Hyvää 105. itsenäisyyspäivää Suomelle ja kaikille meille suomalaisille! Elämme hyvin erilaisessa ajassa nyt kuin vuosi sitten valmistautuessamme viettämään itsenäisyyspäivää. Helmikuun 24.päivän jälkeen Euroopan ja koko maapallon tilanne on muuttunut ihan toiseksi. Turvallisuuden tilalle on astunut epävarmuus ja jäytävä pelko tulevasta. Uutiset kertovat päivittäin sodasta, energiakriisistä ja hädästä. Ei siis ihme, että usein on päässä pyörinyt ajatus "Miten tämä kaikki vielä päättyy?"
Ukrainan sota on itselleni konkretisoinut sen, että näin olisi meillekin voinut käydä aikoinaan. Mutta onneksi noin ei tapahtunut koska me suomalaiset puhalsimme yhteen hiileen itsenäisyytemme puolesta. Juuri tällä hetkellä tänä itsenäisyyspäivänä olen todella kiitollinen heille, jotka ovat taistelleet aikoinaan Suomen vapauden puolesta. Kunnioitan kaikkia, jotka menettivät henkensä tässä taistelu. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että joskus nuorempana minua eivät Suomen sotiin liittyvät jutut kiinnostaneet yhtään mutta laitan sen lapsellisuuden ja tietämättömyyden piikkiin. Toisaalta se saattoi liittyä myös siihen, että sota aiheena oli pelottava joten oli helpompi sulkea se pois mielestä.
Tämän hetkinen maailmantilanne on myös vahvistanut ajatustani siitä miten tärkeää on olla itsenäinen valtio. Valtio, joka päättää itse omista asioistaan mutta liittoutumalla on tarvittaessa saamassa apua muilta liittolaisiltaan. Itsenäisessä Suomessa minulla on vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa sekä oikeus olla sellainen ihminen kuin olen. Minua ei vainota tai kohdella mielivaltaisesti ja maassa, jossa elän on vakaat ja hyvät olot.
Tänä iltana minä sytytän ne kaksi perinteistä kynttilää ikkunalaudalle palamanaan illalla kello 6. Tämän tavan olen oppinut jo isovanhemmiltani ja ne ovat merkki itsenäisyyspäivästä. Haluan kunnioittaa tuota tapaa sekä myös samalla muistella niitä henkilöitä, jotka olivat aikoinaan takaamassa minun itsenäisyyttäni nyt.
Liitän tähän loppuun vielä Kari Tapion laulaman iskelmän Olen suomalainen -sanat, jotka minusta kuvaavat hyvin meitä suomalaisia ja suomalaisuutta. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Minä olen ylpeä siitä, kuinka toimivan yhteiskunnan ovat edelliset sukupolvet onnistuneet rakentamaan. Lähtötilannehan ei ole ollut kovin kummoinen, sitkeyttä ja paljon työtä on vaadittu ja näkemystä sen eteen, että kaikille halutaan antaa mahdollisuudet hyvään elämään. Euroopan turvallisuustilanne huolestuttaa ja sitä mietit, että miten tämä kaikki päättyy, minä mietin sen lisäksi, että milloin. 10kk kestänyt sota on hirvittävä koettelemus Ukrainalle.
VastaaPoistaMinä olen myös ylpeä siitä rohkeudesta ja sisusta, jolla suomalaista yhteiskuntaa aloitettiin rakentamaan ihan nollasta. Suomalasilla on todella hyvä yhteishenki ja vaikka kaikesta oli pulaa eikä taloudellinen tilannekaan ollut kummoinen tehtiin huikea nousu ja rakennettiin hyvä yhteiskunta. Pikkuinen, juuri itsenäistynyt Suomi pärjäsi ihan käsittämättömän hyvin mm. taideteollisuuden saralla. Nuori, itsenäistynyt Suomi osallistui aikoinaan jo ensimmäiseen vuonna 1931 pidettyyn Milanon triennaaliin saaden siellä valtavasti näkyvyyttä. Varsinainen läpimurto tehtiin 1951 näyttelyssä, jossa Suomi sai mitaleja valtavasti. Sodan jälkeen lähes kaikesta oli Suomessa huutava pula! Tapio Wirkkalan suunnittelema messuosasto sai ulkomaisissa lehtikritiikeissä kehuja esineiden pelkistetystä muotokielestä ja hillitystä väriskaalasta. Tuota yhteishenkeä tarvittaisiin tänäkin päivänä.
PoistaSodan loppuminen ei tule tapahtuman vielä pitkään aikaan. Kuuntelin juuri yhden podcastin, jossa puntaroitiin sodan tilannetta ja päädyttiin lopputulemaan, että nykyiset sodat kestävät pitkään. Mutta Ukrainalle sota on kuluttava eikä se voi loppumattomiin kestää.