Metropolin kansallisaarre

Ihan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen, että täällä vilkkaalla pääkaupunkiseudulla on todella mahdollista päästä ihka oikeaan kansallispuistoon retkeilemään. Vaikka työpäivän jälkeen voi siis lähteä patikoimaan merkittyjä polkuja aidossa retkiympäristössä tai vetää vaikka isomman repun selkään patikoidakseen viikonloppuna vaikka kaveriporukalla suo-, järvi- ja metsämaisemissa. Ja mikä parasta kansallispuistoon pääsee myös julkisella kulkuneuvolla. 

Nuuksion kansallispuisto on varsinainen aarre ja antaa oivat mahdollisuudet meille kiireisille metropolin asukkaille saada aitoa kosketus luontoon. Itselleni metsässä kävely ja verkkainen samoilu on ihan välttämättömyys hektisen elämänmenon keskellä. Luonnon kiertokulun seuraaminen antaa perspektiiviä kaikkeen muuhun hössöttämiseen ja luonnosta voi oppia myös paljon hyödyllisiä asioita. Muistella niitä koulun biologian tunnilla käsiteltyjä asioita ja tarkkailla kasveja, eläimiä ja lintuja aidossa ympäristössä. Olen varmaan perinyt rakkauteni metsään ja luontoon verenperintönä isältäni, joka viimeksi eilen kertoi minulle puhelimessa havainnoistaan pihapiirissään. 

Nuuksiosta löytyy useita erimittaisia kävelyreittejä paljon ja todella suositeltavia ovat Haukkalammelta luontotuvalta lähtevät rengasreitit, joiden pituudet ovat 2-7km. Reitit lähtevät ja palaavat luontotuvalle.  Myös lapsille löytyy omia reittejä ja hauskoja rasteja etsittäväksi vaihtelevasta maastosta. Maastopyöräily on sallittua merkityillä reiteillä. Kansallispuistossa saa ulkoiluttaa koiria mutta ne on toki pidettävä kytkettynä. Luontoa tulee kunnioittaa puiston alueella joten varmaan on hyvä lukaista ohjeet mitä saa ja mitä ei saa tehdä ennen retkeilyä.

Retkeilypolkujen yksi anti on liikunnan ja ulkoilun lisäksi upeiden maisemien ihailu. Korkeiden kallioiden päältä avautuu aivan upea näköala alhaalla näkyvään Myllypuron laaksoon. Maisemasta voisi ajatella olevansa oikeasti jossain kaukana korvessa eikä parinkymmen kilometrin päässä Suomen pääkaupungista. Alueen luonto vaihtelee aarniometsistä lehtoihin ja suomaisemiin. Alueella on myös mielenkiintoisia hiidenkirnuja. 

Nuuksiossa on mahdollista nähdä myös liito-oravia. Itse en ole koskaan onnistunut niitä Nuuksiossa näkemään mutta papanoita olen nähnyt kansallispuistossa. Yhden ainoan kerran olen nähnyt liito-oravan luonnossa ja sekin oli linturetkellä Pohjanmaalla. Nämä liito-oravat löytyvät pöllöpöntöstä ja tulivat ihan yllätetyiksi kuvanottohetkellä.

Laskettelukeskus Solvalla-Swinghill on sulkeutunut maaliskuun lopussa ja aukeaa sitten taas loppuvuodesta uusien lumien myötä. Huipulla vähän tuuli kuten russeliriiviön korvista näkyy. Nuuksion retkille kannattaa pakata omat eväät ja juomat reppuun mukaan niin jaksaa pidemmänkin reitin. Nyt on hyvä aika myös bongailla lintuja ja tästä linkistä voi käydä kurkkimassa mitä lintuja Nuuksiossa on havaittu. Kevät tulee kohisten ja luonnossa sen huomaa :)

Katse jalkoihin - ihanuuksia ja hulluttelua SS2015

Olen viime päivinä uponnut aika huolella taas kenkämaailman ihmeisiin ja pyörinyt netin syövereissä ihaillen ja ihmetellen. Kauppoihin on tullut jo monen viikon ajan kevät/kesäkenkiä mutta päätin poimia muutamia erikoisia tai itseäni miellyttäviä kenkiä/saappaita/nilkkureita valmistajien mallistoista. Osaa näistä ihanuuksia voisi tilata vaikka netin kautta mutta välttämättä näitä kaunokaisia ei edes halua omistaa jo pelkästään niiden melko korkean hinnan takia.

Dolce & Gabbanan SS2015 kengissä on paljon yksityiskohtia ja upeaa koristeellisuutta. Saappaat on koristeltu lähes kauttaaltaan punaisilla kukilla ja Mary Jane kenkien läpinäkyvien, avautuvien korkojen taakse on piilotettu sydän. Myös melko erikoisia sukka-kenkä yhdistelmiä löytyy. Näistä tulee mieleen jotenkin espanjalainen naisellisuus tai slaavilaisuus tai Frida Kahlo tai bysantti. Paljon koristeita, kultaa ja punaista.

Lie Sang Bong - Korean McQueen - on puolestaan koristellut kengät huikeilla perhosen siivillä ja sama teema jatkuu muissakin malliston tuotteissa. Ihanaa kiinansinistä ja herkkiä siipiprinttejä. Näillä kengillä liitelee varmaan perhosen siipien keveydellä :) Ihanat!

Anna Suin mallistossa on jännät patchwork saappaat - ikään kuin saappaat oli tehty ylijääneistä  nahkapalasista mutta itse asiassa nämä ovat kyllä tarkkaan suunniteltu siitä olen varma. Saappaat ovat rennon boheemit ja 70-lukuiset. Saappaisiin löytyisi myös vyölaukku samalla kuosilla. Näiden paluuta en toivonut koskaan näkeväni.... Tosilla monilla julkkiksilla - Rihanna, Nicole Richie, Fergie ja Leonardo di Caprio - on lantiolla nähty jo näitä.... tosin jos Chanelin mallistossa on vyölaukku niin eihän se toki ole pahimmasta päästä. Itsellä vain fobia vyölaukkuihin :D

Fausto Puglisin malliston antiikin Kreikasta tai gladiaattoreilta innoituksen saaneet sandaalit ulottuvat polveen saakka ja ne on koristeltu runsaasti. Pari vuotta sitten gladiaattorisandaalit olivat edellisen kerran in ja nyt taas. Muoti kiertää ja palaa....tällä kertaa vaihteeksi ihan matalina sandaaleina.

Christian Louboutinin huikean korkeissa kengissä on isoja, useita erilaisia värialueita - colorblocks - ja tätähän Minttu Vesala kutsui Stockan muotinäytöksessä Bauhaus-tyyliksi. Melkot jännän kurvikkaat korot nämä kengät ovat myös saaneet.

Singaporelaisen Prabal Gurungin kevät mallistossa on myös jänniä leikkauksia ja erilaisia väripintoja. Pidän siitä miten hän on yhdistänyt myös hillitympiä sävyjä ja erilaisia nahkapintoja.

Alexander McQueenin "korottomissa" nyörisandaaleissa on monia erilaisia vaihtoehtoja. Näitä olisi kiva joskus päästä kokeilemaan ja sitä miltä tämä "korottomuus" tuntuu.

Hapsuja ja karvoja näkyy Rochasin kengissä. Jotenkin näistä tulee mieleen joulukuusessa käytettävät koristenauhat tai että karvalankamatosta olisi osa tarttunut kenkäkärkiin kävellessä. Ja nilkkasukathan ovat kuuminta hottia....lupaan, että minulla ei nilkkasukkia tulla näkemään.

Yves Sain Laurentin kengissä on ihan todella retrot platformit ja tukevat tolppakorot. Yhdistettynä myös erilaisia nahkoja ja kesän/kesään metallisia sävyjä. Näistä tulee ihan mieleen joku leffa, jossa discopallo pyörii katossa ja ihmiset tanssivat valolattian päällä....

Marisa Webbin kengissä on hauskaa country and western henkisyyttä. Ottaisin nämä paljon mieluummin itselleni kuin YSLn tolppakorolliset :)

Kevään/kesän 2015 kengissä on toki paaaljooon, paaaaljon muita mielenkiintoisia kenkiä mutta myös sellaisia, joita en itse haluaisi missään tapauksessa itselleni. Matalat, platformeilla varustetut vähän sämpylöitä muistuttavat kengät eivät ole minun juttuni ollenkaan. Em. kenkiä on monilla eri valmistajilla ja ovat varmasti mukavat jopa jaloissa mutta eivät uppoa minun kenkämakuuni. Toinen mitä yritän välttää tulevana kesänä ovat "comfy flats" eli vähän terveyssandaalien "Birkenstock" henkiset sandaalit, joita näkyi jo Stockan muotinäytöksessäkin. Uskon, että myös nämä supermukavia jalassa mutta en pidä sandaalien ulkomuodosta, joka saa jalan näyttämään jotenkin ankanräpylälle.

Jokaiselle jotain eli mielestäni SS 2015 kenkämuodissa on todella valinnanvaraa.

Alpakkaa ja sinisen kauden aloitus

Viikolla ehdin pitkästä aikaa piipahtamaan pikaisesti Kaivarin Kanuunassa silmäilemässä mitä myyntipöytiin on siivottu kaapeista ja kellarikomeroista kevään kunniaksi. Olisiko Hesarin NYT-liitteen kirppistärpit juttu viikko sitten innoittanut ihmisiä sillä koskaan ennen en ole ollut näin täydessä Kanuunassa. Yhden myyntipöydän edessä purettiin Ikean sinisiä kasseja ja ladottiin pöydälle lisää tavaroita myytyjen tilalle. 

Osuin oikeaan aikaan paikalle ja lunastin itsellinen uushopeisen jalallisen kulhon 8 euron hintaan. Koska pidän hopeansävyisistä esineistä lähti kulho Marjon matkaan ennen päätymistään edes myyntipöydälle. Kiitin myyjää ja hän minua nopeasta kaupanteosta. Muuten kirppiksellä ei juurikaan ollut mitään itseäni kiinnostavaa tällä kertaa. Paljon näytti olevan lastenvaatteita ja kodintekstiilejä. Joukossa myös minkkiturkkeja....

Kuvassa kulhoa ei ole vielä käsitelty puhtaaksi hopean kiillotusaineella mutta hopeoidut esineet saavatkin mielestäni olla vähän ilman hapettamia ja tummia. Vähän aion tätä kuitenkin puhdistaa. Valtavan iso, käsinvirkattu pitsiliina on muuten löytö viime kesältä Fidasta.

Eilen oli jännä päivä sillä kummipoikani valmistui elintarvikekemian ja mikrobiologian kandiksi ja ylpeä kummitäti pääsi Helsingin Yliopiston päärakennuksen upeaan juhlasaliin todistamaan tätä seremoniaa. Tilaisuudessa todistukset saivat lähemmäs 60 vastavalmistunutta: kandeja, maistereita ja oli joukossa muutamia tohtoreitakin. Yliopiston rakennus on kyllä hieno paikka ja me pääsimme skoolaamaan valmistuneen kanssa ja nauttimaan juhlapöydän antimista myös. Opinnot jatkuvat mutta yksi etappi on saavutettu ja kesän ajaksi voi hetkeksi hengähtää. Hyvä Nikke!

Heräsin tänään viiden aikoihin siihen, että päätäni vähän kivisti. Hartiani ovat olleet jo muutaman päivän melko jumissa ja nyt sitten niskakin tuntui hieman jäykältä. Nappasin särkylääkettä ja ajattelin nukkua kipua pois hetken ja ihme-ja-kumma kun heräsin puoli yhdeksän päätäni ei enää yhtään kivistänyt ja niskakin tuntui taas toimivan. Onneksi sillä olin lupautunut ystäväni mukaan vaateostoksille makutuomariksi. 

Huomisten vaalien lähestymisen huomaa siitä, että odottaessani Kampissa ystäväni saapumista yksi jos toinenkin ehdokas tai hänen vaalityöntekijänsä pyrki juttusille kanssani. Huomenna sitten vaaliuurnille ja käyttämään kansalaisoikeuttaan mutta pakko myöntää, että itse vielä arvon kahden ehdokkaan välillä. Koska kumpikaan heistä ei tullut vetämään minua hihasta tänään joudun varmaan itse päättämään heidän ilman apuaan kumpaa äänestän :)

Onnistuneen shoppailun jälkeen käytiin vielä kahvittelemassa La Torrefazionessa Aleksilla. Onneksi ihmisiä ei kahvilassa ollut ylettömän paljon liikkeellä eikä jono ulottunut pitkälle sisääntuloportaikkoon kuten joskus siellä käydessä. Pitäisikin taas jonain lauantai aamuna käydä nauttimassa aamiaista tai brunssia ytimessä....täytyy laittaa must to go-listalle vaikka toukokuussa.

Kahvilasta poistuessani löysin todella herkullisen kevättakin mutta siitä lisää myöhemmin....

Kevään ja luonnon heräämisen myötä on minulla kyllä alkanut joku sininen kausi. Kaupoissa katselin kaikkea farkunsinisiä juttuja ja jopa sinisiä kenkiä taas jälleen kerran. En voinut vastustaa Indiskan sinistä pöytäliinaa ja kulhoa joten kevätlauantain kunniaksi ostin ne kotiin. Tarkoitus oli alun perin laittaa tänään lasagnea pitkästä aikaa mutta jostain syystä laiska kokki tekikin sitten loimulohisalaattia. Lohi oli muuten äärimmäisen hyvää avokadon, vesimelonin, rucolan ja muiden lisukkeiden kera. Ripaus sitruunanmehua MUMS. Seuraavaksi taidan uppoudun Tuomas Vimman Raksa kirjaan kun sitä on minulle suositeltu ja ainakin takakannen perusteella taitaa viedä mukanaan...

Tornin pihan uusi asukas

Muukalaiskatu on Living Day Span osalta nyt historiaa sillä viime viikolla Spa muutti ihan ydinkeskustaan Yrjönkadulle. Aiemminhan kauneushoitola toimi Eiran ihanassa "silitysrautatalossa" mutta edelleen ollaan vanhassa ja ihanassa art deco miljöössä. Yrjönkatu 28 on arkkitehtien Georg Wasastjerna ja K.V.Polòn suunnittelema talo jo vuonna 1903. Viereinen Hotelli Tornin rakennus nousi viereiselle tontilla vasta vuonna 1931. Upea uusi paikka hoitolalle on löytynyt!

Living Day Spa toimii rakennuksessa useissa eri tasoissa. Keskikerroksesta sisään astuttaessa oli muistaakseni meikkaushuone ja yksi hoitohuone oikealla. Loput hoitohuoneet ovatkin sitten toisessa kerroksessa. Loungetilat ovat muutaman askelman sisääntulosta vielä alempana ja ikkunallisessa kellaritasossa on höyrysaunat mukavine istuskeluryhmineen. Täällä olisi aivan ihana istuskella rentouttavan hoidon jälkeen nauttimassa vaikka kupillinen teetä ja hedelmäjuomaa. Tilat on sisustettu tyylikkään rauhallisesti ja rakennus on yllättävän hiljainen vaikka ihan ytimessä ollaan. Sellaisia ne vanhan ajan kunnolla rakennetut talot kyllä tuppaavat olemaan.

Living Day Span tuotesarjoina ihanat Comfort Zone ja Jurlique. Italialaiseen Comfort Zoneen olen erittäin ihastunut ja toivottavasti myös Living Day Span valikoimassa on Tranquillity Treatment hoito, joka on ihan taivaallinen. Toinen ihanuus on Comfort Zonen Tibetan Sound Massage, jossa käytetään niitä soivia kulhoja. Siitä olenkin jo kerran tehnyt blogiin postauksen ja myös tämä hoito vaivuttaa ihanaan nirvanaan ja saa unohtamaan sekä ajan että paikan totaalisesti. En löytänyt nyt kumpaakaan em. Living Day Span hoidosta, mutta nettisivut saattavat myös olla puutteelliset muuton takia. 

Myös Jurliquen hoidot ovat minulle hieman tuntemattomia vielä, joten varmaan niitäkin pitää kokeilla. Jurliquen tuotteita hehkutellaan blogeissa ja lehdistössä juuri luonnollisuutensa takia. Jurliquen tuotteet ovat olleet markkinoilla pitkään ja ne valmistetaan biodynaamisista raaka-aineista Jurliquen omalla maatilalla Australiassa. Mielenkiintoista!

Living Day Span eri hoitohuoneilla on hauskat nimet. Koska itse kävin vanhanajan jalkahoidossa istuin Charleston nimisen oven takana. Parihoitoja tehdään puolestaan ylellisen näyttävässä New Havenissa, jossa on runsaasti tilaa sekä hoidettaville ja hoitajille liikkua. Ihana lisä huoneelle oli myös sisustustakka yhdellä seinällä. Myös Maui, Hampton, Lexington ja Beaufort nimiset hoitohuoneet löytyvät hoitolasta. Sisustus tulee hyvin huoneiden ilmettä. Ihan kaikki huoneet eivät olleet vierailuni aikana vielä täysin valmiita mm. uusi höyryominaisuuksilla varustettu italialainen spa-peti ei ollut vielä saapunut Yrjönkadulle. Sitäkin voisi olla kiva kokeilla joskus.

Living Day Spa ottaa vastaan myös ryhmiä 2-8 henkilöä ja ryhmälle voidaan räätälöidä yksilöity paketti sisältäen erilaisia hoitoja, meikkausopastusta tai ihonhoitovinkkejä. Living Day Span tytöt olivat minun hoitoni jälkeen lähdössä juuri johonkin ryhmätilaisuuteen talon ulkopuolella opastamaan ihonhoidossa.

Oikein paljon onnea ja menestystä Sadulle sekä muille tytöille uusissa upeissa tiloissa.

Itse jään tuumailemaan minkä hoidon mahdan varata seuraavaksi. Pedikyyrin jälkeen jalat ovat nyt kunnossa ja varpaankynsissä iloinen kirkkaanpunainen lakkaus. Kiitos ♥♥♥

Eläintarhanlahden kelluva ravintola

Viime keskiviikkona avattiin Eläintarhanlahden uusi kelluva ravintola Meripaviljonki. Vaikka olen aiemmin täällä kirjoittanut etten yleensä mene uuteen ravintolaan heti sen avauduttua tein poikkeuksen ja varasin netin kautta pöydän Meripaviljonkiin lauantaille klo 20.00. Saavuin ennen seuralaistani ja tiedustellessani pöytää huomasin kännykkäni vahvistuksesta tehneeni bookkauksen epähuomiossa vastapäiseen taloon eli vanhaan Graniittilinnaan. 

Nyt iski jo pieni paniikki - onko meille siis pöytää! Erittäin ystävällinen hovimestari pystyi kuitenkin järjestämään pöydän  ja vielä ikkunarivistä. Ystävällisesti peruivat vielä tekemäni varauksen kadun toiselta puolelta ja pääsin istahtamaan pöytään. Meripaviljonki kuuluu muuten Graniittiravintolat kokonaisuuteen ja jotenkin olin onnistunut tekemään varaukseni muutamia kymmeniä metrejä pieleen.... :)

Rakennus on Arkkitehtitoimisto Freesen suunnittelema ja mielenkiintoinen kompleksi kaiken kaikkiaan. Sen muoto on Eläintarhanlahden päin katsottaessa kiva jatkumo Ympyrätalolle mutta Kaupunginteatterilta päin rakennus näyttää ihan erilaiselta. Panoraama ravintola kelluu teräsponttonien päällä eikä ainakaan lauantaina tuntunut mitään heilumista :) 

Koska ravintolan seinäpinta-alasta on 75% lasia ovat näkymät esteettömät ympäristöön. Ravintolassa on käytetty myös luomukuparia, joka heijastelee upeasti luonnonvaloa. Huomasin ettei ravintolassa ole ainakaan vielä terassia mutta ikkunaseiniä avaamalla ollaan ikään kuin ulkosalla. Muistan lukeneeni jostain, että terassi tullaan lisäämään paikkaan myöhemmin. 

Ravintolan sisustus on aavistuksen merihenkinen ja siitä on vastannut Irma Lehtokari Sisusto Oy:stä. Tumma lattia, puupintaa pöydissä,  mustat tuolit, joissa hauskat punaiset tupsut selkänojassa sekä pyöreitä isompien seurueiden pöytätiloja. Ihastuin myös isoihin katto- sekä jalkavalaisimiin, joissa näkyi myös kuparia sisäpuolella. Ripaus punaista toi kivaa pirteyttä. 

Kuva Johanna Erjonsalo, Helsingin Uutiset

Meripaviljongin henkilökunta on puettu mielestäni hieman erikoisiin vähän merihenkisiin tummiin pukuihin ja heillä oli jalassaan purjehduskengät. Henkilökunta oli ystävällistä ja heitä oli riittävästi koska ravintola alkoi täyttyä hyvää vauhtia ilta-auringon laskun kanssa. 

Ruokalistan luvataan olevan aina merihenkinen mutta ottaen huomioon jokaisen sesongin erikseen. Päädyimme ottamaan alkupalaksi paistettuja kampasimpukoita, vihreää parsaa, maa-artisokkaa ja Tahitin vanilja-voikastiketta. Minulla oli pitkään vaihtoehtona myös Hakaniemen punahomejuusto kunnes huomasin, että annoksessa oli sokerisuolattua saksanpähkinää. Aivan suussa sulavan makuista ja pidin todella paljon. 

Olen kyllä jäänyt ihan koukkuun erilaisiin näkkileipiin, joita ravintoloissa nykyään tarjotaan ja pakko myöntää, että maistuivat täälläkin. Meripaviljongin lautaset oli hauskan humoristisia ja minun lautasessa istuskeli sammakko. Olin vakaasti päättynyt, että syötyäni kurkkaan lautasen pohjasta valmistajan mutta unohdin tarkistaa joten mysteeriksi jäivät nyt nämä hauskat lautaset. 

Pääruuan kanssa oli taas valinnan vaikeuksia kun niin moni ruoka-annos houkutteli. Lopulta päädyin ottamaan kuningasrapua, paistettuja kampasimpukoita ja kevyesti aniksella maustettua risottoa. Vaihtoehtona minulla pyöri kielellä myös leppäsavustettu merilohi tai piparjuuren kera paistettu Imatran kuha. 

Seuralaiseni puolestaan tilasi pähkinävoissa rosepaistettua vasikkaa ja kuningasrapuvoita. Molemmat annokset olivat erinomaisia. Vasikka oli pyydetty medium miinuksena mutta ihan sellaisena sitä ei toimitettu. Tarjoilija pahoitteli, että oli itse unohtanut välittää tiedon keittiöön ja tarjosi meille mahdollisuutta korvata asia jotenkin mutta paha mieli unohtui hetkessä ja hyvää se oli silti vaikka ei medium miinusta. Henkilökunta oli ystävällistä mutta sitä ravintolan avaamiseen hetki sitten liittyvää sähläystä oli aavistuksen verran mutta se kuuluu asiaan kun kaikki hakee vielä paikkaansa. 

Jälkiruuaksi valitsin hieman tuunatun annoksen tuoretta vaniljaista mansikkaa, jugurttijäätelöä ja

appelsiini-mascarponemoussea. Paahdetut mantelit jätettiin toiveestani pois allergiani takia.

Mansikat maistuivat ihan kesälle vaikka eivät kotimaisia olleetkaan. Ja huomioikaa hauska lautasen koriste tässäkin annoksessa. Pöydän toisella puolella nautittiin mesimarja crème brûlée annos. 

Ulkona aurinko oli jo ehtinyt laskea ja maisema Meripaviljongin ympärillä näytti nyt täysin erilaiselle kuin hetki sitten. Olimme panneet merkille kaksi miestä, jotka innokkaasti valokuvasivat ravintolaa iltahämärissä. Otin itsekin muutaman kuvan mutta niistä ei tullut mielestäni julkaisukelpoisia mutta ravintola näyttää hauskalta iltavalaistuksessa myös. Kävimme vielä pyörähtämässä ravintolan ympäri ennen kotiinlähtöä. 

Pidin miljööstä, ruuasta ja uskon, että tarjoilukin alkaa sujumaan vielä paremmin jatkossa joten varmasti tulen vierailemaan täällä toistekin.  Kivan erilainen paikka, rento ei turhaa pingotusta ja selkeästi ainakin tässä alkuvaiheessa siis ruokaravintola. Muutamia seurueita, jotka olisivat vain tulleet istumaan iltaa ennen ruokailua käännytettiin ovelta. Kun astuimme ulos muutamia naurulokkeja vielä päivysti ravintolan ulkopuolella mutta valokuvaajat olivat jo kadonneet. 

Toivottavasti saivat hyviä kuvia!