Marsalkka Mannerheimin salonkivaunu Sastamalassa

Kesälomalla minä matkasin vihdoin Sastamalaan katsomaan Suomen marsalkka Mannerheimin talvi- ja jatkosodan aikana käyttämää junavaunua. Enkä mitä tahansa vaunua vaan sellaista, jossa Mannerheim ruokaili ja kävi neuvotteluja mm. itse Adolf Hitlerin kanssa. Sastamalan Kiskokabinetissa, valtatie 12 varrella pystyy kesällä vierailemaan veloituksetta Marskin junavaunussa R 2016, josta löytyy mm. vanhoja valokuvia historiallisesta kohtaamisesta 1942 marsalkan 75-vuotissyntymäpäiviltä. 

Toinen ylipäällikön salonkivaunu löytyy Mikkelin asemalta, jossa haluaisin myös vierailla mutta vaunu on avoinna vain kerran vuodessa eli Marskin syntymäpäivänä 4.kesäkuuta klo 10-17. Kesällä 2023 päivä osui sopivasti sunnuntaille mutta tuolle päivälle oli sovittu jo muuta ohjelmaa - harmitti! 

Kesäkuun 4. päivänä 1942 Kansainvälisen Makuuvaunuyhtiön ravintolavaunut R 2014, R 2019 ja R 2026 marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivien aikana ylipäällikön junan vaunuina nro 7, 6 ja 5  Kaukopään tehdasalueen ratapihalla Immolassa Ruokolahdella (nyk. Imatralla). Kuva on rajattu SA-kuvasta 89735. 

Ensimmäisenä kun kurvasin Kiskokabinetin pihamaalle näin tutun näköisen vanhan suomalaisen höyryveturin eli Kanan. Vr1, aiemmin L1, Tampellan valmistama veturi nro 659 osoittautui aikoinaan voimakkaaksi ja tehokkaaksi järjestelyveturiksi, jonka kolmiakselisuus teki siitä keikkuvaisen kun nopeus ylitti 20 kilometriä tunnissa eli lempinimi Kana johtui juuri tästä "vaappumisesta". 

Jos liikutte Suomessa niitä näitä upeasti entisöityjä Kanoja löytyy mm. seuraavista paikoista: Salon taidemuseo Veturitalli, Suomen Rautatiemuseo Hyvinkää ja Hyrsylän Mutka Saukkola. 

Huomasin myös, että Hyvinkäällä vietetään sunnuntaina 10.8.2025 Rautatiemuseopäivää eli höyryveturi Leenan kyytiin on silloin mahdollista myös päästä matkustamaan. Tästä löydät tarkemmat tiedot päivän ohjelmasta. 

Oma tarinansa on myös se miten Marskin salonkivaunu on kulkeutunut Sastamalan Kiskokabinettiin. Kauko Keihänen avasi jo vuonna 1966 Shell bensa-aseman Karkun pitäjään, joka nykyään on osa Sastamalaa. Keihänen oli jo lapsesta saakka ollut innostunut sekä junista että rautateista, joten bensa-aseman teemaksi tulivat luontevasti rakkaat rautatiet. Jo vuosi perustamisen jälkeen ensimmäinen junavaunu saapuikin tontilla Pasilan rautatievarikolta. Bensa-aseman kahviotoiminta siirtyi junavaunuun, jonka nimeksi tuli junateemaan sopiva "Kiskokabinetti" nimikilpailun jälkeen. 

Kauko Keihäsen veli legendaaristen Keihäsmatkojen perustaja Kalevi Keihänen poikkesi uudella bensa-asemalla helikopterillaan silloin tällöin. Varmasti 60-luvun loppupuolella herätti melkoista hämmästystä kylällä kun matkamoguli saapui visiitille ilmojen halki kopterillaan.

Valokuva lainattu Kiskokabinetin nettisivuilta. 

Vuonna 1969 Kauko Keihänen hankki Etelä-Pohjanmaan Jalasjärveltä toisen junavaunun. Vaunun edellinen omistaja oli pelastanut marsalkka Mannerheimin käytössä olleen junavaunun R 2016 romutukselta. Vaunu oli aikoinaan ollut siis yhtenä osana Marskin junassa marsalkan 75-vuotispäivillä, johon osallistui myös vieras Saksasta, Adolf Hitler. Vaunulle annettiin nimeksi Marskin salonkivaunu ja kesäaikaan sinne pääsee tutustumaan itsekseen. Kun astuin vaunuun sisälle tuli jännä tunnelma siitä, että nyt "sukelletaan kyllä syvälle historian havinaan". 

Kiskokabinetin junavaunusta on mm. netissä käyty keskustelua "Tuo teidän vaununne ei ole aito, oikea on Mikkelissä." Marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivää vietettiin siis Marskin junassa, joka oli pysäköity Immolaan kesäkuun 4.päivänä 1942. Kaikissa vanhoissa valokuvissa, joita löytyy Puolutusvoimien arkistosta (SA-kuvasivusto) Mannerheim ja Hitler sekä muut vieraat istuvat Sastamalassa olevassa junavaunussa. 

Mikkelissä oleva junavaunu on ollut Mannerheimin henkilökohtainen makuu- ja toimistovaunu, jossa on erillisiä hyttejä mm. Marskin oma makuuhytti, päämajoitusmestari Airon makuuhytti jne. Tästä pääset kurkistamaan Mikkelin vaunuun sisälle. 

Tuossa junassa järjestetyssä juhlatilaisuudessa pidettiin puheita puolin ja toisin syntymäpäiväsankarin kunniaksi. Valtioneuvosto oli myöntänyt Mannerheimille Suomen marsalkan arvonimen, jota ei koskaan oltu aiemmin eikä myöskään sen jälkeen annettu kenellekään toiselle. Puolustusvoimien lippujuhlapäivä siirrettiin tuolloin 16.toukokuuta vietetystä vapaussodan päättymisen vuosipäivästä kesäkuun 4.päivään eli Mannerheimin syntymäpäivään. 

Yle artikkeli, kuva SA-kuva / Kuvassa Hitlerin oik. pääministeri Jukka Rangell ja vastapäätä presidentti Risto Ryti, Mannerheim selin ikkunapaikalla. 

"Lounaalla juhlapuheen piti tasavallan presidentti Risto Ryti Hän kertoi puheessaan muun muuassa marsalkka Mannerheimin elämästä. Hitler puolestaan käsitteli puheessaan kommunismin vaaroja sekä Suomen ja Saksan lämpimiä suhteita. Viimeksi puhunut syntymäpäiväsankari Mannerheim kiitti Hitleriä ja juhlaväkeä, kun he läsnäolollaan kunnioittivat juhlaa." 

Ylen artikkeli 

Koska Suomi oli sodassa ei mitään suurta kansanjuhlaa järjestetty. Paikalla juhlassa oli Suomen presidentti Risto Ryti, eduskunnan puhemies Väinö Hakkila, SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori, Puolustusvoimien merkittäviä kenraaleita ja sotilashenkilöitä, jotka olivat mukana Mannerheimin johtamissa sotatoimissa. 

Junavaunussa otetuissa valokuvissa ei näy mitä Marskin 75-vuotisjuhlissa tarjoiltiin mutta löysin Yleisradion jutusta seuraavaa. 

"Juhlaväki sai lohikeittoa ja täytettyä hanhea, jotka huuhdottiin alas viinillä ja samppanjalla. Hitler kuitenkin söi kaalipiirakoita, parsakeittoa ja vihannesvanukasta sekä joi teetä ja kivennäisvettä. Hän oli alkoholia kavahtava kasvissyöjä." 

Ehkä juhlissa tarjottiin myös legendaarisia Marskin ryyppyjä myöhemmin. Päämajan Mikkelissä olon aikana vakiintui Mannerheimin pöydässä tarjotulle viinaryypylle vakiokoostumus. Mannerheim oli tyytymätön Alkoholiliikkeen ns. tikkuviinan kehnoon laatuun, ja hän antoi adjutanttinsa tehtäväksi keksiä maun peittämiseksi jonkin lisän. 

"Koostumukseksi tuli suhteessa: litra Rajamäen akvaviittia, 2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia ja 1 cl giniä. Tämä ryyppy on nimetty Marskin ryypyksi ja koostumus on sittemmin pyritty säilyttämään samanlaisena. Ongelmana on se, että samoja ainesosia kuin sodan aikana ei ole enää saatavissa."

Kiskokabinetti löytyy osoitteesta Pirkanmaantie 1057, Sastamala. Tarkemmat aukioloajat löydät tästä. Jännä juttu on myös se, että vuonna 1998 valmistunut uusi bensa-asema on arkkitehtuuriltaan kuin vanha rautatieasema jostain päin Suomesta. Asema ei ole suora kopio mistään yksittäisestä rakennuksesta vaan siihen on otettu inspiraatiota useista eri Suomen rautatieasemista. 

Rakennusta on laajennettu vielä vuonna 2003. Upeaa, että löytyy vielä omaperäisiä bensa-asemia! Kiskokabinettia pyörittää nyt jo 3.polven Keihänen eli Lauri Keihänen. 

Käykää ihmeessä katsomassa sekä historiallista Marskin junavaunua että myös itse paikkaa. 

Kesäinen Tammisaari ja Chappen näyttelyt

 

Tammisaari on ihana kesäkaupunki, jonne pitää päästä kuljeskelemaan vähintään kerran vuodessa. Edellinen vierailumme  Mimmin kanssa tosin tapahtui vähän viileämmissä olosuhteissa kun olimme Joulukalenteri jahdissa vuoden 2024 toiseksi viimeisenä päivänä. Nyt kesäkuussa aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja mereltä tuli vilvoittava tuulenvire. Useimmat vanhassa kaupungissa säilyneistä rakennuksista ovat peräisin 1700- ja 1800-luvuilta. Kaupungin historia ulottuu kuitenkin aina 1500-luvulle asti. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa antoi pienelle kalastajakylälle kaupunkioikeudet 1546 eli lähes samoihin aikoihin kun Helsingille. Joten ei siis ihme, että Tammisaaresta löytyy Kustaa Vaasan katu. Kaupunkiin avattiin myös Suomen ensimmäinen kävelykatu Kuninkaankatu vuonna 1966.

Tammisaaren kortteleilla on todella omaperäisiä nimiä vai mitä tuumitte seuraavista: Salakka, Valaskala, Silli ja Willisilli 😊 Liikkuessaan kaduilla kannattaa katsella myös taidokkaita pihaportteja sekä runsaasti koristeltuja ikkunapuitteita - todellista käsityöperinnettä puusepiltä. Myös juorupeilit ovat hauskoja kapistuksia. Juorupeilit ovat aikoinaan 1860-luvulla saapuneet Ruotsista juuri länsirannikon kaupunkeihin. Kyseessä on siis katupeili eli molempiin suuntiin kaarevat peilit, jotka avautuvat ulospäin. Sisältä katsottuna pystyi siis näkemään koko kadun tapahtumat ilman, että "itse roikkui ikkunassa kyttäämässä mitä tapahtuu". 

Tammisaaressa on ollut aikoinaan paljon taitavia käsityöläisiä osoitteista päätellen: Hatuntekijänkatu, Liinakankurinkatu, Hansikkaantekijänkatu, Nahkurinkatu ja Sepänkatu. 

Tammisaaressa löytyy todella kaunis Stallörenin puisto, jossa kasvaa myös korkeita vanhoja puita. Puistossa kukki upeasti alkukesän kukkaloisto ja kävimme Mimmin kanssa tekemässä siellä pienen kävelylenkin. Valtavan isot lilanväriset ukonhatut ja erikoisen tummanpunaiset tulppaanit olivat kuin "piste iin päällä" puistossa. Läheltä löytyy myös kaunis vehreän vihreä  Skepparträdgårdenin puisto, jossa taiteilija Helene Schjerfbeck istui aikoinaan suurten puiden katveessa maalaamassa. Taiteilija vietti ensin kesät 1918-1920 Tammisaaressa ja asui sen jälkeen vakituisesti kaupungissa 1925-1941 koska hän halusi olla lähellä merta. 

Tammisaaressa sijaitsee yli 100-vuotta vanha, legendaarinen kesäravintola Knipan, jossa on ehdottomasti päästävä ruokailemaan vielä jonain päivänä. Kauppias August Ferdinand Borenius rakensi Stallörenin puistoon ensin kylpylälaitoksen ja sai vuonna 1867 luvan harjoittaa sen yhteydessä myös ravintolatoimintaa. Paikka tunnettiin nimellä "Vanha Knipan". Nykyinen alla olevassa valokuvassa näkyvä Knipan avattiin 1908 ja se oli rakennettu veden päälle paalujen varaan, koska kaupungin mailla ei saanut lupaa uusille ravintoloille. Knipanin lähellä on myös vierasvenesatama sekä uimaranta. Olen ymmärtänyt, että Knipan on todella suosittu kesäravintola, joten siellä täytyy siis olla myös hyvää ruokaa.  

Kuva Pixabay 

Seuraavaksi siirryttiin Tammisaaressa kohteeseen Chappe - taiteentalo meren äärellä. Chappe on saanut nimensä mesenaattiensa Albert de la Chapellen ja Clara Bloonfield de la Chapellen mukaan. Chappe avattiin 16.4.2023 ja itse vierailin siellä heinäkuussa 2023. Enemmän Chappe museosta, arkkitehtuurista ja sen rakentamisesta voit lukea kesän 2023 postauksestani. Chappessa on juuri nyt menossa todella mielenkiintoisia näyttelyistä, joista yksi on todella huikea Barock 9.5.-7.9.2025. 

Barokki - Albert de la Chapellen hopeakokoelma -näyttely esittelee Chapellen hopeakokoelman vanhimmat, pääosin 1600-luvulta peräisin olevat esineet. Kokoelma on todella laaja eli siihen kuuluu satoja esineitä, jotka ovat historiallisesti arvokkaita. Näyttelytekstissä korostetaan, että on myös esineitä, joita "Albert on kerännyt pilke silmäkulmassa". Osa kokoelmasta oli esillä jo 2024 mutta silloin en Tammisaareen ehtinyt. Valikoima esineissä vaihtelee aina eri näyttelyissä ja seuraava on taas 2026.   

Barokki näyttely esitellään intiimin pienessä huonetilassa, joka on väritykseltään tummasävytteinen. Tilassa valot syttyvät näyttelyvitriineihin liiketunnistimella. Näyttelyssä pääsee valojen sekä tilan avulla lähes siirtymään barokin ajan koristeellisuuteen, mahtipontisuuteen ja dramaattisuuteen. Barokki pyrki aikoinaan vaikuttamaan voimakkaasti juuri tunteisiin ja luomaan myös näyttävyyttä, joka tulee hyvin esille Chappessa. Äärimmäisen vaikuttava!

Perttu Saksan näyttely "Jussarö - näkymätön metsä" löytyy Chappessa kahdesta eri kerroksesta. Jussarön saari Tammisaaren ulkosaaristossa on läpikäynyt kiehtovan ja monivaiheisen historian. Saari on ollut tärkeä paikka merenkulkijoille ja saarella on edelleen myös toimiva majakka. Jo 1700-luvulla saarelle perustettiin myös kaivos, josta louhittiin aina vuoteen 1967 rautamalmia. Saarella on jännä tunnelma kun luonto on vallannut hylätyn kaivoksen rakennukset ja rakennelmat. Jussaröstä löytyy myös upeaa luonnonmetsää. Hieno näyttely ja Jussarö paikkana kiinnostaisi myös minua. Katselin jo mahdollista reissua sinne Tammisaaresta.

Kuva Aksel Paulin (1863-1927).

Löysin yo. valokuvan netistä Önnigebyn taiteilijoista kahvitauolla ensimmäisenä kesänä 1886. Maassa istuvat vasemmalta oikealla Hanna Rönnberg, Hilma Westerholm, Elin Danielson ja Nina Ahlstedt. Tuolilla Fredrik Ahlstedt ja Victor Westerholm seisoo. Taustalla erottuvat Alexander Federley luonnonlehtiöineen ja J.A.G. Acke. 

Nina Ahlstedt, Lähteellä 1886

Victor Westerholm, Norrby 1918

Chappen 2.kerroksesta löytyy aivan ihana "Onnen saari - Önnigebyn taiteilijasiirtokunta". Jo vuonna 1886 Ahvenanmaalle, Önningebyhyn lähelle Maarianhaminaa oli syntynyt Suomen ensimmäinen taiteilijakolonia. Taiteilija Victor Westerholm oli perustanut siirtokunnan ja hänen mielestään Ahvenanmaa oli "Måland, maailman ihanin maalausmaa." 

Vas. Hanna Rönnberg, Naisten puolella 1894 / ylh. Anna Wengberg, Helmi maalaustelineen äärellä, ajoittamaton / oik. Elin Danielson, Hanna Rönnbergin muotokuva, ajoittamaton.

Nuoret ulkoilmamaalarit - sekä naiset että miehet hyppäsivät melkoiseen seikkailuun mukaan muuttaessaan eristyksissä olevaan satumaahan kauas kotoa. Westerholmin taiteilijakodista Tomtebosta tuli kolonian keskus, jonne kokoonnuttiin yhdessä työpäivän päätteeksi. Varmasti paljon puhuttiin maalauksesta, taiteesta ja vietettiin taiteilijaelämää. Näyttelyssä oli esillä mustavalkoinen valokuva taiteilijoiden pukujuhlasta, jota he olivat viettäneet keskenään. 

Edvard Westman, Syysmaisema 1904

Dora Wahlroos, Pesusoikon ääressä 1892

Victor Westerholm, Eckerön postilaituri 1883

Siirtokunta oli omana aikanaan todella suosittu sekä muodikas kohde, jonka tapahtumia myös lehdet seurasivat ja kirjoittivat niistä. Suomalaisten taiteilijoiden lisäksi Önningbyssä vieraili myös ruotsalaisia ja myöhemmin myös virolaisia taiteilijoita. Yhteisössä järjestettiin juhlia, naamiaisia ja retkiä saaristoon sekä myös maalattiin ulkoilmassa Pariisin ja Skagenin inspiroimana. Näyttely on avoinna 7.9.2025 asti. Ihana hyvän mielen tuottava näyttely!  

Chappe on Museokortti-kohde ja se löytyy osoitteesta Kustaa Vaasan katu 11, Tammisaari. Aukioloajat: ma suljettu, ti klo 11-17, ke 11-20. to-su 11-17. 

Jos Tammisaari ei vielä ole tuttu paikka niin ehdottomasti kannattaa ottaa näin kesällä haltuun ja Chappe - taiteen talo myös ohessa. Tammisaaresta löytyy Knipanin lisäksi myös todella ihania kahviloita kuten Café Schjerfbeck torin laidalla ja Cafe Gamla Stan vanhan kaupungin puolella. Tälläkään reissulla emme pääsee sisälle Tammisaaren ihanaan kivikirkkoon koska siellä oli tilaisuus juuri silloin mutta ehkä joku toinen kerta. 

Helteisen kesähuoneen kuulumisia

 

Huh hellettä ja heinäkuuta kaikille! Koko päivän on ollut sellainen nihkeän nahkea ja hikinen olo vaikka parvekkeen ovi on auki ja sisällä puhaltaa tuuletin yötä päivää. Ikkunat on avattu myös talon toiselta puolelta mutta ilman pienintäkään tuulenvirettä ei saada edes ristivetokaan aikaan. Pöh! Viileä suihku auttaa hetken kunnes taas tunnet, että hiki virtaa pitkin selkää ja poskia. Ukkonen oli jyrähdellyt jossain melko lähellä jo useamman kerran. Ystävä reilun viiden kilometrin päässä viestittelikin, että heillä oli satanut niin, että kadut lainehtivat. Mutta meillä sade kesti 3-4 minuuttia eli maa vain hetkellisesti kastui. 

Parveke tai siis kesähuone kuten sitä kutsumme ei ole tässä viime viikkoina ollut kovin aktiivisesti käytössä kuin aikaisin aamulla ja kello 19 jälkeen illalla. Ilmansuunta kun on suoraan etelään eli tuota auringonpaistetta on saatu aika monta tuntia päivittäin. Aamukahvin voi käydä juomassa jos herää aikaisin ja iltasella on kiva istua lukemassa parveketuolissa mutta muuten kesähuone on ollut aivan "hot spot" viimeiset viikot. Olen joutunut myös estämään välillä Mimmin menon parvekkeelle juuri kuumuuden takia. Toki onhan hänen "aktiivisena kyttääjänä" pakko tarkkailla minkälaista herkkua on menossa naapuritalon grilliin minäkin päivänä. Pakko myöntää, että välillä sitä jo emännälläkin valuu kuola suupielistä ihanien tuoksujen vuoksi. Parvekelaatikossa on juuri kukkineet marketat ja olen nyppinyt kuivuneet kukat pois mutta uusia nuppuja on onneksi tulossa. Koiruus on antaa onneksi kukkien olla ihan rauhassa. 

Tänä kesänä hortensian väriksi valikoitui tummanpunainen. Hortensian väri on vaihdellut vuosittain ja metsästin vaaleansinistä mutta en löytänyt sellaista. Meillä on parvekkeella korkea keraaminen ruukku, jossa on vuosia ollut aina hortensia ja myöhemmin syksyllä sitten iso pallokrysanteemi. Ruukku estää myös Mimmiä työntämästä kuonoaan parvekkeen kaiteen ja puuritilän väliin. Olen muuten ollut parvekekukkien kanssa ihan hukassa kun Plantagen meni yllättäin viime syksynä konkurssiin. Todella monena vuonna  olin ostanut sieltä sekä kesä- että syyskukat mutta nyt olen käynyt Rustassa ja Tokmannilla tekemässä hankintoja. Valikoimat em. eivät ehkä yhtä laajat mutta menettelevät. Tosin tänä vuonna lobelioiden kanssa kumpikaan em. myymälöistä ei vakuuttanut minua joten ostin vain roikkuvan lobelia amppelin kesähuoneeseen. 

Yhtä pelargoniaa lukuun ottamatta kaikki muut jouduin monen vuoden jälkeen vaihtamaan uusiin. Tietysti vähän harmitti mutta eiväthän nekään välttämättä ole ikuisia. Olen yhteensä 3-4 vuoden välein joutunut vaihtamaan ne uusiin. Pelargoniat ovat aina talvehtineet isäni ikkunalaudalla mutta kun hän siirtyi ajasta ikuisuuteen lokakuussa en myöskään enää käynyt isän asunnossa päivittäin katsomassa ja tarkastamassa tilannetta pelargonioiden suhteen. Onneksi Rustassa oli vaaleanpunaisia pelargonioita ja vielä tarjouksessa. 

On tullut paljon myös kysymyksiä miten mustarastaat eli tuliko parvekkeelle tänä vuonna mustarastaiden pesää? Koiras kävi parvekkeella ahkerasti huhti-toukokuun vaihteessa mutta pesänrakentamista ei tänä vuonna aloitettu. Muistelen edelleen kaiholla kevättä 2020 kun parvekepesän viidestä munasta kuoriutui onnellisesti poikaset, joista kaikki lennähtivät vartuttuaan pois. Jos et aiemmin olen seurannut blogiani niin meidän parvekkeelle mustarastaat ovat tehneet vuosien saatossa peräti KUUSI pesää, joista vain yhdessä pesintä on onnistunut. Valitettavasti varis, harakka tai orava on aina vienyt/syönyt munat ennen niiden kuoriutumista. Ensimmäinen pesä ilmestyi jo keväällä 2016. Keväällä 2024 viimeksi munat vain hävisivät "parempiin suihin" vaikka olen aina yrittänyt suojella pesiä. 

Kesähuonettamme värittävät myös lapsuuden mummolasta tutut begoniat, joihin olen mieltynyt viime vuosina. Väreinä on nyt lohenpunainen, punainen ja yksi valkoinen. Vuosia sitten en olisi voinut missään tapauksessa ajatella ostavani "mummokukkia" omaan kesähuoneeseen mutta niin se mieli vain muuttuu. Begonia-lajeja on yli tuhat ja lajikkeita on vieläkin enemmän. Luonnossa ne ovat levinneet kaikkialle tropiikkiin lukuun ottamatta Australiaa. Suomessa begonioita on kasvattu huonekasveina jo 1800-1900 -luvun vaihteesta saakka. 

Begonioiden seuraksi sitten ihania violetinsinisiä muurikelloja. Yritin myös etsiä valkoisia muurikelloja, joita minulla oli muutamia vuosia sitten mutta niitäpä ei osunut silmiin tänä vuonna. Muurikelloissa vierailee päivittäin ihania pörröturkkisia kimalaisia keräämässä mettä. 

Syklaameihin hurahdin viime syksynä ja nyt päätin ostaa niitä taas pari viikkoa sitten ja myös samalta reissulta lähti mukaan yksi valkoinen krysanteemi. Minulla on vähän samanlainen olo kuin lapsella karkkikaupassa kun menen puutarhamyymälään "mitään en osta nyt pysyn lujana"-mottona mutta silti kävelen sieltä hyvin usein ulos uuden kasvin kanssa. Kaksi murattia selvisi talven yli eli vain yksi uusi muratti lähti Marjon matkaan. 

Kesähuoneen seinälle pääsi myös ystävältä syntymäpäivänä saatu "kestokukkakranssi". Kuvassa näkyvä vaaleansininen puutuoli on vuosia sitten pelastettu taloyhtiömme roskakatoksesta eli joku oli heittänyt tuolin sinne mutta "toisen romu on toisen aarre" -ajatuksella nappasin sen itselleni. Tuoli on vuosia ollut parvekkeella kesät ja talvet mutta hyvin sen sopii sinne antamaan tasoa kukille koska istumista se ei todellakaan enää kestä. Terassituolit, joilla istutaan juomassa aamu- tai iltakahvia ovat ihan uusia sekä tukevia. Nyt lähden viemään karvakaveria iltalenkille ♥