Hiirien joulukalenterin luukut 23. - 24.12.

 

Jouluaatto eli tämän vuoden Hiirien joulukalenterin viimeisetkin kaksi luukkuakin ovat auenneet. Joulukuun ensimmäinen päivä sekä 1. luukun avaaminen  tuntuu siltä kuin se olisi vasta eilen. Nopeasti on taas tämän vuoden joulukuu mennyt kuten joulukuut aina. Joulukuussa tapahtuu niin paljon kaikkea kivaa jouluun liittyvää kuten vaikkapa Tuomaan markkinat, Espan kauniit valokoristeet, Aleksin perinteinen joulukatu avajaisineen, Stockmannin jouluikkuna ja lukemattomia muita jouluisia asioita. On ollut taas ilo tehdä tätä joulukalenteria ja päästää sisäinen lapsensa vapauteen muistelemaan omia lapsuuden joulujaan. Se jännitys vatsanpohjassa siitä tuleeko joulupukki ja mitä lahjoja hän mahtaa tuoda? Onko minun kirjeeni mennyt perille Korvatunturille vai hukkunut matkalla? Kuka saa mantelin jouluaatto aamuna riisipuurosta? Onko joulu valkoinen? 

23.12.2024

Enää yksi yö jouluaattoon! Hiiri sisaruksia jännittää onko Joulupukille lähetetty kirje saapunut perille. "Muistatko, että jätimme sen kuistille ja aamulla kirjekuori oli hävinnyt." tokaisi veli hiiri. " Äiti kertoi, että kuistilla oli näkynyt tontun jalanjälkiä. Ehkä tonttu oli hakenut sen yöllä." jatkoi sisar.

Matka Korvatunturille on pitkä joten onhan ihan mahdollista, että kirje on joutunut väärään osoitteeseen, pohtivat hiiret huolestuneina. Äiti huikkasi keittiöstä "Kyllä teidän kirje on ihan varmasti mennyt perille. Joulupukin tontut hoitavat sen kyllä ihan varmasti Joulupukille. Turha murehtia."

Isä tuli lastenhuoneeseen rauhoittelemaan hiiri sisaruksia. "Luin juuri netistä, että Joulupukille lähetettyjä kirjeitä ja kortteja on vuodesta 1985 lähtien saapunut yli 14 miljoonaa parista sadasta eri maasta, vuosittain saapuu noin 600 000–700 000 kirjettä. Joulupukki kirjetonttuineen vastaa myös osaan saapuneista kirjeistä."

Hiiri sisarukset olivat nyt varmoja, että myös heidän kirjeensä olisi tavoittanut Joulupukin. "Aattona sitten nähdään onko lahjatoiveemme menneet perille." Hiiri sisarukset jatkoivat huoneensa siivousta, jotta huomenna jouluaattona kaikki olisi valmista Joulupukin vierailulle. Manu-kissa käänsi kylkeä sängyllä miettimättä sen enempää joulua kuin Joulupukkiakaan.

24.12.2024

Hiiret heräsivät aamulla todella varhain koska on jouluaatto, joka on aina jännä päivä. Aamulla syötiin riisipuuroa, josta isä hiiri löysi tänä vuonna mantelin. Seuraavaksi oli vuorossa Joulupukin kuumalinja, jossa tontut vastaavat lasten puheluihin.

Hiirisisarukset soittivat ohjelmaa viime jouluna kysyäkseen löytää Joulupukki varmasti heidän luokseen? Tontut vakuuttivat, että Joulupukin poroilla on hyvä suunnistustaito joten aina he löytävät kyllä kilttien lapsien luokse.

Seuraavaksi koko perhe katsoi kun Suomen Turun julisti perinteisen joulurauhan.

"Huomenna, jos Jumala suo,

on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;

ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,

sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät."

Vielä pitäisi malttaa syödä jouluateria ennen kuin voisi alkaa odottaa Joulupukin saapumista hiiriperheen kotiin. Mitä Joulupukilta mahtaa olla lahjasäkissään tänä vuonna?

Kiitos kaikille, jotka seurasitte tämän vuoden hiirien joulukalenterin tapahtumia. Oikein hyvää, rauhallista ja makoisaa joulua teille kaikille

Ensi vuoteen ja seuraavaan joulukalenteriin ei ole enää kuin 11 kuukautta... ♥ ♥ ♥

Hiirien joulukalenterin luukut 20. - 22.12.

 

Tänään Marjon matkassa -blogissa avataan vuoden 2024 adventtikalenterin luukut 20. - 22.12. Enää huominen päivä on sitten jouluaatto. Menin tänään vähän myöhemmin ruokakauppaan hakemaan vielä puuttuvia ruokatarvikkeita ja siellä oli ihanan rauhallista tehdä ostoksia. Ei minkäänlaisia jonoja tai ihmismassoja. Tosin en mennyt tarkoituksella mihinkään kauppakeskukseen, jossa olisi varmasti ollut aika hulinaa. Toisaalta jouluaatto asettuu tänä vuonna niin suosiollisesti, että moni on varmasti ottanut huomisen maanantai päivän vapaaksi. Ehkä tänä vuonna pahimmat joulukiireet ovat jo helpottaneet ja myös kauppojen henkilökunta saa vetää henkeä sekä laskeutua omaan joulun viettoon rauhallisesti.

20.12.2024

Hiirien kuoro vahvistettuna pesukarhulla ja ketulla esiintyi tänään läheisellä vanhusten palvelutalolla. Äiti hiiri lähti mukaan säestämään kuoroa pianolla. Pitkin syksyä kuoro oli harjoitellut ahkerasti joululauluja. Mukanaan kuoro vei myös pieniä joulupaketteja talon asukkaille ilahduttamaan heitä näin jouluna.

Ensimmäisenä kuoro lauloi ehkä tunnetuimman jouluvirren "Enkeli taivaan". Kuoron johtaja äiti hiiri kertoi harjoituksissa, että tämä Martti Lutherin sanoittama kappale on syntynyt jo vuonna 1535. "Onpa se todella monta sataa vuotta vanha" ihmettelivät kuorolaiset yhteen ääneen. "Suomalaiseen virsikirjaan ihan suomen kielellä tuli jo 1605." jatkoi äiti kertomustaan. "Pitkään meillä Suomessa laulettiinkin lähinnä muita kuin suomenkielisiä lauluja, koska joulu oli 1800-luvulle asti ylempien säätyjen juhla."

Kuorolaiset esittivät myös "Hei tonttu-ukot hyppikää" ja "Porsaita äidin", jotka molemmat ovat ruotsalaisia kansanlauluja. Kuoro oli tehnyt myös pienen koreografin molempiin lauluihin, joten sitä myös vähän hypittiin sekä "osoiteltiin porsaita" laulamisen lisäksi. Aplodeista päätellen myös palvelutalon asukkaat pitivät sekä näkemästään että kuulemastaan.

Ehdittiin vielä laulaa mm. "Tonttujen jouluyö", "Joulupukki" ja monta muuta iloista joululaulua ennen lahjojen jakamista. Piparkakkuja ja lämmintä mustaherukkamehua oli tarjolla joten saatiin myös herkutella laulu urakan jälkeen.

Kuoro toivotti oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille asukkaille! Heille esitettiin kutsu tulla koska tahansa uudelleen esiintymään "kun ovat niin ammattilaisia kaikki".

21.12.2024

"Talvipäivänseisaus eli vuoden lyhyin päivä on tänään." sanoi isä hiiri. "Siis mitä se oikein tarkoittaa" kysyivät hiiri sisarukset aivan ihmeissään. "Talvipäivänseisauksena meidän pohjoinen pallon puoliskomme on kääntyneenä poispäin auringosta. Eli samaan aikaan kun meillä on täällä vähän valoisia tunteja päivässä on eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivänseisaus." jatkoi isä.

Äiti lisäsi "Mutta ei hätää sillä jo Tapaninpäivänä on päivä jo muutaman sekunnin pidempi kuin tänään. Tai siis kukonaskeleen verran." Hiiri sisaruksia nauratti "Toivotaan, että se kukko astuu todella pitkiä askeleita niin tulee valoisampaa nopeammin."

Äiti ja isä selittivät ettei maapallon liikkeisiin voi vaikuttaa mutta aina päivät ovat omaa tahtiaan pidentyneet ja valon määrä lisääntynyt. Jossain vaiheessa sitten tulee kevätpäiväntasaus jolloin valoa alkaa olla todella paljon enemmän ja kevät ottaa niskalenkin talvesta.

Tänään oli satanut lisää lunta joten hiiret lähtivät hiihtämään kavereidensa kanssa läheiselle pellolle. Joku oli tehnyt ison lumiukonkin ihan hiihtoladun viereen joten ukko sai toimi kirittäjänä kun hiiret hiihtivät kilpaa.

Kun oli hiihdetty riittävän monta kisaa lähdettiin kotiin juomaan kuumaa kaakaota ja syömään juustovoileipiä. "Vielä kolme yötä jouluaattoon ja Joulupukin tuloon." miettivät hiiret keittiön pöydän ääressä.

22.12.2024

Hiiri sisarukset ehtivät vasta tänään aloittaa joulukuusen koristelun vaikka eilen jo oli tärkeä Tuomaan päivä, jolloin normaalisti kuusi puetaan jouluun. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi." muistutti äiti hiiri. "Vanhojen lakien mukaan joulurauha kesti 20 päivää ja päättyi siten vasta 13. tammikuuta." lisäsi vielä isä hiiri.

Joulukoristeet oli kaivettu esille kaappien kätköistä ja hiiret pääsivät ripustamaan punaisia palloja, sydämiä ja kimaltelevia tähtiä kuusen oksille. Kuusi oli tuuhea ja komea, joten hyvän yksilön isoisä oli heille valinnut. Lisäksi laitettiin käpyjä myös roikkumaan kuuseen. Totta kai tarvittaisiin myös kimallenauhaa ja latvaa oikein komea iso tähti. "Eikö joulukuusi näytäkin hienolta?" hiiri sisarukset totesivat. Vanhempien mielestä todella kauniisti koristeltu joulukuusi "Ihan nappisuoritus" he sanoivat yhteen ääneen.

Äiti hiiri oli jo vuosia laittanut todella vanhoja isovanhempien vanhemmilta perittyjä lasisia ja hauraita joulukuusen koristeita esille lasikuvun alle. Niitä kun ei enää uskaltanut laittaa roikkumaan joulukuusen oksilta koska ne olivat lähes 100 vuotta vanhoja. Kauniita ne olivat myös siellä lasikuvussa ollessaan. "Jos nuo koristeet osaisivat puhua niillä olisi varmasti aika jänniä joulutarinoita vuosien varrelta." pohdiskeli isä hiiri.

Hiiri sisarukset halusivat vielä laulaa "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella, namusia ripustettu ompi kuusen oksilla. Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti, ympärillä lapsukaiset laulelevat somasti." samalla tanssien kuusen ympärillä.

Joulun odotusta kaikille ♥

Talvipäivänseisaus - vuoden lyhin päivä

 

Tänään 21. joulukuuta vietetään talvipäivänseisausta eli vuoden lyhintä päivää. Aamulla kun herätyskello soi olisi tehnyt vain mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unosia. Ulkona ei näkynyt yhtään valoa! Ei edes pienintäkään kajoa siitä, päivä tulisi jotenkin valkenemaan. Satoi hiljalleen lunta, joka valaisi maisemaa edes aavistuksen. Koska olen syntynyt kesäkuussa minulle loka-marraskuussa alkava harmaus ja siihen liittyvä pimeys ovat ihan myrkkyä. Onneksi voi sytytellä jo kynttilöitä kotiin. Ja joulukuussa saa parvekkeelle jo virittää reilusti jouluvaloja torjumaan pimeyttä. 

Talvipäivänseisauksena meidän pohjoinen pallonpuoliskomme on kääntyneenä poispäin auringosta. Aurinko paistaa kohtisuoraan Kauriin kääntöpiirille 23 astetta eteläistä leveyttä. Eli samaan aikaan kun me kärvistelemme täällä pimeydessä on eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivänseisaus. Ystäväni perheineen Australiassa saa nauttia keskikesän lämmöstä ja valoisuudesta siinä joulunvieton ohessa. Meillä Espoossa aurinko on tänään 5 tuntia ja 49 minuuttia horisontin yläpuolella joten lyhyt on päivä ollut. Tosin turhaa tässä valittelen koska toinen ystäväni puolestaan Rovaniemellä saa nauttia valoisuudesta tänään peräti ruhtinaalliset 2 tuntia ja 16 minuuttia! 

Kuva Pixabay

Entäpä sitten Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa asuvat suomalaiset ja heidän päivänsä pituus tänään? Siellä eletään kaamoksessa eli talvipäivänseisauksen aikana aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle napapiirin pohjoispuolella. Nuorgamissa kaamosta kestää vaatimattomasti 52 päivää! Pitäisikö tähän todeta "todellakin suuret jaxuhalit" koska minä en kyllä selviäisi siellä hengissä lähes puoltatoista kuukautta näkemättä aurinkoa. Kun mennään vielä pohjoisemmaksi eli pohjoisnavalle kaamosta kestää puoli vuotta. Tosin siellä ei asu ketään koska liikkuva jää tekee pysyvän asutuksen mahdottomaksi. 

Positiivista talvipäivänseisauksessa on se, että on selvä merkki siitä, että valoisammat ajat alkavat pohjoisella pallonpuoliskolla. Tieteen Kuvalehti tietää kertoa, että tänään päivän pituus on vain 5 tuntia, 48 minuuttia ja 59 sekuntia. Mutta jo seuraavana päivänä päivänvaloa on muutama sekunti enemmän. Vanhan sananlaskun mukaan päivä pitenee "kukon askeleen" verran jo Tapaninpäivästä alkaen. Juuri sinä päivänä kukko alkaa mittailla omilla askelillaan, kuinka pitkäksi se päivä saa tulla. Ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää kuin se yksi kukonaskel. 

Vaikka päivänvalo lisääntyy pikku hiljaa niillä "kukonaskelilla" se ei suinkaan tarkoita sitä, että myös ilmat alkaisivat lämpenemään. Tilastollisesti vuoden kylmin hetki ajoittuu Suomessa reilun kuukauden päähän talvipäivänseisauksesta, sillä ilmakehä ja vesistöt kylmenevät viiveellä. Näin tietää kertoa Foreca. Kuvan kukko on aikoinaan kohdattu Rehndahlin kotieläintilalla Kirkkonummella kesällä 2020. Nykyään paikka on nimeltään Rehndahl Animal Haven ja paikan kuulumisia voi seurailla netin kautta. 

Tammikuussa 2021 Hanasaaressa Minnien kanssa on aurinkoa nähty! 

Aurinko on nähty Mimmin kanssa helmikuussa 2022 Uunisaaressa. 

Itse odotan jo innolla aurinkoisia talvipäiviä jolloin aurinko näyttäytyy ja valaisee myös. Oli ihan pakko kaivaa esille muutamia aiempien talvien aurinkoa kuvia vahvistamaan omaa uskoa siihen, että kyllä se aurinko tulee esille jossain vaiheessa ihan pilvettömältä taivaalta. Enää ei ole montaa päivää eikä yötä jouluaattoon joten taidanpa laittaa nyt läppärin kannen kiinni ja ryhtyä taas kotihommiin, jotta joulu saataisiin valmiiksi ennen H-hetkeä tiistaina. Mimmi on sovitellut jo uutta jouluneulettaan, joka on ostettu Anna's Joulumaasta, joka on muuten avoinna vielä huomenna 22. joulukuuta klo 10-15. 

Mukavaa lauantai ja talvipäiväseisaus iltaa kaikille ♥

Hiirien joulukalenterin luukut 17. - 19.12.

Tänään Marjon matkassa -blogissa avataan vuoden 2024 adventtikalenterin luukut 17. - 19.12. Ei ole enää montaa yötä jouluun ja jouluvalmistelutkin ovat vielä kesken. "Kyllä tässä vielä ehditään" mietin ja "aina ennenkin on ehditty" lohdutan itseäni. Se mihin ei ole aikaa saa jäädä sitten tekemättä. Kun minusta on tullut vähän vanhempi olen muuttunut myös vähän viisaammaksi sen suhteen ettei aina tarvitse olla ihan viimeistä piirtoa myöden. Vaikka olen kyllä siivonnut yhden vaatekaapin tässä viikolla vaikka en aiokaan viettää jouluani siellä vaatekaapissa. Minulla on vuosia ollut tapana viedä ennen joulua vaatteita kierrätykseen ja niin tein tänäkin vuonna. Kaappiin tuli kivasti tilaa ja joku varmasti tekee kivoja löytöjä Fidasta. 

17.12.2024

"Jihuu, vihdoinkin mennään" riemuitsivat hiiri sisarukset. Tänään vihdoin oli päätetty hankkia hiiri perheelle joulukuusi. Isoisä oli sopinut, että hän ottaisi lapsenlapset mukaan kuusen hakureissulle. Kuusi haettaisiin läheiseltä maatilalta, joka kasvattaa karjan lisäksi myös joulukuusia.

Hiiristä oli hauskaa katsella lumisia talvimaisemia kun isoisä ajeli mutkittelevaa tietä kohden maaseutua. Siellä täällä näkyi punaisia taloja ja vihdoin käännyttiin yhden maalaistalon pihalle, jossa olikin monen kokoisia joulukuusia odottamassa ostajia.

Ennen joulukuusen valintaa isäntä halusi kierrättää kaupungista tilalle tulleet vieraat. Niinpä ensiksi käytiin tallissa katsomassa talon hevosia, jotka jouluaattona vetävät rekeä, jossa maanviljelijä perheineen matkaa läheiseen kivikirkkoon. Myös suloisen pehmeitä ja todella paksu turkkisia lampaita sai silitellä ja myös ruokkia.

Kierros loppui siihen kun kurkistettiin navettaan, jossa olikin monipäinen karja. Siellä ne pihattonavetassa saivat vapaasti kuljeskella, syödä, juoda, levätä ja käydä aina lypsyrobotissa kun tarve vaati. "Tulkaa kesällä kun karja on laitumella niin näette kuinka ne viihtyvät ulkona." huikkasi isäntä kun he siirtyi joulukuusi pihalle.

Pitkällisen valinnan jälkeen isoisä löysi vihdoin tuuhea oksaisen ja riittävän korkean kuusen, joka sitten nostettiin auton katolle. Isäntä auttoi kiinnittämään kuusta, että se pysyisi kyydissä kotiin saakka. Kuusi oli hiiristä ihan täydellinen joulukuusi, jonka he saisivat sitten Tuomaan päivänä koristella.

He odottivat jo kuumeisesti koristelu hetkeä ja mutustelivat kotimatkalla maatilan emännän antamia herkullisia joulupipareita.

18.12.2024

Joulunäytelmä oli juuri alkamassa ja kohta punainen esirippu nousisi koulun näyttämöllä. Verhojen takaa kuuluu jo iloista puheensorinaa kun vanhemmat ja sisarukset etsivät paikkojaan juhlasalissa.

Olisi tehnyt jo mieli kurkistaa näkyisikö tuttuja katsomossa mutta opettaja kehotti kaikki asettumaan vain rauhallisesti paikoilleen odottamaan satunäytelmän alkua.

Hiiriä oli jännittänyt koko päivän miten he suoriutuvat rooleistaan. Pysyisivätkö hienot kruunut heidän päässään vaikka rooleissa piti välillä vähän kumarrella kun tervehdittiin. Vuorosanoja oli harjoiteltu ahkerasti ja hiiret näkivät untakin omista rooleistaan. Piti muistaa niin paljon pitkiä lauseita ja välillä vielä laulaakin.

Äiti ja isä hiiri istuivat ihan ensimmäisessä rivissä ja olivat todella ylpeitä jälkikasvun esityksestä. Kaikki sanat muistuivat mieleen eikä kukaan edes sotkeutunut kuninkaallisiin viittoihin, jotka olivat kuin laahuksia.

Pähkinänsärkijät esittivät näyttävän marssin lavalla saaden raikuvat aplodit. Lopulta kadoksissa ollut prinsessa löytyi ja kuningas sekä kuningatar olivat iloisia.

19.12.2024

Kotona leijaili aivan ihana kanelin, inkiväärin ja neilikan tuoksu. Tänään oli joulupipareiden ja muidenkin joululeivonnaisten tekopäivä. Äiti hiiri oli tehnyt piparkakkutaikinan valmiiksi edellisenä iltana. Hiiri sisaruksia ei yhtään väsyttänyt aamulla kun he tiesivät mikä lempipuuha heitä odottaisi.

Esille otettiin piparkakkumuotit ja sitten aloitettiin. Tehtiin Nissejä ja Nasseja, lumiukkoja, tähtiä ja joulukuusia. Pakkohan piparkakkuja oli myös maistaa ja ne olivat ihan taivaallisia. Niin joulun makuisia.

Seuraavaksi hiiret aloittivat valmiiden joulupipareiden koristelun. Se jos mikä oli tarkkaa puuhaa ja välillä piti olla ihan kieli keskellä suuta, että kaikki meni niin kuin pitkin. Joulukuusi pipareihin piti muistaa laittaa joulupalloja ja kimallenauhaa. Lumiukoille hatut päähän ja tähtiin avaruuskuvioita. Nisset ja Nasset saivat myös omat koristeena.

Isä hiiri nosteli piparkakku peltejä uuniin ja sieltä pois. Äiti leipoi myös joulupullia, jotka sujahtivat seuraavaksi uuniin ja taas tuoksui hyvälle. "Saammehan maistaa sekä pullia että piparkakkuja" kysyivät hiiri yhteen ääneen. "Totta kai saatte maistaa kun niin ahkerasti niitä teittekin."

Tsemppiä jouluvalmisteluihin kaikille!

Jouluisia kattauksia ja joulutunnelmaa Sinebrychoffin taidemuseossa

 

Sinebrychoffin taidemuseossa on taas mahdollisuus päästä kurkistamaan entisaikojen säätyläiskotien joulunviettotapoihin. Joulunäyttely avautui jo 29. marraskuuta 2024 ja joulu on esillä Bulevardilla on 19. tammikuuta 2025 asti. Näyttely löytyy rakennuksen 2. kerroksesta ja sinne on vapaa pääsy. 

Samalla voi käydä toki myös katsomassa Jacopo Bassano - Venetsian renessanssimestari näyttelyn, joka on avoinna 12. tammikuuta saakka. Museokortilla tai lunastamalla pääsylipun pääset näyttelyyn. Upea näyttely joten suosittelen piipahtamaan vaikka joulun välipäivinä niin samalla kuluu myös niitä joulupöydästä saatuja kaloreitakin.  

Aloitin kierrokseni Empiresalista toisessa kerroksessa koska sieltä kuului ihanaa musiikkia. Täällä upeassa taidekeräilijöiden kodissa aistii hyvin sitä tunnelmaa, joka on vallinnut 1900-luvun alun porvariskodissa. Vuonna 1842 valmistui osoitteeseen Bulevardi 40 sekä Sinebrychoffin uusi uljas pääkonttori että myös edustuskoti. Rakennus oli niin upea, että siitä tuli yksi merkittävimmistä yksityistaloista tuon ajan Helsingissä. 

Sinebrychoffin taidemuseossa tehtiin 2000-luvun alussa pari vuotta kestänyt valtava peruskorjaus. Toisen kerroksen neljä avaraa huonetta empiresali, kustavilainen salonki, työhuone ja ruokasali muodostavat Paul ja Fanny Sinebrychoffin upean kotimuseon. Kotimuseon huonetilat on tarkasti tutkittu valokuvadokumenttien avulla, jotta ne on voitu palauttaa 1900-luvun alun loistoon. Huoneiden huonekalut, taideteokset, tapetit, valaisimet ja upean muhkeat verhot ovat juuri samanlaisia kun ne oli 1900-luvun alun loistossaan. Talon muissa osissa on esillä valtion vanhan ulkomaisen taiteen kokoelmia ja vaihtuvia näyttelyitä. Sinebrychoff on yksi minun suosikkimuseoni! 

Kullanhohtoisessa empiresalissa on korkea joulukuusi ja katettuna kaksi erilaista jouluista pöytää. Toinen pöydistä on ehkä jälkiruokien nauttimiseen tarkoitettu pöytä eli siitä löytyy hedelmiä, pähkinöitä, marmeladia, rusinoita (tai taateleita) ja marsipaanihedelmiä. Kristallikarahvissa on ehkä ollut Tokajinviiniä, joka tulee kuuluisalta viinialueelta Unkarissa, joka tunnetaan erityisesti makeiden viinien valmistuksesta. Alue on tuottanut viinejä jo 1500-luvulta alkaen. Tarjolla näyttäisi olevan punaisia omenoita ja päärynöitä, jota olivat 1910-luvun tavallisimpia jälkiruokahedelmiä. 

Empiresalissa esiintyi pianisti Olivier Wu soittaen joululauluja ja klassista musiikkia. Itsenäisyyspäivänä 7.joulukuuta oli kuultu jouluista tunnelmamusiikkia. Minun vierailuni aikana 8.joulukuuta Wu soitti Jean Sibeliuksen päivän kunniaksi Sibeliuksen musiikkia. Oli upeaa kuunnella Sibeliuksen säveliä hetki kiertelyn lomassa. 

Kotiuduttuani museosta etsin lisätietoja Olivier Wusta ja löysin Kirkko ja kaupunki -lehden vuodelta 2012, jossa oli artikkeli tästä äärimmäisen ahkerasta pianistista. Wu soittaa Temppeliaukion kirkossa neljä tuntia kerrallaan joka viikko maanantaista perjantaihin. 

"Maailmanluokassakin Olivier Wun kesäviikkojen suoritukset ovat harvinaislaatuisia. Nelituntista konserttia voi verrata maratonin juoksemiseen. Kuten kestävyysjuoksussa, myös Wun työssä jaksottaminen on kaiken pohja. Olen alkanut pitää tunnin tauon. Lisäksi käyn iltapäivällä usein nukkumassa varttitunnin."

Marsipaani massaa, joka koostuu mantelijauheesta ja sokerista on käytetty jo vuoden 1000 paikkeilla Kaukoidässä. On arveltu, että marsipaanin resepti olisi kulkeutunut Eurooppaan arabien mukana. Ensimmäisenä marsipaani saapui Espanjaan. Marsipaani oli Euroopassa suosittu jälkiruoka mutta koska sokeri oli kallista tästä herkusta nauttivat vain yläluokkaan kuuluneet. 

Kun sokeri halpeni 1800-luvulla alettiin Lyypekissä valmistaa marsipaania kaupallisesti ja edelleen kaupunki on tunnettu marsipaanin valmistuksesta. Minulle marsipaanihedelmät olisivat kohtalokas jälkiruoka koska olen äärimmäisen allerginen mantelille. 

Empiresalin joulukuusi oli hyvin vähäeleisesti koristeltu mutta todella korkea sekä tuuhea oksainen. Jo viime vuoden käyntini yhteydessä ihmettelin ettei kuusen latvassa ollut perinteistä tähteä vaan jännä "kullanvärinen suippo koriste" joka vaikutti "keisarillisesta" - ehkä empireajan koristeita ja venäläinen tapa. Sinebrychoffin sukuhan oli alkuaan lähtöisin Gavrilova slobodasta, Moskovan pohjoispuolelta Venäjältä. 

Empiresalin toinen pöytä oli teen juojille tarkoitettu. Pöydällä on kullanvärinen samovaari ja teekuppeja, joissa oli kauniita vihreitä lehtikoristeita valkoisella pohjalla. Teen juomisella on pitkät perinteet ja traditio on alkanut jo 300 vuotta sitten. Alun perin tee oli harvinaista ja myös kallista tavaraa, jota yleensä tuotiin Kiinasta. Kauppiaat toivat erilaisia teelaatuja Venäjälle mutta lopulta mustasta teestä tuli suosittua venäläisten keskuudessa. 

Samovaari on kotoisin itse asiassa Keski-Aasiasta eli venäläinen keksintö se ei ole. Itä-Intian kauppakomppanian kautta samovaari matkasi Eurooppaan ja Alankomaihin. Venäjän tsaari Pietari Suuri tutustui samovaariin juuri Alankomaissa, jossa hän oli hankkimassa taidetta. Venäjä omi samovaarin itselleen ja siitä tuli osa venäläistä kulttuuria. Venäläisille samovaari on "kodin sydän". Teollisesti samovaareja alkoi Fjodor Lisitsyn rakentaa Tulan kaupungissa 1700-luvun lopulla. 

Teepöydässä oli hedelmien lisäksi tarjolla Aleksanterinleivoksia, joista minä olen pitänyt lapsesta saakka. Halusin aina niitä tai vaihtoehtoisesti Bebe-leivoksia pikkutyttönä ja makuni on edelleen pystynyt samana. Aleksanterinleivos on nimetty Venäjän keisari Aleksanteri I:n mukaan. Leivos koostuu murotaikinasta, vadelmahillosta tai omenamarmeladista sekä kanamunankeltuaisesta. Leivos on kuorrutettu vaaleanpunaiseksi värjätyllä tomusokerilla. 

Alla olevassa kuvassa näkyy joulukuusien latvakoriste, joka siis korvaa Sinebrychoffin joulukuusien latvatähden. Kun etsin vastaavaa koristetta netistä kuvahaulla niitä kyllä löytyi ja koristeet olivat usein lasisia. Liittyykö koriste ortodoksisuuteen ja latvatähti kristinuskoon? Jos jollain on tästä latvakoristeesta lisätietoa mielelläni kuulisin. 

Seuraavaksi siirryttiin kustavilaiseen salonkiin, jonka seinät ovat oikeasti vaaleanpunaiset vaikka minun valokuvissani ne näyttävät enemmän persikanvärisiltä. 

Tarjolla oli täällä kahvia ja hopeinen upea kahvikalusto oli katettu pöytään. Makeaa tarjottavaa oli pullakranssi ja jouluinen hedelmäkakku sekä erilaisia pikkuleipiäkin näytti olevan tarjolla. Minun lapsuudessani isoäitini tarjoili englantilaistyyppistä ja jouluista kuivakakku, joka oli täynnä hedelmiä, mantelirouhetta ja mausteita. Pystyin syömään mantelia sisältävää kakkua vielä lapsena mutta kun sain yo-keväänä koivun siitepölyallergian olen joutunut välttämään hedelmäkakkuja mantelin takia. Muistan, että kuivakakuissa oli säilykekirsikoita, aprikooseja ja rusinoita. 

Pitäisi varmasti itse tehdä itselleen hedelmäkakku ilman manteleita niin saisi taas tätä herkkua joulun kahvipöytään. Tämähän on kakku, jonka maku vain paranee kun se vetäytyy saaden hedelmistä makua. Katsotaan ehdinkö leipoa kun tätä joulupuuhaa kyllä riittää...

Tuttuja kaneliässä-pikkuleipiä lapsuudessani on ollut myös Sinebrychoffin joulun kahvipöydässä. Näitä olen pikkutyttönä saanut myös leipoa isoäidin kanssa. Ässät kuuluvat vanhaan pikkuleipäperinteiseen. Ihana maku syntyy voista, sanoi aina isoäitini! 

Ruokasalista löytyy Sinebrychoffin joulupöytä, jossa on tarjolla mm. jouluhaukea. Tästä voit kurkistaa minun viime joulun postaukseen, jossa käydään joulunpöydän ruokaherkkuja läpi. Ihailin taas joulukuusta, jossa oli punaisia ruusuja. Jotenkin absurdia mutta todella herkän kaunista. 

Sinebrychoffin taidemuseo löytyy osoitteesta Bulevardi 40 Helsingistä. Ihania joulukattauksia ja taidetta saman katon alla. Jos et pysty ennen joulua piipahtaa ehtii hyvin vielä joulun välipäivinä ja sen jälkeenkin. Ei ole enää kovin montaa yötä jouluaattoon...

Hiirien joulukalenterin luukut 14. - 16.12.

 

Tänään Marjon matkassa -blogissa avataan vuoden 2024 adventtikalenterin luukut 14. - 16.12. Tällä kertaa annetaan ohjeita olkipukin tekoon. En ole itse pitkään aikaan tehnyt oljesta mitään mutta suunnitelmissa olisi joskus tehdä itse iso himmeli. En tiedä riittäisikö minun kärsivällisyyteni siihen mutta kauniita ne ainakin ovat. Selviää kenelle kuuluu kunnia adventtikalenterin keksimisestä sekä esitellään ihania lasisia joulukuusen koristeita. Vielä on viikko jouluaattoon. Paljon on tehtävä vielä "to do" -listalla tehtävää mutta minulla alkoi tänään joululoma joten voin keskittyä vain joulu valmisteluihin. 

14.12.2024

Aamulla satoi lisää lunta kun hiiret heräsivät ja he alkoivat jo suunnitella lumiukon tekemistä kunnes sade muuttuikin yhtäkkiä vedeksi. "Voi, miten tylsää nyt ei ole mitään tekemistä" huokailivat hiiri sisarukset.

Äiti lohdutti "Ei mitään hätään silä nyt voimme askarrella yhdessä olkikoristeita jouluksi." Sisarukset innostuivat heti ja äidin avustuksella saatiinkin aikaan tähtiä, pikku possuja ja olkipukkejakin.

Tässä olkipukin ohjeet.

1. Kastele oljet. Märät oljet taipuvat paremmin kuin kuivat, jotka murenevat helposti.

2. Kokoa pitkistä oljista nippu käteen. Tee nipusta niin paksu kuin haluat olkipukin vartalon olevan.

3. Olkinipun häntäpää taivutetaan ja jaetaan takajaloiksi. Solmi niihin nauhat. Muista jättää muutama olki olkipukin takapäähän, josta myöhemmin letität pukille hännän.

4. Tee olkipukin vartalo haluamaasi pituuteen ja solmi olkien ympärille nauhaa.

5. Pääpuoli jaetaan kolmeen osaan, joista tehdään kaula ja etujalat.

6. Lisää uusi nippu olkia sarvia varten. Letitä sarvet ja solmi ne vaalealla nauhalla. Sen jälkeen letitä häntä.

7. Sahaa jalat ja kuono lyhyemmäksi. Katko nauhat sopiviksi ja pyöräytä solmut piiloon alapuolelle. Sen jälkeen taivuta sarvet ja häntä kippuralle. Halutessaan ne voi myös liimata.

Hiiret olivat todella iloisia kun kaikki jouluiset olkikoristeet olivat valmiita. Vaikein koriste oli olkipukki mutta äidin avustuksella siitäkin selvittiin. Nyt sitten vain kuusen oksille roikkumaan sitten kun joulukuusi kannetaan aatonaattona olohuoneeseen.

15.12.2024

Joulukuussa sunnuntain ja toki myös muidenkin päivien tärkein tehtävä on aina avata joulukalenterin luukku. Tai hiiri sisarusten tapauksessa joulukalenterin "laatikko" sillä heillä on jokaisena päivänä pelkän kuvan sijaan laatikollinen jotain jännää. Naapurit tonttu siskokset tulivat tänään katsomaan mitä 15. päivän laatikosta oikein löytyy. Siellä oli hiirien lempimakeisia "Ihanaa, tänään on karkkipäivä!" huudahtivat sisarukset mutta tarjosivat toki myös tontuille namusiaan.

Äiti hiiri muistutti lapsia siitä, että ihan alun perin "Joulukalenteri on adventin aikaan eli joulun odotukseen liittyvä kalenteri, jonka avulla lasketaan päiviä jouluun. Luukun takaa voi löytyä yllätyksenä kuva, mietelause tai joku vaikka joku pikkuesine. Ensimmäinen suklaakalenteri tehtiin Saksassa jo 60 vuotta sitten."

Isä hiiri jatkoi "Joulukalenteri syntyi jo 1900-luvun alussa kun saksalaisen pikkupojan Gerhard Langin äiti yritti lievittää poikansa joulunodotuksen tuskaa piparkakku kalenterilla. Suomeen adventtikalenterit tulivat Ruotsin kautta. Partiolaiset myivät 1940-luvun lopulla kalentereita täällä rahoittaakseen toimintaansa."

Hiiret ja tontut kuuntelivat ihan silmät pyöreinä adventtikalenterin historiaa. "Onneksi tuon pojan fiksu äiti keksi kalenterin niin mekin saamme nyt vuonna 2024 nauttia siitä." totesivat hiiri sisarukset.

16.12.2024

Hiiri sisarukset avasivat jo joulukoristelaatikon vaikka joulukuusta ei oltu vielä edes tuotu sisälle. He eivät millään malttaneet odottaa vaan halusivat jo vähän katsella tuttuja vanhoja kuusenkoristeita.

Äiti hiiri oli käynyt Anna's Joulumaa tapahtumassa ja sieltä oli kotiin tullut myös kaksi uutta joulukoristetta. Molemmat niistä olivat punaisia eli englantilainen kaksikerrosbussi ja puhelinkoppi. "Nämä ovat kyllä aika hauskoja" tuumivat hiiret ja miettivät pitäisikö ne asettaa kuuseen lähekkäin kun ovat punaisia ja vielä kuninkaallisesta Englannista kotoisin.

Äiti oli vuosien varrella aina nähdessään kauniin kuusenkoristeen ostanut sen koristamaan joulukuusta. Vanhimmat koristeet olivat jo äidin nuoruudesta ja niitä pitikin sitten käsitellä varovasti etteivät vain mene rikki.

Äiti kertoi hiiri sisaruksille vähän myös joulukoristeiden historiasta, joka ulottuu vuosisatojen taakse. Saksalaisessa Lauschan kaupungissa on lasisia joulukoristeita tehty jo 1500-luvulla. Lauschassa erikoistuttiin juuri joulukuusen koristeisiin ja puhaltajat työskentelivät kotoaan käsien. Koko perhe myös osallistui koristeiden tekoon. Miehet puhalsivat lasiset joulukuusen koristeet. Naiset puolestaan hopeoivat, maalasivat ja pakkasivat valmiit tuotteet. Myös lapsien apu lasipajoissa oli tarpeen sillä perheet olivat köyhiä ja kaikkien piti ansaita rahaa ruokaan.

Äiti muisteli ostaneensa myös kauniita kuusenkoristeita myös Tsekeistä joltain matkoiltaan. "Lasiset joulukuusen koristeet ovat kauniita mutta niitä pitää muistaa käsitellä hellävaraisesti etteivät ne." Hiiret muistelivat, että joulukoristeet käärittiin aina silkkipaperiin ennen niiden laittamista säilytyslaatikkoon.

Tsemppiä kaikille puuhailuihin ja joulumieltä!