Instrumentarium kehysuutuudet ja TrendWalk ♥

Postaus on tehty yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.

Kävin pari viikkoa sitten inspiroitumassa huikeassa BID2016 -päivässä Konepajan Brunossa. Mukana tapahtumassa oli myös Instrumentariumin iso, hieno piste, jossa halusin ehdottomasti käydä haistelemassa mitä uusia tuulia kehysrintamalla nyt puhaltaa. Keväällä Kattilahallin Inspiraatiopäivässä pääsin pokien sovittamisen makuun ja tällä kertaa myös valokuviin saakka :D Kiitos bloggaajakollegani Tuulannelin, joka muistutti minua ♥

TrendWalk on Instrun uusi kiva tyylisivusto, jossa pääsee kurkistamaan Lontoon, Milanon ja Pariisiin trendeihin, kiinnostaviin ja persoonallisiin katutyyleihin ja hakemaan inspiraatiota omaan pukeutumiseen ja vaatekaappiin. Eri kaupunkeihin ja niiden tyyleihin tutustutaan TrendWalk -sivustolla mielenkiintoisten bloggaajapersoonien kautta. Kannattaa piipahtaa sivulla!

Lontoo on omasta mielestäni sekoitus luovaa muotisirkusta ja perinteistä tyylikkyyttä - jopa kaupunginosa ja katu vaikuttavat siihen minkälaisiin tyyleihin siellä törmää. Pariisi on THE muodin ikuinen mekka ja aina niin CHICH pariisilaisnainen asettaa joskus tyylinsä käytännöllisyyden edelle - huippukorkeita korkoja ja mukulakiviä! Milanossa näkee aina tyylikkäitä eri ikäisiä ihmisiä niin naisia kuin miehiäkin, rohkeita väriyhdistelmiä ja rentoa tyylikkyyttä. Kaikki TrendWalk -tyylisivuston kaupungit ovat superihania paikkoja mutta suurena Italia-fanina ikäänkuin ajauduin kokeilemaan italialaisia kehyksiä joten valitsin Milanon tyylin!

Kuva on lainattu netistä.

Milanon arkkitehtuuri on sekoittanut minun pääni ihan totaalisesti ja rakastan istua La Rinacenten kattoterassilla katselemassa ympärillä näkyvän muodin lisäksi myös myös Duomon korkeita torneja ja koristeellisia seiniä. Samalla voin siemailla espressoa tai capuccinoa ja nautiskella tiramisua. Duomon aukion toisella sivustalla oleva Galleria Vittorio Emanuele II on myös ihana paikka vaikka vain katsella ohimeneviä ihmisiä ja heidän tyylejään kaarevan lasikaton alla...

Parhaiten minun kasvojeni muotoon sopivat Max Maran tummat kehykset kultaisilla sangoilla. Hieman viettelevää kissamaisuutta, joka istui hyvin kokonaisuuteen vai mitä tuumitte? Kissansilmäkehykset myös saavat kasvot näyttämään nauravaisilta vaikkei hymyilisikään. Mustat, voimakkaat kehykset loivat myös hyvän kontrastin sähkösiniselle päivän asussani. 

"Kissansilmän malliset silmälasit ovat ajattomat ja supernaiselliset. Pradalla ja Fendillä löytyy kulmikkaita laseja ajankohtaisesti leopardikuosisena ja mystisen mustana nuden värisillä sangoilla. Kissansilmäkehykset eivät muuten koskaan mene pois muodista." Instrumentarium

Ihanaa oli myös päästä poseeramaan Tuulannelin kanssa kun me molemmat olimme valinneet Italian innoittamana Milanon kehyshyllystä pokat nenällemme. Tuulannelin valinta selviää tästä. Max Mara on minulle kehysmerkkinä tuttu ja harmittelen, että omista Max Maran aurinkolaseistani - joita kaikki aina ovat ihailleet - "Hei kenen noi oikein on?" - on toinen sanka tällä hetkellä irti. Siitä hukkui ruuvi joten pitäisi käydä korjauttamassa, jotta saisin italialaisen lookin tulevaa kevätaurinkoa varten. 

Milanon muotiviikoilla nyt syksyllä Max Maralla on kuvien perusteella näkynyt modernin retroja ylisuuria yläosia, vihreää, keltaista, sporttisuutta, printtineuleita, värikkäitä puukenkämaisia kenkiä tulevalle keväälle... Lisää tyylivinkkejä TrendWalk -tyylisivustolta.

Syksyn 2016 kehystrendeissä on Cat Eyen lisäksi muitakin kiinnostavia juttuja: Punainen ja sametti, 80- ja 90 -luku, Luxury Comfort, Sininen & merihenkisyys, Harmaa, Yksilöllisyys ja asusteilla leikittelyä, Kiilto ja kimallus... Max Mara vei voiton vaikka moni muukin juttu kyllä puhutteli.

Mi piace Milan e Max Mara ♥ 

BID2016 tapahtumakuvat Instrumentarium osastolla: valokuvaaja Sanni Riihimäki.

Oodi vapaudelle - Suomen itsenäisyyden 100v uudet juhlajuomat

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä kun Suomi itsenäistyi. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Social Wines tuo myyntiin Alkoon ja ravintoloihin kaupallisen johtajansa Liisa Tirrosen ideoimat Oodi vapaudelle - kuohuviinin sekä valkoviinin. Pääsin eilen maistelemaan ennakkoon tätä kuohuviiniä  Ravintola Salutorgetiin, Pohjoisesplanadille. 

Oodi vapaudelle viinien etiketit on suunnitellut muotisuunnittelija Katri Niskanen. Äärimmäisen kauniissa valkoisessa "pullon puvussa" on Katrin luonnostelemat naishahmot jokaiselle Suomen itsenäisyyden vuosikymmenelle. Ensimmäinen naishahmo seisoo vielä selin. Toimittaja Sini Sovijärven kirjoittama etikettiteksti kuvaa hienosti suomalaisen naisen tarinaa läpi itsenäisen Suomen vuosikymmenten sekä taivalta kohden tasa-arvoa.

"Suomen suurruhtinaskunnan eduskuntavaaleissa 1907 äänestämään saapui ensi kertaa Aino, Sirkka vauva sylissään. Aino oli nuorsuomalainen mutta mietti ankarasti, äänestääkö sittenkin sosiaalidemokraattista naista."

Puolikuivan Oodi vapaudelle Cava Jaume Serra Semi Secon maku on tasapainoinen ja hedelmäinen, hapokkuus taas raikas ja miellyttävä. Pidin sen pirskahtavasta mausta kohottaessani maljaa jo ennakkoon satavuotiaalle Suomella ja sen naisille. Makunautintoa lisää vielä kaunis ulkokuori ja etiketin tarina. Etiketissä kerrotaan Ainosta ja tyttäristä viidessä sukupolvessa. Kuljetaan vuosikymmenten läpi, sotavuosien lotat ovat mukana ja lopulta päädytään nettisukupolveen EU:ssa. 

Katri Niskanen on kohta lähestyvien Linnan juhlien seuratuin iltapukusuunnittelija ja hänellä on alkamassa todella kiireiset viikot ennen 6.joulukuuta juhlia. Ravintola Salutorget esittelee Katrin huikeita iltapukuja juhlapukunäyttelyssä 18.11.-6.12.2016  baaritilassa, johon on vapaa pääsy. Huikeita luomuksia, joista mm. tämä unelma on nähty 2014 Linnan juhlissa hänen veljensä Iivo Niskasen kihlatun yllä. Juhlapukunäyttelyn kuratointi ja näyttelymateriaalin toimittaminen FT Mirva Saukkola. 

Kuva: All Over Press Finland

Uusiin viineihin on haluttu kiteyttää itsenäisen Suomen henki.

"Kyseessä ei ole oodi vain naisille, vaan myös uutteralle ja avoimelle sodasta toipuvalle Suomelle. Ilman naisten suurta panosta Suomi ei olisi kestänyt. Minulle suomalainen nainen ja tämän kestävyys ovat esikuvia." Liisa Tirronen

Ravintola Salutorgetissa voi nauttia myös Oodi vapaudelle -afternoon tea hetken. Tähän kuuluvat ne aidot ja perinteiset brittiläiset Fresh Cut Finger Sandwiches leivät, skonssit hillon kera, Yorkshiren hedelmäkakku, Biscuits & Sweets, Petit choux ja totta kai se tee. Kuohujuomaakin voi nauttia niin halutessaan. Olen käynyt muutamia vuosia sitten tässä teehetkessä ja voin todella lämmöllä suositella nautinnollista elämystä. Niin englantilaista ja ihanaa - MUMS!

Oodi vapaudelle Cava Jaume Serra Semi Secco kuohuviini on saatavana Alkosta 24.11.2016.

Oodi vapaudelle Chenin Blanc valkoviini on saatavana Alkosta tammikuussa 2017.

Kommentit koskien alkoholia joudun valitettavasti poistamaan mutta muuten kommenttinne ovat aina erittäin tervetulleita postaukseen.

Kuninkaallisella reitillä elokuisessa Varsovassa

Kiinnostukseni arkkitehtuuriin ja vanhoihin rakennuksiin ei ole varmaan jäänyt huomaamatta niiltä, jotka ovat blogiani pidempään seuranneet :) Ihan elokuun lopussa olin työmatkalla Varsovassa ja siitä ehdinkin silloin jo julkaista yhden postauksen Polin - Puolan juutalaisten museo. Lupailin lisäpostauksia Puolan reissusta mutta tässä taas työkiireet ovat vieneet niin naista mukanaan, että vasta nyt olen saanut kahlattua läpi lukuisia valokuviani Varsovan osalta. 

Näin digikamera aikakautena kuvia tulee otettua ihan valtavia määriä ja sitten se perkaus - huh huh - mutta voiton puolella ollaan joten siirrytäänpäs kovin loskaisesta marraskuusta hetkeksi todella helteiseen Varsovaan. Tämän reissun aikana poltin muuten decoltee alueeni ihan kirkkaanpunaiseksi koska en ajatellut auringon enää paistavan näin kuumasti elokuun loppupäivinä. Myös jalkapöytäni saivat ihan uudet rusketusraidat. Kyllä se väri tarttuu pintaan vielä loppukesälläkin :)

Matka Varsovaan oli minulle ihka ensimmäinen ja odotin kovasti Vanhankaupungin Stare Miaston näkemistä. Stare Miasto on nimittäin UNESCOn maailmanperintölistalla ja yhtenä missiona minulla on vierailla maailmanperintökohteissa jos se vain suinkin on mahdollista. Tässä onkin sitten haastetta koska kohteita on melkoisesti maapallolla... :D Suomen kohteet alkavat olla jo hallussa...

Varsovasta tuhoutui II maailmasodan aikana 85% maan tasalle.

"This city must disappear off the surface of the earth and only serve as a point of cargo handling for the Wehrmacht. A single stone on another stone must not be left. All the buildings must be obliterated down to their foundation." Heinrich Himmler 17.10.1944

Tuntui hieman erikoiselta kävellä Kuninkaallista reittiä - Trakt krolewski - Vanhaakaupunkia kohden ja ihailla kadun molemmin puolin taloja, jotka on rakennettu 1950 luvulla täysin kopioiksi alkuperäisistä. Sodan jälkeen täysin raunioina olleet historialliset kadut, torit, talot ja kirkot on rekonstruoitu alkuperäisille paikoilleen. Vanhakaupunki palautettiin uudelleen sellaiseksi kuin se oli ollut Stare Miaston kulta-aikana 1700-1800 -luvuilla. 

Vanhankaupungin uudelleenrakentaminen oli valtava urakka ja melkoinen voimanponnistus puolalaisilta. Rakennustyöt jatkuivat 1960-luvun puoliväliin saakka ja Kuninkaanlinna avattiin yleisölle vasta 1984. Olisi ollut todella mielenkiintoista päästä kurkistamaan johonkin rakennukseen sisälle mutta aikataulumme ei valitettavasti antanut siihen mahdollisuutta. Nähtyäni Vanhankaupungin en yhtään ihmettele, että puolalaiset rakennusmiehet ovat edelleen haluttuja työntekijöitä vanhan kunnostamisessa ja muutenkin rakentamisessa. 

Meillä oli opastamassa paikallinen, puolalainen äärimmäisen kaunista englantia puhuva nainen, joka vilahtaa tuolla postauksen loppupuolella. Hän kertoi värikkäästi erilaisia tarinoita Varsovan historiasta ja yksityisten ihmiskohtaloiden kautta kerronta sai ihan uuden ulottuvuuden. Kun kuljimme pitkin Kuninkaallista reittiä oli molemmin puolin paljon upeaa nähtävää mm. Yliopisto-rakennus, Kopernikuksen patsas ja Chopinin hautakirkko. Kuninkaallisen reitin pohjoispäässä on Kuninkaanlinna Zamek królewski ja eteläpäässä Kuninkaiden kesäpalatsi Wilanów. 

Puolalainen säveltäjä ja pianovirtuoosi Frédéric Chopin on haudattu Pariisiin Pére-Lachaisen hautausmaalle mutta hänen sydämensä on haudattu Varsovan Pyhän Ristin kirkon pilariin. Oppaamme kertoi meille, että ennen Varsovan tuhoamista 1944 olisi sydän siirretty kirkosta johonkin salaiseen paikkaan, jota ei tiedetä.  

Kuninkaallisella reitillä on myös penkki, jolla istuessaan voi kuulla Chopinin musiikkia. Yllättäin se oli erittäin haluttu selfieiden ottopaikka :) En edes yrittänyt siihen valokuvailemaan nassuani sillä kuljimme kahden japanilaisen melko ison turistiseurueen välissä. Varsovassa olisi myös joskus kiva päästä kuuntelemaan Chopin musiikkia vaikka puistokonserttiin tai kirkkoihin.

Koko Kuninkaallinen reitti on nelisen kilometriä pitkä ja katsottavaa todella riittää. Onneksi kuumana kesäpäivä oli hedelmämehuja myyviä kärryjä paljon liikkeellä ja totta kai se iänikuinen vesipullo pitää aina on mukana kun liikkuu kävellen kaupungeissa. Tälläkin reissulla olisi ollut hyvä laskea askeleensa koska veikkaan, että niitä tuli aika paljon :)

Varsovan vanhassa kaupungissa olisi voinut kiertää myös ajellen ihanilla hevoskärryillä. Leppoissaa kavioiden kopistelua mukulakiviä vasten historiallisessa ympäristössä. Tämäkin jäi nyt seuraavaan kertaan kun me liikuimme jalkaisin.

Ihanaa pientä toriaukiota - Rynek Starego Miasta - reunustavista taloista vain yksi on säilynyt Varsovan hävityksestä, kertoi oppaamme. Kaikki muut talot on rakennettu maalausten, piirustusten ja valokuvienkin perusteella uudelleen. Oli niin vaikea uskoa sitä, että nuo ympärillä kohoavat äärimmäisen kauniit "vanhat" talot olivatkin vain reilut 50-60 vuotta vanhoja. 

Tämän pienen torin keskellä on kaunis suihkulähteellä varustettu merenneitopatsas Syrenka, jonka oppaamme kertoi sen olevan Kööpenhaminan Pienen Merenneito patsaan sisko. Toinen sisarista jäi Tanskaan kun taas toinen merenneito päätyi uimaan Varsovaan. Varsovalaiset kalastajat ihastuivat kauniista merenneidosta ja hänen laulustaan. Yksi Wars-niminen kalastaja pelasti merenneidon kun hänet vangittiin. Kiitokseksi vapauttamisestaan merenneito lupasi suojella kaikkia kalastajia ja varsovalaisia. Legendaarisella merenneidolla onkin kädessään miekka sekä kilpi ja kaksi pyrstöä. Torilla oleva on kopio sillä aito patsas löytyy museosta.

Tuon pysäköidyn vaaleansinisen pakettiauton takana oleva talo säästyi massiivisesta Varsovan tuhosta eli aukion taloista se oli oikeasti todella vanha ja alkuperäinen.  

Vanhassakaupungissa kannattaa katsella eteen, sivuille, ylös ja alas. Kaikkialla näkyy jotain mielenkiintoista ja kuvattavaa. Ei siis ihme, että niitä valokuvia on nyt ihan tuhottomasti... :D

Kävelimme ihan Vanhankaupungin muureille saakka ennen kääntymistämme takaisinpäin. 

Jos matkustaa Puolan pääkaupunkiin Varsovaan kannattaa siis ehdottomasti kävellä tätä Kuninkaallista reittiä ja aistia UNESCO kohdetta. Itse haluan ehdottomasti päästä Varsovaan vielä uudemmankin kerran ja tutkia omalla ajalla rauhassa rakennuksia, kirkkoja ja puistoja. 

Itselläni ollut ehkä hieman negatiivinenkin ennakkoluulo Varsovaa kohtaa mureni kyllä tällä matkalla ihan totaalisesti. Ihmiset olivat todella ystävällisiä, palvelu pelasi, hotelli oli upea, ruoka hyvää ja historia läsnä hyvin vahvasti. Pidin ja varmasti menen uudelleen!  

Niki de Saint Phalle - viimeistä viikkoa nähtävillä Taidehallissa

"En ollut mallivaimo...enkä malliäiti. Olin aivan liian nuori."

Taidehallissa on viimeistä viikkoa auki huikea taidenäyttely, jossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Ranskalais-amerikkalaisen kuvanveistäjä Niki de Saint Phallen näyttely on ensimmäinen näin iso ja laaja näyttely meillä Suomessa. Taidehalli on poikkeuksellisesti avoinna nyt viimeisenä viikkona päivittäin 11-20 joten vielä ehtii hyvin poikkeamaan Nervanderinkadulle. 

Mutta kuka tämä aseella uhkaavasti näyttelyyn kipuavaa museovierasta osoittava taiteilija oikeastaan on? Tämä stillkuva on Niki de Saint Phallen omakuva hänen isäsuhdettaan käsittelevästä  Daddy elokuvasta vuodelta 1973. Itselleni taiteilija oli ainakin tuttu leppeistä, pulleista Nana-patsaistaan kun harpoin portaita kohden näyttelykerrosta. Muistelin Turun Ars Novan ravintola-kahviossa olevaa paljon pienempää taiteilijan työtä. Taidehallin ihanaa kattoa kannattaa aina myös kurkistaa...

"Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? George Sand? Jeanne d'Arc? Drag-Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää, suurta."

Niki de Saint Phalle syntyi Pariisissa 1930, kasvoi Yhdysvalloissa ja toimi nuorena valokuvamallina. Hän perusti perheen kirjailija miehensä kanssa ja sai kaksi lasta. Perhe-elämä ei kuitenkaan sopinut traumaattisesta isäsuhteesta kärsivälle Saint Phallelle vaan hän erosi 1960 ja jätti lapset miehelleen omistautuen elämäntehtävälleen olla taiteilija hinnalla millä hyvänsä. Noin aikoihin varmaan aika radikaali teko ja vastoin hänen saamaansa porvarillista kasvatusta! Niki de Saint Phalle oli paria vuotta aiemmin tutustunut sveitsiläiseen taiteilijaan Jean Tinguelyyn, jonka kanssa hän työskenteli ja meni naimisiinkin turvatakseen töidensä tulevaisuuden. 

Niki de Saint Phallen naivistisen iloiset ja värikkäät Nana hahmot ovat todella elämänmyönteisiä. Ne ovat saaneet innoituksensa Saint Phallen raskaana olevasta ystävättärestä Clarice Riversista, jonka kaunis ja värikäs kollaasimuotokuva on Taidehallissa. Sääli ettei meillä Suomessa ole yhtään tällaista iloista, isoa Nanaa missään ulkopatsaana vaikka ne ovat kyllä levinneet ympäri maailmaa ilosanomansa kanssa. Nizzassa ja Hannoverissa niitä voi mm. bongailla. 

Mielenkiintoinen on myös tämä pystypäinen, pitkä ja harteikas tumma nainen Black Rosy. Vaikka patsaalla on korkokengät, käsilaukku ja hame sillä on melko maskuliiniset piirteet. Niki de Saint Phalle on nimennyt patsaan afroamerikkalaisen ihmisoikeusaktivisti Rosa Banksin mukaan, joka ei suostunut antamaan istumapaikkaa bussissa valkoihoiselle miesmatkustajalle vuonna 1955. Rosa Banksia syytettiin häiriköinnistä, hänet pidätettiin ja tuomittiin sakkoihin. Martin Luther King nousi puolustamaan mustaa naista ja Niki de Saint Phalle halusi myös töillään ottaa kantaa rotusyrjintään. 

"Kuka on hirviö? Sinä vai minä?"

Niki de Saint Phallen kansainvälinen läpimurto tapahtui 60-luvun alkupuolella ja samalla hän alkoi myös tehdä erikoisia ampumisteoksia, joissa työn tekeminen - itse performanssi - olisi osa taidetta. Taidehallissa on mahdollista seurata filmiä, jossa taiteilija "ampumalla" työstää teosta, joka näkyy viereisellä seinällä. Aika hurjaa räiskintää ja ehkä aseen avulla myös työstettiin taiteen keinon sitä vaikeaa isäsuhdetta. Tähän näyttelyhuoneeseen oli kerätty enemmän sellaisia hieman synkempiä töitä, joista ehkä Morsiamen uni oli eniten minun mieleeni. Saint Phalle käsitteli töissään erilaisia naisen rooleja: äiti, noita, huora, morsian ja synnyttävä nainen. 

Seuraavan näyttelyhuoneen iloiset päiväkirjamaiset työt - Diary olivat ihania. Niissä pohditaan paljon rakkautta ja sen aiheuttamaa tuskaa, kaipausta, intohimoa, kipuakin. Minulle tuli jotenkin mieleen näistä Rosa Liksomin piirustukset eli olisikohan hän joskus saanut vaikutteita Saint Phallelta? Samanlaista pikkutarkkuutta ja monimuotoisuutta, koukeroisia kirjaimia, jotain sarjakuvamaisuutta, värikkyyttä ja leikkisyyttä - pidin paljon.  

Myös näyttelyhuonetta hallitseva teos Dianan uni on värikylläinen ja todella mielikuvituksellinen. Veistoksessa antiikin jumalatar Diana makaa maassa ympärillään erilaisia symboleita. Ja tuosta pienestä koiran näköisestä hahmosta tuli mieleen oma valkomusta karvakaverini!

Vuonna 1978 Niki de Saint Phalle aloitti suunnittelemaan Tarot puutarhaa Italian Toscanaan. Hänen koko loppuelämänsä kului näiden 22 veistoksen tekemisessä. Vuonna 1982 kuvanveistäjä lanseerasi hajuveden rahoittaakseen Tarot puutarhaansa. Hajuvesipullo on ollut erittäin taiteellinen ja nämä ovat varmaan keräilyharvinaisuuksia jos näitä jostain vielä sattuu saamaan. 

Kuva lainattu netistä

Toscanan Tarot puisto on aivan mielikuvituksellinen paikka ja minulle tuli selkeästi uusi "must to see" kohde Italiaan. Taidehallin näyttelyssä pyörii siitä myös lyhytfilmi, jonka sattumalta löysin myös netistä, joten voitte katsoa miten huikea paikka se onkaan.  Itse puistosta tulee puolestaan mieleen, että Niki de Saint Phalle on saanut selkeästi vaikutteita Antoni Gaudilta. Tarot puisto avattiin 1998 vihdoin yleisölle. Katsoin näyttelyssä tämän filmin varmasti kolme kertaa ja nyt löydettyäni sen Youtubesta olen katsonut sen varmaan vielä toiset kolme ellen kolmetoista kertaa! 

Uusin muuten Taidehallissa käyntini yhteydessä Museokorttini kun se oli umpeutumassa ja olin käyttänyt sitä vuoden aikana 20 kertaa museoissa eri puolella Etelä-Suomea. Oikein kannattava sijoitus mielestäni joten suosittelen sen hankkimista jos käyt paljon museoissa.

Niki de Saint Phalle on huikea visuaalinen ja värikylläinen taidekokemus!

Lainausmerkillä varustetut ovat suoria lainauksia Taidehallin seinillä olevista esittelyteksteistä.

Jotain maagista on myös taiteilijan omakuvassa, joka tähtää katsojaa kohti katsoo sitä suoraan edestä, vasemmasta hallista tai oikeasta hallista tullessaan....??? Mietin kotimatkalla miten tämä illuusio saadaan aikaan....???