veljeni kanssa lapsia askartelimme äitimme opastuksella lastuista mm. kaloja sekä juuri sydämiä mutta ne olivat pienempiä kuin Marin Putiikissa myynnissä olleet. Muistan, että kalat laitettiin roikkumaan naruun, joka sitten ripustettiin ikkunaan. Jos en olisi "huopahiirien ostokiellossa" juuri nyt Marjon matkaan olisi lähtenyt yksi "huovutettu tonttuhiiri". 

Minun jouluaikaan on aina liittynyt valkopunaraidalliset karamellikepit. Polkagris on perinteinen ruotsalainen makeinen, joka keksittiin Grännan kaupungissa Smoolannissa jo 1800-luvulla. Se valmistetaan sokerista, vedestä sekä etikasta ja maustetaan piparminttuöljyllä tai -aromilla. Yleensä se on juuri tangon tai kepin muotoinen. Ostin pussillisen Polkagris "tyynyjä" Marilta mutta pakko myöntää, että avasin pussin jo matkalla kotiin - en voinut vastustaa. 

Aivan ihana punainen Strömshagan ikkunavalaisin Druva (Terttu) jäi pyörimään mieleeni. Mietin kuumeisesti saisinko sen asennettua keittiön ikkunaan joulun ajaksi? Lähinnä mietityttää mistä saisin siihen sähköä...

Strömshagan jouluiset kulhot ja lautaset jäivät myös pyörimään mieleen. Esther astioihin on käsinmaalattu puolukoita lehtineen. Astioissa on jännää vanhan ajan tunnelmaa. Poikain parhaat on tamperelainen yritys, jonka glögi valmistetaan 100% suomalaisista täysmarjamehuista, aidoista mausteista ja tuoreesta inkivääristä. 

Kauniita kullanvärisiä joulutähtiä. Meillä joulutähdet ilmestyvät ikkunoiden vasta joulukuun alussa. 

Kuinka ollakaan iskin silmäni tonttulakkikoiriin. Putiikissa oli paljon kauniita erilaisia joulupalloja ja minä löysin kuin sattumalta "jackrussell" joulupallon. LED-kynttilöitä on ollut tarjolla jo useita vuosia mutta vielä en ole hankkinut. Ne toki tuovat tunnelmaa ilman paloturvallisuusriskiä (lapset/lemmikit) ja myös eivät pilaa sisäilman laatua. Toisaalta minä kyllä rakastan aitoja kynttilöitä jouluna. Mutta nämä ovat toki makuasioita. 

Kyltti tekstillä "DECEMBER everyday is magic" tiivistää minusta joulun odotuksen. Lapsena koko joulukuu oli ihanan taianomaista odotuksen aikaa ja pakko myöntää, että edelleen koen joulukuun samalla tavalla. Ripaus lapsenmielisyyttä on aina piristävää elämässä ♥ Toki meillä otetaan muutama koriste esille joulukuun alussa mutta muuten joulu saapuu kotiimme vasta 22.12. ja se päättyy vasta Nuutin päivänä. Olen oppinut tämän tavan jo isoäidiltäni ja haluan pitää kiinni tästä opitusta perinteestä. 

Kuva: Memories Marin Putiikki

Näin kauniita Eevan havukransseja oli ollut myynnissä tapahtumassa eilen mutta kun minä saavuin kaikki kranssit oli jo myyty. Harmin paikka koska olisin voinut ostaa yhden parvekkeelle. Isoäitini sanoja lainatakseni "Nopeat syövät hitaat" eli olisi pitänyt olla paikalla jo heti kun tapahtuma avautui. 

Memories Marin Putiikki löytyy osoitteesta Tuusulan Rantatie 110 B. Liike on avoinna marras-joulukuussa ke-pe 12-18, la 11-15 ja su 12-16. Maanantaina 22.joulukuuta 12-18 ja tiistaina 23.joulukuuta 12-16. Memories Marin Putiikin Facebook ja Instagram sivuilta löytyy lisätietoja tuotteista. Hurmaava paikka Tuusulajärven rannalla! 

♥ Kiitos Mari ja Jaana mukavista juttutuokioista sekä mukavaa joulun odotusta ♥

Leppoisa sunnuntai vaihtelevissa maisemissa

 

Viime sunnuntaina oli mielessä vaikka mitä päiväreissuja, joita olisi voinut toteuttaa. Joskus on melkein valinnanvaikeutta kun mielenkiintoisia kohteita, joissa haluaisi käydä on niin paljon. Koska sunnuntaina oli myös mukava istua pitkään aamiaisella ja lukea rauhassa Hesari kannesta kanteen päätimme tehdä retken lähiympäristöön ettei aikaa kuluisi turhaan itse matkustamiseen. Ilmahan oli kuin morsian! Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöäkin oli ihan mukavasti. Vaikka aamuisin on Mimmin aamulenkin aikaan vielä melko viileään ja ollaan lähellä nollaakin niin päivällä kyllä lämpöennätykset ovat rikkoutuneet. Talvitakista on todellakin nyt luovuttu! 

Hyppäsimme autoon ja päätimme ensin huristella kahvittelemaan Koiramäen Pajutalliin Tuusulassa. Minulla oli vakaa aikomus käydä siellä jo pääsiäisviikolla katselemassa miten pienen talvitauon jälkeen liike on somistettu pääsiäiseen. Toisin kävi ja aika loppui joten nyt päätin korjata tilanteen. Kahvittelu suoritettiin pihamaalla eli korvapuustia ja sydändonitsia. Olin kahden vaiheilla ostanko yhden uuden talolyhdyn mutta koska juuri etsimääni väriä ei löytynyt tyydyin vain kurkistelemaan pariin Koiramäen Pajutallin piharakennukseen. Orvokit sekä muratit olivat myynnissä pääsiäiskukkien jälkeen koska ne kestävät molemmat myös pikku pakkasia. Jätin kukat silti ostamatta eli vain ihailin. Minulla on ainakin vielä hengissä viime kesän muratit ja parvekkeella on vielä sinne pääsiäiseksi laitetut narsissit.

Totta kai piti käydä kurkkimassa myös mitä suloisille minipossuille kuuluu. Toinen heistä Arvi tai Otto nukkui possulan ulkopuolella auringonpaisteessa nähden selkeästi jotain herkullista ja mukavaa unta. Hän näytti siinä pötkötellessään maailman onnellisemmalta possulta. Melkein hymyili siinä untenmailla ollessaan. Eläimillä on muuten ihan mahtava taitoa ottaa ilo irti hyvästä säästä. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin maata hetki nokosilla auringonpaisteessa. 

Helsingin pitäjän kirkko eli Pyhän Laurin kirkko on 1450-luvulla valmistunut keskiaikainen harmaa kivikirkko, joka on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus ja Suomen suosituimpia vihkikirkkoja. 

Pyhän Laurin kirkon vierestä kulkee Kuninkaan tie ja tien varressa oleva virstanpylväs näyttää etäisyydet Turkuun ja Viipuriin. Tätä tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriisinsa, piispat ja porvarit sekä taiteilijat ja armeijat. 

Pyhän Laurin kivikirkon ympärille on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen taitteessa rakennettuja asuinrakennuksia, hautausmaa sekä mylly. Kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä Uudellamaalla. 

Seuraavaksi otettiin luontevasti suunnaksi Helsingin pitäjän vanha kirkko eli Vantaan Pyhän Laurin kirkko. Luettuani viime kesänä "Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas" tietokirjan olen suunnitellut reissua näihin jokimaisemiin niissä oleviin mielenkiintoisiin kohteisiin. Olen vuosia sitten ollut sekä häissä että hautajaisissa tässä kirkossa. Sen verran vaikuttava kirkko ja mielenkiintoinen historia, että kirkosta on tulossa myöhemmin ihan oma postaus. Koko vanha Helsingin pitäjän kirkonkylän alue on näkemisen arvoinen paikka punamultaisine taloineen, joissa valkoiset ikkunanpielet. Huomasin myös, että ihan kirkon lähellä oli mukavan näköinen Kahvitupa Laurentius. Nyt ei enää jaksanut juoda toisia kahveja joten tähän kahvilaan pitää ehdottomasti tulla uudelleen tutustumaan.

Kirjasta "Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas" olin merkinnyt "must to see" -listalleni Brobackan sillan eli Helsingin vanhimman kivisillan. Hassua, että kun lähestyimme paikkaa huomasin, että muistin käyneeni pari vuotta sitten ihan tässä sillan kupeessa olevassa punatiilisessä vanhassa teollisuusrakennuksessa. Taisi olla ensimmäinen koronakevät 2020 kun minulla on tapaaminen  ABL-laattojen toimitiloissa. Muistan, että sää oli todella kylmä ja talvinen joten en edes osannut katsoa jokea tai sen ylittävää vanhaa kivisiltaa kun piti päästä nopeasti sisätiloihin. 

Brobackan silta on rakennettu 1896 mutta tässä on ollut siltapaikka jo 1700-luvulla. Silta ylittää alla virtaavan Keravanjoen. Hauska yksityiskohta on se, että keskellä siltaa löytyy Helsingin ja Vantaan rajapyykki eli kahden kaupungin vaakunat seisovat vierekkäin. Vanhat sillat ovat olleet puuta mutta tämä viimeinen pystyssä vielä oleva on kivinen holvisilta. Sillalla on pituutta 36,8 m ja rakenteellista leveyttä 8,3 m. Sillan alikulkukorkeus on 4,4 metriä. 

Alun perin sillan piti olla matalampi mutta kokouksessa 1896 päätettiin korottaa siltaa nykyiseen korkeuteen. Itse silta on holvattu graniittiharkoista ja siinä on kaksi holvimaista yhdeksän metriä leveään aukkoa, Siltakannen alla on käytetty myös luonnonkiviä. Rakennusmestari A.G. Hammar on suunnitellut sillan. Vielä 1990 tammikuussa siltaa käytettiin tavallisena maantienä kunnes se sitten suljettiin vain kevyen liikenteen väylä. Sympaattinen vanha silta! 

Reissussa ei sinivuokkoja nähty mutta kodin lähellä Espoossa tutussa metsässä niitä oli pakko käydä ihailemassa ja toteamassa niiden nousseen taas vanhaan tuttuun paikkaan. 

Aina ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas kotiseuduistaan löytääkseen mielenkiintoisia paikkoja. Onko sinulla vinkata pääkaupunkiseudulta kohteita, joissa olisi kiva vierailla tai vaikka kahvitella? Oletko löytänyt jo sinivuokkoja? Kivaa viikonjatkoa ja kevätsäätä kaikille!

Helmikuun kuvahaaste 13.2. - 19.2.

On aika esitellä helmikuun kolmas kuvahaaste eli päivien 13.-12.helmikuuta valokuvat. Päätin  tarttua Kristiina K:n kuvahaasteeseen, jossa jokaisena helmikuun päivänä on pyrkimys kuvata K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Kristiina kirjoittaa haasteen saatesanoina "Annan joka helmikuun päivälle aiheen, josta toivon sinun ottavan kuvan. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia, tai voit vaikka laittaa tekemästäsi piirroksesta kuvan. Kuvapankkien kuvia voi mainiosti myös käyttää." Tässä tulevat tämän viikon kuvat K-kirjaimella ja mukana on tällä kertaa keramiikka, kataja, kannu, köynnös, karkki, kivi ja kylmä. 

13.2. Keramiikka

Olen kuvannut blogiin paljon keramiikka koska olen sen suuri ystävä lasin ohella. Halusin valikoida tähän keramiikka -aihekohtaan ehdottomasti kaksi kuvaa, joista toinen on Maarit Lassilan minulle tekemä söpö keramiikkapupu. Liikkeessä nähty pupu oli vähän erilainen kuin kuvassa oleva ja koko tarinan pupun takaa voit lukua tästä. Inkoossa sijaitsevalla Galleria Karaijalla on pitkät perinteet toiminnassaan ja sen valikoimissa on paljon kaunista kotimaisten keraamikkojen tekemää käyttökeramiikkaa. Myös Maarit itse on keraamikko ja pupu on hänen omaa tuotantoaan. 

Ylläolevassa kuvassa näkyvät tuotteet ovat eri keraamikkojen töitä Galleria Karaijan liiketiloista. Hurmaava paikka ja seinänaapurista löytyy toinen aivan yhtä ihana HUONEettRUM -lifestylepuoti, josta löytyy kodintekstiileitä, kynttilöitä, piensisustusta, paperituotteita, kirjoja (ruoanlaitto, sauna, vihersisustaminen, lifestyle), saippuoita, koruja, viherkasveja ja paljon muutakin kivaa itselle tai lahjaksi.

14.2. Kataja

Porkkalanniemeltä löysin katajia, joista on säilynyt kuvia myös muistikortilla. Ihan varmasti olen niitä muuallakin valokuvannut mutta en muista missä. Kävimme Minnien kanssa koronan pandemian alettua paljon Porkkalanniemellä kävelemässä. Katajat ovat sitkeitä kun ne seisovat siellä kallioisilla rinteillä tuulessa ja talven tuiskussa.

Onnistuimme näkemään myös katajanmarjoja (vas.) ja "keltaisia minibanaaneita" (oik.) katajassa. Suomen Luontoliiton sivuilta löytyi onneksi vastaus mitä keltainen oli katajassa.  

"Omituiset pehmeät muodostumat aiheuttaa sieni, orapihlajankatajanruoste. Se elää katajassa vuosikausia ja synnyttää vähitellen asuttamaansa haaraan jopa vaaksan pituisen paksunnoksen. Se ei yleensä poikkea niin paljon muista haaroista, että kiinnittäisi erityisesti huomiota. Kesän alussa paksunnoksesta kasvaa itiöitä tuottavia ulokkeita. Kuivina ne ovat noin viiden millimetrin mittaisia, kellertäviä, kielimäisiä tai lieriömäisiä tappeja." 

15.2. Kannu

Minähän rakastan antiikkitapahtumia, erilaisia kirpputoreja, vintage- ja retrotapahtumia, "penkomis+poistopäiviä", garagesales -tapahtumia ja esim. Fidan ja UFF:än myymälöitä. Pakko myöntää etten voi ohittaa poistolavoja tekemättä pikavilkaisua mitä siellä mahtaa olla. Olen jopa heittiötikkaiden avulla "kiivennyt vaihtolavan reunan yli" kun näin, että lavalla oli vanhoja matkalaukkuja. Harmikseni ne tikkaat vain kaatuivat eli pois tuleminen olikin sitten jo vähän haastavampi juttu! Vanhat tavarat puhuttelevat ja minä aina uppoudun niin esineisiin, että unohdan ajankulun näillä reissuillani. 

Patinaputiikissa Portaan kylässä, Tammelassa olisi ollut viime kesänä esillä näin ihania Arabian vanhoja maitokannuja/kaatimia. Jätin kaatimet mutta ostin Arabian vanhan astiaston. 

Villi Kanala Loviisan Skinnarbyssä tarjosi viime keväthankien aikaan näin ihanan keväisen keltaisia kaatimia. Vaihtuvat valikoima mielenkiintoisia tavaroita eli kannattaa kurkistaa usein nettisivuille.

Arabian "Mummokannuja" olen vuosia kuolannut mutta vielä yksikään ei ole muuttanut meille asumaan. Näin upea valikoima oli tarjolla kesällä 2018 Fiskarsin antiikkipäivillä. 

Lasiset, koristemaalatut kannut valokuvassa olen tainnut ostaa Leppävaaran Fidasta vuosia sitten. Tuon 1 litran valkoinen kannu on "uusvanha" ja se on ostettu Piirongista, jonka kivijalkakauppa on Aleksilla. 

16.2. Köynnös

Vierailin elokuussa 2015 Villa Maireassa Noormarkussa opastetulla kiertokäynnillä yhdessä suomalaisen arkkitehtuurin "helmikohteista". Arkkitehti Alvar Aallon ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille piirtämässä ja suunnittelemassa sekä yksityiskodissa että edustusasunnossa oli todella paljon katsovaa. Vuonna 1939 valmistunut talo vaikutti siltä kuin se olisi kohonnut paikalleen vain muutamia vuosia sitten. Varsinainen klassikkorakennus, jonka pihalla luikerteli talon seinillä ja katossa vähän villiviiniä muistuttava köynnöskasvi, jonka nimeä en kierroksella saanut selville. Mikä mahtoi olla tämä vihertävä kaunotar? Valokuvani olivat blogin alkuvuosina todella surkean epätarkkoja kuten yo. kuvista näkyy

17.2. Karkki

Fazerin vierailukeskus on tullut minulle tutuksi jo kun olin lapsi. Isotätini - siis isoäitini sisko Aili-täti - oli töissä Fazerilla joten pääsin jos koululaisena vierailulle karkkitehtaaseen. Aili-täti toi meille aina karkkia fazerilaisten tehtaanmyymälästä eli jos vaikkapa karkkipaperit olivat karkkien päällä vähän rutussa niin laadunvalvonta ei ollut päästänyt niitä läpi vaan karkit siirtyivät henkilökunnan myymälään. Lapsuusajoiltani ei valokuvia löytynyt mutta yo. kuva on vuodelta 2015 kun pääsin pr-tilaisuudessa tutustumaan ihan uuteen Fazerin vierailukeskukseen. Ehdottomasti katsomisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ja tosi hyvän makunautinnon tarjoava!

Kirjoitin blogiin postauksen 2021 aiheesta "Makumuistoja vuosikymmenten takaa ja edelleen maistuvia" . Tänäkin keväänä tulen ostamaan Mignon-munia pääsiäisenä koska pidin suklaanmausta ja pidän siitä edelleen. Meillä ei taida enää käydä pääsiäispupu tuomassa munia joten ne on itse hankittava kaupasta ennen kuin loppuvat kesken. Postauksesta löydät lisäjuttua mm. Kettukarkeista tai siis Pihlaja karkeista viralliselta nimeltään ja totta kai mukana on myös Kiss-Kiss -karkit sekä legendaarinen Fazerin Parhaat. 

18.2. Kivi

Tämä mystinen Hiidenkivi löytyy Askolan hiidenkirnualueelle menevän reitin varrelta. 

"Olen HIIDENKIVI ja valvon hiidenkirnualuetta. Kuvani on myös Askolan hiidenkirnualueen tunnus." lukee opastetaulussa, jonka on jättänyt Askola Seura ry. Kun katselee tuota isoa Hiidenkiveä tarkemmin niin huomaa sillä silmät, nenän ja puolittain auki olevan suun, johon on kerätty kuusenkäpyjä ehkä lasten toimesta kivihampaiden taakse. Mutta kuka kumma tämä mystinen Hiisi sitten on?" Kurkkaa blogista kuka Hiisi mahtaa olla...

19.2. Kylmä

Lähdin lähestymään sanaa kylmä muistelemalla hetkiä kun pakkanen on ollut kipakka ja on pitänyt kuvata jotain luonnonhelmassa. Tässä kuvassa pakkasta oli -13C mutta tuuli kylmästi joten välillä nipisteli poskia ja lopulta myös nenäni meni punaiseksi. Merrell huippuhyvät talvikengät saatiin kuvattu ja sitten kiireesti sisälle juomaan kuumaa. Vuosi oli 2017. 

Sama vuosi 2017 oli myös alkanut kylmissä merkeissä eli kun olimme Minnien kanssa kävelyllä Lauttasaaren Veijarivuoren rannalla loppiaisen tienoilla jäi lenkki viiman ja kylmyyden takia aika lyhyeksi. Auringonlasku oli kyllä kaunis. 

Kolmas kylmän mieleen tuova kuva on vuodelta 2014 eli kävelimme silloin Minnien kanssa helmi-maaliskuun vaihteessa Kaivopuistonrannalla, josta jatkoimme ponttonisiltaa Pohjoiseen Uunisaareen, josta edelleen Eteläiseen Uunisaareen mistä pääsi aallonmurtajaa pitkin kävelemään vielä Liuskasaareen. Pakkasta oli ollut kovin montaa astetta mutta meri ympärillämme puski viimaa läpi vaatetuksen. Huomioikaa Minnien punainen jumpsuite ja töppöset. Ihana muisto myös ♥

Koko viikonlopun on satanut lunta ja meillä pääkaupunkiseudulle saatiin 20 cm paksuinen  lumivaippa. Säätiedotus on lupaillut myös kylmenevää joten "keväinen helmikuu" taisi jäädä nyt haaveeksi. Viime viikolla asetettiin jo paikoilleen Alepa-pyörien telineitä, jotka ovat nyt lumen alla. Ei taida pyöräilykelit nyt ihan olla käsillä. Mutta pitää muistaa vanha sanonta "Kevät keikkuen tulevi..." eli takapakkeja tulee aina välillä mutta kevättä kohden tässä ollaan kyllä menossa. Sellaiset valokuvat tällä kertaa.

Kivaa uutta viikkoa kaikille ♥