Frenchic kalkkimaali -workshop Hyrylässä ja afternoon tea

Sain kutsun osallistua Frenchic kalkkimaali -workshopiin isänpäivä viikonlopun lauantaina. Hyppäsin intoa puhkuen autoon ja lähdin huristelemaan Tuusulan Hyrylään. Tästä tulisi ihan varmasti mielenkiintoista ja pääsisin myös oppimaan jotain itselleni ihan uutta!

Huhtikuussa olin Kevätmessujen yhteydessä löytänyt mielenkiintoinen osaston, jossa oli esillä minulle täysin uusia Frenchic Paint -kalkkimaaleja. Messuilla tutustuin myös Pappilan Sunday Shopin Minnaan, joka toimii Frenchic kalkkimaalien maahantuojana.

Toukokuussa kävin kurkkimassa miltä Minnan kesäpuoti Iittalan vanhan pappilan yhteydessä näyttää. Silloinkaan en oikein ehtinyt keskittyä kalkkimaaleihin kun Pappilan taidepuutarha vei niin totaalisesti mukanaan.

Frenchic -workshop ja Afternoon tea järjestettiin Onnion Storessa. Tämä jännä kivijalkaliike on perustettu Tuusulan Hyrylään joulukuussa 2017. Onnion Store toimii myös Frenchic Paint -maalien jälleenmyyjänä. Harmaassa marraskuun iltapäivässä valaistu vanha polkupyörä johdatteli minut oikeaan paikkaan sisälle. Onnion Store on hauska ja mielenkiintoinen yhdistelmä kirpputoria, valikoitua uusien tuotteiden myyntiä ja kahvilaa. Ja ehdottomasti tänne tullaan tutustumaan ihan ajan kanssa joku toinen kerta. Niin paljon kivaa katsottavaa siellä oli!

Tilaisuuteen oli saapunut vieraita Englannista saakka ja paikalla oli myös Frenchic Paint -kalkkimaali yrityksen perustaja ihana Pam Gruhn. Vietin äärimmäisen mielenkiintoisen jutusteluhetken hänen kanssaan. Pamin intohimo on ollut jo vuosia vanhojen huonekalujen uudelleen elävöittäminen. Tuunatessaan huonekaluja hän oli kuitenkin tyytymätön käyttämiinsä kalkkimaaleihin ja alkoikin kehittämään kestävää mutta samalla ympäristöystävällistä maalia. Näin syntyikin sitten vuonna 2014 Frenchic Paint ja loppu on historiaa.

Tällä hetkellä Frenchic Paint -yrityksellä on maailmanlaajuisesti 370 jälleenmyyjää. Englannissa yritys on nopeimmin kasvanut kalkkimaalitoimittaja. Vanhojen kalusteiden DIY-tuunailijat ja sisustajat ovat ihastuneita tuotteisiin löydettyään nämä ympäristöystävälliset tuotteet. Facebookissa The Frenchic Fan sivulla on yli 85 000 seuraajaa ja Instagramissakin Frenchicpaint sivulla lähes 

30 000. Facebook sivulla jaetaan myös fanien tuunaamia kuvia kalkkimaalatuista kohteista. 

Pam kiertää ympäri maailman jälleenmyyjien luona tilaisuuksissa ja hän oli ensimmäistä kertaa nyt Suomessa. Harmaa, marraskuinen viikonloppu ei antanut hänelle parasta kuvaa maastamme joten toivottavasti saamme Pamin tänne joskus kesällä uudelleen. 

Pam Gruhn ja Karen Jones

Briteissä ja Yhdysvalloissa ilmiöksi noussutta kalkkimaalia Frenchic Paint saa myös meiltä Suomesta. Tuote on ympäristöystävällisesti valmistettu, turvallinen ja tutkittu kalkki- ja mineraalimaali, joka on valmistettu nimenomaan huonekalumaalaukseen. Frenchic Paint tuotteisiin ei ole lisätty VOC-yhdisteitä eikä piilotettuja yhdisteitä. Frenchic -tuotesarjaa voi käyttää myös huoletta lastenhuoneen ja makuuhuoneen kalusteissa. Sekä Frenchic-maali että myös vahat ovat EN71:3 -sertifioituja (Toy Safe).

Workshop -tapahtumassa Karen Jones Englannista esitteli miten tehdään krakelointia eli saadaan aikaiseksi halkeilevaa ja valmiiksi vanhalta näyttävää maalipintaa. Easy Cracklen -tuotteen avulla onnistutaan tässä krakeloinnissa ja saadaan aikaan maalaisromanttisia pintoja kalusteisiin. Miten tuo halkaileva maalipinta voikaan näyttää romanttiselta ja ihanan vanhaltakin.

Toinen itseäni kovasti kiinnostava tekniikka oli decoupage. Olen itse joskus vuosia sitten tehnyt joululahjoiksi pipareilla täytettyjä lasipurkkeja ja niiden kylkeen siirsin kuvia kivoista lautasliinoista. Frenchic Paint toimii tässäkin apuna. Pääsimme tutustumaan myös sabloona-maalaukseen sekä Frensheen metallihohtoiseen viimeistelyjauheeseen, jota on saatavilla viittä eri värisävyä. Jauhe sekoitetaan Finishing Coat viimeistelypinnoitteeseen.

Itselläni on eteistilassa lapsuudenkodistani valkoinen kaapisto laatikoilla, jonka tuunamista olen miettinyt jo monta vuotta. Aloin jo kuumeisesti hahmotella miten voisin muuttaa sen ulkonäköä näillä Frenchic kalkkimaaleilla käyttäen eri tekniikoita. Ja totta kai vaihtamalla myös siihen uudet posliiniset vetimet. Ehkä tämä projekti käynnistyy nyt tulevana keväänä... Täytyy vielä vähän tuumailla ja hakea ideoita vaikka tuolta Frenchic fanisivun kautta.

Pam Gruhn on ajatellut myös laiskoja maalareita! Frenchic maaleista löytyy nimittäin Lazy Range - laiskurin maali, johon on lisätty vahakin jo valmiiksi. Maali on yhtä turvallinen kuin Original Chalk Paint ja muut Frenchic -tuotteet. Lazy Range -maaleja ei siis ohenneta ettei vahaominaisuus heikenny. Maalia voivat myös ammattilaiset käyttää ruiskumaalaukseen ohentamattomana. Maali soveltuu sisätiloihin eikä sitä tarvitse siis enää suojata.

Erittäin inspriroiva ja kiva lauantai iltapäivä, joka päättyi vielä perinteiseen afternoon tea -teehetkeen. Tarjolla oli teetä ja totta kai niitä perinteisiä englantilaiseen teehetkeen kuuluvia tuotteita.

Tästä linkistä pääset Pappilan Sunday nettisivuille, josta löytyy Frenchic maalausvinkkejä, tuotteet ja värikartat. Oman paikkakuntasi jälleenmyyjän löydät myös Pappilan Sundayn kautta sekä totta kai voit tilata tuotteita netistä.

♥ Kiitos kun sain olla mukana ♥

"We're not afraid to tell you what's in our paint, 

in fact, we proudly display our ingredients on 

each and every tin." Frenchic Paint

Manola Blahnik - kevät 2020 uutuuksia

Manolo Blahnik ja hänen kenkänsä tulivat minulle tutuiksi iki-ihanan Sinkkuelämää - Sex in the City - sarjan kautta. Olin toki ollut kenkähullu jo ennen kuin Carrie ystävineen saapui tv-ruudun välityksellä elämääni 1.kesäkuuta 1999. Sarja oli startannut vuotta aiemmin USA:ssa ja siitä oli kohistu lehtien palstoilla runsaasti jo etukäteen.

Carrie Bradshaw, Samatha Jones, Miranda Hobbes ja Charlotta York olivat uusia muoti-ikoneita ja heidän pukeutumistaan seurattiin silmä kovana. Erityisesti Carrie oli valmis tinkimään jopa ruokamenoistaan, jotta hän sai uudet Manolot tärkeille treffeille jalkaansa. Carrien pieni asunto oli täynnä Manolon kenkälaatikoita. Mutta aina oli tilaa vielä yhdelle uudelle kenkäparille!

Muistan vielä elävästi miten haikealta tuntui kun Sinkkuelämää 6.tuotantokauden viimeinen jakso esitettiin 23.marraskuuta 2004. Finaalijaksoa seurasi peräti 795 000 katsojaa joten muitakin koukuttuneita oli minun lisäkseni :) Mutta ei hätää sillä ostin "vaaleanpunaisen kenkälaatikollisen Sex in the City" dvd-levyjä itselleni.

Lisäksi Sinkkuelämää -sarjaa näytetttiin lukemattomia kertoja muillakin tv-kanavilla. Ja saimmehan me nauttia leffateattereissa kahdesta Sex in the City elokuvastakin vuosina 2008 ja 2010. Kolmaskin Sinkkuelämää leffa oli suunnitteilla mutta Samathaa esittävä Kim Catrall vetäytyi hankkeesta pois. Toisaalta mietin olisivatko Carrie, Samantha, Miranda ja Charlotta "kasvaneet jo ulos rooleistaan"? Ehkä oli parempi jättää tämä elokuva tekemättä.

Manolo Blahnik (synt. 1942) on espanjalainen muoti- ja kenkäsuunnittelija, joka tuli minun tietoisuuteen siis Sinkkuelämää -sarjan kautta. Blahnik syntyi Kanariansaarilla Santa Cruzin kaupungissa Teneriffan saarella. Santa Cruz on tuttu paikka ja olen siellä itsekin nuoruudessa ollut ainakin kahdesti lomailemassa Altantin aaltojen keskellä.

Manolon äiti oli espanjalainen ja isä tsekkiläinen. Lapsuutensa Manolo vietti äitinsä suvun banaanimaatilalla Teneriffalla. Blahnik lähti opiskelemaan kirjallisuutta Geneven yliopistoon, josta valmistui vuonna 1965. Seuraavaksi kirjat vaihtuivat lennosta taiteeseen, jota Manolo siirtyi opiskelemaan Pariisiin. Seuraava etappi hänen urallaan oli muutto Lontooseen vuonna 1970 ja kolmen vuoden kuluttua hän avasi ensimmäisen liikkeensä. Manolosta tuli kuin sattumalta kenkäsuunnittelija.

Manolo Blahnikin kengille on tyypillistä piikkikorot. Ja eivätkä todellakaan mitenkään maltilliset vaan jopa 15 cm korkeat korot! Olen itse nähnyt livenä Manolo Blahnikin kengät Harrodsin tavaratalossa ja jopa pidellyt niitä käsissäni. Olisin sujauttanut jalkani Manoloon jos sopiva koko olisi löytynyt ja kokeillut miltä maailma olisi näyttänyt "vähän korkeammalta".

Toinen Manoloiden tavaramerkki on runsas ja jopa prameileva koristelu Swarowskin kimaltavilla kristalleilla. Korko ja koriste yhdessä tekevät kyllä kengistä supernaiselliset mutta yllätys on varmasti melkoinen kun huomaa, että Manolo Blahnikin valikoimissa on myös matalilla koroilla kenkiä sekä myös täysin korottomia versiota.

Manolot ovat aina sisäpuolelta nahkaa mutta kenkien ulkopuoli on satiiniverhoiltu. Sinkkuelämää -sarjassa Carrie käveli jopa New Yorkin katuja Blahnikin kengissä mutta itse miellän, että kangaspintainen kenkä toimii paremmin sisätiloissa niin ettei se esimerkiksi kastu. Toisaalta Manoloita näkee muotikuvissa farkkujen ja villapaidankin kanssa.

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Postauksen kuvat ovat pieni sneak peek Manolo Blahnik kevään 2020 mallistoon. Kengät ensiesiteltiin Pariisissa pari viikkoa sitten. Napeilla koristelluissa sinivalkoisissa kengissä näen yhtymäkohtia kuningatar Marie Antoinetten aikaan ja Ranskan hoviin 1700-luvulla. Kenkien väritys kuten myös oranssien korkokenkien etuosan rypytyskoriste tuovat mieleen historian. Muut kevään mallit ovat enemmän perinteisten Manoloiden näköisiä. Oli pakko ottaa tähän loppuun myös kuva tohvelimallisesta Manolosta, joka itselleni on vieraampi.

Jatkan unelmointi omista Manoloista - ehkä jonain päivänä olen kuin Carrie Manoloissaan!
Nyt kuitenkin vedän jalkaani ulkoilukengät ja lähden lenkittämään Minnietä - hauskaa iltaa :)

Ravintola Natura ja 7 lajin maistelumenu pikkujouluissa

Pikkujoulukausi alkoi vihdoin viime perjantaina. Suuntasimme ensin Ludwiginkadulle Groteskin cocktailkouluun työpaikan kanssa opettelemaan cocktailien salaisuuksia. Paljon uutta sekä äärimmäisen mielenkiintoista tietoa ja mikä parasta opettajana oli naisbaarimikko! Jänniä juttuja klassikko cocktailien syntymisestä ja kaikesta muustakin liittyen juomien valmistamiseen. Suosittelen kokeilemaan joskus ystävien kanssa yhdessä.

Minua huvitti kun kävin kotona vaihtamassa vaatteet ennen tilaisuuden alkua. Tänä vuonna pystyin nimittäin vihdoin laittamaan päälleni bling bling mekon, joka oli itse asiassa tilattu jo viime vuoden pikkujoulujuhlaan. H-hetkenä se tosin oli vielä matkalla lähettäjältä minulle joten tänä vuonna korjasin sitten tilanteen ja "kimalsin kuin discopallo" koko illan.

Jatkoimme ruokailemaan Iso Roobertinkadulle, jonka itse olen aina mieltänyt enemmän biletys- tai baarikaduksi. Olen liikkunut aika vähän näillä seuduilla viime aikoina joten minulta oli mennyt kokonaan ohi Ravintola Natura, joka on avannut ovensa jo kolme vuotta sitten. Onneksi löysin sen nyt ja pääsin nauttimaan sinne 7 lajin maistelumenun firman pikkujouluissa. Erittäin onnistunut fine dining -kokonaisuus, joka vaati kyllä aikaa pitkän kaavan mukaan mutta oli ehdottomasti sen arvoista.

Kuva Ateljé Sotamaa

Ravintolan sisustus on Ateljé Sotamaan käsialaa. Sain luvan käyttää sisustuskuvia heidän portfoliostaan sillä valokuvaaminen ihmisiä täynnä olevassa ravintolasalissa oli vaikeaa. Ravintola Naturan paikalla on aiemmin ollut sushiravintola ja astuessani kadulta sisälle muistin hämärästi käyneeni syömässä sushia täällä joskus.

Iso Roobertinkatu 11 (Annankatu 5) historiallinen talo, joka on rakennettu jo vuonna 1885-1886. Uusrenessanssityylinen kulmatalo kuuluu arkkitehti Gustaf Nyströmin varhaistuotantoon. Talossa toimii edelleen vuonna 1847 perustettu Marias Asyl, joka on yksi Helsingin vanhimmista päivähoitokeskuksista lapsille.

Kuva Ateljé Sotamaa

Sisääntulo Ravintola Naturaan poikkeaa täydellisesti väritykseltään muusta ravintolasta. Eteistila on kuninkaallisen keltainen ja paksu verho erottaa sen itse ravintolasalista. Verho pitää myös kadulta tulevan kylmyyden poissa ravintolasta kun ihmiset kulkevat ovesta sisälle ja ulos. Sama syvänkeltainen jatkuu ravintolan perällä olevassa "käytävätilassa", jonne jätetään naulakkoon päällysvaatteet.

Itse ravintolasali on tyylikkään pelkistetty ja väritykseen harmonisen harmaa. Seinät on jätetty rouhean näköisiksi ja katossa on näkyvillä ilmastointiputkia, jotka tuovat tilaan industrialistisen ilmeen. Katosta roikkuu myös akustoelementtejä sieppaamaan ääntä muuten aika kovassa ja korkeassa tilassa. Itse kalustus on yksinkertaisen toimivaa ja eleetöntä.

Tilaa hallitsee iso ruostumatonta terästa oleva "keittiösaari", jonka takana ravintolan herkut syntyvät. Ilmanvaihto tilassa toimi äärimmäisen hyvin. Vaikka keittiötila oli avoin ei pöytiin kantautunut ikäviä tuoksuja eikä varsinkaan rasvaa. Suuri plussa toimivasta ilmanvaihdosta.

Itse ravintolasali ei ole suuri eli olisikohan ravintolapaikkoja ollut reilut parikymmentä. Seinällä ja ikkunassa on käytetty luonnonoksia, joka kuvastavat myös hyvin Ravintola Naturaa ja sen luonnonmukaisuutta. Itse kalusteet ja erityisesti tuolit olivat mukavia istua pitkän illallisen aikana. Seinän vierellä kiertää harmaa samettinen sohva. Meille oli katettu pöytä 12 henkilölle suoraan keittiön eteen.

Ateljé Sotamaa on suunnitellut myös Ravintola Finnjävelin.

"Naturan ajatuksena oli alusta lähtien tarjota huippuraaka-aineita, innovatiivisella tavalla, kohtuuhintaan. Tämä on pakottanut meidät suunnitteleman kaikki tehtävät raaka-aineiden hankinnasta niiden käsittelyyn, säilömiseen sekä hävikin minimointiin äärimmäisen huolellisesti. Jouduimme muuttamaan normaaleiksi totuttuja ajatusmalleja ja oppejamme. Suurten tukkujen, ostosopimusten ja hintavertailun sijaan aloitimme yhteistyön yli 30 eri tavarantoimittajan kanssa, joiden intohimo työtänsä kohtaan takaa meille korkeatasoisempia ja tuoreempia raaka-aineita, jotka ovat myös huomattavasti ekologisempia vaihtoehtoja."

Ja sitten pääsimme aloittamaan 7 lajin maistelumenun. Keittiön alkutervehdys oli kananmaksamousse, pikkelöityjä valkoherukoita ja mustapippurisiirappia. Raskaana olevan kollegan annos tuossa oikealla. Talon leivät olivat todella makoisia ja varsinkin aniksen makuinen makea leipä vei kieleni mennessään. Yleensä en ota kuin palan leipää mutta tätä piti santsata.

Seuraavaksi eteemme kannettin siikaa Kotkasta, kyssäkaalia, tilliä ja piimää.

Ravintola Naturan ruoka on modernia ja raikasta. Ruoan pääpaino on kotimaisessa riistassa, pientilojen lihassa, vihanneksissa ja kestävän kalastuksen merenelävissä. Suomalaisten ja pohjoismaisten tuottajien lisäksi Natura käyttää muutamia tarkoin valittuja ulkomaisia toimittajia, joiden kanssa suositaan aina luomua ja fair trade tuotteita.

Oli aika siirtyä seuraavien ruoka-annosten pariin herkuttelemaan. Ja mitä herkkuja saimmekaan.
Kurpitsakeitto, fermentoitua chiliä Kumpulasta, kurpitsansiemen praline. 
Pikkelöity fin de clay osteri Ranskasta, savustettua kermaa, suolattua kurkkua ja tilliä.
Keltajuurisalaatti, tuorejuustoa, pistaasia, pikkelöityä rusinaa, pellanvansiementä.

Ravintolalle oli ilmoitettu etukäteen mahdolliset ruoka-aineallergiat sekä erikoisruokavaliot, jotka oli äärimmäisen hyvin otettu huomioon. Koko ravintolasali on täynnä perjantai iltana mutta silti kaikki sujui moitteettomasti. Toki 7 lajin maistelumenu vaati myös aikaa nautiskeluun.

Kuva Ateljé Sotamaa

Vuodesta 2019 alkaen on Ravintola Naturassa tarjoillusta lihasta yli 70% ollut riistaa. Naturassa uskotaan, että riista on eettisin vaihtoehto lihatuotannolle ja myös ympäristöystävällistä. Kotimainen riista on myös äärimmäisen hyvälaatuista ja maukasta.

Ravintolassa käytetään vain kaloja, joiden on WWF:n luokitus on vihreä. Eniten käytetty kala on Rautalammelta saatu siika. Villi merikuha tulee puolestaan Loviisasta.

Sitten on makoisan pääruoan aika. Peuraa Inkoosta, lehtikaalia, juuriselleriä, suppilovahveroita Sipoosta, mustikkakastiketta. Liha on todella mureaa ja hyvää.

Minä sain ensimmäiseksi jälkiruoaksi katajanmarjalla ja ginillä marinoitua hunajamelonia, sitruunaa ja timjamia omena-allergiani takia. Muut seurueesta nauttivat uuniomenamoussea, karamellisoitua calvados-omenaa, kaura granolaa. 

Kuva Ateljé Sotamaa

Kaiken kruunasi sitten pääjälkiruoka, joka pikasilmäyksellä näytti pieneltä lumikinokselta lautasella.
Frozen yoghurt 2013, hunajaa Pesosen tilalta, sitruunaa, metsämarjaa, jogurtti sorbert, jogurttilunta, joka sai annoksen näyttämään oikealta lumelta. Aivan taivaallista!

Maistelumenu oli kaikinpuolin erittäin onnistunut ja herkullinen.

Menut koostuvat päivittäin vaihtuvan á carte -listan annoksista. Voit valita EASY4 - luonto neljässä ruokalajissa (39€) tai DIVE IN7 parhaat päältä (59€) tai ALL OUT! kaikki Naturan annokset (89€).

Vahva suositus ja ehdottomasti haluan itse mennä Ravintola Naturaan myös toisenkin kerran!

KUT teatterin Mimmi Lehmän ja Variksen joulu -näytelmä nostaa kivasti joulumieltä

"Talvi on tullut, ja sen mukana uudet touhut Mimmi Lehmän ja Variksen maailmaan. Mitä kaikkea hauskaa talvella voikaan keksiä, tuumii Mimmi Lehmä ja päättää kokeilla ainakin luistelua. Joulu on myös nurkan takana ja aiheuttaa Varikselle melkein siipihalvauksen, koska tuleehan jo kiire, että ehtii paketoida lahjat itselleen!" KUT 

Viikko sitten lauantaina istuimme kummityttöni kanssa KUT:in kantaesityksessä ja odotimme Mimmi Lehmän ja Variksen joulu -näytelmän alkamista. Kummitäti oli ehtinyt kurkistaa kaikkitietävästä netistä, että Mimmi Lehmä ja Varis ovat ruotsalaisista lastenlauluista ja -kirjoista tuttu voimakastahtoinen parivaljakko. 

Kummityttö puolestaan valaisi tietämätöntä tätiään ajomatkan aikana ja kertoi seuranneensa Mimmi Lehmän ja Variksen touhuja teeveestä. Eläinkaverukset kuulemma opettelevat yhdessä uusia juttuja ja samalla sattuu kaiken näköistä. Vähän siinä kummitäti pyöritteli päätään miten lehmä ja varis ovat ystävystyneet mutta eläinmaailmassa voi varmasti sattua kaikennäköistä meistä ihmisistä perin kummaa. Niinhän satukirjoissa usein tapahtuu. 

Valokuva Kapina Oy, Sami Lamberg

Kun näytelmä alkaa on Mimmi Lehmän (Elina Varjomäki) joulukalenterissa vielä kaikki 24 päivää jäljellä mutta näytelmän edetessä päiviä napsitaan pois pyykkinarusta vinhaan tahtiin. Joulukuussa on ihan yhtä monta päivää kuin monessa muussakin vuoden kuukaudessa mutta näin aikuisen näkövinkkelistä se hujahtaa ohi puolta nopeammin. Aina jää jotain tärkeitä jouluhommia tekemättä. 

Mimmi Lehmästä ja kummitytöstäni jouluaaton odotteluaika tuntuu TOOOOSI pitkältä ja hitaasti kuluvalta ajalta! Joulukuussa ehtiikin näytelmässä olla monta päivää jolloin nämä kaksi täysin erilaista kaverusta Mimmi Lehmä ja Varis (Jari Vainionkukka) puuhailevat vaikka mitä. Joulukuun 13.päivänä Mimmi Lehmä opettaa Variksen juhlimaan Santa Muucian päivää, jossa talon emäntäkin saa niskaansa sangollisen vettä. Variksen sininen turvakypärä ei taida sittenkään ihan toimia kuten hän oli ajatellut vaarallisten metsälentojen aikana KOPS KOPS KOPS!!!

Navetasta ulos katsellessaan Mimmi Lehmä tokaiseen minusta aivan kuolemattoman viisauden. "On hyvä, että välillä on pimeää, muuten emme näkisi valoja." Voiko tätä kaamosaikaa paremmin kiteyttää. Marraskuun pimeys on todella oivallinen hetki kaivaa ne kausi- tai jouluvalot esille ja ripustella kuusiin, parvekkeille tai ikkunoihin. Valoa pimeyteen niin jaksetaan paremmin!

Varis toteaan puolestaan, että "Varikset ovat niin tehokkaita ja hallitsevat joulustressin".  Varis on selkeästi ollut kaukaa viisas ja hankkinut joululahjoja pitkin vuotta. Järkevää, miettii tässä vaiheessa "yhden yhtä joululahjaa vielä hankkimaton" kummitäti huolestuneena katsomossa. Varis tosin näytti käärivän kaikki joululahjat itselleen joulupaketteihin :)

Näytelmän lauluosuudet ovat todella mukaansatempaavia. Kun Varis laulaa Mimmi Lehmälle todella huikeasta lentomatkastaan viidakkoon sekä korkeista taloista ja käärmeistäkin niin biisi kyllä svengaa kuin hirvi eikun Varis. Tässä kohtaa kuullaan myös ihan huikeaa Mimmi Lehmän ja Variksen räppäystä! Teki mieli naputtaa jalalla tahtia tai nousta seisomaan. Lapsista osa taisi niin tehdäkin. Kiva yllätys oli myös Variksen vierailu yleisössä.

Valokuva Kapina Oy, Sami Lamberg

Mimmi Lehmä ehtii näytelmän kuluessa myös luistelemaan järven peilikirkkaalle jäälle kun hän on lainannut sekä emännän että isännän luistimet. Varis taas laukoo kiekoa harjanvarrella maaliin kuin Teemu Selänne konsanaan. Eipäs paljasteta nyt enempää näytelmän kulusta...

Näytelmän puvustus (suunnittelu Aino Simola ja ompelu Pauliina Sutinen) on minusta nerokasta. Mimmi Lehmän "lehmänruskean" lappuhameen taskun kohtaan on kiinnitetty utareet ja kaviot Mimmi vaihtaa näppärästi luistimiin myöhemmin näytelmässä. Variksella on juuri sellainen vatsakupu on oikeillakin variksilla sekä höyhenpeite ja siivetkin. Ihailin myös Variksen kävelytyyliä, jota näkee meidänkin kotipihalla päivittäin.

Lavastuksen yksi suosikkini on Variksen pesä, jonne Mimmi Lehmä järjestää yllätyksen. Näytelmän ohjaus on Kalle Tahkolahden. Dramatisointi Jujja & Tomas Wieslanderin tarinoiden pohjalta Elina Varjomäki. Koreografit ovat työryhmän. Musiikki Jussi Hongisto ja laulujen sanat Elina Varjomäki & Jussi Hongisto. 

Mimmi Lehmän ja Variksen joulu -näytelmä viihdytti meitä kummitytön kanssa. Se toimi hyvänä joulufiiliksen nostattajana ja soveltuu sekä lapsille että lapsenmielisille. Esitys kestää 45 minuuttia joten pienemmätkin lapset jaksavat olla aloillaan. Virvokkeet nautitaan lämpiössä ennen esitystä. 

Me olimme kutsuvieraslipuilla kummitytön kanssa katsomassa kantaesitystä. Kiitos KUT!

Esitykset Keski-Uudenmaan teatterissa, Kultasepänkatu 4, 04250 Kerava

www.kut.fi

la 23.11. klo 16

su 24.11. klo 15

la 30.11. klo 16

su 1.12. klo 15

la 7.12. klo 16

su 8.12. klo 15

la 14.12. klo 16

su 15.12. klo 15

Marraskuun harmautta torjumaan kesäkuvia

M A R R A S K U U ! 

Nyt on se aika vuodesta, josta en erityisemmin pidä pimeyden, sateen ja lyhyiden päivien takia. Olen syntynyt kesällä - kesäkuun viimeisenä päivänä - joten minä rakastan auringonvaloa ja lämpöä. Aikaiset kesäaamut kun aurinko nousee ovat satumaisia. Totta kai myös vastaavasti auringonlaskut saavat aina kameran räpsymään. Iltataivaalla kirkuvat pääskyset ovat kesän merkki kun ne metsästävät ruokaa poikasille. Pihanurmikolla tuhiseva siili tulossa maitokupilleen kuuluu kesäiltaan.

Kesäisen niityn lukemattomat kukkaset - apilat, päivänkakkarat, kissankellot ja hiirenvirnat. Niistä voi poimia kauniin luonnonkukka kimpun maljakkoon ja tehdä kukkaseppeleen. Grillissä tirisevät kesäherkut ja mansikkakku. Kesän ensimmäiset uudet perunat tillin, sillin ja voin kanssa - omnomnom! Pulahtaminen järveen vilvoittemaan kuumana kesäpäivänä tai vain joutilainen istuskelu pihakeinussa kirjan kanssa.

Soutuveneessä voisin istua järvellä vaikka kuinka kauan ja vain katsella horisonttiin. Sininen taivas ja sudenkorento rantakaislikon yllä. Jossain taisi molskahtaa iso kalakin mutta mato-onkea ei tainnut tulla mukaan. Kesämekko ja paljaat varpaat sandaaleissa. Samoilu kesäisessä metsässä kuunnellen lukemattomia lintujen laulua on kuin upea konsertti. Ketunleipiä, maitohorsmia, leinikkejä ja jossain taisi kurnuttaa sammakkokin.

Minä yritän torjua nyt tätä pimeyttä katselemalla valokuvia kesästä. Ja odottamalla jo kuumeisesti talvipäivänseisausta ja sitten alkavaa kevättä ja vihdoin sitä kesääkin. Miten sinä selviät tästä pimeästä ajasta?