Ranskalainen kyläkauppa Vääksyssä ja LWT2019 ranneke arvonnan voittaja

Kesälomallani ehdin piipahtaa myös Ranskalaisessa Kyläkaupassa! Ettekä ikinä kyllä arvaa, että tämä hurmaava vaaleanpunaisessa talossa sijaitseva kyläkauppa löytyi Vanhasta Vääksystä Päijät-Hämeessä. Olimme ystäväni kanssa matkalla Petäjävedelle kun hän ehdotti Vääksyä lähestyttäessä, että olisi kahvitauon ja "nenän puuteroinnin" paikka. Sopi minulle erinomaisesti koska olimme lähteneet liikkeelle jo kukonlaulun aikaan. Auto parkkiin ja sisälle tähän vaaleanpunaiseen unelmaan. Gallian kukko tricolorin väreissä tervehti meitä ikkunassa!

Upea talo kaunotar on yli sata vuotta vanha rakennus. Alunperin tämä talo on ollut pieni hirsitalo, joka vuosien saatossa laajennettiin kolmikerroksiseksi ja siitä tuli Vääksyn ensimmäinen kerrostalo. Talo rapattiin myöhemmin valkoiseksi joten nyt se vaikuttaa kivitalolta. Talon sisätiloissa on näkyvillä vielä hirsirakenteita jännästi. 1930-luvulla talo muuttui hotelliksi ja se majoitti Vääksyssä vierailevia kesäasukkaita.

Vanhan Vääksyn historiaan liittyy kulttuurihistoriallisesti tärkeitä ihmisiä ja tapahtumia sekä rikasta huvilaelämää. Vääksystä löytyy paljon vanhoja rakennuksia, jotka voisivat varmasti kertoa mielenkiintoisia tarinoita asukkaistaan. Mm. Järnefeltin suvulla oli Vääksyssä aikoinaan Rantala niminen rakennus, jossa Juhani Aho vieraili. Valitettavasti Rantala on purettu 60-luvulla mutta paljon rakennusperintöä on onneksi säilynyt ja kanava ympäristöineen on nykyään luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Talon ihana vaaleanpunainen väri on suomalais-ranskalaisen pariskunnan aikana ilmestynyt katukuvaan. Riikka-Maria Lemminki ja Stéphane Maytraud ostivat talon itselleen 2013 aloittaen pikkuhiljaa kunnostaa sitä. He ovat tehneet hurjasti töitä elvyttäessään tätä vanhaa taloa ja näin Vääksyyn syntyi siis Ranskalainen Kyläkauppa!

Talosta löytyy puoti, jossa myydään ranskalaisia elintarvikkeita. Täältä voi käydä ostamassa vaikka ranskalaista limonadia, mausteita, säilykkeitä tai jopa talon makkaroita, jotka on itse valmistettuja. Myös kahvilan ranskalaiset piirakat, quichet valmistetaan omin käsin. Otimme kinkkujuusto quichea, joka oli äärimmäisen herkullista ja palat todella valtavan suuria. Tällä "aamupalalla" jaksoi oikein hyvin lounaaseen. Vähän jäi harmittamaan etten ostanut mukaan jotain ranskalaisia herkkuja kotiinviemiseksi.

Kahvilan sisustus on mielenkiintoinen ja yksityiskohtia tiloissa on paljon! Ihanan rönsyilevää ja ehkä vähän boheemiakin mutta silti ranskalaisen tyylikästä. Huomasin yhdellä pöydällä vanhan mustavalkoisen valokuvan vanhan Hotelli Päijänteen ajoilta näistä samoista tilosta. Yrittäjä pariskunta oli saanut myös tunnusta Vääksyltä viime vuonna ja "Vuoden kultturiteko palkinto" kunniakirja oli esillä kahvilassa. Upeaa, että tällaisia ihmisiä löytyy, jotka alkavat määrätietoisesti kunnostamaan ja elävöittämään vanhaa rakennusta uudelleen.

Yläkerroksista löytyy myös aivan huikeita huonetiloja täynnä kauniita vaatteita, kenkiä, koruja ja asusteita. Harmittaa ettei meillä vähän kireän aikataulumme takia ollut enempää aikaa katsoa ja hypistellä mitä kaikkea ihanaa nämä huoneet kätkivätkään sisälleen. Esillä oli naisten ja lasten vaatteita. Perin naisellisen ranskalaisia kaikki! Tuli mieleen omaa Nizzan matkani muutamien vuosien takaa...

Esillä huoneissa oli myös sisustustuotteita ja piensisustamista. Katselin pitkään ja hartaasti tätä russelityynynpäällistä, jolle olisi ehkä ollut käyttöä meilläkin. Vähän samanlaisen tyynyn ostin Kristallirouvasta pari vuotta sitten. Lopulta Marjon matkaan lähti sinivalkoinen sydämenmuotoinen posliinista tehty pieni korurasia. Nyt se kätkee sisäänsä minulle rakkaita hopeakoruja.

Meidän oli aika kiittää kahvista, quichesta ja rapsutella vielä hetki talon ihanaa koiraa, jonka nimen unohdin kysyä. Minnie tuli karvakaverin kanssa oikein hyvin juttuun ja tuossa yhdessä kuvassa näyttää kun ne pusuttelisivat. Aivan hurmaava laventelin tuoksuinen paikka, jonne on palattava ihan ajan kanssa. Samalla on tutustuttava Vääksyyn myös vähän laajemmin!

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman rannekkeet  on nyt arvottu ja arvontageneraattori valitsi voittajaksi Pirjo-Riitan! Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Pirjo-Riitta16. elokuuta 2019 klo 8.12

Hieno on ollut lukea ja katsoa kuvia blogistasi tapahtuman jälkeen, mutta kyllä se paikan päälle pääseminen ois upea kokemus.

Hämeen keskiaikafestivaali Linnanpuistossa oli sukellus menneisyyteen

Hämeen keskiaikafestivaaleja vietettiin 14.-18.elokuuta Hämeen linnan Linnanpuistossa. Olen jo useamman vuoden ollut menossa tähän tapahtumaan mutta aina on tullut mutkia matkaan. Tänä kesänä oli eilinen lauantai päivä lyöty lukkoon jo hyvissä ajoin ja suuntaisimme Hämeenlinnaan. Tosin koukkasimme ensin katsomassa Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa, joka oli viimeistä kesäviikonloppua avoinna. Kirkosta on tulossa ihan oma postaus myöhemmin. Keskiaikainen kirkko sopi oikein hyvin päivän teemaan.

Hämeen keskiaikafestivaalia on vietettyä jo vuodesta 1997. Suomen Turku ehti aloittaa oman keskiaikamarkkina perinteensä vuotta aiemmin. Sekä Hämeenlinna että Turku ovat molemmat vanhoja historiallisia paikkoja ja kaupungeissa sijaitsee myös keskiaikaiset linnat yhä edelleenkin.

Hämeen linna Vanajaveden rannalla on oivallinen paikka järjestää keskiaikafestivaali. Nykyisin museona toimiva linna seisoo noin 12 metriä vedenpinnan yläpuolella. Vaikka eilen oli melko helteinen sää järveltä tuuli mukavasti alueella kiertelyn aikana.

Linnan tarkka rakentamisajankohta on epäselvä mutta linna on rakennettu 1200-luvun lopulla. Ensimmäinen merkintä Hämeen linnasta löytyy vuodelta 1308. Ensimmäisessä vaiheessa linna koostui harmaakivisestä leirikastellista ja kehämuurista. Myöhemmin 1300- ja 1400-luvuilla sitä korotettiin Suomessa keskiajalla harvoin käytetyillä tiilillä.

Hämeen keskiaikafestivaaleille oli myös voinut ilmoittautua leiriläiseksi mukaan. Festivaalialueelta löytyi siis keskiaikainen leiri, jossa asumalla todellinen keskiaika fani voi yöpyä teltassa kokemassa autenttisen ympäristön. Kävimme myös kurkkimassa miltä viikinkileirissä näytti. Leireissä oli asuja ja ympäristöä myöden erittäin hyvin pysytty "menneisyydessä" eli muovia tai muita nykyajan moderniuksia ei näkynyt. Näissä leireissä asuivat "superautenttiset keskiaikaiset ja viikingit".

Kurkkasin netistä kotiuduttuani mitä kaikkia leirimahdollisuuksia täältä mahtoi löytyäkään. Eihän sitä koskaan tiedä jos itse vaikka joskus hurahtaa yöpymään tällaisessa leirissä.

Semiautenttisen keskiaikateltan omaavat

Suomenkieliset hurjat viikingit

If a fierce viking comes from abroad

Nykyaikaleiri

Fantasialeiri Metsänpeitto - täällä herätetään henkiin maagisempi, 

velhojen ja virvatulien keskiaika  

Pakosta markkinoilla kulkiessaan tuli mietittyä miten erilaista elämä on ollutkaan keskiajalla. Meidän ihmisten maailmankuva oli hyvin suppea verrattuna nykyaikaan. Ei ollut somea, nettiä tai teeveetä! Keskiajalla vain harvat ihmiset osasivat esimerkiksi lukea. Asuttiin omassa pienessä kyläyhteisössä eikä juurikaan liikuttu muualle. Näihin aikoihin ei edes vielä tiedetty sitä, että maapallo oli oikeasti pyöreä. Olemassa oli paljon uskomuksia vaikkapa hirviöistä ja lohikäärmeistä, joka vaanivat pannukakkumaisen maailman reunoilla sen loppuessa...

Keskiajalla myös aikakäsite on täysin erilainen kuin nyt. Ihmiset eivät todellakaan keskiajalla juosseet kilpaa kellon kanssa oravanpyörässä! Jos kuuluit kirkon oppineisiin olit tarkasti selvillä mitä vuotta elettiin. Suurin osa ihmisistä asui kuitenkin maaseudulla, jossa aika hahmotettiin auringon nousun ja laskun mukaan. Näihin aikoihin ei aikaa ajateltu minuutteina eikä tunteina koska ihmiset eivät tunteneet edes kelloa. Välttämättä ihminen ei edes keskiajalla tiennyt omaa ikäänsä tarkkaan. Kirkko piti huolen siitä, että kirkolliset juhlapyhät olivat kuitenkin tiedossa rituaaleineen.

Jo keskiajalla ilmastonmuutoksilla oli suuri vaikutus ihmisten elämään. Ihmiset kun olivat silloin vielä enemmän ilmaston armoilla kuin nykyään koska mm. asumisolosuhteet olivat alkeellisemmat. Kun jossainpäin maailmalla purkautui vaikkapa iso tulivuori vaikutti se jossain ihan toisella puolella vaikkapa Suomessa siihen, että maaviljelyksen sadot laskivat, ihmisiä kuoli erilaisiin raivoaviin epidemioihin ja ilmasto kylmeni. Lapsikuolleisuus oli suuri ja ylipäätänsä ihmiset kuolivat huomattavasti nuorempina verrattuna nykyaikaan.

Naisena tuli myös pohdittua sitä kuinka erilainen naisen asema olikaan keskiajalla. Jos nainen ei omannut aatelista sukutaustaa tai hän oli naimaton oli hänen asemansa aika heikko. Keskiajalla avioliitot eivät todellakaan olleet mitään rakkausavioliittoja vaan vanhemmat järjestivät parin yhteen. Kun nainen avioitui hänen vanhempiensa tuli antaa myös myötäjäisiä eli rahaa avioparille tai vaikka kotielämiä.

Ennen avioitumistaan nainen oli totellut isäänsä ja avioiduttuaan hänen kuului totella aviomiestään. Usein tytöt avioituivat paljon alle 20 vuotiaina ja heidän tulevat aviomiehensä olivat heitä myös vanhempia. Nöyrä ja kuuliainen vaimo pärjäsi näihin aikoihin.

Hämeen keskiaikafestivaaleilta löytyi myös Ritarileiri. Pakko lainata tähän mitä kirjoittelin ritareista Turun linnan turnajaispostauksessa viime kesänä.

"Keskiajalla ritarit olivat valiosotilaita, jotka olivat käyneet pitkän "koulun" ammattiinsa. Nämä miehet olivat päästä varpaisiin puettuna haarniskaan ja heillä oli vuosien mittainen kokemus turvanaan. Ritarin koulutus kesti peräti 14 vuotta. Poikien kouluttaminen aloitettiin jo kuusivuotiaana kun hovipoika pääsi ritarin palvelijaksi. Opeteltiin ratsastamista, kristinuskoa, yleissivistäviä aineita ja perustaistelutekniikoita 6-13 vuotiaana."

Lisää tietoa ritareista löydät tuolta Turun linnan turnajaisten yhteydestä.

Löysin Hämeen keskiaikafestivaaleilta erittäin mielenkiintoisen kojun Raudikko Ruuna. Iskin silmäni tuollaiseen myyntipöydällä näkyvään metallilangasta taiteltuun hevoseen, joista yksi lähti Marjon matkaan. Esittelen oman hevoseni teille myöhemmin jossain vaiheessa. Nämä hevoset ovat Iinaliin tuotantoa. Myyntipöydällä näkyvät erikoisen näköiset pikarit ja mukit ovat puolestaan Karolin. Mielenkiintoisia yrityksiä kaikki ja lisätietoa löytyy heidän nettisivuiltaan.

Hämeen keskiaikafestivaaleilla tarjoiltiin myös keskiaikaista ruokaa. Mutta mitä keskiajalla Suomessa oikein syötiinkään? Koska yhteiskuntaerot olivat keskiajalla suuret ne heijastuivat myös ruokapöytään. Alemman luokan lautasilla oli yksinkertaisia kasvis-, vilja- ja maitotuotteita sekä palkokasveja. Ylemmät luokat ja aateliset söivät myös lihaa ja munia. Heidän ruokapöydässään tarjoiltiin myös juhla-aterioita.

Mausteita keskiajalla käytettiin runsaasti mutta monia meille tuttuja raaka-aineita ei ruokapöydästä löytynyt. Euroopassa ei tunnettu perunaa, tomaattia, paprikaa, kalkkunaa tai kaakaota. Suomi kuului keskiajalla vielä katolilaisen kirkon piiriin joten myös paastopäivät oli tarkasti määritelty kirkon puolesta.

Keskiajan pöytätavat olivat hyvin erilaiset kuin nykyään. Ruokailuvälineitä ei ollut vielä ja joten ruoka syötiin käsin. Keittoa oli lupa ryystää ja röyhtäily oli ihan normaalia. Jos jossain oli lusikka niin sitä käyttivät useat ruokailijat yhdessä. Olutta juotiin paljon ja se olikin ravintoa siinä missä muutkin ruoka-aineet. Oluesta löydät lisätietoa Raasepori postaukseni yhteydestä.

Hämeen keskiaikafestivaaleilla pääsi seuraamaan myös turnajaisia, jossa ritarit ottivat mittaa toisistaan. Harmitti vähän, että Rohan tallien tuliturnaus alkoi vasta kello 21 emmekä voineet jäädä enää sitä katsomaan. Nähtyäni Turussa viime kesänä Rohan tallien taidokkaita esityksiä olisin mielelläni katsonut nämäkin esitykset. Nyt katselimme vain kun ritarit ottivat mittaa toisistaan ilman hevosia. Aika kovaa hommaa kun päällä on noinkin painava varustus ja ulkona oli lämmintä lähes 25C astetta. Ainakin yksi ritareista oli nainen - nostan hattua!

Ensi kesänä on ehdottomasti varattava paljon enemmän aikaa kiertää aluetta jotta ehtii katsella vielä monipuolisemmin. Upea tapahtuma ja odotan jo innolla ensi elokuista tapahtumaa. Ehdottomasti suosittelen tapahtumaa kaikenikäisille historiasta, eläimistä, ritareista, keskiajasta, viikingeistä ja käsitöistä kiinnostuineille!

Tästä voit kurkistaa miltä Tammelan Hakkapeliitta tapahtumassa näytti viime kesänä.

Loviisan Wanhat Talot 2019 rannekearvonta käynnistyy nyt

Kaupallinen yhteistyö: Loviisan Wanhat Talot

Maria Kalmi, valokuvat

Nyt on aika käynnistää rannekearvonta Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan 24.-25.8.2019 klo 10-17. Koska Marjon matkassa -blogi on saanut kunnian toimia kuluvana vuonna LWT-tapahtumassa VIP-bloggaajana olen saanut myös arvottavaksi kaksi ranneketta teidän lukijoiden kesken. Ranneke (arvo 18€) oikeuttaa sisäänpääsyyn LWT-tapahtumaan molempina päivinä.

 Dunderfeltin talo, Loviisa - kuva Maria Kalmi

Jätä kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi, josta sinut tavoittaa jos arpaonni suosii arvonnassa. Voit myös perustella miksi juuri sinun tulisi seuralaisesi kanssa voittaa kaksi LWT-ranneketta. Arvonnan tulee perinteisesti tekemään lahjomaton arvontageneraattori.

Villa Elma + kansikuva, kuva Maria Kalmi

Rannearvonta alkaa nyt ja se on käynnissä 18.elokuuta klo 21 saakka. Facebook tai Instagram eivät ole mukana arvonnassa millään tavalla. Rannekkeet on saatu  Loviisan Wanhat Talot -tapahtumalta. Enää reilu viikko ja odotettu viikonloppu on täällä!

Loviisan Wanhat Talot messujulkaisu on ilmestynyt ja tästä pääset lukemaan sitä jo nyt. 

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma löytyy Facebookista ja tästä pääset sinne. 

Onnea kaikille tasapuolisesti arvontaa! 

Villa Engel, kuva Maria Kalmi

Nuutajärven lasikylä ja mielenkiintoinen WhyNot - Finnish American Art Glass -näyttely

Nuutajärven lasikylä oli ehdottomasti kesälomani yksi kohokohdista ja mielenkiintoinen päiväretki kohde. Itse muistan sinisen logon "Nuutajärvi 1793" jo vuosien takaa lasiastioista ja -esineistä, jotka oli valmistettu tässä perinteikkäässä lasikylässä. Kun aloitin nuorena tyttönä keräämään uudelleen tuotantoon otettua 1800-1900 lukujen vaihteessa valmistettua Apila-sarjaa oli kaikissa sarjan osissa juuri tuo "sininen kala" merkkinä Nuutajärvestä. Tuo logo oli silloin minusta merkki laadusta. Se kertoi myös suomalaisesta lasintekotaidosta jo vuosisatojen takaa.

Lasipuu valmistui 2013 Nuutajärven lasitehtaan 220-vuotisjuhlaan sekä Ammattiopisto Tavastian lasialan koulutuksen 20-vuotisjuhlaan. Lasiartesaanien koulutus alkoi Wetterhoffilla 1993 professori Oiva Toikan aloitteesta. Lasipuussa on 1600 suupuhallettua värikästä palloa ja metallirungon korkeus 3,2 metriä.

Chiewitzin suunnittelema Paja on alunperin ollut tiilenvärinen mutta se rapattiin valkoiseksi 1920-luvulla. 

Nuutajärven lasikylä sijaitsee Urjalan kunnassa Pirkanmaan maakunnassa. Menomatkalla ajoimme Karkkila-Forssa reittiä mutta palasimme Hämeenlinnan kautta moottoritietä takaisin pääkaupunkiseudulle. Nuutajärvi on kunnan merkittävin matkailukohde, jonka Museovirasto on valinnut valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloonsa.

Nuutajärven lasitehdas syntyi tälle paikalle 1793 ympärillä kasvaneiden metsien ansioista. Lasiuunit tarvitsivat suunnattomia määriä polttopuita toimiakseen joten metsä puineen oli ihan perusedellytys tehtaalle. 1700-luvulla oli muodikasta perustaa lasitehdas ja mm. Somerolla, Sipoossa ja luovutetussa Karjalassakin valmistettiin myös lasia. Ainutlaatuista on se, että Nuutajärvi jatkoi keskeytyksettä lasinvalmistustaan aina vuoteen 2014, jolloin tuotanto siirtyi Iittalaan. Ennen tehdastoiminnan lopettamista Nuutajärvi oli Suomen vanhin toimiva lasitehdas.

Pajassa toimii Galleria Markku Salo

Nuutajärven ammattitaidosta kertoo myös se, että Iittalan lasitehtaan ja Humppilan lasitehtaankin perustajat ovat lähtöisin Nuutajärveltä.  Iittalan tehtaan perusti P.M. Abrahamsson jo 1881. Helanderin veljekset Olavi, Martti ja Jonni perustivat vuonna 1952 Humppilan. Nykyään kaikki kolme kuuluvat Iittala Group Oyj:hin. Jos Nuutajärven lasitehtaan historia kiinnostaa enemmän niin kurkkaa tästä lisää.

Lasikylän 1850-luvulla rakennetut talot ovat edelleenkin käytössä. Nämä Nuutajärven vanhimmat rakennukset ovat aikansa maineikkaimman arkkitehdin G. Th. Chiewitzin suunnittelemia. Chiewitz suunnitteli myös Ritarihuoneen, Loviisan keskustan ja Forssan tekstiilitehtaan ympäristön rakennuksineen.

Lasimakasiini

Nuutajärven lasikylän alueella alkoi uusi aika kun Nuutajärven kartano ja lasitehdas siirtyivät 1843 turkulaiselle Adolf Törngrenille. Uusi omistaja alkoi voimakkaasti modernisoida sekä tehtaan tuotantoa että tuotantolaitoksia.

Rapattu Prykäri (keskellä), Kivimuuri (sivuilla) pitää sisällään Kylähotelli Tyynen ja Red Brick Gallery tilat

Arkkitehti Chiewitz piirsi Julius Basilierin kanssa myös sveitsiläistyyliset tehdasrakennukset. Osittain kaksikerroksinen, puuleikkausin koristeltu konttorirakennus valmistui 1857. Samaan aikaan rakennettiin tiilinen, kolmikerroksinen kivirakennus prykäri (nykyinen lasimuseo), kolmikerroksinen hirsinen lasimakasiini, tiilinen rapattu prykäri, hiomo, lasaretti ja pakari. Yksi tehdasalueen vanhimmista rakennuksista on ns. kellopytinki vuodelta 1842.

Konttorirakennus

WhyNot - Finnish American Art Glass -näyttely

WhyNot näyttelyyn on kutsuttu suomalaisia taiteilijoita, muotoilijoita ja lasinpuhaltajia, jotka työskentelevät kuuman lasin parissa ja joilla on ollut uransa aikana jokin yhteys Nuutajärveen. Yhdysvaltalainen Fullbright -stipendiaatti, taiteilija Jonathan Capps vietti vuoden Nuutajärvellä. Capps on tehnyt tiivistä yhteistyötä suomalaisten lasintekijöiden kanssa minkä tuloksena syntyi tämän kesän lasinäyttely.

WhyNot näyttely on avoinna päivittäin 11-16 1.syyskuuta saakka. Mukana on lähes 30 taiteilijaa ja teoksia löytyy neljästä eri tilasta. Kannattaa ehdottomasti käydä myös kurkistamassa hiekkavarastoon ulkokautta vaikka sinne näkee myös Vannahallista. Näyttelyyn on vapaa pääsy. 

Näyttelyn lisäksi on mielenkiintoista päästä katselemaan myös työtilaa, jossa Jonathan Capps on tehnyt työtä kuluneen vuoden aikana. Varmasti melkoinen elämys olla Nuutajärvellä ja nähdä suomalaisen luonnon vaihtelut pitkin vuotta. Cappsin työhuoneen seinältä löytyi kaunis kollaasi valokuvia ja aitoa tuohtakin. 

Teemu Kylvö, Message in a bottle - vapaasti puhallettu lasi 2019

Jonathan Capps, Relefting on Supernovas I-IV - vapaasti puhallettu lasi, peilitys 2019

Jenni Sorsa, Supernovas - vapaasti puhallettu lasi, incalmo 2019

Kirsti Taiviola, 180 Days in Random Order - muottiinpuhallettu lasi 2018-2019

Markku Salo, Hikeä ja kyyneleitä 2019

Jonathan Capps - työhuone Nuutajärvellä

Aada Vainio, Enter The Color - hyttityö 2019

Johannes Rantasalo, Tuhma Oskar - sekatekniikka 2019

Alma Jantunen, Sugarcubes - uunisulatus, lasi, kivi 2019

Milla Vaahtera, Mobile No. 47 - lasi, metalli 2019

Gina Salaris; Empower - hyttityö, hionta, peilitys 2019

Prykäri museo - Designmuseo, Nuutajärvi

Nuutajärven lasikylästä löytyy myös lasimuseo Prykäri. Museo on professori Kaj Franckin suunnittelema kokonaistaideteos. Kaj Franck oli Nuutajärven lasitehtaan taiteellinen johtaja 1950-1973. Franck on suunnittelut Prykärin tila-arkkitehtuurin, vitriinit sekä valinnut myös esiteltävän esineistön. Prykäri avasi ovensa yleisölle 1977. Nykyään Prykäri on osa Designmuseota ja Museokortti kohde. 

Museossa voi kiertää itsekseen kuten me teimme mutta opastetulla kierroksella selviää miten Kaj Franck, Saara Hopea, Gunnel Nyman tai Stockmannin tavaratalo liittyvät Nuutajärveen. Opastuksen yhteydessä saa myös lyhyen oppimäärän lasin valmistuksen teoriasta. 

Museossa on esillä laajasti lasinvalmistuksessa käytettäviä välineitä ja työkaluja. Kävimme myös seuraamassa toisessa tilassa lasin puhaltamista ja hyvin samanlaisilla välineillä töitä tehdään edelleen. Tämän päivän lasinpuhaltajalla ja kuuman lasimassan kanssa työskentelevällä on aurinkolasit suojaamassa silmiä ja kopulit - menneen ajan puupohjaiset kengät - näyttivät olevan jo historiaa.

Prykärissä on esillä myös Nuutajärven lasituotannon historia kattavasti. Oli mielenkiintoista löytää lasivitriineistä omasta kaapista ja lapsuudenkodista tuttuja lasiesineitä. Lasimuotoilun elinkaaressa löytyy paljon erilaisia vaiheita ja muotivirtauksia myös. Mitä lähemmäs omaa aikaa tultiin sitä tutummiksi esineet vitriineissä muuttuivat. Oli myös mielenkiintoista nähdä millaisella muotilla Pioni-lasilautaset tehdään.

Kahvila+keittiö Sylvi tarjoaa juomaa ja ruokaa Nuutajärven lasikylässä. Tilasin pekonijuustopiirakka palasen ja se oli erittäin maukas sekä ihan järjettömän suuri. Viereisessä pöydässä herkuteltiin ihanalla salaatilla. Sylviä luotsaavat paikalliset yrittäjät muotoilija Anu Penttinen ja kauppias Mari Korpikaivo.

Kahvila+keittiö Sylvi on kohtaamispaikka, joka on tehty entisen Nuutajärven lasitehtaan ruokalaan keväällä 2017. Sylvin keittiömestari Ilari Ojala ja kokki Mikael Lundeqvist valmistavat huolella suunniteltua ja mahdollisuuksien mukaan lähellä tuotetuista raaka-aineista.

NuGO Shop on Nuutajärven Gallerian osuuskunnan myymälä, jossa kannattaa myös ehdottomasti piipahtaa ennen kotiinlähtöä. Täällä on nimittäin esillä uusinta suomalaista ja ennen kaikkea nuutajärveläistä taidelasia ja piensarjatuotteita. Osuuskuntaan kuuluu Nuutajärvellä toimivia lasinpuhaltajia, muotoilijoita ja taiteilijoita: Alma Jantunen, Marika Kinnunen, Anu Penttinen, Johannes Rantasalo, Markku Salo, Gina Salaris, Jenni Sorsa, Lea Swantz ja Heikki Viinikainen.

Heikki Viinikainen, RockDiiva shampanjalasi

Marika Kinnunen, Kuumailmapallo

Vinkkinä vielä tähän loppuun Nuutajärvellä vietetään 24.elokuuta Lasivitriini -tapahtumaa klo 10-16. Tapahtumassa voi tutustua lasin tarjontaan, kartuttaa lasikokoelmiaan ja tehdä löytöjä niin uutta kuin vanhaa lasia myyvien ammattilaisten ja yksityisten keräilijöiden kokoelmista. Tästä voit lukea lisää tapahtumasta. 

Nuutajärven pienessä kylässä tapahtuu koko ajan isoja asioita!