Joulupyhien tunnelmaa

Jouluaatto aamussa on aina parasta se hetki kun hiipii vielä pimeässä aamussa keittiöön ja sytyttää ensimmäisen kynttilän. Palavan tulitikun tuoksu ja hennosti talviaamussa lepattava liekki tuovat mieleen sellaisia muistoja lapsuudesta, joita haluan aina vaalia ja pitää omassa joulussani mukana. Seuraavaksi sitten aloitetaan riisipuuron keittäminen ja odotellaan malttamattomana milloin pääsisi maistelemaan höyryää riisiherkkua ja etsimään sitä mantelia puuron seasta. 

Riisipuuro on ehdoton osa jouluani ja sen seuraksi kaipailen sellaista rusinakeittoa kun isoäidillä oli tapana tarjota aina jouluna tai luumusoppaa. Myös sekametelisoppa tai siis sekahedelmäkeitto olisi ihanaa mutta en ole itse sitä keittänyt moneen jouluun. Isoäitini teki aina todella hyviä hedelmäkeittoja ja sitten oli tapana vielä laittaa kermavaahtoa keiton päälle jos söi hedelmäkeittoja ilman riisipuuroa.

Perinteiset jouluruuat on minusta todella hyviä ja joskus toivoisin voivani syödä lanttu- tai perunalaatikkoa joulun jälkeenkin. En ole nyt pariin vuoteen itse tehnyt laatikoita mutta ehkä taas ensi jouluna sitten isoäidin reseptillä kunnon imelletty perunalaatikko - sellainen paksu ja keltainen, joka ihan valuu lautaselle. Pidän myös kalapöydän antimista lohesta eri muodoissaan, mädistä ja katkaravuista, joita meillä on aina myös joulupöydässä vanhempieni luona. 

Täällä pääkaupunkiseudulla tai yleensä rannikolla taitaa olla enemmän tapana myös syödä kalaa ja juurikin lohta jouluna. Itä-Suomessa syödään tietääkseni myös karjanpaistia joulupöydässä ja tiedän koteja, joissa laatikoita on runsaammin tarjolla mm. maksa- ja makaronilaatikoita. Suomalainen ruokaperinne on rikasta ja se on hyvä juttu!

Usein sitä syödään jo niin paljon ruokailessa ettei enää ole tilaa jälkiruualle kuten ei tänäkään vuonna. Joulupukkia odoteltaessa keitettiin kuitenkin joulukaffet pipareilla ja joulutortuilla höystettynä. Joulupukin odottaminenkin on raskasta puuhaa kun pitää vahtia ikkunoita ja ovea miettien tuleeko pukki koska vai onko ehkä mennyt ohi meidän talon :)

No, tulihan se Joulupukki lopulta ja pienten apulaisten kanssa jakoi valtavasta lahjasäkistään kaikille lahjoja. Joku taisi jopa saada Robin-henkisesti eriväriset kengätkin ja ihan valtavasti Frieds-legoja. Minnie puolestaan sai niin mieluisen paketin ettei sen avaamisesta edes saatu kuvaa kun nälkäinen "korvanmetsästäjä" silppusi pakettinarun ja paperin silmänräpäyksessä. Ja sitten ruokapöydän alle herkuttelemaan joululahjalla :)

Joulupäivän aamu valkeni kauniin aurinkoisena ja houkutteli lähimetsään kävelylle. Sää oli sen verran kylmä ja pakkanen purevaa, että puettiin oikein kunnolla päälle talvivarusteet. Tassutkin olisi mitä ilmeisemmin pitänyt suojata fleecetöppösillä koska kylmän luminen maa sai hassun "kolmijalka koira"- efektin esille melko pikaisesti metsässä. Veimme linnuille talipalloja läheiseen metsikköön ja joku oli tuonut myös kauralyhteen metsän asukeille. Onnistuin näkemään ensimmäiset punatulkut tänä talvena mutta kuvaan saamiseksi ne olivat aivan liian vikkeliä.

Joulupäivänä iltana tehtiin sitten perinteinen retki hautausmaalle sytyttämään lyhdyt haudoille. Ajoimme Vihtiin ja hautausmaa näytti kauniilta lumisessa maisemassa ja tuhansien kynttilälyhtyjen palaessa vasten mustaa iltataivasta. Kynttilöiden sytyttäminen vainajien muistolle on kaunis tapa ja siitä haluaisin pitää ehdottomasti pitää kiinni. Myös joulukirkossa käyminen aattona on kuulunut jouluihini mutta tänä jouluna se piti ajanpuutteen takia jättää valitettavasti väliin.

Piipahdimme myös viemässä joulutervehdyksen tädilleni Oinasjoelle isän entiseen kotitaloon siis meidän Peltolan mummolaan. Siellä taas notkui pöytä jouluherkuista joten siinä sitten vain ihan vähän syötiin lohileipiä, tuorejuustoa ja vihreitä kuulia. Jouluaikana tulee kyllä mässäiltyä ihan kauheasti mutta sitä helpompi on sitten tehdä ryhtiliike heti vuoden alusta.

Kotimatkalla ajoimme vielä ihailemassa Espoon vanhan kivikirkon maisemia ja viemässä muutaman kynttilänlyhdyn myös tälle hautausmaalle. Päivän ylensyönnistä ja kiertämisen rankkuudesta kertoo ehkä se jotain, että asettauduin sängylle lukemaan uutta joululahja kirjaani kunnes heräsin kello 3.00 yöllä siihen, että yövalo palaa edelleen ja makaa kyljelleni kirjan päällä :D

Saa nähdä miten rankka tästä Tapaninpäivästä tuleekaan :)

Viimeiset luukut aukeavat

Niilon ja Jalon joulukalenterin viimeiset luukut ovat auenneet ja on aika jakaa ne myös täällä blogin puolella. Nalle pojat ovat seikkailleet siis tämän vuoden joulukalenterissani, joka on ilmestynyt oman Facebook profiilini sivuilla joulukuun alusta lähtien. Tämä joulukalenteri postaus piti ilmestyä täällä blogissa jo eilen jouluaattona mutta tietoteknisten yhteysongelmien ja bloggaajan ajastussähläyksen takia vasta nyt joulupäivänä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

16.12.2014 

Tänään olikin sitten tosi jännä päivä! Niilo ja Jalo pääsivät omaan metsään noutamaan joulukuusta isä Nallen kanssa. Metsässä oli niin kaunista ja taivaalla kurkki kuukin. Pojista oli myös hauskaa istua punaisen potkukelkan kyydissä ja laskea pitkää mäkeä alas :)

17.12.2014

Koska yöllä oli satanut lunta kaivoivat Niilo ja Jalo luistimet esille ja lähtivät luistelemaan läheiselle luistinradalle. Lampi ei ollut vielä jäätynyt mutta metsän halki kulkiessaan Nalle pojat kohtasivat Herra Lumiukon. Joulu tulee, joulu tulee, huuteli Herra Lumiukko ja heilutti pojille :) iloisesti Pojat nauroivat. Herra Lumiukko on niin hassu :D

18.12.2014

Hei, äiti taitaa kasvattaa meille ruokaa jouluaatoksi, huudahti Jalo. Luulenpa ettemme saa popsia tätä sipulia sillä se taitaa olla joku kukkanen, tuumi Niilo. Äiti Karhu antoikin pojille maistuvat porkkanat ja käski jättämään hyasintin rauhassa kasvamaan :)  Enää viisi päivää jouluaattoon miettivät Nallepojat rouskuttaessaan porkkanoita....

19.12.2014

Tänään oli vihdoin se päivä kun Äiti Nalle antoi Niilolle ja Jalolle luvan koristella Nisset ja Nasset :) Tosin pojat olivat leiponeet vain joulukuusia, sydämiä ja hevosia mutta niissäkin riitti paljon puuhaa ja hauskaa ajanvietettä sekä yhdessä tekemistä.

20.12.2014

Tänään Niilo ja Jalo kävivät kelkkailemassa Reddie koiran kanssa. Kylläpäs Nalle poikien punaiset kelkat kulkivat kovaa mäessä niin, että lumi vaan pöllysi. Te olette kovia poikia laskemaan, jäin teille ihan toiseksi, nauroi Reddie ja heitteli lumipalloja :)  Kyllä ystävien kanssa on kiva olla!

21.12.2014

Tänään Nalle poikien kotona oli jotain salaisia puuhia joten Niilo ja Jalo lähtivät pyöräilemään läheiseen puistikkoon. Siellä olivatkin jo Ville ja Galle, jotka halusivat ehdottomasti myös kokeilla Nalle poikien viime vuoden joululahja tandempyörään. Mitähän lahjoja me tänä vuonna saamme, miettivät kaikki Nalle pojat yhteen ääneen ;)

22.12.2014

Mitäs täältä joulukoristelaatikosta oikein löytyy, huudahti Jalo. Siellähän on kaikki meidän kivat olkipukit, hopeatähdet ja latvatähtikin, jatkaa Niilo. Koko vuoden koristeet ovat vain odottaneet sitä, että Nalle pojat ottaisivat ne esille ja koristelisivat kuusen :) Enää kaksi yötä jouluaattoon....

23.12.2014

Nalle pojat Niilo ja Jalo ovat olleet koko päivän huolissaan siitä mahtaako Joulupukki löytää huomenna perille kun lunta on satanut niin paljon? Mitä jos Pukki jättää Nalle poikien kotitalon vahingossa pois reitiltään... Petteri Punakuono vakuuttaa pojille, että kyllä hän auttaa Joulupukin Niilon ja Jalon luokse jouluaattona :)

24.12.2014 

Jouluaatto vihdoinkin, huokaavat Nalle pojat Niilo ja Jalo. Nyt on aika kerääntyä yhteen rakkaiden kanssa, syödä hyvin ja päästää joulunhenki sisälle. Jos olemme onnekkaita saatamme nähdä myöhemmin Joulupukinkin ja saada ehkä lahjoja, sanoo Niilo :)  

Nalle pojat kiittävät kalenterinsa seuraamista ja toivottavat kaikille 

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA :) 

Enää yksi yö ja sitten on jouluaatto

Juoksin maanantai aamuna Espan puiston halki asiakastapaamiseen ja mietin mahtaako joulusta tulla valkoinen tänä vuonna ollenkaan? Turha oli olla huolissaan koska jo iltapäivällä alkoi sitten ihan kunnon lumisade ja nyt maa on valkoisena lumesta. Kaupunki näyttää jouluvaloissaan entistä kauniimmalta ja jouluiselta. Espan puistoon kaipaisin kyllä niitä ihania valaistuja puita Teatterin puoleiseen päätyyn, jotka ovat olleet siellä mielestäni ikuisuuden. En oikein pääse sisälle näihin valohimmeleihin mutta ehkä se vaatii vain aikaa totutella erilaiseen valaistukseen.

Eilisen ja kuluvan päivän aikana oli sovittu ystävien kanssa lahjojen vaihto-operaatioita mitä erikoisempiin paikkoihin. Eilen tavattiin pikaisesti Fazerin kahviossa lounastunnin aikaan - itse en ehtinyt jäädä syömään mutta lihakeitto näytti todella houkuttelevalta. Tänään puolestaan tehtiin treffit ihan tähän kotikulmille huoltoaseman parkkipaikalle ja lahjakassit vaihtuivat autosta toiseen. Näytti siellä olevan muitakin samalla asialla olevia autoilijoita :)



Tänään jouduin pikaisesti töiden jälkeen käymään vielä Sellossa toimittamassa muutamia asioita ja parkkihalli oli varsinainen tuskien taival autoilevalle joulushoppailijalle. Kiertelin hallissa varmaan vartin kunnes luovutin ja siirsin suosiolla auton johonkin lähellä olevaan pysäköintipaikkaan ja kävelin kauppakeskukseen. Kaikki tuntuivat olevan liikkeellä yhtaikaa ja pyrkivät pysäköimään menopeliään. Aamulla töihin mennessäni liikenne oli ihan kuollutta koska ilmeisemmin monet ovat alkuviikon jo vapailla ja siksi kuluttivat viimeisiä eurojaan joululahjoihin ja ruokatarvikkeisiin vielä tänään. Kaupoissa olivat alkaneet lähes kaikkialla jo alet mutta en jaksanut keskittyä niihin vaan halusin kotiin tekemään viimeisiä joulujuttujani.

Nyt on hetki aikaa hengähtää ja antaa aikaa itselleen. Kaikki lahjat on pakattu ja osa lahjoista jo jaettukin. Viimeiset leipomukset tulivat uunista ulos hetki sitten. Koti kiiltää ja tuoksuu hyvältä kaiken siivoamisen ja puunaamisen jälkeen. Päätin järjestää sunnuntai iltana extempore laatikon, jossa säilytän tärkeitä papereitani ja koin todella iloisen yllätyksen. Löysin kirjekuoresta 145 euroa, joiden olemassa olosta en ollut tietoinen ennen kuoren avaamista. Kiva joululahjaraha odotti minua :) Nyt nautin höyryävän kuumasta glögistä ja kuuntelen joululauluja. Minnie nukkuu jo korissaan ja tuhisee unissaan. Minunkin on aika kohta ummistaa silmät ja siirtyä Höyhensaarien kautta huomiseen ja jouluaatto aamuun.

Enää yksi yö nukuttava :)

Peura tuli taloon

Kun selailin sisustusblogeja muutamia vuosia sitten huomasin peuranpää ilmestyneen lähes kaikkien kotien seinille sisustuselementiksi. Itseäni ajatus eläimen päästä omalla seinällä vähän puistatti koska ajattelin, että siitä tulisi varmaan sellainen olotila, että joku seinällä tarkkailisi puuhiani. Takaraivossani kummitteli myös vuosia sitten tehty vierailu tuttavanperheen luokse ja yöpymisen heidän vierashuoneessaan. Perheen suvussa oli harrastettu metsästystä ja eläinten täyttämistä joten vierashuoneen seinää koristi aito, täytetty lintu. Muistan viimeiseksi illalla katsoneeni linnun pistävästi tarkkaileviin silmiin ja koko yön näinkin sitten unta tästä höyhenveikosta. Aamulla taas heräsin linnun mustiin silmiin säpsähtäen. 

Jostain kumman syystä mieleeni kuitenkin nousi tässä pari viikkoa sitten ajatus, joka kirkastui päivä päivältä "Minun on saatava valkoinen peuranpää olohuoneeni seinälle!" Ajatus voimistui ja yritin epätoivoisesti metsästää omaa peuraa netin syövereistä. 

NetAnttilassa oli myynnissä yksi lupaava ehdokas mutta päät olivat tietysti loppuneet tässä jouluhässäkässä. Variston KodinYkkösestä kerrottiin oikein valkoisesta peurabuumista, joka oli tyhjentänyt heidän hyllynsä ja mahdollisesti yksi saattaisi olla Espoonlahden myymälässä. Soitin sitten sinne - onneksi en rynnännyt vain autoon ja lähtenyt ajamaan paikan päälle  - vain kuullakseni  "Varmaan saldovirhe - kaikki peurat on myyty aikoja sitten!"

Netistä avautui klikkailijalle ihan peurapäiden taivas kun eksyin White Faux Taxidermy nimisen firman sivulle. WAU! Täällähän olisi vaikka mitä sarvipäitä metsästyssaaliiksi omalle seinälle. Jos valkoinen ei miellytä silmää voisi peuranpäänsä tilata myös kullanvärisenä tai pinkkinä - mielenkiintoista! Olisi tehnyt mieli vain "klik-klik" ja tilata tätä kautta oma metsästyssaalis kotiovelle kannettuna mutta sitten rupesi arveluttamaan toimitusajan pitävyys näin joulun alla.

Jatkoi surffailua epätoivoissani ja kokeilin jopa vaihtaa hakusanaksi kauriin päähän ja sitten BIM tärppäsi. Turkulainen liike nimeltään TurunKaluste näytti tarjoavan valkoisia kauriinpäitä. Olin aivan innoissani ja tilasin siltä istumalta tämän pään kotiin kuljetettuna. Sain vahvisteen sähköpostiini ja puhelun seuraavana päivänä, että firman nettisivuilla oli virheellinen hinta kuljetuksen suhteen ja minun tulisi maksaa lisää saadakseni se turvallisesti kotiin saakka Espooseen. Summa lisämaksun osalta olisi ollut 30€, joka kuulosti vähän liian rasvaiselta hinnalta ajatellen kauriinpään kokohintaa. Onneksi Turussa asuu ystäviä, joka käyvät säännöllisesti Helsingissä. Pääsimme yhden ihanan herrahenkilön kanssa sopimukseen, että hän hakee pakettini ja minä puolestani noudan sen häneltä. 

Nyt oma peuran pääni - kutsun sitä edelleen peuraksi vaikka kauriina se tuli taloon - on tuossa olohuoneen seinälle. Pieni ongelma meinasi muodostua siitä saadaanko mistään iskuporakonetta lainaksi ja proppu seinään juurikin oikealle paikalle. Koska porakonetta ei onnistuttu hankkimaan on peurani nyt entisen taulun paikalla joulun yli ja sitten siirtyy noin 10 cm alemmaksi seinälle. Peuranpään takana on muuten niitä Billnäsista viime kesänä ostettuja vanhoja nuotteja. Kuvasta puuttuu vielä vanha ikkunapoka, joka tulee kehystämään tämän kokonaisuuden.

Nuotteja jäi vielä yli siihen alkuperäiseen projektiin, jota en ole ehtinyt edes aloittaa vielä :) Ensi vuonna kuulette siitä sitten enemmän.  Mukavaa sunnuntaita kaikille toivottaa onnellinen "metsästäjä". Muistakaa levätä myös kaiken jouluhössötyksen keskellä.

Marmorikaulin ja muita joulujuttuja

Piparikakkutalkoot pidettiin siis itsenäisyyspäivänä "juhlallisissa merkeissä" perinteitä kunnioittaen.  Esille oli kaivettu kaapin kätköistä ikivanha marmorinen kaulin, joka on ihan must juttu minun leipomisessani. Oma kaulimeni on todella vanha ja muistaakseni olen saanut sen joskus lahjaksi mutta ilman marmorikaulinta ei leipomisestani tulisi kyllä yhtään mitään. Ensimmäisenä adventtina leivoimme veljeni tytön kanssa vanhempieni luona puukaulimella ensimmäiset piparkakut ja joulutortut ja tuntuipa se raskaalta ja perin oudolta marmorisen jälkeen. Marmorikaulimen etu on myös se, että se pystyy koko ajan viileänä ja taikinat eivät tartu kaulimeen kiinni. Marmorikaulinta käytettäessä et tarvitse jauhoja ollenkaan ja näin myös leipominen on siistimpää.

Toinen välttämättömyys kaulittavien leivonnaisten tekemisessä on Tupperwaren leivonta-alusta. Oma alustani on myös vanha ja peruja lapsuudenkodistani. Äitini toimi nimittäin vuosia Tupperware esittelijänä ja meillä tuota Elisabeth Rehnin aikoinaan Suomeen maahantuomaa muovitavaraa oli melko runsaasti. Kotoa opiskelijaelämään siirtyessäni sain aika paljon hyviä Tupperware tuotteita omaan huusholliini joten omistan paljon näitä ikivanhoja Tupperware rasioita, kupuja ja kippoja yhä edelleen. Osa minun tuotteistani on hyvinkin retrovärisiä :)

Leipominen käyttäen marmorikaulinta ja hyvää leivonta-alustaa on ihan juhlaa ja sujuu nopeasti ja vaivattomasti vaikka teeveetä toisella silmällä seuraten. Pakko kuitenkin myöntää ettei se olisi vuosi eikä mikään jos yksi pellillinen ei tulisi pinnaltaan ihan vähän tummemmaksi kuin leipurilla oli tarkoitus :)  Onneksi ennen joulua on luvallista nakertaa vähän tummuneita pipareita kahvikupposen seurana vaikka sinihomejuuston kera.

Huomasin tänä vuonna, että heikkouteni taitaa myös olla erilaisten piparkakkumuottien hamstraaminen. Keittiön kaapeista ja laatikoista tuntui löytyvän melkoinen läjä erilaisia eläinhahmoja, joulumuoreja, sydämiä, tähtiä, Aalto-maljakko muotti jne. :) Tuttavapiirissäni taitaa kuitenkin olla yksi nimeltä mainitsematon naishenkilö, jolla on vieläkin enemmän muotteja kuin minulla. Saa nähdä tunnistaako hän itseään tästä tekstistä.... :)

Toinen heikkous, joka iskee aina joulukuussa on riisipuuron himo. Riisipuuro vain on niin hyvää, että voisin syödä sitä vaikka joka päivä varustettuna kanelisydämellä. Jotkut tykkäävät laittaa puuroonsa vielä sokeria mutta itse jätän sen pois ja nautin kanelin sydämellisestä mausta. 

Viikolla tein joulun hyvän työn ja vein kolme isoa Ikean sinistä kassillista omia vaatteitani Fidan keräyslaatikkoon. Olin pitkin syksyä kerännyt pinoihin kirpparille vietäviä vaatteita mutta sitten päätinkin lahjoittaa ne pois. Uskon, että Leppävaaran Fidasta joku tekee edullisesti hyviä hankintoja itselleen tai lahjaksi ja hyvä juttu näin. Tein myös yhden kassillisen tavaroita, jotka kiikutan vielä Pelastusarmeijan joulupataan tänään. Pieniä asioita itselle - suuria asioita muille.

Kun kerran aloitin puhumaan niistä heikkouksista niin minähän en voi myöskään vastustaa  joulutorttuja. Niitäkin ensimmäiset leivottiin jo joulukuun alussa ja sen jälkeen on uunista tullut ulos useita pellillisiä torttuja. Helppo ja vaivaton tarjottava yllätysvieraille ja torttujen kanssa voi tarjota myös kanelilla maustettua kermavaahtoa tortun kylkiäisenä.

Ehdin piipahtaa viime viikonloppua Piirongissa Aleksilla Tuomaan markkinoiden jälkeen. Kauppa oli taas pullollaan ihania joulujuttuja ja vastustamattoman kauniita tekstiilejä. Jos asuisin vanhassa talossa kuten Loviisan ihanat joulukodit olivat ostaisin ehdottomasti tuollaiset valkoiset laskosverhot. Kerrostalokotiini ne vain eivät sovi. Piirongista voi hankkia myös kauniita pakkauslaatikoita joululahjoille, joita lahjan saaja voi sitten hyödyntää säilytyslaatikoina jatkossa. Jos joulukuusi kaipaa kimaltavia koristeita niitäkin Piirongista näytti puna-valkoisen joulun lisäksi löytyvän.

Marjon matkaan lähti Piirongista vähän joulukoristeita ja iso punainen paperitähti. Ripustin sen keittiön ikkunaan ja tuunailin tähden sisään eilen vielä jouluvalotkin. Oikein hyvältä näyttää, tuumivat tässä joulukalenterin nallet Niilo ja Jalo :)

Vielä muuten ehtii piipahtaa Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla ja huomenna sitten arvotaan ne joulukuuset joten käykää katsomassa osallistumisohjeet niin teillä saattaa olla aito joulukuusi sunnuntai iltana.

Ruokapöydän amaryllis on ollut upeasti auki koko viikon ja nyt taitaa olla aika vaihtaa sen tilalle jo muita joulukukkia. Kävin viikolla Plantagenissa vähän shoppailemassa mutta joulukukista sitten toisen kerran koska nyt hyppään jouluhommien pariin takaisin.

Koittakaa kestää tässä jouluhulinassa. Marttojen ohjetta lainatakseni 

"Valmistelut ovat tärkeä osa joulun aikaa. Siivousta, leivontaa, lahjojen hankintaa, kukkien ostoa ja korttien lähettämistä riittää. Toivottavasti vastapainoksi on tiedossa lepoa ja hiljaisuutta, rauhallista yhdessäoloa ja talvista tunnelmaa. Marttojen joulusivuilta saat apua jouluvalmistelujen tekemiseen. Muista, että hyvällä mielellä myös joulukin tulee mukavammin."

Vaikka on ikivanha tapa siivota kaapitkin ennen vuoden suurinta juhlaa joulua toteaisin tähän jonkun viisaan lausumin sanoin "Ellet aio viettää jouluasi kaapissa sinun ei välttämättä tarvitse siivota kaappeja jouluksi!"

PUSS!