Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha - keidas keskellä Helsinkiä

 

Kun pujahtaa Kaisaniemenranta 2 vanhasta puuportista sisälle astuu varsinaiseen keitaaseen Helsingin keskellä. Tämä kaikille avoin upea paikka on tarjonnut luontoelämyksiä jo vuodesta 1833. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarha rajautuu yhdeltä sivultaan merelliseen Kaisaniemenlahteen. Vilkas itään liikennettä syöttävä Unioninkatu kulkee taas puutarhan toisella laidalla. Helsingin Rautatieasemalle vievät lukuisat junaraiteet rajaavat paikkaa lännestä. Kaisaniemen vehreä puistoalue taas ympäröi aluetta etelän sekä myös lännen puolelta. Vaikka ollaan ihan pääkaupunkimme ytimessä ei puutarhaan juurikaan kantaudu liikenteen melua vaan siellä on mahdollista kuulla vaikka mustarastaan laulua. Neljän hehtaarin kokoinen puutarha tarjoaa rauhallisen paikan istahtaa penkille puiden varjoon nauttimaan ympärillä olevasta vihreydestä. Täällä on myös todellista historian havinaa sillä puutarhassa risteilevä polkuverkosto on syntynyt jo 1800-luvulla. 

Kun astuu puistoon sisälle kiinnittyy katse mataliin kauniisti restauroituihin puutaloihin. Nämä 1800-luvulla valmistuneet empire-tyyliset puutalot on siirretty 1990-luvulla muualta Helsingistä Kaisaniemenrannan varrelle. Kaksi taloista on Uudenmaankadulta ja yksi Punavuoresta. Talot ovat oman aikansa tyypillisiä matalia asuintaloja, joissa on vielä ikkunoissa tallella erikoiset juorupeilit. Nämä hauskalla nimellä varustetut peilit kehitettiin aikoinaan siihen, että asukkaat näkisivät mitä kadulla tapahtui peilien avulla. Juorupeilit levisivät aikoinaan Ruotsin kautta Suomeen. Aikana jolloin ei ollut somea eikä koko aikaan viitsinyt roikkua ikkunaverhojen takana tiirailemassa mitä tapahtuu tämähän on ollut mitä oivallisin tapa pysy kartalla naapuruston liikkeistä.

Jos haluat nauttia kahvia, virvokkeita tai vaikka lasillisen viiniä löytyy yhdestä vanhasta puutalosta idyllinen Café Viola. Kahvilassa on myynnissä myös suussa sulavaa sekä suolaista että makeaa syötävää. Nyt kevät-kesäaikaan on kahvilalla myös pöytiä puutarhassa joten siellä voi hyvin koronaturvallisesti nauttia kahvia samalla katsellen ympäröivää vihreyttä ja kukkien värikkyyttä. Puutarhan ilme muuttuu nyt keväällä koko ajan ja aina löytyy uutta maasta nousevaa luonnonihmettä ihailtavaksi.

Jos Turun tuhoisaa suurpaloa ei olisi tapahtunut vuonna 1827 ei tätä kasvitieteellistä puutarhaa  olisi Kaisaniemessä. Professori Elias Tillandz oli perustanut jo vuonna 1678 Suomen ensimmäisen  kasvitieteellisen puutarhan Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Tillandz oli ruotsalaissyntyinen suomalainen lääkäri, kasvitieteilijä ja yliopiston rehtori. Hän oli myös lääkäri, joka teki Suomen ensimmäisen ruumiinavauksen. Turun suurpalo muutti aikoinaan Suomen historiaa melkoisesti. Turun rakennuksista kolme neljäsosaa tuhoutui ja 11000 ihmistä jäi kodittomiksi. Vuonna 1829 kasvitieteellinen puutarha siirtyi Helsinkiin ja siitä tuli Helsingin yliopistollinen puutarha.

Puutarhan alueelta löytyy myös kiinnostavia eri aikakausien rakennuksia. Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha onkin kulttuurihistoriallisesti arvokas puutarhakokoinaisuus suojeltuine rakennuksineen. Kasvihuoneiden vanhin osa on vuonna 1889 valmistunut arkkitehti Gustaf Nyströmin piirtämä Palmusali. Nyström jatkoi rakennusta myöhemmin kahdella siivellä, jotka valmistuivat 1896. Palmusali on äärimmäisen kaunis paikka ja ehdottomasti kokemisen arvoinen kun sisätilat taas aukeavat. Jo kasvihuoneiden nimet ovat mielenkiintoisia: Sainpaulia-huone, Sademetsähuone, Savannihuone, Kuivan metsän huone, Aavikkohuone, Etelä-Afrikka-huone, Saarihuone, Lummehuone ja Välimerihuone. Lummehuoneesta löytyvät valtavan suuret parananjättilumpeet, jotka selvisivät myös toisen maailmansodan aikaisista pommituksista hengissä. Itse jouduin kuvaamaan nyt ikkunalasin läpi nämä käsittämättömän suuret lumpeet, jotka pystyvät kannattelemaan jopa ihmisen painon. 

Korkea kivinen rakennus on Kasvimuseo, joka on myös arkkitehti Gustaf Nyströmin piirtämä vuonna 1903.  Rakennuksella on melko mielenkiintoinen historia. Kun Suomesta puuhattiin kuningaskuntaa vuonna 1918, kaavailtiin juuri tästä linnamaisesta rakennuksesta yhtä kuninkaan residenssiä. Kun Suomesta tuli tasavalta jäi rakennus Kasvimuseoksi, jota se vieläkin on. Olen kerran Design Week -tapahtuman "avoimien ovien päivänä" päässyt vierailemaan tässä rakennuksessa. Mielenkiintoinen paikka ja toivotaan, että sinne tulisi taas joskus mahdollisuus päästä kurkistelemaan. 

Historiallinen ulkopuutarha on upeaa katsottavaa kun siellä kukinta on parhaimmillaan. Nyt toukokuussa siellä näkyi vain maasta nousevia kasvin alkuja mutta yhden kukkivan Rhodon minä sieltä bongasin. Myös puutarhan arboretum tarjoaa paljon erilaisia nähtävää vanhoine mäntyineen ja eksoottisempine jalopuineen. Isojen puiden rungoilla on varmasti usean metrin ympärysmitta. Kasvihuoneen lähellä näkyy yhden puun kanto sekä kaadettu runko, jotka paljastavat vanhojen puiden valtavat mittasuhteet. 

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarhan ulkotilat ovat avoinna 9-20 päivittäin ja niihin on vapaa pääsy. Tarkemmat aukioloajat löydät tästä. Sisätilojen aukeamista kannattaa seurata Facebookin kautta. Kun itse vierailin puutarhassa vapun jälkeen sisätilat olivat vielä kiinni. Muuten paikka on Museokortti-kohde. Puutarha on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. 

Vaaleanpunaisia kirsikankukkia

Japanilainen sananlasku sanoo "Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa." Kuluneella viikolla olen kirjaimellisesti noudattanut viisaiden japanilaisten neuvoa. Työpäivien jälkeen olen kiireesti hypännyt autoon ja lähtenyt tutkimaan keväistä luontoa. Olen unohtanut kaikki rästissä olevat kotityöt koska nyt on kiire. Luonto muuttuu ihan koko ajan ja ohikiitäviä hetkiä ei enää saa takaisin jos ne menettää. Kirsikkapuiden kukinta on minulle joka keväinen ilonaihe. Voin sukeltaa vaaleanpunaiseen maisemaan ja kuljeskella kukkia notkuvien puiden alla kuin sadussa. Ja haaveilla...

Muistan kun vuosia sitten keväällä olin Tukholmassa työmatkalla ja sattumalta ajoimme Kungsträdgårdenin ohi. Kuninkaan puisto oli aivan täynnä vaaleanpunaisia puita, jotka näyttivät kuin suurilta hattaroilta puistokäytävien varrella. Meillä oli kiire kokoukseen joten emme ehtineet pysähtyä viettämään hanamia. Yritin napata auton ikkunasta valokuvia puista mutta ne olivat aivan liian kaukana. Yksikään valokuvista ei ollut niin onnistunut, että voisin edes ajatella liittää sen tänne blogiin. Silloin päätin, että jonain keväänä matkustan Tukholmaan vain katsomaan kirsikankukkia tässä kaupungin vanhimmassa puistossa. 

Olen nähnyt kirsikkapuiden kukkivan Nizzassa, Barcelonassa, Kööpenhaminassa, Lontoossa ja New Yorkissa. Kamerani on räpsynyt monissa kaupungeissa koska en koskaan väsy kuvaamasta kukkivaa kirsikkapuuta. Vielä tuon Tukholmankin aika tulee kun päästään tästä koronakurjimuksesta. Ihan lottovoitto olisi toki olla Japanissa juuri hanamin ja sakuran aikaan. Kokea samalla myös miten japanilaiset itse ihailevat antaumuksella puiden kukintaa viettäen ehkä koko yön puun alla. 

Minä olen ikuinen haaveilija ja sehän on vain hyvä juttu. Lainaan tuonne postauksen loppuun vielä pari vuotta sitten Anna-lehdessä olleen psykoterapeutti Leena Ehrlingin oivallisen kiteytyksen haaveilusta. Postauksen kaikki kuvat on otettu Alppipuistosta, Espoosta ja Roihuvuoresta kuluneen viikon aikana. Jos mielit nähdä kirsikkapuun kukkivan nyt on oikea aika. Roihuvuoren kirsikkapuiston perinteistä hanami juhlintaan ei järjestetä tänäkään keväänä mutta itsekseen kirsikkapuita voi käydä ihailemassa. Vaaleanpunaisia hetkiä teille kaikille ♥♥♥

"Haaveilu ja siitä saatava mielihyvä kertovat siitä, että ihminen voi psyykkisesti hyvin. Unelmoijan mielessä on tilaa leikille, toiveille ja erilaisille tunteille. Haaveet ovat hyvää tekeviä irtiottoja arjesta, voimaannuttavia päiväunia ja aikuisten satuja silloin, kun haaveilija tietää, ettei niiden kaikkien ole tarkoituskaan toteutua. Hetki hyvässä mielikuvassa rentouttaa ja lataa akkuja, psykoterapeutti Leena Ehrling Suomen Mielenterveysseurasta kertoo."

Toukokuun touhuja ja tuumailua

 

Toukokuun alku on mennyt ihan hurjaa vauhtia! Hetki sittenhän oli vappu ja kohta on jo kuun puoliväli. Aurinko nousi tänään meillä Espoossa 4:48 ja laski 21.47. Ihanaa kun on niin valoisaa ja päivänpituus huikeat 16 tuntia ja 59 minuuttia. Ja vielä päivä jatkaa pitenemistään juhannukseen saakka. Viime päivien helteiset säät ovat saaneet luonnonkin ottamaan ihan kunnon loikan eteenpäin ja tuntuu, että koivun lehdet kasvavat silmissä. Olen pikku hiljaa kaivellut kesäisempiä vaatteita jo esille ja talvitakit on vihdoin siirretty pois silmistä. Ikkunat odottavat edelleen pesemistä talven jäljiltä. Toisaalta mietin, että kun puiden pahin siitepölykausi on ohi kannattaisi vasta aloittaa peseminen. 

Kun mustarastaiden pesintä keskeytyi ikävän munavarkaan johdosta päätin hankkia jo kesäkukkia parvekkeelle. En koskaan ole muuten ostanut parvekekukkia näin aikaisin. Tänä vuonna pelargonioitakin piti hankkia muutamia lisää koska kaikki eivät valitettavasti selvinneet talven yli. Ostoskärryyn sujahti myös lobelioita, orvokkeja, markettoja ja muutamia muratteja. Eilen kotiutin vielä yhden ison hortensiankin kesähuoneeseemme. Parveke ei missään tapauksessa ole vielä valmis eli jotain kasveja sinne tullaan vielä hankkimaan. Orvokit istutin heti jo ulkosalle mutta muut kasvit nostin aina yöksi sisälle koska vielä viime viikolla yölämpötilat olivat lähellä nollaa. Tarkempi parveke-esittely sitten myöhemmin kun siellä vihertää enemmän. 

Pionikausi on alkanut ja maljakossa onkin ollut pulleita pioninnuppuja jo monta kertaa peräkkäin. Jos minulla joskus on oma puutarha haluaisin ehdottomasi, että siellä olisi pioneita. Oma isoäitini kasvatti kesämökillään aivan huikean kauniita pioneita, joista sitten aina leikattiin kotiin viemiseksi muutama kukkanen. Rakastan seurata pionin nupun aukeamista. Usein maljakossa on Coral Charm pioneita, joissa tapahtuu jännä värin vaihtuminen. Vaaleanpunaisesta tulee ensin korallinpunainen, josta se hennon keltaisen kautta muuttuu vähitellen valkoiseksi. Pionin saa säilymään maljakossa kun muistaa leikata siihen imupinnan eikä missään tapauksessa leikkaa vartta saksilla. Imupintoja ei myöskään saisi leikkaamisen jälkeen kosketella omilla sormillaan. 

Toukokuu on kuukausi, jolloin moni läheiseni ja ystäväni viettää syntymäpäiviään. Nyt korona-aikana ei synttärijuhlia järjestetä joten useita ystäviä on vain onniteltu puhelulla tai viesteillä. Tein isäni syntymäpäivän kunniaksi ensimmäisen tämän vuoden mansikkakakun. Meillä perinteisesti kevättä jja isän synttäreitä aina juhlistetaan mansikkakermakakulla. Vähän jännitti kun ostin S-marketista pienen pahvilaatikon espanjalaisia mansikoita ovatko ne täysin mauttomia kuten usein ensimmäiset tuontimarjat. Olin todella positiivisesti yllättynyt miten makeilta ja hyviltä ne maistuivat. Kakun kuljettaminen autossa ilman kunnollista kakkukupua oli taas "melkoinen prosessi" mutta siitä selvittiin lähes kunnialla. Pienen piirin kesken syötiin sitten kakkua ja juhlistettiin päivänsankaria.

Maanantaina toukokuun 3.päivänä minulla oli vihdoin treffit kampaaja Kaisun kanssa. Edellinen kampaajakäynti oli marraskuussa 2020. Normaalisti istahdan kampaajantuoliin joka neljäs/viides viikko. Voitte uskoa, että otsatukkaa oli monen monta kertaa saksittu taas kynsisaksilla tämän "kampaaja lockdownin" aikana. Harmaa juurikasvu puski esille ikävästi ja mittaakin hiukset olivat kasvaneet aika hurjasti.Tapasimme jo klo 7 tyhjässä hiusmuotoilu Inohcin tiloissa Unioininkadulla. Arvostan suuresti sitä, että Kaisu joustaa ja suostuu tulemaan jo näin aikaisin töihin. Olen hoitanut hiuksiani Kerastasen Chronologiste -sarjan tuotteilla. Ehdoton aamun kohokohta oli pesupaikan hämyssä tehty Ritual D'Execption kaviaarihoito. Kaisu valmisteli Vital Concentrate Pealrs kaviaarihelmien ja Maque naamion sekoituksen, joka hierottiin hiuspohjaani sekä myös levitettiin pituuksiin. Seuraavaksi vuorossa oli päänahan hieronta, joka oli taas jälleen kerran ihan taivaallista. Annoin Kaisun myös leikata latvoista 5cm. Ihana piristys työviikon alkuun. 

Vein loput Minnieltä jääneet senioriruokapakkaukset ystävälleni Katarinalle viikolla. Laitoin mukaan myös viime kesäisiä punkkitabletteja ja purutikkuja hänen Tristan koiralleen. Nappasin mukaan vielä parvekkeelta kukkineiden hyasinttien, narsissien ja muiden kevätkukkien sipulit jos hän haluaa istuttaa ne omalle pihalle. Olin ihan häkeltynyt kun hän kassin vastaanotettuaan otti esille Minniestä valokuvan perusteella tekemänsä muotokuvan. Melkein nousi kyyneleet silmiin kun katsoin kuvaa. Katarina oli tavoittanut Minnien uskollisen katseen ja tutun hahmon. Jopa kukkakaulapanta oli piirretty Minsun kaulaan. Olen kehystämässä kuvaa nyt ja sijoitan sen varmasti makuuhuoneen hyllylle. Katarina teki myös aikoinaan pienen huovutetun Minnie-hahmon ♥♥♥

Charles Liquor & Punish

Charles Liquor & Punish

Taneli Stenberg

Taneli Stenberg

Juliana Hyrri

Timo Tyynismaa

Ehdin myös yhtenä hieman sateisena iltapäivänä piipahtaa työpäivän jälkeen katsomassa Keran Halleilla vielä lisää Concrete Urban Art Festival 2021 töitä. Edellisellä kerralla jäivät näkemättä kokonaan toisen logistiikkahallin ja kellaritilojen kaupunkitaide. Kannattaa aina ennen Keran Halleille menoa tarkistaa Facebookista minkälainen jonotustilanne sisälle on ettei tarvitse turhaan seisoskella. "Voimme ottaa vierailijoita sisään vain muutaman kerrallaan, minkä vuoksi jonotusajat ovat ajoittain pitkiä. Varaudu säänmukaisella pukeutumisella ja pienellä välipalalla." Suuren suosion ansiosta näyttelyn aukioloaikoja on pidennetty festivaalin viimeisellä viikolla. Teoksia pääsee katsomaan 29.5. asti ke-pe klo 13-20 ja la10-20. Toukokuun viimeisellä viikolla ke-la klo 10-20. Suosittelen!

Tällaisinä toukokuun päivinä pitää koko ajan kyykkiä valokuvaamassa kaikkia mielenkiintoisia kasveja, joita puskee mustan mullan läpi kohden auringonvaloa. Saatan vaikuttaa vähän koomiselta kun kumartelen ulkona aina maahan kännykän kanssa napsimaan valokuvia kukista. Keväinen pakkomielle kun kaikki menee niin nopealla tahdilla eteenpäin joka päivä.

Miten sinun viikkosi ja toukokuu on sujunut? Kuljetko jo kesämekossa ja sandaaleissa? Mukavaa viikonloppua kaikille! Nautinaan lämmöstä ja auringosta niin kauan kuin sitä riittää. 

Magnoliat kukkivat taas upeasti

 

Magnolian on sanottu olevan kukkivista puista kaunein! Omasta mielestäni se ansaitsee ehdottomasti kuningattaren arvonimen kukkiessaan. Vaikka vaaleanpunaiset kirsikankukat ja upea hanamin aika hurmaavat minut joka kevät eivät ne silti vedä vertoja kukkivan magnolian ylväälle kauneudelle. Magnolian suloinen tuoksu hurmaa joka vuosi uudelleen. Se on kukkainen ja hyvin naisellinen tuoksu, jossa on mukana pieni aavistus sitruunaakin. Tuoksu yhdistettynä magnolian äärimmäisen pitkään historiaan tekee kukista myös mielenkiintoisia. 

Keväällä 2019 kirjoitin magnolioista blogissa näin "Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon mutta magnoliat selvisivät jääkausista ja lukuisista muista luonnonmullistuksista, joita 65 miljoonaan vuotta sitten tapahtui. On sanottu etteivät maapallon magnoliat ole ulkoisesti juurikaan muuttunut näiden kymmenien miljoonien vuosien aikana. Ehkä myös tieto siitä, että katsoo jotain todella vanhaa ja sitkeästi maapallolla säilynyttä saa myös lumoutumaan magnolian kauneuden lisäksi." Edelleen allekirjoitan nuo lauseet. 

Tänään päätin töiden jälkeen käydä kurkkimassa kevään etenemistä. Suuntasin ensin Alppipuistoon, jossa on vuodesta toiseen kukkinut ainakin yksi valkoinen magnolia. Siellä se valkoiset kukat kurottivat helteisessä toukokuun iltapäivässä kohden auringonsäteitä ylväänä. Myös kirsikkapuut olivat täällä komeassa kukassa. Puistossa näkyi huovilla picniceväiden kanssa istuvia ryhmiä. Joku viitseliäs oli virittänyt jopa riippumaton kahden puun väliin. En tiedä onko puistoon ihan luvallista laittaa roikkumaan omaa riippumattoa mutta hyvin houkuttelevalta se näytti tuossa helteessä. Auton lämpömittari näytti peräti +23C!

Seuraava magnolioiden katselupaikka löytyi perinteisesti Kalliosta. En ollut sielläkään yksin ihailemassa puita vaan muitakin magnoliaan hurahtaneita löytyi. Magnolian katselun ja nuuhkimisen lisäksi niitä myös kuvattiin todella ahkerasti. Kallion vaaleanpunainen magnolia oli täynnä nuppuja joten paras kukinta ei ollut vielä käsillä. Valkoisen magnolian oksilla oli jo huomattavasti enemmän avoimia kukkia. Nyt ei tarvitse myöskään pelätä kukkien ruskettumista koska lämpötilat eivät laske enää alle nollan yöaikaan.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha oli seuraava etappi. Sain vinkin mukavalta vanhemmalta pariskunnalta kallion magnoliaan kuvatessamme, että "Kaisaniemen puu on pörheimmillään juuri nyt kukista". Viime vuonna menin Kaisaniemeen ihan liian myöhään eli paras kukinta oli ohi jo silloin ja harmitti vietävästi. Nyt valkoiset kukat olivat ilta-auringossa kauniisti vasten sinistä taivasta kuin odottamassa, että joku valokuvaisi näitä kaunottaria. Enkä täälläkään ollut ainoa kameran kanssa häärivä ihailija. Meitä magnolia faneja on paljon. 

Ehdin tämän päivän lähes kolmen tunnin reissullani nähdä myös kukkivia kirsikkapuita ja lukemattoman määrän kauniita kukkia mutta niihin palataan muissa postauksissa myöhemmin. Jos haluat nähdä magnolian kukkivan niin ota suunnaksi Alppipuisto, Kallio ja Kaisaniemi. Huomasin, että Kaisaniemessä avoinna 10-18 ma-la todella kivan näköinen ulkokahvila ihan siitä sisäänkäynnin tuntumassa. Täytyypä käydä sekin testaamassa joku päivä. 

Tästä voit kurkistaa miten magnolia kukkia 2019 ja tästä miten viime vuonna. Sitähän ei tiedä vaikka eksyisin tänä vuonna Mustialan arboretumiin Elimäelle. Kukkivaa viikkoa kaikille ♥