Afternoon teatime

Rakastan Agatha Christien romaaneja ja niissä kuvattavaa perienglantilaisen teeajan tunnelmaa. Romaaneissa tweediin pukeutuneet britit istuvat haudutetun teepannun äärellä ja nauttivat pieniä kolmioleipiä, skonsseja, hilloa ja juttelevat leppoisia. Tosin yhdessä kirjassa - en muista nyt nimeä - teeaikana taidettiin myrkyttääkin yksi henkilöistä :)

Teetä on tarjottu myös Suomessa muutamassa paikassa viime keväästä lähtien joten oli aika kokeilla miltä tämän lounaan ja illallisen välille alunperin kehitetyn "välipalan" nauttiminen tuntuisi. Teenautinnon kerrotaan alkaneen siitä, että englantilaisen herttuatar Annan vatsa kurni ilkeästi kevyen lounaan jälkeen joten oivallista olisi siis nauttia teen kera jotain pientä suolaista ja makeaa ennen raskaampaan illallista.

Iltapäiväteetä tarjoillaan Helsingissä ainakin kahdessa paikassa eli ravintola Salutorgetissa ja Brasserie Kämpissä. Kämpiin on tehtävä varaus kahta päivää aiemmin joten teetä siemailtaisiin tällä kertaa entisen Helsingin rahatoimiston tiloissa, jotka muutettiin ravintolaksi vuonna 2009. Ravintola Salutorget on yksi suosikki ravintolamiljööni Helsingissä eli pidän ruuan lisäksi sen tunnelmasta ja sisustuksesta. Tarjonta ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua!

Ensin iltapäiväteellä valitaan juotava teelaatu ja valinnanvaraa kyllä riittää perinteisestä mustasta teestä valkoiseen ja vihreään. Itse päädyin mustaan Indian Darjeeling T.G.F.O.P. teehen, jota kuvailtiin "Isolehtinen, shampanjamaisen raikas, juomana kuultavan vaaleaa, kirpeän aromikasta."

Teeseurani päätyi japanilaiseen vihreään, kevätsadon teehen - Chen Cha - joka on valmistettu höyryttämällä. Teen makua kuvailtiin "Maku kirpeän aromikas, voimakas ja hienostunut.".

Ja sitten alettiin herkuttelemaan. Pikkusuolaisena nautittiin ensinToast Skagen leipiä, pikkukolmioita täytettynä häränrinnalla ja piparjuurimajoneesilla, kurkku-tuorejuusto leipiä ja aivan suussa sulavia metsäsienikrustadeja. Nams....

Minä nautin teeni aina maidon kera :) ja olen etupäässää mustan joskus valkoisen teen ystävä. Vihreä tee ei ole minun juttuni. Olen sitä juonut mutten innostunut siitä.

Seuraavaksi siirryttiin sitten keskimmäisen lautasen kimppuun, joka sisälsi sitruunakakkua,  skonsseja ja karpalo-Financier-leivoksia. Niiden seuraksi oli ravintolan itsetekemään mansikkahilloa, appelsiini-kurpitsa-marmeladia ja vaniljakermaa.

Skonssit olivat tosi täyttäviä eli tässä vaiheessa aloin jo tuntea iltapäiväteen täyttäneen minut vaikka pikkusuolaiset olivatkin olleet "finger sandwich" kokoisia enkä ollut edes koskenut vielä ylimpään lautaseen, joka sisälsi listan mukaan "keksejä ja äkkimakeaa".

Minähän en karkkeja ole syönyt vuosiin kuin jäätelössä joten vain otin yhden pikku brownien ja macaronin. Lautasella oli tryffeleitä, todella äkkimakeaa marmeladia ja suklaakeksejä. Macaron <3

Kaiken kaikkiaan ihana, sivistynyt puolitoista tuntinen hyvän teen ja pienen syötävän äärellä, josta tuli yllättävän täyteen. Kaunis esillepano ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kokemus!

Flowerpower

Minulla on paha tapa tai onko se nyt sitten niin paha :) ostaa aina kotiin kukkia säännöllisin väliajoin. Rakastan nimittäin kukkia ja erityisesti kauniisti sidottuja kimppuja. Joskus käyn vain kuolaamassa Runerbergin Kukan ikkunan ulkopuolella ja haaveilemassa mitä seuraavaksi ostaisin maljakkoon omalle pöydälle. Myös Sellon Kaivokukassa on minun näköisiä kimppuja ja totta kai tekevät myös sellaisia kuin asiakas toivoo.

Joskus taas nappaan marketista ennen kassallemenoa Reilun Kaupan nipun jotain värikästä ja niin kävi tänäänkin. Ostin gerberakimpun ja neilikoita. Päästyäni kotiin purin ne tosin alkutekijöihin :)

K-kaupan kimppuja ei ole sidottu kuten kukkakaupoissa eli sitten tuunailen niistä aina jotain itse. Tänään päätin tehdä matalan asetelman laatikkoon. Eli kaivoin oasis-sienet esille.

Olen leikellyt omaa oasis-tiiltä niin moneen erimuotoiseen astiaan, että tähän kukkalaatikkoon sitä piti vähän sovitella. Jouduin jopa laittaa koristekiviä laatikon pohjalle kun sientä ei olisi muuten riittänyt täyttämään astiaa. Seuraavaksi sienen palat pois laatikosta ja upotus veteen.

Oasis-sientä ei missään tapauksessa pidä kuivana kohdella kovin kovakouraisesti tai muuten se murenee käsiin. Kun sieni uppoaa vesiastian pohjalle on se imenyt itseensä riittävästi vettä. Liotusveteen voi lisätä myös kukkaraikastetta jos haluaa. Oikeaoppisesti märästä sieni-tiilestä leikataan oikeankokoinen palanen mutta tässä jouduin nyt hieman soveltamaan.

Sitten päästiin siis sommitteluvaiheeseen ja se on aina yhtä hauskaa. Uskon, että minussa asuu selkeästi pieni "floristi" sillä kukkien leikkuun jäljiltä meiltä löytyy keittiöstä kuin kukkakaupasta konsanaan kukkien varsia, lehtiä ja silppua lattialta.

Asettelun aloitan aina leikkaamalla kukkiin uudet imupinnat ja sen teen sieniveitsellä kun kukkaveistä ei harrastelija floristilta löydy :) Mikä tahansa riittävän terävä veitsi käy.

Sitten kannattaa karsia ylimääräiset lehdet pois ja aloittaa sommittelu isommista kukista. Minulla oli kolme gerberaa eli niille ensin paikat. Kukkien väliin jääviä kohtia oli sitten helppo täyttää oransseja neilikoita käyttäen. Inhosin muuten aikoinaan neilikoita mutta olen oppinut pitämään niistä enkä enää miellä neilikoita hautajaiskukiksi. Neilikat myös kestävät toista viikkoa maljakossa kun muistaa vain vaihtaa välillä vettä ja lisätä virkistettä.

Minun markettinipussa oli vähän huonoja morsiushunnunoksia eli niistä kelpuutin asetelmaani vain lopulta muutamia. Onneksi vihreitä lehtiä oli runsaammin!

En käytä omissa asetelmissani koskaan lehtikiiltoa mutta sillä saa lehdet ja kukat todella heräämää henkiin jos haluaa sitä suihkuttaa asetelmaansa.

Oranssinpunaisia neilikoita riitti vielä maljakkoon! Tuoreet kukat kotona ovat NIIN ihanan pirteitä ja kevättä kohden tässä mennään kovaa vauhtia koska talitiaiset laulavat jo kilpaa aamuisin.

Jo pikkutyttönä rakastin kukkia. Tämän mustavalko foton kaivoin esille Facebookin vanhojen kuvien viikkoa varten eli tältä näytin silloin :) 

Minsu Ministeri

Olen viime viikkoina potenut huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehtinyt riittävästi viettää aikaa Minnien alias Minsu Ministerin kanssa.Työpäiväni ovat venyneet vähän turhan pitkiksi ja kotona on odotellut liikuntaa kaipaava russeliriiviöni. Nyt on ryhdistäydyttävä yhteisen aikamme  suhteen ja myös oiva tilaisuus esitellä tämä valkomusta karvapallo blogissani.

Yhteinen historiamme alkaa syksystä 2005 kun minun piti vain mennä katsomaan russelinpentuja mutta kuinkas sitten kävikään. Serkkuni  kanssa ajoimme Sipoon Söderkullaan ja jo puhjennut koirakuumeni ei todellakaan helpottunut sillä reissulla...päinvastoin se vain paheni :)

Pentueen emä Minttu oli synnyttänyt 3.lokakuuta viisi pentua, joista kolme oli uroksia ja kaksi narttua. Pennuille oli annettu nimiksi Maximus, Mini, Miio, Minnie sekä Miilo ja tässä kuvassa M-pentueen pikkuiset ovat kahden päivän ikäisiä. Yhtä poikaa lukuunottamatta kaikki olivat saaneen valkomustan värin äidiltään.  

Minnie on äärimmäisen ihmisrakas kuten tästäkin kuvasta näkyy. Ensitapaamisemme aikana sulatti sydämeni täydellisesti luonteellaan ja kiipesi heti lähelle rapsutettavaksi.

Tässä Minnie vähän kurittaa siskoaan leikin tiimellyksessä.



Minnie oli viimeinen pentu, joka noudettiin eli tämä kuva on otettu päivältä jolloin hain oman russelinpentuni kotiin. Emo Minttu vaikutti jo selvästi helpottuneelta, että pääsi villistä viisikosta eroon ja oli paljon huolestuneempi siitä ruokasäkistä, jonka kasvattaja antoi minulle mukaan kuin viimeisen pentunsa lähdöstä. 

Serkkuni ajoi autoa kotimatkalla ja minä istuin koiranpentu sylissä ja aluksi tuntui, että Minnie vain uikutti surkeasti lähtöään kunnes nukahti pieneen kerään. Uuteen kotiin päästyään pikkuinen tepasteli asunnon läpi ja meni omaan petiinsä nukkumaan kun olisi ollut täällä aina. Muistan kuinka ensimmäisenä yönä heräsin vähän väliä katsomaan, että pennulla olisi kaikki hyvin. Muistan myös miten pieni Minnie oli silloin eli yritin turhaan etsiä tänne blogiin kuvaa siitä kun nuoli jugurttipurkkia puhtaaksi ja sen koko pää oli purkin sisällä. Minusta tuntuu, että mahtui kahdelle kämmenelle koko koira. 

Minnie on pennusta saakka on ollut äärimmäisen kiltti eli kotona ei ole repinyt kuin yhden eteisen käytävämaton reunoja. Minsu jätti rauhaan kaikki huonekalut, kengät, sähköjohdot ja jalkalistat mistä olen äärimmäisen ylpeä. Omat pehmolelunsa on russelien tapaan "tappanut ja nylkenyt" eli vanut ja vinkupillit ulos mahdollisimman nopeasti. Olen suonut hänelle sen riemun, että omat lelut saakikin tuhota. Vasta viimeisen vuoden aikana lelut ovat säilyneet ehjinä. Nyt Ikeasta ostetut rotat Musta ja Valkoinen ovat täysin ehjiä ja neiti kanniskelee niitä mukanaan kodissamme.

Minnielle on keksitty lukemattomia lempinimiä matkan varrella ja niistä yleisin on Minsu. En tarkkaan ottaen muista kuka keksi tuon Ministeri nimen mutta nimen alkuperä lähti siitä, että Minnie matkustaa autossa aina takapenkillä häkkissä ja hänellä on oma autonkuljettaja - siis minä - kuten ministereillä konsanaan. Tuolla lempinimellä on myös vinha perä sen suhteen, että Minnie omaa todella vahvan terrierin luonteen eli lähes päivittäin käymme pientä kissanhännänvetoa siitä kumpi on Kuningatar ja kumpi Prinsessa. Toistaiseksi olen saanut pitää valta-aseman mutta kovasti tämä neiti sitä valtikkaa itselleen yrittää napata :)

Minnie rakastaa kuvissa poseeraamista ja tässäkin pääsiäisen aikaan pari vuotta sitten otetussa kuvassa istuu kiltisti pääsiäismunien kanssa :) Minniellä on Facebookissa omat sivut  ja 229 fania, joista kaukaisimmat taitavat olla jenkeistä. Lisäksi Minsu esiintyi myös Kenkälaatikon blogissani ruokapalkkaa vastaan :) Muotitietoinen koira siis!

Olen iloinen, että ajoin marraskuussa 2005 Söderkullaan ja tutustuin tähän hurmaavan persoonallisuuden omaavaan nokkelan älykkääseen ja valppaseen russeliinii, joka tarvittaessa tekee etutassupunnerruksen ja joskus nostaa takajalkaa kuin uros tai siis dominoiva narttu. I LOVE MINSU <3

Shoe challenge

Sain jo pari viikkoa sitten Lumolta ensimmäisen haasteeni täältä bloggauksen ihmeellisessä maailmassa. Raotan teille nyt kenkälaatikoitteni sisältöä saamieni kysymysten kautta.

Lähes kaikki kuvat on lainattu Päivän kengistä eli Facebook profiilissani olen esitellyt tähän mennessä 95 kenkäpariani :) Blogin kolme viimeisintä kuvaa on imuroitu netistä.

1. Viimeisimmät ostoksesi, mistä?

Työkaverini myi minulle nämä Tiger of Swedenin uudet, käyttämättömät ballerinat pari viikkoa sitten 40 eurolla koska koko oli hänelle sopimaton. Kiitos Anne!

Oikeasti nämä Minna Parikan 'Pfeiffer Leopard Ponyskin' ihanuudet ovat viimeisin ostokseni mutta niistä kerrottiin jo viime postauksessa.

2.Lempipari, väri, koko?

Upsista....nyt tuli vaikea kohta. En pysty nimeämään vain yhtä lempiparia kun minulla näitä kenkiä riittää. Olen pakotettu laittamaan tähän nyt usempia pareja.

Mark & Spencerin omasta mallistosta olevat mokkanahka/käärmejäljitelmä avokkaat. Ostettu Lontoosta pari kesää sitten. Älyttömän hyvät jalassa vaikka on korkoakin! Väri puhutti silloin ja edelleen.

More & Moren turkoosit slingbackit on löytö Myyrmäkihallin kirppikseltä vuosien takaa. Kuin uudet ja hinta taisi olla 5-8 euroa.

Stylesnobin savenharmaat korkkarit piilopohjalla ja puukorolla lähtivät mukaan Stockmann Outletista, joka muuten on hyvä paikka etsiä 40-41 numeroisia kenkiä. Eli minulla on iso jalka :)

Ois mallistosta mustat mokkanilkkurit vetoketjuruusulla. Aiemmin Vantaan Varistossa ja Lahdessa oli tosi hyvät Aleksi13 Outletit, josta tein aina melkoisia löytöjä sekä kengissä että vaatteissa. Lahdessa en ole käynyt vuosiin ja Vantaan myymälä on muuttanut Porttipuistoon muttei ole samanlainen "penkomispaikka" kuin ennen.

Vagabondin kaksiväristä mokkaa olevat tolppakorkonilkkurit viime keväältä. Väriä ja pirteyttä päivää sekä todella mukavat jalassa!

Toimin Kenkälaatikon virallisena kenkätestaajana puolisen vuotta voitettuani Facebookissa olleen kilpailun ja sain kuusi paria vegaaneja, tyylikkäitä kenkiä itselle kokeiltavaksi. Nämä Cocoa kengät ovat hurmaavan retrohenkiset.

3. Onko joku kenkämalli, jota inhoat?

En varmaan inhoa erityisesti mitään kenkiä kun kenkäfriikki olen luonteeltani. Pyrin itse välttämään kovin pyöreäkärkisiä malleja, koska ukkovarpaani viereinen varvas on pidempi eli se hankaloittaa pyöreiden mallien käyttö.

4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan kengistä

Koska minä ostan kenkiä usein ja paljon eivät kaikki todellakaan kaikki ole kalliita ja merkkikenkiä. Olen toki valmis maksamaan laadusta ja jotkut kengät ovat selkeästi 'sijoitus' kuten Minna Parikat - tosin nekin sain alesta. Opiskeluaikana söin tonnikalaa ja riisiä saadakseni kengät, jotka halusin mutta ihan huippumerkkejä en edes omista yhtään paria. Voisin sanoa kipurajan kulkevan saappaissa siinä 200-250 euron hujakoilla.

5. Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia

Minulla on kenkäkokoelmassani joitain todella vanhoja kenkiä kuten Roomasta interrailmatkalta iäisyys sitten ostetut violetit mokkakengät. Kengät puristavat nykyään mutta en ole raaskinut myydä niitä kirpparilla kun ovat niin kauniit. Saapas/nilkkuripuolella meidän sääolosuhteet asettavat melkoiset vaatimukset talvijalkineille. Niitä olen jopa joutunut heittämään pois, koska eivät ole kelvanneet edes kirppareilla kenellekään. 

Minua harmittaa todella paljon konjakinväriset, pitkävartiset (kalliit) nahkasaappaat, jotka ostin 10 vuotta sitten Nectarinista. Loska- ja vesikelien jälkeen niihin tuli niin ikävät rannut kärkiin ja korkopuolelle ettei niitä enää kehdannut käyttää eivätkä vesivauriot olleet mitenkään poistettavissa. Minulla on useita "matkajalkineita" eli kannan toisia kenkiä mukana koska en halua pilata kenkiäni ulkona. Olen tunnettu myös ns. autonajokengistäni eli haluan säästellä kenkien korkojen takaosia ajaessa.

Nämä kesälipokkaat ovat varmaan 15 vuotta vanhat ja edelleen käytössä.

 6. Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi

En näe tähän mitään estettä. Itse asiassa meidän työyhteisössä käy toisinaan siten, että useammalla naisella on jotkut samanlaiset jalkineet mutta äärimmäisen harvoin niitä käyttää samaan aikaan samassa tilaisuudessa.

7. Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta

Koiran omistajana vastaan, että talvikeleillä ihan ehdottomat ovat Icebugit - pysyy pystyssä vaikka jäällä. Ylipäätänsä ulkoilussa hyvät lenkkarit tai vaelluskengät. Minulla on töissä kenkälaatikko eli Ikeasta hankittu muoviboxi, jossa säilytän kenkiäni. Laatikosta voi sitten päivän mittaan vaihtaa toiset jalkimet jos jalat korkkareissa väsyvät. Jos korkokengässä on platform pohja pehmusteella voi korkeitakin kenkiä käyttää pitkiä aikoija. Lisäksi kannattaa hankkia silikonityynyt päkiöiden alla.

8. Oletko kesäisin ulkona ilman sukkia tai kenkiä?

Ehdottomasti olen. Yritän luopua sukista mahdollisimman pian keväällä kun ilmat lämpenevät ja venyttää sukatta kulkemista todella pitkään syksyllä. Muistan yhden syysaamun jolloin auton lasit olivat huurteessa ja minä vielä ilman sukkia :) Ilman kenkiä uskallan olla vain uimarannalla tai jonkun pihanurmikolla. Muuten saa kyllä lasisirun jalkaansa.

9. Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, mitkä ottaisit?

KÄÄK! Tällaisen kysymys minulle on kuin lapselta kysyisi karkkikaupassa "Mitä haluaisit ostaa?" Eli älyttömän vaikea taas nimetä yhtä paria. Varmaan Louboutinit, Manolot tai Jimmyt Choot.

Louboutin Yolanda Strass & Spikes

Jimmy Choo Kendall

Manolo Blahnik Lace Up Cutout Boot

RAKASTAN kenkiä ja aina ostoksilla päädyn katselemaan niitä!

Ikiomat Minna Parikat

Tänään minusta tuli vihdoin Minna Parikan kenkien onnellinen omistaja!

Kiiruhdin kamalassa räntäsateessa Kluuvin parkkihalliin asiakastapaamisesta ja tällä reitillä tulee pakosta kuljettua Minnan liikkeen ohi Aleksilla. Ja hupsista olin liikkeessä sisällä!

Sovitin vielä näitä ihanaisia sekä saman mallin fuksianpunaisia korvakenkiä. Olin muuten virheellisesti kirjoittanut edellisessä kenkäpostauksessani pupunkorvakengistä vaikka tässä Pfeiffer Leopard Ponyskin mallissa onkin kissankorvat. Puput tai kissat - suloiset molemmat!

Äärimmäisen asiantuntevan myyjän opastamana ostin puolipohjalliset koska kengät tuntuivat aavistuksen takaa kannasta. Puolipohjallinen estää nyt varpaiden liukumisen kärkeen eli istuivat kuin hansikkaat niiden kanssa.

Pakko tunnustaa, että istuin nämä hurmaavat korvakengät jalassa kotona katsoessa telkkaria illalla.... Hupsu minä :)

 IIK....on nämä tosi ihanat :)

Blinejä ja potkukelkkailua

Mielestäni blinit kuuluvat talviaikaan kuin villasukat kylmiin iltoihin. Teen itsekin niitä ja ovat maan mainioin herkutteluhetkien ruoka mutta eilen iski kotikokkiin laiskuus ja teki vain mieli mennä valmiin pöydän ääreen nauttimaan. Koska idea virisi hippasen nopealla aikataululla oli pöydän saaminen ravintoloista vähän kiven alla mutta lopulta suunnattiin ystävien kanssa Katajanokan venäläiseen Bellevue ravintolaan. Meinasi vain usko loppua kun puhuri iski vasten kasvoja Rahapajankadun mäessä melkein kaataen nälkäiset ruokailijat katuun.

Bellevue on Helsingin vanhin venäläinen ravintola eli toiminut jo yli 90 vuoden ajan Katajanokalla. Kristallia, hämyisyyttä, tummia värejä, kynttilöitä ja ripaus kultaa sisustuksessa. Tarjoilijat pukeutuneet kasakkahenkisesti. Lainasin oheiset kuvat ravintolan omilta nettisivuilta kun yleisílmettä oli vähän vaikea valokuvata kun ravintola oli mennessämme jo ihan täynnä.

Päätin ottaa blinit kaikilla lisukkeilla eli sienisalaattia, sillikaviaaria ja muikunmätiä, mums! Totta kai myös punasipulisilppua ja smetanaa tulisi annokseen. Venäläisen keittiön hengessä otin alkupalaksi 'suolakurkkua, hunajaa, smetanaa ja hatšapurin'.

Hatšapuri on georgilainen juustopiiras, jota en ollut koskaan aiemmin maistanut mutta tosi makoisalle maistui! Outoa, että pidän hunajasta suolakurkkujen kanssa vaikka muuten sitä inhoankin....

Pöydässämme herkuteltiin myös Mannerheimin suosimalla snapsiruualla eli tuolla taustalla siis worschmackia. Leipäkorissa on muuten jotain älyttömän hyvää tummaa leipää, jossa oli maistuvia "sattumia". Unohdin kysyä tarjoilijalta mitä se oli mutta vei kielen mennessään. Ja sitten tulivat blinit!

Blinit olivat riittävän rapeita ja mutta silti huohkeita. Onneksi otin vain yhden sillä niin täyttävää tämä herkku on. Sillikaviaarin mausta pidin todella paljon ja muikumäti oli tuoretta. Sienisalaatissa oli aavistuksen liikaa suolaa minun makuuni mutta aito metsäsienien maku. Olimme haaveilleet jälkiruuasta mutta blinit syötyämme toteasimme, että syrnikit ja armenlaiset suudelmat oli pakko jättää väliin....harmi! Kiva ilta kaiken kaikkiaan mutta hitaasta tarjoilusta annan pienen miinuksen. Tosin ravintola oli ihan tupaten täynnä.

Tänään oli pakko lähteä sulattamaan eilistä mässäilyä eli perinteistä potkukelkkailua lumessa ja jäällä. Ihan älyttömän hauskaa ja varmasti huomenna reidet huutavat Hoosiannaa. Useiden tuntien reippailu takaa myös taatusti kunnon yöunet. Ainakin koiruus kuorssaa jo pedissään. Ensi viikkoon :)