Hans Op De Beeck - Hiljainen paraati Amos Rexissä

 

Amos REX on taas jälleen kerran saanut tiloihinsa näyttelyn, joka on kerännyt ennätysmäärän kiinnostuneita taiteenharrastajia. Lähes Lasipalatsin koko rakennuksen mittainen jono ihmisiä on viikonloppuisin ja joskus myös viikolla odottanut omaa vuoroaan sisälle pääsyyn jopa puolitoista tuntia. Viime syyskuun 21.päivä avautunut belgialaisen Hans Op de Beeckin Hiljainen paraati -näyttely on ollut yleisömenestys ja marraskuun loppuun mennessä sen oli nähnyt jo 65 000 ihmistä. Minun onnistui vihdoin ennakkovarauksella päästä kokemaan tämä äärimmäisen vaikuttava ja lukemattomia ajatuksia herättävä erikoinen näyttely. Jo kerran aiemmin olin joutunut jättämään tekemäni ennakkovarauksen käyttämättä aikatauluongelmien takia. Onneksi sain vielä uuden mahdollisuuden ennen kuin näyttely sulkee ovensa 26.helmikuuta. 

Nukkuva tyttö / Sleeping girl 2017 - polyesteri, alumiini, pinnoite

Asutus / The Settlement 2016 - puu/sekatekniikka

"Nämä mystiset hahmot ja paikoilleen pysähtyneet hetket ovat osa Hans Op de Beeckin Amos Rexiin luomaa maailmaa. Belgialaisen taiteilijan Hiljainen paraati on veistoksellinen mielenmaisema ja kokonainen puisto, joka sisältää 25 teosta vuosilta 2015–2022 sekä näyttelyä varten luodun äänimaiseman. Taiteilija kutsuu kävijän vaeltamaan arvoituksellisessa, elämän eri vaiheita kuvaavassa puistossa, jossa liike on jähmettynyt paikoilleen. Näyttelyn ikään kuin tuhkaan peittynyt maisema johdattaa hidastamaan tahtia ja kannustaa peilaamaan sisäänpäin — hiljentymään hetkeen." kuvaillaan Amos Rexin omilla kotisivuilla näyttelyä.

Metsäkauris / Roe deer 2018 - vaneri, lasi, teräs, polystyreeni, polyamidi, polyesteri, kipsi

Vaikka näyttelytila näytti äkkiseltään ihan harmaalta sieltä löytyi uusia vaaleanpunaisia alkuja eli lupausta jostain tulevasta. 

Hiljainen piano / Silent piano 2015 - puu, polyesteri, kipsi, pinnoite

Astuessani sisälle hämärään näyttelysaliin Amos Rexin alakerran valoisasta aulatilasta sukelsin samalla ihan erilaiseen ympäristöön ja äänimaisemaan. Silmien kesti hetken tottua tähän hämäryyteen ympärillä. Hahmotin vain harmaata katsoessani ympärille tässä puistomaisessa tilassa, jossa minun on tarkoitus edetä polkuja pitkin. Silmäni erottivat tummempaa pintaa vesilammista, joiden pinnalla näkyy valkoisia lumpeita. Vaistomaisesti ympärilläni olevat ihmiset tuntuvat puhuvan hyvin hiljaa ja hillitysti tilassa. Kuin oltaisiin kirkossa, jossa lähes aina kuiskaillaan.

Koska tilassa kaikki on täynnä harmaata minulle tulee mielleyhtymä siitä, että täällä on aika myös jotenkin pysähtynyt. Värit ovat ikään kuin haalistuneet muuttuen harmaaksi massaksi. Mieleeni pulpahtaa yhtäkkiä muisto vuosia sitten tehdystä Italian matkasta ja retkestä Pompeijiin. Kun Vesuviuksen tulivuori ajanlaskumme alussa vuonna 79 alkoi purkautumaan se hautasi alleen koko Pompeijin kaupungin ja 2000 ihmistä. Hiljainen paraati ihmisineen eläimineen esineineen ja taloineen on myös "jäänyt jonkun harmaan alle".  

Ratsumies / The horseman 2020 - polyesteri, teräs, polyamidi, messinki, pinnoite

Tanssija / Dancer 2019 - polyesteri, teräs, pinnoite 

Yhtäkkiä huomaan ettei kaikki sittenkään ole vain harmaata. Hedelmäpuu olisiko ehkä kirsikka- tai omenapuu onkin avannut hennon vaaleanpunaisia nuppuja. Minun on ihan pakko ottaa itselleni valokuva näistä kukista, jotka ovat väriläiskä tässä muuten harmaassa ja osittain vähän alakuloisessakin interiöörissä, joka ikään kuin odottaa jotain. Ehkä nämä nupuista aukeavat kukat enteilevät muutosta. Mielessäni käy myös ajatus toukasta, josta kuoriutuu perhonen pitkän kehityskaaren jälkeen. 

Kun katsahdan ihmispatsaiden kasvoja ovat myös niiden ilmeet pysähtyneet hetkeen. Oikein kokoiset ihmiset ovat jääneet selkeästi "jonkun vangiksi tähän tilaan ja paikkaan". Onko Hiljainen paraatin tuhkan tai jonkun saastepilven peittämä, mietin mielessäni. Hans Op De Beeckin näyttely saa oman mielikuvituksen ja ajatukset poikkeuksellisen vilkkaiksi vaikka tila itsellään on seesteisen hiljainen. Minulle heräsi todella paljon kysymyksiä, joihin en löytänyt vastauksia mutta juuri siksi pidin tästä näyttelystä, joka aktivoi myös katsojan ajattelemaan.

Dance macabre 2021 - teräs, alumiini, puu, polyesteri, PVC-pinnoitettu nylon, kipsi, polyamidi, polyuretaani, pinnoite

Vanitas XL 2021 - polyesteri, polyuretaani, metalli, polyamidi, pinnoite

Näyttelyssä löytyy myös karuselli, josta varmasti meille jokaiselle tulee mieleen nauru, ilo ja yhteinen hauskapito kun tivoli on saapunut paikkakunnalle. Tämä karuselli muistuttaa kuitenkin meidän kaikkien kuolevaisuudesta sillä karusellihevosten kanssa pyörivät makaaberisti luurangot kuiskien "Memento mori" eli muista kuolevasi. Pääkalloja näkyy muissakin Hans Op De Beeckin teoksissa Amos Rexissä. Latinankielisen "Memento mori" sanonnan tehtävä on ollut muistuttaa meitä jokaista kuolevaisuudestamme ja kuoleman tasapuolisuudesta.  

Jyrkänne / The Cliff 2019 - teräs, betoni, puu, polyesteri, styrofoam, pinnoite

Minua puhuttelivat näyttelyssä erityisesti "lapsien ja nuorien yhteen ilmeeseen pysähtyneet kasvot", jotka saivat ajattelemaan hyvin monia erilaisia vaihtoehtoja siitä mitä teoksella on haluttu kuvata. Jyrkänteen reunalla istuvat toisiaan kädestä pitävät 14-vuotiaat nuorukaiset eivät välttämättä olleet samalla aaltopituudella. Pojan katse oli palvovan rakastunut kun tyttö puolestaan katsoi jonnekin kauas hyvin kylmä ilme kasvoillaan vaikka hän pitikin poikaa kädestä kiinni. En tarkoituksella ottanut mukaan kierrokselle näyttelyesitettä koska halusin itse kokea/ajatella teokset ilman mitään ennakkokäsityksiä. 

Sänkyni lautta, huone meri, ja sitten nauroin hieman synkkyyttä sisälläni / My bed a raft, the room the sea, and then I laughed some gloom in me 2019 - polyesteri, polyuretaani, teräs, polyamidi, epoksi, puu, pinnoite. 

Äärimmäisen kaunis oli myös tämä tyttö, joka ikään kuin kellui lauttasängyssään lummelammikon keskellä. Luin myöhemmin Hans Op De Beeckin tulkinnan työstä. "Lapsena kuvittelin usein sänkyni olevan lautta, ja pimeä öinen huone ympärilläni oli meri. Nukkumaan mennessä vetäydyin pehmeälle lautalle, hätävarusteinani sarjakuvia, hieman makeisia ja taskulamppu lukemista varten." Minä puolestani kuvittelin nuorena tyttönä olevani jossain salaperäisessä kartanossa yötä isossa pylvässängyssä ja talossa kummitteli. Oli tärkeää, että kädet ja jalat oli peiton alla niin kummitukset eivät vie niitä! Minulla oli myös taskulamppu lukemista varten sängyn vieressä. 

Veneilijä / Boatman 2020 - polyesteri, teräs, puu, MDF-levy, epoksi, lasikuitu, polyamidi, keinotekoinen kipsi, pinnoite, ruoko, lasi, polyuretaani, kumi, bambu. 

Pidin myös paljon veneilijä miehestä, joka eteni veneineen mukanaan koira. Koiraihmisenä katselin koiran uskollista katsetta ja levollista mieltä kun se matkasi miehen kanssa veneessä. Miehen ilme oli määrätietoinen kun he etenivät. Myös koira oli valppaana odottamassa mitä uutta tulee eteen. Koin heidät erottamattomaksi kaksikoksi, jolla oli luottamuksellinen side välillään. 

Äiti ja isä / Mum and dad 2019 - polyesteri, puu, pinnoite.

Äiti ja isä teos vanhemmasta pariskunnasta yllään kylpytakit oli hellyttävä. Missään ei sanottu, että he olisivat Hans Op De Beeckin omat vanhemmat mutta minä ajattelin heidän olevan. Keskinäinen luottamus, rakkaus ja pitkä yhteinen elämä välittyi tästä pariskunnasta. Tämä kaksikko puolustaisi jälkeläisiin kuin leijona pariskunta ja jakaisi myös pyyteetöntä rakkautta jälkipolvelleen sekä lapsenlapsilleen. Koskettava työ!

Nuori tyttö - nimeltään Lauren - seisoo haara-asennossa ja taiteilee käsissään langalla kuviota käsiensä välillä. Yritin etsiä nimeä tälle yleismaailmalliselle lastenleikille, jossa lankaa pujotellaan sormien läpi erilaisiin geometrisiin muotoihin sitä löytämättä. Se, joka pujotteli parhaiten ja monimutkaisimman kuvion voitti tämän leikin. Lauren on keskittynyt vain lankaan ja hänen seisoma-asentonsa kertoo minusta siitä, että hän on määrätietoinen ja vahva tyttö. 

Jos et vielä ole käynyt suosittelen joko varaamalla ajan tai sitkeästi jonottamalla vierailemaan Amos Rexissä. Amos Rexin näyttely on avoinna 26.helmikuuta saakka. Tarkemmat aukioloajat löytyvät tästä ja Amos Rex on Museokortti -kohde. Hiljainen paraati -näyttely kosketti, herätti kysymyksiä, haastoi ja laittoi pohtimaan elämänkulkua. 

Hyvää ystävänpäivää ystäväni ♥

 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 

Tänään 14.helmikuuta me vietämme ystävänpäivää Suomessa kukin omalla tavallamme. Jotkut muistavat ystäviään yhteisellä kahvihetkellä tai nauttien hyvää ruokaa yhdessä. Jotkut toiset taas muistavat ystäviään pienellä lahjalla tai vaikka tulppaanikimpulla. Jotkut eivät juhlista ystäväpäivää mitenkään erikoisesti kuin ehkä toivottamalla "Hyvää ystävänpäivää" ystävilleen. Meillä Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta lähtien joten melko uudesta perinteestä on kyse. Vuodesta 1987 lähtien ystävänpäivä on ollut suomalaisessa kalenterissa virallinen juhlapäivä. 

Muualla maailmassa on Valentinuksen päivällä siis helmikuun 14.päivän vietolla jo vuosisatoja pitkät perinteet. Itse asiassa Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä on monia erilaisia käsityksiä. Perimätieto on satoja vuosia kertonut pyhimystarua Valentinus -nimisestä marttyyreista, joita itse asiassa on ollut aikoinaan useita. Laajasti uskotaan, että Pyhä Valentinus olisi ollut ajanlaskumme ensimmäisen vuosisatojen aikana elänyt roomalainen pyhimys. Valentinus oli rakkauden, mehiläistenhoitajien ja onnellisten avioliittojen suojelupyhimys. Roomalainen Valentinus koki marttyyrikuoleman 14.helmikuuta vuonna 269 joten siksi päivä olisi nimetty juuri hänen kunniakseen. 

Viisas Wikipedia tiesi vielä kertoa nimi Valentinus pohjautuu latinan sanasta valens, joka tarkoittaa arvokasta, vahvaa ja tervettä. Roomalaiskatolinen kirkko on itse asiassa nimennyt yksitoista pyhimystä, joilla on sama nimi Valentinus. Seitsemän pyhimystä on listattu kuolleeksi muuna päivänä kuin 14.helmikuuta. Listalle on päässyt myös yksi neitsyt Pyhä Valentina, joka puolestaan kuoli marttyyrikuoleman Palestiinassa 25.heinäkuuta vuonna 308. Italiasta löytyy myös useita kirkkojakin, jotka on nimetty juuri Valentinuksen mukaan. 

Piispa Valentinus koki aikoinaan marttyyrikuoleman koska hän uhmasi roomalaisia sotapäällikköitä toimillaan. Valentinus vihki nimittäin salaa nuoria miehiä avioliittoon koska he eivät halunneet menettää mainettaan. Tuohon aikaan naimisissa olevia miehiä pidettiin huonompina sotilaina kuin naimattomia. Jos kotona odotti vaimo lapsineen oli sotilaalla liika mielessä taisteluissa oman perheen hyvinvointi eikä keskittyminen sotimiseen. Rooman keisarille Valentinuksen menettely ei sopinut joten vihkijän kohtaloksi tuli marttyyrikuolema.

Italiassa kerrotaan myös toista tarinaa, jonka mukaan piispa Valentinus olisi neuvonut roomalaisia nuoria miehiä vain kieltäytymään sotapalveluksista ja jäämään perheensä kanssa kotiin. Rooman armeija tarvitsi kipeästi kuitenkin miehiä joten ihan ymmärrettävää, että roomalaiset sotapäälliköt eivät pitäneet Valentinuksen levittämistä ohjeista vaan hän sai kuolemanrangaistuksen. 

Valentinen päivän juhlintaan on sekaantunut myös Englannin kuningas Henrik VIII, joka julisti helmikuun 14.päivänä kuninkaan kirjeellä päivän viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Monet Valentine's Day tavat ja uskomukset ovat peräisin juuri Englannista. 1500-luvulla oli uskomus, että helmikuun 14.päivänä ensimmäisenä vastaantuleva vastakkaisen sukupuolen edustaja "olisi juuri se oikea avioliittoa ajatellen". Pelokkaimmat kävelivät silmät kiinni ettei vain tulisi yhdistetyksi "epämieluisaan vastaantulijaa". 

Tämä historiapläjäyksen myötä haluan toivottaa kaikille minun ystävilleni oikein hyvää ystävänpäivää! Omassa ystäväpiirissäni on ihmisiä monilta eri elämänalueita ja myös hyvin eri ikäisiä. On ystäviä, joiden kanssa voidaan jutella tai chatata useita kertoja päivässä. Ja toisaalta taas ihmisiä, joita tavataan harvemmin mutta se kerran syntynyt ystävyys on sitonut meidän niin lujasti yhteen, että voimme aina jatkaa siitä mihin edellisen kerran on lopetettu. Aina kaikki ystävyyssuhteet eivät kestä. Me ihmiset kasvamme ja kehitymme sekä sinä sivussa arvomaailmoissa voi tapahtua muutoksia, jotka lopulta kaatavat ystävyyden.

Kuinka pitkä ajan takaa sinun vanhimmat ystävyyssuhteesi ovat? Vieläkö pidät yhteyttä lapsuudenystäviesi kanssa? Mikä sinusta voi kaataa ystävyyden ja saattaa ystävät erilleen?

Mukavaa ystävänpäivää kaikille ♥♥♥

Helmikuun kuvahaaste 6.2. - 12.2.

 

On aika esitellä helmikuun toinen kuvahaaste eli päivien 6.-12.helmikuuta valokuvat. Päätin uuden kuukauden kunniaksi tarttua Kristiina K:n kuvahaasteeseen, jossa jokaisena helmikuun päivänä on pyrkimys kuvata K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Kristiina kirjoittaa haasteen saatesanoina "Annan joka helmikuun päivälle aiheen, josta toivon sinun ottavan kuvan. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia, tai voit vaikka laittaa tekemästäsi piirroksesta kuvan. Kuvapankkien kuvia voi mainiosti myös käyttää." Tässä tulevat tämän viikon kuvat K-kirjaimella ja mukana on kahvista kurkkuun kirjavan sekä komean kautta koristeelliseen unohtamatta kameraa ja kudinta. 

6.2. Kirjava

Vuonna 2015 istuin hammaslääkärin odotusaulassa ja lehteilin hermostuneesti pöydällä olevaan aikakausilehteä. Minähän en pidä hammaslääkäreistä joten yritin saada ajatukset muualla. Artikkeli Enni Idin värikkään kirjavasta taiteilijakodista Padasjoella sai minut totaalisesti unohtamaan missä olin ja mikä minua kohta odottaisi. Huikeat valokuvat lumosivat värikkyydellään ja yksityiskohdillaan. Juttua en ehtinyt edes lukaista kun minut kutsuttiinkin jo piinapenkkiin. 

Onneksi nappasin kännykällä yhden kuvan lehtijutusta muistoksi. Myöhemmin selvitin, että juttu oli ollut Kotiliedessä. Heinäkuussa 2020 vierailin tuossa ulkoapäin tuiki tavarallisessa punamultaisessa talossa. Mutta astuttuani ulko-oven kynnyksen yli minulle aukesi uskomaton värien kirjo. Lisää itseoppineesta kirjavan ja värikkään taiteen tekijästä löydät tekemästäni postauksesta elokuulta 2020. 

7.2. Kudin

Kuva Pixabay

Kun olin 15-25 -vuotias tein ihan valtavasti käsitöitä. Nyt jouduin kuitenkin turvautumaan kuvapankkiin koska en ole vuosiin neulonut puikoilla yhtään mitään. Neuloin aikoinaan villapaitoja ihan urakalla ja siinä sivussa syntyi myös pipoja ja kaulahuiveja. Minun akilleenkantapääni neulomisessa oli sukat eli olen koulun käsityötunnilla saanut opettajan avustuksella neulottua yhdet, todella rumalla kantapäällä varustelun sukkaparin. Mitä todennäköisemmin nämä sukat löytyvät edelleen lapsuudenkodistani jostain "muinaismuistojen" joukosta. 

Minä myös kävin kutomassa sekä mattoja että kangasta yhden kerrostalon pohjakerroksessa. En ihan tarkkaan muista kenen tuo paikka oli mutta tilassa oli kangaspuita ja sinne sai varata itselleen kudonta-aikoja. Kävimme siellä yhdessä äitini kanssa ja joskus menin sinne yksinkin. Lisäksi myös virkkasin pöytäliinoja, hyllynreunuspitsejä, lakanapitsejä, lasinalusia jne. eli "olin ihan käsityöhullu" noihin aikoihin. 

Tämän neuloosin ja käsityöhuuman seurauksena sain itselleni todella jumissa olevat hartiat ja kipeän niskan sekä päänsäryn lähes päivittäin. Lopulta sain lääkäriltä kiellon jättää käsityöt hetkeksi. Ehkä nyt olisi aika taas aloittaa uudelleen...

8.2. Kamera

Minä olen aina valokuvannut paljon. Muistan hyvin sen ajan kun ei ollut vielä digikameroita eli valokuvasit filmillä etkä siis yhtään tiennyt ovatko kuvasi onnistuneita vai ihan sysihuonoja. Vasta kun sait kehitetyt valokuvat ja totesit, että ihan huippukuvasi taustalle oli tallentunut jotain sinne täysin kuulumatonta eli ohi ajava mopo tai joku vieras ihminen. Ehkä noilta ajoilta minulle on jäänyt tapa ottaa myös nykyisellä järjestelmäkamerallani monia kuvia "ihan varmuuden vuoksi" samastakin kuvakulmasta. Olen vannoutunut järkkärin käyttäjä vaikka kuvaankin myös puhelimella. Juuri tänään vastasin seuraavasti Meriharakat -blogin postaukseen "Kameralla vai kännykällä?" 

"Ehdottomasti järkkäri vaikka myös puhelimella tulee kuvattua. Kamera istuu minun käteeni paremmin ja kuten sinäkin totesit ”zoomaus ja kunnon etsin hakkaavat puhelimen mennen tullen”."

Lisää perustelujani voit kurkata Meriharakat -blogista minun kameran käytölle valokuvauksessa. 

9.2. Komea

Olen aina ollut sitä mieltä, että hevonen on komea eläin! Muutamana keväänä olen ollut Marttilan hevostilalla katsomassa hevosten kesälaitumelle laskua keväällä ja se jos mikä on upea näytelmä. Se kiihko ja into, jolla talven sisätiloissa olleet hevoset kirmaavat laitumelle on komeaa katsottavaa ja totta kai myös todella riemullista.

Myös Fiskarsin perinneajoissa hevoset ovat komeasti vetäneet perässään erilaisia kärryjä ja vaunuja tässä keväisessä avaustapahtumassa. Roolipuvuissa ja -vaatteissa olevat ihmiset ovat yhdessä hevosten kanssa luoneet upeita katseluhetkiä idyllisessä ruukkimiljöössä meille katselijoille. 

Rohan tallien upeissa esityksissä ovat hevoset komeasti hoitaneet oman osansa esityksestä kurinalaisesti ja tarinaa eteenpäin vieden. Jos et koskaan ole nähnyt Rohan tallien hevosia niin ensi kesänä mene ihmeessä katsomaan. Itse olen nähnyt heidät sekä Laukon kartanon kesässä että Turunlinnan turnajaisissa. 

Kuva Sami Lamberg 

Koen hevosen komeaksi myös Suomenhevosen tarina - musiikkinäytelmän kautta, joka kertoi 2017 syksyllä koskettavasti ainutlaatuisen tarinan hevosista Suomen sodissa. Näytelmää esitettiin Järvenpään ratsastuskeskus Ainon tiloissa eli näytelmässä oli rooleissa mukana myös aitoja suomenhevosia. Musiikkinäytelmä oli kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle ja 110-vuotiaalle suomenhevoselle, jotka komeasti puolustivat isänmaatamme omalla panoksellaan. 

10.2. Kahvi

Minä olen varsinainen kahvikissa joten blogissa on myös aika usein kuvattuna joku herkkuja sisältänyt kahvihetki. Suomi on pullollaan aivan ihania kahviloita kuten vaikka Tuhannen tuskan -kahvila Loviisassa. Voit istua suljetulla sisäpihalla kasvillisuuden keskellä nauttimassa kahvia kultareunaisista ohuista kahvikupeista.

Heinolan harjupaviljongin vohvelikahvila on myös hyvä paikka kahvitella ja samalla syödä talon erikoisuuksia eli joko suolaisia tai makeita vohveleita. Tai miksi et ottaisi useampaa kupillista kahvia ja molemmat vohvelit. 

Toinen usein vierailtu kahvittelu paikka on Fagervik Cafe, joka löytyy idyllisestä Fagervikin ruukin kylästä Inkoosta. Museotien varrella oleva kahvila tarjoaa aina hyvän kahvin lisäksi runsaasti suolaisia sekä makeita herkkuja. 

Ja totta kai myös kotona keitellään kahvia ja nautitaan siitä vaikka kuten tässä kuvassa isänpäivän kunniaksi. Eihän ihminen nyt voi elää ilman kahvia - toteaa nainen, joka aikoinaan oli viisi vuotta juomatta kahvia kunnes taas palasi sen pariin. 

11.2. Kurkku

Ympäri vuoden tykkään syödä kurkkua vaikka se tosin kesällä on ihan parhaimmillaan uudesta sadosta. Kuvassa Inkoossa sijaitsevan Lill-Breds - Bärgård & Cafén tarjontaan. Usein ajellaan meiltä Espoosta Inkooseen tähän valtatien 51 varrella sijaitsevaan sympaattiseen paikkaan sekä ostamaan marjoja ja vihanneksia että samalla myös kahvittelemaan. Ehkä ensi kesänä nautitaan myös paikan pizzoista. 

12.2. Koristeellinen 

Tähän on ihan pakko laittaa kuva Riian Alberta Ielan jugend talosta ja sen rappukäytävästä portaineen.  Olen vain kerran Riian reissuillani ehtinyt sisälle tähän jugendmuseoon eli entiseen arkkitehti Konstantis Peksensin asuntoon, johon on sijoitettu Rigas Jugendstila centres. Kuva on marraskuulta 2011 ja napsaistu pienellä Ixuksella joten kuvan laatu on todella rakeisen huono. Toista kertaan en tähän museoon ole ehtinyt/päässyt joten nyt on tyydyttävä tähän. Äärimmäisen kauniin koristeellinen jugend portaikko! 

Hyvää sunnuntai iltaa kaikille ja mukavaa uutta alkavaa viikkoa ♥

Huikea Collection Kakkonen on nähtävillä nyt Espoon modernin taiteen museo Emmassa

Teokset vasemmalta oikealle Gunnel Nyman, Friedl Holzer-Kjellberg ja Markku Salo.

Espoon modernin taiteen museo EMMAssa avautui jo marraskuussa 2022 aivan huikea kokoelmanäyttely Collection Kakkonen. Ennen joulua minua jo kovasti poltteli päästä katsomaan tätä valtavaa suomalaista keramiikka- ja lasitaidekokoelmaa modernismista nykypäivään. Koska joulukuu oli täynnä kaikkea kiireiseen joulusesonkiin liittyvää ei aikani antanut myöden taiteen kokemiselle sekä näkemiselle. Onneksi nyt olen korjannut asian! Kävin ottamassa EMMAn näyttelyn haltuun viikonloppuna ja niin näytti tehneen moni muukin taiteennälkäinen. En muista koskaan nähneeni niin paljon ihmisiä WeeGeen-talon museotiloissa Tapiolassa. 

"Esillä on sekä taide-esineitä että rajattuja sarjoja. Näyttelyssä voi tutustua niin suomalaisen taideteollisuuden helmiin, muotoilun klassikoihin ja harvinaisuuksiin kuin muotoilun raja-aitoja ravisteleviin taideteoksiin."

Keraamikko Toini Muonan jäämistön hankkiminen oli alkusysäys Collection Kakkosen synnylle ja laajamittaiselle suomalaiselle keramiikka- ja lasitaiteen keräilylle. Taustalla näkyvästä turkoosista reliefikoristeisesta uurnasta (1933) löytyy tästä parempi kuva eli esine oli esillä myös Riihimäen Milanon ihme -näyttelyssä. Äärimmäisen kaunis esine! 

Toini Muonan häränverilasitteiset vadit 1940-luvulta ovat puhuttelevia jo värinsä puolesta. 

Ruotsalaisen Tyra Lundgrenin töitä kuuluu myös Collection Kakkosen kokoelmiin. Lundgren teki töitä myös Arabian ja Riihimäen Lasin kanssa. Lundgrenin töitä oli Milanon triennaalissa 1933 ja Pariisin maailmannäyttelyssä 1937. Kasvoreliefeillä on hyvin intensiivinen katse. 

Kauppaneuvos, taide- ja designkeräilijä Kyösti Kakkonen aloitti jo yli 30 vuotta sitten kartuttamaan kokoelmaansa. Yhtenä motiivina Kakkosella on ollut se, että suomalainen kulttuuriperintö tullaan säilyttämään myös jatkossa kotimaassa. Taidekeräilijä onkin hankkinut useita jo Suomen rajojen ulkopuolelle siirtyneitä taidehistoriallisesti merkittäviä teoksia takaisin. Muistan, että jo syksyllä 2020 uutisointiin isosti, että Espoon kaupunki, EMMA-museo ja Kyösti Kakkonen ovat solmineet pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen Collection Kakkosen esille saattamisesta. Ja samalla lupailtiin ensimmäistä näyttely museoon syksyllä 2022. 

Kokoelmassa on myös jugendmaista Iris-keramiikka kaartuvin muodoin ja tyylitellyin luonnonaihein. Punasavesta Porvoossa tehdyt esineet ovat Alfred William Finchin tekemiä. Vaikka Iris-keramiikka tehtiin vain 1897-1902 sai tehtaan tuotanto suurta huomiota Pariisin maailmannäyttelyssä (1900) ja ympäri maailmaa. 

Lasitaiteilija Helena Tynellin veistoksellisen värikkäät Polar-sarja Revontuli lasiesineet hehkuivat. Tynell oli naimisissa valaisinsuunnittelija Paavo Tynellin kanssa ja legendaarinen Aurinko-pullo on Helenan suunnittelema.

Lasitaiteilija Gunnel Nyman kuoli vain 39-vuotiaana mutta eläissään hän ehti tehdä upeaa lasitaidetta kuten nämä Collection Kakkosen Sipuli ja kaksi maljakkoa vuodelta 1947. 

Muotoilija Kaj Franck teki urallaan sekä keramiikkaa että lasia. Hän karsi käyttöesineistä - esim. Kilta-sarja (myöh. Teema) kaiken turhan pois ja ylimääräisen pois sekä oli myös ensimmäinen kierrätyksen puolestapuhuja Suomessa. Franck teki myös ainulaatuisen rohkeita taidelasi- ja uniikkiesineitä, joita on esillä Emmassa. 

Markku Salon Amazonas (1.kuva) ja Huvimaja (2.kuva) ovat uusimpia hankintoja vuodelta 2022 Collection Kakkosen kokoelmiin. Molemmat työt Salo on tehnyt 1990-luvun alussa ja viime vuonna niitä "varovasti restauroitiin". Amazonas ottaa kantaa Amazonin alueen sademetsien tuhoutumiseen. Huvimaja puolestaan kutsuu astumaan sisälle tutustumaan ekosysteemiin. Vaikuttavia töitä! 

Lasiartesaani Alma Jantusen Lasisirkuksen taidelasi on uudempaan tuotantoa Collection Kakkosessa. Hyvän mielen töitä minun mielestäni ja ihanan värikkäitä myös.

Suunnitelmat toteutuivat ja Kakkosen kokoelman esillepanoa varten Näyttelykeskus WeeGeessä on rakennettu ihan uusi oma tilansa, jossa teokset pääsevät oikeuksiinsa parhaalla mahdollisella tavalla 1.kerroksessa. Uusi näyttelytila on kooltaan peräti 1000m2 ja isojen, seinänkokoisten ikkunoiden kautta luonnonvaloa pääsee tilaan valtavasti. Pihalla seisoo Matti Suurosen 1968 suunnittelema oman aikansa visio, utopistisen muovinen Futuro-talo. Tästä voit kurkistaa enemmän tuon ufonmuotoisen talon tarinaa kun i vierailin siellä kesällä 2015.

Keramiikkataiteilija ja muotoilija Heini Riitahuhdan töissä on minusta yhtymäkohtia Birger Kaipiaisen töihin. Molemmat ovat hyvin värikkäitä ja sadunomaisia keramiikassaan. Riitahuhdan Hexagon-reliefit ovat myös äärimmäisen omaperäisiä.

Kim Simonssonin työ Nukkuva, lukeva sammaltyttö on vuoden 2022 hankinta Collection Kakkoseen.

Kakkosen kokoelma on todella mittava koostuen yli 40 taiteilijan teoksista ja kaikkiaan siihen kuluu yli 10.000 esinettä, joista noin viidesosa on lainattu pitkäaikaisesti EMMAan. Kyösti Kakkonen on deponoinut kokoelmansa Espoon modernin taiteen museoon mikä tarkoittaa sitä, että teokset tallennetaan museoon mutta niiden omistusoikeus säilyy edelleen Kakkosella. Teosten käyttöoikeus on museolla joten deponointi on tavallaan kuin pitkäaikainen laina. Teokset ovat myös suuren yleisön nähtävänä mikä on upea juttu koska taiteesta voivat näin nauttia monet.

Michael Schilkinin eläinveistokset ovat kauniita ja hyvin eläviä. En ole nähnyt aiemmin näin suuria veistoksia vaan ainoastaan pieniä eläinfiguureja. Venäjältä Suomeen tullut Schilkin toimi päivisin kuorma-autonkuljettaja ja opiskeli iltaisin Ateneumin iltakoulussa, josta hänet löydettiin Arabialle tekemään keramiikkaa. 

Arkkitehti Aino Marsio-Aallon vuonna 1932 suunnittelema Aino Aalto -lasi on edelleen Iittalan tuotannossa. Kaunis meripihkanvärinen sävy esillä olevissa lasiesineissä ja karahvi myös kaunis.

Alvar Aallon ja Aino Marsio-Aallon suunnittelemia Savoy -maljakkoja Collection Kakkosen kokoelmassa eri väreissä. Alun perin kutsukilpailuun 1936 suunniteltu maljakko esiteltiin vuotta myöhemmin Pariisin maailmannäyttelyssä ja loppu onkin sitten historiaa. Alun perin Savoy maljakon suunnitelman työnimenä oli Eskomåkvinnans skinnbyxa, eskimonaisen nahkahousut. 

Kokkosen laajasta kokoelmasta on EMMAan valikoitunut pitkäaikaislainaa 1300 esinettä ja niistä on nyt esillä Collection Kakkonen näyttelyssä noin puolet. Odotan innolla loppujen esineiden tiimoilta tehtyä näyttelykokonaisuutta.  Näyttelyn on kuratoinnut EMMAn amanuenssi Aura Vilkuna. Näyttelyarkkitehtuurista on vastannut suunnittelutoimisto Aivan. Vaikka tilassa oli paljon ihmisiä tilaan ei syntynyt pullonkauloja vaan jokainen sai omassa rauhassaan katsella teoksia. 

Keraamikko Kristiina Riskan käsinrakennetut, suuret teokset edustavat Collection Kakkosessa uudempaa, kansainvälisesti tunnustettua tekijäpolvea. 

Keraamikko Annikki Hovisaarella on ollut oma keraaminen ilmaisu. Karkeasta samottipitoisesta savesta dreijatut ja käsin rakennetut vadit, maljakot ja pullot erottuvat massasta. 

Kokoelman aikajana on modernismin ajasta nykyaikaan eli reilut sata vuotta. Vanhimmat esineet ovat jo sieltä 1800-luvun viimeiseltä vuosikymmeneltä kun uusimmat taas ihan lähivuosina tehtyjä. Vanhojen esineiden joukossa näin paljon tuttuja töitä, joihin olin tutustunut jo Riihimäen lasimuseossa 2021 vuonna olleessa "Milanon ihme-näyttelyssä". 

Gerda Thesleff oli taidemaalari Ellen Thesleffin sisar. Gerda toimi sisarensa taloudenhoitajana ja he matkustelivat paljon yhdessä. Gerda oli opiskellut Atenuemissa 1900-luvun alussa ja hänen töissään näkyy taidepiireissä liikkuminen ja välimerellisissä maisemissa matkustaminen kuten kuvan vuonna 1914 tehdyssä maljakossa. 

Birger Kaipiaisen lautasia täynnä oleva seinä oli mykistävä. Sitä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan. Samoin vitriinissä ollut Kaipiaisen Helmilintu (Kuovi) oli näyttävästi esillä aikoinaan Milanon triennaalissa 1960 ja se palkittiin siellä Grand Prix'llä. Ei siis ihme, että minulla on Kaipaisen Paratiisi -astiasto koska hänen muotokielensä sekä värikkyys puhuttelevat.  

Birger Kaipiaisen työt ovat aina puhutelleet minua. Luonto on läsnä hänen töissään - kukat, erityisesti orvokit, sudenkorennot, hedelmät, marjat ja linnut ovat kauniita. Naishahmoista puhumattakaan. 

Kyösti Kakkosen pitkäjänteinen työn tulokset ovat nyt nähtävillä EMMAssa ja ehdottomasti suosittelen lämpimästi tämän tyylikkään sekä värikylläisen näyttelyn haltuun ottamista.

EMMA - Espoon modernin taiteen museo, Näyttelykeskus WeeGeee, Ahertajantie 5, Tapiola Espoo. Museokorttikohde. Avoinna ti-su - tarkemmat aukioloajat ja ilmaisillat löytyvät tästä.