Toukokuun tuumailuita, touhuja ja taidetta tasapuolisesti

Mihin ihmeeseen tämän toukokuu on oikein hävinnyt? Juurihan oli vappu ja ensi viikon jälkeen on virallisesti ensimmäinen kesäkuukausi. Joka vuosi minulle käy tässä kevään ja kesän taitteessa ihan sama juttu eli päivät vain kuluvat yhtä nopeasti kuin keväinen luonto puhkeaa vihreyteen ja loistoon. Pakko myöntää, että tänä keväänä - koputtaa puuta, KOP KOP - siitepölyt eivät vielä pahemmin  haitanneet minua. Koivu onneksi jo hiipumassa Uudellamaalla ja jos siitäkin on pienellä tukkoisuudella ja silmien kutinalla selvitty niin se on vähäistä. Upea kevät tässä suhteessa takana.

Kevään ihana Tanssiopiston kevätnäytös oli jälleen kerran taas loistava ja liikuttava. Kummitäti sai pyyhkiä silmänurkkiaan useaan otteeseen kun Nukketanssi päättyi SYK:in pimeässä juhlasalissa. Pääsin myös seuraamaan cheer-tanssin esitystä alkukuusta ja siinäkin kummityttö oli oikein hyvin mukana vaikka harrastus on uusi ja vasta puoli vuotta harjoittelua takana. Cheer-tanssi oli minullekin lajina ihan vieras eli tanssillisempaa kuin cheer-leading.

Toukokuu on hurjan monien syntymäpäivien aikaa ja pääsin apulaiseksi tämän kakun tekemisessä. Kakkupohja on kummitädin tekosia mutta koristeluista, kostutuksesta ja täytteestä vastasi 7-vuotias veljenityttö ihan itsenäisesti. Tarkkaa puuhaa nuo koristeet :) Pyydän huomioimaan kastemadot, hymynaaman sekä käsilaukun, jota koristaa perhonen. Strösseleitä laitettiin sen verran tuhdisti, että niistä riitti keittiön lattialla päivystävälle koiralleni makupaloiksi. Pappa meinasi ensi olla espanjalaisesti papa mutta onneksi massaa riitti vielä yhteen P-kirjaimeen.... Oli muuten maukas kakku! Sitten lähdettiin kakun sulatuslenkille ja huomatkaa ballerinan tiukka nuttura jossa viihdyttiin koko ilta.

Toukokuussani on ollut myös huomattavan paljon taidetarjontaa. Mäntän vierailuni lisäksi myös Didrichsenin taidemuseossa piipahdettiin viime tiistaina kun Kaarina Kaikkosen teos Valssi elämälle julkistettiin. Taidemuseo tarjosi maaliskuun ajan mahdollisuuden päästä museoon veloituksetta mikäli lahjoittaa materiaalia Kaarina Kaikkosen työtä varten. Paitoja, t-paitoja ja lasten mekkoja saatiin yli 2000 kappaletta ja nyt ne löytyvät taidemuseon sisääntulon yhteydestä veistospuistosta. Valssi elämälle on teos, joka elää joka päivä tuulien ja sään mukana. Ennen virallisten avajaisten alkua pääsin mukaan vielä veistospuiston opastelulle kierrokselle. Veistospuistossa kannattaa vierailla sillä se on uudistettu täysin.

Didrichsenin taidemuseossa jatkaa kuopiolaisen Pauno Pohjolaisen Mandoliinimiehen matka -näyttely vielä 9.elokuutta saakka. Vahvaa, abstraktia taidetta, jossa on reliefimäisiä piirteitä. Minulla kävi hyvä tuuri, että huomaisin taiteilija Pohjolaisen ennen vihkimistilaisuuden alkua museossa ja sain hänestä kuvan vaikuttavan teoksensa edessä. Karismaattinen mies!

Viime viikolla myös Country Whiten Oitbackan liike täytti 1-vuotta. Onnea Ullalle ja Jyrkille upeasta liikepaikasta ja varmaan palaamme vielä tarkemmin uutuuksiin tässä lähipäivinä liikkeen tarjonnasta. Oli jännää tavata tilaisuudessa myös Oitbacka Gårdin emäntä Isabella Salenius, joka maatilan kevätkiireiltä oli kertomassa lyhyesti tilasta. Talligallerian ja Orangerin kesätaidenäyttelyt ovat muuten myös alkamassa kesäkuussa joten taidetta siis sielläkin nähtävillä. Minusta oli myös upeaa, että Isabellan vesikoira Ron tuli pyytämään minulta silityksiä vaikka ei kuulemma tee siitä koskaan vieraille. Kyllä koira koiranystävän tuntee vai miten se nyt menikään....

Viime keskiviikkona pääsin maistelemaan ihania herkkuja Vanhaan Eiraan, tapasin huippukokin Nykistä sekä Suomen villiyrttispesialistin. Tästä myös tulossa pian lisää omana postauksena. Suussa sulavia herkkuja ja mielenkiintoista juomaa tarjolla...

Ehdin Kaisunkin käsittelyyn pikaisesti Hiusmuotoilu Inochiin viime viikolla ja päivitin tilanteen sekä juorulehtien että sisustuslehtien osalta. Thank God, tukkakin kuosissa taas vähän aikaa. Bongasin muuten uuden mielenkiintoisen paikan, jossa on pakko ehtiä pistäytymään kesän aikana - Karkkilan Retro & Romu. Onko kenellekään tuttu lukijoitani? Jos olette käyneet oliko tuottoisa visiitti kenties?

Eilen otettiin kunnon irtiotto arjesta ja matkustettiin maalle katsomaan kevätlaitumella irtipäästettyjä hevosia. Huikea kokemusta ja siitä voi lukea enemmän täältä. Ylitin myös itseni sen hevoshampurilaisen suhteen sillä aluksi olin vakaasti sitä mieltä etten voi syödä sitä.

Taidetta nautittiin vielä tänäänkin eli äidin kanssa kävimme Ateneumissa katsomassa vielä Ismo Höltön valokuvanäyttelyn ja kahvittelemassa juustokakun kera. Yhtäkkiä puoli neljän maissa alkoi pääaulasta kuulua kaunista mieskuoron laulua ja kuvan joukkio siellä esitteli laulutaitojaan. Sama ryhmä oli kuulemma laulanut tänään myös Senaatintorilla Suurkirkon portailla. Yritin googlettaa löytämättä vastausta kuoron alkuperään tai tapahtumaa tarkemmin löytämättä mitään. Upeaa kuorolaulua silti - nautin ja mikä akustiikka Ateneumin sisääntulossa olikaan!

Huomenna taidan nukkua vähän pidempään ja nauttia rauhallisen aamiaisen Hesarin kera kuten tein viime sunnuntainakin. Sunnuntai aamuissa parasta on kiireettömyys ja huomiselle aamulle on varattu mansikoita ja tuoretta ananasta. Mitä te aiotte puuhailla viikonloppuna? Jos hyvin käy saatan löytää itseni huomenna Pihlajasaaresta tai sitten jostain muualta...  

Täyttä laukkaa laitumelle

Muistan lapsuudesta sellaisen isoäidin sanonnan kun vilkkaana lapsena ryntäilin sinne tänne "Sinähän olet kuin keväällä hakaan irti päässyt varsa!" Mietin pienessä mielessäni mitä ihmettä sanonta mahtaa tarkoittaa ihan tarkkaan ottaen? Ajattelin, että kun olin pitkä ja minulla oli myös melko hontelot jalat muistutin jotenkin varsaa poninhäntäni kanssa. Tänään pääsin todistamaan jotain sellaista, jota en ole koskaan elämässäni nähnyt ja huikeaa oli! Nyt myös ymmärrän miten se varsa ihan oikeasti käyttäytyy pitkän talvikarsinassa olon jälkeen päästyään kesälaitumelle ensimmäisestä kertaa. Ihan samoin siis olen itse käyttäytynyt silloin "varsana" ollessani niin innoissani :)

Kylämäen Hevostilan laidunkauden avajaiset olivat tänään. Hevostila on Marttilassa, joka sijaitsee suunnilleen Turun ja Forssan puolivälissä. Kylämäen hevostilan ylpeys on jo 30-vuotias suomenhevosori Pette. Pette on voittanut ravikuninkuuksia sekä pohjoismaiden mestaruuksia ja jätettyään raviradat siirtynyt vielä ratsupuolellekin. Pette on toiminut myös jalostusorina ja eläkeläishepalla onkin melkoisesti jälkeläisiä. Siellä se mutusteli heinää ja vähän saatiin silitelläkin.

Ensimmäinen erässä laitumelle pääsivät kirmaamaan 1-vuotiaat oriit. Mukana olleet valistivat minua, että nämä ovat vielä niin nuoria etteivät ala vielä "äijäillä" vaan meno on muuten vaan hauskan lennokasta ja riehakasta laitumella. Kun testosteronia tulee lisää iän myöten ne nahistelutkin alkavat sitten. Pojat ovat poikia hevosissakin... :D

Toisessa erässä ja eri laitumelle pääsivätkin sitten jo vähän isommat oriit 2-3 vuotiaat. Laidun oli paljon isompi ja sinne tulikin lähemmäs kymmenen hevosta laiduntamaan kesäksi. Jännä oli nähdä miten uusi tulokas otettiin vastaan ja kenestä alkaisi muodostua laumalle johtaja. Sellaista poikien välistä kisaamistakin nähtiin ja takajaloilla potkimista mutta oliko minulla kameraa juuri silloin valmiina - no ei ollut! Saatte tyytyä vähän vaisuihin kuviin eikä tänään meno kyllä kovin hurjaksi edes yltynyt. Minua valistettiin taas asiantuntijoiden toimesta, että osa hevosista on saattanut tutustua toisiinsa jo aiemmin eli siksi suurempaa välien selvittelyä ei tarvittu. Upeita olivat kyllä kaikki ja loppu kohden osa hevosista näytti jo väsyneiltä sekä hikisiltä juoksemisen jälkeen.

Hienoa menoa oli ja sitä katsoessa tuli nälkä. Pääsimme ihan avoauton kyydissä huristelemaan takaisin Kylämäen Hevostilalle koska nälkä kurni jo vatsassa. Tarjolla oli hevostilan Unki ravintolassa totta kai hevoshampurilaista lisukkeilla. Täytyy myöntää, että hyvää lihaa hevonen oli vaikkei minulle kovin tuttua lihaa hampurilaispihvinä.

Kylämäen Hevostilalta on mahdollista vuokrata kokoustiloja sekä Unki ravintolassa voi järjestää juhlatilaisuuksia. Mukavat tilat, ystävällinen palvelu ja hyvä ruoka. Mahdollisuus nähdä suomenhevosten lisäksi myös aaseja pihapiirissä. Pihapiirissä on moderni luhtiaitta, jossa voi tarvittaessa yöpyä ja hevostila myy myös tammanmaitokosmetiikkaa.

Ihan superhauska ja erilainen perjantai iltapäivän päätös. Kiitos Marjon matkassa mukana olleille. Itsestäkin tuntui, että olin kuin laitumelle päässyt varsa kun katselin hevosten menoa. Ja nyt ymmärrän mitä se tarkoittaakin.... :)

Kulttuurimatkalla Mäntässä

Todella ylpeänä totean, että olen ottanut haltuuni uuden kaupungin Suomen kartalta. Viime perjantain lomapäivän kunniaksi auton nokka kääntyi kohden taidekaupunki Mänttää vai pitäisiköhän minun kirjoittaa tähän kuitenkin Mänttä-Vilppulaa? Nämä viime vuosina tapahtuneet kuntaliitokset ovat itselle ihan käsittämätöntä hebreaa... Mukana ollut alkuperäinen mänttäläisoppaani ei varmaan tuosta kaksoisnimestä olisi kovin innoissaan joten siis Mäntässä oltiin ja piste.

Pakko todeta heti alkuun, että Mänttä on kyllä vaikuttava esimerkki arkkitehtuuriltaan korkeatasoisesta teollisuusyhdyskunnasta. Rakennuksia ovat olleet suunnittelemassa joukko nimekkäitä arkkitehteja: Valter Thomén, W. G. Palmqvist, Jarl Eklund ja Heimo Kautonen. Täälläkin on valitettavasti 1960-1970 ajan hengen mukaisesti purettu paljon vanhoja taloja mutta onneksi on myös tajuttu säilyttää arvokkaita puurakennuksia 1900-luvun alkupuolelta. 

Valter ja Ivar Thoménin Mäntän Klubi, 1920

Sain ensin hauskan kierroksen ympäri kaupunkia katsellen taloja, joissa ystäväni oli asunut Mäntässä oloaikaan. Mielenkiintoista nähdä eri aikakausien rakennuksia ja erityisesti rakastuin Laivarannankadun keltaiseen mansardikattoiseen kaunokaiseen vuodelta 1918. Talon nimi on muuten Punatulkku ja tämä historiallinen Palmqvistin talo on myynnissä Oikotiellä jos joku haluaa muuttaa Mänttään. Oli Mäntässä toki kerrostalojakin ja ensimmäinen kerrostalo nimeltään Pilvilinna on muuten rakennettu sinne jo vuonna 1930. Todella tyylipuhdasta funkkista ja lähellä Mäntän Klubia, jossa on kuulemma tanssittu myös lakkiaisia kertoi paikallisoppaani :) 

Mäntässä kaikki merkittävimmät rakennukset liittyvät Serlachiukseen ja paperitehtaaseen tavalla tai toisella. Kierros kannattaa aloittaa Gustaf-museosta, joka on aiemmin toiminut Serlachiuksen pääkonttorina. Tämän Valkoisen talon ovat suunnitelleet Valter ja Bertel Jung ja se valmistui 1934. Äärimmäisen kaunis sisääntulo, joka on rakennuksen sydän ja vaikuttava kohtaamispaikka. 

Gösta Serlachius halusi luoda ympäristön, jossa tieto välittyy helposti osastolta toiselle. Hän halusi järjestää tilat rationaalisesti, ja myös konttorihenkilöstö sai vaikuttaa sisätilojen suunnitteluun. 

Kuulostaa todella nykyaikaiselta ja tätähän toimitilasuunnittelussa on tehty taas viime aikoina :) . Pääkonttorin lattioissa on käytetty linoleumia ja kumimattoja joten myös ääniympäristö on akustisesti miellyttävä. Aulan seinämaalaukset on tehnyt taiteilija Lennart Segerstråle.

Toisessa kerroksessa sijaitsee Valkoisen talon kaikkein pyhin ylimmän johdon huoneiden sarja. Massiivisia huonekaluja, arvotaidetta ja hyvin rekonstruoituja huoneita: toimitusjohtajan sihteerin, toimitusjohtajan ja johtokunnan huone. Korkeita huonetiloja, kiiltävää puuta, puukoristeita kalusteissa ja hulppeasti neliöitä. Näissä huoneissa näkyy valta! 

Alakerran päänäyttelyä Paperiperkelettä varten napataan aulasta kuulokkeet korville ja kuljetaan huoneesta toiseen selostuksen mukaan. Näyttely on toteutettu draaman avulla ja kyllä ensimmäinen Mäntän patruuna Gustaf Adolf Serlachius on ollut erikoinen hahmo ja särmikäs persoona. Patruunan hyvä ystävä Akseli Gallen-Kallela on ikuistanut patruunan voimahahmon kankaalle tehdassalissa ja Serlachiuksen tyttären Sissin muotokuvaa taidettiin maalattiin peräti neljä vuotta. Varmaan Sissiä on jo kyllästyttänyt seisoa taidemaalarin mallina.

Gustaf-museon alakerrassa on lapsille ja lapsenmielisille sopiva apteekkimuseo. Gustaf Serlachiushan oli alun perin farmaseutti ja proviisori, joka myytyään oman apteekkinsa siirtyi puutavaran pariin. Museossa voi pukeutua ajan hengen mukaisesti ja valokuvata itseään. En voinut vastustaa tällaista kukalla varustettu lierihattua :)

Gustaf-museon sisäänkäynnin molemmin puolin ovat Jussi Mäntysen Äidin ylpeys -veistosparit vuodelta 1935. Hyvin siihen viereen sopi poseeraamaan mukana ollut kulttuurikoira Minnie, josta olin oikein ylpeä kun käyttäytyi koko reissun hyvin vaikka matkustikin vähän normaalista poikkeavissa olosuhteissa ja vieraalla autolla. 

Ennen siirtymistä seuraavaan museokohteeseen kävimme lounastamassa Myllyranta keskuksessa Keurusselän rantamaisemissa. Cafe Myllyranta sijaitsee vanhoissa veturitalleissa ja viereisessä Mäntän myllyssä on mahdollisuus ostosten tekoon: vaatteita, kenkiä, laukkuja ja sisustustavaroita. Kyllä tätä maisemaa katsoessa silmä ja mieli lepäsi auringonpaisteessa. 

Gustaf-museossa kannattaa ostaa kaksoislippu, joka mahdollistaa pääsyn myös Gösta-museoon muutaman kilometrin päässä. Tämä Joenniemen vanha kartano on Gösta Serlachiuksen koti ja sen on suunnitellut Jarl Eklund. Yhteistyö arkkitehdin kanssa alkoi takkuilemaan ja Serlachius mietti jo välillä rakennussuunnittelun siirtämisestä Alvar Aallolle mutta jatkoi kuitenkin Eklundin kanssa rakentamista. 

Gösta Serlachius oli suuri taiteen mesenaatti ja hän alkoi kartuttaa taidekokoelmaansa jo 1900-luvun alkupuolella. Serlachiuksen kokoelmissa on noin 5000 luetteloitua taideteosta. Serlachius oli ollut tukemassa Taidehallin rakentamista Helsinkiin ja hänen suuri haaveensa oli saada oma taidemuseo Mänttään. Göstan haave taidemuseosta toteutui vasta vuosia myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen.

Joenniemen kartanossa on avattu taidemuseo jo vuonna 1945 ja nyt viime kesänä museo sai uuden laajennusosan, joka mielestäni sopii vanhan jatkeeksi sekä ympäröivään luontoon ihan saumattomasti. Uuden ja vanhan välillä on lasinen yhdyskäytävä. Laajennusosa Göstan paviljonki on tummaa puuta/lasia ja sen suunnitteli espanjalainen MX_SI architectural studio. Museossa runsaan lasin käytön takia sisä- ja ulkotila ikään kuin sulautuvat toisiinsa. Göstan museolle myönnettiin eilen Vuoden museo -kiertopalkinto ja mielestäni se kyllä sen ansaitsee. Göstan paviljongissa on Synti-näyttely vielä muutamia päiviä 24.toukokuuta saakka ja 13.6. avataan uusi näyttely Kaukainen kosketus ja siitä voi katsoa lisätietoja museon sivuilta.

Joenniemen kartanon Gösta-museosta löytyy myös Gustaf museon aulaan kuvittaneen taiteilija Lennart Segerstrålen valtava maalaus tällä kertaa huonetilan katosta. Takaseinällä Gallen-Kallelan muotokuvat Gustaf Serlachiuksesta sekä Sissistä.

Museon päänäyttely on nimeltään Göstan ystävät. Toisen kerroksen huonetiloihin on koottu suomalaisen taiteen kultakauden ja modernismin töitä ja ne esitellään uudella, erilaisella tavalla. Työt ovat Serlachiuksen omista taidekokoelmista ja ne esitellään ikään kuin maalausten mallien näkökulmasta. Seinille kirjoitetut tekstit ovat kirjailija Riikka Ala-Harjan laatimia ja ne ovat kuin mallien ajatuksia. Pidin paljon sekä ripustuksesta että näistä teksteistä. Huoneessa, jossa oli Akseli Gallen-Kallelan Äiti ja lapsi -teos oli lattialla jopa aito karhuntalja kuten oikeassa taulussakin.

Kannattaa myös piipahtaa Gösta museon viinikellarissa/-tuvassa ennen poislähtöä. Rakennusten välisen yhdyskäytävän lähellä on avoinna ovi, josta pääse portaita alakertaan ja sieltä löytyy tällainen maailma. Seinillä viinistä ilokoivia hahmoja ja pyöreissä ikkunoissa lasimaalauksia. Täällä on selkeästi pidetty hauskoja illanistujaisia ja nautittua lasi jos toinenkin.

Osa Gösta museon töistä löytyy ulkoa ja kauniissa englantilaistyyppisessä puutarhassa on mukava myös kävellä Melasjärven rantamaisemassa. Siltaa pitkin pääsee pieneen Taavetinsaareen, jossa on myös mahdollista nähdä taidetta. Veden pinta oli niin korkealla meidän reissumme aikana etten onnistunut näkemään vedessä olevaa taideteosta kuin vähän veden läpi. Veistopuistossa oli mielenkiintoisia töitä kyllä näkyvilläkin :)

Jos nälkä yllättää museovierailun jälkeen voi paviljongin puolella käy ruokailemassa Ravintola Göstassa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Mäntässä järjestetään Ruoka- ja taidetapahtuma Food and Art, joka tuo tänä vuonna naispuolisia huipputason keittiömestareita Suomeen. Tapahtuma järjestetään Göstan pihapiirissä ja ohjelmassa on huippuruuan lisäksi keskustelutilaisuuksia sekä käsityöläis- ja ruokatori. Viimeistään silloin kannattaa suunnata Mänttään tutustumiskäynnille.

Kulttuurimatka oli antoisa ja varmasti kuuluu jatkossakin ohjelmistooni.
Kiitos paikallisoppaalleni informatiivisesta ja hauskasta reissusta :)