Heinäkuun blogihaaste - kesäisillä asioilla pelataan bingoa tällä tällä kertaa

 

Nyt on viimeinen hetki tarttua Repolainen reissaa ja räpeltää -blogihaasteeseen koska helteinen heinäkuun loppuu tänään! Minähän en missään tapauksessa halua jättää tätä haastettava väliin joten edesmenneen isoäitini sanoja lainatakseni "Parempi myöhään kun ei milloinkaan." -asenteella mennään. Oletteko koskaan muuten miettineet miten viisaita nämä vuosikymmeniä sitten alkunsa saaneet sananlaskut ovat? 

Lyhyitä usein vertauskuvalliseen muotoon puettuja mietelauseita ja elämänohjeita, jotka ovat aikoinaan levinneet suullisesti kansan keskuudessa. Sananlaskuissa on korostettu perinteisiä hyveitä kuten oikeinmukaisuutta, maltillisuutta, rehellisyyttä ja ennen kaikkea järkeä. Ihan mielettömiä oivalluksia, jotka toimivat edelleen ovat. 

"Niin metsä vastaa niin kuin sinne huutaa." tai "Yksi mätä omena pilaa koko korin." tai "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää." Joten nyt viimeisen sananlaskun viisain sanoin hypätään yhdeksän valokuvan kera bingoilemaan!

Tällä kertaa Repolaisen bingoruudukko näyttää tältä. Haetaan siis kohteita: ranta, kesän menopeli, polku, maalaisidylli, laituri, teltta, terassi, ryytimaa ja mökki. Joten hihat heilumaan ja bingoilemaan!

RANTA

Särkiniemen uimalaituri ja kallio ovat minulle rakas paikka Lauttasaaressa. Olen käynyt molempien jackrussellieni sekä Minnien ja Mimmin kanssa kävelemässä Särkiniemen puistossa usein. Näihin maisemiin on aina ihana palata nauttimaan merestä niin kesällä kuin talvellakin. Jos asut pääkaupunkiseudulle niin suosittelen kävelyretkeä näissä maisemissa. 

Toinen hurmaava merenranta löytyy Rajasaaren koirapuistosta, jossa kävimme Minnien kanssa aikoinaan. Mimmi ei toistaiseksi ole juuri koirapuistossa käynyt mutta ehkä joku päivä poikkeamme.

KESÄN MENOPELI

Jos on horoskooppimerkiltään rapu niin pakkohan se on kesän menopeliksi valittava mikäs muu kuin vene. Kuvassa ollaan jollain kesäristeilyllä Helsingin edustalla. Muistaakseni lähdimme tuolloin Hanasaaren laiturista Espoosta liikkeelle ja kiertelimme Helsingin edustalla katsomassa paikkoja. Kierros päättyi Hanasaaren, jossa sitten nautittiin kalakeittoa ja makoisaa mustikkapiirakkaa.  

Voi se kesän menopeli olla myös soutuvene kuten tässä Karjalohjalla. Tästä valokuvasta tulee mieleen Elokuu yhtyeen kesähitti "Soutaa huopaa". Muistan vieläkin tämän biisin sanat ulkoa.... 

♪♩♪"Soutaa huopaa vedetään taas nuottaa, Sano mis mä tarviin sua, oh oh oh, Soutaa huopaa edestakas luottaa, Ei kumpikaan voi toisiinsa, oh oh"♪♩♪

POLKU 

Tässä ollaan lapsuudenkotini lähimetsässä nuorimman kummityttöni kanssa menossa keräämään kukkia ja samalla lenkitetään koiraa. Nyt tämä samainen tyttö pyörähteli vanhojen tansseissa helmikuussa ja kummitäti pääsi katselemaan ihan aitiopaikalta esitystä. Vähän on tyttö tästä kuvasta kasvanut!

MAALAISIDYLLI

Totta kai minun maalaisidylli valokuvaan valikoitui kuva juuri lehmistä. Varmasti olen monta kertaa täällä blogissa jo kertonutkin, että lapsena kun menimme Peltolan mummolaan varmistelin jo etukäteen "ettei mennä vain ammuja katsomaan navettaan". Pelkäsin lapsena isoja lehmiä, jotka huiskivat hännällään ja ammuivat navetassa joten sinne en halunnut mennä. Mutta vähitellen opin rakastamaan lehmiä ja aina jos näen niitä laitumella tunnen vastustamatonta halua pysähtyä juttelemaan lehmille hetkeksi. Pieni maalaistyttö minussa herää henkiin vaikka maaseudulla en koskaan ole asunutkaan. 

Tässä ollaan 2011 Mietoisissa Jaakkolan tilalla, jossa oli myös pieniä ja todella suloisia vasikoita. 

Meidän olohuoneen seinällä roikkuu upea Maarit Ailion lehmätaulu, jonka tarinan voit lukea tästä. 

LAITURI

Tämä laiturikuva on otettu ystäväni kesämökillä Ylämaalla lähes Venäjän rajan tuntumassa. Muistaakseni oli elokuu ja järkyttävän kuuma joten olemme edesmenneen Minnie russelinin kanssa aikaisin aamulla järven rannalla "viilentymässä". Muistan vieläkin elävästi, että seuraavana päivänä lähdimme läheiselle suolle poimimaan karpaloita ja olimme ihan rajavyöhykkeen tuntumassa. Minulla oli koko ajan koira vapaana enkä edes ajatellut, että se olisi voinut juosta sinne rajavyöhykkeelle, johon ei ole lupaa mennä. Nyt en moista tekisi!

TELTTA

Minä olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni telttaillut ympäri Suomea perheemme kanssa. Yhtään kuvaa itselläni näistä telttareissuista ei ole enkä ehtinyt käydä katsomassa olisiko isäni albumeissa ollut valokuvia juuri teltasta. Teltasta siirryimme lopulta mökkeihin reissuillamme mikä sekin oli ihan hauska tapata nähdä Suomea ja muitakin Pohjoismaita. Tämä teltta on FLOW festivaaleilta muutamien vuosien takaa. Olin töissä yrityksessä, joka oli mukana Flowssa joten tuli käytyä festareilla aika ahkerasti. 

Tässä olen silloisen kollegani kanssa 2014 kesällä Flowssa ja todella pirteä, upea ääninen Janelle Monae hurmasi minut jo toistamiseen. Viimeinen Flow vierailu on ollut 2018 joten pitäisikö tänä vuonna taas mennä "telttailemaan" 😉

TERASSI

Tuhannen tuskan kahvila ja sen terassi/sisäpiha Loviisa historiallisessa alakaupungissa on selkeä valinta tähän. Keväällä puutarhan omenapuut kukkivat valkoisena ja loppukesästä ne notkuvat puolestaan makoisten omenien painosta terassilla. Tuhannen tuskan kahvila on kuuluisa kahvilan emäntä Leena Huttusen suussa sulavista leivonnaisista. Ihana paikka joten jos menet Loviisaa kannattaa ehdottomasti poiketa! 

RYYTIMAA

Minun "ryytimaani" kasvaa kesähuoneessamme siis meidän parvekkeella ruukuissa. Hyötypuutarhassa on basilikaa, minttua ja timjamia eli tarha-ajuruohoa. Sieltä voi sitten napsia omasta puutarhasta ruoanlaittoon vihreää. Kuvassa näkyvää värinokkosta eli isokirjopeippiä en käytä ruuanlaitossa tietenkään mutta se on siirretty kesäksi parvekkeelle. Myös joulukaktus viettää kesät ulkosalla.

Sain tomaatintaimen 2019 mutta valitettavasti tomaattisatoa emme korjanneet. "Tomaatinkasvatus" ei jostain kumman syystä päässyt kukintavaihetta pidemmällä. Ehkä parvekkeella oli liian kuuma tai jotain muuta meni pieleen. Olen uhonnut, että vielä kerran minä kokeilen...

MÖKKI

Mökki kuvaksi minä valitsin tähän heinäkuun blogihaasteeseen Glimsin talomuseon pihasta löytyvän ihanan punamultaisen mökin. Glims on palanen maaseudun rauhaa ihan keskellä kotikaupunkiani Espoota. Vierailu talomuseossa on kiehtova aikamatka entisaikojen maalaiselämään. Glims on aikoinaan ollut vanha maatila, joka on toiminut noin 500-vuotisen historiansa aikana myös keskikievarina Karvasmäen kylässä.

Kiitos Repolainen haasteesta ja toivottavasti selviän tästä läpi vaikka hilkulle meneekin ajallisesti!