Hurmaava Kartanoiden puistot ja puutarhat -näyttely Ritarihuoneella on koettavissa 23.4. asti

 

Ritarihuoneella Helsingissä avautui 14.huhtikuuta todella hurmaava ja erilainen puutarhanäyttely, joka järjestetään sisätiloissa. Aatelisliiton avustusjärjestön järjestämässä Lomassa ruusujen ja hoidettujen polkujen - Kartanoiden puistot ja puutarhat -näyttely on esillä upealla Ritarihuoneella, joka jo paikkana on äärimmäisen mielenkiintoinen. Uusgoottilainen valtiopäivärakennus Ritarihuone / Riddarhuset vuodelta 1862 sijaitsee Kruunuhaassa tontilla, joka rajautuu Aleksanterinkatuun, Mariankatuun, Hallituskatuun ja Ritarikatuun. 

Komean rakennuksen on suunnittelut arkkitehti G.T.Chiewitz. Talo on rakennettu tiilestä mutta sen julkisivut ovat rapattuja. Talon sisältä löytyy kymmenen upeaa kaakeliuunia, vanhaa parkettilattiaa ja täysistuntosalin aatelisten vaakunakilvet. 

Kuva lainattu Wikipediasta

Suomen aatelistolla on aikoinaan omistamissaan kartanoissa ympäri Suomea ollut merkittävä rooli esteettisen puutarhakulttuurin rantautumisessa Suomeen. 1600-luvulla Ruotsi-Suomi vaurastui ja puutarhakulttuuri meni harppauksin eteenpäin. Turkuun perustettiin yliopisto kasvitieteellisine puutarhoineen. Koristeellisten kukkapuutarhojen lisäksi kartanoihin perustettiin myös ryytimaita ja hedelmätarhoja. 

Kun Pohjolassa eletään myös olosuhteet maassamme asettivat omat haasteensa. Vuonna 1709 Euroopassa sekä myös Suomessa oli ennätyksellisen kylmä talvi joten hedelmätarhojen puut kuolivat kylmyyteen eikä myöskään satoa saatu. Ritarihuoneen näyttely esittelee miltä Suomen puistot ja puutarhat saattoivat näyttää 1750-luvulta 1900-luvun alkuun. 

Ritarihuoneen suureen juhlasaliin (464 m2) rakennettu näyttely jakautuu neljää erilaiseen tilaan. Erilaiset teemat käsittelevät elämää puistoissa, puutarhurin tehtäviä, talvipuutarhaa sekä hyöty-, yrtti- ja ruusupuutarhaa. Koska ollaan juhlasalissa roikkuu katosta valtavan suuria kullanvärisiä kattokruunuja kuin suuria aurinkoja valaisemassa tilaan. 

Valtavan korkeaan tilaan tulvii myös auringonvaloa suurista venetsialaisista ikkunoista, joissa osassa on lasimaalauksia. Koska tällä viikolla aurinko on paistanut oli minunkin vierailuni aikana todella valoisaa melkein aurinkoista vaikka sisällä oltiinkin.

  

Oman "erikoislisänsä" näyttelyyn tuovat aatelisvaakunat tilan seinillä. Ritarihuone oli suljettu tila suurelta yleisöltä aina vuoteen 2005. Moni oli kävellyt komean talon ohi miettien miltä siellä mahtaa sisällä näyttää? Olen itse päässyt vierailemaan Ritarihuoneella parissa hyväntekeväisyystilaisuudessa 2000-luvun alkupuolella. Myös jossain taidenäyttelyssä olen vieraillut talossa jo 1990-luvun loppupuolella. Nykyään Ritarihuoneella järjestetään myös konsertteja. Minusta oli hyvä päätös avata talo myös "ei aatelisille" koska monia kiinnostaa nykyään historia sekä sukututkimus. 

Suomessa aatelissuvut hiipuvat sillä aateluutta ei voi ostaa eikä tytär voi periä aateluutta. Suomen aateliskalenteri 2022 kertoo, että Ritarihuoneeseen on introdusoitu (=suvun merkintä maan aateliin kuuluvaksi) 357 sukua, joista Suomessa nykyään elossa olevasta 143 suvusta on 3 kreivillistä, 24 vapaaherrallista ja 116 aatelista sukua. Kun vierailin muutamia vuosia sitten Malmgårdin linnassa olin kreivillisen Creutzin suvun kotilinnassa. Kaksi muuta kreivillistä sukua ovat Aminoff ja Berg. Kreiviksi voi vain syntyä. Kaikissa suvuissa pojat eivät automaattisesti saa kreivin arvoa vaan ainoastaan vanhin poika on kreivi. Toiseksi vanhin saa vapaaherran arvon ja kolmas poika vain herran arvon. Perheen tyttäret eivät omalta osaltaan ole aatelisen arvonimen saavia. 

Ritarihuoneen ruusutarhassa kukkivat syvänpunaiset pitkät ruusut komeasti. Ritarihuoneen näyttelyssä on paljon penkkejä, joihin voi istahtaa ihailemaan näkemäänsä rauhassa ja niin tein minäkin. Muistelin eri kartanoiden ruusutarhoja, joissa olen itse vieraillut juuri ruusujen kukkimisen aikaan. Tästä voit kurkistaa miten upeasti Hatanpään kartanon ruusutarhassa kukki 2021. Myös Wiurilan kartanossa Salossa ja Tertin kartanossa Mikkelissä ruusutarhat ovat lumoavia. Jos minulla olisi omakotitalo tai rivitaloasunto niin ehdottomasti haluaisin sinne ruusuja omaan puutarhaani kukkimaan. 

Hyötypuutarhassa ahkeroidaan kotipuutarhurina ja toivotaan totta kai mahtavaa satoa kun sen aika koittaa. Ihailin sekä sitruuna- että appelsiinipuuta miettien onnistuisiko niitä kasvattaa ihan kotona? Omasta puutarha voidaan saada juureksia, yrttejä, marjoja ja hedelmiä. Puutarhoissa on kasvatettu tilliä, persiljaa, ruohosipulia, porkkanoita, perunoita sekä muistakin juureksia.

Ritarihuoneessa kulkiessa kiinnitin huomiota todella kauniisiin ruukkuihin. Ruukut ovat Cigale & Fourmilta ja jokainen näistä 70 ruukusta on ostettavissa näyttelyn päätyttyä omaan "kartanopuutarhaan". Tyylikkäät ruukut viimeistelevät ehdottomasti istutukset sekä oman puutarhan tai miksei vaikka parvekkeenkin. Ruukkuja on eri kokoisia joten ihan varmasti jokaiselle löytyy oman kokoinen ruukku. 

Puutarhat ja puistot tarjoavat myös elämyksellisyyttä eli näillä alueilla voidaan nauttia ympäristöstä viettäen aikaa vaikka piknikillä tai hyvän kirjan ja kevyen lounaan merkeissä. Omassa puutarhassa on voitu myös lepäillä varjossa lukien vaikka mukaansa tempaavaa dekkaria. Puistot ovat julkisia eli kaikille avoimia tiloja kun taas omassa puutarhassa valitsee myös oma rauha. Itse rakastan sitä, että puutarhassa on erilaisia alueita ja myös sellaisia vähän "salaisia soppia", joihin voi vetäytyä hetkeksi piiloon. 

Puistossa on enemmän suoraviivaisuutta kävelykäytävien ja istutusten sekä nurmikon takia. Esplanadin puistolla on erityinen paikka minun sydämessäni ollut aina sekä kesällä että talvella. Myös Lontoon jo suljettu Sir Richard Bransonin The Roof Gardens on hurmannut minut aikoinaan upeilla kasveillaan ja aidoilla vaaleanpunaisilla flamingoilla. Harmi, että tämä jo 1930-luvun lopulla rakennettu kattopuutarha suljettiin 2018. 

Suomessa ehkä vieraampi osa-alue ovat olleet talvipuutarhat. Talvipuutarhaan piti kerätä talven tullessa kaikkia eksoottiset kasvit, jotka eivät kestäisi Suomen ilmastoa ja vuodenaikoja. Varmasti monet vieraslajit on jouduttu opettelemaan kantapään kautta eli kaikki kasvit eivät välttämättä selvinneet talvipuutarhassakaan talven läpi seuraavan kasvukauden alkuun. Puutarhan ja puiston hoitoon on tarvittu ammattitaitoisia ja ahkeria puutarhureita, jotka on rakkaudella sekä hyvällä huolenpidolla ovat vaalineet sekä kasveja että itse ympäristöä. 

Vielä ehtii katsomaan tätä hurmaavaa näyttelyä Ritarihuoneelle 21.-23. huhtikuuta 2023 klo 11-19. Ritarihuone sisäänpääsymaksu on 15€ / henkilö ja 12-vuotiaat sekä nuoremmat vapaa pääsy. Museokortti ei käy maksuvälineenä. Sisäänkäynti Aleksin kautta eli Ritaripuiston läpi ja kohden pääovea, joka sijaitsee keskellä rakennusta. Ritarihuoneelta löytyy myös kahvila, jossa voi nauttia kupposen kierroksen tehtyään. Torilta on mahdollisuus ostaa näyttelyyn osallistuvien kartanoiden tai yhteistyökumppaneiden tuotteita. Myös yrityssponsoreilla on tuotteita myynnissä. 

Mikä parasta näyttelyn tuotto menee hyväntekeväisyyteen. 

"Ritarihuoneella on järjestetty näyttelyitä jo vuodesta 1990. Visuaalisesti vaikuttavat näyttelyt ovat mielenkiintoinen tapa kurkistaa historiaan, mutta niiden perimmäinen tarkoitus on kerätä varoja hyväntekeväisyyteen. Tuen saajia ovat vähävaraiset lapset, nuoret ja lapsiperheet, ja toiminnalla tuetaan esimerkiksi harrastustoimintaa."

 

Puutarhan salaisuus -kirja tuo iloa ja väriä tähän harmaaseen aikaan

Kirja saatu arvostelukappaleena / Readme

Viime viikolla postiluukustani kolahti todella mieluisa yllätys! Sain paketin, jonka sisältä löytyi helmikuussa ilmestynyt ihana kirja nimeltään Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta. En päässyt eteistä pidemmälle kun oli jo pakko vähän selailla kirjaa. Minä ihan ahmin valokuvia ja värikkäitä sivuja! Puutarha on parhaimmillaan meidän hyvinvointia lisäävä voimavara, jonka monimuotoisuus inspiroi vuodesta toiseen ja innostaa aina oppimaan lisää. Jo pelkästään kauniin vehreiden puutarhoiden ja hyötykasvien kuvien katselu inspiroi ja sai omat ajatukset tulevaan kesään sekä omalle parvekkeelle. Odotan jo innolla hetkeä kun voin alkaa laittaa kesähuonettani kuntoon. Ja tänä vuonna aion myös onnistua kasvattamaan niitä tomaatteja. Viime vuonna kun onnistuin saamaan vain tomaattini kukkimaan...

Puutarhan salaisuus -kirjan takana on kuva-artesaani Hillevi Joutjärvi. jonka rakkaus puutarhaa kohtaan on lähtöisin jo lapsuudesta. Minä olen tutustunut Hilleviin hänen Maatiaiskanasen Elämää -blogin kautta. Emme ole Hillevin kanssa vielä koskaan tavanneet livenä mutta vaihtaneet lukemattomia viestejä eri elämänalueilta keskenämme. Hillevin blogi on hyvin maanläheinen eli siellä jaetaan meille lukijoille sekä onnistumiset että myös ne epäonnistuneet kokemukset. Blogia on helppoa lukea vähemmänkin puutarhanhoitoa harrastaneen sillä se on käytännönläheinen ja helposti ymmärrettävä.

Kirjan esipuheessa Hillevi korostaa sitä ettei puutarhan todellakaan tarvitse olla suuren suuri vaan se voi olla vaikka pieni parvekepuutarha. "Tärkeintä on tehdä itsensä näköinen kokonaisuus, jossa tuntee olonsa onnelliseksi." Vaikka oma kesähuoneeni on "minun puutarhani" niin totta kai haaveilen joskus ihan omasta pihapuutarhasta, jossa voisin sitten laajemminkin toteuttaa itseäni. Olen täsmälleen samaa mieltä Hillevin kansssa siitä ettei puutarhanhoitoa ja kasvien kasvatusta kannata ottaa liian vakavasti.

"Tutkiminen, kokeileminen, onnistuminen ja joskus huumorikin tekevät puutarhaharrastuksesta mielekkään ja mahtavan voimavaran kenelle tahansa luonnosta pitävälle. Parasta on, että puutarhaharrastuksen voi aloittaa kuka tahansa, missä tahansa!"

Puutarhan salaisuus -kirjassa käsitellään mielenkiintoisesti puutarhan merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Puutarha ja sen hoitaminen vaikuttaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Itselleni oman kesähuoneen kasvien kastelu, lannoittaminen tai vain niiden katseleminen antaa paljon. Se on ihan samanlainen voimaannuttava tunne kuin samoilu metsässä tai kävely veden äärellä. Nyppiessäni pois kuihtuneita kukkasia ja tukiessani tomaattiani kasvutukeaan vasten saan muuta ajateltavaa ja puran samalla myös mahdollista stressiä. Jokainen uusi nuppu on palkitseva ja lupaus kauniista kukasta tai siitä tomaatista!

Visuaalisena ihmisenä haluan itse aina sommitella värit kesähuoneeseeni melko tarkasti ja tästä myös Hillevi kirjoittaa uudessa kirjassaan. Näköaistilla on suuri merkitys ja toiset värit rauhoittavat mieltä kun taas toiset tekevät iloiseksi ja virkistyneeksi. Vihreää puutarhassa ja parvekkeella pitää myös olla. Vihreässäkin on paljon erilaisia sävyjä, joita voi yhdistellä. Hillevin kirjasta löytyi muuten paljon sellaisia kukkia, joista tuli mieleen edesmennyt isoäitini ja hänen mökkipuutarhansa. Muistan, että isoäiti oli aina kupsuttamassa jotain kukkapenkkiä tai kitkemässä rikkaruohoja ellei hän viipottanut kastelukannu kädessään. Hyötypuutarha ja perunamaa olivat sitten vielä oma juttunsa.

Myös kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaistit saavat lukuisia elämyksiä puutarhanhoidon ansiosta. Vaikka itse en työnnäkään sormiani multaan ilman puutarhahanskoja niin olotila "sormet mullassa" on ihan samanlainen. Itse pyrin valitsemaan parvekepuutarhaani melko miedontuoksuisia kasveja koska minulla on karvas kokemus "valkoisesta amppelista" muutamien vuosien takaa joka aina kasviin koskiessa sai aikaan "melkoisen tuoksupilven". En valitettavasti muista enää sen nimeä. Ehkä ensi kesänä pääsen myös maistelemaan miltä parvekkeeni sato maistuu. Kolmannen kerroksen parvekkeella pörräävät myös mehiläiset ja siellä on nähty jopa sudenkorento.

Kirjan toisessa aihekokonaisuudessa Hillevi käsittelee puutarhan merkitystä itselleen. On lohduttavaa lukea ettei Hillevikään aina onnistu kaikessa mitä aloittaa kasvattamaan tai kokeilemaan puutarhassaan. Ehkä tuo minunkin tomaattikokeilu viime kesältä saa nyt tekemään tänä vuonna asiat eri tavalla. Isompi kasvatusalusta ja vähemmän lannotetta ettei taimi kasvata vain pituutta itseensä. Hillevi painottaa, että puutarhan hoito opettaa myös kärsivällisyyttä. "Puutarha on opettanut, että mitä enemmän itsestäni annan, sitä enemmän saan itse takaisin." Joskus haluaisin vierailla hänen puutarhassaan katsomassa ihan livenä näitä paikkoja, joita hän on kuvannut kirjaan. Valokuvat on äärimmäisen kauniita ja tunnelmallisia.

Kirjassa Hillevi käy läpi mukulat, taimet, siemenestä kasvattamisen, perennat, perennapenkin teon ja antaa vinkkejä helpoista perennoista. Joukossa isoäidin puutarhasta tuttuja kukkia kuten akileija (joka siemensi aina myös läheiselle niitylle), kurjenpolvi, kuunlilja, syysleimu, syysasteri, kultapallo (joka kasvoi meillä mökillä aina hurjan pitkäksi ja niitä tuettiin kepeillä) muutamia mainitakseni. Kirjaa selailessa tuli todella nostalginen olo lapsuudesta ja nuoruudesta maalla Vihdissä. Muistan, että kun lähdettiin kaupunkiin takaisin isoäiti keräsi meille kukkapenkistään kimpun maljakkoon laitettavaksi. Ja kukkia riitti pitkälle syksyyn.

Hyötypuutarhaosio on myös kiinnostava. Sieltä löytyy Hillevin vinkit lavakaulus-kasvimaan perustamiseen ja hoitoon. Omalta kasvimaalta voi sitten satokaudella kerätä vaikka porkkanaa, avomaakurkkua, sipulia, herneitä, kesäkurpitsaa, eksoottisempaa maissia, papuja, lehtikaalia tai perunoita. Muistan lapsuudesta kuinka meidät lapset laitettiin harventamaan porkkanapenkkiä ja siinä samalla söin aina ruohosipulia, joka oli ja on edelleen suurinta herkkuani. Kasvimaalta haettiin myös persiljaa ja tilliä ennen ruokailuita ahkerasti. Eräänä vuonna tuli kurpitsoita niin paljon, että niitä syötiin sitten todella pitkään eri muodoissa ja minulle tuli vuosiksi vähän "kurpitsakammo".

Hyötypuutarha voi olla myös ruukussa ja parvekkeella se onkin ainoa vaihtoehto. Ämpäriperunoita on monella kasvamassa mutta minä taidan ensi kesänä yrttien lisäksi keskittyä oikein hartaasti tomaattiin. Joskus olen kasvattanut salaattia mutta koska tilaa on rajallisesti pitää vähän karsia.

Kasvihuoneosiossa Hillevi mainitsee tuttujen kasvihuonekurkkujen, meloonien, tomaattien ja paprikoiden lisäksi pari itselleni ihan vierasta lajia. Kiwano näyttää ihan "piikikkäältä kurkulta", joka kasvaa noin kaksimetsiseksi köynnökseksi. Nämä hedelmät muuttuvat kypsinä oransseiksi ja niiden maku muistuttaa banaanin, limen ja kurkun sekoitusta. Kiwanosta käytetään myös nimitystä sarvimeloni tai kivakurkku. Tätä pitää päästä maistamaan.

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus kirjassa on pesusienikurkku eli luffa. Pieninä kerätyt voi syödä mutta pesukäyttöön käytetään suuriksi kasvaneita kurkkuja, joista tulee siis ekologisia pesusieniä! Taas opin uutta!

Kirjassa käydään läpi myös puutarhan neljä vuodenaikaa. Talvi on kotipuutarhurille levon aikaa ja silloin voidaan nauttia kesän antimistä vaikka hillojen muodossa. Talvella voi myös suunnitella tulevaa kevättä ja kesää. Keväällä kun aurinko alkaa paistaa ja lumet sulavat alkaakin sitten kuhina puutarhassa. Myös parvekepuutarhassani on usein pientä laittamista jo silloin eli callunat saavat lähteä ja tilalle tulee liljakasveja. Kesä on ehdottomasti se kiireisin aika puutarhassa, jotta syksyllä päästään nauttimaan runsaasta sadonkorjuusta.

Onnittelut Hilleville kirjasta, joka on ollut hänen haaveensa lapsuudesta saakka. Kirjan on kustantanut Readme.fi. Taitto ja graafinen suunnittelu Katri Parikka design. Teksti ja kuvat Hillevi Joutjärvi. Kirjan suositushinta on 33€ ja se on oivallinen lahja kaikille, jotka haluavat upottaa sormensa multaa ja nähdä luonnon ihmeitä. Suosittelen lämmöllä ja kiitos kirjasta Hillevi ♥

"Elämä on tässä ja nyt - elämä on puutarhassa!"

Loviisan Skinnarsbyn satumaisissa puutarhoissa

"Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, ota humala.

Jos kolme päivää, mene naimisiin.

Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se.

Jos halua olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi."

- kiinalainen sananlasku -

Viikko sitten sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa Loviisan Skinnarbyssä tutustumassa kahteen avoimeen puutarhaan. Ajaessani halki peltomaisemien mietin miten kaunista meillä Suomessa onkaan kesällä. Joka puolella vihertää ja kukkii ihan hurjasti. Meidän kesämme on lyhyt mutta se on sitä intensiivisempi. Kaikki räjähtää vihreäksi ihan yhdessä yössä keväällä ja kasvit melkein kasvavat silmissä. Suomen kesästä täytyy ottaa kaikki irti ja nauttia siitä joka solullaan!

Kauppamuseon puutarha

Kauppamuseon puutarha löytyy nimensä mukaisesti Suomen pienimmän kauppamuseon takaa. Jos puutarhaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla sanoisin sen olevan runsas. Minä rakastan runsaita ja ehkä omalla tavallaan myös vähän rönsyileviä puutarhoja. Muotopuutarhat ovat kauniita mutta niissä pitää mielestäni aina olla "asennossa". Kauppamuseon puutarhassa oli kivalla tavalla boheemi tunnelma ja paljon yksityiskohtia katseltavana.

Aivan huikea yksityiskohta puutarhassa oli tämä kesähuone! Se on tehty Helsingin Tulitikkutehtaan entisistä ikkunoista. Osa tästä kauniista sisustuksesta on puolestaan tuotu Lontoon matkalta. Kesähuoneessa valitsi aavistuksen eksoottinen ja itämainenkin tunnelma. Katossa roikkui kattokruunu, joka sopi sinne äärimmäisen hyvin silti. Täällä olisi mukava istua juomassa jääteetä!

"Kasvata omaa unelmaa.

Kastele usein uskolla.

Ravitse tiuhaan toivolla.

Vaali rakkaudella."

- Maria Ahlstedt -

Kauppamuseosta sai mukaansa kartan, jonka kanssa oli helppo kulkea puutarhassa, josta löytyi monia erilaisia alueita. Aurinkopuutarhassa - joka kuulemma on "Suomen kuumin ja tuulisin paikka",  - kasvaa koivuangervoita, auringontähtiä, unikoita, tulppaaneja ja mäkimeiramaa. Lampipuutarhasta löytyi puolestaan tyrniä, Tornionjokilaakson ruusua ja hopeamarunaa. Erilaisia kohdealueita karttaan oli merkitty lähes parikymmentä. Työn alla on vielä tuleva rodolaakso.

"Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten.

Toiseksi parasta aika on nyt."

- kiinalainen sananlasku -

Punasaviset ylösalaisin käännetyt kukkaruukut toimivat polkujen reunuksina - todella hauskannäköinen oivallus asettaa ne näin! Puutarhassa oli myös paljon omenapuita ja kirsikkapuita. Täällä kasvaa myös pihan alkuperäiskasveina raparperia ja tataria, jotka on jätetty myös niiden alkuperäisille kasvupaikoille. Talon vanhin osan on 1800-luvun loppupuolelta.

Hyötytarha on rakennettu nyt kuluvana vuonna. Kahvipannurinteessä kasvoi kriikunoiden ja vanhan omenapuun alla kurjenpolvia ja saniaisia. Kahvipannurinne on ehkä saanut nimensä siitä, että tuon punamultaisen talon seinälle oli kerätty ihania vanhoja sinisiä kahvipannuja. Laitan niistä kuvan Instaan jossain vaiheessa.

Kauppamuseon puutarhassa oli paljon sellaisia kasveja, joita oma isoäitini aikoinaan kasvatti kesämökillään. Puutarhassa oli mukava kävellä, katsella ja samalla ihmetellä miten valtavasti kaunista ympärillä on. Tuli aavistuksen nostalginen olo myös lukuisista vanhoista esineistä, joita oli taitavasti käytetty puutarhan somistamiseen. Sieltä löytyi mm. entinen kukkakaupan kyltti "KUKKIA".

"Jos kastelet sitä ja se kuolee on se kasvi.

Jos kitket sen ja se kasvaa takaisin, se on rikkaruoho.

- tuntematon ajattelija -

Kerttulan taidepuutarha

Kerttulan taidepuutarha löytyi vain 300 metrin päästä Kauppamuseon puutarhasta. Ihan naapureita nämä talot eivät silti olleet. Kerttulan puutarha levittäytyy 120 vuotta vanhan torpan ympärille rakentuen vanhasta perinnepuutarhasta ja hyötypuutarhasta. Puutarhassa on lukemattomia erilaisia istuskelu- ja auringonottopaikkoja. Kätevää sillä aurinkohan paistaa eri kohtiin päivän aikana! Vaihtamalla paikkaa voi aina olla halutessaan auringonpaisteessa. Kerttulassa taidetaankin rakastaa aurinkoa :) Taidetta puutarhassa on myös paljon.

Pihapolkuina oli käytetty hauskasti liuskekiviä, jotka toivat vähän välimerellistä vaikutelmaa pihapiiriin. Erilaisia veistoksia, patsaita ja roikkuvaa lasitaidettakin löytyi puutarhan eri osista paljon. Iso metalliset perhoset olivat laskeutuneet ison kiven päälle. Taide on itse tehtyä.

Pääsin kiertämään puutarhaa talon emännän Luru Hirvan opastuksessa. Talo on hankittu vuonna 2012 ja sitä on pikku hiljaa kunnostettu. Alunperin vain kesäpaikaksi ajatellussa talossa asutaankin nyt ympärivuotisesti mitä en yhtään ihmettele sillä Kerttula oli todella kauniin idyllinen. Täällä ihan varmasti sielu ja mieli lepää kun katsoo tien toisella puolella heiluvaa viljapeltoa päivittäin.

 "Omistaa vähän maata, raaputtaa sitä kuokalla,

kylvää siemeniä ja katsella niiden heräämistä eloon -

siinä ihmisen yksinkertaisin ilo,

miellyttävintä mitä hän voi tehdä."

- Charles Dubley Warner -

Pääsin kurkistamaan myös punamultaiseen entisen piharakennukseen. Tämä upeasti kunnostettu rakennus pitää sisällään vaikka mitä mielenkiintoista. Kesävierashuone Satulaan siirrytään nukkumaan kun ilmat lämpenevät keväällä ja siellä yövytään pitkälle syksyyn. Tuolla hyttysverhon alla näkee ihan varmasti Ruususen unia valoisina kesäöinä. Kun talossa on yövieraita "Satula, peti ja puuro" luovutaan heille majapaikaksi.

"Puutarhalapioni parantaa kaikki haavani"

- Ralph Waldo Emerson

Entiseen piharakennukseen on kunnostettu ihan ensimmäiseksi sauna pukuhuoneineen. Saunassa voi ottaa kunnon löylyt sekä huuhtoa pois puutarhatöissä tulleet liat ja hien. Pihalta löytyi myös palju, joka sekin kuulemma on ahkerassa käytössä. Taidepuutarhassa on koko ajan puuhaa joten täällä myös saunotaan ja paljuillaan usein. Välillä voi käydä loikoilemassa syreenimajassakin, joka kätkee sisäänsä kaksi aurinkopetiä.

Piharakennuksesta löytyy myös toinen vierashuone teemalla "Saluuna". Täällä vietetään mm. peli-iltoja läheisen Kauppamuseon omistajien kanssa. Huoneen seinälle oli herätty upea eläinten kallokokoelma ja näytti sieltä löytyvän ihan perinteiset poronsarvetkin. Lattialle sisustuksen henkeen sopivasti taljoja ja paljon kauniita vanhoja esineitä. Bongasin täältä lähes samanlaisen uusrenessanssi peilipiirongin kuin lapsuudenkodissani.

"Kukalla, luonnon kauneimmalla ilmiöllä,

on juurensa mullassa ja lannassa."

- D.H. Lawrence

"Kun astun talosta puutarhaani,

astun tavanomaisesta itsestäni,

jokapäiväisistä ajatuksistani,

totunnaisista iloistani ja suruista,

joiden avulla tunnistan oman 
identiteettini ja vakuutun siitä.

Ne minä jätän taakseni kuten kylpijä 
jättää vaatteensa rannalle."

- Alexander Smith -

Puutarhan kukkapenkeistä on löytynyt jopa parsaa, joka on alkuperäisten asukkaiden perua. Myös monia muita vanhoja kasveja on puskenut esiin mullasta. Puutarhassa oli runsasti mansikoita, viinimarjapensaita ja omenapuitakin, Yksi pieni hurmaava istuinryhmä oli juuri omenapuiden alla. Valkoisten omenankukkien alla on varmasti todella romanttista istua alkukesästä. Talon pihapiiriä vartioi lagotta Kerttu 6v, jota sai rapsutella ja paljon!

Kerttulan taidepuutarhasta löytyy myös kasvihuone Lasipalatsi kuten sitä kesällä kutsutaan. Talvella tila muuttuu Glögi-igluksi. Siellä voi vaikka nauttia puutarhan omenoista tehtyä likööriä, jota kutsutaan Kerttulan ligördiksi. Balin matkan jälkeen on rakentunut myös eksoottinen aasialaishenkinen patio supisuomalaisten korkeiden kuusien viereen. Täällä voi päästä ihan erilaiseen tunnelmaa auringossa lekotellessaan puutarhahommien välissä. Buddhan pää, simpukat ja tuulessa heiluvat verhot saavat ajatukset lentämään jonnekin todella kauas.

Kiitos sekä Kauppamuseon että Taidepuutarhan väelle ihanista elämyksistä. 

♥ Nähdään taas ensi kesänä ♥