Pihlajarinne Loviisan Isnäsissä on entisten hellahuoneiden muodostama värikäs koti

 

Loviisan Wanhat Talot 23 kohteista esittelyvuorossa on nyt elokuun tapahtuma viikonloppuna ensi kertaa näkemäni talo Pihlajarinne. Tämä 1800-luvun lopulla rakennettu hirsitalo on ollut aikoinaan osa Isnäsin sahan toimintaa. Asuintalot on nimenomaan rakennettu tehtaan työläisiä ja heidän perheitään varten. Vuonna 1897 perustettu saha lukuisine muine rakennuksineen löytyykin melko läheltä näitä työväenasuntoja. Sahatoiminta Isnäsissä loppui pääosin vuonna 1991 ja lopullinen alasajo oli 1995.  

Nykyään sahan tiloissa toimii Höyrykonemuseo ja työväenasunnoissa asuvat vanhoista taloista kiinnostuneet asukkaat. Vanhoista hellahuoneista on muokattu toimivia koteja, joista värikkään hurmaava Pihlajarinne oli hyvä esimerkki. Rakennukset ovat onneksi Museoviraston suojelemia joten siksi ne varmasti ovat säilyneetkin eivät joutuneet puskutraktorin alle. Talot ovat hirsirakenteisia, satulakattoisia ja sisääntulokuistit ovat kaariaihein koristellut. Taloista tulee mieleen Peppi Pitkätossun Huvikumpu, jonka ympärillä on runsas lähes luonnollisessa tilassa oleva rehevä puutarha. 

Tässä puutarhassa ei ruohoa aja väsymätön robottiruohonleikkuri vaan puutarha on enemmänkin boheemin villi ja vapaa. Omenapuissa näytti kypsyvän jo punaposkisia omenoita ja krassit kukkivat talon seinävierustoilla valtoimenaan. Tällaisilla pihoilla on muuten lasten kannalta lukemattomia salaisia ja hyviä piiloutumispaikkoja. Minä ihailin sisääntulokuistien jännän kaarevia muotoja ja mietin miten noinkin pienellä yksityiskohdalla voidaan tuiki tavallisesta kuistista tehdä mielenkiintoisempi.

Aurinko tulvi upeasti sisälle huonetiloihin ikkunoista saaden aikaan kauniita näkymiä eri huoneisiin. Entiset neljä hellahuonetta on vain enää muisto ajasta, jolloin näissä tiloissa on ollut erilliset asunnot neljälle eri asukkaalle perheineen. Hellahuoneet olivat aikoinaan suosittu asumismuoto eli yksi huone, joka oli varustettu puuhellalla toimi kokonaisen perheen kotina ja usein sinne vielä majoitettiin myös sukulaisia yövieraaksi. Hellahuoneiden koot olivat noin 18 m² - 22 m² eli verrattavissa yksiöihin nykyään. Koti toimi noina aikoina enemmän levähdyspaikkana kuin oleskelupaikkana kun tilaa oli vähän. Myöskään säilyttämistä tiloissa ei juurikaan ollut mutta toisaalta ihmisillä noihin aikoihin ei ollut kuin kaksi vaatepartta eli toinen arkeen ja toinen juhlaan. 

Supernaisellinen nurkkaus, jossa kaksi ikonista naishahmoa Audrey Hepburn ja Marilyn Monroe mustavalkokuvina seinällä. Legendaarinen Truman Capoten novelli Aamiainen Tiffanylla kääntyi myös elokuvaksi, jonka Holly Godlightlyn roolissa loisti Hepburn saaden parhaan naispääosan Oscarin roolistaan 1962. Marilynin kuvaa en suoraan osaa liittää mihinkään tiettyyn elokuvaan mutta saman aikakauden upeita kuvaotoksia ovat kyllä. Mustavalkokuviin liittyy minusta valtavasti voimaa ja tunnelatausta vaikka itse en juurikaan ota mustavalkokuvia. Talossa on muuten monia kauniita tapetteja hirsiseinien vastapainona. Ehkä tämä makuuhuone oli perheen vanhimman tyttären.

Vanha Husqvarnan ompelukone toimi pöytätasona - ehkä myös ompelukoneenakin vielä - jonka päälle oli kerätty rakkaita muistoja. Minua hymyilytti kun näin isoja simpukoita, joita meiltäkin löytyy kun olen pesunkestävä rapunainen horoskoopiltani. Huonetiloissa oli myös paljon kukkia - lue: auringonkukkia -  maljakossa ja muitakin viherkasveja. Harsokatoksella varustettu sänky oli myös sijoitettu upeasti suoraan ikkunan eteen. Tilojen pienen yksityiskohdat paljastivat, että talossa oli paljon naisenergiaa ja kauneutta esillä. Ehkä perinteinen mancave oli talossa jossain ulkopuolella tai sitten täällä ei asunut ollenkaan miehiä. 

Äärimmäisen kaunis oli myös tunnelmallinen "keltainen salonki" millä nimellä minusta tätä yhteistä oleskelutilaa voitaisiin nimittää. Tilasta löytyi sekä piano että myös televisio eli täällä saattoi musisoida muille tai katsella kun joku lauloi telkkarissa . Todella upea Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan valmistama keltainen Kiurujen yö -tapetti, jonka on suunnitellut muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiainen. Tapetti näki päivänvalon 1958 ja sen on edelleen yksi halutuimmista Pihlgren & Ritolan tuotteista. Samaa tapetti löytyy myös upean sinisenä. 

Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan perinteiset paperitapetit valmistetaan yli 90 vuoden kokemuksella Akaan Toijalassa. Kuosit painetaan aidolle tapettipaperille rotaatiopainomenetelmällä, jolla syntyvät pehmeät värit, elävä painojälki ja kaunis himmeä pinta. Minä olen kuolannut vuosia tuota sinistä Kiurujen yö -tapettia makuuhuoneeseeni. Sen alla näkisi varmasti ihan satumaisia unia!

Pihlajarinne on täynnä erilaisia ja laadukkaita tapetteja. Toisen tyttären huoneesta löytyi romanttinen Pariisi -teemainen tapetti, jossa mm. kaupungin kuuluisa nähtävyys Eiffel torni ja muiden Pariisin erilaisten elementtien yhteiseloa nyt seinäpinnalla. Huoneen väritys on aavistuksen vähemmän väriä sisältävä verrattuna muihin huonetiloihin joten ehkä huoneen asukas on valinnut juuri tämän värimaailman omaan tärkeään huoneeseensa. 

Talon toisen tyttären huoneessa oli myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia huone pullollaan. Valtava ryhmä pehmoleluja istui vielä tyttären sängyn päällä joten varmasti niitä vielä tarvitaan. Lempinallen rutistaminen antaa meille aikuisemmillekin lohtua kun maailma on murjonut ja on sellainen epämääräinen "siipi maassa olotila".  

Upea voimalause kirjoitettuna seinälle muistuttamaan siitä, että kaikki on hyvin!

Talon jokaisessa huoneessa taisi olla ihanan keltaisia auringonkukkia tunnelmaa luomassa. 

Pihlajarinteen keittiössä on aina kesäinen fiilis! Keittiön seinillä oli nimittäin ihana ruotsalainen Sandbergin Simons Äng tapetti, joka on saanut inspiraation juuri kesäiseltä niityltä. Suunnittelija on valinnut niityllä ollessaan yhdeksän eri kukkaa, jotka on on siirtänyt sitten tapetille. Aivan huikea kukkatapetti! 

Vanhan puuhellan - josta siis hellahuoneet olivat aikoinaan saaneet nimityksensä - päällä oli vanhoja valurautaisia paistinpannuja, joilla täällä varmasti paistetaan vaikkapa lettuja ja jotain hyvää kalaa aterialle. Huomasin tässä vaiheessa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaa, että olin aamusta lähtien kiertänyt taloja syömättä yhtään mitään. Koska aikatauluni oli etäkohteiden takia melko kireä oli pitänyt kyllä nestetasapainon kurissa mutta nälkä kurni vatsassa. 

Söpö naulakko, joka sopi juuri tuohon värikkäälle kukkatapetti seinälle. 

Viimeinen huone, johon kurkistin ennen kohteesta lähtöä seuraavaan kohteeseen oli perheen äidin oma makuuhuoneen. Makuuhuoneen lattialla olevan koiranpeti paljasti, että tässä talossa asuu joku nelijalkainen karvakaveri. 

Huoneen seiniltä löytyi myös täältä upea tapetti eli ruotsalaisen Boråstapetersin Graceful Living -mallisto. Huikeita aasilaisia värejä tapetissa ja myös lintuja tuomassa oman eksoottisen lisänsä tähän huoneeseen. 

Kaunis, värikäs ja paljon ideoita täynnä oleva koti löytyi siis Isnäsistä. Rohkeita tapetteja monissa huoneissa ja hauskoja sisustusideoita omaankin päähän muhimaan joksikin aikaa. 

Lisää Loviisan Wanhat Talot -postauksia on tulossa vielä muutamia lisää. Ilmestyvät kun olen ehtinyt kahlata valokuvani läpi ja jäsennellä näkemääni. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Karkkila - Högforsin työläismuseo on ulkomuseoalue, joka vie aikamatkalle menneeseen

 

Karkkilan kaupungista löytyy mielenkiintoinen vanha Högforsin ruukkialue 1820-luvulta, jossa katsottavaa riittää. Karkkilan ruukkimuseo Senkka on valimoteollisuuden historian erikoismuseo, jonka kohteita alueella ovat Suomen Valimomuseo, Högforsin masuuni ja Karkkila-Högforsin työläismuseo. Tässä postauksessa kurkistetaan miltä näyttää Fagerkullan kaupunginosassa sijaitseva ulkomuseoalue, joka kertoo ruukkilaisten kotioloista sekä asumisesta 1850-1990 -luvuilla. 

Alueelta löytyy punamultaisia vanhoja valkoisilla ikkunapuitteilla varustettuja asuinrakennuksia, joihin on sisustettu työläiskoteja eri vuosikymmeniltä. Fagerkulla kuuluu Högforsin ruukkialueeseen ja se on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun puolelta ja nämä löytyvät juuri Högforsin työläismuseon alueelta. 

Talojen ympärillä on ollut pieniå puutarhoja, omenapuita, viinimarjapensaita ja kasvimaita. 

Karkkilan ruukki sai alkunsa siitä, että Vihdin pitäjässä vuonna 1817 avattu Kulonsuonmäen rautakaivos alkoi tuottaa rautamalmia. Kaivoksen omistaneet Arvid Henrik Bökman ja Johan Jacob Drelick tarvitsivat rautamalmilleen jatkojalostuspaikan joten vuonna 1820 he rakensivat masuunin Karjaanjoen varrella sijaitsevan kosken rannalle. Kulonmäen rauta sopi sopi hyvin valamiseen joten pienimuotoinen valutoiminta käynnistyi samalla. 

Yhden talon pihapiirissä löytyi jännän värinen musta kukko ja kanojakin.  

Kunnon valimo valmistui vasta ruukkipatruunan Joseph Bremerin aikana. Valimossa tehtiin mm. patoja, pannuja, vesipyöriä, silitysrautoja, hautaristejä ja mortteleita. Konepaja valmistui 1842 ja vuonna 1853 putlaus- ja valssilaitos, joka tuotti kankirautaa. Alueelle virtasi työvoimaa muualta Suomesta, joten tarvittiin myös asuntoja työläisille ja syntyi Fagerkullan asuma-alue. 

Torppa v.1894 nimisen punamultaisen talon pihapiiriä ulkorakennuksineen. 

Työläismuseoalueelta löytyy kahdeksan talokohdetta. Opastetut talokierrokset aloitetaan punatiilisen Pakarin eli entisen leivintuvan luota. Olen muutamia vuosia sitten ollut vieraana ex-työkaverini juhlissa, jotka järjestettiin juuri Pakarissa ja oikein mukavat tilat viettää illanistujaisia. Tilassa toimii myös museokahvila Pakari. 

Sarlinin talossa v.1890 on työmiehen asunto, jossa sisustus on pelkistetyn minimaalinen. Jos muistan oikein opastuksesta tässä asunnossa olisi asuttu vielä 1990-luvulla melko askeettisissa oloissa. Talo Rauhala v.1890 on aikoinaan asunut peräti neljä perhettä. Torppa v. 1894 on tarjonnut kodin kahdelle perheelle vuosien saatossa. Jos mietitään asuntojen kokoa ja verrataan niin nykystandardeihin aikoinaan on asuttu paljon ahtaammin ja vähemmissä neliöissä. Toisaalta ihmisillä ei ollut tavaraakaan siinä määrin kuin mitä meillä on nykyään. Talon asukkailla oli arki- ja pyhävaatteet, joita käytettiin vuorotellen eli esimerkiksi vaatesäilytykseen ei talosta juuri tilaa tarvittu. 

Mäntylä niminen talo on puolestaan 1870-luvulta oli suunniteltu kahdelle perheelle. Kun työväestö omisti vain kaksi vaatepartta - toisen arkeen ja toisen juhlaan - ei myöskään muita tavaroita ollut kuin ihan vain välttämätön kodissa. Kun ei ollut viihdykkeenä televisiota tai radiota tehtiin käsitöitä tai muita puhdetöitä ajan kuluksi. Jos talon emäntä sai ostettua oman Singer ompelukoneen oli perheelle helppo tehdä uusia vaatteita ja ompelukoneen avulla saattoi ansaita myös rahaa ompelemalla muille.

Työväenasunnoissa suosittiin päästävedettäviä sänkyjä, jotka päiväsaikaan toimivat tavallisina istuimina huonetilassa. Karkkilassa oli pienelle lapselle kehto mutta Helsingin Kirstinkujan Työväenasuntomuseossa olen nähnyt kun pikkuvauvalle on pedattu nukkumapaikaksi auki vedetty piironginlaatikko. Myös kokoontaitettavia pukkisänkyjä voitiin käyttää koska ne oli helppo laittaa syrjään päiväsajaksi.

Rukki huoneessa kertoo siitä, että talon emäntä ja naispuoleiset asukkaat ovat kehränneet lampaanvillasta lankaan, josta on sitten neulottu talvea varten villapaitoja, villasukkia ja lapasia. 

Omissa kotinurkissa oli myös hyvin tavallista majoittaa sukulaisia ja tuttaviakin, jotka tarvitsivat syystä tai toisesta majapaikkaa. Minun isoäitini puheessa vilahteli sana "kortteeri", joka tarkoitti juuri tällaista väliaikaista majapaikkaa, yöpymismahdollisuutta jos tuli vaikka töihin toiselta paikkakunnalta ja tarvitsi asunnon. Isoäitini vielä jatkoi "Sopu sijaa antaa."

Yhden Karkkilan työläismuseon taloista katossa roikkui himmeli, joka liitetään vahvasti joulunvieton perinteisiin. Syksyllä sadonkorjuun jälkeen valmistettu himmeli kyllä ripustettiin tuvan kattoon roikkumaan joulun aikaan mutta se sai myös olla siellä aina kesään ja juhannukseen saakka. Keskikesän juhlassa himmelit perinteisesti poltettiin. Kaunis olkihimmeli ei ollut vain koriste vaan sen uskottiin takaavan myös viljan riittävyyden ja lupaavan samalla hyvää uutta satoa. Mitä suurempi himmeli sitä parempi sadosta saattoi tulla!

Niklarimestari Caveniuksen talo on v.1890 poikkesi väritykseltään muista alueen taloista. Samalta vuosikymmeneltä oleva Parvin talo oli ainoa yksityiskäytössä oleva rakennus joten sinne ei päässyt kurkistamaan. Lisäksi museoalueelta löytyy erillinen ulkorakennus, johon oli sijoitettu ellen väärin muista talojen puuceet eli käymälät. Ehkä tuossa rakennuksessa oli myös yhteinen saunatila. 

Työväenasunnoissa sisustuksia oli monilta eri aikakausilta. Selkeästi kun vararallisuus lisääntyi ilmestyi kotiin myös esimerkiksi Arabian posliini astiastoja. Puuhellojen päällä oli myös Högforsin omassa ruukissa valmistettu esineitä, joita käytettiin ruoan valmistamiseen. Oli myös hauska katsoa minkälaisissa pakkauksissa esimerkiksi kahvia tai sokeria on myyty 1930-1940 -luvuilla. 

Hauskan kekseliäs yksityiskohta löytyi myös kahden eri kodin keittiöiden väliltä. Yhden keittiökaapin takaseinän voi tarvittaessa irrottaa ja saada näin sekä näkö- että puheyhteyden viereisen asunnon emäntään siinä keittiöpuuhien välissä. En muista mitä termiä museossa vierailua opastava henkilö käytti mutta ideana kaapissa oli ollut kanssakäyminen naapurin kanssa askareiden lomassa. 

Keittiöiden välissä olevan yläkaapin tausta oli irrotettava, joka mahdollisti kanssakäymisen naapurinrouvan kanssa siinä keittiöpuuhien välissä. Voisiko tätä ehkä nimittää "jouruilukaapiksi"?

Putkiradio oli ilmestynyt jo 1950 -luvun olohuoneeseen ja näytti siellä vanha kunnon gramofonikin vielä olevan uuden aparaatin vieressä. Rottinki oli noihin aikoihin kuuminta hottia sisustuksessa joten tässäkin kodissa on ollut lampunvarjostin suosikkimateriaalista. 

1960-luvun kodissa ollaan jo siirrytty aikaan jolloin olohuoneessa on televisio. Ensimmäinen tv-lähetys tapahtui 1955 Teknillisen korkeakoulun radiolaboratoriosta Albertinkadulta. Säännöllinen lähetystoiminta käynnistyi Helsingissä maaliskuussa 1956 ja saman vuoden lokakuussa paikalliset harrastajat aloittivat TV-lähetykset myös Turussa. Hauska yksityiskohta on se, että televisiossa oli puinen ulkokuori ilmeisesti luomassa sille myös kalusteellisuutta sekä arvokkuutta. 

Televisio kodin olohuoneen pöydältä löytyi legendaarinen Elokuva-Aitta, joka ilmestyi vuosina 1932-1968. Lehti oli keskittynyt elokuviin ja se oli aikoinaan Suomen suurin elokuvajulkaisu. Vuonna 1952 lehden levikki oli 30500. Kukapa muu 1967 lehden kannessa oli kuin Danny, jonka ura oli alkanut Islanders yhtyeessä yhdessä Pepe Willbergin kanssa 1964. Vuonna 1967 Danny tunnettiin jo mm. hitistään Kesäkatu, joka oli julkaisu 1966. Ihan varmasti tässäkin työväen asunnossa naiset ovat kirkuneet kun Danny on laulanut radiossa tai televisiossa. 

Myös 1960-luvun muotia oli hauskasti esillä asunnossa kun perheen äiti papiljotit eli tarkemmin sanottu siis hiusrullat päässään on tehnyt jotain kotiaskareita värikkään esiliinansa kanssa. Ehkä taustalla on radiossa laulanut vaikka Danny tai joku muu kuuma tähtiartisti.

Karkkila - Högforsin työläismuseo oli avoinna kesällä 12.6. - 13.8. klo 12-16 viikon jokaisena päivänä. Muuten museo on avoinna tilauksesta. Talojen sisätiloihin tutustuminen tapahtuu vain opastetuilla museokierroksilla. Museokortti kohde. Tulossa postauksia sekä Suomen Valimomuseosta että Högforsin masuunista joten nämä kaikki kohteet voi ottaa kerralla haltuunsa. Karkkila on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. 

Mimmin vatsapöpö, ampiaisenpistos käsivarteen ja kotijuttuja

 

Viimeksi kuluneeseen viikkoon on mahtunut sekä mukavia että niitä vähemmän mukavia tapahtumia. Olin juuri ehtinyt kehuskella tutulle koiran ulkoiluttajalle kuinka Mimmi on ollut koko kesän ihan terve eikä yhtään punkkiakaan ole valkomustasta turkista löytynyt. Seuraavana päivänä eli tiistai iltana viikko sitten Mimmi kävi illalla nuuhkimassa kuivamuonakippoaan syömättä murustakaan ruoasta. Ajattelin, että seuraavana aamuna Royal Canin Jackrussell kuivamuona olisi ihan varmasti syöty alle minuutissa kupista. Toisin kävi eli siihen ei edes koskettu. Ehkä vain kuuma ilma oli saanut sen ruokahalun katoamaan. Seuraavana aamuna kävi taas sama juttu eli ruokakupilla käytiin toki tarkistamassa mitä olisi tarjolla mutta siihen ei koskettu. Kun teimme iltapäivälenkkiä huomasin, että Mimmi vatsa oli aavistuksen löysällä joka sitten iltaa kohden muuttuikin lähes vesiripuliksi. 

Soittelin torstaina puolenpäivän aikaan Espoon eläinsairaalaan ja kyselin aikaa Mimmin omalle eläinlääkärille. Eläinlääkäri Tarja Forell oli vielä kesälaitumilla joten päätin mennä puoli neljän aikaan päivystykseen odottamaan vapaata lääkäriä koska kaikki varattavissa olevat ajat olivat jo menneet. Kuuteen mennessä oli eläinhoitaja käynyt ottamassa Mimmiltä yleiset terveystiedot ylös ja samalla mitattiin myös lämpö, joka oli aavistuksen koholla. Eläinlääkärissä Mimmi on aina todella vilkas eli hoitaja mietti olisiko lämpö voinut nousta ihan innostuksesta. Ilta kahdeksalta kävin ilmoittamassa, että lähdemme kotiin koska minua painoi jo nälkä sekä jano ja Mimmikin olisi selkeästi halunnut ulos tai kotiin. Ystävällinen eläinhoitaja varasi meille seuraavalle aamulle ajan kello 10 Omaeläinklinikka Remediumiin Friisilässä ja Espoon eläinsairaalan kaikki ajat oli jo varattu. 

Eläinlääkäri kuunteli Mimmin keuhkot ja suolistoäänet, paineli sen vatsan, katsoi ikenet, tarkisti nestetilannetta sen turkista ja otatti myös pienen verenkuvan koska kuumemittari näytti nyt 39,9 °C eli koiruudella oli selkeästi kuumetta. Verikokeesta paljastui, että Mimmin CRP oli todella koholla mutta onneksi sen maksa- ja munuaisarvoissa ei ollut poikkeamaan. Iltahämärissä olen monta kertaa pelännyt, että Mimmi ottaa ruohikolta sieniä suuhunsa koska hän on tehnyt niin aiemminkin. Tai syö muuten jotain epäsopivaa, joka sotkee sen vatsan aiheuttaen gastroendriitin kuten eläinlääkärin diagnoosissa luki. 

Antibiootit alkoivat todella nopeasti tehota ja lisäksi saatiin pahoinvointilääkettä (vaikka Mimmi ei ollutkaan oksentanut), pektiinitabletteja sitomaan ulosteen nestettä ja vanhaa kunnon Inupect fortea tukemaan suoliston hyvinvointia. Mimmin tilanne helpotti todella nopeasti ja huomenna nautitaan viimeinen abtibiootti. Mimmi on taas puuhakas oma itsensä. Minun täytyy varata uusi labrakoe aika, jotta pystytään tarkistamaan CRP:n laskenee normaaliin. 

Minua puolestaan pisti ampiainen kun olin isäni kanssa kahvila Kampelassa Aurinkolahdessa. Olimme jo edellisellä kerralla  todenneet, että ampiaiset vai pitäisi käyttää termiä ampiaisparvet piinaavat kahvittelevia ihmisiä. Nautimme silloin pannukakkua kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa kunnes yhtäkkiä jostain pölähti pöydälle ja suoraan pannukakkulautasille kymmenittäin ampiaisia. Viime viikolla kahviteltiin kahvila Kampelan "lasihuoneessa". Kun otin kahvilan sisältä kahvia sekä voileipiä tunsin oudon piston käsivarressani. Päästyäni "lasihuoneeseen" huomasin, että pieni pistokohta oli jo turvonnut ihan hurjasti ja sitä kirveli. Minua oli siis purrut ampiainen. Onneksi en saanut anaflyksista shokkia ampiaisenpistoksesta kuten hyvä ystäväni vaan selvisin siitä turvotuksella, säryllä ja inhoreaktiolla.

Kahvikaan ei lohikatkarapuleivän kanssa kahvila Kampelan "lasihuoneessa" ollut kovin nautinnollista kun kättäni särki ampiaisenpistos. Vasta myöhään illalla nukkumaan mennessä käden turvotus oli jo melko hyvin laskenut vaikka raajaa edelleen jomotti. Yritän myös ymmärtää tilannetta ampiaisten kannalta koska niiden elämässä on tapahtunut loppukesästä todella isoja asioita. Syksyn lähestyessä vanha kuningatar kuolee eikä pesään tule enää uusia toukkia. Työläisampiaisten elämän tarkoitus on yhtäkkiä kokonaan hävinnyt koska pesässä ei ole huolehdittavia toukkia. Itse asiassa koko ampiaispesä on romahtamispisteessä. Kaipa siinä sitten tulee tuikittua piikillään vaikka ihan viattoman ihmisen käsivarteen.  

Kotona olen vähän vaihdellut erilaisten asetelmia paikkoja. Aika harvoin lähden siirtelemään huonekaluja kotona koska niille on aika optimaaliset paikat jo valittu eri huoneista. Kun minua alkaa joku juttu tympimään voin seuraavana päivänä juurikin muuttamalla pieniä asioita huonetilassa tai kuten minä niitä kutsun "asetelmia" luoden saada aikaan ihan uuden ilmeen. Hyvinkin pienillä asioilla tekee ihan erilaisen interiöörin kotiinsa. Kuvan kiinalainen soturi onkin jo esitelty marjonmatkassa Instagramin puolelle eli tein hyvän nettishoppailun Lappeenrannassa sijaitsevasta Grandee Orchidée interior centeristä. Kurkkaa IG-puolelta lisätietoja ostoksesta ja ota samalla minun IG-tili seuraukseen. 

Ennen joulua löysin Sellon Rustasta aivan ihania "läpinäkyviä pöytävalaisimen jalkoja". Minulla on Pentikin lähes vastaava mutta suurempi valaisinjalusta, joka olen löytänyt Fidasta käytettynä. Kukalliset varjostimet ovat alun perin Ikeasta mutta omani ostin myös Fidasta ja olivat ihan uusia nekin. Ikkunalaudalla minun Nanny Still aarteeni eli kaksi Stella Polaris pulloa sekä vihreä Flindari karahvi. 

HUOM! Sellossa ei todellakaan ole Rustan liikettä vaan se on Mankkaalla samassa kompleksissa mistä löytyy Tokmanni, Lidl, Peten koiratarvike, KotiPizza jne. 

Tuota panamalaishattua on kyllä pidetty parvekkeelle päässä ettei ikävä auringonpistos tai lämpöhalvaus iskisi. Kun olen istunut parveketuolissa lukemassa Agatha Cristien ja Simenon Maigretin dekkareita on hyvä olla joku hattu viilentämässä ja kannullinen viileää juomaan käsillä. Onneksi meidän parveke on säilynyt ampiaisvapaana ainakin toistaiseksi. Viikko sitten näin parvekkeella sudenkorennon mutta kun ehdin hakea kameran oli sudenkorento jo lentänyt seuraavaan kohteeseen. 

Makuuhuoneen Lack-hyllyssä minulla on "ympäri vuoden oma hiekkaranta simpukoilla ja kotiloilla". Olohuoneen pöydällä meillä on kesällä aina muistuttamassa keväästä ja kesästä sekä hiekkarannoista isoja synteettisiä simpukoita, jotka on siis ostettu sisustusliikkeessä. Rapu-naiselle on tärkeää, että näitä "vesielementtejä" on läsnä. 

Perinteiseen raidalliseen entisaikojen uima-asuun pukeutunut kaveri on löytö kirpparilta. Nämä meriaiheiset esineet tulevat olemaan meillä aika pitkään syksyyn vielä esillä koska minähän olen se ikuinen kesänvenyttäjä. Kuljen taas myös sukitta pitkälle syksyyn ja kesämekkoihin voi hyvin lisätä villatakin ettei palele. 

Perjantaina alkaa syyskuu ja tässä on viime päivinä saatu kyllä vettä ainakin meillä Espoossa ihan huolella. Toisaalta eilen oli ihan aurinkoinen päivä ja lämpöäkin oli 18 °C. Tälle päivälle luvattiin hurjia ukkosia mutta meillä ei niitä ainakaan vielä ole näkynyt. Viikonlopulle ja ensi viikon alkuun on ennustettu taas aurinkoa. En ole vielä luovuttamassa kesästä!