Sea Life Helsinki tarjoaa vedenalaisia elämyksiä Linnanmäellä

 

Sea Life Helsinki avasi ovensa vuonna 2002 ja minä taisin vierailla siellä ensimmäistä kertaa vain muutamia kuukausia avajaisten jälkeen. Linnanmäelle sijoitettu Helsingin Sea Life on osa Merlin Entertainmentsin omistamaa Euroopan-laajuista Sea Life -ketjua, joka on maailman suurin yleisöakvaariokeskus. Jo pikkutyttönä minun ehdoton suosikkiohjelmani teeveessä oli Merten salaisuudet, jossa punapipoinen kapteeni ja tutkimusmatkailija Jack Cousteau selaisi Calypso nimisellä aluksellaan maailman meriä tutkien samalla merta ja kaikki vesielämän muotoja. Ihastuin vedenalaiseen maisemaan värikkäine kaloineen, koralleineen, simpukoineen, merihevosineen sekä lukuisine muine eliöineen. 

Merten salaisuudet -ohjelma vei niin mukanaan, että haaveilin jopa pikkutyttönä lähteväni aikuisena jonkin tutkimusaluksen mukaan niiden kiertäessä maailman  merillä. Kasvaessani aikuiseksi huomasin tulevani todella helposti merisairaaksi joten tuo haave jäi toteuttamatta. Ei siis ihme, että Sea Life Linnanmäellä on kiinnostanut minua aina. Blogiin ei koskaan aiemmin ole päätynyt yhtään juttua vedenalaisen maailman jutuista joten nyt on aika korjata tilanne. Vierailin viime lauantaina Sea Lifessa ja nämä valokuvat ovat pääosin tuolta reissultani. Kohde kiinnostaa selkeästi sekä lapsia että aikuisia joten merten syvyydet ja pinnan alainen elämä kiehtoo laajaa katsojakuntaa. Oli ihanaa myös huomata miten innokkaasti hyvin pienetkin lapset reagoivat näkemäänsä riemun kiljahduksista päätellen.

Kuva Iltalehti / Sea Life

Legendaarinen Mikko-meriahven oli vuosia Sea Lifen todellinen vetonaula, jota ihan joka kerta käytiin aina moikkaamassa akvaariossa käynnin yhteydessä. Mikko koki kovia koronapandemian alkamisen jälkeen kun Sea Life suljettiin ja ihmiset eivät enää vierailleet kohteessa. Mikko raukka masentui, söi virikeharjasakin sekä rikkoi akvaarionsa yhden seinän. Mikolle hankittiin oma televisio, josta se näki ihmisiä piristyäkseen. Onneksi ihmisten taas palattua Sea Lifeen Mikko muuttui omaksi itsekseen jälleen. Mikko siirtyi ajasta ikuisuuteen 3.5.2022 saatuaan äkillisen sairauskohtauksen. Mikko-meriahven ehti asua Sea Lifessa 15 vuotta ja kuolleessaan se oli peräti 18 vuotta vanha. RIP Mikko ♥

Sea Life -kierros aloitetaan Etelä-Amerikan tulvasademetsistä eli Igapó-alueelta. Amazon-joki on 6400 kilometriä pitkä maapallon suurin joki. Pituudessa se tosin häviää maailman pisimmälle joelle Niilille (6650 km). Amazon virtaa Etelä-Amerikassa peräti yhdeksän valtion läpi ja se onkin oikeastaan sisämaassa oleva meri, joka kuhisee elämää. Joki yllä pitää maapallon suurinta sademetsää ja tukee monimuotoista luontoa. 

Näiden Amazonin alueella esiintyvien punapirajoiden purukalusto näytti aika pelottavalta. Punapiraija on 20-30 cm pitkä ja se elää parvissa. Kun ravintoa on riittävästi parvessa säilyy suhteellisen sopuisa ilmapiiri. Pääsääntöisesti piraijat syövät muita kaloja mutta löytäessään kuolleen tai haavoittuneen eläimen ne kaluavat sen kyllä melko nopeasti putipuhtaaksi syötävistä osista. Kuivan kauden aikana kun vettä on vähän tulee punapirajoista aggressiivisia ja ne voivat todella hyökätä parvena myös itseään isompien kimppuun etsiessään ravintoa. Kun Amazon tulvii ja toisaalta taas myös ajoittain vetäytyy käydään samalla koko ajan taistelua myös sademetsän ja veden valtakunnan kesken.

Amazonin alueelta löytyy myös sähköankeriaslaji, joka pystyy antamaan 860 voltin sähköiskun! Tämän veijarin volttimäärä on siis melkein neljä kertaa korkeampi kuin oman kodin pistorasiasta tuleva virta. Huhhuh! 

Tämä ihanan sininen nuolimyrkkysammakko oli vähän ujo valokuvauksen suhteen joten lainasin netistä tuon selkeämmän kuvan veijarista. Nämä sammakot ovat poikkeuksellisen vilkkaita päiväsaikaan. Kirkkaat värit varoittavat petoeläimiä sammakoiden ihon myrkyllisyydestä. 

Vannekirjoahven elää myös Amazonilla ja se muistutti todella paljon meillä kotona akvaariossa minun lapsuudessani olleita kaloja. Koska perheessämme oli allergiaa kalat olivat ainoita lemmikkejä, joita voitiin hankkia. Veljeni oli nimennyt kalat Kaunoksi, Kuunoksi ja Ilmariksi. Muistan, että niitä pystyi syöttämään kädestä ja ne pitivät myös silittelystä. Akvaario oli valtavan suuri mutta silti se kävi kalatriolle liian pieneksi. Lopulta veljeni kalat myytiin takaisin Kapteenin eläinkauppaan mistä ne oli alun perin hankittukin.

Seuraavaksi Sea Lifessä siirryttiin tropiikkiin ja todella värikkäiden kalojen sekä korallien satumaiseen vedenlaiseen maailmaan. Keltainen, näyttävä pippuripallokala nimeltään Pörrö oli hyvin esillä ja varmasti tallentui lukuisiin kävijöiden valokuviin sekä videoihin. Pörrö tuli oikein poseeramaan kun ihmiset lähestyivät tropiikkiakvaariota. Ei ihme, että pippuripallokalan esittelytekstissä luki "Monet pallokalat ovat suosittuja akvaariolemmikkejä niiden persoonallisen luonteensa vuoksi."

Pippuripallokala Pörrö näytti välillä siltä kuin se oli hymyillyt ja sen jälkeen haukotellut. Ja varsinainen linssilude se oli uidessaan näyttävästi edestakaisin katsojien ihmisten edessä kuin odottaen aplodeita. 

Viirullinen keisarikala elää koralliriuttojen alueella mutta on myös suosittu akvaariokalana. Keisarikaloilla on jännä nokkamainen leuka, jolla se murskaa kovakuoriset katkaravut, äyriäiset, korallit syöden myös matoja sekä leviä. Keisarikalakoiras ja -naaras pysyvät tavallisesti yhdessä koko elämänsä ajan. Toisaalta koiraalla voi olla myös haaremi 2-5 naaraan kanssa. Jos koiras kuolee jokin haaremin naaraista vaihtaa sukupuoltaan ja se ryhtyy ryhmän hallitsevaksi koiraaksi. Kaloilla on ihmeellisiä kykyjä!

Valokuvassa näkyy keisarikalan vieressä myös pikkuruinen puhdistajakala. Vain noin sormenmittainen puhdistajakala kuuluu huulikaloihin. Puhdistajakalalla on äärimmäisen tärkeä tehtävä koralliriutoilla. Se tarjoaa loisten ja kuolleen ihon poistoa muille itseään paljon isommille kaloille. Puhdistajakalan tarjoamat palvelut ovat elintärkeitä niitä paljon suuremmille kaloille kuten vaikka haille joten siksi isommat, puhdistettavat kalat eivät syö puhdistajakaloja vaan antavat niiden rauhassa tarjota palveluitaan. 

Enkelikala kuuluu keisarikalojen heimoon ja se on myös suosittu akvaariokala. Kalan kyljet ovat hopeanharmaat ja pyrstö kirkkaankeltainen. Enkelikalan evät ja pään seutu ovat taas siniset. Selkä ja vatsaevät ovat siipimäisen suuret. 

Koralli näyttää ihan kiveltä tai kasvilta merenpohjassa mutta itseasiassa se on kuitenkin eläin. Koralli kuuluu samaan eläinryhmään kuin esimerkiksi meduusat. Minulla on ollut vuosia haave päästä joskus Australian Isolle Valliriutalla katsomaan sekä koralleja että myös kaloja. Pelkään koko ajan, että kun merivesi lämpenee liikaa koralleille valliriutoilla käy huonosti. Ne ovat nyt vaalentuneet huomattavasti ja suuria alueita Isosta Valliriutasta on tuhoutunut. Unescon maailmanperintölistalla oleva Iso Valliriutta pitäisi pystyä pelastamaan tuholta ennen kuin on liian myöhästä. 

Jännän sinimustan värityksen omaava palettivälskäri kuuluu välskärikaloihin. Kalan kyljessä on kirkkaansininen ja musta paletin muotoinen kuvio. Kalan pyrstö on puolestaan sitruunankeltainen. Palettivälskäri vaikutti hyvin itsevarmalta kun se lipui akvaariossa. 

Keltavälskäri ja keltapyrstövälskäri uivat palettivälskärin molemmin puolin valokuvassa. Välskäreiden nokkamainen leuka oli samanlainen kuin keisarikalojen ja juuri tuo "nokka" antoi kaloille "hauskan ilmeikkäät kasvonpiirteet". 

Koralliriutoilla viihtyvät myös erikoisen ulkomuodon omaavat siipisimput. Siipisimput kuuluvat merien myrkyllisimpien kalojen joukkoon. Kalan myrkky sijaitsee selkäevien piikeissä. Siipisimpun piikkien myrkky pystyy tappamaan ihmisen vain harvoin, mutta jo pelkkä pistos voi aiheuttaa kovaa kipua, oksentelua ja hengityksen lamaantumista. Koska jopa hait väistävät tätä "piikkikalaa" niin se kertoo jotain sen "ikävästä myrkyllisyydestä". Karibialla siipisimppuja on riesaksi saakka ja se uhkaa myös Välimerta. Siipisimppu on ikävä vieraslaji, joka on levinnyt Punaiseltamereltä muihinkin meriin. 

Vuokkokala tuli kaikille tutuksi vuonna 2003 kun parhaan animaatioelokuvan Oscarin voittanut Nemoa etsimässä -leffasta tuli supersuosittu. Valitettavasti elokuva myös kasvatti vuokkokalojen suosiota akvaariokaloina todella paljon. Vuokkokala on koralliahveniin kuuluva kalalaji, joka on pituudeltaan n. 5-7 cm ja naaras on suurempi kuin uros. 

Vuokkokalat elävät luonnossa symbioosissa merivuokon kanssa. Vuokkokala on immuuni isäntävuokkonsa polttaville lonkeroille. Vuokkokalan tehtävä on syödä merivuokon lokeroiden välistä loisia ja tähteitä. Vuokkokalat ovat pariuskollisia ja ne kutevat saman vuokon läheisyyteen, jota ne pitävät isäntänään. Naaraskala johtaa vuokkokalojen yhteisöä ja jos naaras kuolee muuttuu suurin koiras naaraaksi. Syntyessään kaikki vuokkokalat koiraita. Osa niistä vaihtaa sitten sukupuolta naaraiksi vanhemmiten. 

Murisijakalan viirullinen ja pilkullinen väritys on muuttunut punertavaksi allasta valaisevien lamppujen takia. Murisijat elävät Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren lämpimissä vesissä, enimmäkseen koralliriutoilla. Niihin kuuluu myös murtoveden ja makean veden kaloja. Murisijakalalla on tyypillisesti pieni mutta paksuhuulinen suu. Kalojen hauska nimi johtuu äänestä, joka syntyy kun ne narskuttavat hampaitaan yhteen. 

Tässä näkyy murisijakala ihan oikealla värityksellään. 

Seuraavaksi Sea Life kierroksella saavutaan syvempiin vesiin eli Valtamerialtaalle, jonka yhteydessä on myös vedenalainen tunneli, joka mahdollistaa sen, että voit katsella kalojen lipuvan pääsi päältä vedessä. Tunnelissa oli itse asiassa aika jännää kävellä kun hai suhahti yhtäkkiä pääsi yli. 

Haita katsoessa hävisi jotenkin ajan ja paikan taju kun vain tuijotti niiden sulavaa uimista. Tuntui myös siltä, että hait uivat todella nopeasti eli valokuvaaminen on hieman haastavaa. Harmaabambuhai yläkuvassa oli kyllä aika nopea uimisessaan. Bambuhaiden ravintoa ovat pienet kaluat ja selkärangattomat eläimet kuten ravut ja seepiat. 

Mustaevähait olivat myös aika vikkeliä liikkeissään ja se on pieni/keskikokoinen hai. Hain tunnistaa väristään eli se on kelta-ruskea tai harmaa yläpuolta, valkoinen alta ja sillä mustia kohtia mm. selkäevässä ja peräevässä. Mustahait painat noin 24 kiloja ja ne eivät ole vaarallisia ihmisille. Mustahait elelevät matalassa ja kirkkaassa vedessä koralliriutoilla. 

Sea Life -näyttelyssä kuljetaan myös käytävällä, jonka seinällä esitellään maailman merten historian. Taidettiin lähteä liikkeellä 550 miljoonaa vuotta sitten alkavasta kehittymisestä. Meri on mantereiden ympärillä oleva laaja ja yhtenäinen suolavesikerros, joka peittää noin 381 miljoonaa neliökilometriä eli 70,8 prosenttia maapallon pinta-alasta. Maa on Aurinkokunnan ainoa planeetta, jonka pinnalla on nestemäistä vettä. Maapallon voidaan katsoa olevan viisi valtamerta: Tyynimeri, Atlantin valtameri, Intian valtameri, Pohjoinen jäämeri ja Eteläinen jäämeri. 

Rauskujen kuvat Sea Life Linnanmäki 

Minun vierailuaika rauskualtaan rauskuilla oli "paha päivä" koska suurin osa niistä vain makaili akvaarion pohjahiekassa. Yhtään onnistunutta kuvaa en rauskuista saanut joten kollaasikuvat ovat Sea Lifen sivulta lainattuja. Rauskut ovat minusta aika hassuja kaloja koska ne ovat "sellaisia leijuvia rättejä" meressä. Maailmassa on olemassa yli 500 erilaista rauskulajia! Niiden lähin sukulainen on hai ei rauskut ovat muokkautuneet haista noin 150 miljoonaa vuotta sitten!

Seeprahai näytti ihan aaveelta kun se lipui akvaarion pinnalla. Näyttävätkö meriahvenet hieman varauksellisilta tuota haita kohtaan vai kuvittelenko minä?

Olin varmasti kiertänyt Sea Lifessa puolitoista tuntia koska vatsani alkoi vaativasti kurnia ruokaa. Oli aika palata takaisin merenalaisesta maailmasta ja siirtyä rappuset yläkertaa, jonne olin jättänyt päällysvaatteeni. Sea Life Linnanmäki löytyy osoitteesta Tivolitie 10 ja nyt talvella parkkipaikalla on todella hyvin tilaa autolle. Sea Life on avautuu päivittäin kello 10 ja sulkeutuu päivästä riippuen 17 tai 18 aikaan. Tästä voit kurkistaa aukioloajat. Lipun voi myös varata netistä ja saada sen sieltä myös halvemmalla. Nyt talviaikaan kahvila ei ole toiminnassa mutta omia eväitä saa syödä niille varatussa paikassa. Kesäaikaan on Linnanmäen kahvila tilassa taas toiminnassa.

Vedenalainen elämä on kiehtovaa joten lämmin suositus tälle retkikohteelle. Mukavaa viikonloppua kaikille. Muistakaa olla varovaisia liukkailla kaduilla ja poluilla. Liian moni tuttu on jo kaatunut!

Asioita, joita rakastan

 

Ensimmäiseksi pahoittelut etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne blogiin mitään kahteen viikkoon! Minulla on päivätyössäni ollut "hippulat vinkuu" -viikot eli kiirettä on riittänyt vähän liikaakin. Moni asia minun alallani pitää saada valmiiksi juuri tammikuun alussa joten töitä on paiskittu vähän pidempää päivää. Tammikuun loppuun mennessä varmasti helpottaa joten valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä. Blogi, kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat minulle todella tärkeitä joten huonon omantunnon lisäksi olen myös joutunut luopumaan rakkaista harrastuksistani blogiin liittyen. Anteeksi ja kiitos niistä viesteistä, joita te ihanat lukijat olette lähettäneet kun minusta ei ole ollut elonmerkkejä somessa. 

Huomasin Kristiinan K -blogissa niin mukavan aiheen, joten tartun tähän nyt ensimmäiseksi. Alun perin tämä idea tai voisiko ehkä sanoa blogihaaste on lähtöisin Sadun Kukka-pilli -blogista. Laitoin linkit niin pääsette myös kurkkaamaan minkälaisia asioita Kristiina ja Satu rakastavat omassa elämässään. Minun valintani tulevat tässä eli Aasta Ööhön.

A - Aurinko 

Olen syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä joten olen kesälapsi, joka rakastaa aurinkoa. Auringon nousut ja laskut ovat upeaa katsottavaa ja koskaan ei ole niin kiire ettei voi pysähtyä ihailemaan auringon liikkeitä. Minulla on lukemattomia auringosta ja sen leikeistä valon sekä varjon kanssa otettuja valokuvia. Kun keväällä aurinko alkaa paistaa sisälle olohuoneeseemme hakeudun sohvalla juuri siihen aurinkoläikkä kohtaan kuten molemmat koiranikin Minnie ja Mimmi ovat tehneet. 

Enää en juurikaan ota aurinkoa koska haluan säästää ihoani mutta aurinkoisella puolella katua haluan silti aina kävellä. "Aurinko ja sen tuottamaa D-vitamiinia kohtuudella" on mottoni. Aurinko edustaa minulle elämää, luonnon puhkeamista kauneuteensa, voimaa, iloa ja rakkauttakin. 

B - Bebeleivos

Kuva: Yhteishyvä

Olen rakastunut bebeleivokseen jo lapsuudessani. Muistan, että meillä oli kotona bebeleivosten lisäksi myös Aleksanterinleivoksia, joka nekin toki maistuivat mutta eivät yhtä hyville kuin bebet. Itse leivoksen alkuperähän on Ranskasta ja Suomeen tämä herkku on rantautunut 1900-luvun alussa vaasalaisen Svessonin konditorian valmistamana. Sen vaaleanpunainen kuori on aina yhtä houkutteleva ja kun haukkaa beben voikreemillä täytettyä murotaikinapohjaista herkkua muistaa aina tiettyjä juhlia lapsuudesta joten tästä herkkumuistosta en luovu koskaan. 

C - Chanel No. 5

Chanel parfyymin tuoksu tuo minulle aina mieleen oman rakkaan jo edesmenneen äitini. Chanel 5 oli äidin lempiparfyymi ja äiti tuoksui aina vienosti Chanel viidelle! Lapsuudessani kun olimme lähdössä johonkin kyläilemään äiti saattoi aivan vähän suihkauttaa myös minun kaulalle omaa lempituoksuaan kun olin sitä varmasti kymmeniä kertoja kärttänyt häneltä. Muistan myös saaneeni äidiltä teini-ikäisenä lahjaksi oman Chanel 5 parfyymin, jota käytin todella säästeliäästi ettei se kuluisi liikaa. 

Minulla on edelleen yhtenä tuoksuna lapsuudesta tuttu klassikko Chanel 5 ja käytän sitä silloin tällöin. Chanel No. 5 on Chanel-tuotemerkin tunnetuimpia hajuvesiä. Tästä hurmaavan rakastettavasta tuoksusta voimme kiittää venäläis-ranskalaista kemistiä ja parfymistiä Ernert Beauxia, joka vuonna 1921 onnistui luomaan tämän klassikon.  

D - Dekkari eli salapoliisiromaani

Olen rakastanut dekkareita jo hyvin nuoresta. Minun joka vuotiseen kesälukemistoon kuuluvat aina Agatha Christien Miss Marple ja Hercule Poirot kirjat sekä Georges Simenonin Maigret salapoliisiromaanit. Englantilainen dekkari eroaa paljon ranskalaisesta lajitoveristaan mutta hyvä dekkari vie minut aina mukaansa. Vaikka olen lukenut näitä lempidekkareita useita kertoja vuosien kuluessa ne tempaavat silti minut kutkuttavalla jännityksellä mukaansa aina uudelleen. 

Maigret kirjoissa taas rouva Maigret loihtii aviomiehelleen parasta vasikanhöystöään tai viinikukkoa eli ranskalainen keittiö belgialaisella twistillä on mukana näissä dekkareissa. Kun ahmin dekkareita minulla on myös yleensä tapana syödä jotain pientä ainakin jos Maigret kirjat ovat lukuvuorossa. 

E - eläimet 

Lapsesta saakka minä olen rakastanut eläimiä. Alta 3-vuotiaana minua tosin pelottivat vähän pimeässä ja kummallisen hajuisessa navetassa asuvat suuret lehmät mutta niistäkin on tullut minulle rakkaita kun itse kasvoin vanhemmaksi. Tarkkailen eläimiä pihapiirissä ja luonnossa sekä totta kai myös eläintarhoissa, joissa minulla voi hurahtaa melkein koko päivä kun olen niin innostunut kaikesta. 

Vuosia sitten (muistaakseni 90-luvun ihan alussa) menetin sydämeni Barcelonan eläintarhassa valkoiselle gorillalle, jonka nimi oli Snowflake (Floquet de Neu, pieni lumihiutale katalaaniksi). Tämä albiino gorilla löydettiin Espanjan Guineasta 1966 ja se ehti viettää Barcelonassa lähes 40 vuotta. Muistan vielä vuonna 2003 kun uutisoitiin, että Snowflake on kuollut ja istuin autossa liikennevaloissa kyynelehtien surusta.  

F - Fazerin makeiset

Isoäitini sisko Aili-täti oli töissä Fazerilassa joten meillä oli kotona aina Fazerin karkkeja. Varmasti ennen kouluunmenoa en edes tiennyt mistään muista makeisista kuin Fazerin. Muistan kun lapsuudenystäväni puhui aina Panda-suklaasta, josta minä en ollut koskaan edes kuullutkaan. Aili-täti järjesti minut lapsena myös kierrokselle Fazerin tehtaaseen. Muistan, että vierailu oli keskellä koulupäivää mutta sain vanhempien lupalapulla oikeuden osallistua tehdaskierrokselle. Opettaja antoi vain ohjeeksi "Muista pestä hampaat hyvin kun menet kotiin!" Oli jännää olla tehtaalla ja nähdä miten omia suosikkikarkkeja valmistetaan. Oli myös aivan huikeaa päästä 2016 vierailemaan juuri avatussa uudessa vierailukeskuksessa, josta olin kyllä yhtä innoissani kuin vuosia sitten lapsena. 

G - Gaudin sadunomainen arkkitehtuuri 

Olen ollut Barcelonassa muutamia kertoja ja yksi syy miksi palaan sinne on Antoni Gaudin sadunomainen arkkitehtuuri. La Sagrada Familia on varmasti Gaudin tunnetuin rakennus ja hänen elämäntyönsä. Erikoisinta tässä valtavassa kirkossa on se ettei se ole vieläkään kokonaan valmistunut ja Gaudin kuolemasta on jo aikaa 98 vuotta! Gaudin arkkitehtuurissa minä rakastan juuri värikkyyttä ja orgaanisuutta. Hänen onnistui luoda arkkitehtuuria, jota kukaan ei aiemmin ollut tehnyt ja saada samalla ihmiset kiinnostumaan siitä. Gaudin arkkitehtuuri on myös täysin uniikkia ja tunnistettavissa sekä liitettävissä häneen. 

Arkkitehtinä Antoni Gaudin kyky myös yhdistellä erilaisia materiaaleja keskenään on huikea. Guellin puiston sisäänkäynti on todella vaikuttava. Sen kauneus sai melkein kyyneleet silmiin. Portaikko, joka nousee Sadan pylvään saliin sekä värikäs näköalatasanne, jota kiertää värikäs mosaiikkikaakeleilla koristettu kiemurteleva penkki. Aivan käsittämättömän kauniita ovat myös asuintalot Casa Milà ja Casa Batilò. Näissä taloissa asuvien ihmisten kodit sijaitsevat uniikeissa kaupunkitaloissa, joiden muotokieli huomataan jo kaukaa. Gaudi oli nero!

H - Helsinki

Teiniä minä en ollenkaan pitänyt Helsingistä koska kaikki oli paljon pienempää ja vaatimattomampaa kuin muissa pääkaupungeissa maailmalla. Rakastuin Helsinkiin kun kasvoin aikuiseksi ja aloin ymmärtämään miten upea kaupunki Helsinki itse asiassa onkaan. Senaatintorin hienostunut uusklassinen ympäristö hahmottui minulle vasta siinä vaiheessa kun olin lukenut Helsingin historiasta ja käsittänyt, että tuon torin laidalla seisoo taloja monilta eri vuosisadoilta sulassa sovussa. Helsingin merellisyys on luonut puitteet Silakkamarkkinoille jo vuodesta 1743 eli yhdelle Suomen vanhimmista yleisötapahtumista. 

Mukulakivikadut, Esplanadin puisto, Kappeli, Stockmannin tavaratalo, Katajanokan jugendtalojen keskittymä, Eläintarhanlahti ja rosoinen Kallion kaupunginosa sekä lukemattomia muita mielenkiintoisia paikkoja, joita olen oppinut rakastamaan. Helsingin kaduille kävellessä kannattaa pitää silmät auki koska takaan, että aina löytyy jotain mitä ei aiemmin ole nähnyt.  

I - Italia

Kuvat Pexals.com

Minä olen Italia fani henkeen ja vereen! Vaikka ihan viime vuosina en saapasmaassa ole käynyt olen aikoinaan kolunnut sen aikalailla ristiin ja rastiin. Ensikosketuksen otin Italiaan jo interrail reissullani, jolloin koettiin ikuinen kaupunki Rooma, Michelangelon Firenze sekä satumainen kanaalien Venetsia. Tuo reissu jätti polttavan kaipuun Italiaan, jota sitten seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana on paikattu tekemällä matkoja herkullisen pastan, Prosciutto Crudon ja upean arkkitehtuurin kotimaahan. Katselin juuri Italian karttaa ja tuumailin, että "saappaan kärki ja korko-osa" on vielä kokematta. Sisiliassakin olen viettänyt yhdellä lomareissullani kaksi viikkoa kiertäen saarta. Myös Sardinian saari on vielä kokematta. 

J - Joulu 

Sanomattakin on selvää, että minä rakastan joulua ja joulunaikaa. Joulu on ollut tärkeässä roolissa jo lapsuudenkodissani ja muutettuani omaan kotiin olen halunnut luoda aina sellainen lämminhenkisen oman näköiseni joulun. Meidän joulu alkaa Tuomaan päivänä ja se päättyy vasta Nuutin päivänä. Jouluun alussa kotiin hiipii muutamia joulukoristeita ja totta kai jouluvalot ilmestyvät parvekkeelle sekä joulutähdet ikkunoihin.

Joulukukkiakin saattaa ilmestyä jo kotiin. Mutta olen halunnut pitää kiinni niistä perinteistä, jotka ovat jo isoäidiltäni sekä omasta lapsuudenkodistani opittuja. Vastahan meillä joulu on kerätty pois 13.tammikuuta taas odottamaan seuraavaa H-hetkeä alkaneen vuoden lopussa. 

K  - Kengät

Kengät ovat yksi minun rakkauteni/intohimoni kohde eli omistan aika monia kenkäpareja. Ihan tarkkaan en tiedä paljonko kenkiä minua tällä hetkellä on koska olen myös myynyt niitä ja hankkinut viime aikoina hyvin harkitusti uusia. Kengissä viehättää muotoilun lisäksi myös kenkiin liittyvä historia. Voiko naisella olla koskaan liian montaa paria kenkiä? Jos minunlaiseltani kenkien keräilijältä kysytään vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä "Ei tietenkään voi olla!" Jatkan tähän yleensä vielä "Jotkut keräilevät kenkiä, jotkut postimerkkejä. Harrastuksensa kullakin." Kenkien lisäksi minua kiinnostavat myös kengistä kertovat kirjat. Kirjahyllyssäni onkin monia opuksia, joissa juuri kengät ovat kantavana teemana läpi kirjan. 

L - Lapset

Kuva: Pexels.com

Luoja ei ole valitettavasti suonut minulle omia lapsia mutta pidän lapsista aivan valtavasti. Tunnelma on molemminpuolista eli myös lapset pitävät minusta ja hyvin harvat heistä ovat edes vierastaneet minua. Onneksi minulla on aivan ihania kummilapsia, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat jo täysikäisiä. 

M - Mansikat 

Olen aina rakastanut mansikoita, jotka olennaisesti kuuluvat kesään. Lapsena kerättiin metsämansikoita heinään ja nyt vanhempana käydään joko itsepoiminnassa marjatilalla tai jos oikein laiskottaa niin ostetaan valmiiksi kerättyjä mansikoita sekä syötäväksi että myös pakastimeen. Talvellakin sen kesän maun saa hetkeksi esille kun ottaa niitä mansikoita tai vaikka pakastettuja uusia perunoita talvella ruokapöytään. 

N - Niitty / kukkaniitty

Kukkaniityt - joko luonnonvaraiset tai siemenistä kylvetyt - ovat myös sellaisia kohteita, joiden takia voin pysäyttää auton ja jäädä valokuvailemaan niitä. Olen myös ajanut yli satakilometriä suuntaansa etsiessäni jotain juuri kukassa olevaa peltoa. Luonnonkukkien takia olen herännyt kukonlaulun aikaan kesäaamuna saadakseni kukat poimittua ennen kuin aurinko helottaa liikaa ja lämpötila on noussut korkeisiin lukemiin. 

O - Omenankukat 

Kevät ja luonnon herääminen on minulle aina kiireistä mutta samalla todella antoisaa aikaa. Kun valonmäärä ja lämpö lisääntyy puhkeavat sekä omenapuut että myös koristeomenapuutkin kukkimaan valkoisena ja vaaleanpunaisena. Omenankukat ovat herkän kauniita ja niistä tulee aina mieleen muistoja Otalammen mummolan kesäpaikasta. Minä myös rakastin syödä omenoita mutta tulin sitten murrosiän aikoihin myös niille allergiseksi koivusiitepölyallergian ristiallergian kautta. 

P - Palapelit 

Minä rakastan tehdä palapelejä koska se jos mikä puuha rauhoittaa mieltä sekä ajatuksia. Minulla on lukemattomia isoja, kertaalleen kasattuja useamman tuhannen palan palapelejä, joita mielelläni kokoan. Oikeastaan olen siirtynyt tekemään palapelejä virtuaalisesti verkossa koska silloin palapelin paloja ei esimerkiksi mene Mimmin suuhun tai piilottamiseen. 

Q - Queen Bohemian Rapsody

Queenin Bohemian Rapsody on niin järisyttävän hyvä, spektaakkelimainen ja maata ravistava kokemus, että ehdottomasti se kuuluu tähän "asioita, joita rakastan". Olen löytänyt Queen Bohemian Rapsodyn teiniä ja osittain sen sanoista tuleekin mieleen nuoruuteen liittyvä maailmantuska. "I sometimes wish I'd never been born at all." Kappaleessa on myös lauletaan jäähyväisiä ystäville. "Goodbyd everybody - I've got to go. Gotta leave you all behind and face the truth." 

Vuonna 1975 levytetty kappale on upea siksi, että se on äärimmäisen monikerroksinen ja moniulotteinen. Kappaleesta on esitetty lukemattomia tulkintoja mitä sanoihin kätkeytyy ja ihan varmasti kappale tuottaa myös hyvin erilaisia fiiliksiä eri ihmisillä. Tätä kappaletta rakastan enkä koskaan tule kyllästymään siihen. 

R - Raitiovaunu 

Kuva: Pixabay

Raitiovaunut on NIIN cool tapa matkustaa kaupunkiympäristössä. Lainattu kuva on Lissabonin raitsikoista, jotka ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Lissabonissa on melkoisesti korkeuseroja ja kun raitiovaunut kiipeävät Alfaman kaupunginosassa katuja ylös kapeita katuja on se aikamoinen kokemus. Raitiovaunut ovat usein myös melko täynnä mutta silti kehotan kokeilemaan niitä. Huikea kokemus ja myös mielenkiintoinen ympäristö. 

S - Sienet / sienestys

Olen lapsesta saakka käynyt sienestämässä isovanhempien ja omien vanhempieni kanssa. Söin myös sienistä tehtyjä ruokia jo lapsena koska olin tottunut niihin. Minnien kanssa kävimme usein Nuuksiossa meidän salaisessa "suppilovahveropaikassa", josta pystyi reilussa vartissa keräämään ison korillisen sieniä. Mimmiä en ole vielä uskaltanut vielä sienimetsää kun sen suuhun tuntuu edelleenkin menevän maasta vähän kaikkea. 

T - Taide / taidenäyttelyt 

Taide ja taidenäyttelyt ovat olleet osa minun lapsuuttani eli äitini maalasi ahkerasti ja kävimme myös perheen kanssa katsomassa taidetta museoissa sekä näyttelyissä. On paljon taidetta eri näyttelytiloissa, joita olisi mukava mennä katsomaan ja vaikka paljon käynkin niin aina ei aika riitä kaikkeen itseä kiinnostavaan. Kävimme äitini kanssa paljon katsomassa erilaista taidetta vielä ennen hänen kuolemaansa 2016. Rakkauden taiteeseen olen perinyt äidiltäni. 

U - Ulkoilu 

Olen aina rakastanut luonnossa liikkumista mutta nyt ensin Minnien ja nyt Mimmin myötä on liikkuminen vielä lisääntynyt. Luonto tarjoaa upeat puitteet ulkoilla ja liikkua erilaisissa maastoissa ja kokea samalla myös ihan uusia luontoreittejä tai luonnonsuojelualueita. Ulkoilun jälkeen on hetkellisesti raukean väsynyt mutta henkisesti jaksaisi vaikka mitä. Luonto antaa paljon siellä liikkuvalle!

V - Valokuvaaminen 

Olen aika nuoresta jo valokuvannut mutta melko surkeilla vehkeillä. Kamera minulla on ollut jo teini-ikäisenä mutta järkkärin ostin Lumo lifestyle blogin Tuulilta kun aloitin bloggauksen yli kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen uusinut jo kerran kameran. Taas vähän polttelisi uusi kamera mutta toistaiseksi jatkan nykyisellä Sonylla ja pyrin kehittymään valokuvauksessa koko ajan. 

W - Wien, Itävalta 

Kuva: Pixabay 

Olen yhden kerran käynyt Wienissä reppureissullani sekä samalla myös Salzburgissa kun Itävallassa kerran oltiin. Wien viehätti minua kaupunkina paljon ja siksi se on vuosia poltellut kohteena matkustaa sinne uudelleen. Katsotaan milloin olisi oikea aika palata paikkaan, johon rakastui kauan sitten. 

Y - Ystävyys

Ystävät ovat meidän elämämme suola ja liima samalla kertaa! Ystävyyssuhteita pitää vaalia ja olla myös ystävälle vastavuoroinen, jotta ystävyys säilyy. Minun vanhimmat ystäväni olen tavannut jo 5-vuotiaana kun muutimme Helsingistä Espooseen. Edelleen ystävyytemme jatkuu vaikka näemme hyvin harvoin. Ystäviä on harrastuksista, työpaikoista ja lukemattomista muista kohtaamisista tullut. Lucky me!

Å - Åland eli Ahvenanmaa

Syksyllä 2018 pääsin osallistumaan muutaman päivän pr-matkalle Ahvenanmaalle ja minähän menetin sydämeni heti tuolle saarelle tai pitäisikö sanoa saarille. Mielenkiintoista historiaa, hyvää ruokaa ja ruokapaikkoja, upeaan saaristolaisluontoa, merta, aurinkoa ja kulttuuriakin sopivasti matkassa mukana. Vielä en ole päässyt toistamaan kokemusta mutta ehkäpä vaikka ensi kesänä.

Tähän haasteeseen tai postauksen aiheeseen voi osallistua jos niin haluaa. Kiitos Sadulle tästä kivasta postausideasta!