Ranskalainen pyjama on tämän kesäteatterin hittifarssi Krapissa

 

*Kutsuvieraslippu saatu ensi-iltaan*  / valokuva Tuomas Scholz  

Minun kesääni on aina kuulunut kesäteatteri! Saan kiittää vanhempiani siitä, että teatterikärpänen pääsi puraisemaan jo pikkutyttönä. Ei siis ole mikään ihme, että edelleen muistossani on todella eläviä muistikuvia lapsuuden kesistä eri teatterinäytöksissä. Kesän 2026 avasi viihdyttävästi Krapin kesäteatterissa esitettävä aivan hulvaton farssi Ranskalainen pyjama. Torstaina 4.kesäkuuta istun ensi-illassa edessäni se jo aiemmin keväällä nähty lavasteiden pienoismalli nyt ihan oikessa koossa sekä vatsassa valtavasti perhosia siitä mitä ilta mahtaa tuoda tullessaan. Luvassa kun olisi ihan uusi versio ranskalaisen Marc Camolettin kirjoittamasta maailmankuulusta farssista Ranskalainen pyjama vuodelta 1985. 

Teatterinjohtaja Aino Kivi lausui tervetuliaissanat ja kertoi samalla, että Keski-Uudenmaan Teatteri on toiminut on vuodesta 1998 eli yli 25 vuotta. Onnea pitkästä, upeasta urasta KUT:lle ♥ Näytelmän alkuperäinen nimi on "Pyjamas pour six" mutta sitä on esitetty meillä Suomessa myös nimellä "Älä pukeudu päivälliselle" ja "Pyjama kuudelle". Sanotaan, että "rakkaalla lapsella on monta nimeä" eli useista näytelmän nimivariaatioista huolimatta esityksessä kyllä huumori kukki. Koko kaksituntinen piti katsojat tiukasti otteessaan kutkutellen kivasti vatsanpohjassa ja laittaen naurulihakset myös koetukselle. 

Keski-ikäinen yrittäjäpariskunta (Kirsi Ylijoki ja Jari Vainionkukka) kaipaa vähän säpinää ja jännitystä tylsään elämäänsä. Toisistaan tietämättä he ovatkin molemmat hankkineet itselleen huomattavasti itseään nuoremmat salarakkaat (Senna Vodzogbe ja Akseli Lehtinen). Alkaa sattua ja tapahtua kun nämä kaikki rakastajat tupsahtavat yhteiseen illanviettoon pariskunnan maalaisasunnolle. Pitokokki (Minna Kivelä) työntää myös oman kauhansa tähän sekavaan "suhdesoppaan" esittämällä erilaisia rooleja aina tarvittaessa sopivaa korvausta vastaan. Kokin mustasukkainen aviomies (Kalle Tahkolahti) hämmentää myös ahkerasti syntynyttä "keitosta" joten farssin ainekset ovat hyvin koossa.

Akseli Lehti ja Jari Vainionkukka / valokuva Tuomas Scholz 

Ranskalainen komedia on kepeän pirskahteleva farssi ihmissuhteista. Aurinkoiseen iltaan ja täydelle katsomolle erittäin osuva esitys, jossa viihtyi hyvin kun hyttysetkään eivät vielä kiusanneet. Saimme istua lähes helteisessä kesäillassa nauttien teatterista täysin palkein. 

Farssia pidetään teatterin yhtenä vaikeimmista lajeista. Ihmisen saa helposti itkemään esityksessä mutta naurattaminen vaatii täsmällistä työtä. Vauhdikkaassa ja liioittelevassa  komedian alalajissa farssissa nauru syntyy juuri absurdeista tilanteista, väärinkäsityksistä ja nopeasta juonenkulusta. 

Olen nähnyt elämäni aikana todella monta farssia. Käsi sydämellä myönnän, että Ranskalainen pyjama Krapissa on tähän mennessä ollut ehdottomasti paras näkemäni farssi. Ranskalaisessa pyjamassa oli sopivasti sekä "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" kuten ovien paiskomista, juoksemista ja yleistä kohellusta mutta ei yhtään liikaa. Täyskymppi siis! 

Minna Kivelä ja Akseli Lehtinen / valokuva Tuomas Scholz 

Nurmijärveltä kotoisin olevana 2024 valmistunut näyttelijä Akseli Lehtinen oli minulle aiemmin tuttu KUT:in näytelmästä "Pikku Prinssi". Hän otti minusta äärimmäisen hyvin haltuun roolinsa pariskunnan yrityksen "kilttinä kirjanpitäjänä" joka itse asiassa ei sitten todellisuudessa olekaan ihan niin puhtoinen kuin mitä aluksi antaa ymmärtää. Muistan Lehtisen myös KUT:in näytelmästä Skavabölen pojat 2023, jolloin näin hänet ihan ensimmäistä kertaa - vaikuttava suoritus jo silloin. Tästä näyttelijästä tullaan ihan varmasti kuulemaan tulevaisuudessa enemmänkin.

Kirsi Ylijoki ja Minna Kivelä / valokuva Tuomas Scholz 

Kirsi Ylijoki näyttelee Ranskalaisessa pyjamassa yrittäjäpariskunnan toista osapuolta, joka kaipaa säpinää elämäänsä. Nuorempi salarakas piristää kummasti elämän harmaita päiviä ja on kätevästi löytynyt ihan lähipiiristä. Ylijoen muistan kesän 2018 Krapin kesänäytelmästä "Pokka pitää". Verkkokalvoilleni on vieläkin piirtynyt näytelmästä hänen roolinsa Hyacintin toisena sisarena Rosena kullanvärisessä minihameessa ja leopardinilkkureissa. Hyvä komedienne! 

Senna Vodzogbe ja Jari Vainionkukka / valokuva Tuomas Scholz 

Jari Vainionkukka on pettävän yrittäjäpariskunnan toinen puolisko, joka deittailee puolestaan itseään puolta nuorempaa Pia-neitosta, jota esittää Senna Vodzogbe. Pia-nimisiä naisia tässä farssissa riittää joten ne roolitkin menevät sitten suloisen sekaisin kun mennään eteenpäin esityksessä. Onneksi luovat ihmiset "solahtavat uusiin nahkoihin" yllättävän kepeästi näytelmän edetessä. Vainionkukka "todellinen näytelmän machomies" palvoo nuorta rakastaan mutta kuinkas sitten käykään turkiksista huolimatta... Jää nähtäväksi kenen kelkkaan kaunotar Pia tai pitäisikö sanoa Piat lopulta hyppää/hyppäävät 😊 

Vainionkukka on näytellyt lukemattomissa KUT:in näytelmissä ja myös syksyllä ensi-iltaan tulevassa Kampaamossa. Senna Vodzogbe on tullut tutuksi mm. suositusta tv-sarjasta Syke. Minulle uusi tuttavuus mutta kiinnostava näyttelijänä. 

Kirsi Ylijoki, Jari Vainionkukka ja Akseli Lehtinen / valokuva Tuomas Scholz 

Farssissa tilanteet muuttuvat nopeasti kun pitää välillä improvisoida, että "pakka pysyy koossa".... Roskaa tässä vain sllmästä etsitään farssin edetessä. 

Akseli Lehtinen ja Minna Kivelä / valokuva Tuomas Scholz 

Vierailijana KUT:ssä esiintyvä Minna Kivelä on yksi minun suosikki näyttelijä. Olin aikoinaan ihan koukussa televisiosta tulleisiin Taivaan tuliin ja Kätevään emäntään. Minna on todellinen mestari juuri farssissa eli koko ajan "tilanteen herrana" vai pitäisikö sanoa rouvana 😉Jos Minnalla on oikeassa elämässään monta roolia näyttelijänä, ohjaajana, sairaalaklovnina, juontajana, kätevänä emäntänä, drag kinginä ja burleskitaiteilijana, niin kyllä myös Krapin näytelmässä "eri rooleja" riittää aina tilanteesta riippuen. Minnalle juuri oikea "rooli tai siis roolit" Ranskalaisessa pyjamassa vuosien kokemuksella! 

Senna Vodzogbe ja Kirsi Ylijoki / valokuva Tuomas Scholz 

Ranskalainen pyjama on näytelmänä viihdyttävä ja äärimmäisen hauska. Se sopii kesään kuin "makkara grilliin" kepeänä, eteenpäin menevänä ja hyvää mieltä tuottavana. Lyön vetoa, että jokainen katsoja nauroi esityksen aikana ja aplodeista päätellen siitä myös pidettiin. Näytelmä nousi minusta ihan omalle tasolle farssikategoriassa. Näytelmää ei suositella alle 12-vuotiaille mutta muuten kaikki ovat tervetulleita katsomaan tätä viihdyttävää farssia. Ja mikä parasta Krapin kesäteatterin puitteet ovat kyllä aika upeat Tuusulajärven rannalla. Hyvin parkkitilaa autoille ja väliajalla voi piipahtaa nauttimassa virvokkeita ihan teatterin vieressä. 

Kalle Takolahti, Minna Kivelä, Jari Vainionkukka, Kirsi Ylijoki, Akseli Lehtinen, Senna Vodzogbe

Keski-Uudermaan Teatterin Rankalainen pyjama näytelmä kesäteatterissa la 29.8. saakka. Tästä voit kurkistaa esitysajat. Rooleissa esiintyvät Kirsi Ylijoki, Akseli Lehtinen, Minna Kivelä, Jari Vainionkukka, Kalle Tahkolahti ja Senna Vodzogbe. Ihan huippujengi!

Työryhmä: Käsikirjoitus Marc Camoletti, suomennos Aino Piirola, ohjaus Jukka Keinonen, lavastus Ia Ensterä, puvustus Anne Laatikainen, maskeeraussuunnittelu Laura Juvonen, äänisuunnittelu Tero Enroth, ja tuotanto Ulla Havulehto. Esitysoikeudet Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner.

Liput: Peruslippu 42 € / ovelta 45 €, eläkeläiset, työttömät 38 € / ovelta 40 € ja opiskelijat 28 € / ovelta 29 €. Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.

Oikein mukavaa ja nautinnollista teatterikesää kaikille ♥

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna elokuun loppuun

 

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo Vantaan Nissbackassa avautui kesän 2026 osalta 4.kesäkuuta. Pääsin jo päivää aiemmin kutsuvieraana kesäkauden avajaistilaisuudessa aistimaan taas jälleen kerran tämän ainutlaatuisen paikan tunnelmasta. Veistospuisto on hyvin erikoinen kokonaistaideteos, jossa historiallinen maisema ja Laila Pullisen kuvanveistotaide muodostavat äärimmäisen vaikuttavan symbioosin. 

Puistossa käveleminen, luonnon äänien kuunteleminen ja ympäristön kokeminen puhuttelee todella monia aisteja. Kartanopuiston vanhat puut kertovat paikan historista ja ajasta kun Nissbackan kartano on vielä ollut olemassa ennen kuin se valitettavasti tuhoutui tulipalossa 1934. Ollaan paikassa, josta löytyy monia historiallisia kerrostumia vuosisatojen takaa ja voimakkaita mutta samalla myös herkkiä Laila Pullisen veistoksia sekä sisä- että ulkotiloissa. 

Nissbackan kartano / Kuva Finna. Tästä voit kurkistaa mitä kartanosta on nykyään jäljellä. 

Laila Pullinen, Ensimmäinen Apollo (Magnus Ramsay) 1970

Nissbackan kartano oli kuvanveistäjä Laila Pullisen aviomiehen Magnus Ramsayn lapsuuden koti. Parin sadan metrin päässä veistospuistossa on nähtävillä se kaikki mitä entisestä arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelemasta upeasta kartanosta on enää jäljellä. Vuonna 2015 Vantaan kaupunki ja kaupunginmuseo kunnostivat yhteistyössä entisen kartanon kivijalan, kellarit, portaat ja terassikatoksen pylväineen. Valitettavasti paikka on kärsinyt paljon ilkivallasta ja sekä lukuisista graffiteista, jotka jo lähes peittävät vanhat rakenteet. Surullista! 

Nuori Laila Pullinen veistämässä turenkilaisen valokuvaajan kasvokuvaa vuodelta 1953 - työ oli järjestyksessä vasta Pullisen toinen veistos. 

Talvisodan puhjettua 1939 myös Pullisen perhe joutui jättämään lapsuudenkotinsa Terijoella Karjalankannaksella. Tyyni-äiti oli pakotettu pakenemaan lapsineen Lappeenrantaan. Sota vei perheen kotitalon mutta myös Pullisen miehen ja lapsien isän, joka kaatui taisteluissa sotarintamalla. 

Laila Pullinen sairastui 14-vuotiaana tuberkuloosiin ja hänet jouduttiin lähettämään Ahveniston parantolaan Hämeenlinnaan. Vaikea kuvitella miltä nuoresta tytöstä mahtoi tuntua kun hänen piti muuttaa täysin toiselle paikkakunnalle ja sairaalaympäristöön määrittelemättömäksi ajaksi. 

Minkälaista mahtoi olla kuvanveistäjä naisena? Alina Forsman, Eveliina Särkkä ja Sigrid af Forselles olivat ensimmäisiä suomalaisia naiskuvanveistäjiä, jotka raivasivat tietä miesvaltaiselle alalle 1800-luvun lopulla. He joutuivat opiskelemaan ulkomailla koska Suomessa opetusta ei järjestetty naisille samaan tapaan kuin miehille. Vasta 1900-luvulla naiskuvanveistäjien määrä kasvoi kun naiset pystyivät saamaan koulutusta omassa kotimaassaan. 

Kuvanveistäjän ammatti oli ja on edelleen fyysisesti erittäin kuormittava työ, joka vaatii keholta monipuolista kestävyyttä, hyvää ergonomiaa ja luontaista hahmottamiskykyä. Materiaalit, joita kuvanveistäjä työstää - kivi, metalli, puu, betoni - sekä myös itse työvälineet ja niiden käsittely vaativat hyvää lihaskuntoa. 

Kesän 2023 näyttelystä "LAILASISYSFOFENIX" - taiteilijan työkalut. 

HAM, Modernia elämää -näyttely 2017, Laila Pullinen "Aurinko tunturissa" räjäytysteos

Laila Pullinen (1933-2015) on ehdottomasti yksi maamme arvostetuimpia kuvanveistäjiä, joka käytti perinteisen kiven ja pronssin rinnalla uraauurtavasti räjäytystekniikkaa kuparilevyjen muovaamiseen. Hän jopa itse ampui kuparilevyjä saadakseen niihin juuri oikeanlaista jälkeä. Ajatellen Pullisen ammatinvalintaa hän keuhko-ongelmistaan huolimatta ryhtyi kuvanveistäjäksi vaikka tuossa ammatissa altistuttiin vaaralliselle kivipölylle, raskaalle työlle sekä myös terveydelle haitallisille materiaaleille. Intohimo ja palo veistostaiteeseen veivät mukanaan.  

Laila Pullisen entisessä Ateljeessa on esillä myös yksi räjäytetty kuparilevy.

Laila Pullinen, Jeanne d'Arctic, pronssi 1974

Pullisen Sisyfos (1987) on valmistettu kivestä ja metallista. Patsas esittää hahmoa, joka kannattelee taakkaa harteillaan. Teosta katsoessaan huomaa heti kiven olevan jatkuvasti vierimässä alas hahmon harteilta. Muistatte varmaan koulun historian tunneilta kreikkalaisen myyttihahmo Sisyfoksen, jonka tehtävänä oli ikuisesti vierittää suunnatonta kiveä ylös vuorenrinnettä ja juuri kun hän on saamaisillaan kiven ylös, se vierähtääkin takaisin alas. 

Keskimmäinen valokuva Petra Piitulainen-Ramsay, muut valokuvat omia 

Ateljee -tilassa esitetään nyt kesäkuussa 2025 elokuussa ensi-iltansa saanutta Rakkauden tekoja -monologinäytelmää, joka on sukellus kuvanveistäjä Laila Pullisen elämään. Viime kesänä en valitettavasti ehtinyt katsomaan näytelmää mutta huomenna pääsen nauttimaan teatteritaiteesta klo 17.30 Ateljee -tilassa. 

"Teatteri Vantaan voimanainen Anne Nielsen pukee yllensä Laila Pullisen työhaalarit antaen samalla äänen kymmenen vuotta sitten kuolleelle taiteilijalle tässä ja nyt, silmiemme edessä – hänen oman luomisensa tilassa. Nissbackan ateljee-galleriassa esitettävä näytelmä Rakkauden tekoja hyödyntää ateljeessa esillä olevia Laila Pullisen työkaluja ja veistämisen eri prosesseihin liittyvää esineistöä."

Tästä Teatteri Vantaan linkistä pääset varaamaan itsellesi teatteriin paikan. Anne Nielsen on Laila Pullisen roolissa, teksti Jean Ramsay ja ohjaus Osku Heiskanen. 

Luonnonkivistä muuratusta Viljamakasiinista löytyy Laila Pullisen pienempiä veistoksia. Kuumana kesäpäivänä tilassa on ihanan viileää. Tilan korkeus kiviseinineen ja ikkunoista sisälle siivilöityvä jännä valo antavat erinomaiset puitteet esittää taidetta. 

Laila Pullinen, Surullinen uni (Magnus Ramsay), pronssi 1974

Laila Pullinen, Istuva (Omaggio à Pericle Fazzini), pronssi 1962 

Laila Pullinen, Makaava, kirjasinmetalli 1957

Kotimuseo esittelee Laila Pullisen yksityiskotia. Esillä on Pullisen töiden lisäksi myös hänen äitinsä Tyyni Pullisen naivistisia töitä paljon. Maalarina Tyyni Pullinen oli täysin itseoppinut. Hänen töissään on todella kauniita värejä ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Kotimuseossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa taiteen lisäksi. 

Laila Pullinen, Viimeiset (Viimeinen Flora/Viimeinen Apollo) 1970 ja Muinainen meri (Jääkauden jälkeinen ranta) 1987

Yksi minun suosikkini on maareliefi Muinainen meri. Näillä paikoilla ovat aikoinaan iskeneet rantaan Yoldianmeren aallot jääkauden jälkeen noin 8000 vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua. Laila Pullinen on muovannut aallot maahan siihen missä aikoinaan on ollut merenranta. Osana teosta on Viimeiset, jossa Viimeinen Flora ja Viimeinen Apollo seisovat alastomina rannalla.

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna 30.elokuuta asti torstaista sunnuntaihin klo 11-17. Opastus klo 14. Ryhmäopastuksia järjestetään varauksesta. Museokorttikohde. Osoite: Sotungintie 4, Vantaa. Aukioloajoista poiketen kohde on kiinni juhannusaattona 19.6. ja juhannuspäivänä 20.6.2026. Kesäkahvila Cafè Anja & Annikki on avoinna museon aukioloaikoina.