Enni Idin värikäs taiteilijakoti Padasjoella

Loppukesästä 2015 istuin hermostuneena hammaslääkärin vastaanoton odotustilassa. Olin tullut paikalle aivan liian aikaisin joten hammaslääkäri-kammoisena päätin tappaa aikaa selaamalla vaikka lehtiä. Nappasin hikisin sormin jonkun lehden, jota ryhdyin lehteilemään vauhdilla. Sivut vilisivät silmissäni kunnes yhtäkkiä näin jotain niin lumoavan värikästä ja kiinnostavaa, että se pysäytti minut. Juttu Enni Idin taiteilijakodista Padasjoella sai minut totaalisesti unohtamaan missä olin ja mikä minua kohta odottaisi. Huikeat valokuvat lumosivat värikkyydellään. Juttua en ehtinyt edes lukaista kun minut kutsuttiinkin jo piinapenkkiin. Onneksi nappasin kännykällä yhden kuvan lehtijutusta muistoksi. Myöhemmin selvitin, että juttu oli ollut Kotiliedessä.

Vihdoin tänä kesänä päätin tehdä päiväretken, jonka aikana otettaisiin haltuun myös Enni Idin taiteilijakoti. Samalle reissulle yhdistettiin myös uusintavierailu hurmaavaan Ranskalaiseen Kyläkauppaan, jossa piipahdettiin jo viime kesänä. Ehdimme myös katsella kaunista Vanhaa Vääksyä ja kummastella Vääksyn kanavaakin. Mutta päivän alkajaiseksi ajoimme ensin Padasjoelle, josta jatkettiin vielä eteenpäin Kellosalmelle viitisen kilometriä. Kellosalmentie kulki halki kauniin maiseman, jota olisin halunnut pysähtyä valokuvaamaan. Tie vain oli sen verran kapea ja mutkitteleva ettei pysähtymään turvallisesti pystynyt. Muutaman kuvan sain otettua paluumatkalla auton avoimen ikkunan kautta Alijärven suuntaan.

Enni Idin taiteilijakoti näyttää ulkoapäin tuikitavalliselta punamultaiselta torpalta valkoisine ikkunapuitteinaan. Mutta astuessaan kuistin kynnyksen yli tullaan juuri siihen värikkään lumoavaan maailmaan, johon minä ihastuin silloin viisi vuotta sitten kipeän poskihampaani vihloessa. Pihan lipputangossa heiluu hauska merenneitoviiri toivottamassa kävijät tervetulleeksi. Autoille on tehty parkkitila torpan eteen ja siellä näyttikin olevan jo autoja. Koronan takia taiteilijakoti päästiin avaamaan tänä kesänä vasta 28.6. ja 2.8. oli viimeinen sunnuntai kun talossa oli avoinna vierailijoille. Kannattaa laittaa paikka nyt jo muistiin ja ensi kesänä sitten suunnata tänne.

Enni Vilhelmiina Id syntyi syntyi Padasjoella Saksalan kartanon vuokratilalla 30.1.1904. Ennin äiti Martta Nieminen ei ollut naimisissa Ennin isän kanssa. Sisarpuolia Enni kuitenkin sai peräti seitsemän - viisi siskoa ja kaksi veljeä - kun Ennin äiti avioitui myöhemmin. Elettiin aikaa jolloin työnteko aloitettiin jo lapsena joten Ennillekin maalaisaskareet ja karjan paimentaminen tulivat varmasti tutuksi jo alle 10-vuotiaana. Silloin ei paheksittu lapsityövoiman käyttöa vaan oli täysin hyväksyttyä, että kaikkien piti ansaita perheelle elantoa. Enni oli jo lapsena osoittanut kiinnostusta piirtämiseen ja puun kaivertamiseen mutta isäpuolesta tuollaiset hullutukset tulisi jättää. Paperia Ennilla ei ollut vaan hän piirusteli tuoheen.

Ennin käsissä puinen saapasrenkikin on muuttunut värikkääksi.

Eteisen värikkäässä naulakossa roikkuu Ennin mekkoja ja hattuhyllyllä taiteilijan hattuja.

Kaksikymmenvuotiaana Enni kävi karjanhoitokoulun ja karkasi kotoa kauas Helsinkiin. Enni pääsi töihin tätinsä ompeluliikkeeseen. Hän asui Kalliossa, joka oli noihin aikoihin työväestön asuttuma. Nuoren Ennin elämään astui rakkaus, mekaanikko Kaarlo Hiekkarinne ja he avioituivat  vuonna 1929. Pariskunnan onnea ei valitettavasti kestänyt kauan koska vuonna 1936 Enni jäi leskeksi aviomiehen kuoltua. Lapseton Enni päätti muuttaa takaisin synnyinseudulleen Padasjoelle.

Enni katsoo mustavalkokuvassa totisena kameraan - ennen ei valokuvissa hymyilty.

Entisellä kotiseudullaan Enni tutustui muurari Edvard Idiin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1939. Tästäkään avioliitosta ei syntynyt lapsia. Eetu hankki poljettavan Singer-ompelukoneen ja jotta Enni voisi jatkaa ompelijan töitään kotoa käsin. Kotilieden lehtijutun mukaan vuonna 1938 Ennin sai sysäyksen taulujen maalaamiseen kun heidän torppaansa oli tullut kiertelevä taulukauppias. Enni mielestäni Eetun havittelemat taulut olivat tökerösti tehtyjä joten Enni päätti itse maalata parempia. Hän ostikin osuuskaupasta kovalevyjä ja maalasi. Aviomies ei arvostanut Ennin töitä vaan käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuoraukseen kuvapuoli seinää tai kattoa vasten.

Aviopari Enni ja Eetu yhteiskuvassa totisina.

Enni luovuus pääsi valloilleen vasta kun Eetu kuoli vuonna 1966. Hän oli lapseton 62-vuotias leski jo toisen kerran elämässään ja valmis tekemään sitä mitä oli varmaan aina halunnut tehdä. Enni antautui nyt täysin maalaamiseen. Pensseli alkoi heilua ahkerasti ja kuvia siirtyi myös pienen torpan oviin, lattioihin, huonekaluihin, purkkeihin ja koreihin. Ainoa kuvittamaton pinta mökissä on katto.
Viiniköynnösmäiset ornamentit koristavat pintoja kukkien lisäksi ja kaikkialla oli väriä. Torpan väreissä näkyvät myös Ennin erilaiset värikaudet. Vihreä lattia ja huonekaluissa pastellinsininen tai -vihreä. Myöhemmin kaikki on maalattu oranssinpunaisella. Lattiaa Enni maalasi Miranolilla joten värit ovat hyvin myös vuosien saatossa pysyneet torpassa.

Enni jatkoi myös taulujen maalaamista öljyväreillä kovalevyille vimmaisesti. Hän on tunnettu mustista hännättömistä valkorintaisista kissoista, joita taiteilijakodistakin löytyy monia. Olen ihan varma, että minun ensikosketus Enniin ovat olleet juuri nämä kissat Iittalan Naivistien -näyttelyssä, jossa kävimme usein vanhempieni kanssa. Ennin maalauksissa näkyy viljanteon eri vaiheita, enkeleitä ja pirujakin. Ennin pirut olivat kaksineuvoisia, nyljettyjä ja vaaleanpunaisia sarvipäitä. Hän myös maalasi perimätietoon pohjautuen 400 vuotta sitten käytyä nuijasotaa.

Ennilla oli silmää myös kauniille ja värikkäille vaatteille, joita taiteilijakodissa on esillä. 

Huoneentauluun kirjottu viisaus vuosien takaa. Taiteilijakodissa on esillä myös Ennin kauniita käsinkirjottuja kapioita. 

Ennistä tuli paikallinen legenda Padasjoen Kellosalmella. Tosin häntä pidettiin myös omalaatuisena ja kummallisena ihan kuten Villa Mehun Elis Sinistöä aikoinaan. ITE-taiteen sivuilla kuvataan minusta hyvin Ennin tapaa toimia. "Enni muovasi itse imagoaan kansannaisen oveluudella, kiroili, vaikeni, näytteli ja muuten vain temppuili sen mukaan, kenen kanssa seurusteli. Työskentelytavastaan hän sanoi: Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt ja sielt tulee väritki."

Enni tuli laajemmin tunnetuksia vasta 70-vuotiaana kun hänen töitään valittiin Helsingin Taidehallin naivistiseen näyttelyyn 1973. Seuraavana vuonna hänet valittiin yhdentoista muun suomalaisen naivistin kanssa Tanskan Aalborgissa järjestettyyn pohjoismaiseen naivistien näyttellyn. Enni piti myös ryhmä- ja yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Tanskassa. Sen ajan aikakausilehdet tekivät Ennistä värikkäitä juttuja, joihin hän mielellään lähti mukaan. Lehtikuvissa Enni poseerasi kissoineen ja kukkoineen maalatussa kodissaan.

"Vieraanvaraisen Ennin pakeilla alkoi lapata professoria ja kaikenkarvaista kulttuuriväkeä. Enni oli kokonaistaideteos, jonka värikäs koti, räväkät näkemykset ja härskit sutkautukset vetivät silmäätekeviä puoleensa siinä missä hänen väkevä sahtinsa houkutteli kylän miehiä." Kotiliesi 2015

Taidenäyttelyissä Enni oli mukana pitkälle 1980-luvulle saakka. Viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa 4.4.1992 hän asui Padasjoen vanhainkodissa, jossa jatkoi edelleen maalaamista iloisen vireästi. Tonttinsa, koristeellisen torppansa 88-vuotias Enni testamenttasi Padasjoen kunnalle. Ennin mökki on nykyään Kellosalmen, Seitniemen ja Virmailan kyläyhdistyksen hallinnassa. Yhdistys hoitaa paikan aukipitämisen kesällä aina sunnuntaisin.

Taiteilijakodissa on todella paljon katsottavaa. Välillä ihan hengästyttää kun kaikkialla on väriä ja kuvia. Toisaalta torpassa nonstoppina pyörivä Ennin haastattelu - en valitettavasti muista vuotta milloin se on äänitetty - ja Ennin kujeileva ääni saa ymmärtämään, että juuri tällaiseltä tässä taiteilijakodissa pitääkin näyttää. Täällä ovat syntyneet Ennin työt ja tämä on se mitä hän koko elämänsä lapsesta saakka halusi varmasti tehdä. Mahdollisuus tehdä taidetta tuli vasta kahden avioliiton jälkeen yli 60-vuotiaana mutta palo tehdä taidetta säilyi ja kasvoi.

Enni Idin töitä on esillä mm. Oulun taidemuseossa naivistisen taiteen kokoelmissa, jonka Heinäsen Taidesäätiö on museolle lahjoittanut. Upeaa, että Ennin taiteilijakoti on säilynyt ja sinne pääsee vierailulle aina kesäisin. Enni Id taiteilijakoti löytyy osoitteesta Kellosalmentie 579 ja sisäänpääsymaksu on 5 euroa. Myynnissä on Ennin töistä tehtyjä kortteja ja hänen elämästään kertova kirja. Normaalisti myös kierroksen jälkeen voi nauttia kahvista tai virvokkeista paikan kahviossa mutta nyt korona-aikana kahvio oli kiinni.

Erittäin mielenkiintoinen ja voimaannuttava kokemus sekä ennenkaikkea värikäs! 

Suosittelen tutustumaan Enni Idiin. 

Olen persoonallisuustyypiltäni - Aktivisti ENFP-A

Minä rakastan erilaisten persoonallisuustestien tekemistä. Olen niitä myös tehnyt elämäni varrella useita kertoja työpaikkahaastattelujen ja erilaisten koulutusten yhteydessä. Ja pakko myöntää, että myös ihan huvin vuoksi. Huomasin Monna treenaa -blogista tutun 16PF-persoonallisuustestin. Legendaarista testiä on tarkistettu ja päivitetty jatkuvasti mutta pohjimmiltaan se edelleen testaa 16 piirrettä ja 5 toissijaista piirrettä. Testin voi tehdä täysin ilmaiseksi netin kautta ja tulokset näkyvät heti kun testi on suoritettu.

Persoonallisuuden määritellään olevan "Ajastusten, tunteiden ja käyttäytymisen kokonaisuus, joka on kullekin ihmiselle luonteenomainen ja melko pysyvä eri tilanteissa ja eri aikoina. Persoonallisuudella on osittain geneettinen perusta, mutta se myös muuttuu ja kehittyy koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksesta, etenkin lapsuusiässä."

Psykologiassa persoonallisuudella viitataan sekä ihmisen ulkoiseen, muille ihmisille näkyvään toimintaan että ihmisen sisäiseen, yksityiseen kokemusmaailmaan. Yhdysvaltalaisen psykologi ja persoonallisuuspsykologian uranuurtaja Gordon Allportin mukaan "persoonallisuus on ihmisen sisäinen psykofyysisten rakenteiden dynaaminen kokonaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen sopeutuu ympäristöön." 

Tein testin ja olin persoonallisuustyypiltäni Aktivisti ENFP-A. Tulos ei yllättänyt minua koska olen saanut sen jo aiemmilla testikerroilla. Edellisen testin taisin tehdä pari vuotta sitten. Ainoa ero näkyi prosenttiosuuksissa. Tässä testissä olen 99% ekstrovertti kun viimeksi se taisi olla 95%.

"Minua ei kiinnosta, mitä teet elääksesi. Haluan tietää, minkä puolesta palat, ja uskallatko unelmoida tapaavasi sydämesi mielitietyn. Minua ei kiinnosta, kuinka vanha olet. Haluan tietää, uskallatko näyttää hölmöltä tavoitellessasi rakkauttasi, unelmiasi ja seikkailua, jossa tunne eläväsi."  Oriah Mountain Dreamer

Minkälainen aktivisti sitten on? 

"Aktivistipersoona on todella vapaa sielu. Aktivistit ovat usein juhlien sielu, mutta siitä huolimatta he eivät ole niinkään kiinnostuneita pelkästä huvista ja hetken mielihyvästä, vaan nauttivat sosiaalista kontakteista ja saavuttamastaan tunneyhteydestä. Nämä hurmaavat, itsenäiset, energiset ja myötätuntoiset yksilöt muodostavat 7 prosenttia väestöstä, ja heidän läsnäolonsa huomataan."

Tunnistan itseni tästä erittäin hyvin. Jos minua yritetään laittaa johonkin ennalta päätettyyn muottiin, johon en kuulu tunnen ikävän kiristävän silmukan kurkkuni ympärillä. En silloin tunne oloani kotoisaksi joten haluan pois tilanteesta ja äkkiä. Muistan hyvin jo nuoresta rakastaneeni vapautta ja sitä, että kuljen omaa tietäni.

Olen aina ollut myös melkoinen Duracell tekemisissäni ja menoissani. Tiedän, että menoni voi hirvittää toista hitaampaa ihmistä. Osaan silti myös rauhoittua ja ottaa aikaa itselleni tekemättä yhtään mitään sekä kerätä uutta energiaa vain "haahuilemalla" luonnossa. Vaikka olen 99% ekstrovertti niin viihdyn myös äärimmäisen hyvin ihan itsekseni välillä. Luonnolla on minulle äärimmäisen tärkeä merkitys ja toinen asia, johon pystyn uppoutumaan parhaiten yksinäni on taide. Jos menen shoppailemaan teen senkin mieluiten yksin, jonka jälkeen kyllä mielellään kahvittelen ystävän kanssa.

Joskus minun on vaikea selittää toiselle ihmisille miksi päädyin kahdesta vaihtoehdosta juuri toiseen. Teen päätöksen vaihtoehdoista melko nopeasti ja kun toinen kysyy "Miksi päädyit juuri tähän vaihtoehtoon?" on vastaukseni "Koska minusta tuntui siltä!" Itselleni täysin selvää päätöstä ei ehkä edes osaa pukea sanoiksi eli minä nojaan intuitioon hyvin vahvasti.

Silti kolmannes minusta tekee päätökset myös pohjautuen realismiin. Sanoisin, että vaikka lähden helposti mukaan kaikkeen niin joidenkin juttujen kanssa järjen ääni käskee minua perääntymään ja teen myös niin. Minusta realistisuuteni on kasvanut ehkä parilla prosenttiyksiköllä vuosien saatossa. En aio kuitenkaan menettää sitä "hulluuden kipinää, joka minussa on" - en edes vanhana.

Kamalilta minunkaltaiselle persoonallisuudelle on joutua rutiinitehtävään, jossa pitää orjallisesti noudattaa sääntöjä, joista ei voi joustaa yhtään. "Aktivistin itsetunto on riippuvainen heidän kyvystään keksiä ainulaatuisia ratkaisuja, ja heidän on oltava varmoja siitä, että heillä on vapaus olla innovatiivinen." Tällaisessa tilanteessa minä menetän kärsivällisyyteni ja intoni vaikka muuten olenkin pitkäpinnainen ja sisukas. 

Jos minulle asetetaan päämäärä menen kyllä sitä kohden mutta en välttämättä valmiiksi viitoitettua polkua vaan omaa luovaa reittiäni. Minulle merkitsee aina eniten se, että pääsen perille. Se miten sinne ollaan tultu ei ole niin tärkeää. Minusta päämäärällä on enemmän merkitystä kuin sillä miten pilkuntarkasti sinne ollaan edetty. Totta kai pysyn aina "lain ja järjestyksen puitteissa" ja kunnioitan muita mutta haluan edetä omalla tavallani. 

"Aktivistit uskovat, että jokaisen pitäisi ottaa aikaa tunteidensa tutkimiseen ja ilmaisemiseen, ja empaattisuutensa ja sosiaalisuutensa vuoksi se on heille luonnollinen keskustelunaihe." Tunnen olevani aika herkkä myös aistimaan seurassa muiden ihmisten tunteita ja niitä salattujakin asioita. Joskus aktivisti saa myös toimia ystäviensä ja vähän vieraampienkin "psykologina". Minulle taitaa olla helppo puhua. Kuuntelen tiettyyn rajaan saakka ja yritän tukeakin mutta en silti halua toimia "terapeuttina". En ole ammatti-ihminen enkä voi ottaa vastuuta itselleni kannettavaksi kaikesta. Ikä on tuonut mukanaan myös sen, että voin sanoa tämän ääneen toiselle.

Kaikki postauksen kuvat Pixabay. 

Jos et vielä ole tehnyt tätä 16PF-persoonallisuustestiä niin kokeile. 

Siihen ei mene kuin max 5 minuuttia. 

Jätä minulle kommenttikenttää minkälainen persoonallisuustyyppi sinä olet. 

"Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,
älä tietyssä asemassa olevaksi,
niin olet vapaa tällaisenakin
kevätpäivänä istumaan tavaratalon
rappuselle syömään tötteröjäätelöä."
Helena Anhava