Rosson pikkuisen jouluinen talvimenu

Yhteistyössä Rosso-ravintolat / 40+ blogit 

Kun illat pimenevät, taivaalta ripsii vettä harmaassa syyssäässä ja tuuli vihmoo nurkissa on mukava viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa. Lämmin kodikas sisätila houkuttelee istumaan hyvän ruuan äärellä vähän pidempäänkin - ehkä juomaan lasillisen viiniä puheen soristessa iloisesti ja nauttimaan päälle vielä makoisan jälkiruuan. Näin minä tein viime viikolla kun pääsin Rosso-ravintoloiden kutsumana nauttimaan Rosson pikkuisen jouluisen talvimenun ja viettämään "ensimmäiset pikkujoulut" pienen joukon 40+ bloggaaja kollegoita kanssa Hakaniemen Rossossa. 

Rosso-ravintolat ovat avanneet ovensa Suomessa jo 1978. Muistan elävästi kun olemme vanhempieni kanssa käyneet joskus syömässä Suomen ensimmäisissä italialaisissa ravintoloissa pizzaa ja pastaa. Vähän vanhempana oli tapana tavata ystäviä Rossossa ja "hengailla" italialaisen ruuan ääressä - se tuntui jo melkein aikuisuudelta. Nostalgiset aidoilla pizzauuneilla varustetut ravintolat ovat levittäytyneet ympäri Suomea ja sitkeästi ne ovat pitäneet pintansa ravintolamaailmassa uudistuen mukavasti tämän päivän henkeen. 

En ole moneen moneen vuoteen käynyt Rossossa mutta viime viikon onnistuneen illan perusteella tulen varmasti piipahtamaan uudelleen. Rossoissa ruoka tehdään aidosti ravintoloissa eikä sitä todellakaan tuoda "mistään keskuskeittiöstä". Lisäksi Rosson sisustusta ja yleisilmettä on muutettu hurjasti. Mitäs sanotte tästä Porvoon Rossosta, josta nappasin nämä kaksi interiöörikuvaa netin syövereistä? Odotan innolla, että meille Espooseen avataan Ison Omenan uudisosaan oma Rosso ja pääsen sinne herkuttelemaan ja ihailemaan itse ravintolaa. 

 Kuva Gullstén-Inkinen Design & Architecture nettisivuilta 

Kuva Gullstén-Inkinen Design & Architecture nettisivuilta 

Kun joukko bloggaajia kokoontuu niin ruokaa myös kuvataan ahkerasti sekä ennen syömistä että syömisen aikana. Ja mikäs näin kauniita ruokia on kuvatessa! Alkupalaksi nautimme kylmäsavulohitartaria paahdetun Maalahden limpun kera. Annoksessa runsaasti sipulia ja tällä limpulla on 100 vuotta vanhat perinteet ja mikä parasta se on laktoositon-maidoton-runsaskuituinen ja ilman säilöntä- ja lisäaineita tehty. Suussa sulava alkupala lohenystävälle! Minä voisin elää pelkällä kalalla ja varsinkin lohelle....mums! Italialainen balsamico antoi tähän kivan twistin. 

Retroilu ruuassa ja juomissa on selkeästi päivän sana joten meille tuotiin retrodrinkit ennen ruokailun aloittamista. Tästä juomasta tuli hämärästi mieleen jollekin Auringonlasku niminen drinksu menneisyydestä mutta tähän olikin lisätty vielä Limoncelloa. Maistui oikein hyvälle ja minulle drinkki toi mieleen lukuisat Italian matkani ja nimenomaan siellä nautitun Limoncellon. Ensi kesänä on päästävä saapasmaahan.... 

Mi piace Limoncello!

Keittiö päätti yllättää meidät vielä antipastovalikoimalla ennen pääruokaa. Voi, että vuohenjuusto on hyvää valuvan hunajan kera. Kun lautasella oli vielä graavattua lohta ja ilmakuivattua kinkkua - prociutto crudoa - sekä kuivattuja tomaatteja niin se on vaan niin valtavan hyvää, että HUH HUH!

Pääruuaksi olin itse valinnut gorgonzolahärkää-punajuurta-lohkoperunoita. Erittäin mureaa naudan sisäfilettä, pientä pikkujoulufiilistä tuomassa tämä punajuuri ja todella hyvää kastiketta. Maukas kastike kruunaa aterian ja tämä oli sellaista, että taas olisi tehnyt mieli nuolla lautanen... 

Vieruskaverini oli valinnut kalavaihtoehton, joka oli kuha Romana. Siinähän meinasi taas iske se perinteinen annoskateus kun katselin tätä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä pestolla maustettua kuhaa ja sitruunarisottoa. Ensi kerralla haluan ehdottomasti kokeilla tätä koska olen suuri risoton ystävä. Risotto näytti juuri sellaiselta valuvan kostealta kuin sen pitääkin näyttää ja riisijyvät olivat 

al dente eivät puuroituneita riisejä kuten hyvin monissa risotoissa. 

Ravintolapäällikkö Jari Mikkola esitteli meille ylpeänä Hakaniemen Rosson ateriaan valitsemansa viinit. Jari on ollut myös kehittämässä tätä Rosson pikkuisen jouluista talvimenu kokonaisuutta. Kannattaa vielä tarkistaa Rosson sivuilta onko kaikissa ravintoloissa täsmälleen samat menut vai kenties mukana jotain paikallisia erikoisuuksia. 

Hyvä ateria kuuluu päättää jälkiruokaan ja niin teimme mekin. Talvimenun oma jälkiruoka oli valkosuklaa pannacotta Rosson oman mansikkakastikkeen kera ja itse päädyin tähän. Osa ryhmästämme otti lämmintä suklaakakkua jäätelön kera ja sitä söin vain silmilläni. Päälle vielä kuppi vahvaa espressoa kruunasi Rosson pikkuisen jouluisen talvimenun. 

 Aivan huikean makoisa ilta ja mitä parasta seuraa mukana. Kun kävelin autolle mietin, että täytyy ehdottomasti haalia kokoon niitä vanhoja lapsuuden ystäviä ja käydä heidän kanssaan herkuttelemassa Rosson pikkuisen jouluinen talvimenu, jota tarjoillaan 8.1.2017 saakka. Siis loppiaiseen saakka voit käydä maistelemassa ja herkuttelemassa talvimenun valikoimaa! 

Marjon matkassa suosittelee lämmöllä.

Kiitos Rosso-ravintolat maukkaasta ja mukavasta illasta! 

I love me messut, I love fashion muotinäytös - tunnelmia

Marjon matkassa bloggaajan matka suuntautui lauantaina Messukeskukseen ja  I love me -messuille. Uskokaa tai älkää mutta olin ensimmäistä kertaa mielestäni näillä messuilla tai sitten messut on aiemmin järjestetty jollain toisella nimellä... Ihan huikea kokemus oli kaiken kaikkiaan vaikka lauantaina väkeä oli ehkä hieman liikaa mutta niinhän messulla aina tuppaa olemaan. Olin varustautunut messuille hyvillä yöunilla sekä kengillä ja sopinut muutamia treffejäkin sinne lähinnä 40+ bloggaajakollegojen kanssa, jotka olivat messuilla jo konkareita. 

Olin päättänyt ehdottomasti aloittaa koko messuilun katsastamalla ensin Teri Niitin stailaamaan
I love Fashion 2016 - forces of nature - näytöksen. Minulla oli elävästi mielessä Terin kevään Lidlin muotinäytös Yrjönkadun uimahallissa ja odotukset todella korkealla. Täytyy sanoa, että reippaasti riman yli mentiin täälläkin ja ihan huikean näytöksen oli Teri Niitti saanut aikaiseksi. Olin jotenkin liikuttavan otettu Terin alustuksesta liittyen hänen elämässään tapahtuneisiin mustiin ja vähän myllertäviinkin aiheisiin ja siksi myös muotinäytös lähtisi käyntiin hyvin tummissa ja myrskyävissäkin merkeissä. 

Ihan ensimmäiseksi meille esiteltiin kuitenkin vuoden nuori suunnittelija 2016 palkinnon itselleen napannut Anni Raasmaja. Kilpailutehtävänä oli suunnitella esiintymisasu muusikko Paula Vesalalle. Ihan huikean kolmiosaisen asun Anni oli suunnitellut: bikerstakki, shortsit ja t-paita. Asu oli valmistettu silkistä sekä viskoosista ja asuun kuuluivat myös näyttävät käsineet. Asu jäi Vesalalle joten ehkä jossain seuraavissa musiikkivideoissa tämä vilahtelee. Lisää kilpailusta voi lukea tästä.

Ja sitten spektaakkeli alkoi. Koska istuin itse ensimmäisellä rivillä sivustalla en nähnyt sitä huikeaa meren kuohumista samalla tavalla kuin ne, jotka olivat saaneet paikat suoraan heijastuspinnan edestä. Mutta huippupaikka minulla silti oli. Tämän näytöksen elementti oli vesi ja alussa taustalla todella velloi vihainen, tumma, arvaamaton merivesi. Mallit astuivat esille ikäänkuin meressä olevasta mustasta aukosta. Vettä oli myös myös catwalkilla joten osittain mallit kävelivät myös vedessä. Tällaiselle rapuihmiselle ja merta rakastavalle jo tämä vesi elementti lupasi hyvää ja antoisaa muotishowta! Vesi heijasti, loi jännää elävyyttä mutta myös toi haastetta valokuvaukselle joten ihan nappikuvia tuli tälle paparazzille vähän. Tässä osa näytöksen highlight kohdista! Musiikkia ette nyt kuule mutta se yhdistettynä näihin kuviin oli kyllä hyvä ja puhutteleva combo.

KooKengältä nähtiin paljon talveen sopivia pitkiä saappaita, nilkkureita ja totta kai myös kumisaappaita, joka olivat "vesi catwalkilla" ne ainoat oikeat jalkineet :) Kävin jo kurkkimassa KooKengän nettisivuilla ja löysin ainakin Pianon ja Vagabondin "ratsastussaappaat", joita täytyy käydä sovittelemassa ihan ajan kanssa ja mustana totta kai. Vaatteet Destiny.

AR by Anna Ruohonen on todella mielenkiintoinen merkki. "Tuotemerkki on suunnattu laatutietoiselle kuluttajalle, joka tekee eettisiä arvovalintoja ostopäätöksissään." Suomessa kokonaisuudessaan valmistettu mallisto on erittäin korkealuokkaista bambuviskoosineulosta. Se tuotetaan lähellä ja on harkittua designia, jonka valmistaminen tapahtuu eettisesti. Pidin myös näistä Falken kirkkaista sukkahousuista/sukista, joilla Teri oli asustanut vaatteet. AR konseptiliike sijaitsee Design District Helsinki alueella, Annankatu 13.

Vero Modan syksyn mallistosta näyttää olevan pilotti/bomber takkeja, pliseerattuja hameita (näitä muuten näki elokuussa Flow festareilla lähes kaikilla - en ole itse kyllä vielä hankkinut), metallisia sävyjä, vajaamittaisia lahkeita, vetoketjuja, tekonahkaa. Saappaat/nilkkurit Nokian Jalkineet.

Boomerangin takit olivat muhkeita ja näyttivät tosi lämpimiltä. Viime viikolla alkaneeseen kylmään viimaan ja hyiseen keliin nämä olisivat ihan omiaan. Totta kai unohtamatta kunnon pipoa ja sormikkaita. Hrrr....kai se on pakko kohta antaa periksi ja myöntää, että talvi tekee tuloaan. Minulle napsahti tekstiviestikin toissa viikolla, että saan talvirenkaat autoni alle ensi torstaina ettei ensilumi pääse taas yllättämään. Parina aamuna viime viikolla on saanut jo raapia autonikkunoita ja arvatkaa vaan olinko muistanut ottaa hanskoja edes kotoa mukaan...

KN Collectionin hatut olivat hauskoja. Tämän kotimaisia tuotteita valmistavan perheyrityksen historia ulottuu kolmen sukupolven taakse peräti 40-luvulle. Perheen värikkäästä historiasta hattujen parissa ja konkurssiuhastakin voi lukea tästä. Mallistossa sekä turbaaneja (Mimmi ja Minea), huopahattuja (Pamela ja Pupulandia), pipoja (Mandi ja Milla) sekä ihania ponchoja ja huiveja.

GANT neulemallisto näytti ihanan pehmeältä ja lämpöiseltä. Paras tapa vitamiinien lisäksi syksyllä on kerrospukeutua lämpimästi ja pitää jalat kuivina, Tässä näytöksessä mallien jalat kyllä taisivat vähän kastua ja vaatteet myös mutta onneksi oltiin lämpimissä sisätiloissa.

Itselleni oli uusi tuttavuus Metsola. Kempeläinen yritys  tekee myös lastenvaatteita ja kun tarkemmin mietin ne tuntuvatkin tutummilta kuin nämä naisten vaatteet. Pidin erityisesti tuosta keltaisesta hapsullisesta mekosta vai oliko se sittenkin tunika, jota näytöksessä oli myös mustana. Myös tuo valkopunainen tunika oli hauska ja sopi punaisiin kumppareihin hyvin. Metsolan tuotteet tuntuivat hyvälaatuisilta kun kävin näytöksen jälkeen niitä hipelöimässä Metsolan standilla muotipuolen hallissa.

Synsamin silmälasit ja aurinkolasit näyttivät trendikkäitä. Valikoimassa laatumerkkejä useilta valmistajilta: Dolce & Gabbana, Gucci, Marc Jacobs, Ralph Lauren, Tom Ford... Kehysten kanssa nähdyt vaatteet olivat Teri Niitti Styling ja joukossa aika erikoisiakin juttuja.

Lumoan vaatteet ja erityisesti mekot ovat ihania. Olen käynyt Torikortteleissa, Katariinankatu 1 sisäpihalla kuolaamassa näitä. Pitsikaulukset ja mekkojen mallit ovat söpöjä. Myös Haloo Helsingin Elli on nähty usein Lumoan vaatteissa....! Naisellisia ja herkkiä...

By Pias sisääntulossa mallit muuten kävelivät paljain jaloin vesicatwalkilla vai pitäisi kirjoittaa catwalkissa :) Nämä laadukkaat pellavavaatteet eivät juuri esittelyjä kaipaa...

Näytöksen loppua kohden alkoi juhlallisuus kasvaa. Minulla on pitkäaikainen suhde Kalevala Koruun ja ensimmäinen rannekoruni lapsena on ollut pronssinen Lintunen-rannekoru. Minulla on se vieläkin tallella vaikkei koru enää oikein mahdu ranteeni ympärille. Myös hopeinen Nukkekääty, Iku-Turso -rannekoru ja Kalevankarhu -kääty löytyvät korurasiastani. Asut olivat muotisuunnittelija Katri Niskasen käsialaa ja äärimmäisen tyylikkäitä ja kauniita. Katri on taitava! Mallien upeat kengät Zio.

Näytös päättyi Jukka Rintalan luomuksiin. Niitä katsellessa tekisi mieli itkeä onnesta sillä niin kauniita se ovat. Ihailin Jukan pukuja Naantalissa vuosi sitten kesällä ja siihen postaukseen pääset tästä. Joka vuosi joulukuun 6.päivänä nähdään Presidentinlinnassa Rintalan upeita pukuja Suomen Itsenäisyypäivän vastaanotolla ja kohahduksia kuullaan kotisohvilta "Toi on NIIN ihana!"

Yhteenvetona totean, että huikean visuaalinen näytös ja lopussa kaikki mallit lavalla juhlavaatteissa sekä myös stylisti Teri Niitti! Toivottavasti mahdollisimman moni messuilemassa ollut kävi myös kokemassa tämän elämyksen ja ottamassa vinkkejä vähän 2016 syksyyn/talveen.

Lisää postauksia I love me -messuilta tulossa kunhan ehdin purkaa kuvia.,,

Linnanmäen Valokarnevaalit tuovat iloa lokakuun pimeyteen

Väsyttääkö lokakuisten iltojen säkkipimeys ja mustat maisemat? Vielä tämän viikon voit ottaa suunnaksi iloisen, valoisan Linnanmäen ja Valokarnevaalit, jotka päättävät Lintsin kuluneen kesäkauden. Minä suuntaisin matkani sinne viime sunnuntai iltana mutta jos vanhat merkit paikkaansa pitävät käyn siellä ainakin vielä kerran ennen lauantai illan 22.10. ilotulitus spektaakkelia. Linnanmäen Valokarnevaaleja vietetään nyt 11.kertaa ja tämä on oivallinen pääkaupunkilaisten koululaisten syysloman ohjelmanumero. Linnanmäki on avoinna kaikkina arkipäivinä 16-22 ja lauantaina portit avataan jo klo 13! Helsingin täsmäsääkin lupailee hyviä huvipuistokelejä :)

Linnanmäen laitteet ovat avoinna muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Talvilevolle ovat siirtyneet jo Hurjakuru, Vonkaputous, Kirnu ja Muksupuksu. Mutta ei hätää kaikki muut laitteet ovat avoinna ja useat niistä on valaistu upeasti valokarnevaalien henkeen. Laitteiden lisäksi Vesitorni ja huvipuiston puut hehkuvat punaisen, sinisen ja keltaisen sävyissä. Linnanmäki on kuin satumetsä. 

Viikinlaivassa voi keinahdella jos vatsa ja pää sen kestävät. Itse taidan vielä kerran käydä katsomassa pimeää pääkaupunkiamme ilmasta käsin. Linnanmäen todella korkean kallion päältä ja Rinkelistä (tai haluaisin kutsua sitä edelleen Maailmanpyöräksi kuten lapsuudessani) näkee todella kauas. Helsinki on muuten kaunis kaupunki myös ilta- ja yöaikaan. Muistan parin vuoden takaa sellaiset Valokarnevaalit, joissa farkkujen takamus hieman kastui Rinkelin vaunussa, jonka pohjalla oli vettä sateesta johtuen. Meillä oli kummitytön kanssa sadetakit päällä eikä pieni sade todellakaan estänyt ilonpitoamme. Sen muistan, että hattaraa oli hieman haastavaa syödä sateessa....

Hurjakuru on tyhjennetty vedestä ja se uinuu jo talviunta mutta siellä kannattaa ehdottomasti silti piipahtaa katsastamassa Flowers of Life valoteos. Nämä värikkäät uv-hologrammit olivat jotenkin ihan hypnoottisia. Olisin voinut tuijotella niitä vaikka kuinka kauan. Niissä oli jotain unenomaista ja tuli sellainen tunne kuin olisi ollut merenpohjassa. Kaikki halusivat kuvata näitä kauniita teoksia, joten täällä oli melkein pientä tunkua sunnuntai iltana havaittavissa :) Muutenkin Lintsillä oli paljon ihmisiä liikkeellä. 

Linnanmäeltä löytyy myös interaktiivinen ja leikkisä Joukkovoimaa valoteos by LUX Helsinki, Petri Tuhkanen. En onnistunut saamaan tästä yhtään onnistunutta kuvaa kun siinä ihmiset hyppivät ja pomppivat saadakseen valot syttymään. Tämä on hauska! Lisäksi Lintsillä on Hattivatti-valoja ja Taikapuro-valoteos. 

Jos minulle tuli mieleen näistä Flowers of Life -teoksen hahmoista merensyvyydet niin totta kai myös Sea Lifessa voi piipahtaa katsomassa ihan oikeita kaloja ja meriaiheisia juttuja. Kalakarnevaalit tarjoavat aarteenetsintää, kalojen ruokintaa ja kilpailuja. Linnanmäelle on vapaapääsy mutta Sea Life perii erillisen sisäänpääsymaksun. 

Linnanmäellä käynti ei ole mitään ilman hattaran tai popcornien syöntiä. Valokarnevaaleilla saa Herkkuhattaraa, joka loistaa hauskasti pimeässä ja juu, tästä herkusta ei ehditty ottaa edes kuvaa. Niin nopeasti se katosi bloggaajan kapeisiin kasvoihin MUMS! Miten ihmeessä värjätty ja kehrätty sokeri, joka sotkee sekä sormet että kasvot voikin maistua niin hyvälle :) Okay, olihan ne perinteiset vohvelitkin taas puputettava ja mansikkahillon sekä kermavaahdon kera. Totta kai myös Linnanmäen ravintolat palvelevat Valokarnevaalien ajan ja tarkemmin niistä voi kurkata tästä. Toisaalta mehän liikuimme Linnanmäellä todella paljon joten kyllä siinä herkut saivat kyytiä....

Jos on kanttia niin nyt on mahdollista kieppua viimeisiä päiviä Kiepissä tai ponnahtaa taivaalle Kingissä. Kiepissä olen ollut vuosia sitten mutta Kingiä en ole vielä uskaltautunut testaamaan. Ehkä suurin suosikkini Linnanmäen laitteista on edelleen se perinteinen Vuoristorata. Tänä puinen laite on kunnioittavat 65 vuotta vanha ja selkeästi Lintsin suosituin laite. Siinä saa jarrumies olla melko kylmähermoinen kaveri kun kerta toisensa jälkeen lähtee junan ja matkustajien kanssa kierrokselle. Pisin pudotus kestää 3 sekuntia ja on vajaa 50 metriä pitkä. 

Jos et jaksa pyöriä Valokarnevaaleissa koko iltaa laitteissa ja massusi on jo pullollaan kaikkea hyvää niin aina voit suunnata Tombolaan ja muita taitopeli kojuja kohden. Oma suosikkini on ehdottomasti hevosten laukkakisat, jossa heittämällä palloja lisäät oman hevosesi vauhtia radalla. Olen ollut tässä pallonheitossa joskus aika haka mutta taitoni olivat ruostuneet selkeästi...harjoituksen puutetta ehkä...

Linnanmäen kauneimmat laitteet ovat ehdottomasti vanha Karuselli ja Ketjukaruselli. Karuselli on saksalainen ja valmistettu jo 1896. Linnamäellä tämä kaunotar on ollut vuodesta 1954. Vaikka olen jo aikuinen voisin edelleen pyöriä tässä Karusellissa kuten lapsena tein. Silloin vietin Karusellissa kerran melkein kokonaisen päivän pyörien yhden tv-ohjelman kuvauksissa. Mukanani ollut tätini tuli pahoinvoivaksi pyörimisestä mutta minä olisin voinut jatkaa iltaa saakka.... Lapsi minussa haluaa edelleen karuselliin ja sen valkoisen hevosen selkään!

Hauskoja Valokarnevaaleja kaikille. 

Lokakuun pimeyttä kannattaa torjua valolla, ilolla ja naurulla, 

suosittelee Marjon matkassa :)