Kukkakakut

Eilen aamulla ilkeä noita oli ampunut nuolensa alaselkääni ja sen seurauksena raahauduin itku kurkussa kuuden jälkeen koiran kanssa aamulenkille. En pystynyt kumartumaan edes keräämään Minnien jätöksiä kun selkä ei kivulta taipunut senttiäkään. Hävetti etten kerännyt mutten pystynyt! Portaiden nousu vihloi myös joka askelmalla kuin joku oli työntänyt veistä alaselkääni. 

Yritin sinnikkäästi alkaa kahvinkeiton kunnes tajusin ettei minusta ole töihin lähtijäksi tällaisen noidannuolen kanssa. Tekstasin tutulleni, joka kärsii usein selkäsäryistä mitä pitäisi tehdä ja hän ehdotti, että voisi tuoda yhden saamansa kipupillerin. Vaikka en koskaan ota toiselle määrättyjä lääkkeitä suostuin empimättä tähän ja saatuani yhden tällaisen kolmiolääkkeen nukuinkin sitten viisi tuntia ihan kanttuvei. Pitkälle iltaan selkää aristi mutta venyttelin sitä aina kun vain pystyin ja tänään pääsin jo töihin. Vähän köpöttelyä oli aamulla mutta nyt jo olen ihan vetreä oma itseni.

Thank God selvisin näin vähällä koska selkäkipu ei ole herkkua!

Note to myself - Kun teet lumitöitä vaihda kuiva paita päällesi ennen koiralenkille lähtöä. 

Älä myöskään tee lumitöitä työhameessa vaan pue ne toppahousut jalkaasi.

Koska osa tulppaaneista maljakossa alkoi jo osoittaa nuupahtamisen merkkejä tai ainakin niille oli - vähästä vedestä huolimatta - kasvanut pitkä varsi päätin leipoa niistä kukkakakkuja :) Olen kaikkina talvina kun on vain pakastanut käyttänyt jotain leikkokukkia näissä jääkakuissani. Ja hei, näitä on hurjan helppo leipoa - ei uunia vaan nostat vain kakut parvekkeelle valmistumaan.

Jääkakuista tulee varmaan tänä talvena melko pitkäikäistä kauneutta parvekkeelle koska 

ensi viikoksi on luvattu taas pakkasen kiristyvän. Kohta alan harkita pilkkihaalarin ostamista. 

Äläkää antako noidannuolelle mahdollisuutta kun huhkitte lumikolan tai lapion kanssa lumitöissä. 

Hauskaa torstai iltaa kaikille!

Lumi on syönyt kaiken

Tämä tiistai alkoi todella lumisissa merkeissä. Käytin normaaliin vartin työmatkaan päälle vielä ekstra tunnin. Not nice! Liikenne oli ihan solmussa ja autoja oli sammunut tienpenkalle. Joku peräänajokin oli matkan varrella. Koska VR oli jättänyt junavuoroja ajamatta varmaan liikkeellä oli myös niitä normaaleja junamatkalaisiakin. Töihin päästyäni olisi ollut toppahousujen ja Icebugien riisumisen jälkeen kiva saada virkistävä suihku mutta siihen ei ollut aikaa eikä meillä toisaalta ole siihen mahdollisuuttakaan työpaikalla. 

Tunsin koko päivän oloni hieman oudon nuhjuiseksi ja tukkani oli liiskaantunut ikävästi pitkin päätä kuin suuremmankin urheilusuorituksen jälkeen. Iltapäivällä kotiintulo olikin sitten jo helpompaa mutta uudelleen pääsin taas kotipihalla kolaamaan lunta parkkipaikalla. Not nice!

Lasittamaton parvekkeeni olisi ehdottomasti kaivannut myös jotain lumitöitä mutta minua kylmäsi sen verran, että päätin jättää tämän lumisavotan johonkin toiseen päivään kun harmistuskäyräni ei olisi valmiiksi jo hieman kohollaan. Toisaalta tämä pakkaslumi on niin höttöistä ja kevyttä ettei se kyllä vaurioita kasvejani vaan itse asiassa suojaa niitä. Kanervat ja callunat näyttivät siltä kun niiden päälle olisi joku pursottanut isolla suuttimella kermavaahtoa ja reilusti!

Koska tänään jäi myös lounaskin töissä väliin päätin tehdä kuumaa tomaattikeittoa lämmittämään talvi-iltaa. Tai itse asiassa tomaattivuohenjuustokeittoa. Tässä valittiin se lyhyempi reitti eli käytettiin valmiita murskattuja tomaatteja säilykkeenä. En muista ihan tarkkaan mistä tämä resepti on peräisin....ehkä entiseltä työkaverilta...mutta hyvää ja toimii.

Kuullota keskikokoinen sipuli, valkosipulin kynsi tai kaksi sekä pari porkkaanaa oliiviöljyssä. Kaikki em. raaka-aineet toki pilkottuna ennen kattilaan lisäämistä :) Lisää kattilaan yksi purkki tomaattimurskaa (500g), 2dl vettä, 2dl kermaa, kasvisliemikuutio ja vuohenjuustoa noin 200g. Keitä 15min ajan kevyellä lämmöllä. Itse maustan keiton aina pippurilla, suolalla ja oreganolla. Sitten vain soseutetaan keitto samettiseksi. Unohdin ostaa tuoretta basilikaa, jota yleensä aina vielä hienonnan tähän päälle mutta en jaksanut lähteä kauppaan hakemaan sitä. 

Kyytipojaksi keitolle siemennäkkäriä, jota kollegani antoi minulle joululahjaksi. Keittoruuat lämmivät ihanasti ja pidän niiden syömisestä talviaikaa erityisesti. Olisin voinut tehdä keiton toki tuoreista tomaateistakin mutta laiskuus iski kokkiin tänä iltana. Keitto auttoi sekä kylmyyteen että pakkasketutukseen :)

Sain lauantai vierailtani tämän vuoden ensimmäisen kimpun tulppaaneja ja heti jotenkin ihan keväinen fiilis. Tulppaaneja tuleekin sitten ostettua varmaan monia nippuja ennen pääsiäistä ja varsinaista kevään alkamista. Vielä ei kaupassa sentään ole näkynyt mämmiä mutta laskiaispullia oli ja juu, ostin ensimmäiset laskiaispullat tänään. Kermavaahtoa ja hilloa koska se mantelimassa ei sovi allergiselle. Vähän oli huono omatunto syötyäni pullan mutta ihan vain vähän.

Kuulumisia karvakaverilta pitkästä aikaan. Olimme silmälääkärillä tarkastuksessa viime perjantaina ja kuten aavistelin niin terapeuttinen piilolinssi oli pudonnut. Ilmeisesti alkanut kylmä ilma ja pakkanen oli kuivattanut keinokyyneleistä huolimatta liikaa silmää ja se oli menoa 70 euron linssille. 

Kotoa sitä ei ole löytynyt mistään ja vaikka löytyisikin niin kuivuneena sillä ei tee enää mitään. Minnien silmässä on enää pieni pistemäinen haava ja antibioottitipat jatkuvat edelleen. Pitkästä kaulurin tai siis tötterön käytöstä oli oikeanpuoleiseen korvaan tullut hiivaa eli siihenkin sitten omat antibiootit. Mutta olemme voiton puolella. Seuraava kontrollikäynti parin viikon päästä ja tötteröä ei enää pidetä ihan koko aikaa. Sitkeässä tämä juttu on mutta kyllä tämä voitetaan! 

Nyt lähdetään tämän illan viimeiselle lenkille ja sitten kuppi kuumaa teetä. 

Valoshow ei ole vielä ohi

Olen joka vuosi yhtä lapsellisen innoissani kun LUXHelsinki käynnistyy loppiaisena. Aiempina vuosina olen käynyt jopa ennakkoon vähän vakoilemassa minkälaista lyhtypuistoa Töölönlahden ympäristöön on viritelty ja hiippaillut Senaatintorilla tutkailemassa mahdollisia valorakennelmia. Tänä vuosi on tämän rapsakan pakkasen takia tehnyt vähän poikkeuksen. Ajoin ennen loppiasta Bulevardia ja samalla silmäilin, että siellä todella näkyi jo lyhtyjen virittelijöitä mutta kipakka ilma ei houkutellut pysähtymään ja piipahtamaan puistossa. Pelkäsin jo missaavani koko tapahtuman kun en uskalla laittaa nenääni tuonne paukkuviin pakkasiin koiralenkkiä pidemmäksi ajanjaksoksi.

Eilen illalla otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kerrospukeutumaan oikein huolella LUXHelsinki koitokseen. Ja pakko myöntää, että olihan myös pakkanen laskenut jo noista edellispäivien huippulukemista. Pipo, kaulaliina tarvittaessa suun eteen nostettavaksi, pitkä toppatakki, huippupaksu villapaita, Icebugit jalkaa liukastumisen estämiseksi, villasukat, toppahousut hylkäsin viime metreillä, hanskat ja menoksi. Vaapuin autoa kohden kuin Michelin-mies rengasmainoksissa mutta mietin, että näytän miltä tahansa en halua vilustuttaa itseäni enkä missään tapauksessa palella. Ja hyvin tällä varustuksella pärjättiin. Vähän kädet oli jäässä Senaatintorilla mutta sitten keksin vielä vetää villapaidan venyvät hihat kämmen suojaksi. 

Tässä pieni kuvakavalkadi eilisestä. Nauttikaa ja jos vain mahdollista menkää itse kurkistelemaan näitä upeita teoksia. Minä menen vielä tänäkin iltana. LUXHelsinki vaan vie mennessään.

Senaatintori, Ilon kuvia, Maiju Salmenkivi

Suurkirkko luo ihan äärettömän upean taustan projisoida eri taiteilijoiden näkemyksiä Ilon kuvista. Tätä olisi voinut katsella pidempääkin. Torilla vain tuuli melko ikävästi eilen.. 

Torikorttelit, Sofiankatu, He olivat täällä, Alexander Reichstein

Taiteilija on herättänyt valohahmoillaan henkiin ne aikoinaan tällä kadulla asuneet ja eläneet ihmishahmot ja eläimetkin. Pieni Sofiankadun pätkä oli täynnä liikuttavia teoksia!

Esplanadin puisto, Medicine City, 

Antti Pussinen & Martta-Kaisa Virta

Teos näyttää suurkaupungilta iltavalaistuksessa. Vähän tuli mieleen Nykin silhuetti tätä katsoessa. Teoksen materiaalina on käytetty 20 000 tyhjää lääkepakkausta ja taitelija kaksikolta on kulunut puoli vuotta tämän rakentamiseen. "Myös kaupunki voi toimia lääkkeenä yksinäisyyteen ja valo lääkkeenä pelkoon." on hieno taiteilijoiden kiteytys tästä teoksesta.

Senaatintori, Ilon kuvia, Katja Tukiainen

Torikorttelit, Sofiankatu, He olivat täällä, Alexander Reichstein

Espan puisto, Lampounette, Tilt

Jättiläismäiset työpöytävalaisimet ovat karanneet toimistopöydiltä ja vallanneet Espan puiston. Vanha arkkitehtivalaisin näyttää ihanalta myös näin suuressa mittakaavassa. Hauskoja!

Ateneum, Candy House, Sun Effects julkisivu

Ateneum, Candy House, Sun Effects julkisivu

Ateneumin riemunkirjavuutta - miten hyvin karkkivärit sopikaa tähän rakennukseen. Eilen ei jaksettu odottaa sisäpihan eikä talon 3.kerroksen esityksiin. Ehkä tänään....

Vanha Kirkkopuisto, Lantern Parkm useita taiteilijoita

ja Color Park, Kari Kola

Ruttopuistossa paljon vanhoja tuttuja lyhtyjä aiemmista LUXHelsinki tapahtumista mutta joukossa myös uusia tai siis Fiskarsista jo tuttuja. Itse puisto valaistu todella näyttävästi ja osa valoteoksista interaktiivisia.

Vanha Kirkkopuisto, Lantern Parkm useita taiteilijoita

ja Color Park, Kari Kola

Annankadun ja Kalevankadun risteys, CLOUD

Caitlin r.c. Brown & Wayne Garrett

LUXHelsinki on sulkenut muutamia katuja tapahtuman yhteydessä kuten tässäkin koska teos roikkuu keskellä ajorataa ja katua. Ihanaa interaktiivisuutta tässäkin ja kivahan sitä oli vetää naruista ja saada 6000 hehkulamppu syttymään ja sammumaan. Lapset on terveitä kun ne leikkii ja myös aikuiset :D

Tuomiokirkon tapuli, Megamap, Shader

Megamap kasottiin eilen kolme kertaa koska tämä on ihan huikea ja koukuttava. Kuvat eivät eilisestä onnistunet joten tänään toivottavasti saadaan jotain kuviakin.

Nyt LUXHelsinkiin vielä kerran - moi moi!

Kesäinen kartanokierros

Näin vuodenvaihteessa tulee aina seikkailtua vanhojen valokuvien parissa kun siivoaa ja perkaa loputtomia valokuva-arkistojaan. Huh huh! Itselläni kuvat menevät "pilveen" ja yritän sieltä vielä siirtää niitä ulkoiselle kovalevylle aika ajoin koska en luota 100% siihen, että pilvipalvelun pitäjä on hengissä ikuisesti. Epäluuloinen kuvaaja löysikin sitten ihan sattumalta kuvistaan mielenkiintoisen kesäseikkailun viime kesältä. 

Tähän lumiseen talvimaisemaan ja melko kipakkaan pakkaspäivään ajattelin jakaa kuvien muodossa teille ihan pienen palan viime kesää. Itselleni tuli sellainen fiilis, että tästä heinäkuun seikkailusta ei ole aikaa kun muutama päivä kun katselin näitä maisemia ja kartanoita. Kovin pitkälle Suomessa ei tässä postauksessa mennä vaan pyöritään ihan tässä Etelä-Suomessa ja lähialueen kartanoissa. Let's mennään! 

Alikartano, Mäntsälä

Frugårdin eli Alikartanon tilaa on asuttanut aikoinaan Nordenskiöldin suku. Monille tuttu Nordenskiöldinkatu Töölössä on saanut nimensä juuri tämän saman suvun tunnetuimman henkilön mukaan. Alikartano on suomalaisen maailmankuulun tutkimusmatkailijan ja Koillisväylän ensimmäisen purjehtijan Adolf Erik Nordenskiöldin lapsuudenkoti. 

Ei pidä antaa Alikartanon melko vaatimattoman punamultaisen ulkokuoren hämätä sillä sisältä löytyy hyvinkin pramea kartanomiljöö ja melko erikoinen keskisali, Täytyy todeta tässä vaiheessa, että kartano sulkeutui viime vuoden elokuun lopussa restaurointitöiden takia ja avaa ovensa parin vuoden kuluttua uudelleen entistä ehompana.

Alikartanossa näkyi upeita vanhoja tapettikerrostumia eri aikakausilta...ihanan utuisia värejä ja kauniita kuoseja vuosien varrelta...osasta tapeteista oli muuten oikeasti seinään maalattuja... 

Alikartanon huoneilla oli hauskoja nimiä: pieni ja iso förmaagi, piian kamari, herran työhuone, sininen kamari, iso sali, keltainen rouvan kamari. 

Erikoisia esineitäkin talosta löytyy meille nykyajassa eläville. Kirjailtu uuninvarjostin kehystettynä, jota siis käytettiin avoimen uunin edessä ikäänkuin kuumman takkatulen varjostimena. Omana aikanaan tämä on ollut todella moderni ja haluttu esine herraskodeissa.

Lehteriltä oli upea näköala alakerran iso saliin. Lehterillä on ollut kartanon valtaisa kirjakokoelma, joka pääosin sisältää 1800-luvun teoksia. Lehterillä kuuli hauskasti vanhan puutalon jokaisen narahduksen ja nirahduksen astuessaan yhdenkin askeleen.

Kartanon barokkiklassisesta pihapiiristä löytyy myös pieni kahvio ja pihapiiri rajautuu alipytinkiin ja alipytinkiin. Kartanolta lähtee historia- ja luontopolku, josta voi poiketa katsomaan myös Nordenskiöldien sukuhautaa, johon on haudattu 22 suvun jäsentä.

Hirvihaaran kartano, Mäntsälä

Hirvihaaran kartano saattaakin olla tutumpi monelle sillä siellä vietetään usein häitä ja paikka tarjoaa myös oivalliset tilat erilaisten koulutusten järjestämiseen. Olen itse menossa tänne kahden päivän koulutussessiooon helmikuun alussa ja on hauska nähdä miltä paikka näyttää talvella. Tiloissa toimii hotelli, joka kuuluu Next Hotel-ketjuun.  Tiloissa on toiminut yksityinen hotelli jo vuoden 2015 alusta, kertoi Hirvihaaran myyntipalvelu - joten nyt tieto korjattu. 

Hirvihaaran kartano on rakennettu vuonna 1918 ja sen rakennutti tulitikkutehtailija Frans Holmberg. Itse päärakennus on arkkitehti Jarl Eklundin käsialaa. Hotellin myötä tilat on korjattu pieteetillä mutta kaikkiin tiloihin ei tietenkään ole enää mahdollista tutustua.

Rakennuksen historiasta löytyy sellainen mielenkiintoinen tapahtuma, että Helsingin kaupunki on vuonna 1952 asuttanut sinne väliaikaisesti kaupungin laitapuolen kulkijoita olympialaisten takia siistiäkseen katukuvaa. Melko hulppeissa tiloissa ollaan oltu "evakossa". Myös Mäntsälän kapinan johtomiehiin kuuluva mies on haettu tästä kartanosta aikoinaan 60 poliisimiehen voimin vankilaan.

Emme kesällä ehtineet ruokailla Hirvihaarassa mutta kahvisalongin noutopöytä näytti kyllä melko herkullisen kutsuvalta. Raportoin teille tarkemmin muutaman viikon kuluttua kun olen kouluttautunut täällä ja nauttinut myös paikan antimista ravintolan puolella. MUMS!

Hirvihaaran kartanon puisto on kaunis ja vieressä virtaa pieni Mustijoki. Pääsimme kesällä tutustumaan myös Lasipaviljongin majoitustiloihin, mutta niistä sitten lisää siinä seuraavassa postauksessa täällä. Ihan jo jännittää minkälaisessa huoneessa mahdan yöpyä...tuskin kuitenkaan morsiussviitissä :D

Sälinkään kartano, Mäntsälä

Sälinkään kartanoon satuimme pääsemme ihan tuurilla sisälle. Kartanorakennus näytti ihan suljetulta mutta kävimmepä kuitenkin kolkuttelemassa ovea ja Kartanoyhdistyksen ystävällinen rouva avasi meille oven. Tällä kartanolla on ollut myös värikäs ja pitkä historia. Torpparilakon aikana 1909 Sälinkään kartanossakin lakkoiltiin ja sen seurauksena useita torppareita häädettiin torpistaan. Kartanossa on toiminut myös lastenkoti useita vuosia sotien jälkeen. 

Nykyään sisältä melko vaatimaton Sälinkään kartano toimii tilausravintolana. Ympäröivä puutarha on kaunis vaikka ihan suoraa näkymään rehevien puiden takia ei enää olekaan lähijärvelle. Pionit ja orvokit kukkivat vierailumme aikana ja kaikkialla oli ihanan vihreää.

Sälinkään kartanon pihalla on erikoinen vuonna 1983 paljastettu Torpparimuistomerkki, johon on kerätty kaikkien niiden 124 torpan pihalta kiviä, jotka kuuluivat kartanoon. Kartanonherrat ovat antaneet torpille aikoinaan todella mielenkiintoisia nimiä vai mitä miltä olette näistä:

Batavia, Riika, Morsiussilta, Marokko, Egypti, Brasilia, Lontoo, Betlehem, Karhunpelätys, 

Frankrike, Sadinsuo, Kiina, Kajaani tai Halkaro? Nimet olivat varmaan napattu paikoista, joissa kartanonherrat olivat maailmanmatkoillaan reissanneet...

Saaren kartano, Mäntsälä

Kartanokierroksemme päättyi Saaren kartanoon, jossa nykyään toimii Keuda, Keski-Uudenmaan ammattikoulu. Kartanorakennus pääsi vuonna 2009 Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennusten listalle Suomessa, joka on hyvä juttu!

Saaren kartano on myös arkkitehti Jarl Eklundin kynästä lähtöisin ja vuodelta 1930. Valkoinen rapattu päärakennus korkella mäellä edustaa klassismia parhaimmillaan. Talossa on nykyisestä käyttötarkoituksesta huolimatta säilynyt hyvin vanhan kartanon huonejako ja kalusteitakin. Kartanon ympärillä on Paul Olssonin muotopuutarha, jonka kautta itse asiassa nousimme kartanoon vähän kuin takakautta. 

Ylipäätänsä pääsimme tuosta avoimesta ovesta tänne sisälle ja kuljeskelemaan täysin vapaasti talossa. En tiedä olisiko tänne edes saanut mennä ja poistuimme siinä vaiheessa kun havaitsimme yhdessä huoneessa istuvan henkilön, joka kyllä ei tainut nähdä meitä. Vähän aavemaista mutta ihanaa oli päästä näkemään upeaa sisäinteriööriäkin.

Yritin niska kenossa etsiä aulan kattokoristelusta omaa horoskooppimerkkiäni kaatumatta samalla selälleni rappusissa....ja onnistuihan minä vihdoin löytämään ravunkin tuosta kaksosten oikealta puolelta - hyvä minä - enkä edes kaatunut!

Koska olimme ikäänkuin "luvatta" täällä en ottanut kuvia kuin tästä sisääntulosta. Ja sitten takaisin ulos ja tutkimaan muita kartanon maita ja rakennuksia, jotka olivatkin sitten pääsääntöisesti punatiilisiä. Löysimme aivan hurmaavan puutarhan, joka osittain oli vielä keskeneräinen mutta ilmeisimmin puutarhaoppilaiden tekemä. Näitä kuvia katsoessa kaipaan vieläkin enemmän kesää...

Sitten alkoi taivaalle kerääntyä mustia pilviä ja sadekuuro yllätti joten tämä oli merkki kyllä lopettaa tämä kartanokierros Mäntsälässä tähän. Kiva nelituntinen takana!

Siirryn nyt näistä kesäisistä kartanotunnelmista heiluttamaan pölynimurin vartta ja taistelemaan villakoiria ja koirankarvoja vastaan. Have a nice Saturday folks!