Juhannustaikoja, yötöntä yötä

Keskikesän juhla on täällä taas - ihanainen juhannus :) Kaupungeista on paettu maaseudulle jokaiseen niemeen ja notkelmaan mummonmökkeihin tai seilattu siniselle ulapalle veneilemään perheen ja ystävien kera. Juhannusruusut kukkivat, kaikkialla ihanan kesäisiä ääniä ja vihreyttä - Suomen suvi tarjoaa parastaan joten eihän tästä voi kuin nauttia ja hymyillä. Sääkin suosii tänä juhannuksena ja järveen voi pulahtaa välillä viilentymään.

Seitsemän kukkaa niityltä tyynyn alle ensi yöksi niin ties minkälaisia unia sitä mahtaa nähdä :)

Yksi...

..kaksi..

..kolme..

...neljä..

...viisi...

...kuusi..

...seitsemän :)

Vaihtoehtoisesti kukat voi toki laittaa myös maljakkoon :) Kohta alkaa grilliherkkujen valmistaminen ja poks aukeaa jääkylmä Fresita. Kippis ja kulaus kesälle ja juhannukselle!

Oikein nautinnollista minttumaaria teille kaikille. Puss!

Kummitätinä olon ihanuus

Minulla on neljä kummilasta: kolme suloista tyttöä ja yksi komea poika. Kummius velvoittaisi minut yhdessä vanhempien kanssa huolehtimaan kummilasteni kristillisestä kasvatuksesta mutta siihen en kyllä ole osallistunut kuten eivät varmaan kovin monet muutkaan kummit kummilastensa elämässä nykypäivänä...

Kummipoikani on nyt jo täysikäinen nuori aikuinen. Aikoinaan sain suuren kunnian ystävältäni olla tämän pienen nyytin sylikummina. Ristiäisten aikaan oli talvi ja melkoinen paukkupakkanen mutta minulla ihan hirvittävän kuuma koska jännitin hieman kitisevän lapsen pitämistä sylissäni mutta hyvin kaikki sujui ja lapsi sai nimen loppujen lopuksi. Kaunis ja liikuttava tapahtuma!

Sitten kuluikin muutamia vuosia ennen kuin sain seuraavan kerran kunnian tulla kummitädiksi uudelleen ja seuraavat kummilapseni ovatkin sitten olleet suloisia pikkuneitejä. Hauska yhteensattuma muuten, että kaikkien kummityttöjeni nimet alkavat A-kirjaimella :)

Eilen oli keskimmäisen prinsessan 10-vuotissyntymäpäivät ja kummitädille meinasi käydä vähän köpelösti. Menin tankkaamaan autoa hirveässä kaatosateessa lähteäkseni ajamaan juhlapaikalla kun huomasin ettei korttini toiminutkaan maksuautomaatissa. Kokeilin useita kertoja ja kahdella eri huoltoasemallakin peräti mutta maksujärjestelmä ei toiminut eikä minulla ollut euroakaan lompakossa. Tankki oli niin tyhjä ettei auttanut kuin odottaa käteisen tuojaa ja mennä sitten syntymäpäiville vähän myöhässä. Kummitäti pahoittelee vielä kerran ettei nähnyt virallista kynttilöiden puhallusta ja kakunleikkausta.

Tähtiin hurahtanut kummitäti löysi kummitytölleen Lindexilta ihanat tähdillä koristellut stretchfarkut.
Yläosaksi löysin Kappahlista kesäisen pitsipaitulin ja sen alle valkoisen topin. Ja mukaan pieni ripaus punaisia korvakoruja piristämään sini-valkoista asua. Mietin pitkään olisivatko nuo sulkakorvikset vähän liikaa 10-vuotiaalle mutta synttärinsankarin mielestä eivät todellakaan ole vaan hänellä on vielä isommatkin sulat ollut korvissaan :) Trenditietoinen tytteli siis!

Synttärikortti kummitytölle löytyi joko Pietarsaaren Blossomista tai sitten Memories Marin Putiikista Tuusulasta - en muista kummasta mutta keräsin ison pinon näitä ihania mustavalkoisia kortteja tulevia muistamisia ajatellen mukaani.

Vaatteet olivat synttäritytölle mieluiset :) joten kummitäti oli onnistunut ostoksissaan.

Ihanat juhlat ja upeat tarjoilut taas jälleen kerran. Kummitäti jää odottamaan ensi vuotta ja seuraavia synttärijuhlia!

Remember to smile

Pari viime viikkoa olen kulkenut sormessani sormus, joka kehottaa hymyilemään. Olen hymyillyt kohdatessani tutun tai vieraankin ihmisen siitäkin huolimatta, että kiire on painanut töissä ja päivät ovat olleet todella hektisiä. Joskus minulle on hymyilty takaisin mutta ei läheskään aina. Kaikesta huolimatta olen silti jatkanut hymyilyäni.

Stockan hississä vanhempi herra henkilö kysyi keskiviikkona "Mikäs tyttöä nyt noin hymyílyttää?" johon vastasin "Elämä!" "Elämä onkin ihanaa." sanoi vanha herra ja iski silmää. Elämähän onkin ihanaa kun sen oikein oivaltaa taidetaan laulaa jossain laulussakin. Aina ei aurinko paista risukasaan mutta sitten pilvet taas repeävät ja sateenkin jälkeen tulee pouta.

  

Hymyn aiheita riittää jokapäiväisessä elämässä ihan yllin kyllin joten rohkeasti vaan Pepsodent hymyä huulille. Hymy on myös jännä juttu, että se tarttuu eli jos toinen hymyilee niin minä itse ainakin alan vaistomaisesti hymyillä. Hyvä hymy voi johtaa nauruun ja se jos mikä on terveellistä. Itse en osaa nauraa pienesti ja sivistyneesti koska sisälläni asuu paljon hohotusta minä siis enemmän hohotan kuin nauran. Ei kai se niin vaarallista ole :)

Hei nyt nautitaan kesästä ja hymyillään eikös joo? Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona on joku viisas sanonut joskus ja tuiki totta.

Tämä hymy sormus on muuten Oxxon mallistosta ja Cafe Latte Spiritin Kartanon Kevätpäivä ostoksia. Sormus on ruostumatonta terästä eli kestää hyvin kesämenoissa.

Bling bling - nyt saa kimaltaa

Viime viikkojen ihanat helteet saivat minut kulkemaan päivittäin sandaaleissa lakatut varpaankynnet punaisina vilkkuen. Kiitos Tarjan hyvästä pedikyyristä ja juuri oikean värisestä punaisesta. Kesässä on niin parhautta se ettei tarvitse vetää sukkia jalkaan vaan voi vain työntää paljaat varpaansa kesäkenkiin ja sännätä aamulla koiruuden kanssa lenkille. Nyt kun parina viime päivä on sadellut ja ilmakin on hieman viileämpi olen kaivannut jotain lämpöisempiä jalkineita.

Kuin tilauksesta löysin More & Moren ihanaiset Bling bling tennarit viikko sitten Sellosta. Nyt ei varpaat palele vilpoisissa illoissa ja mikä parasta näissä kengissä on sitä säihkettä vai mitä tuumitte?

Tennareissa on paljooooon tähtiä, joihin olen muuten ihan hurahtanut tänä keväänä. Tähti on myös tässä LO-ikan korikassissa, joka tarttui Pohjanmaan reissulta mukaani. Korikassi sopii hyvin yhteen kesävaatteiden kanssa ja tuo mieleeni mukavia muistoja nuoruudesta kun minulla oli muodissa silloin ollut vähän pidemmillä hihnoilla varustettu olkapäällä pidettävä versio :) 

Uudessa korikassissani on vuori muttei erillistä suljettavaa sisäosaa, joten olen käyttänyt erilaisia pussukoita tavaroiden säilyttämiseen korikassissa. Tämän söpösen pitsipussin löysin Lindexiltä jo keväällä ja siinäkin kiiltelee myös kivasti.

Ai, miten niin olen vähän harakka :)

Hetki sitten uuniin sujahti kesän ensimmäinen raparperipiiras joten nyt teeveden keittoon koska kohta päästään herkuttelemaan vaniljakastikkeen kera. Uunista tulee jo huumaava vaniljasokerin ja kanelin  tuoksu, jotka ripottelin raparperin päälle. Mums!

Sohvapöydällä on kimpullinen luonnonkukkia - harakankelloja, koiranputkia, ohdakkeita läheiseltä niityltä. Satakieli lauloi lähistöllä kun poimin kukkia joten yhtä idyllistä oli kuin maaseudulla vaikka Espoossa ollaankin.

Leppoisaa perjantai iltaa :)  

Taidetta hiekanjyvistä

Kevättalven jääveiston innostamina päätimme kummitytön kanssa viime sunnuntaina lähteä seuraamaan miten hiekasta saadaan loihdittua upeita taideteoksia. Art Meets Sand 2013 kilpailu oli käynnistynyt Korkeasaaressa jo keskiviikkona. Jokaisella kilpailijalla oli 40 tuntia aikaa ja 20 tonnia hiekkaa saada oma veistoksensa valmiiksi ennen sunnuntai iltaa. Työstettävä hiekka oli viime kesän veistosten hajottua odottanut Korkeasaaressa uutta kilpailua ja taiteilijoita muovaamaan sitä taas uudelleen.

Hiekan veistäminen Suomessa on melko uusi laji vaikka sillä on maailmalla pitkät perinteet ja hiekanveistoa arvostetaan yhtenä taidemuotona. Art Meets Sand 2013 kilpailuun osallistui kuusi kuvanveiston ammattilaista Mongoliasta, Venäjältä, Kanadasta, Togosta, Italiasta ja Suomesta. Suomea edusti Aalto-yliopiston valokuvataitelija ja opiskelija Eeva Karhu. Myös Venäjän ja Italian kilpailijat olivat naisia - hyvä tytöt!

Yleisö sai äänestää omaa suosikkiaan ja meidän molempien valinta kummitytön kanssa oli Suomen Eeva :) Klo 18.00 kilpailun tuomaristo antaisi sitten arvionsa siitä kuka kilpailijoista voittaisi oman teoksensa näyttävyydellä, taiteellisuudella, teknisellä toteutuksella ja aiheen käsittelyllä sekä omaperäisyydellä tämän kädentaitoa ja taiteellisuutta vaativan tiukan kisan.

Art Meets Sand -kilpailun osallistujien oli luotava hiekkataideteos teemalla "Merenrannan tarinoita". Korkeasaaren vuoden 2013 teema on Itämeri. Kovin oli erilaisia veistoksia syntynyt tällä teemalla ja äärimmäisen taidokkaita kaikki.

Kilpailua oli meidän vieraillessa jäljellä vielä vajaa 4 tuntia ja kaikki tuntuivat hiovan keskittyneinä viimeisiä yksityiskohtia. Kummityttöni ehdotti, että me kokeilisimme tuota hiekanveistämistä myös joku kerta eli nyt sitten etsitään paikkaa missä saisi veistellä hiekkapatsaita. Jos teillä on tietoa niin vinkatkaa :)

Hiekanveistoon tarvittavat välineet näyttävät tällaisilta eli ei ihan niin järeitä talttoja kuin jään kanssa talvella.

Itse veistomateriaali on itse asiassa vain tiukkaan tampattua hiekkaa ja vettä. Hiekkaveistoksen ulkopinnalle suihkutetaan biohajoavaa puuliima-vesiseosta, joka kovettaa teoksen pintaa ja pitää sen ehjänä pidempään. Tärkeintä kestävän teoksen aikaansaamiseksi on saada kaikki ilma pois hiekasta ja hiekkaa kasassa pitäviä kehyksiä poistetaan vähitellen veistoksen edetessä. Yhdeltä kilpailijalta - taisi olla venäläinen Tatyana Tikka - oli osa teoksesta sortunut ja hän jatkoi sen työstämistä mitä oli vielä jäljellä. Varmaan hermoja raastava tilanne, mutta kaikki näyttivät kuumuudesta ja seuraavista silmäpareista huolimatta tosi rauhallisilta puuhissaan.

Kilpailun voittaja oli mongolilainen  Lkhagvadorj Dorjsuren - toivottavasti kirjoitin tämän Ulan Batorista kotoisin olevan taiteilijan nimen oikein :) Hän oli voittanut myös viime vuoden kilpailun. Tämän vuoden kilpailutyön nimi oli Pipeline System - Öljyputkisto. Vaikuttava työ, joka muistuttaa meille kuinka haavoittuva luonto on öljytuhon sattuessa. Huomasin juuri etten tullut kuvanneeksi itse taiteilijaa ollenkaan... PÖH!

Toiseksi kilpailussa ylsi Eeva Karhu - meidän tyttöjen suosikki teoksella I saw it first / Minä näin sen ensin. Eevan työssä lokit kisailivat pikkutytön jäätelötötteröstä :) Äärimmäisen taidokas ja kolmiulotteinen meidän tyttöjen mielestä ja olisi vaikka saanut ihan voittoon saakka yltää.

Hyvä Eeva!

Hiekkaveistokset ovat näytillä Korkeasaaressa niin kauan kun kestävät säitä eli riippuu paljon sateista ja mahdollisista muista teoksiin kohdistuvista "voimista" kestävätkö loppukesään saakka.

Ehdottomasti suositeltavan arvoinen taide-elämys ja samallahan voi käydä katsastamassa muutakin uutta kivaa Korkeasaaressa. Mm. lumileopardilla vuoden ikäiset pennut hyppivät jo iloisesti tarhassa ja mangusteja täytyy joka kerta käydä tervehtimässä myös. Monissa aitauksissa näytti olevan pientä jälkikasvuja ja uusia lajejakin saareen oli tuotu.

Hauska päivä, joka kruunattiin sitten ihan perinteisesti hampurilaisaterialla Korkeasaaren ulkopuolella. Yritimme ruokailla Ravintola Karhussa mutta suuren kävijämäärän takia olisi annosten valmistumista odotettava 30-40 minuuttia joka kahdelle nälkäiselle tytölle oli vähän liikaa.

Käykää ihailemassa Art Meet Sand -taidetta niin kauan kuin on vielä pystyssä!