Etsivä löytää aina uutta...

Kävin Suomenlahden toisella puolella Tallinnassa vuosi sen jälkeen kun Eesti oli itsenäistynyt. Siitä on kulunut jo todella monta vuotta ja Tallinna on muuttunut ja muuttanut muotoaan hyvin paljon ensivisiitistäni. Silloin Kaubamajassa oli lasivitriineissä meille suomalaisille tuiki tavallisia Lux-saippuoita kuin ne olisivat olleet jonkinlaisia luksustuotteita. Minulle ovat jäänyt myös mieleen ne erikoiset portaat samaisessa tavaratalossa, jotka päättyivät suoraan seinään johtamatta siis mihinkään...? Ehkä sitä seuraavaa kerrosta ei koskaan oltu tehty tavarataloon vaikka askelmat olivatkin jo valmiina...

Tallinnaan on noussut paljon korkeita, lasisia pilvenpiirtäjiä, jotka mielestäni eivät oikein sovi vanhan hansakaupungin silhuettiin. Toisaalta ihan ymmärrettävää, että virolaiset ovat halunneet rakentaa uutta pääkaupunkiinsa ja luoda erilaista kaupunkikuvaa neuvostovallan jälkeen. Enää ei todellakaan mennä Mustamäen torille Tallinnan reissuilla koska koko toria tai niitä erikoisia kasvihuonerakennuksia ei ole edes olemassa. Siellä kyllä näki kaiken maailman myyjiä kaupustelemassa tavaroitaan. Muistan kerran kun yksi vanhempi mies kauppasi niin pieniä koiranpentuja ettei niitä olisi varmaan edes vielä saanut erottaa emostaan. Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin kun katsoin niitä pieniä iniseviä karvapalleroita pahvilaatikossa ja mietin jo mielessäni pitäisi minun ostaa ne kaikki...

Tallinna on nykyään trendikäs shoppailukaupunki, josta löytyy sellaisia liikkeitä, joista me Suomessa vasta haaveilemme. Vaatemerkkejä, käsilaukkuja ja huikeita kenkiä, joita tulee kuolattua jokaiselle reissulla. Olen edelleen kateellinen myös siitä, että nykyään Kaubamajasta voi ostaa hollantilaisen Rituals'in tuotteita, joita Suomeen saa vain nettikaupan kautta. Pöh ja pah....Rituals pitäisi ehdottomasti saada myös Suomeen koska tuotteet ovat niin ihania. Jos Rituals kiinnostaa tästä siitä lisää ja minähän tuon sitä nykyään Hollannin työreissuiltani.

Raatihuoneentorin ympäristö on kaunista katsottavaa mutta silti minä taidan nykyään liikkua ja seikkailla myös niissä "vähemmän kauniissa" mutta äärimmäisen mielenkiintoisissa ympäristöissä käydessäni Suomenlahden takana. Olen täydellisesti menettänyt sydämeni Kalajamajan entiselle rähjäisen boheemille teollisuusalueelle, johon kohoaa kerta toisensa jälkeen huippuravintoloita ja designshoppeja. Alueen tietävät varmaan nykyään jo monet mutta edelleen jaksan hehkuttaa sen ainutlaatuisuutta. 

Olen tehnyt tästä Kalamajasta yhden jos toisenkin postauksen. Viime syksynä tein myös ensivisiitistäni pahamaineiseen Patarein vankilaan, josta siitäkin kirjoitin vaikka aihe varmaan kauhistutti monia lukijoita. Se oli ehkä sitä tuskaturistimia parhaimmillaan. Vankilaan tutustumista en suosittele jos et pidä tämän tyyppisistä paikoista. Itselleni Patarei on urban exploring seikkailua parhaimmillaan.

Edellisellä Tallinnan reissullani reilu kuukausi sitten kävimme taas Patereissa mutta sellaisella alueella, joka viime syksyn reissulla jäi näkemättä kun kiertelimme entisen vankilanjohtajan opastuksessa. Patarein vankilaan voi käydä näin kesäisin tutustumassa myös itsenäisesti 3 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Lippu kierrokselle lunastetaan vankilan sisäpihalta pienestä kopista, jossa istuu henkilö paikalla syyskuun loppuun saakka. Suuntasimme tällä kertaa Patarein osiin, jossa eestiläiset taidekoululaiset ovat tehneet ihan huikeita graffiteja ja seinämaalauksia. Maalausten lisäksi pelkästään seiniltä lohkeilleet maalikerrokset itsessään ovat kuin taideteoksia. Myös tilaan vankilan sulkemisen jälkeen jääneet huonekalut näyttävät aika hypnoottisilta...

Kierreltyämme riittävän kauan hylätyssä vankilassa siirryimme takaisin ulos ja auringonpaisteeseen. Vankilan merenpuoleiselta sivustalta löytyy kivan rento kesäkahvila, jossa on letkeä fiilis, hyvää musiikkia ja rantatuolejakin hiekalla odottamassa istujia. Täällä ei todellakaan tarvitse pingottaa ja voit istua kävelyn jälkeen rauhassa katsellen merta sekä satamaan lähestyviä aluksia.

Ai, niin tämä Eesti ja Viro keskustelu. Millä nimellä te nimitätte eteläistä naapuriamme? Olen itse alkanut kutsua sitä Eestiksi koska sieltä kotoisin olevat ystäväni ovat painottaneet, että Viro tai Virumaa on vain Eestin yksi maakunta eikä sillä nimellä voi kutsua koko valtiota. Onko Tallinna mielestänne Viron vai Eestin pääkaupunki? Mitä mieltä olette? Jos olen oikein ymmärtänyt Kielitoimisto hyväksyy molemmat vaihtoehdot.

Mukavaa alkanutta elokuista viikkoa ja varovaisuutta liikenteeseen kun ne viimeisetkin koululaiset (ainakin meillä Espoossa) palaavat huomenna takaisin opintielle.