Hotel Telegraaf tarjoaa 5 tähden elämyksiä Tallinnan Vanhassakaupungissa

Kaupallinen yhteistyö Hotel Telegraaf x Sparkling Group

Tallinnan Vanhastakaupungista löytyy upea 5 tähden Hotel Telegraaf. Olin monia kertoja kävellyt mukulakivistä Vene-katua pitkin ja katsellut uteliaan innostuneena hotellia. Miltähän huoneissa tai loungessa mahtaisi näyttää? Olin toki tutkaillut hotellin kuvia netistä ja vaikuttunut jo niistä. Pari vuotta sitten nautimme ystäväni kanssa herkullisen lounaan hotellin suojaisalla kesäterassilla. Silloin uskalsin kurkistaa jo sisällekin hotellin Tschaikovsky ravintolaan, joka oli pökerryttävän hieno. Lokakuun alussa minä pääsin ilokseni hotellin kutsumana vierailemaan tähän historialliseen rakennukseen ensimmäistä kertaa. 

Tässä kurkistellaan sisälle ravintolaan, jonka nimi Tschaikovsky on näemmä aurinkoisella terassilla kirjoitettu peräti kahdesti väärin :)

valokuva Keir Rämson

Vaikka viivyin Hotel Telegraafissa alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vain yhden päivän minä vakuutun heti ensi silmäyksellä paikasta. Kun astuu kadulta sisälle jykevästä ovesta, jonka päällä lukee "Telegraaf Post Telefon" tuntee tulevansa paikkaan, jossa sinut ja kaikki aistisi otetaan huomioon. Jos halua itselleen pienen luksusloman yhdistettynä kulinaristisiin makunautintoihin ja spa-elämykseen se löytyy Hotel Telegraafista. Tänne haluan ehdottomasti tulla uudelleen.

Hotel Telegraafilla on pitkä ja erikoinenkin historia. Itse rakennus on valmistunut jo vuonna 1878 ja siellä sijaitsi alun perin pankki sekä lukuisia suuria asuinhuoneistoja. Pietarilainen arkkitehti Peter Schreiberg suunnitteli kertaustyylejä edustavan talon, joka ulkopäin näyttää juuri tuon ajan komealta kaupunkipalatsilta, joka muistuttaa italialaista renessanssipalatsia kivimuureineen.

Vuonna 1918 rakennuksesta tuli postitoimisto joten tästä syystä tuo merkittävä vuosiluku näkyy edelleen Hotel Telegraafin oven yläpuolella. Posti tarjosi myös Tallinnan asukkaille uusia ja ihmeellisiä puhelinpalveluita. Talossa sijaitsi myös lennätinkonttori, josta on voinut lähettää sähkösanomia ympäri maailmaa. Maailman viimeinen sähke lähettiin muuten 2013 Intiassa.

Viestikeskuksena Vene-katu 9 rakennus toimi aina vuoteen 1992 saakka. Nykyään näissä historiallisissa tiloissa sijaitsee ylellinen Hotel Telegraaf, joka avaisi ovensa hotellivieraille vuonna 2007. Hotelli on vuosi toisensa jälkeen ollut aina Tallinnan kaupungin hotellien kärkikaartissa mukana.

Oma Superior -huoneeni sijaitsi 4.kerroksessa, josta avautui upeat näkymät Vanhankaupungin punatiilikattojen ylle. Kauniin pittoreski maisema loi kuin elävän taulun huoneeseen. Hotellin sijainti on todella erinomainen sillä se vain 70 metrin päässä Raatihuoneentorista. Hotellista löytyy neljä sviittiä ja niiden lisäksi mm. Superior- ja Executive -huoneita. Kokonaisuudessaan Hotel Telegraafissa on 83 huonetta. Osa huoneista sijaitsee ns. vanhalla puolella ja osa huoneista uudemmassa rakennuksessa.

Huoneeni sisustus oli art deco -henkinen. Tilavassa kylpyhuoneessa oli kylpyamme missä voisin seuraavalla matkalla ottaa vaahtokylvyn vaikka kuohuvan lasillisen kera. Oman huoneeni kylpyhuone oli ikkunaton mutta ikkunalla varustettua huonettakin olisi kiva joskus kokeilla. Kylpyhuoneesta löytyi totta kai kylpytakki, tohvelit ja ylellisiä kylpytuotteita.

Mahtava kingsize -vuode tuntui kutsuvalta. Sisustus oli hyvin hillittyä ja harkittu tässä huoneessa mutta nettisivulta löysin myös värikkäämpiäkin huonekokonaisuuksia. Omassa huoneessani oli aristokraattista punaista tehostevärinä sekä tekstiileissä että kokovartalopeilin kehyksessä. Sehän sopi minulle hyvin koska olin uudessa punaisessa takissani Lady in Red!

Kirjoituspöydällä oli hurmaava vanha puhelin! Nostaessani luuria huomasin, että tällä aparaatilla olisi voinut myös tarvittaessa soittaa. Todella hauska yhtymäkohta talon aiempaan historiaan. Huoneessa oli harkituilla asioilla saatu kiinnostava ja viihtyisä kokonaisuus. Lisäksi ne 5 tähden hotellin pienet jutut kuten sängyn avaaminen illalla ja tyynyn päälle jätetty pieni kohvehti saivat ilostumaan.

Hotellin muissakin tiloissa jatkui Art deco -tyyli yhdistettynä myös uudempaan sisustukseen. Sisääntulon aulatilaan oli sijoitettu pieniä nojatuoliryhmiä, jotka kutsuivat istahtamaan takan ääreen. Tässä olisi voinut nauttia vaikka kupin kahvia tai cocktailin. Itse vastaaottotila sijaitsi aivan läheisyydessä. Lähtiessäni hotellista pois aloin automaattisesti itse viedä matkalaukkuani mutta yhtäkkiä jostain ilmestyi salamana ystävällinen mieshenkilö viemään tavaroitani puolestani taksiin.

Hotel Telegraafista löytyy myös Elemis Spa. Itse allasosasto sijaitsee siten, että uidessaan voi katsahtaa välillä lasikaton läpi taivaalle tai rehevään puutarhaan. Kylpyläsosasto on sijoitettu rauhaisan sisäpihan puolelle joten siellä tuntui todella hiljaiselta. Kylpylästä löytyy myös saunoja. Itse en ehtinyt pulahtaa uimaan mutta kävin katsomassa tilaa ja seuraavalla kerralla sitten ihan varmasti. Sen sijaan minulle oli varattu Elemis Spassa ihana hieronta, jossa melkein pitkän päivän jälkeen vaivuin uneen. Tekipä hyvää lihaksille ja rentoutti mukavasti.

Ravintola Tschaikovsky oli upea! Sisustus oli tummahko ja yhdelle seinälle oli sijoitettu jännä kollaasi sekä tauluja, ikoneita että vain pelkkiä paksuja kultakehyksiä. Katossa roikkuivat kattokruunut ja valkoisten liinojen peittämien pöytiä rivit samettipäällysteisinä tuoleineen loivat arvokasta tunnelmaa. Tumma chevron ladottu lattia sai ajatukset lentämään kauas historian havinaan. Kuten nimikin kertoo on Tschaikovsky venäläinen ravintola.

Mon Repos ravintolan keittiömestari Vladislav Djatsuk luotsaa myös Ravintola Tchaikovskya, joka on useana vuotena valittu Tallinnan parhaaksi ravintolaksi. Kävin syyskuun alkupuolella Kadriorgin puiston kupeessa olevassa Mon Repos ravintolassa ja tästä voit kurkistaa minkälaisia herkkuja hän oli loihtinut silloin meille.

Ravintola Tschaikovskyssa valkoisista lautasliinoista oli taiteiltu upeita joutsenia. Mietin mielessäni osaisinko minä koskaan saada kankaisesta liinasta tällaista taidonnäytettä aikaiseksi? Pöydillä paloivat kynttilöitä ja kauniit kukka-asetelmat loivat lisää viihtyisyyttä venäläisen ravintolan muuten niin tummaan sisustukseen. Meille oli varattu maistiaisia tasting menusta ja myös vegaaninen menu vaihtoehto oli mahdollista nauttia.

Keittiön pieni alkutervehdys herätteli ruokahaluamme aluksi. Makujen suloista sinfoniaa ja kaunista esillepanoa.

Alkupalaksi nautittiin Tsaarin herkkua bliniä kolmella eri kaviaarilla - omnomnom! En muista olenko koskaan ennen maistanut Kaspian meren sammen kaviaaria mutta hyvää se oli. Lisäksi annoksessa oli hauen ja taimenen mätiä. Juuri sopivan paksu ja kuohkea blini. Erittäin toimiva makujen kombo.

Vegaani menussa tarjoiltiin puolestaan alkuruokana höyryävää borchkeittoa. Sitäkin olisi tehnyt mieli maistaa.

Voiko venäläisempää annosta olla kuin pelmenit! Niitä olen viimeksi syönyt Pietarissa. Meille tarjoiltiin tattipelmeneitä, joiden päälle raastettiin vasta pöydässä tuoretta tryffeliä itse keittiömestari Vladislav Djatsukin toimesta. Jälkiruokana totta kai klassikkoa Pavlovaa. Hyvä päätös upean herkulliselle aterialle.

 valokuva Keir Rämson

Koska minun osaltani matka loppui tämän illallisen jälkeen ja jouduin palaamaan kotiin en ehtinyt kokea aamiaistarjoiluita. Voitte kurkistaa upeita kuvia matkassa mukana olleista blogeista Beach House Kitchen ja Pää pilvissä. Tarjoilut näyttävät todella runsailta ja herkullisilta.

Mukana tällä upealla reissulla olivat Beach House Kitchen, Pää pilvissä, Annina's Kitchen ja Hannan soppa Suomesta. Latviasta puolestaan Linda's Virtuve, Piektdiena, Femme farfalle ja Liz Gorina.
Kuvassa keskellä Hotel Telegraafin ihana Jacqueline Järv. Kiitos teille kaikki ihanat seuralaiset!

Kannattaa pysyä kuulolla sillä tulossa vielä postausta Sparkling Groupin muista ravintoloista.

valokuva Keir Rämson

Hotelli Vaakuna on upea funkishelmi Helsingin keskustassa

Helsingin ydinkeskustassa Mannerheimintien, Kaivokadun ja Postikadun keskellä seisoo ylväs funkkisklassikko Hotelli Vaakuna. Hotellin pääsisäänkäynti sijaitsee Postikadun puolella Rautatieasemaa viistosti vastapäätä. Varmasti moni mieltää rakennuksen vain Sokoksen tavarataloksi mutta ylemmistä kerroksista löytyy upea klassikkohotelli, jonka oli tarkoitus avata ovensa vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Mutta kohtalo puuttui peliin kun 2.maailmansota alkoi ja olympialaiset jouduttiin peruuttamaan kokonaan. Kesti peräti kolmetoista vuotta ennenkuin Hotelli Vaakuna aloitti hotellitoimintansa heinäkuussa 1952 kun "viimeiset oikeat olympialaiset" vihdoin kisattiin pääkaupungimme urheilupyhätöissä.

Helsingin kaupunginmuseo, valokuvaaja Börje Dilén 1952

Arkkitehti Erkki Huttunen tunnetaan SOK-funkkiksen isänä ja hänen piirustuspöydällään on syntynyt lukuisia SOK:n valkoisia rakennuksia ympäri Suomea. Oulun Toppilan mylly vuodelta 1928 edustaa vielä klassismia mutta jo vuonna 1930 Huttusen suunnittelemat Rauman konttorirakennus ja Viipurin mylly ovat selvästi valkoista tyylipuhdasta funkiotionalismia parhaimmillaan. Keskusliike SOK:n osuuskaupparakennukset lukuisissa kaupungeissa ja kirkonkylien keskustoissa levittivät funkionalistista tyyliä ja tekivät sen tutuksi suomalaisille. Olympiavuonna valmistunut hotelli oli Pohjoismaiden suurin aikoinaan. 

Kun Hotelli Vaakuna avattiin 10.6. vuonna 1952 oli kutsuvieraiden joukossa ensimmäiseksi Suomen Neidoksi ja Miss Universumiksi valittu suuri julkkis Armi Kuusela. Vain 17-vuotias Armi oli toukokuussa valittu ensin Suomen kauneimmaksi ja kesäkuun lopussa hänet kruunattiin Kaliforniassa myös maailman kauneimmaksi. Hotelli Vaakunalle oli suuri kunnia saada Armi Kuusela vierailemaan uudessa hotellissa. Hotellissa yöpyivät vuosien varrella mm. USA:n ulkoministeri Henry Kissinger, Intian pääministeri Jawaharlal Nehru, kosmonautti Juri Gagarin ja näyttelijä Gregory Peck.

Hotelli Vaakunan isoissa näyteikkunoissa on aikonaan järjestetty myös suosittuja muotinäytöksiä. Muistan isoäitini kertoneen kuinka Mannerheimintie oli ruuhkautunut kun ihmiset tungeksivat katselemaan mannekiineja, jotka kävelivät ikkunalasin takana viimeisimmän muodin mukaiset luomukset yllään. Marimekon Espan ulkoilmanäytöksissä on minusta yhtä hauska idea kuin tässä on ollut aikoinaan. Muotihan kuuluu kaikille!

Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon 1952

Hotelli Vaakunan sisustus on melkoinen aikamatka 50-luvulle. Kun astuu kadulta sisääntuloaulaan on näkymä erittäin vaikuttava. Koivupaneloidut puolipyöreät seinät, kattoikkuna ja suihkulähde, jonka keskellä on kuvanveistäjä Gunnar Finnen punagraniittinen Groteski-veistos. Seinää vasten on sijoitettu uljaita, mustia nahkatuoleja, joissa on korkea selkänojat. Tuolit ryhdistävät aulatilaa ja tekevät siitä myös tyylikkään juhlavan. Toisaalta ne kutsuvat kotoisasti istahtamaan. Hotelli Vaakunan kalusteet ovat pääosin arkkitehti Erkki Huttusen toimiston suunnittelemia.

Hotelli Vaakunan valaisimet ovat puolestaan suomalaisen designin todellisia helmiä. Paavo Tynellin valaisintuotanto on käsittämättömän runsas ja monivivahteinen. Hänen tapansa yhdistää erilaisia materiaaleja - messinkiä, lasia, rottinkia, jopa kaislaa - erilaisissa valaisimissa on huikeaa valon ja varjon leikkiä. Hotelli Vaakunassa on näyttäviä kattovalaisimia, plafondeja, pöytä- ja seinävalaisimia Tynellin tuotannosta. Hotellissa liikkuessa kannattaa katsella valaistusta tarkkaan.

Vierailin aiemmin tänä vuonna Ravintola Meicussa. Kirjoitin silloin blogikirjoitukseen "Ravintola N:o 11 saa kiittää sisustuksestaan Hotelli Vaakunaa. Visakoivuiset seinäpaneelit ja messinkiset valaisimet olivat nimittäin alun perin suunniteltu Vaakunaan, jonka piti valmistua vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Hotellin työmaalla työt jouduttiin kuitenkin sodan takia keskeyttämään ja rakennusmateriaalit siirtyivät HOK:in toiseen kohteeseen Meilahdessa. Vaakunan suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen ja sinne valitut materiaalit/valaisimet ovat hänen toimistonsa käsialaa ja näkyvillä nyt ravintola Meicussa Meilahdessa."

Hotelli Vaakunassa on paljon kauniita arkkitehtonisia yksityiskohtia. Kahden hotellikerroksen yhdistävä aula portaikkoineen ja valaisimineen on harmonien kokonaisuus. Tilaan tulvii sisäpihalta isojen ikkunoiden kautta paljon luonnonvaloa ja kaikki pienet yksityiskohdat kuten portaikkojen kaiteet ja metalliosat ovat tarkoin harkittuja. Kattovalaisimien kukkamaiset messinkoristeet vangitsevat katseen kun kävelee pitkin hotellikäytävää.

Hotelli Vaakunan huoneet on uudistettu kunnioittaen vanhaa ja yhdistäen sitä myös uuteen. Ollaan korkealla Helsingin kattojen yllä ja huoneisiin tulvii todella paljon valoa sisälle. Hotellin kaikki hotellihuoneet ja kerrosaulat on uudistettu vuoden 2018 aikana. Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustustusarkkitehdit Fyra Oy.

Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra Oy
Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra O

Uudistuksen myötä myös alunperin vain aulatiloissa lentäneitä kyyhkysiä on tuotu myös ylimmän kerroksen sviittien seinille. Talon sviiteissä osassa on oma parveke ja osassa taas oma sauna. Friends & Family -teemaisiin sviitteihin mahtuu majoittumaan jopa 7 henkilöä ja niissä voi järjestää vaikka pieniä perhejuhlia. Business & Romance -sviiteissä puolestaan on erilliset makuu- ja olohuoneet.

Original Sokos Hotel Vaakunan ainutlaatuisuus on sen tiloista neljään ilmansuuntaan avautuvat Helsinki-maisemat, joita voi ihastella heti herätessä vuoteesta käsin. Ylimmän kerroksen 46 huoneessa hotellivierailusta voi nauttia omalta, kalustetulta näköalaparvekkeelta.

Hienoimmat puitteet tarjoavat talon sviitit, joista osassa on parveke, osassa oma sauna. Friends & Family -teemaisiin sviitteihin majoittuu jopa 7 henkilöä ja ne tarjoavat hienostuneet puitteet vaikka pienille perhejuhlille. Olo- ja makuuhuoneesta koostuvassa Business & Romance -sviitissä järjestyvät niin tyylikkäät kokoukset kuin romanttiset hä

Paavo Tynellin suunnittelema 50-luvun pöytävalaisin on saanut seuraakseen mustan entisajan pöytäpuhelinkoneen. Sellaisen sympaattisen soittovälineen, jossa numeroita pyöritettiin etusormella kun valittiin mihin soitetaan. Ihana yksityiskohta!

Hotelli Vaakunan terasseilta aukeaa aika hulppeat näköalat Helsingin ylle. Mannerheimintie, Kamppi ja Rautatieaseman seutu näyttävät aika erilaiselta lintuperspektiivistä katsottuna. Omalla terassilla voi vaikka kevät- ja kesäaamuna nauttia aamiaista katsellen kun Helsinki herää uuteen päivään. Tai istua iltaauringossa lasillisella kuohuvaa.

Hotelli Vaakunan yläkerrasta löytyy nykyään Ravintola Loiste. Aikoinaan tilassa toimi Ravintola Vaakuna, jonka terassilla on kuulemma järjestetty vuonna 1972 maailmanlaajuista huomioita saaneet parvekehiihdot Sapporon talviolympialaisten kunniaksi. Hauska tapa juhlistaa silloin 20-vuotta vanhaa hotellia! Liekö lunta ollut tarpeeksi mutta matkakin oli aika lyhyt :)

Itse ravintolasali on myös katsomisen arvoinen ja upea paikka. Puisia koivupaneleita seinissä, Paavo Tynellin valaisimia, kaartuvia seiniä, jänniä vähän laivamaisia ikkunoita lasimaalauksilla, kiiltäväksi maalattuja pilareita ja seinäreliefejä. Jopa seinäkellokin voi olla kauniiksi suunniteltu. Hotelli Vaakunan sisääntuloaula ja 9.kerroksen aula ovat suojelukohteita.

Ylimmän kerroksen terassilla järjestettiin maailmanlaajuisestikin huomiota saaneet parvekehiihdot ennen Sapporon talviolympialaisia vuonna 1972.

Ravintola Loisteen ulkopuolelta löytyy vanhat puhelinkopit. Ennen kännyköiden aikakautta nämä kopit ovat varmasti olleet ahkerassa käytössä. Eduskunnasta oli lyhyt matka Vaakunaan ja täällä poikkesivat myös kansanedustajat aikoinaan nauttimassa sekä lounasta että istumassa iltaa. Vaakuna oli myös suosittu edustuslounaiden ja illallisten viettopaikka. Myöhempinä vuosina näissä samoissa tiloissa on nautittu katkarapuja, tanssittu discopallon alla ja juotuja cocktaileja entisessä Sky Barissa.

Muutaman vuoden kuluttua Hotelli Vaakuna tai nykyään Original Sokos Hotel Vaakuna täyttää jo 70 vuotta. Upea funkkisklassikko vain paranee vanhetessaan!

Saarenmaa ja Muhu - Viron elämykselliset saaret

Lehdistömatka Storytold ja Your Brand Up Studio

Virolla on aivan erityinen paikka minun sydämessäni! Olen matkustanut Suomenlahden yli niin monta kertaa, että olen jo seonnut laskuissani. Kun kirjoitin Palju Önne Eesti 100 postausta helmikuussa 2018 haikailin mielessäni vähän erilaisesta reissusta jollekin Viron saarista. Virolla kun saaria löytyy yli 2000! Toukokuun alussa toiveeni toteutui kun minut kutsuttiin mukaan lehdistömatkalle, joka suuntautuisi Saarenmaalle ja Muhuun.

Löysin ennen reissua Visit Estonian sivuilta seuraavat lauseet, jotka vakuuttivat minut tulevan matkan elämyksellisyydestä.

"Länsi-Viron saarten ainulaatuinen ja monipuolinen luonto, joka on säilynyt nykypäivään sen ansiosta, että ihmiset osasivat elää saaren herkkää luonto kunnioittanen on syy, miksi Länsi-Viron saaret valittiin Unescon ohjelmaan 'Ihminen ja biosfääri'." 

Miten Saarenmaalle ja Muhuun sitten pääsee Tallinnasta?  Jos olet omalla autolla liikkeellä kestää 140 km ajomatka noin 2,5 tuntia Virtsun lauttasatamaan. Jos haluaa pysähdellä matkalla on hyvä varata toki runsaammin aikaa. Lauttamatkaa varten kannattaa ehdottomasti varata autolippu etukäteen koska kesäkuukausien aikana yhteyslautalla voi olla ruuhkaa.

Toinen vaihtoehto on matkustaa bussilla. Bussilippu Tallinnasta Kuressaareen maksaa ajankohdasta ja liikennöitsijästä riippuen noin 12-18€ (2019). Bussilippuun sisältyy myös lauttamatka ja bussi ajaa Muhun saaren läpi Kuressaareen Saarenmaalla.

Kolmas vaihtoehto on lentää Tallinnasta Kuressaareen ja siitä tarkemmin tästä.

Lauttamatka Kuivastun lauttasatamaan kestää vajaa 30 minuuttia ja lautalta löytyy ravintola. Menomatkalla söin ruokaisan salaatin ja paluumatkalla runsaasti täytetyn leivän. Selkeästi seljanka näytti maistuvan monelle ja kalakeitto tuoksuikin todella herkulliselta. Toki lautalla voi vain kahvitella jonkun pienen makean kera tai herkutella letuilla.

NamiNamaste

Ensimmäiseksi saavutaan Muhun saarelle, joka on Viron kolmanneksi suurin saari. Muhun saaren luonto on todella upea ja koska saarella ei ole juurikaan harjoitettu maataloutta on se myös säilynyt. Suurin osa saaren rannikosta on suojeltu EU:n Natura 2000 hankkeen nojalla. Muhussa tavataan mm. peuroja, kettuja, hirviä ja villisikojakin. Monet muuttolinnut levähtävät saarella muuttomatkoillaan. Muhun hevostiloilta löytyy uhanalaisia eestinhevosia, joka on kylmäverinen maatiaisrotu ja muistuttaa meidän suomenhevosta. Saarelta löytyy myös 23 harvinaista kämmekkälajit, jotka ovat suojeltuja. Valokuvissani puut eivät ole vielä kunnolla lehdessä koska tein matkan 6.-7.5.

Muhu on kuuluisa taitavista käsityöläisistään ja Muhun värikäs sekä  runsaasti kirjailtu kansallispuku on upea taidonnäyte tästä taidosta. 

Reilun kymmenen kilometrin päässä Kuivasten lauttasatamasta sijaitsee Liivan kylä, jossa kannattaa ehdottomasti pysähtyä. Tämä Muhun pieni kyläkeskus on idyllinen paikka ja sieltä voi ostaa herkullista Muhun leipää. Piipahdimme myös kalakaupassa, jossa näytti olevan myynnissä vaikka mitä vonkaleita.

Käsityöliikkeessä puolestaan oli Muhun perinteisiä kudottuja oranssimustia villapaitoja ja pipoja. Värikäs villapaita on kauttaaltaan kirjoneuletta. Tien toiselta puolelta löytyy Liivan vanha kyläkauppa, joka on muutettu "kalakahvilaksi" Kalakohvik. Jos mielit tuoreesta kalasta valmistettua hyvää kotiruokaa sitä löytyy kesäisin juuri täältä.

Meidän seuraava ex-tempore pysähdyspaikka Muhun saarella oli Sikke Sumarin NamiNamaste. Namaste on yli sata vuotta vanha kalastajatila, joka on alkuperäiseltä nimeltään ollut Vana-Tähvena. Kun Sikke Sumari kymmenen vuotta sitten ryhtyi järjestämään tilalla kokkauskursseja hän otti uudeksi nimeksi sanskriitinkielisen tervehdyksen "namaste" - tervetuloa sydämeeni. Ruoanlaittokurssien lisäksi NamiNamastessa voi yöpyä ja nauttia paikan keittiön tarjoamista herkullisista antimista.

Paikkaa laitettiin kuntoon kesäsesonkia varten joten sisätiloihin emme tällä reissulla päässeet kurkistamaan. Tänne olisi tulevaisuudessa mielenkiintoista palata vaikka yöpymään tai ehkä peräti kokkailemaan joskus. Nostalgisen vanhoja rakennuksia, joissa osassa oli ruokokatot.

Muhun saaren todellinen helmi on pitkien kiviaitojen halkoma Koguvan kylä, jonne emme tällä reissulla ehtineet. Myös Üügun rantakallio ja Viron vanhimpiin kuuluva Katariinan kirkko, jonka hautausmaalta löytyy pakanallisuuden aikaisia hautakiviä olisi hauska päästä joskus näkemään. Saarelta löytyy myös strutsitila.

Meidän matkamme jatkui viinitilalle nimeltään Luscher&Matiesen Muhu Veinitalu, joka on suomalaisen Peke Elomaan luotsaama Viron ensimmäinen viinimatkailutila. Erittäin mielenkiintoinen ja myös "herkullinen" paikka, josta on tulossa myöhemmin lisää tänne blogiin.

Toisen matkapäivän aikana vierailimme myös Muhun saaren eteläkärjessä sijaitsevassa vuosisatoja vanhassa Pädasten kartanossa. Täällä toimii ylellinen ja ainoa Viron viiden tähden hotelli Tallinnan ulkopuolella. Täysin saneeratussa upeassa kartanosta löytyy myös ravintola ja kylpylä. Tähän hienostuneeseen kartanomiljööhön palataan vielä myöhemmin omassa postauksessa.

Muhusta siirrytään Saarenmaalle jännää neljän kilometrin mittaista Väinatamm pengertietä pitkin. Maisemasta tulee etäisesti mieleen liikkuminen Alankomaissa.

Saarenmaa on Viron suurin saari. Saarenmaan leudon meri-ilmaston ja kalkkipitoisen maaperän takia kasvisto ja eläimistö ovat molemmat hyvin monipuolisia ja yli 200 lajia onkin suojeltua. Saarenmaalta löytyy mm. harvinaisia perhosia ja useita suojeltuja kohteita: puistoja, korkeita rantatörmiä, suuria puita, siirtolohkareita ja ainutlaatuisia soita. Viidumäen luonnonsuojelualue ja Vilsandin kansallispuisto ovat myös hyviä vierailukohteita luonnossa viihtyvälle. Saarenmaalta löytyy myös erikoinen Kaalin meteoriittikraatteri.

Tuulimylly Piispanlinnan alueella Kuressaaressa

Saarenmaa on tunnettu Anglan tuulimyllymäestä ja sen saarenmaalaisista pukkituulimyllyistä. Pangan rantajyrkänne puolestaan on saarien ja Länsi-Viron korkein kallioperäpaljastuma. Jyrkänteen enimmäiskorkeus on 21,3 m ja leveys on 2,5 km. Tätä erikoista suoraan merenrannasta kohoavaan "kalkkikivimuuria" on pidetty muinaisena uhripaikka, jonne tuotiin merelle tarkoitettuja uhreja. Seuraavalla Saarenmaan reissullani on nämä kohteet ehdottomasti nähtävä sekä myös lukuisat majakat, joita saarelta löytyy.

Kuressaare on Saarenmaan ainoa kaupunki ja maakunnan pääkaupunki. Kaupunki viettää 450-vuotisjuhlaansa joten sillä on todella pitkä historia takana. Tämä pittoreski pikkukaupunki syntyi aikoinaan Piispanlinnan ympärille. Tämä keskiaikainen 1300-luvulta oleva linna on tiettävästi parhaiten säilynyt keskiaikainen linnoitus koko Balttiassa. Nykyään Piispanlinna toimii museo- ja tapahtumatilana, jossa järjestetään myös konsertteja. Puolustustornin ylimmässä kerroksessa on näköalatornina toimiva kesäkahvila.

Suur-Töll ja Piret patsas

Merenrannalta läheltä Piispanlinnaa löytyy humoristinen patsas, jossa alastomat nais- ja mieshahmot kantavat täynnä kalaa olevaa venettä. Teos on vuodelta 2002 ja se on kuvanveistäjä Tauno Kangron käsialaa. Veistos symboloi Suur-Tölliä, joka on Saarenmaan jättiläinen sekä hänen vaimoaan Piretiä. Ensimmäiset tarinat tästä valtavasta jättiläistä löytyvät jo 1700-luvun lopulta. Saarenmaan suuret kivikasat ja kivet selitetään myös Suur-Tölliin liittyviksi. Tarinoiden mukaan Viron Naissaari olisi syntynyt paikkaan, johon Piret aikoinaan hukkui. 

Piispanlinnan alueella on paljon katsottavaa. Päärakennuksen pohjapiirros on suorakulmainen ja se sisältää kaksi tornia. Sturvoltin torni on linnan pohjoisosassa ja hieman korkeampi Pikk Hermannin torni on itänurkassa. Linna on rakennettu helposti työstettävästä saarenmaalaisesta dolomiitista. Rakennuksessa on neljä siipeä, joiden keskellä on sisäpiha. Rakennukseen kuuluu kellari ja eteläosan kaarikattoinen kappeli.

Piispanlinnaa ympäröi kaunis Kuressaaren keskuspuisto. Rakennuksia ja puistoa aloitettiin rakentamaan 1800-luvun loppupuolella kun Kuressaaresta tuli mutahoitojen keksimisen myötä Viron tärkein turistikohde. Puiston rakentamista varten perustettiin 1861 komitea mutta myös kaupungin asukkaat avustivat antamalla rahalahjoituksia, istukkaita, lainaamalla hevosia ja vaunuja. Vuonna 1930 puistoon on istutettu harvinaisia puulajeja, joita tilattiin Tarton yliopistosta. Puiston alueella onkin runsas kasvisto ja noin 80 erilaista puu- ja pensaslajia.

Puistoalueella on todella kauniita vanhoja kunnostettuja rakennuksia, laululava, ravintola ja kahvila.

Missä Kurressaaressa voi majoittua? Me yövyimme Georg Ots Spa hotellissa, joka sijaitsee 50 metrin päässä huvivenesatamasta ja rannasta. Historiallinen Piispanlinna oli vain 450 metrin päässä majoituspaikasta. Hotellista löytyi uima-altaita, kuntosali ja saunoja. GO Span hotellin huoneet olivat mukavan tyylikkäästi sisustettuja ja sisälsivät ilmaisen WiFin, minibaarin sekä modernin kylpyhuoneen kylpytakeilla. Useimmissa huoneissa on parveke, jolta on näkymä merelle tai Piispanlinnalle. Meidän huoneestamme näki molemmat.

Buffet aamiainen oli runsas ja maittava. Lisäbuustia ruokailuun antoi merinäkymä aamuiselle Itämerelle. Hyvän päivän aloittaa minusta aina monipuolinen aamiainen, joka ravitsee pitkälle päivään.

Koska ollaan perinteisessä virolaisessa kylpyläkaupungissa on myös GO Spasta mahdollista saada erilaisia spa-hoitoja mm. antistress hierontaa, yrttikylpyjä, romanttisia kukkakylpyjä. Myös lapsille löytyy ikioma kylpyläpaketti, joka sisältää vaikka vaahtokylvyn tai pikkumiehen muskelihieronnan.

Sisustuksessa oli muuten käytetty Georg Otsista otettuja mustavalkoisia valokuvia, jotka toivat hotelliin kivan sävähdyksen. Niitä katsoessaan melkein kuuli "Saarenmaan valssin" korvissaan... Aamiaiskuvaa lukuunottamatta on hotellikuvat lainattu GO Span sivuilta.

Länsi-Viron saarikohteet miellyttivät minua ja haluan ehdottomasti mennä uudelleen paremmalla ajalla kiertämään saaria. Erilainen, koskematon luonto ja rauhallisuus ovat valttia sekä Muhussa että Saarenmaalla. Täällä mieli ja sielu lepäsivät!

Lisää postauksia Muhusta on vielä tulossa lähiaikoina joten pysy kuulolla.