Nyt on aika tukea paikallisia pienyrittäjiä - Kalevankadun Lempi Day Spa

Pandemian vallitessa on meidän jokaisen elämä mutkistunut ja vaikeutunut normaalista. Kun virus (en vieläkään suostu kirjoittamaan tuon pirulaisen nimeä) jatkaa leviämistään talous heikkenee ja kaikkein ahtaimmalla ovat lukuisat pienyrittäjät. Tavarat eivät liiku kun yrittäjä ei saa tilauksia asiakkaitaan. Kun me kuluttajat rajoitamme liikkumistamme emme voi myöskään käyttää pienyrittäjien tarjoamia palveluita ja joudumme perumaan jo aiemmin sovitut työt.

Nyt jos koskaan on aika tukea paikallisia pienyrittäjiä ja luottaa myös tulevaisuuteen. Kun tuemme paikallista yritystä turvaamme myös jatkossa palvelut lähellä sekä ylläpidämme oman paikkakunnan tuotantoa, palveluita, taloutta ja työpaikkoja. Tilataan siis pienyrittäjien verkkokaupoista, ostetaan lahjakortteja ja käytetään kotiin kuljetusta! 

Pave Maijasen ikivanhan biisin sanoja hiukan mukaillen 

"Pidä huolta itsestäs

ja niistä jotka kärsii

Anna apua sille

joka elääkseen sen tarvii.

Sillä jokainen

joka apua saa

sitä joskus tajuu myös antaa

tajuu myös antaa"

Minä haluan kertoa rentouttavasta vierailustani Lempi Day Spassa jo helmikuussa ja tukea näin Marian yritystä sekä vinkata teille muille mitä palveluita hän tarjoaa Kalevankadun hoitolassaan. Hoitola on tällä hetkellä suljettuna mutta voitte seurata tilanteen kehittymistä yrityksen Facebook sivun kautta. Lahjakortteja voi tilata edelleen ja kaikki hoidot poislukien kausihoidot saat nyt -20% alennuksella.

Lempi Day Spa sijaitsee tunnelmallisella sisäpihalla osoitteessa Kalevankatu 17 b. Vaikka ollaan ihan Helsingin ytimessä niin sukeltaessani sisälle ihanan vanhan talon porttikongista tuntui, että kaikki liikenteen melu ja hälinä jäi taakse. Mikä parasta sain autonikin parkkiin ihan hoitolan eteen. Menin hoitoon kiireisen työpäivän jälkeen mutta astuessani sisälle Lempi Day Span ovesta jätin ulkovaatteiden kanssa kaiken stressin taakseni. Ennen hoidon aloittamista nautin kupillisen höyryävää teetä ja Maria kertoi minulle vähän tarkemmin Lempi Day Spasta.

Lempi Day Spa tarjoaa ainutlaatuisia hemmotteluhoitoja, jotka hellivät sekä kehoa että mieltä. Maria kertoi, että hoitolassa yhdistetään tuhansia vuosia vanha itämainen viisaus ja modernit länsimaiset opit hoidoiksi, jotka tukevat hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Lempi Day Spassa keho ja mieli rauhoittuvat koska sisällä hoitolassa on vain yksi asiakas kerrallaan. Hoitorituaalia eivät keskeytä toiset asiakkaat tai pirisevät puhelimet. Hoitolassa ei ole odotustilaa eli kun saavut sinne ja lähdet pois et edes kohtaa toista asiakasta.

Maria tarjoaa Lempi Organic-hoitoja, aistillisia Comfort zone -sarjan spa-hoitoja sekä vuodenaikojen mukaan vaihtuvia kausihoitoja sekä erilaisia holistisia hoitoja. Comfort zone -hoidoista olen kirjoittanut ihan blogin alkuaikoina postauksia. Huomasin kaapin päällä tutut itämaiset kulhot ja muistin elävästi omia hoitokokemuksia näiden kulhojen kanssa vuosia sitten. Tibetan Sound Ritual kestää 90 minuuttia ja se on todella elämyksellinen rituaali, joka yhdistää tiibetiläiset kulhot, kaksi erilaista kokovartalohierontaa ja aromaterapeuttisia öljyjä.

Toinen lempihoitoni Comfort zone spa-hoidoista on Tranquillity Ritual, jota ei blogissa ole vielä koskaan esitelty. Tämä hoito kestää myös 90 minuuttia ja kertaakaan en ole selvinnyt siitä nukahtamatta itse hoidon aikana. Jos haluaa itsensä todella flow-tilaan niin hoidossa käytettävät ylelliset, ravitsevat ja hemmottelevat öljyä sisältävät Tranquillity-sarjan tuotteet takaavat sen. Hoito rentouttaa vartalon, rauhoittaa mielen ja hoidon aikana myös kasvot saavat puhdistuksen, kuorinnan, kaksi eri naamiota ja hieronnan. Toivottavasti pääsen esittelemään tämän luxus-hoidon teille kun elämämme on taas normalisoitunut.

Kuva Lempi Day Spa

Olin helmikuussa nauttimassa Feet & Hand Ritual hoidosta, joka kestää 75 minuuttia. Hoitoon sisältyy jalkakylpy, Tranquillity -alkurentoutus sekä ihoa pehmittävä kuorinta jaloille. Hoito jatkuu käsien puhdistuksella ja kuorinnalla, jonka jälkeen kämmenille levitetään hoitava savinaamio. Hoito huipentuu tehokkaaseen Qhaqoi hierontaan jaloille ja käsille lämpimiä kiviä hyödyntäen. Hoito ei sisällä kynsien hoitoa tai kovettumien hoitoa.

Kuva Comfort zone

Ensimmäisenä sain upottaa työpäivästä väsyneet jalkani veteen. Istuin korituolissa ja jalkani kylvetettiin Specialist ritual wash -jalkakylvyssä. Kylvyn aikana jalkani ja sääreni kuorittiin Specialist scrub -kuorintavoiteelta. Pedikyyrissä käydessäni olen aika kova kutiamaan jaloistani mutta Marian käsittelyssä ei edes tästä ollut vaivaa. Jalkani kuivattiin ja seuraavaksi siirryttiin lämmitetylle hoitopedille.

Tranquillity Welcome Ritual on osa kaikkia Comfort zone -hoitoja. Tässä rentoutusrituaalissa käytetään ihanan tuoksuista aromaterapeuttista tuoksusekoitusta, syvähengityksiä, rentouttavia paineluita, venytyksiä niska-hartiaseudulle sekä lyhyt päänahkahieronta. Rituaalin lopuksi tuoksusekoitusta painetaan tippa ohimoille ja silmien päälle levitetään lämpöinen kompressi.

Tranquillity blend -tippoja painellaan hellästi myös jalkojen pulssialueille ja kiedotaan jalat lämpöisiin pyyhkeisiin, joissa on lisäksi lämpimiä kiviä. Myös vatsachakrojen päälle asetellaan lämpimiä kiviä.

Seuraavaksi hoidossa siirrytään tekemään käsihoitoa, jossa käsiäni siveltiin jännällä siveltimellä, joka oli kastettu Ritual wash -kylpytiivisteeseen ja tiiviste hierottiin käsiini. Luulen, että tässä vaiheessa aloin jo torkkua mutta kuulin Marialta hoidon jälkeen, että seuraavaksi kädet ja käsivarret oli kuorittu, jonka jälkeen niille oli levitetty käsinaamio. Muistan uneni läpi, että sain kämmenieni alapuolelle ihanan lämpöiset kivet ennen kuin kädet kiedottiin pyyhkeisiin.

Seuraavaksi Maria on siirtynyt jalkoihini, joita oli hierottu öljyllä ja kuumilla kivillä ennen Qhaqoi hierontaa. Lopuksi jalkoihin oli vielä hierottu Foot Specialist jalkabalmia. Käteni olivat saaneet samanlaisen hoitorituaalin ennen Hand Specialist käsivoidetta.

Minua "heräteltiin" rentouttavan hoidon jälkeen. Sain rauhassa pukeutua ja juoda lasillisen vettä. Loppupäivän tunsin oloni hyvin rentoutuneeksi ja sekä jalkani että käteni tuntuivat suloisen pehmeiltä monta päivää. Oloni oli myös illalla todella raukea ja menin tavallista aikaisemmin nukkumaan.

Kuva Comfort zone

Mikä parasta hoidossa käytettävät Comfort zone Specialist tuotteet eivät sisällä silikoneja, parabeenejä, lisättyä keinotekoista tuoksua, MIT-säilöntäainetta, alkoholeja, eläinperäisiä raaka-aineita, väriaineita ja mineraaliöljyä. Tuotteet ovat 95% luonnollista alkuperää (vaihtelee tuotteittain 95,10 - 96,48%).

Muut hoidossa olevat tuotteet ovat ammattilaiskäyttöön mutta Specialist käsivoidetta (20€), jalkavoidetta (20€) ja öljyä (20€) voi ostaa myös Lempi Day Spasta itselleen kotiin.

Kiitos Marialle ja Lempi Day Spalle ihanasta hoitolakokemuksesta. Me tapaamme vielä kun nämä vaikeat ajat on voitettu ♥

Kurkistus Alvar Aallon kotitaloon Riihitiellä

Sibelius, sauna ja sisu ovat meidän suomalaisten ikonista yhteistä omaisuutta ja määritelleet myös kansallista identiteettiämme. Sisulla on selviydytty vaikeista ajoista ennenkin ja saunan leppeissä löylyissä ovat murheet hetkeksi hälvenneet. Kun Sibeliuksen Finlandia-hymni kajahtaa soimaan menee se luihin ja ytimiin mahtipontisella herkkyydellään. Minä nostaisin tähän suomalaisuuden pyhään kolminaisuuteen mukaan myös arkkitehti Alvar Aallon. Aalto on ehdottomasti tunnetuin suomalainen arkkitehti ja Artekin kautta myös hänen muotoilemansa tutut esineet ovat osa suomalaista asumista ja kotejamme.

Ajattelin tänään tarjota täällä blogissa nojatuolimatkan tämän epidemian keskellä. Kävin itse 31.joulukuuta 2019 vierailulla Alvar Aallon kotitalossa Riihitiellä Munkkiniemessä. Nyt paikka on toki kiinni Valtioneuvoston linjauksen johdosta 13.4. asti.

Alvar Aallon kotitalo, kuvaaja Maija Holma

Alvar Aallon kotitalo on "poikkeuksellinen museo", johon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Talo on Alvar Aalto Säätiön hallinnoima ja kierrokset järjestetään pääsääntöisesti englanniksi koska vierailijoita on ympäri maailmaa. Alvar Aallon kotitalo on arkkitehtuurin ystävien "suosittu pyhiinvaelluspaikka". Kun kurkistetaan sisään arkkitehdin omaan kotiin on tunnelma myös vierailulla ihan erilainen kuin normaalisti museoissa. Oppaat ovat asialleen todella omistautuneita virtuooseja kertomaan talosta ja asumisesta siellä.  

Elettiin vuotta 1934 kun Alvar Aalto hankki vaimonsa Ainon kanssa tontin Munkkiniemestä. Nykyinen Riihitie oli silloin lähes luonnonvaraista ympäristöä, josta oli myös esteetön näkymä merelle. Aalto mieltyi alueeseen ollessaan laatimassa ehdotusta Laajalahden rantojen rakentamisesta  M.G. Stenius -yhtiölle. Hanke ei koskaan toteutunut mutta elokuussa 1936 valmistui oma talo.

Talosta suunniteltiin sekä Aallon perheen kotitalo että myös arkkitehtitoimisto. Seisoessaan talon edessä Riihitiellä näkee selkeästi jo talon ulkomuodosta miten kaksi erilaista käyttötarkoitusta on erotettu toisistaan. Otin talosta lukemattomia ulkokuvia mutta joulukuun hämärä iltapäivä pakotti minut lopulta lainaamaan yhden valokuvan Alvar Aalto Säätiön sivuilta.

Toimistosiipi on valkoiseksi kalkittua tiiltä ja se on kapeampi myös rakennusmassaltaan. Tässä osassa näkyy ikkunasijoittelussa vielä selkeitä viitteitä funktionalismiin. Asuintilojen ulkomateriaali on puolestaan tummaksi käsiteltyä puurimaa. Rakennuksessa on tasakatto ja etelään aukeava suuri terassi. Postauksen loppupuolella löytyy kuva näkymästä terassin yhteen nurkkaukseen.

Sympaattinen pääovelle johtava liuskekivipolku/rappunen pehmentää muuten aika sulkeutunutta julkisivua. Rakennusta on pehmennetty myös viherkasveilla. Talossa on jo nähtävillä viitteitä uudenlaisesta Aallosta ja hänen romanttisemmasta funktionalismistaan. Talossa on käytetty myös runsaasti puuta pintamateriaalina ja sieltä löytyy peräti neljä tiilitakkaa. Aallon oma kotitalo Munkkiniemessä on jo ennakoinnut Noormarkkuun 1939 rakennettavaa Villa Maireaa, jossa vierailin kesällä 2015.

Tutustuminen Aallon kotitaloon aloitetaan työtilojen puolelta. Tässä kotitalonsa toimistossa Aalto viihtyi usein vielä senkin jälkeen kun virallinen toimistorakennus Aalto Ateljee rakennettiin 1955-1956 Munkkiniemeen osoitteeseen Tiilimäki 20. Aalto Ateljeessa käyn työni puolesta säännöllisesti ja sekin on yhden blogipostauksen arvoinen paikka jossain vaiheessa.

Työtilojen puolella on juuttikankaalla verhoiltuja seiniä ja jännä parviratkaisu. Seinälle olkihatun viereen on ripustettu hakaviivaimia, joita arkkitehdit ovat käyttäneet aikoinaan piirtäessään. Aallon työpöytä ikkunanurkkauksessa on tarjonnut joskus näköalankin merelle.

Arkkitehtityö on Aallon aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin tehty käsin. Näihin aikoihin arkkitehtipiirrokset piirrettiin käsin piirutuspöydällä ja jos teki virheitä ei niiden korjaaminen ollut yhtä helppoa kuin nykyään. Arkkitehdit käyttivät perinteisiä sabluunoita, suhdeviivaimia, geokolmioita, piirtimiä, piirustuslevyjä, astelevyjä jne. apunaan piirtäessään.

Luonnokset tehtiin lyijykynällä skissi- eli luonnospaperille. Lopulliset piirustukset puolestaan piirrettiin Rapidograph-tussilla joko kuultopaperille tai muoville, joihin tehtiin muutoksia raaputtamalla edellinen piirrosviiva pois. Lyijykynäviivat saatiin pois pyyhekumilla joten siksi arkkitehtdin pöydällä oli aina myös tuollainen pieni harja roskien pois harjaamista varten. Vasta 1990-luvulla aloitettiin tehdä arkkitehtipiirustuksia tietokoneavusteisella suunnittelulla.

Seuraavaksi siirryttiinn Aaltojen asuintilojen puolelle ja isoon olohuoneeseen. Olohuonetta hallitsee musta flyygeli, jota Aino Aalto soitti mielellään. Koko olohuoneen sisustus on suunniteltu flyygelin ympärille. Tuoli flyygelin edessä on Ainon suunnittelema ja flyygelin kannen päällä on hänen valokuvansa. Aino Aalto sairastui yllättäin rintasyöpään ja hän kuoli vuonna 1949. Alvar Aalto avioitui tämän jälkeen Aallon toimistossa työskennelleen Elissa Mäkiniemen kanssa 1952. Elissa ja Alvar Aallon yhteiskuva löytyy olohuoneesta myös Artekin hyllyn päältä.

Aaltojen olohuoneesta löytyi paljon tuttuja esineitä. Legendaarinen A331 riippuvalaisin tai Mehiläispesä kuten sitä myös kutsutaan roikkuu olohuoneen katosta. Valaisin suunniteltiin alun perin Jyväskylän yliopiston tiloihin 1953. Lattiavalaisin A809 suunniteltiin puolestaan ranskalaisen galleristin ja taiteenkeräilijän Louis Carrén Pariisin lähellä sijaitsevaa taloon, jonka Aalto suunnitteli 1959. Seeprakankaisen muodokkaan ja mukavan 400 nojatuolin Alvar Aalto suunnitteli vuonna 1936 Milanon triennaalin näyttelyä varten. Tuoli palkittiin Milanossa ja sitä kutsutaan myös leikkisästi Tankki tuoliksi.

Sisustus ja kalusteet ovat modernin tyylikkäitä ja ajattomia. Vaikka ollaan suuren suomalaisen ikoni arkkitehdin kodissa on siellä hyvin kodikas ja lämmin tunnelma. Ikkunan alla olevaan kukka-astiaan on kerätty paljon viherkasveja ja lattialla on marokkolainen Beni Ouran-villamatto.

Ruokailutilan kiinteän kaapiston on suunnitellut Aino Aalto. Keittiön puolelta on ruokailutilaan erillinen luukku, josta on voitu tarjoilla ruokaa. Tarjoiluluukku on osa ruokatilan puolelle avautuvaa vitriinikaappia astioiden säilyttämistä varten. Ruokahuoneessa on paljon luonnonmateriaaleja ja skandinaavisuutta. Poikkeuksena yksinkertaisuuteen ovat Alvar ja Ainon Aallon häämatkaltaan Italiasta tuomat koristeelliset tuolit.

Kun noustaan alakerran eteistilan kautta portaita tullaan yläkertaan. Viihtyisästä takalla varustetusta oleskelutilasta avautuvat ovet kerroksen muihin huoneisiin. Ison makuuhuoneen vaatehuoneessa on Aallon vanhoja hattuja ja takkikin naulakossa muistutuksena itse arkkitehdistä. Kaikissa makuuhuoneissa on lattiamateriaalina luonnonmukainen linoleumi. Huoneiden kalusteissa näkyy paljon tälläkin hetkellä suosittua rottinkia, jota on käytetty myös kaihtimissa ja sängynpäädyssä. Aino Aalto suunnittelemat rottinkituolit voisivat hyvin olla omassa kodissani tänään.

Talon kylpyhuoneessa on tuttuja pesualtaita Paimion parantolasta. Alvar Aalto voitti Paimion parantolan kilpailun ja vuosina 1929-1933 rakennettiin keuhkosairaiden potilaiden sairaala mäntymetsän keskelle Paimioon. Huoneiden pesualtaat oli suunniteltu siten, että hanavesi valuisi niissä mahdollisimman hiljaa. Tästä voit kurkistaa minun vierailuun Paimiossa syksyllä 2017.

Käynti Alvar Aallon kotitalossa on elämys. Se on todellinen aikamatka menneeseen mutta samalla huoneista löytyy paljon yhtymäkohtia juuri tälla hetkellä sisustuksessa vallitseviin trendeihin. Vierailu kestää noin tunnin. Varsinainen opastus noin 45 minuuttia riippuen paljonko ryhmä esittää kysymyksiä oppaalle. Opastuksen jälkeen tiloissa voi vielä kierrellä omaan tahtiin. Alakerrasta löytyy museokauppa ja siellä on myynnissä mm. Alvar Aallosta kertovia taidekirjoja. Itse kotimuseossa ei ole odotustilaa eli sisälle pääsee vasta kun kierros alkaa.

Maailma hei, älä anna sun valojen sammua

Minun piti tänään julkaista blogissa jotain ihan muuta kuin tämä kirjoitus. Olinhan jo pari kertaa aiemmin sivunnut Wuhanista maailmalle lennähtänyttä pelottavaa mustaa joutsenta. En tohtinut edes kirjoittaa sen oikeaa nimeä ruudulle vaan käytin aina jotain kiertoilmaisua. Huoli tulevasta painoi mieltäni viimeiset viikot. En vouhonnut mutta tunsin tarvetta käsitellä asiaa. Välillä minusta tuntui, että olin tämän epävarman tunteeni kanssa ihan ypöyksin. Moni ystävä kohautti vain olkapäitään sanoen ettei kannata tuhlata energiaa turhaan. "Viruksia tulee ja menee koko ajan" lohdutti yksi. Toinen vakuutti "Maailma on täynnä paljon vaarallisempia tauteja." Kolmas valisti "Ihmisiä kuolee päivittäin influenssaan enemmän joten so what." 

Hallituksen iltapäivän tiedotustilaisuuden jälkeen kaikki muuttui. Pääministeri Sanna Marin kertoi, että Suomessa otettaisiin käyttöön valmiuslaki. Tätä valmiuslakia ei ole sovellettu Suomessa koskaan. Vastaavanlaista, kriisitilanteita varten laadittua lakiakin käytettiin viimeksi sotien aikana. Tänään oli todella historiallinen hetki. Uskon, että moni meistä tulee muistamaan tämän päivän samoin kuin vaikkapa 11.syyskuuta vuosia sitten. Se valmis postaus kepeämmästä aiheesta sai jäädä odottamaan. Halusin tätä kirjoittamalla jäsentää myös omia ajatuksiani.

Valmiuslaki rajoittaa paljon meidän suomalaisten elämää mutta lain tarkoituksena on suojata väestöä poikkeusoloissa. Ihmisten liikkuvuutta ja kokoontumista rajoitetaan. Isot yleisötilaisuudet ovat kiellettyjä. Museot, teatterit, kirjastot, liikuntapaikat, harrastustilat ja koulut suljetaan. Maailmalla matkailevia suomalaisia kehotetaan viipymättä palaamaan kotimaahan koska rajat suljetaan kohta. Ulkoministeriö ei suosittele matkustamista myöskään Suomesta pois. Paljon kieltoja ja rajoituksia mutta kaikki meidän suomalaisten parhaaksi. Ja ennen kaikkea niiden heikoimmassa asemassa olevien kansanosien suojaamiseksi.

Olin jo eilen postannut Instagramiin kuvan maskilla itsensä suojanneesta maapallosta. Löysin tämän jostain netin uutisvirrasta ja kuvan lisäksi teksti NOW MORE THAN EVER THINK "WE" NOT "ME" puhutteli. Kirjoitin kuvan yhteyteen Instaan näin "Pidä tuolta itsestäsi mutta myös lähimmäisestäsi ♥ Me olemme nyt kaikki samassa veneessä, joka ei liiku jos kaikki eivät souda samaan suuntaan."

Juuri tässä tilanteessa meillä kaikilla on samat rajoitukset ja määräykset, joiden mukaan toimitaan. Yhdessä meissä on voimaa ja nyt kannattaa vain sopeutua. Me joudumme jokainen nyt luopumaan jostain muiden vuoksi emmekä voi vain itsekkäästi tuijottaa omaan napaamme. John F. Kennedyn sanoja lainatakseni "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne." 

Me selviämme tästä yhdessä ja puhaltamalla samaan hiileen ♥

"Maailma hei, älä anna sun valojen sammua

Vaikka joskus kaiken täytyy tummua

Niin seuraava sekuntimme on korvaamaton

Maailma hei, täällä pitkään on kuljettu kaatuen

Joku lentäen lähtee, joku maatuen

Mut edessämme on tunnettu tuntematon"

Haloo Helsinki! Tuntematon 

Ateneum tarjoaa värikylläisen Natalia Goncharova -näyttelyn

Viime päivien uutisvirta on ollut täynnä todella ikäviä ja pelottaviakin uutisia. Pohdiskelin jo viime perjantain postauksessa omaa huolestunutta oloani tämän viruksen leviämiseen. En haluta palata nyt enää tähän aiheeseen vaan ajattelin tarjota vastapainoksi taidetta ja kaunista värikylläisyyttä piristämään tätä päivää. Minua luonnon ja ulkoilun lisäksi rauhoittaa myös taide ja sen katseleminen. Tämä postaus syntyi Ateneumin kutsuvierasavajaisten tunnelmista 26.2. 

Ateneum jatkaa aloittamaansa naismodenistien sarjaa Natalia Goncharovan (1881-1962) näyttelyllä 27.2. - 17.5.2020. Goncharova on yksi venäläisen avantgarden johtohahmoja. Jos avantgarde ei tyylisuuntana ole tuttu niin sillä viitataan ihmisiin ja teoksiin, jotka ovat kokeilevia ja rikkovat aikansa vakiintuneita suuntauksia. Avantgardistit tekivät uudentyylistä taidetta tai "taidetta taiteen vuoksi" (l'art pour l'art). Natalia Goncharova oli tämän kuohuvan aikakauden näkyvimpiä taiteilijoita. 

Natalia Goncharova, Omakuva keltaisten liljojen kanssa, 1907-1908 öljy

Natalia Goncharova on ollut äärimmäisen monipuolinen avantgarde-taiteilija, vaatesuunnittelija, kirjailija, kuvittaja ja lavastesuunnittelija. Ateneumin näyttelyssä on esillä laajasti taiteilijan teoksia 1900-luvun neljältä ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Natalia Goncharova inspiroi sekä Venäjän että myös Länsi-Euroopan taiteilijoita. Näyttely oli ennen Ateneumia esillä Lontoon Tate Modernissa ja Firenzen Palazzo Strozzissa.

Natalia Goncharova, Piipunpolttaja 1911, öljy

Natalia Goncharova, Omakuva historiallisessa asussa 1907-1908, öljy

Tulassa syntyneen Natalia Goncharovan perhe muutti Moskovaan kun hän oli 10 vuotias. Vuonna 1900 19-vuotias Natalia pääsi opiskelemaan Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen opistoon. Koulussa hän tapasi Mihail Larionovin ja heidän välilleen kehittyi elinikäinen suhde. Larionov oli jo koulussa "oman tiensä kulkija" ja hänet erottiinkin koulusta kolme kertaa liian radikaalien näkemystensä vuoksi. 

Larionov ja Goncharova perustivat 1913 rayonismin, joka oli ensimmäinen lähes abstrakti taidesuuntaus Venäjällä. Rayonismi (ransk. rayon "säde") oli kubismin, futurismin ja orfismin synteesi, joka kuvaa spatiaalisia muotoa, jotka syntyvät esineistä ristikkäin heijastuvista valonsäteistä. 

Natalia Goncharova, Sirkus 1907 öljy

Larionov toteutti lukuisia taidenäyttelyitä 1909-1913, jotka tekivät Natalia Goncharovan taiteesta tunnettua eli hän sai tunnustusta urallaan jo varhain. Goncharova julistautui venäläisen avantgarden johtohahmoksi jo ennen muita venäläisiä tunnettuja taiteilijakollegoitaan Kazimir Malevichia, Marc Chagallia tai Wassily Kandiskyä. Vuonna 1916 Larionov ja Goncharova muuttivat Pariisiin ja hänestä tuli avainhenkilöä myös Pariisiin taidekentässä. Myöhemmin heistä molemmista tuli Ranskan kansalaisia.

Natalia Goncharova, Hedelmällisyyden jumalatar 1909-1910, öljy

Natalia Goncharova, Papukaijoja 1901, öljy

Natalia Goncharova, Talonpojat keräämässä omenoita 1911, öljy

Kun kuljeskee Ateneumin salista toiseen ei voi olla miettimättä miten monipuolinen taiteilija Natalia Goncharova on ollutkaan. Samalla hän on ollut myös todella ristiriitainen ja rajoja rikkova hahmo.  Goncharova on tehnyt 1900-luvun jo villejä katuperformansseja, jossa hän esiintyi kasvot maalattuina. Elinkumppani Mihail Larionov piti puolestaan yhden miehen esityksiä Omega-työpajassaaan. Toisaalta Goncharovan tuotannosta löytyy myös hyvin harrasta uskonnollista taidetta, joka on saanut innoituksensa venäläisistä ikoneista. 

Natalia Goncharova, Sadonkorjuu -polyptyykki 1911, öljy

Natalia Goncharova, Kissa ja tarjotin 1910-1911, öljy

Natalia Goncharova, Kaupunki 1911, öljy

Natalia Goncharova oli kiinnostunut myös Venäjän kansantaiteesta ja talonpoikaiselämästä. Hänen maalauksissaan ihmiset toistavat samoja liikesarjoja, joita on käytetty perinteisissä askareissa jo vuosisatojen ajan. Goncharovan maalaustyyliä voidaan kutsua uusprimitivismiksi koska se ilmensi uutta kiinnostusta primitiivisinä eli alkukantaisina pidettyihin taidemuotoihin. Hänen varhaistuotannossaan on paljon yhtymäkohtia Paul Gaugoinin töihin. Tosin Gongrachovan maalauksissa ollaan venäläisissä maalaismaisemissa Tahitin sijaan

Natalia Goncharova, Pyöräilijä 1913, öljy

Natalia Goncharova, Kirje 1913, öljy

Ateneumin saleissa kiertäessäni en voinut olla ihailematta myös upeita värityksiä itse näyttelyseinissä. Ne tukivat upeasti taulujen ripustusta ja Goncharovan värikkyyttä. 

Natalia Goncharova, Jumalanäiti -triptyykki 1911, öljy

Vuonna 1913 Natalia Goncharova järjesti Moskovan kaduilla futuristisen performanssin kasvot maalattuina juuri ennen kuin hänen retrospektiivinen näyttelynsä avautui Mikhailkovin Salongissa. Näyttelyssä oli esillä huikeat 800 työtä. 

Natalia Goncharova, Kevät 1927-1928, öljy

Natalia Goncharova, Espanjalaisnainen ja viuhka n.1925, öljy

Mihail Larionov, Natalia Goncharovan muotokuva 1915, sekatekniikka

Natalia Goncharova suunnitteli pukuja ja lavasteita Sergei Djaghilevin kuuluisaan Venäläiseen balettiin sekä pukuja muotitaloille Moskovaan ja Pariisiin. Ateneumin näyttelyssä on esillä ihania pukuluonnoksia ja myös ihan oikeita baletissa käytettyjä pukuja. Goncharova oli mukana myös avantgardistisessa elokuvassa sekä teki kuvituksia kokeellisiin runoihin. Äärimmäinen monilahjainen nainen!

Natalia Goncharova, muotisuunnitelmia Maison Myrborille 1922-1926

Natalia Goncharova, pukuluonnoksia balettiin Kultainen kukko 1937

Lisää Ateneumin aukioloista kannattaa lukea museon omilta sivuilta. Jos sinulta jää näyttely nyt viruksen takia näkemättä tai kokematta lisäsin tähän postaukseeni todella paljon kuvia kertomaan näyttelystä. Upea näyttely kaiken kaikkiaan ja pidin kovasti tästä värikkyydestä.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne ♥