Pionien lumossa

On se aika keväästä kun meillä on koko ajan pioneja maljakossa. Olen aina pitänyt pioneista ja niistä tulee mieleen isoäitini upeat pionipenkit kesämökillä Vihdissä ja isäni lapsuuden kotitalon pionit Oinasjoella omenapuiden katveessa. Pioneita sai aina isovanhempien kukkapenkistä kotiin vietäväksi kun lähdettiin mökiltä kotiin. Pioni on todella kaunis kukka ja pionin tuoksu on myös hurmaava. Pioni kuuluu vanhoihin perinneperennoihin. Euroopassa pionien kasvatus on alkanut jo 1500-luvulla, mutta Kiinassa jo paljon aiemmin. 

Mummolan pionit kukkivat Oinasjoella Vihdissä.

Isovanhempien kesämökillä Otalammella Vihdissä kukki myös valkoisia pioneita. Valkoisista pioneista ja muista valkoisista kukista löydät lisää tietoa Riina Hifumin kirjasta "Valkoisten kukkien lumo" -kirjasta tekemästäni postauksesta vuodelta 2022.  

Träskandan kartanon puutarhasta löytyy myös todella runsaasta pioneita näin keväällä. Valitettavasti linkissä kerrottua Kahvila Aijua ei ole enää olemassa. 

Näin upeasti pionit ovat kukkineet Kukkaiselämää blogia pitävän Sadun puutarhassa 2022. Kiitos Sadulle kuvan lainaamisesta. 

Pioni on ehdottomasti yksi puutarhan rakastetuimmista, pitkäikäisimmistä ja näyttävimmistä monivuotisista kasveista. Kukka tunnetaan juuri suuresta koostaan, kerroksellisista terälehdistä ja sen usein myös hurmaavasta tuoksusta. Pionin tuoksua on kuvattu sanoilla "kukkainen ja makea, muistuttaa usein ruusua, liljjaa tai freesiaa, ja siinä voi olla häivähdys hunajaa tai raikkaita sitrushedelmisä". Toki tuoksun voimakkuus vaihtelee lajeittain. Toiset ovat lähes tuoksuttomia, osa on mietoja mutta jotkut lajikkeet ovat erittäin tuoksuvia. Minä rakastan tuoksuvia pioneita! 

Pioni-lajikkeista minulla on usein maljakossa Coral Charm pioneita, joissa tapahtuu jännä värin vaihtuminen. Vastaavia sisarlajikkeita ovat "Coral Sunset" ja "Pink Hawaiian Coral". Coral Charm pionin suuret, puolikerrotut kukat kokevat todella jännän metamorfoosin. Vaaleanpunaisesta tulee ensin korallinpunainen, josta se hennon keltaisen kautta muuttuu vähitellen lähes valkoiseksi. Pionin saa säilymään maljakossa kun muistaa leikata siihen imupinnan eikä missään tapauksessa leikkaa vartta saksilla. Imupintoja ei myöskään saisi leikkaamisen jälkeen kosketella omilla sormillaan. 

Yun Shouping, Peonies / Song Dynasty (12th Century).

Peonies, traditional Chinese painting.

Peonies, tradiotinal painting. 

Pionit (lat. Paenonia) on pionikasvien (Paeoniaceae) heimon ainoa suku. Pioneja esiintyy luonnonvaraisena Aasiassa, Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikan länsiosissa. Pioni symboloi kauneutta, kunniaa ja rakkautta. Kiinassa Qing -dynastian aikaan pionista tuli Kiinan kansalliskukka, jota käytettiin paljon niin sisustuksessa kuin taiteessakin. Pionin majesteettinen olemus ja hurmaava tuoksu on pitänyt sen suosittuna vuosisatojen ajan. 

Tiettävästi pionien viljelyä on harjoitettu Kiinassa jo yli 4 000 vuoden ajan. Aluksi niitä sai kasvattaa vain keisarillisissa puutarhoissa ja sieltä tiettävästi juontaa juurensa myös se miksi pionia kutsuttiin kuninkaiden kukaksi. Suomeen pioni on tuotu jo 1600-luvulla. Jos asuisin talossa, jossa minulla olisi oma piha siellä oli ehdottomasti pionipenkki. 

Näin upeasti Sälinkään kartanon puutarhassa kukkiat pionit kesällä 2016.

Kesällä 2023 olen juuri aloittanut loman ja pioneita hankittu taas kotiin. 

"Pionin tarinaan liittyy kaksi myyttiä. Kreikkalaisen mytologian mukaan pioni sai nimensä Paeonilta, joka oli jumalten lääkäri. Paeon suututti opettajansa Asclepiuksen löydettyään Plutolle parannuskeinon pionin juurista. Zeus pelasti Paeonin Asclepiuksen kynsistä muuttamalla hänet pioniksi. 

Toisen myytin mukaan nimi tulee Paeonia nimiseltä nymfiltä, jonka kauneus lumosi Apollon. Rakkauden ja kauden jumalatar Afrodite muutti hänet kateuden takia pioniksi." Interflora 

Pionin kukkia näkyy myös paljon sekä maalauksissa että myös esimerkiksi tapeteissa. 

Kiinalaisessa kulttuurissa pionia kunnioitetaan "kukkien kuninkaana", joka symboloi vaurautta, menestystä, kunniaa ja korkeaa sosiaalista asemaa. Nämä "rikkauden ja kunnian kukat" edustavat naisellista kauneutta, rakkautta ja onnea. Niitä käytetäänkin usein häissä ja kiinalaisen uuden vuoden juhlissa tuomaan hyvää energiaa. 

Onko sinulla jo maljakossa pioneita leikkokukkina? Tai omassa puutarhassa kasvamassa jo pulleita pionin nuppuja, jotka auetessaan ovat hurmaavia? Pionin (istutettavan taimen tai jaetun juurakon) voi antaa lahjaksi puutarhan ystävälle, sillä se on pitkäikäinen ja arvostettu kasvi, joka kukkii samalla paikalla jopa vuosikymmeniä. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille 🌸🌺🌸

Tuokiokuvia Helsingistä hämärän laskeutuessa

Minä rakastan pääkaupunkiamme Helsinkiä. Liekö sillä jotain tekemistä asiaan, että olen aikoinaan nähnyt päivänvalon legendaarisella Naistenklinikalla. Ensimmäisen elinvuoteni vietin Taka-Töölössä ja sen jälkeen neljä vuotta Etelä-Haagassa. Opiskeluaikoina muutin taas Haagaan muutamiksi vuosiksi takaisin. Muuten olen koko elämäni asunut aina Espoossa. Olen viihtynyt Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa erittäin hyvin mutta silti minä kaipaan myös rakkaaseen stadiin säännöllisesti.  

Finlandia-talo oli osa Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelmaa, jonka mukaan Töölönlahden länsirannalle olisi tullut rakentaa kulttuurirakennusten ketju. Muut Aallon suunnittelemat rakennukset eivät valitettavasti toteutuneet. 

Töölönlahden ympäristö ja lahden rannalla olevat ikivanhat puutalot ovat hurmaavia. Voin istahtaa Sinisen Huvilan Kahvilaan nauttimaan kupin kuumaa jonkun ihan herkun kera. Lahden toisella puolella näkyvät Oopperatalo ja Finlandia-talo. Jos hyvin sattuu käymään kalastamassa olevat pikkupojat saavat jopa saalista lahdesta vaikka ollaan ihan pääkaupunkimme ytimessä. Pari kesää sitten jopa suppilautojakin näkyi Töölönlahdella. 

Kävelessämme Mimmin kanssa Linnunlaulun siltaa mietin miltä mahtaa tuntua asua näissä todella ihanissa vanhoissa puutaloissa kun omien ikkunoiden alta kulkee päivittäin lukemattomia junia joka ikinen päivä ja yö... Molemmat talot ovat aivan kallioon reunamilla ja junat sitten parikymmentä metriä alempana. En edes huomannut katsoa montako raidetta siinä mahtoi kulkea - mutta paljon niitä oli! 

Äitini on viettänyt lapsuutensa näissä Säästöpankinrannan merellisissä maisemissa. 

Kaisaniemenlahti ja valaistu Pitkäsilta, taustalla Psychologicum eli entinen fysiikanlaitos. 

Täysikuu oli 7.syyskuuta mutta vielä eilen kuu näytti melkein kokonaiselta. 

Janoan Helsingin vanhoihin empire kortteleihin samoilemaan. Tai kuljeskelemaan Katajanokan katuja jugendtaloja ihastellen. Tietyt ikoniset rakennukset kuten vaikkapa Tuomiokirkko tai Eduskuntalo saavat minut haltioitumaan arkkitehtuurillaan. Haluan kokea Kauppatorin vilinän oli vuodenaika mikä tahansa. Tai Kaivopuiston heräämisen keväiseen kukkaloistoonsa. Helsingin vanha ydinkeskusta huokuu historian haviaa ja korttelitkin on nimetty eläinten mukaan. 

Fennia-talossa Rautatientorin laidalla on viihdytty ja juhlittu kautta aikojen. 

Rakennus edustaa wieniläistä barokkia, ja sen julkisivua koristaa Suomen vaakuna. Maineikas arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna suunnitteli vuonna 1899 avatun upean talon.

Rautatientorilta löytyy Wäinö Aaltosen pronssipatsas Aleksis Kivestä, jonka kynästä ovat lähteneet niin Seitsemän veljestä kuin Nummisuutarit.

Helsingissä myös meren läheisyys on minulle tärkeää. Kesken kiireisen päivän saatan ajaa merenrannalle vain vartiksi katselemaan horisonttiin päästäkseni levolliseen zen-tilaan. Tai voin piipahtaa nauttimassa take away kahvikupillisen Talvipuutarhassa ennen tärkeää tapaamista. Mieleni rauhoittuu yli 100 vuotta vanhassa rakennuksessa kaiken vihreyden keskellä ja lähden rauhallisin mielin eteenpäin täynnä energiaa. 

Uspenskin katedraali, Katajanokalla - täällä kummityttöni pääsi ripille pari vuotta sitten.  

Ravintola NJK Valkosaaressa 

Sky Wheel Helsinki, Katajanokanlaituri 

Näkymä Pohjoisrantaa kohden näyttää nykyään kovin erilaiselta uusien tornitalojen takia. 

Matkalla takaisin kotiin pysähdyttiin vielä Kaivopuistossa lähellä Kompassitoria ottamaan kuva Uunisaaresta. Rakkaita talvisia muistoja sekä Minnien että Mimmin kanssa tulvahti mieleen seikkailuista Uunisaaressa. Talvellahan sinne pääsee ponttoonisiltaa pitkin.

Mitkä paikat tai rakennukset Helsingissä ovat sinulle tärkeitä? Liittyykö niihin jotain muistoja tai merkittäviä tapahtumia? Oletko asunut tai asutko Helsingissä? Vaikka itse olen asunut vain alle kymmenen vuotta pääkaupungissamme minulla on vahva side Helsinkiin. 

♥  I LOVE HELSINKI  ♥

Tule jo pian kevät - kaipaan sinua

 

Helmikuun viimeinen viikko alkaa maanantaina ja sitten on jo ensimmäinen kevätkuukausi maaliskuu, JIHUU! Odotan jo malttamattomana omaa talvilomaani viikolla 11. Kaksi viikkoa pitäisi vielä jaksaa ja sitten ansaittu lepotauko. Hektisen alkuvuoden jälkeen olen todellakin jo pienen lomailun tarpeessa vaikka mitään sen kummempia suunnitelmia tuolle viikolle ei vielä ole tehty. Ennen kaikkea minä odotan myös kevättä todella malttamattomasti ja talven selän lopullista taittumista. 

En ollut ollenkaan innostunut siitä, että kuluneella viikolla satoi pääkaupunkiseudulle ohut lumivaippa peittämään maata. Olin jo nähnyt sipulikasvien työntävän virheitä versoja yhden omakotitalon seinävieressä joten haaveilin jo aikaisin alkavasta keväästä. Mutta toisin kävi eli tulikin pakkassää. Onneksi tällä viikolla on lonkeronharmaiden päivien lisäksi nähty myös aurinkoa, joka on ollut todella ihana asia! 

Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaaren eläintarha - YLE 

YLE uutisoi 20. helmikuuta, että Korkeasaaren karhut Sofia ja Yulia ovat heränneet talviuniltaan. Korkeasaaren tiedotteen mukaan 24- ja 19-vuotiaiden karhujen talviuni oli tänä talvena hieman katkonaista. Lauhat säät ovat saattaneet vaikuttaa siihen ettei emokarhu Sofia ja tytär Yulia nukkuneet pisimmillään yhtäjaksoisesti kuin viisi viikkoa. Karhulinnassa käytiin talviunille jo loka-marraskuun vaihteessa mutta vuodenvaihteessa karhut jo havahtuivat ja torkkuivat leudon tammikuun. Oli ihanaa katsoa karhujen riemua talviunien jälkeen. Onhan tämä jo jonkinlainen kevään merkki ♥ ♥ ♥ 

Kotitoimistolla piti viikolla parina päivänä välillä vetää verhot ikkunan eteen kun aurinko paistoi niin kirkkaasti sisälle. Toisaalta olisin vain halunnut antaa auringonsäteiden tulvia kotiin mutta kun läppärin ruudulta ei oikein enää nähnyt mitään niin pakon sanelema juttu. Minua ei ollenkaan häirinnyt ikkunoiden likaisuus koska olin vain niin haltioissani tuosta ihanasta valosta pitkän pimeän kauden jälkeen. Myös Mimmi siirsi oma-aloitteisesti petinsä aurinkoläikkään lattialla syöden onnellisena luutaan siinä paisteessa. Kyllä koirakin ymmärtää, että auringossa on mukavaa olla ja nautiskella. 

Keväinen auringonpaiste sai minut miettimään mitä mahtaa tänä keväänä tapahtua meidän parvekkeella. Tuleeko kesähuoneeseemme 7. kerran mustarastaan pesä ja jos tulee niin onnistuuko pesintä? Pihapiirissämme on tänäkin talvena talvehtinut muutamia mustarastas koiraita ja yhtenä päivänä yksi niistä oli meidän parvekkeella. Pohdin heti olisiko se mahdollisesti ollut siellä joskus yhdessä naaraan kanssa pesän rakennuspuuhissa? Jää nähtäväksi mutta toivon toki sitä sydämestäni. 

Olen joskus vuosia sitten hankkinut muistaakseni Moko Market Punavuoresta nuo kaksi julistetta, joissa toisessa on erilaisia linnunmunia ja toisessa perhosia. 

Näin kauniilta näytti Klippanin saarella oleva ravintolarakennus auringonpaisteessa kun ajelin yhtenä päivänä Ehrenströmintietä. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist vuonna 1899. Aikoinaan kun ravintola avattiin lehdet kirjoittivat kuinka "ravintolassa paloi oikea sähkövalo ja että höyrylaiva välitti joka 20. minuutti liikennettä Keisarinnan kiveltä saareen". Vaikka en ihan viime aikoina ole käynyt Klippanilla olen viettänyt siellä elämäni aikana monta hauskaa iltaa. Ihania muistoja on paljon ♥ 

Kesällä 2014 ennen juhannusta viettämässä kesäjuhlia Klippanilla. 

Huomasin kauhuissani 14. tammikuuta, että Helsingin kaupunki on laittanut Klippanin myytiin eli ravintola ja kaksi muuta rakennusta saaressa tullaan myymään tarjouskilpailulla. Vähimmäismäärä tästä yli sata vuotta vanhasta rakennuksesta tulee olemaan 400 000 euroa. Tuntuu todella ikävältä jos perinteinen ravintolatoiminta ei tule jatkumaan enää tässä upeassa rakennuksessa uuden omistajan toimesta. Tässä ravintolassa on aikoinaan kansallisrunoilijamme Eino Leinokin ollut vappubrunssilla. 

Toisaalta mikä tulee olemaan Kaivopuistossa olevan - nyt suljetun - Kaivohuoneen kohtalo jatkossa. Jo maaliskuussa 2023 Helsingin kaupunki ilmoitti, että se on luopumassa 11 suojellusta rakennuksesta. Ei yhtään kiva juttu minusta!

Kuvat lainattu Stockmannin sivuilta 

En myöskään yhtään enää jaksaisi kulkea toppatakissa ja IceBugit jalassa. Haluaisin vaihtaa jo keväisempään takkiin ja pakata villapipot kaulaliinojen kanssa säilytykseen. Mutta koska ilmat ovat taas kylmenneet olen edelleen talvivaatteiden vanki koiralenkeillä Mimmin kanssa. Olen kuitenkin herkeämättä pyörinyt mm. Stockmannin sivuilla katselemassa ihanan värikkäitä ja keväisiä asuja. Jotenkin minua puhuttelevat sekä pastellisävyt ja merihenkisyys. Tästä voit kurkistaa mitä kaikkea ihanaa on tarjolla Stockalla. Ja pakko minun on rehellisesti tunnustaa, että olen kurkkinut myös monen muunkin nettisivuja haaveillessani keväästä ja keveämmistä vaatteista. 

Tulppaaneita pitää olla kotona ja niitä on myös ostettu. Kuten kirjoitin jo pari postausta sitten olen seonnut jo laskuissa kuinka monta nippua on maljakkoon hankittu. Tulppaanit ovat selkeästi vuodenvaihteen jälkeen se ensimmäinen signaali minulle, että valoa kohti mennään. Nämä kerrotut tulppaanit ovat todella kauniita ja toivon salaa ettei ne kuihtuisi vielä moneen päivään. Olen yrittänyt hoitaa niitä ja vaihtaa vettä joten pidetään peukkuja. 

Minähän käytän sekä talvella että kesälläkin aina punaista kynsilakkaa ja huulipunaa. Talven jäljiltä iho vain tuntuu niin kalvakalta, joten niitä auringonsäteitä toivoisin vähän saavani tässä keväällä. Aurinkoa en ole vuosiin ottanut mutta liikkuessaan luonnossa Mimmin kanssa sitä kyllä päivettyy. En todellakaan enää jaksaisi makoilla aurinkotuolissa kuten joskus nuoruudessa. Mieluummin hankin tervettä väriä vaikka kävelyllä merenrannalla.

Näin upeat tarjoilut olivat yhdessä asiakastilaisuudessa viime viikolla. Tuo hedelmien värikkyys yhdistettynä tulppaaneihin maljakossa tekivät neuvotteluhuoneeseen valoisan ilmeen vaikka juuri tuona päivänä ei aurinkoa näkynytkään. Värit vaikuttavat sekä meidän fyysiseen että myös henkiseen hyvinvointiin. Punainen on energiasoiva ja herättää huomiota. Keltainen puolestaan tuo mieleen auringon valon sekä lämmön ja se lisää onnellisuutta sekä tyytyväisyyden tunnetta aivoissa. 

Ensi viikolla on tiedossa teatteri-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa eli Veljeni Leijonamieli. Odotan jo innolla myös Ateneumin uuden näyttelyn Rajojen rikkojat avajaisia 6. maaliskuuta. Näyttely tuo ensimmäistä kertaa yhteen 1800-luvulla Saksassa opiskelleiden ja työskennelleiden naistaiteilijoiden töitä. Ja sitten on jo maaliskuun 1. viikko ja minulla se talvilomakin seuraavalla viikolla. Ehkä se kevätkin tulee kohta. Oheisen kuvan löysin netistä ja niin aiheeseen sopiva! 

Kuva Pexels 

Mukavaa viikonloppua ja kaikille ♥ ♥ ♥