Karhupainijan kivilinna

Suomen maaseudulla sitä ei uskoisi törmäävänsä kiviseen linnaan keskellä metsää mutta viime kesänä sellainenkin ihme tuli koettu. Muistatte ehkä kun Marjon matka ulottui Somerniemen kesätorille ihmettelemään kuin tyhjästä nousevaa markkinakuhinaa yhtenä elokuun lauantai aamuna. Olen aina torilla käydessäni huomioinut sinisen matkailukyltin "Hiidenlinna" Helsingintien varressa mutta en sen kummemmin ole miettinyt mitä tämä paikka pitää sisällään. Nyt ennen kesätorilla vierailua olin kuin sattumalta nähnyt Antiikkia, antiikkia ohjelmasta pienen pätkän telkkarista. Ohjelmassa Hiidenlinnan uusi omistaja, entinen alpinisti Sami Uotila esitteli "keräilyesinettään" joten tori shoppailujen jälkeen Audin nokka kääntyi kuin itsestään kohden kyltin viitoittamaa tietä ja Hiidenlinnaa.  

Ajaessani melko jyrkkääkin rinnettä ylöspäin kalevalaisessa mäntymaisemassa koettiin myös toinen yllätys eli yhtäkkiä puiden seasta pilkotti valtava puurakennus ja opastekyltti Ämyrin tanssilava. Täällä siis sijaitsee se legendaarinen jo yli kuudenkymmenen vuoden toiminut tanssikansaa keräävä lava. Sinne kuulemma saavutaan matkailuautoilla vähän kauempaankin tanssimaan ja jo nyt iltapäivällä pysäköintialueella oli muutamia innokkaita asuntoautoineen. Emme ehtineet pysähtyä katsomaan minkälainen bändi olisi viihdyttänyt tanssijoita mutta tarkistin nyt tätä kirjoittaessani. että jos tanssijalkaa olisi vipattanut olisi A.Aallon Rytmiorkesteri Myskytuuli ollut tahdittamassa menoa.

Hiidenlinnaa lähestyttäessä tie kapeni ja kapeni lopulta päättyen kahden tornin muodostamaan puiseen porttiin, jossa kansallispukuun sonnustautunut naishenkilö keräsi pääsymaksun ja portti linnan aidatulle alueelle avautui. Olimme siis nyt saapuneet Hiidenlinnan hyvin erikoislaatuiseen pihapiiriin korkealla mäntyjen reunustamalla kalliolla, jonka alapuolella näkyi sininen Särkijärvi kesäauringon paisteessa.

Hiidenlinna on somerolaisen itseoppineen taiteilija Reino Koivuniemen 90-luvun alkupuolella valmistunut betonista ja luonnonkivistä rakennettu nelikerroksinen näyttely- ja työskentelytila. Hiidenlinna on parin vuosikymmenen elämäntyön tuloksena syntynyt ainutlaatuinen paikka, jossa Koivuniemi on myös asunut perheensä kanssa jonkin aikaa. Reino Koivuniemi on taitavana puuseppänä tehnyt Hiidenlinnan upeat puureliefit. Hiidenlinnan näyttelytilassa on aina ollut vaihtuvia taidenäyttelyitä muiltakin taiteilijoilta vieraiden ihailtavana.

Hiidenlinnan pihapiirissäkin on todella erikoisia muitakin rakennuksia kuten lappilainen niliaitta korkealla puurungon nokassa sekä suuria puisia opasteviittoja ohjaamaan linnan pihalla kulkijoita. Reino Koivuniemi on ollut ilmeisen värikäs persoona elämässään eli hän on 1970-luvulla kiertänyt Suomea ja paininut Poika-nimisen karhunpennun kanssa. Monitaitoinen mies selkeästi :)

Tällä hetkellä linnanherra on vaihtunut ja Koivuniemi on muuttanut vaimonsa kanssa Hiidenlinnan viereiseen kahdeksankulmaiseen taloon. Tontilla sijaitsee myös Koivuniemen tyttären talo ja puusepän työskentelyverstas sillä vieläkin Koivuniemi haluaa puuhata ja tehdä käsillään.

Linnanherrana on viime keväästä saakka ollut Sami Uotila. Vaihtuvat taidenäyttelyt jatkavat Hiidenlinnan tiloissa edelleen ja pihalle on rakennettu kesäterassi sekä lapsille puuhapolku. Hiidenlinnan saleja voi myös vuokrata juhlatiloiksi. Sain Uotilan luvalla ottaa sisätiloista muutamia kuvia ja lisää näette Hiidenlinnan omilta nettisivuilta. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea Hiidenlinnassa tulee jatkossa tapahtumaan. Heinäkuussa siellä jo kisattiin Miss Linnanneito tittelistä ja käydessämme siellä oli Emil Lapelan taidenäyttely.  

Hiidenlinnan pihapiiristä löytyy muuten se esine, jonka Sami Uotila esitteli Antiikkia, antiikkia ohjelmassa. Tämä häkkyrä, joka kuulemma on Suomen ensimmäisiä lumitykki on syypää siihen, että Marjon matka johti Hiidenlinnaan. Nyt näin tämän esineen ihan näköetäisyydeltä.

Suomessa on siis muitakin linnoja  kuin Olavinlinna ja Suomenlinna.
Melko uusi linnarakennus Hiidenlinna löytyy Somerniemeltä :)

Furby synttärit

Menneenä viikonloppuna vietettiin kummityttöni/veljeni tytön 7-vuotis synttäreitä teemalla Furby. Kaikki juhlien rekvisiitta oli varustettu päivänsankarin toiveiden mukaisesti Furby aiheella - pöytäliina, servietit, mukit ja mehupillit. Ja olihan juhlissa toki mukana oranssi, karvainen vähän pöllöä muistuttava Furby, joka heilutteli mm. korviaan kun sitä kutitti ja pörrö pehmo jutteli myös englanniksi kaikkea hassua. Tämä interaktiivinen robotti oli omalla tavallaan kyllä ihan hellyttävä mutta välillä en itsekään saanut selvää sen kikattavasta puheesta :) Kummityttö kyllä totesi muille lapsille, että hänen kummitätinsä ymmärtää kaiken mitä Furby sanoo englanniksi. Upsista!

Onneksi synttäreiden ohjelmistossa oli myös niitä perinteisiä omistakin pikkutyttö synttäreistä tuttuja juttuja kuten ongintaa, pelejä, leikkejä ja piirtämistä. Totta kai lahjat jaettiin päivänsankarille arpomalla lahjan antovuoro pyörittämällä perinteisesti pulloa. Tosin juhlapaikalta ei yhtään tyhjää pulloa löytynyt mutta pyörittäminen sujui hyvin myös ilmapallopumpulla. Ilmapalloja oli paljon ja jokainen juhlavieras sai myös oman ilmapallon lähtiessään kotiin. Tänä vuonna synttäreillä oli mukana myös kaksi poikaa tyttöjen lisäksi :) Ja painiksihan se meni poikien kesken. Yksi lelukoira myös työnnettiin leikkiuuniin yhdessä vaiheessa mutta kai se vain niin on, että pojat ovat poikia :)

Kynttilä kakusta ja muikku kuvat kruunasivat juhlat sekä yhteinen Fortuna-peli turnaus, jonka päivänsanakari itse voitti sen kummemmin fuskaamatta. Perinteinen kakkukynttilän puhaltaminen piti suorittaa useita kertoja, jotta jokainen tilanteen ikuistava sai otettua oman kuvansa.

Oli todella iloinen siitä, että perinteistä omasta lapsuudestakin tuttua Fortuna-peliä pelattiin todella innolla ja yritettiin kerätä enemmän pisteitä kun toiset. Siihen jäi melkein aikuinen koukkuun kokeiltuaan muutaman kerran.

Kummitäti sekä isovanhemmat kokosivat voimansa/rahansa/lahjansa yhteen ja ostivat nyt syksyllä koulunsa aloittaneelle pikku koululaiselle vaatteita. Tänä vuonna ei muotinäytöstä pidetty ainakaan lapsivieraiden aikana mutta vaatteet kyllä oli selkeästi kummitytön mieleen. "Mä sain punaiset pantterihousut." paljasti, että ainakin eläinkuosi oli hyvä juttu.

Toinen vaatesetti kerättiin siis viininpunaisen kuviohousujen ympärille ja toinen puolestaan Hampton Republicin sinisten housujen kanssa sopivaksi. Toki vaatekappaleita voi käyttää myös ristiin mielialojen mukaan. Kappahlista löysimme enemmän 7-vuotiaalle pitkälle tytölle sopivia vaatteita tällä kertaa kuin esimerkiksi Lindexin valikoimasta. Jotenkin tuntui siltä, että Lindexin vaatteet olivat "vähän turhan teinimäisiä". Kummitäti mietti vielä ruudullisen pikkuhamosen ostamista mutta koska sopivaa kokoa ei löytynyt oli tämä lahja enemmän käytännöllisyyteen painottuva ja housuista koostuva. Ehkä niitä mekkoja ja hameita sitten vaikka joululahjaksi.

Ensi vuoden synttäreitä odotellen ja sitä vieläkö poikia kutsutaan vai oliko tämä viimeinen kerta ;)

Mietin juuri oliko omilla kaverisynttäreilläni poikia mukana mutta en ihan varmasti muista? Ainakin serkkupoikia ja tuttavien poikia oli mutta luulenpa ettei omia luokkakavereita.... Ihan varmasti en muista joten täytyypä selvittää omilta vanhemmilta. Sen muistan selkeästi omilta lapsuussynttäreiltä, että äitini oli aina leiponut todella paljon kaikkea hyvää ja mm. ison kulhollisen korvapuusteja, joita sitten söimme kilpaa lasten kanssa.

♥♥♥Memories♥♥♥

Viikon varrelta

Kuluva viikko alkoi vähän huolestuttavissa merkeissä kun viikonloppuna oli pakko ottaa yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin Minnie koiran jatkuvan oksentelun ja ripuloinnin takia. Olin madottanut koiran tulevaa rokotusta varten mutta perjantai iltana alkoi olla jo oireita vatsaongelmista ja sunnuntaihin mennessä mikään ei enää pysynyt karvakaverin sisällä. Koska oma eläinlääkärimme ei päivystä viikonloppuna soitto Eläinklinikka Herttaan Herttoniemessä auttoi meidät taas jälleen kerran pulasta. 

Perusteellinen tutkimus klinikalla paljasti, että Minnie reppana oli saanut kambylobakteerin suolistoonsa ja siitä johtuivat kaikki oireet. Antibioottikuuri ja pahoinvointi lääkitys aloitettiin heti ja onneksi tällä kertaa vältyimme nesteytykseltä HUH! Koiruus oli päivän verran vielä melko vaisu mutta tiistaista saakka taas onneksi pirteä oma itsensä joten vauhtia riittää russeliriiviöllä. Olemme silti vielä välttäneet koirapuistoilua ettemme tartuta muita tähän samaan vaivaan.

Koiranpuiston sijaan on lenkkeilty paljon muissa maisemissa koska säät ovat suosineet viikolla todella mukavasti. Lauttasaaren Ryssänkärjessä on muuten vielä kuluvan viikon sunnuntaihin saakka LaruArt ympäristötaidetta ja sinne on täysin vapaa pääsy samoilemaan ja katselemaan teoksia. Siellä on mm. näitä värikkäitä kumisaappaita kivien päällä ja ruohikossa sekä hauskoilla teksteillä varustettuja kylttejä "Verkkoyhteyden muodostaminen epäonnistui". Näkyipä siellä aataminaikuinen lankapuhelinkin puuhun kiinnitettynä. Emme kokeilleet soittaa :D

Kuluvan viikon pakkasyöt ovat saaneet myös ruskan puhkeamaan täällä etelässäkin. Puissa näkyy todella upeaa värikirjoja: punaista-oranssia-keltaista-vihreääkin. Toisaalta voikukat kukkivat ja metsämansikoissa on myös uusia kukkia. On tämä kyllä aika erikoinen syksy. Luin jostain, että syyskuu oli poikkeuksellisen lämmin ja ilmeisesti myös loka-marraskuu ovat lämpimämpiä kuin tavallisesti. Toisaalta säätä on mahdotonta ennustaa täysin varmasti mutta en toisaalta en olisi ollenkaan pettynyt jos ns. talven jakso jäisi melko lyhyeksi. Kesävaatteet ovat vielä pakkaamatta talvisäilöön ja parvekkeella rehottavat kesäkukkaset.

Syksy värit siirtyivät sitten minun kynsiinikin eli pitkästä aikaa omistan punaiset kynnet :) En muista koska viimeksi olisi ollut....täytyy oikein miettiä....en muista...siitä on pakko ikuisuus! Nyt on kyllä ollut todella naisellinen olo koko viikon ja ehkä jatkossa sitten useamminkin punaiset kynnet.

Vaikka olenkin henkeen ja vereen kesänlapsi kun keskellä kesää olen syntynytkin niin rakastan syksyn värejä ja olen kerännyt niitä esille töissäkin asiakkaiden iloksi. Pirteää oranssia, keltaista eri sävyissä ja terrakottaa tehostettuna valkoisella.  

Epäilen myös muuttuneeni japanilaiseksi kuluvan viikon aikana koska olen nauttinut kahtena päivän sushia ja vieläkin tekisi mieli. Tokyo55 ei kyllä petä koskaan vaan joka kerta sekä palvelu että ruoka saa minut hymyilemään. Sen toisen kerran nappasin vain marketista mukaan sushipaketin koska ihan joka päivä ei ravintolassa voi käydä herkuttelemassa.

Ilo perjantai päiväänne ja sitten on jo viikonloppu - JEEEEE!!!!!

Helsinki Dresses

Info- ja näyttelytila Laiturissa, Vanhan Linja-auton aseman entisessä odotushallissa on hurmaava näyttely Helsinki Dresses. Alun perin kuopiolainen muotoilija Anne Mustarastas on tehnyt pukuja, joihin hän on saanut inspiraation Helsingin rakennuksista. Mitä mielikuvituksellisemmat puvut ovat hänen rakkauskirjeensä Helsingille ja sen arkkitehtuurille.

Itse tein pienen kaupunkikävelyretken näiden pukujen innoittajina toimineiden rakennusten ohi ja aistin Helsinkiä ihan uusin silmin. Huomasin rakennuksissa sellaisia yksityiskohtia, joita en koskaan ennen ollut edes huomannutkaan. Puvut saivat minut katsomaan taloja aivan erilaisin silmin. Pakko myöntää, että Herttoniemen metroasemalle saakka en jalkaisin viitsinyt lähteä vaan huristelin sinne omalla autolla :)

Jos et ehdi mennä itse näyttelyyn (Narikka 2, Kamppi) niin tässä minun näkemykseni puvuista/taloista. Näyttely on avoinna 1.marraskuuta saakka ja voit jättää Anne Mustarastaalle omia henkilökohtaisia terveisiä vieraskirjaan. Itse runoilin sinne pitkät pätkät. Toivottavasti Anne Mustarastas lukee ne ja saa selvää harakanvarpaistani!

Ratakatu 10, arkkitehti Karl Hård af Segerstadt 1909

Annankatu 9, arkkitehti Grahn, Hedman ja Wasastjerna 1904

Perämiehenkatu 7, arkkitehti K.G.Grahn 1908

Uudenmaankatu 17/Annankatu 12, arkkitehti Usko Nyström 1898

Paanukuningatar, esikuvina Korkeavuorenkatu 21, Stockmannin tavaratalo,
Tulli- ja pakkahuone, Eiran sairaala

Liisankatu 16 "Wilkmanin talo", arkkitehti Vilho Penttilä 1904

Kampin kappeli, arkkitehtitoimisto K2S 2012

Herttoniemen metrovalvomo, arkkitehtitoimisto B&M Oy 2012

♥♥♥ I love Helsinki ♥♥♥

Tasapuolisesti tunneleita, tykkejä ja mustikkatassuja Suomenlinnassa

Jos minun pitäisi valita Helsingistä yksi paikka, jonka saisin esitellä ulkomaalaiselle ja miksei kotimaisellekin vieraalleni se oli ehdottomasti Suomenlinna. Syitä tähän on monia ja yksi niistä on se, että sinne on matkattava lautalla. Muistan jo ihan pikkutytöstä kuinka jännittävää oli päästä Suomenlinnan lautalle ja katsella yläkannelta loittonevaa Kauppatoria. Oli sellainen tunne kun olisi lähdetty pidemmällekin merimatkalle. 

Se ihana, vanha puisilla penkeillä varustettu Suomenlinnan lautta ei valitettavasti enää liikennöi mutta tässä uudessa lautassa tai niitä taitaa kyllä olla kaksi on mielestäni koristeena jotain vanhoja hallintalaitteita entisestä lautasta. Uudet lautat korvasivat jo yli puolivuosisataa palvelleen lauttavanhuksen, joka otettiin liikennöimään Helsingin olympiavuonna.

Suomenlinnassa on aina paljon turisteja ja niin oli myös viikko sitten sunnuntainakin kun teimme sinne seikkailuretken todella kesäisessä syyskuun säässä. Lämpömittari kohosi 20 lämpöasteeseen eikä mereltä tuleva tuuli edes viilentänyt ilmaa. On tämä ollut muuten merkillisen lämmin ja ihana syyskuu mutta en valita. Suomenlinnassa vietettiin myös jonkun onnellisen pariskunnan syyshäitä ja juhla-asuisia häävieraita näkyi mukulakivikujilla kiiruhtamassa kirkkoon. 

Onnistuimme myös näkemään toisen jo vihityn hääparin, joka oli valinnut kuvauspaikaksi lautta rannan ja taustalla edestakaisin seilaavan purjeveneen hääkuvilleen. Mikä toimii ideatasolla saattaa ehkä aiheuttaa pientä ongelmaa käytännössä kun lautasta purkautui satamäärin saareen pyrkijöitä keskelle kuvaussessiota. Tunsin vähän pahaa mieltä siitä onnistuivatko heidän hääkuvansa...

Suomenlinnan pääraitin varrella sijaitsevaa vaaleanpunaista vanhaa puutaloa ja Café Vanillea on vaikea ohittaa kurkistamatta sinne sisälle. Avokuistilla on vaaleanpunaisia huopia ja liloja istuintyynyjä sekä kiemuraisia metallikalusteita ja hajuhernettä, joka kurottelee kohden verannan kattoa. Kahvilasta saa jos jonkinlaista herkkua joten täällä kannattaa ehdottomasti tankata vaikka juuri saareen ollaan saavuttukin. Me saimme myös silitellä ihanaa viirullista kissaa, joka kävi puskemassa päätään jalkojamme vasten kehräten.

Olen monesti miettinyt minkälaista olisi asua Suomenlinnassa vakituisesti? Keskellä 1750-luvulla rakennettua merilinnoitusta, joka on päässyt Unescon maailmanperintölistalle? Yhteisössä, jossa ei ole asfaltoituja teitä vaan hiekkaa ja kiveä jalkojen alla? Ympäristössä, jossa autot ovat harvinaisuus raitilla koska kaduiksi ei Suomenlinnan teitä mielestäni voi kutsua. Suomenlinna on kuin pieni kylä, jossa asuu noin 800 helsinkiläistä. Silti se on vilkkaampi kuin moni suomalainen kaupunki koska siellä vierailee vuosittain satoja tuhansia kävijöitä. Vuosi 2009 oli ennätyksellinen eli Suomenlinnassa kävi 719000 vierailijaa! 

En yhtään ihmettele, että pihojen ja porttien pieleen on ilmestynyt kylttejä "asuintalo - yksityisalue" koska ei varmaankaan ole mukavaa törmätä kamera kaulassa tallusteleviin turisteihin omalla pihamaallaan kun istuu ottamassa aurinkoa kesäpäivänä. Tyylikkäin vinkkaus oman pihareviirin alkamisesta on ehkä tämä ison hämähäkin kutoma verkko talon nurkalla :)

Minulla olisi vastustamaton halu kurkistaa johonkin asuntoon sisälle näissä ihanissa vanhoissa taloissa ja samalla nähdä miltä Suomenlinna näyttää kun sitä katsoo omasta ikkunastaan ulospäin. Tunnen etäisesti työympyröiden kautta kaksi henkilöä, jotka asuvat täällä saaressa ympäröivän meren keskellä. Ehkä jonain päivänä haaveeni toteutuu ja olen vaikka kaffella jonkun suomenlinnalaisen luona....aina voi haaveilla... 

Koska saari on entinen merilinnoitus on se täynnä tunneleita. Muistelen lukeneeni jostain, että tunneleita olisi saarella peräti kuusi kilometriä. Muistan kouluajoilta kun kävimme luokkaretkellä Suomenlinnassa ja vaikka kuinka paljon pelotti piti mennä rohkeasti todella pimeisiin tunneleihin ja vakuuttaa kaikille muille ettei minua pelota yhtään vaikka oikeasti meinasi melkein pissata housuihinsa jokaisesta äänestä, joka kuului pimeyden keskeltä.

Nykyään - siis aikuisena - sitä katselee näitä tunneleita ihan eri näkövinkkelistä ja miettii mitä ihmeen pelättävää täällä on mahtanut edes olla lapsena - mörköjä? Nyt on valon ja varjon leikkiä hauska seurata tunneleissa kävellessään. Huomasimme retkellämme melko monta kuritonta turistia, jotka kiipeilivät mm. linnoituksen ikkuna-aukkoihin istumaan ja hyppivät sieltä myös alas nurmikolle melkoisen pudotuksen päähän. Vähän typerää puuhaa ja todella huonoa esimerkkiä lapsille. Sain itse selittää juurta jaksaen kummitytölleni miksei niin pidä tehdä vaikka muut tekevätkin.

Eipä tässä saaressa ole myöskään tykeistä pulaa. Suomenlinnan merilinnoituksen alueella on nimittäin yli sata erilaista tykkiä joten kohde on miesväen suosiossa selvästi. Tosin myös pienet tytöt osaavat esittää melko tiukkoja kysymyksiä liittyen sotaan ja tykkeihin. Piti ihan miettiä tarkkaan mitä vastaa ettei järkytä toisen mieltä ja miten selittää mitä sota on? Tai miksi sotaa on käyty? Tai kuinka noita tykkejä on käytetty? Mitä niillä on ammuttu ja miksi?

Toinen tiukka keskustelu käytiin linnanpihalla Ehrensvärdin hautamuistomerkin luona.

»Här Hvilar Grefve Augustin Ehrensvärd FältMarskalk Riddare och Kommendeur af Kgl Mjits Orden Omgifven af Sina verk Sveaborgs fästning Armeens Flotta»

"Mitä tuo teksti tarkoittaa? Kuka tämä setä on ollut? Koska se kuoli? Miksi tämä miekka ei lähde tästä irti? Miksi  näiden enkeleiden siivet on laitettu ketjuilla kiinni tähän?" Täytyy tunnustaa, että viimeistään tässä vaiheessa kummitäti mietti kuumeisesti oliko missannut peruskoulun historian tunneilta jotain liittyen Suomenlinnan historiaan koska ei osannut vastata tyydyttävästi kaikkeen.

Onneksi retkemme alkoi olla jo lähellä seuraavaa tankkauspaikka ja voisimme nauttia mustikkatassuja juoman kera upealla merimaisemalla. Viikko sitten oli muuten todella vilkkaasti liikkeellä vielä purjeveneitä Suomenlinnan ympäristössä ja näkyihän siellä horisontissa niitä isoja Ruotsin ja Tallinnan laivojakin. Selkeästi Cafe Piperin terassilla on parhaat näköalat ja maistuvat mustikkatassut  koska kaikki pöydät olivat täynnä ja vuoroa sai jonottaa :)

                                                                                                                                  

Suomenlinnassa voi siis kävellä tunneleissa, kiipeillä vallien päällä ja ihailla maisemia, katsella vanhoja rakennuksia ja miten niitä restauroidaan koko ajan rapautumisen estämiseksi, ihailla puiden ja luonnon vehreyttä ja kiven kauneutta muureissa, kävellä puistomaisten maisemien halki ja nauttia syyspäivästä unohtamatta herkullisia kahvila kokemuksia. Ehkä juuri kaiken em. takia tämä on paikka, jonka ehdottomasti haluan esitellä ulkomaalaiselle vieraalle. Suomenlinnassa on hauska sekoitus jännää historiaa ja linnoituselämän salaperäisyyttä sekä ympäröivä upea merimaisema, joka muuttuu luonnonvoimien ansiosta jatkuvasti.

                                                                                               

Kesäisenä päivä voi varata mukaan uimapuvun sekä huovan ja suunnata Suomenlinnan pikkuiselle uimarannalle nauttimaan vaikka eväskorin kera. Uimaranta on suojaisassa poukamassa joten ohi ajavien veneiden ja laivojen aallot eivät uiskentelua häiritse. Syyspäivänä ranta oli autio ja tyhjä mutta läheisillä kalliolla istui monia seurueita paistattelemassa päivää.

                           

                           

Suomenlinna on upea paikka ja meillä onnistunut retki. Koska tälläkään Marjon matkalla ei Lumia1020 akku kestänyt koko reissua on osa kuvista otettu iPhone5:llä. Älypuhelimet ovat kyllä varsinaisia virtasyöppöjä tai ainakaan minun käytössä ne eivät kestä päivääkään :)