Mäntylinnan huoneistomajoitus - kodikas vaihtoehto Mäntässä

"Mänttään minulla ei ole ollut vuosikymmeniin mitään kosketuspintaa, koska vanhempanikin muuttivat täältä pois samoihin aikoihin kuin minä. Sitten, pikkuhiljaa noin viiden viime vuoden aikana kaupungista alkoi kantautua yhä positiivisempia ja yllättävämpiä uutisia. Serlachius-museot niittivät mainetta taiteellaan kuin arkkitehtuurillaankin, Mäntän kuvataideviikot kukoistivat, kansainväliset musiikki- ja ruokafestivaalit alkoivat saada jalansijaa. Ja mikä hämmästyttävintä: lapsuuden hiihtoretkieni levähdyspaikka Vuorenmaja oli muuttunut ykskaks keskieurooppalaiseksi Viinituvaksi." näin kuvailee Mäntylinnan huoneistomajoituksen emäntä Minna kakkoskotiaan.

Minun on pakko nyt tunnustaa etten koskaan aiemmin ole kotimaassa yöpynyt yhdessäkään huoneistomajoituksessa vaikka ulkomailla näin olenkin tehnyt muutamia kertoja. Olen aina päätynyt perinteisesti hotelliin matkojeni aikana. Kuluvana kesänä olen peräti kahdesti nukkunut Mäntylinnan huoneistomajoituksen pehmeässä parivuoteessa, puhtaiden valkeiden lakanoiden kera ja kohottanut kuohuvaa asunnon viihtyisässä keittiössä. Ja rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että jos Mänttään tulee taas jatkossa matkustettua katsomaan taidetta ja kulttuuria niin ihan varmasti varaan taas Mäntylinnan. Sen verran kodikas, positiivinen ja viihtyisä kokemus tämä on ollut!

Huoneistomajoitus Mäntässä on siis ystäväni Minnan pitkäaikaisen haaveen toteutuminen. Minna etsi kakkoskotia ja kävin jopa kerran hänen kanssaan katsomassa remontoituja vanhoja, asuntoja merellisessä Hangossa. Kesämökki jossain syrjäisessä paikassa ei Minnaa houkuttanut mutta kakkosasunto kerrostalossa tuntui oikealta ratkaisulta asuntokuumeeseen. Lapsuuden/nuoruuden ajan Mänttä alkoi entistä enemmän houkuttamaan paikkakunnan muuttumisen ja kehittymisen myötä. Pienen etsiskelyn jälkeen loytyikin sitten 67m² kaksio 1951 rakennetusta Mäntylinna nimisestä talosta ja siinä se sitten oli! Täydellinen kakkosasunto ja upealla paikalla vielä.

Mäntylinnan huoneistomajoitus sijaitsee erittäin hyvien yhteyksien päässä. Se on suoraan Hotelli- ravintola Mäntän Klubin takana noin 200m päässä. Keurusselän rantaan asunnolta kävelee noin 6 minuutissa ja Mäntän kuvataideviikkojen pitopaikka Pekilo on muutamien satojen metrien etäisyydellä. Talo on ihanaa jälkifunkkista ja sen pihalle on mahdollista maksuttomasti pysäköidä auto melkein asunnon parvekkeen alle. Parvekkeelta avautuu puistomainen näkymä kauniille, hyvinhoidetulle pihalle, josta löytyy puutarhakeinukin. Täällä ei ole pelkoa, että joku katselisi sisälle 1.kerroksen päätyhuoneistoon. Taloyhtiö on erittäin rauhallinen eikä muita asukkaita juuri edes näy rappukäytävässä.

Minna on nähnyt vaivaa sisustaessaan huoneistomajoituksen tiloja. Asuntoa remontoitiin paikallisen yrittäjän kanssa ja sinne valittiin sellaisia materiaaleja, jotka sopivat tähän 50's henkeen. Keittiössä on ihana linoleum-laatoista tehty ruudullinen lattia, joka kestää hyvin myös eläinystävien kynnet. Huoneistomajoitukseen ovat siis karvakaverit tervetulleita ja heitä varten löytyy Cat-Dog ruokakupit sekä ruokailualustakin. Myös erilliset huovat eläimille löytyvät kaapista. Ihanaa huomaavaisuutta ♥ Lemmikeistä ei peritä lisämaksua. 

Huonekaluvalinnoissa on myös haluttu pitää tietynlainen retro/vintage ote, josta pidän kovasti. Minna itse kuvailee sisustustyyli "mid century modern" -tyyliksi. Osa kalusteista on päätynyt asuntoon kirppareilta tai sukulaisilta ja jotain "uuttakin vanhaa" tänne on ostettu. Olohuoneen kirjahyllystä minulle tulee takautumia omaan lapsuuteni koska muistan nähneeni tällaisen hyllyn sukulaistädeillä. Myös ihanat nojatuolit (joissa muuten on ihan älyttömän hyvä istua) ovat vanhoja ja ne on vain uudelleen verhoiltu ajan henkeen sopivilla kankailla. Kirjahyllyssä on muuten kattava valikoima kirjoja, joita voi halutessaan lukea vierailun aikana. Lapsille löytyy myös laatikollinen pehmoleluja, jonka nostin hyllyn päälle ettei russeliriiviöni Minnie ottanut pehmoja itselleen :) Myös lautapelejä löytyy. Tässä asunnossa saa ajan hyvin kulumaan muuallakin kuin tietokoneen ääressä.

Kylpyhuone on myös aika namu! Se on nimittäin ikkunallinen ja siellä voi jopa kylpiessään ihanassa, ovaalissa ammeessa vaikka sytyttää kynttilän ikkunalaudalle palamaan ja tunnelmoida. Myös söpöjä kylpyankkoja löytyy rekvisiitaksi ja saa niitä varmaan käyttääkin tarvittaessa :) Löytyy toki myös suihku mahdollisuus erillisessä suihkunurkkauksessa jos ei ole kylpyamme ihmisiä. Huoneistomajoitus tarjoaa lakanoiden ja pyyheliinojen lisäksi myös suihkusaippuaa ja shampoota. Totta kai hiustenkuivaaja löytyy ja jos vaatteet ovat rypistyneet reissussa saa nekin sileäksi silitysraudan avulla. Erillinen kylpyhuone ja wc-tila mahdollistavat sen, että isompikin joukko voi majoittua hyvin asunnossa. Lisävuoteita löytyy kahdelle ja lastensänky myös.

Entäs sitten aurinkoinen keittiö, jossa pöydälle Erik Bruunin klasikkokuosiset Jaffa-tabletit. Keltaiset Teema-astiat ja kirppikseltä löydetyt aurinkoiset juomalasit saavat hymyilemään. Ihan luksusta on myös pöytään katetut puristekristallilasit varustettuna lapulla "Jääkaapista löytyy kuohuvaa, nauttikaa olostanne Mäntylinnassa." Ihanaa huomioimista ja saa hyvälle tuulelle. Kuohuva maistuu vaikka kesäisten mansikoiden kanssa ja sillä voi kilistää onnistuneelle reissulle!

Keittiöstä löytyy moni hauskoja yksityiskohtia kuten nämä ikivanhat keittokirjat. Keittiössä on mahdollista valmistaa itse myös ruokaa eli varustuksena on kahvinkeitin, keittotaso, uuni, jääkaappi, vedenkeitin, astianpesukone ja mikroaaltouuni. Syöttötuoli pienempiä lapsia varten ja aikuisille ihanat Ilmari Tapiovaaran vanhat, mustat Domus -tuolit. Keittiön seinällä on kyltti, jossa se sanotaan hyvin selkeästi "We don't have Wi-Fi, we talk to each other". Keittiöstä löytyy kyllä retroradio ja olohuoneen puolelta taulutelevisio. Selailin vähän tuota Kotiruokaa, uusi laitos -keittokirjaa ja täytyy sanoa, että siellä oli ihan mielenkiintoisia ruokia.

Mäntylinnan huoneistomajoituksessa on paljon hauskoja yksityiskohtia kuten wc-tilan huoneentaulu, joka valistaa "elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa". Voiko tuota paremmin kiteyttää! Tässä asunnossa ja sen sisustuksessa on juuri onnistuttu siinä ihanuus-aspektissa. Fiilis ajalta, jolloin elämä on ollut aika erilaista kuin nykyään mutta tunnelma todella kotoisen lämminhenkinen. Olohuoneen matot tuntuvat ihanilta paljaiden varpaiden alla ja aito parkettilattia antaa myös kodikkuuden tuntua. Valaisimista lähtien sisustus on uskollista 50-luvun tyylille. Tiedän, että Minna hakee uutta lattiavalaisinta mutta vielä ei täydellistä ole löytynyt. Metsästys jatkuu!

Kiva lisä asunnossa on myös aidot viherkasvit ikkunalaudoilla sekä koriste-esineet. Täällä melkein voisi ajatella olevansa oikeasti kylässä jonkun kotona ja niinhän täällä itse asiassa ollaankin :) Minna käyttää asuntoa kun se on vapaana matkustavaisilta. Nyt kesällä asunto on ollut varattuna Mäntän tapahtumien ajan mutta tilaa löytyy kyllä paremmin kun kesä loppuu. Mäntän kuvataideviikot ovat avoinna vielä 31.8. saakka ja tästä pääset postaukseeni aiheesta. Nyt viikonloppuna 24.-27.8. Mäntässä on Food & Art ruoka- ja taidetapahtuma. josta voi lukea lisää tästä. Mäntän Serlachius museoissa taidenäyttelyt ovat avoinna ympäri vuoden.

Vaikka elokuu kääntyy uhkaavasti syyskuuksi viikon kuluttua ei se tarkoita sitä, että Mäntässä tapahtumat loppuvat. Vuorenmajan Viinituvalla pidetään 22.-23.9. Oktoberfest juhlat. Mäntässä juhlitaa Oktoberia perinteisesti kuukautta aikaisemmin :) Viinituvalla virtaa olut ja buffet-pöydästä löytyy possua, kanaa, naudanpaistia, bratwurstia ja currykastiketta kera saksalaisten lisukkeiden. Musiikista vastaava sveitsiläinen livebändi Ergolztaler & Traveling Wirtaset :) Ein Prosit und hertzlich Willkommen! Alkoi vähän polttelemaan Oktoberfestiin meno. Tästä pääset aiempaan Vuorenmaja vierailuuni kurkkimaan miltä paikassa näyttää.

Jos Mäntylinnassa ei halua kokata omaa aamiaista voi läheisellä Mäntän Klubilla sopimushinnalla 10€/ruokailija nauttia aamiaisen. Klubin aamiaisbuffet on runsas ja siitä löytyy kyllä jokaiselle jotain. Puuroa, jugurttia, myslejä, hilloja. kananmunia, leikkeleitä, vihanneksia, kahvia, teetä, tuoremehua, hedelmiä ja makeitakin herkkuja. En taida edes muistaa kaikkia herkkuja mutta tällä aamiaisbuffalla pärjäsi hyvin pitkälle päivään. Toinen vaihtoehto on toki ostaa itse aamiaistarvikkeet ja valmistaa vaikka sieltä 50's keittokirjasta joku omeletti :)

Varaukset voi tehdä suoraan soittamalla Minnalle 0449943600 ja tiedustelemalla vapaita päiviä.
Marjon matkassa suosittelee lämmöllä ja luulenpa, että minut näkee tuolla ensi kesänä ellei jo aikaisemmin... Oktoberfest alkoi kutkuttamaan :)

Mäntylinnan huoneistomajoitus tarjosi ensimmäisen matkan majoituksen, toisen maksoin itse.

Houtskär - Saariston Rengastien helmi

Tänä kesänä se sitten vihdoinkin toteutui kesälomalla ja pääsin eteenpäin rakastamallani Saariston Rengastiellä. ♥ Houtskär ♥ Olin haaveillut tästä seuraavasta siirtymästä koko pitkän talviajan ja etsinyt tietoa missä kaikialla kannattaisi käydä. Kun ulkona vihmoi vettä tai tuprutti lunta minun kuvaruudullani näkyi eriskummallisia venevajoja sinisen meren syleilyssä ja punamultaisia taloja Houtskärin saaristomaisemissa. Luonto näytti kutsuvan vihreältä ja vanha kirkkokin toivotteli minua tervetulleeksi kun talvenselkä taittuu ja Suomen kesä vihdoin alkaa. Kun minä spontaanina ihmisenä innostun jostain olen kuin lapsi - vähän malttamaton ja haluaisin kaiken tapahtuvan heti. No, heinäkuussa saaristoreissu sitten vihdoin oli totta ja istuin autossa Houtskäriin matkaavassa lautassa.

Ennen Houtskärin Stella lauttaa olin tosin jo seilannut Paraisilta Nauvoon ja Nauvosta Korppooseen keltaisilla saaristolautoilla. Tunsin olevani jo ihan konkari saaristolauttaan menossa ja sieltä poistuttaessa:) Olin toki huristellut myös kiemuraista saaristotietä autoletkassa kohden aina seuraavaa lauttarantaa. Näillä välisiirtymillä ei juuri ole aikaa pysähtyä jos mielii ehtiä seuraavaan lauttaan ajoissa. Saariston Rengastiellä on aina tunnelmaa mutta ehtii siinä kauniita maisemiakin vilkuilla. Tästä pääset aiempaan Korppoo postaukseen ja tästä Nauvon vastaavaan.

Jotenkin tuntui siltä, että pyöräilijöiden määrä olisi tällä reissulla ollut pienempi kuin tämän vuoden kesälomani aiemmalla Nauvo/Korppoo reissulla ihan heinäkuun alussa. Juu, luitte ihan oikein ehdin jo kertaalleen käydä noissa kahdessa paikassa jatkamatta matkaa seuraavaan kohteeseen. Jänistin tai itse asiassa aikataulu petti! Leikattua heinää käärittiin jo tien molemmin puolin tuorerehupaaleihin. Oli hauskaa katsoa, että Suomi100 vuoden kunniaksi paalit olivat nyt sinisiä ja valkoisia. Pyöreistä paaleista oli myös muodostettu Suomen lippuja monelle pellolle.

Matka Houtskäriin on 9500m pitkä ja siihen kuluu aikaa 35 minuuttia. Stella alukselta löytyy kahvila yläkerroksesta ja laivalla toki myös sosiaalitilat. Lautta liikennöi ympäri vuoden tätä väliä. Meidän kanssa lautalle ajoi myös saaristobussi noutamaan Turkuun haluavia autottomia matkailijoita. Saaristoon on siis mahdollista päästä bussilla Turusta Nauvon ja Korppoon kautta. Kätevää!

Houtskär koostuu itse asiassa 700 eri saaresta ja vakituisia asukkaita on reilut 500. Toki kesäaikaan ihmisiä on enemmän kun saaristoon ja mereen hurahtaneet ottavat suunnaksi Turun saariston ja Saariston Rengastien. Yhteyslautta jättää matkustajat Kittuisten lauttasatamaan, jossa näkyi kotoisasti kalastajia onkineen narraamassa kaloja. Luulen heidän kyllä olleen läheisen mökkikylän asukkaita saalistamassa päivän kala-annosta. Houtskärin kalastajat lähtevät merelle kokemaan verkkojaan ja pyytämään vähän isompia saaliita.

Ensi silmäys Houtskärin luontoon paljastaa, että nyt ollaan jo aika kaukana saaristossa ja metsät ovat selkeästi erilaisia kuin Korppoossa tai Nauvossa. Osa Houtskärin saarista on karuja ulkoluotoja. Houtskärissä näkyy paljon peltojakin joten täällä myös viljellään. Kotieläimiä emme nähneet joten jäin miettimään pidetäänkö täällä karjaa ollenkaan? Talojen pihapiirit ovat toinen toistaan kauniimpia ja todella hyvinhoidettuja. Kukkia, marjapensaita, omenapuita ja luonnonkukkaniittyjäkin. Houtskärin maaperä on hyvin kalkkipitoinen ja siksi saarella on vihreyttä, vehreyttä ja lajien monipuolisuutta. Hyvä ilmasto takaa selkeästi myös sen, että ihmiset ovat iloisia. Houtskärin väestöstä vain reilu 10% puhuu suomea äidinkielenään. Hyvin paikallisessa K-kaupassa pärjäsi silti kouluruotsilla eikä "lokal dialek" ollut käsittämätöntä ollenkaan.

Houtskärin Pyhän Marian puukirkko on ehdottomasti meidän "must to see" -listalla.  Minähän olen sellainen kirkkofani ja kuumana kesäpäivänä on mukava pujahtaa viileää kirkkosaliin hetkeksi vilvoittelemaan. Punamultainen puuristikirkko on vuodelta 1704 ja kirkosta löytyy paljon keskiaikaisia veistoksia. Kirkon alttaritaulu on vuodelta 1887 ja sen on maalannut Victor Westerholm. Tässä kirkossa olisi varmaan todella tunnelmallista istua joulukirkossa kun aidot kynttilät olisi sytytetty siniseen talvihetkeen luomaan tunnelmaan.Totta kai saaristossa kun ollaan kirkon katosta roikkuu ihana kirkkolaiva. Kirkkolaivoissa on jotain maagisen kaunista.

Kirkon hautausmaalta en onnistunut kyllä löytämään yhtään sellaista purjeristiä, joita muilla saariston hautausmailla on näkynyt. Kirkko löytyy Näsbyn kylästä, Hålax-lahden rannalta. Kirkon ympäristöineen on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja se kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Kirkkomaan läheltä löytyy myös tapuli, pappila, erillinen peltoalue pappilan ja kirkon välissä, tuulimylly, ranta-aitta ja pitäjäntupa, jossa on kotiseutumuseo. Ja totta kai myös perinteinen juhannussalko. Näitä juhannussalko viime kesän Saariston Rengastie retkillä myös bongailtiin ja aina ovat yhtä vaikuttavan näköisiä. Houtskärin salko on kallion päällä.

Kirkon jälkeen siirryimme ensin katsastamaan Houtskärin saaristomuseota, joka koostuu kymmenestä erillisestä rakennuksesta. Mereltä puhalsi ihanan vilvoittava tuuli sillä vierailupäivälle osui ihan hellelukemat saaristossa. Museoon oli muistaakseni muutaman euron sisäänpääsymaksu ja täällä käy vain käteinen. Saaristomuseo esittelee saaristolaisten elämää ja menneitä aikoja hauskasti erilaisen esineistön avulla. Täällä oli esillä vaikka mitä mielenkiintoista. Itseäni kiinnostivat erityisesti nuo puiset houkutuslinnut, joita käytetään lintujen metsästyksessä apuna. Myös erilaiset merenkulkuun liittyvät esineet kuten niinkin tuiki tavalliset kun verkkojen korkkiset kohot näyttivät ihan huikeilta sisustuselementeiltä. Aloin jo miettiä mielessäni mitä niitä voisi hyödyntää omassa sisustuksessa jos jostain kirppikseltä sattuisin kohoja löytäväni.

Vaikka olenkin maakrapu olen aina tuntenut viehtymystä mereen sekä merenkulkuun ja näiden esineiden parissa aika meni ihan siivillä. Koska en tunnistanut läheskään kaikkea olen nyt sitten jälkikäteen valokuvien alulla selvittänyt mitä kaikkea sitä tulikaan nähdyksi. Monet esineet oli toki merkitty ihan selkeästi nimikylteillä.

Kurkistus venevajaan siis sellaiseen johon livutaan vettä pitkin sisälle oli jotenkin taianomainen. En tiedä miksi mutta minulle tuli joku hassu mielleyhtymä Venetsiaan ja kanaaleihin vaikka Turun saaristossa oltiinkin. Täällä sain myös uuden haaveen mitä tavoitella. Haluan lähteä veneellä tällaisesta venevajasta ja myös palata sinne jonain päivänä. Venevajassa oli myös esillä vanhaa esineistöä ja niitä upeita korkkipainoja verkoissa. Haluan tuollaisen!

Kierrettyämme läpi kaikki veneisiin liittyvän otettiin suunnaksi Houtskärin kotiseutumuseo. Museorakennusten - siis vanhojen talojen - ovet ovat auki täällä voi liikkua ihan vapaasti itsekseen. Täältä löytyy Pitäjäntupa/Sockensstuga, Lehdeslato/Lövladan, Norrbacks torp, Vaateaitta/Klädboden ja Tuulimylly/Kvarnen. Jokainen talo täynnä mitä ihanampia entisaikojen elämiseen ja asumiseen liittävään esineistöä. Rakennusten pihapiirissä on myös vanhanajan kasveja ja sellainen hyvin verkkainen ja historiallinen fiilis.

Koska ennen ei ollut teeveetä, nettiä, somea niin vapaa-aikana tehtiin todella paljon käsitöitä. Ihana juttu on se, että nämä terapeuttiset käsityöt ja niiden tekeminen on löydetty viime vuosina uudelleen. Jos ennen aikaan pidettiin ompeluseuroja niin nykyään kokoonnutaan kahvilaan yhdessä saman henkisten neulojien kanssa tekemään käsitöitä yhdessä. Minuakin on houkuteltu jo pariin otteeseen mukaan käsityöpiiriin mutta toistaiseksi ei ole löytänyt siihen aikaa. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen neulonut, kutonut, virkannut ja kirjonut alle 25-vuotiaana erittäin ahkerasti. Jopa virkannut hyllynreunus pitsejä keittiönkaappeihin... :)

Houtskärin kansallispuvussa on vihreä takki ja punainen hame. Myös kansallispuvun vyö oli jännä. Jotenkin siitä tuli mieleen pohjalaisten helavyöt. Tämä ulkosaariston puku on parhaiten dokumentoituja ja näkyvämpiä suomenruotsalaisten kansallispukuja. Upea juttu ettei tämä kansallispuku perinne ole kadonnut kokonaan vaan vuonna 1876  jo katoamassa ollut pukuperinne on tallennettu ja Keisari Aleksanteri III:n vierailun yhteydessä 1885 Houtskärin pukua esiteltiin julkisesti. Saariston kansallispuvut ovat kyllä kauniita.

Eteistilassa oli näkyvillä myös miesten kansallispuku mutta hämärässä siitä oli valitettavasti mahdotonta saada kunnollista valokuvaa. Tässä tilassa oli muutenkin hyvin miehekkäästi erilaisia metsästysaseita seinillä, miesten vaatteita, jalkineita ja hattuja. Tuo sininen pikkuinen penkki tai jakkara oli myös ihana. Pantteri ei pääse pilkuistaan ja minä en lakkaa ihailemasta vanhaa, kaunista talonpoikaisantiikkia missä ikinä liikunkaan.

Lainaan tähän nyt mitä olen kirjoittanut juhannussalosta Kustavin postaukseni yhteydessä viime kesänä "Kustavi on melkein ainoana suomenkielisenä kuntana pitänyt hengissä ainakin 200 vuoden ajan tätä vanhaa pakanallista perinnettä. Tapa on yleinen Ahvenmaalla ja ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Juhannussalko muistuttaa kyllä ihan oikeaa laivanmastoa, johon koristeet on sitten kiinnitetty. Kasvikoristeilla on kasvilajista riippuen erilaisia merkityksiä hyvän onnen tuottajina salossa. Itselleni oli yllätys, että juhannussalko pidetään pystyssä melkein seuraavaan juhannukseen saakka kunnes se koristellaan uudelleen parin viikon ajan ennen keskikesän juhlaa ja pystytetään taas uudelleen." Tuolla salon yläosassa näkyykin 2017 tunnus ja ensi vuonna taas sitten erilainen. 

Houtskär on ehdottomasti erilaista, elämyksellistä saaristoa ja ollaan selkeästi jo melko ulkona merellä. Ehkä ensi vuonna sitten yövytäänkin täällä ja ehditään poiketa myös myös muissa kohteissa Houtskärissä. Nyt ajatettiin Nässbyhyn katsellen siellä maisemia ja nähtävyyksiä. Seuraavaksi pitääkin ottaa sitten haltuun Örön saari...Saariston Rengastien valloitus jatkuu :)

Pakkomielle hopeisiin herrainmallisiin kenkiin iski

Minuun on iskenyt pakkomielle saada hopeiset herrainmalliset kengät siis brogue-jalkineet. Muistelen nähneeni tällaiset ensimmäistä kertaa Teri Niitin stailaamassa Elloksen SS17 kevätmuotinäytöksessä, joka jäi valitettavasti hänen viimeiseksi näytöksekseen. Yhtään onnistunutta valokuvaa näistä kengistä tuolta näytöksestä Valkoisessa salissa ei ole mutta sieltä ajatus on päähäni jäänyt kyllä itämään. Herraintyylisistä kengistä olen joskus aiemminkin täällä kirjoitellut ja niiden perään haikaillut. Metallinhohtoisia kenkiä minulla on tasaisin väliajoin ollut aina. Tänäkin kesänä olen vetänyt monesti jalkaani kullanväriset vähän espandrillos tyyppiset kesäkengät. Pientä bling blingiä asuun ja sopii ruskettunutta ihoa vasten ihan loistavasti :) Vai johtuuko vain siitä, että olen vähän kiiltävän perään oleva "koruharakka"...

Yritin jo epätoivoisesti kesä-heinäkuun vaihteessa hankkia itselleni hopean- tai kullanvärisiä tennareita/citylenkkareita tyydyttääkseni metallihimoani kengissä. Tilasin innoissani ensimmäistä kertaa tamperelaisesta Vamos nettikaupasta neljä paria erilaisia vaihtoehtoja kotiin sovitettavaksi todeten, että koot eivät täsmänneet minun jalkaani. Yrittäessäni vaihtaa niitä sopivampiin kokoihin huomasin, että moni muukin oli ollut saman metallisen pakkomielteen kourissa ja koot olivat loppuneet. Harmikseni kannoin kenkäpussini takaisin noutopisteeseen ja jatkoin etsimistä.

Seuraavaksi sitten Ellokselta vastaavasti neljä paria metallinhohto citylenkkareita kokeiluun mutta näistäkään eivät valitettavasti  yhdetkään sitten loppupeleissä miellyttäneet minua. Mietin mielessäni onko minusta - ikuisesta kenkähullusta - tullut niin nirso tai vaativainen ettei mikään enää kelpaa viedessäni kenkäsäkkiä taas lähi K-kauppaan. Ajattelin, että kaupan kassatyttö kyllästyy ikuisiin palautuksiini ja sen täydellisen parin metsästämiseen. Mutta joka kerta hän hymyili ymmärtäväisesti ja kertoi omista kenkätilailuistaan. Meitä täydellisen kenkäparin metsästäjiä siis on muitakin :)

Mutta edelleenkään en ole luovuttanut mutta vaihtanut nyt vain sitten kohdetta eli etsin niitä täydellisiä brogue kenkiä. Mainitsin tästä yhdelle ystävälleni, joka katsoi minua hieman epäuskoisesti todeten ettei ole kuullutkaan tuon merkkisistä kengistä. Brogue kengät eivät ole siis kenkämerkki vaan varsinainen brogue-nimike tulee miesten kengänkärjen reikäkoristelusta, jonka kattavuus vaikuttaa hieman kengän kokonaisnimitykseen.

Tarinan mukaan korisrei'itys perustuu Skotlannin ja Irlannin suoalueilla asuneiden kansojen perinnejalkineiden tyyliin. Alunperin kengissä on ollut nimittäin reikiä siksi, että jalkineet ovat niiden avulla kuivuneet nopeammin. Itse asiassa nykyiset miehen brogue-kengät ovat kyllä todella erilaisia verrattuna näin historiallisiin jalkineisiin mutta tuo reikäkoristelu yhdistää niitä näihin historiallisiin jalkineisiin.

Miesten brogue-kengät ovat lähes poikkeuksetta aina ruskeita ja niitä käytetään casual-pukeutumisessa. Itselläni on ollut vuosien kuluessa useammankin naisten brogue-tyyliset kengät mutta aina tummissa tai ruskeissa väreissä. Nyt olisi siis hakusessa hopeiset reikäkoristellut kengät. Joten arvatkaa vain olenko siis pyörinyt netin syövereissä. Kyllä! Muutamia hyviä vaihtoehtoja mm. Zaralta ja Espritiltä on löytynyt ja nyt kuluvan lomanviikon kunniaksi jatkan edelleen etsimistä ja siirryn ehkä myös ihan kauppoihin jos muilta kiireiltäni ehdin.

Kohta suuntaan kohden Länsisatamaan ja bloggareiden retkeä NHS Nordic luonnonkosmetiikan päiväreissulle Nurme-tehtaalle Viroon. Tulossa mielenkiintoinen ja antoisa päivä ihan varmasti.
Hopeisten broque-kenkien metsästys saa jäädä nyt hetkeksi mutta kaikki vinkit otetaan ilomielin vastaan. Mukavaa päivää kaikille ja luonnonkosmetiikkaan palataan kun olen taas maisemissa.

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.