Cold as ice

Eilen puolelta päivin alkoivat jäänveiston SM-kilpailut Porvoossa ja kuten muutamasta aiemmasta saman aiheen postauksestani voikin päätellä :) halusin ehkä ehdottomasti mennä katsomaan miltä mestaruustason jäänveisto näyttää ihan tosi toimissa. Minulle kun jäi se kipinä lajiin parin vuoden takaisen oman jääveistokokeilun jälkeen. Viime vuonna kisailtiin Kemissä ja edellisenä vuonna Hämeenkyrössä mutta nyt pääsisi hurauttamaan itäiselle Uudellemaalle reilussa puolessa tunnissa ja siihen voisi sitten myös yhdistää Porvoo päivä. That's a plan!

Aamu alkoi todella harmaana ja matkalla Porvooseen alkoi vielä satamaan vettäkin. Miten mahtaa jääveistosten kanssa käydä kyseltiin meidän autoseurueessa? Sulavatko ne ja tuleeko tästä ihan turha reissu jään näkemisen suhteen? Pelkomme oli täysin turha sillä Porvoon Taidetehtaan pihalla veistettiin jäätä jo kahdeksan kaksihenkisen joukkueen voimin olosuhteista huolimatta. Koska kilpailuaikaa on sunnuntaihin kello 15.00 saakka olivat veistokset vielä hyvin alkutekijöissään. Isoa jääpalaa työstäessä vesikeli ei haittaa mutta mitä pienempiä yksityiskohtia tehdään sen hauraammaksi sulanut jää muuttuu. Toivottavasti yöllä vähän pakastaa....

Jääveistos kilpailun teema on unelmat ja mielenkiinnolla odotan minkälaisia unelmia joukkueet loihtivat jäälohkareistaan. Jokaisella kilpailijalla on kisassa oma jääaihio, joka on kaksimetriä korkea ja metrin leveä ja painoa tällä järkäleellä on vaatimattomasti tuhat kiloa. Jäälohkareet Porvooseen on toimitettu Lapin Pellosta. Ison lohkareen työstämiseen käytettiin jopa moottorisahaa...

Jäänveistämisen edistymistä voi seurata tapahtuman Facebook sivujen kautta tämän linkin kautta. Töillä oli muuten hauskoja nimiä "Huomenna valloitan maailman" ja "7 oikein". Isoa sydäntä koverrettiin yhdessä  joukkueessa joten jotain rakkausteemaakin taitaa syntyä  ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Huomenna sunnuntaina se sitten ratkeaa mikä pari voittaa ja minkälaisella työllä. Jännää!!!

Kävimme vielä pikaisesti kurkkaamassa Taidetehtaan sisälle ja siellä näytti olevan täysi tohina päällä. Muotoilukoulu Liikkuvassa Linnassa tehtiin Unelmien jääkaappimagneetteja kierrätysmateriaaleista ja lisäksi oli tarjolla sekä elävää musiikkia että lohikeittoa.

Ensimmäistä kertaa muuten huomasin Porvoon katukuvassa humoristista uutta taidetta. Sähkökaapeissa näytti olevan hauskoja kuvituksia ympäri kaupunkia elävöittämässä kaupunkikuvaa ja piilottamassa näitä muuten niin tylsän harmaita kaappeja. Kotona sitten taas googlettamaan selvisi, että kaapit on maalattu jo vuonna 2008 Porvoon Taidekoulun toimesta. Upea idea viedä taidetta ihmisten keskuuteen ja kunnioitettavaa, että paikallinen sähkölaitos on lähtenyt tähän mukaan. Olen varmaan aina kesäisin sokaistunut niin auringosta ja Vanhasta Porvoosta, että sähkökaapit ovat jääneet huomiotta. Nyt oli helmikuun harmaudessa aistit olivat enemmän avoinna. Piti muutenkin katsoa vanhassa kaupungissa tarkkaan mihin astuu jäisen liukkailla mukulakivikaduilla "ei talvikunnossapitoa". Onneksi myös hiekoitettuja teitä löytyi eikä kukaan langennut polvilleen.

Kun jätimme autoa parkkiin huomasin myös nämä värikkäät seinämaalaukset yhden kirpputoria pitävän vanhan talon seinällä. Kirpputori oli valitettavasti kiinni joten sinne emme päässeet penkomaan. Ehkä tässä toimii keväällä/kesällä joku kahvila autotalli kirpputorin yhteydessä kun maalaukset kehottivat istumaan kupposelle kahvia. Rakastuin myös tuohon kaffekupposen vieressä istuvaan koiraan :) - ihana!

Lisää Porvoo päivästä seuraavassa postauksessa koska nyt on jatkettava ruuanlaittoa.

Mukavaa lauantai iltaa kaikille :)

Syvänmeren ihmeellistä elämää

Harmikseni en ole koskaan itse harrastanut syvänmeren sukellusta mutta Designmuseon Gallerian kevään avauksessa pääsin kurkistamaan kuvittaja Laura Laineen aivan uskomattomaan merenalaiseen maailmaan. Lauran pitkäraajaisia, runsas tukkaisen surrealistisia naishahmoja on näkynyt kansainvälisten muotibrändien kampanjoissa jo pitkään ja hän onkin tällä hetkellä todella kuuma nimi  kuvittajien joukossa. Tämän päivän Hesarissa oli koko aukeaman juttu Lauran elämästä ja töistä. Designmuseon Gallerian The Wet Collection näyttely on vuonna 2011 Vuoden nuori muotoilija- palkinnon saaneen kuvittajan kokeilua lasimaailmassa.  

Lasityöt ovat syntyneet yhteistyössä Hollannin Leerdamin Kansallisen lasimuseon kanssa ja ne on tehty ryhmänäyttelyyn, jossa Lauran lisäksi oli muitakin kutsuttuja taiteilijoita. Tehtävänä oli tulkita uudelleen 1800-luvulla vaikuttaneen saksalaisen biologi Ernst Haeckelin tieteellisiä piirustuksia. Haeckel oli myös eläintutkija ja taiteilija. Näyttelyssä oli lasitöiden lisäksi myös esillä Laura Laineen satumaisen kauniita piirustuksia tulevista lasiveistoksista.

Olen kerran itse päässyt kokeilemaan lasinpuhallusta ja se oli äärimmäisen vaikeaa. Sain aikaan oudon klöntin vaikka kuinka yritin puhaltaa puhallusputkeen ja pyörittää sitä ohjeiden mukaan. Lasinpuhallustekniikoita on monia ja helpolta näyttävä puuha vaatii kyllä melkoista ammattitaitoa tekijältä. Lasinpuhaltaminen on taitoa ja taidetta jotta saadaan aikaan näyttelyssä esillä olevia mahtavia luomuksia. 

Designmuseon Galleriassa kannattaa ehdottomasti istahtaa hetkeksi ja katsoa lyhyt videokooste näyttelyn esineiden tekoprosessista. Siinä näyttää olevan melkoisen kuumat oltavat ja tekijöiltä vaaditaan myös ripeitä liikkeitä kun he kiikuttavat uuneihin teoksia kovettumaan. Videolla esiintyvät lasinpuhaltajat ovat kyllä aika velhoja. Lasi on joustavaa vain hetken ja virheitä siinä ei sallita.

Laura Laineen lasikalat olivat mielestäni todella herkkiä mutta samalla myös erittäin voimakkaita. Pidin teosten kirkkaista väreistä ja siitä unenomaisesta syvänmeren tunnelmasta, jota ne välittivät. Kalojen hampaat olivat liioitellun suuria ja ehkä myös uiskentelijoiden silmät melko korostuneita. Kalojen on sanottu olevan groteskeja. Toisaalta kauniisti läpinäkyvän luurankomainen kala näytti hämmästyttävän aidolta. Mukana oli myös vähän merivuokkoja muistuttavia otuksia. Minulle tuli mieleen lapsuudesta Jacques Cousteuan punainen pipo, Merten salaisuudet ja Calypso-alus.... :)

Kauniiseen The Wet Collection näyttelyyn voi tutustua 15.3. saakka Korkeavuorenkadulla jos ei pääse sukeltamaan talvilomalla kirkkaisiin, turkoosinsinisiin vesiin jossain lämpimässä paikassa. Ehkä jonain päivänä uskallan itse kurkistaa syvänmeren salaisuuksia silmästä silmään....

Mystiset fantit

Eilen oli taas perinteinen ravintolapäivä mutta suosiolla päätin tällä kertaa jättää herkuttelut väliin. Aurinko paistoi niin keväisen kirkkaasti sunnuntain kunniaksi mutta kylmä viima ei houkutellut ulkoruokailuun vaan meren äärelle katselemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan oli päästävä. Liikkuminen koiruuden kanssa muuttuu muuten hieman haastavaksi siinä vaiheessa kun lumen alta alkaa paljastua enemmän maata, jota on sitten tarkasti nuuskittava ja luettava merkkejä muilta karvakavereilta. 

Välillä täytyy myös ottaa lähikontaktia muihin nelijalkaisiin. Tapasimme eilisellä reissullamme nuoren parson russeli uroksen, joka raahasi omistajiensa harmiksi mukaan reilun metrin mittaista karahkaa. Tuttu juttu näille ikiliikkujille - mikään keppi ei ole liian suuri mukana kuljetettavaksi jos terrieri niin päättää. Yritin ottaa leikkivistä koirista eilen kuvaa mutta nämä kaksi sähköjänistä sotkivat sekä hihnansa yhteen että saivat jokaisen kuvani tärähtämään joten se siitä kuvaamisesta sitten :) Jouduitte vain kuvittelemaan kaksi pöhköä yhdessä. 

Lauttasaaren rannoilla ei jäistä siis ollut tietoakaan mutta lintuja näkyi runsaasti . Harmitti etten ollut ottanut kiikareita mukaan enkä siksi päässyt tarkemmin tiirailemaan tarkemmin mitä siivekkäitä mahtoi taivaalla liidellä. Edellisenä viikonloppuna nähtyä joutsenpariskuntaa emme eilen bonganneet mutta pakko on jakaa kanssanne pari kuvaa näistä pyrstö pystyssä ruokaa hamuavista linnuista viikon takaiselta lenkkireissulta. Kyllä joutsen on kaunis ja ylväs lintu!

Löysimme reissullamme mystisen elefanttikallion. Olimme Särkiniemen kärjessä lähellä sitä valkoista pientä laituria kun huomasin yhtäkkiä kallioon hakatun vihreän elefantin. Elefantti kalliossa Suomessa, Helsingissä - perin outoa mietin. Hetken katseltuani ympärilleni näin näitä elefantteja sitten enemmänkin. Osa niistä oli vielä keskeneräisiä eli ainoastaan niiden ääriviivat oli hakattu kallioon mutta vihreä väri puuttui vielä. Kuka nämä elefantit on kallioon hakannut ja mitähän ne mahtavat symboloida? Mahtavatko fantit liittyä LaruArt tapahtumaan vai onko joku taiteillut nämä fantit kallioon vain omaksi ilokseen? 

Mitä miksi koska kuka milloin....

Päässäni risteili hurjasti kysymyksiä ja kotiin päästyä sitten heti sitten koneelle pipo päässä googlettamaan mysteerifantteja ja löytyihän se vastaus kun tarpeeksi jaksoi hakea. Vaikka olin itse kuvitellut mitä hurjimpia tarinoita elefanttien taakse paljasti kaiken tietävä netti, että ne todella on tehty LaruArt tapahtumaan jo vuonna 2007. Taiteilija on ollut Patrick Timm Saksasta.

Google tiesi myös kertoa, että ympäristötaidenäyttelyn teema 2007 on ollut "LARU 07:n tarkoitus on kiinnittää huomiota meren lisäksi myös Lauttasaaren rakennettuun ympäristöön ja esittää kysymyksiä rakennetun ympäristön suhteesta luontoon. LARU 07:n erityisenä teemana on ohikulkija ja havainnoiminen. Materiaalit on pääosin kierrätystavaraa ja luonnosta saatavia materiaaleja." Hymyilytti tuo "ohikulkija ja havainnoiminen" - tämä ohikulkija näki ne ensimmäistä kertaa vaikka on käynyt paikalla usein. Selkeästi havainnointi ei ole ollut kohdillaan :)

Ja uskokaa tai älkää mutta kuulin eilen ennen auringonlaskua merenrannan taakse mustarastaan laulua. Ei sellaista huilumaista lurittelua kuin myöhemmin keväällä mutta mustarastaan laulua silti. Voi, että siitä tuli niin iloinen fiilis - se enteili jo selkeästi kevättä ja sen jälkeen alkavaa kesää.

Ihan napakymppi upealle päivälle.

Pakko myös paljastaa, että laskiaissunnuntai kunniaksi syötiin laskiaispullia taas jälleen kerran. Ja mansikkahillolla ja kermavaahdolla - mums!

Ihan ihana kiinalainen juttu 元宵节

On taas se aika vuodesta, että kohta vietetään kiinalaista uuttavuotta myös Suomessa ja missäpäs muualla kuin perinteisesti Lasinpalatsin aukiolla. Torstaina moni Helsingin Paasikivenaukion ohittanut hieraisi varmaan silmiään ja mietti miksi ja mistä kahdeksankymmentä värikästä patsasta on ilmestynyt siihen Juhon ja Allin eteen katse kohden Kiasmaan? Siinä ne seisoivat suorissa riveissä ja joukossa näytti olevan pari hevosta sekä naisia ja lapsiakin.

Jos Tampereella oli kesällä 2013 osa aitoa lähes 8000 kivisoturin terrakotta-armeijaa olemme nyt saaneet Suomeen perinteisellä lyhtytekniikalla tehtyjä värikkäitä lyhtysotilaita, joiden aidot esikuvat vartioivat Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin hautaa yli 2000 vuotta. Tampereen terrakotta armeijaa käytiin silloin ihmettelemässä ja ihastelemassa - tästä linkistä pääsee kurkkaamaan siihen näyttelyyn. 

Kiinalaiset lyhtysotilaat on valmistettu Pekingin olympialaisten yhteydessä toimineelle kulttuuritorille Chaoyangin kaupunginosassa Pekingissä elokuussa 2008. Kiinan ulkopuolella sotilaat ovat olleet esillä vain Edinburghissa ja Berliinissä. Nyt osa lyhtysotilaista juhlii uuttavuotta Helsingissä, ja osa toisella puolen maailmaa Australian Sydneyssä. Upeaa, että Helsinkiin on saatu niitä joukko myös - hyvä me! 

Täytyy sanoa, että huikeilta nämä värikkäät lyhtysotilaat näyttävät sekä päivällä että illalla. Päivällä värit ovat erilaisia kuin illalla ja valaistujen pukujen muodotkin tulevat ihan eri tavalla esille pimeässä. Kokonaan käsityönä valmistettujen lyhtypatsaiden rungot ovat juotettu rautalangasta, jonka päälle on pingotettu läpikuultavaa värillistä kangasta. Upeita värejä, joista hallitseva oli selkeästi punainen vaikka muitakin näkyi. 

Lyhtysoturinäyttely symboloi elämänuskoa ja tulevaisuudentoivoa. Näyttely seisoo paikoillaan 18.helmikuuta saakka, jolloin myös juhlistetaan kiinalaista uutta vuotta Lasipalatsin aukiolla klo 15.30 alkaen erilaisilla esityksillä. Virallisesti uusi vuosi vaihtuu klo 18.00 jolloin siirrytään vuohen vuoteen. Kiinalaisen uudenvuoden juhlinta huipentuu sitten klo 20.20 suureen ilotulitukseen Töölönlahdella. Jännä viikko siis tulossa. 

元宵节

Roses for my friends ♥

Tänään on ollut taas se ihana helmikuun päivä kun olemme muistaneet ystäviä viesteillä ja toivotuksilla "Hyvää ystävänpäivää!". Rakastavaiset ovat ehkä antaneet toisille pieniä lahjoja rakkauden merkiksi. Oi, miten söpöä ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Näin tänään muuten Kampissa aivan ihanan nuoren miehen, joka odotti tyttöään treffeille kukkapaketin kanssa. Nuorukainen näytti vähän hermostuneelta ja vaihtoi kukkia kädestä toiseen mutta tulihan se tyttö lopulta ja halattiin sekä vähän suukoteltiinkin siinä väenpaljoudessa. Ja tyttö näytti niin suloisen onnelliselta saatuaan ne kukat. Hyvin kasvatettu nuori miehen alku kun muisti ne kukat. Wink wink, meille naisille voi antaa useamminkin kukkia kuin kerran vuodessa.  

Minä haluan antaa omille ystävilleni ja teille lukijoilleni ruusuja näin ystävänpäivänä. Punaisia ruusuja erilaisissa sävyissä ja hauskoilla nimillä varustettuina. Eivätkö Rosa Pussta, Rosa Eleonora Christine ja Rosa Bella Rosa kuulosta jo niminä todella kauniilta?

Ystävänpäivä ruusut ovat viime kesältä 120 vuotiaasta Talvipuutarhasta kun sen ihana ruusutarha oli parhaimmillaan elokuussa. Kesän kiireessä en ole tainnut muistaa jakaa näitä aiemmin. Talvipuutarhan edessä aukeava valtava ruusutarha on muuten romanttinen treffipaikka ♥♥

Siellä näkee usein pariskuntia eväineen picnicillä valkoisilla puistonpenkeillä.

"Ystävyys syntyy pitkästä tuttavuudesta — tai äkillisestä hymystä...

Ystävyys on kaikkein arvokkain omaisuus — rakkauden lisäksi.

Ja parasta rakkaus on käsi kädessä ystävyyden kanssa."
— Pam Brown

♥♥Hyvää Ystävänpäivää ystäväni ♥♥