Kesäinen kukkamekko, mieletön korvakoru löytö ja palohälytys hässäkkä

 

Huh hellettä!!! Nyt voi todellakin sanoa, että meillä Suomessa on kuumaa ja kosteaa kuin tropiikissa. Tänään lämpömittari kipusi meillä Espoossa +28,5C ja hiki virtaa pitkin selkää vaikka vain istui ihan paikallaan. Heinolassa lämpömittari nousi tänään yli +30C iltapäivällä kello neljän aikaan joten tämän kesän uusi lämpöennätys syntyi. Suomeen saapunut helteinen ilmamassa on peräisin kaukaa etelästä. Meillähän tuntuu nyt olevan ihan Välimeren ilmasto kun yölläkään lämpötila ei laske kuin nippanappa +20C alle. Luin muutama päivä sitten uutisen, että nyt vallitseva tavanomaista lämpimämpi sää tulisi jatkumaan vielä pitkään. En valita vaan nautin kesästä. Meillä kotiin saa onneksi hyvä tuuletuksen kun asuntomme on läpitalon.

Tänään oli jännä päivä koska vanhin kummityttöni vietti tänään lakkiaisiaan. Olin ostanut todella kauniin vaaleanpunaisen ruusun tuoreelle ylioppilaalle symbolisena eleenä valkolakin johdosta. Asetin kukan roikkumaan eteiseen riittävän korkealle ettei "pikku piraija" pääse siihen käsiksi. Kun laitoin itseäni kuntoon ja olin pidemmän ajan omissa oloissani oli tuo ruusu jotenkin oudosti räjähtänyt. Nelijalkainen valkomusta näytti täysin viattomalta mutta uskon hänen harjoitelleen hyppyjä ruusua kohden ja lopulta se sitten katkesi ollen "entinen kaunis vaaleanpunainen ruusu". 

Kummityttöni vain nauroi kun kerroin ikävästä sattumuksesta sillä emme enää tänään ehtineet hankkia uutta kukkaa rikkoutuneen tilalle. Ehkä tämä oli Mimmin suloinen kosto minulle eilisestä palohälytyksestä asunnossamme. Olin suihkussa pidemmän aikaan ja jätin kylpyhuoneen oven raolleen ettei koiruli tunne oloaan yksinäiseksi. Mimmi oli omassa koira-aitauksessaan olohuoneessa leikkimässä. Kun vihdoin suljin suihkun alkoi meidän eteisen katossa oleva palohälytin huutaa kimeästi. Mimmi raukka meni ihan paniikkiin säntäillen aitauksessaan pääsemättä sieltä pois. Nappasin mukaan pyyheliinan kun ryntäsin ilkosillani ja litimärkänä ulos kylppäristä ja vapautin koiran ensin  aitauksestaan. Koiruus katosi jonnekin kauhusta ulisten. Huidoin pyyheliinalla palohälytintä jotta sain sen sammumaan. Tikkaat, joilla olisin yltänyt ylös kattoon eivät olleet kädenulottuvilla. En ollenkaan miettinyt tässä vaiheessa, että päälläni ei ollut rihmankiertämään. 

Seuraavat 20 minuuttia etsin asunnosta Mimmiä. Kutsuin sitä nimeltä mutta mistä ei kuulunut inahdustakaan. Katsoin makuuhuoneen sängyn sekä  olohuoneen sohvan alle. Kurkkasin jo kerran eteisen vaatenaulakon alle näkemättä koiraa mutta sieltä Mimmi sitten tuli ihan häntä maassa esille. Se vaikutti todella stressaantuneelta enkä yhtään ihmettele koska tuo palohälyttimen ääni on hirveä. Minun on pakko siirtää se toiseen paikkaan koska ilmeisesti jos kylpyhuoneesta tulee lämmintä höyryä menee se satunnaisesti siitä päälle. Näin on käynyt muutamia kertoja aiemmin mutta siitä on todella pitkä aika. 

Ylioppilasjuhliin vedin ylleni kesäisen kukkamekon, jonka tilasin jo useita viikkoa siten Gina Tricotin nettikaupasta. Mekko on "off shoulder dress" mallinen mutta siinä voi toki nostaa myös kauluksen siten etteivät hartiat välttämättä näy. Mutta toki tarvittaessa voi sitten niitä ruskettuneita hartioitakin näyttää. Toistaiseksi en juurikaan ole saanut päivitystä mutta eiköhän se tässä kartu kun säätkin suosivat. Kun liikkuu ulkosalla ja aurinko paistaa niin samallahan se väri myös tarttuu hipiään. En tiedä jaksaisinko enää maata auringossa kuten joskus nuoruudessa olen tehnyt. O tempora o mores - nuoruus ja hulluus! Toisaalta eihän auringonotto ole edes enää järin terveellistä vaikka olisi kunnon suojakertoimetkin iholla. 

Halusin ehdottomasti asustaa mekon korvakoruilla, jotka ovat myös tämän kevään nettilöytö. Minullahan ei enää ole reikiä korvalehdissä tai vasemmasta saattaa ehkä löytyä. Olen varmaan kertonut tämän korvalehtiepisodin täällä blogissa mutta lyhyesti vielä kerran. Sain korvalehtien lävistykset kun olin 10-vuotias. Pikku hiljaa lävistysreikien ympärille alkoi kasvaa oudon kovat patit, jotka myös kutisivat ikävästi. Patteja käytiin näyttämässä ihotautilääkärillä, joka totesi niiden olevan keloideja eli arpimuodostelmia. Niiden syntyminen voi olla perinnöllistä ja usein juuri lävistys laukaiseen reaktion. Minulta leikattiin keloidit korvalehdistä mutta kinusin uudet lävistykset korvalehtiin korvakoruille ihan leikanneelta lääkäriltä. Kului vuosia ja toinen korvanipukka pysyi ihan normaalina mutta oikeanpuoleinen kasvoi vielä suuremmaksi ja jouduttiin taas leikkaamaan. Silloin ei käytetty vielä nestetyppijäädytystä kasvun estämiseksi vain sain korvalehteeni pari kertaa sädehoitoa. Käynti alta 20-vuotiaana Syöpäsäätiöllä hoidossa sai aikaan sen etten enää halunnut uusia reikiä korvalehtiin joten en voi käyttää kuin klipsikorvakoruja.

Surfatessani internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin mielenkiintoiseen ranskalaiseen Vestiaire Collectiven nettisivuun. Muistin etäisesti lukeneeni tästä käytettyjä designer-tuotteita myyvästä yrityksestä jostain blogista. Vestiaire Collective tarjoaa siis todella laajan valikoiman sekä vanhempia että myös uudempia designer ihanuuksia niitä etsiville. Klikkasin sisälle sivustolle ja jostain kumman syystä kuin tilauksesta bongasin sieltä ensimmäisenä ilmoituksia korvakoruista. Tämähän oli kuin kutsun kurkata "Watches & Jewellery" osiin, josta edelleen "Earrings". 

Korvakoruja löytyi monilta tunnetuilta brändeiltä kuten esim. Dior, Caroline Herrera, D&G, Guess, Marni muutamia mainitakseni. Aivan ihania korviksia ja myös klipseillä varustettuna mutta oman budjettini ulkopuolella. Huomasin myös osion "Non Signé / Unsigned" ja sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa kohtuuhinnalla. Bongasin melko erikoiset roikkuvat korvakorut, joissa oli paljon violetin eri sävyjä. Kahlasin lähes koko malliston läpi kunnes lopulta päädyin tilaamaan nämä korvakorut espanjalaiselta myyjältä koska niiden hinta oli kohtuullinen ja kunnoksi oli määritelty "kuin uusi".

Tein tilauksen 13.toukokuuta ja samana päivänä lähettäjä postitti korvakorupaketin Vestiaire Collectivelle. Toukokuun 19. päivänä VC vastaanotti paketin ja tarkistin tuotteen kunnon lähettäen sen minulle edelleen Suomeen. 25.toukokuuta PostNordilta tuli ilmoitus, että milloin minulle sopisi toimittaa pakettini. Parin päivän kuluttua ovikello soi sovitussa aikaikkunassa ja nämä ihanat korvikset tulivat. Olen ollut todella tyytyväinen ostokseeni ja olen jo katsellut jotain muutakin ehkä jossain vaiheessa hankittavaa sivuilta. 

Minun oli tarkoitus laittaa kummitytön lakkiaisiin myös eriväristä helmistä koottu sormus - kuva näkyy tuolla ylempänä - mutta unohdin kiireessä laittaa sen sormeen. Olisi sopinut äärimmäisen hyvin korvakoruihin mutta ensi kerralla sitten. Käytin muuten tänään ensimmäistä kertaa sormuksia yli vuoteen. En ole nyt korona aikana halunnut pitää sormuksia kun koko ajan pestään käsiä ja hinkataan niihin käsidesiä. Viime kesänä tehdessäni valkoisesta puhvimekosta postausta laitoin sormuksia kuvaan mutta ulkona liikkuessa olen ollut ilman niitä.

Tapasimme vielä lakkiaisten jälkeen toisen kummityttöni kanssa Kahvila Aijussa Träskandan kartanon puistossa. Nyt lauantaina ulkopaikat olivat koko ajan varattuja eli kiva juttu, että paikka on löydetty näin hyvin. Aivan ihana lauantai päivä takana! Laitan tähän loppuun vielä kuvan siitä Mimmin kantokassista koska minulta on kysytty miltä se näyttää. Kivaa sunnuntaita ♥♥♥

Kahvila Aiju löytyy Träskändan kartanon pihapiiristä tänä kesänä

 

Toukokuun 18. päivänä löytyi Hesarista mielenkiintoinen artikkeli "Miksi kahvila pitäisi perustaa kivijalkaan? Yrittäjätrio marssi tietoisesti vastavirtaan ja avaa puodin unohdetulle kartanolle". Luin aamiaispöydässä melkein hymyillen tämän ilouutisen kahvia hörppien. Vihdoinkin olisi tulossa jotain eloa ja iloa jo viisitoista vuotta uinuneeseen kartanomiljööseen. Träskändan kartanon puisto on minulle hyvin rakas paikka jo lapsuudestasi. Sen valtavien tammien suojassa on ollut turvallista kävellä tammenterhoja keräten. Jos hyvä tuuri kävi näki myös melko kesyjä oravia ja pulskia rusakoita loikkimassa nurmella. Alueella on myös todella jänniä rakennuksia vuosikymmenten ja vuosisatojenkin takaa mm. keisarillinen käymälä ja Diana-temppeliksi kutsuttu huvimaja. 

Paikalla on myös ollut merkittävä asema Suomen historiallisissa tapahtumissa. Juuri tässä kartanossa seurapiirikaunotar Aurora Karamzin emännöi syksyllä 1863 kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II seurueineen saapui vierailulle Suomeen ja Espoon Träskändan kartanoon. Karamzinin aikainen kartano tuhoutui valitettavasti tulipalossa 1888. Nykyinen pitkään suljettuna ollut kartano on vuodelta 1920. 

Olen syksyllä 2019 päässyt kurkistamaan kartanoon sisälle kun puistossa järjestettiin Espoo Visual Festival -tapahtuma. Hassu yhteensattuma oli se, että nyt helmikuussa bongasin Träskändan pienoismallin kun olin viemässä isääni koronarokotukseen Tapiolan terveysasemalle. Onneksi nyt tänä kesänä on Kahvila Aiju, jonne voi mennä nauttimaan kupin kuumaa tai virvokkeita vaikkapa korvapuustin kanssa ja nauttia samalla myös tästä ainutlaatuisen historiallisesta miljööstä.

Kahvila Aijun yrittäjät ovat kokeneita kesäkahvilan pitäjiä. Pauliina Nyrhinen ja hänen miehensä Ian Odom pitivät edelliset neljä kesää Kahvila Padolla Aurajoen Halistenkosken partaalla. Nyrhinen on itse kotoisin Turusta vaikka nykyään Helsingissä asuukin. Kahvila Padolla valittiin kesällä 2019 Ilta-Sanomien lukijaäänestyksessä yhdeksi kuudesta ihanasta kesäkahvilasta. Nyrhisellä ja Odomilla on myös vuosien kokemus kahvila-alalta takanaan. Viime kesänä Odomin sisar Isabella Odom liittyi kolmanneksi yrittäjäksi kahvilatoimintaan. 

Nyrhiselle ja Odomille oli luontevaa Turun vuokrasopimuksen loputtua perustaa kesäkahvila juuri Espooseen. He halusivat lähelle luontoa ja sitähän löytyy Träskändan kartanon puutarhasta ja lähimetsistä, joissa Venäjän keisarillisen vierailun aikana käytiin myös metsästämässä. Kahvila Aiju löytyy ns. keltaisesta talosta, joka on aikoinaan ollut osa vanhusyksikköä eli Aurorakotia. Rakennuksen kivijalka on ajalle tyypillistä liuskekiveä ja sisätiloissa näkyy paljon punatiiltä. Tilojen kalustamisesta on vastannut Nyrhinen, joka on myös sisustusarkkitehti.

Me siirryimme ulos aurinkoon nauttimaan kahvista ja korvapuusteista.  Ulkoterassilla katse kiinnittyy lukuisiin kesäkukkiin. Niitä on istutettu liuskekivipolun varteen, joka johtaa sisälle rakennukseen. Lisäksi rakennukseen myöhemmin lisättyihin ulkopuolella oleviin kierreportaisiin oli laitettu roikkumaan monia kukka-amppeleita. Tuntuu kuin olisi astunut sisälle kukkaiseen satuun. Kiinnitin myös huomiota ihanan boheemiin tapaan istuttaa kukkia pesuvateihin ja vanhoihin koreihin. Kalusteet itsessään olivat vähän eri paria mutta yhdessä kaikki em. sai tilan näyttämään erittäin hyvältä ja ajanhermolla olevalta. Rento ja kotoisa ovat oikeat sanat, joilla kuvailisin Kahvila Aijua. 

Kahvila Aiju on avoinna Träskändassa ti-su 10-18. Trio on perustanut myös Glimsin museon yhteyteen toisen Glims Aijun, joka palvelee ti-su 10-17. Laadukas kahvi on kahvilanpitäjille tärkeä juttu ja he tarjoilevat myös pienpaahtimoiden kahvilaatuja. Leipomuksista vastaa Isabella ja korvapuustit olivat tänään suussa sulavia. Tarjolla näytti olevan myös asiakkaalle kasattavia leipiä, smoothie annoksia ja salaattejakin. Ehdottomasti tänne pitää mennä uudelleen vaikka syömään salaatti tai kahvila Aijun leipä. Terassille sai ottaa myös koiran mukaan joten Mimmi  pääsi jo elämänsä toisen kerran terassikahvilaan mukaan.

Kotiinpäin ajaessa mietin tuleekohan Kahvila Aijuun myös jotain samanlaista mitä yrittäjillä oli Turussa. Siellä pidettiin joogaa nurmikolla, maisemamaalausta ja musiikkiesityksiäkin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä kaikkea Kahvila Aiju tarjoakaan. Ihan huippujuttu on jo se, että he elävöittävät Träskändän puistoa ja kartanon pihapiiriä. Näin upeaa historiallista kokonaisuutta pitää osata vaalia ja pitää se myös kunnossa kaupungin taholta. 

Järvenpään Aholassa on avautunut Nukkekotiyhdistyksen laaja ja monipuolinen juhlanäyttely

 

Järvenpään Aholan yläkerrassa avautui 1. kesäkuuta Nukkekotiyhdistyksen 30 v.juhlanäyttely - Elämää tiiviissä kaupunkiympäristössä nukkekotiharrastajan silmin. Olen kerran aiemmin keväällä 2016 kirjoittanut täällä blogissa omasta nukkekotiharrastuksestani. Olin tuolloin vieraillut Turun Aboa Vetus & Ars Nova museon huikeassa nukkekotinäyttelyssä, jossa oli esillä 12 erilaista nukkekotia. Turun näyttelyn nukkekodit olivat lainassa Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhood kokoelmasta. Mielessäni aloin jo toiveikkaana haaveilla matkasta Lontooseen katsomaan tätä 100 erilaisten nukkekodinkokoelmaa itse museossa mutta tämä reissu on jäi kuitenkin tekemättä. Kuin sattumalta silmiini osui nyt toukokuussa, että nukkekoteja olisi nähtävillä myös ihan lähikunnassa täällä pääkaupunkiseudulla. 

Mutta mikä ihme oikein tämä Nukkekotiyhdistys on? "Nukkekotiyhdistys ry on n. 1000 hengen yhdistys, jonka tarkoituksena on koota yhteen alan harrastajia ja tehdä nukkekotiharrastusta tunnetuksi Suomessa." Löysi netin uumenista yhdistyksen kotisivuilta muutakin mielenkiintoista tietoa. Yhdistys toimii valtakunnallisesti ja sen jäsenet ovat jakautuneet tasaisesti ympäri Suomea. Yhdistys julkaisee alan lehteä, järjestää tapahtumia, näyttelyitä ja kilpailuita. Jäsenille myös pidetään erilaisia työpajoja, joissa alan harrastajat pääsevät tekemään yhdessä ja samalla oppimaan uutta. Myös nukkekotimarkkinat ovat yhdistyksen järjestämiä. 

“Useimmat nukkekotiharrastajat ovat aikuisia, joista moni ilmoittaa tekevänsä taloa lapselleen tai lapsenlapselleen, mutta myöhemmin paljastavat sen tulevan itselle.”, kerrotaan Nukkekotiyhdistyksen toimintaan osallistuvista. 

Tähän juhlanäyttelyyn käynnistettiin haku joulukuussa 2020 nukkekotiyhdistyksen toimesta. Näyttelyssä olisi tarkoitus esitellä sekä kerrostalo että myös rivitalo kokonaisuus. Minua hymyilytti kun huomasin, että tuon rivitalokompleksin esikuvana olisi englantilaiset tiilistä tehdyt rivitalot ja Espoon Säterinmetsän kivirakenteiset kaupunkipientalot. Säterinmetsä on itselleni hyvinkin tuttu paikka. Olen käynyt Säterissä aikoinaan paljon kävelemässä Minnien kanssa ja yksi ystävänikin asui siellä hetken. Juhlanäyttelyn valmis rivitalo koostuu 11 erillisestä asunnosta ja se on peräti viisi metriä pitkä. Tässä on ollut kyllä tekemistä ja näpertelyä monelle alan harrastajalle.

Toinen yhdistyksen jäsenten yhteisvoimin rakentama kokonaisuus on kymmenen asunnon ja kahden liiketilan kokonaisuus. Näyttelyssä tulee sellainen "jännän löytävä olotila" kun katsellessaan tarpeeksi kauan tai läheltä jotain kokonaisuutta sieltä alkaa yhtäkkiä erottamaan lukuisia yksityiskohtia. Nukkekodeissa käytettävät mittakaavat on ovat 1:12, 1:16 (Lundby) 1:18 tai 1:24. Myös kaikki nukkekodin rekvisiitta pitää tehdä juuri samaan mittakaavaan kuin itse talo. 

Esillä on myös Erja Helanderin Nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi suunnittelema  rintamamiestalo, josta yhdistyksen hallitus on koonnut rintamamiestalo tähän juhlanäyttelyyn. Upea keräilyharvinaisuus on myös antiikkinen nukketalo 1930-luvulta. Ylipäätänsä näyttelyssä on hurjasti katsottavaa. 

Nukkekoteja on tehty jo satoja vuosia. Itse asiassa miniatyyreja on tehty jo Egyptissä noin 5000 vuotta sitten. Näitä puisia miniatyyrimalleja, joissa oli palvelijoita, huonekaluja, veneitä, karjaa ja kotieläimiä sijoitettiin pyramideihin uskonnollisia tarkoituksia varten. Vanhoista egyptiläisistä haudoista on löytynyt 2000 eaa. myös nukkeja sisältäviä pienoismalleja. 

Eurooppalaiset vanhimmat nukkekodit ovat 1500-luvulta. Nukkekoti oli silloin sijoitettu nukkekaappiin tai kabinettitaloon ja niissä tavoiteltiin tilojen ihannesisustusta eli rekvisiittaa taloissa oli todella runsaasti. Näihin aikoihin (1600-1700 -luvuilla) nukkekaapit olivat ainoastaan aikuisia varten eli todellisia keräilyesineitä, joihin lapset eivät todellakaan saaneet edes koskea. Nukkekaappia saatettiin kuitenkin käyttää opetusvälineenä aikuistuvalla tytölle taloudenpidon salojen oppimisessa. Näihin aikoihin nukkekaapeissa/-taloissa ei ollut mitään yhteistä mittakaavaa. Vasta 1800-luvulla tuli myös ns. lelunukkekoteja lapsia varten. 

Minkälainen ihminen harrastaa nukkekoteja? Mitä todennäköisemmin henkilön täytyy olla ihailtavan taitava pienoisrakentamisessa. Uskon myös, että nukkekotiharrastajalla on pitkä pinna sillä ihan varmasti kun näperretään pienessä mittakaavassa voi joskus tulla "norsu posliinikaupassa fiilis". Kun itse kuvailen tänne blogiin joka vuotista joulukalenteria hahmoineen ja ympäristöineen toivon aina, että minulla olisi pienemmät sormet. Pitää olla tarkka ja osata samalla "tehdä pienesti". Nukkekotiharrastajalla täytyy olla myös arkkitehtonista silmää ja ylipäätänsä kiinnostusta olla tekemisissä asutun ympäristön ja sisustamisen kanssa. Luovuuttakin pitää löytyä ja rohkeutta nähdä ihan joku tuiki tavallinen materiaali osana omaa nukkekotiaan. Voin olla väärässä mutta luulen, että harrastajat ovat pääosin naisia. Toisaalta pienoismalleissa taas miehet ovat selkeästi suurempi ryhmä kuin naiset. 

Aholan Nukkeyhdistyksen 30v. juhlanäyttelyssä on esillä todella paljon erilaisia koteja ja yksityiskohtia. Täällä menee pakostakin aikaa koska katsottava on niin pientä. Talojen avoimet osat on näyttelyssä peitetty plekseillä kuten pari vuotta sitten Turunkin näyttelyssä. Sinänsä kuvaaminen pleksi läpi onnistuu kyllä mutta lisäksi näyttelytilassa on valoja ja spotteja, jota luovat vielä valokuvaamisen omat haasteensa. Ymmärrän toki, että näyttelyssä töitä halutaan suojella joten siksi nuo suojapleksit. Valokuvieni selatessa huomasin, että huonoja kuvia on huomattavasti enemmän kuin minulla normaalisti juuri tuon heijastavan pleksin takia. 

Nukkekoti 30v. juhlanäyttely on avoinna 1.6. - 30.9.2021 ti-su klo 10-17. Vierailut tulee varata ennakkoon koronaturvallisuuden takia. Ehdottomasti näyttely, joka sopii kaiken ikäisille sekä tytöille että pojille. Kohteessa käy Museokortti. Heinäkuun 10. päivänä Aholan pihamaalla on myynnissä nukkekoteihin liittyviä esineitä, tarvikkeita ja siellä jaetaan myös neuvoja.