Heinäkuun blogihaaste - kesäisillä asioilla pelataan bingoa tällä tällä kertaa

 

Nyt on viimeinen hetki tarttua Repolainen reissaa ja räpeltää -blogihaasteeseen koska helteinen heinäkuun loppuu tänään! Minähän en missään tapauksessa halua jättää tätä haastettava väliin joten edesmenneen isoäitini sanoja lainatakseni "Parempi myöhään kun ei milloinkaan." -asenteella mennään. Oletteko koskaan muuten miettineet miten viisaita nämä vuosikymmeniä sitten alkunsa saaneet sananlaskut ovat? 

Lyhyitä usein vertauskuvalliseen muotoon puettuja mietelauseita ja elämänohjeita, jotka ovat aikoinaan levinneet suullisesti kansan keskuudessa. Sananlaskuissa on korostettu perinteisiä hyveitä kuten oikeinmukaisuutta, maltillisuutta, rehellisyyttä ja ennen kaikkea järkeä. Ihan mielettömiä oivalluksia, jotka toimivat edelleen ovat. 

"Niin metsä vastaa niin kuin sinne huutaa." tai "Yksi mätä omena pilaa koko korin." tai "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää." Joten nyt viimeisen sananlaskun viisain sanoin hypätään yhdeksän valokuvan kera bingoilemaan!

Tällä kertaa Repolaisen bingoruudukko näyttää tältä. Haetaan siis kohteita: ranta, kesän menopeli, polku, maalaisidylli, laituri, teltta, terassi, ryytimaa ja mökki. Joten hihat heilumaan ja bingoilemaan!

RANTA

Särkiniemen uimalaituri ja kallio ovat minulle rakas paikka Lauttasaaressa. Olen käynyt molempien jackrussellieni sekä Minnien ja Mimmin kanssa kävelemässä Särkiniemen puistossa usein. Näihin maisemiin on aina ihana palata nauttimaan merestä niin kesällä kuin talvellakin. Jos asut pääkaupunkiseudulle niin suosittelen kävelyretkeä näissä maisemissa. 

Toinen hurmaava merenranta löytyy Rajasaaren koirapuistosta, jossa kävimme Minnien kanssa aikoinaan. Mimmi ei toistaiseksi ole juuri koirapuistossa käynyt mutta ehkä joku päivä poikkeamme.

KESÄN MENOPELI

Jos on horoskooppimerkiltään rapu niin pakkohan se on kesän menopeliksi valittava mikäs muu kuin vene. Kuvassa ollaan jollain kesäristeilyllä Helsingin edustalla. Muistaakseni lähdimme tuolloin Hanasaaren laiturista Espoosta liikkeelle ja kiertelimme Helsingin edustalla katsomassa paikkoja. Kierros päättyi Hanasaaren, jossa sitten nautittiin kalakeittoa ja makoisaa mustikkapiirakkaa.  

Voi se kesän menopeli olla myös soutuvene kuten tässä Karjalohjalla. Tästä valokuvasta tulee mieleen Elokuu yhtyeen kesähitti "Soutaa huopaa". Muistan vieläkin tämän biisin sanat ulkoa.... 

♪♩♪"Soutaa huopaa vedetään taas nuottaa, Sano mis mä tarviin sua, oh oh oh, Soutaa huopaa edestakas luottaa, Ei kumpikaan voi toisiinsa, oh oh"♪♩♪

POLKU 

Tässä ollaan lapsuudenkotini lähimetsässä nuorimman kummityttöni kanssa menossa keräämään kukkia ja samalla lenkitetään koiraa. Nyt tämä samainen tyttö pyörähteli vanhojen tansseissa helmikuussa ja kummitäti pääsi katselemaan ihan aitiopaikalta esitystä. Vähän on tyttö tästä kuvasta kasvanut!

MAALAISIDYLLI

Totta kai minun maalaisidylli valokuvaan valikoitui kuva juuri lehmistä. Varmasti olen monta kertaa täällä blogissa jo kertonutkin, että lapsena kun menimme Peltolan mummolaan varmistelin jo etukäteen "ettei mennä vain ammuja katsomaan navettaan". Pelkäsin lapsena isoja lehmiä, jotka huiskivat hännällään ja ammuivat navetassa joten sinne en halunnut mennä. Mutta vähitellen opin rakastamaan lehmiä ja aina jos näen niitä laitumella tunnen vastustamatonta halua pysähtyä juttelemaan lehmille hetkeksi. Pieni maalaistyttö minussa herää henkiin vaikka maaseudulla en koskaan ole asunutkaan. 

Tässä ollaan 2011 Mietoisissa Jaakkolan tilalla, jossa oli myös pieniä ja todella suloisia vasikoita. 

Meidän olohuoneen seinällä roikkuu upea Maarit Ailion lehmätaulu, jonka tarinan voit lukea tästä. 

LAITURI

Tämä laiturikuva on otettu ystäväni kesämökillä Ylämaalla lähes Venäjän rajan tuntumassa. Muistaakseni oli elokuu ja järkyttävän kuuma joten olemme edesmenneen Minnie russelinin kanssa aikaisin aamulla järven rannalla "viilentymässä". Muistan vieläkin elävästi, että seuraavana päivänä lähdimme läheiselle suolle poimimaan karpaloita ja olimme ihan rajavyöhykkeen tuntumassa. Minulla oli koko ajan koira vapaana enkä edes ajatellut, että se olisi voinut juosta sinne rajavyöhykkeelle, johon ei ole lupaa mennä. Nyt en moista tekisi!

TELTTA

Minä olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni telttaillut ympäri Suomea perheemme kanssa. Yhtään kuvaa itselläni näistä telttareissuista ei ole enkä ehtinyt käydä katsomassa olisiko isäni albumeissa ollut valokuvia juuri teltasta. Teltasta siirryimme lopulta mökkeihin reissuillamme mikä sekin oli ihan hauska tapata nähdä Suomea ja muitakin Pohjoismaita. Tämä teltta on FLOW festivaaleilta muutamien vuosien takaa. Olin töissä yrityksessä, joka oli mukana Flowssa joten tuli käytyä festareilla aika ahkerasti. 

Tässä olen silloisen kollegani kanssa 2014 kesällä Flowssa ja todella pirteä, upea ääninen Janelle Monae hurmasi minut jo toistamiseen. Viimeinen Flow vierailu on ollut 2018 joten pitäisikö tänä vuonna taas mennä "telttailemaan" 😉

TERASSI

Tuhannen tuskan kahvila ja sen terassi/sisäpiha Loviisa historiallisessa alakaupungissa on selkeä valinta tähän. Keväällä puutarhan omenapuut kukkivat valkoisena ja loppukesästä ne notkuvat puolestaan makoisten omenien painosta terassilla. Tuhannen tuskan kahvila on kuuluisa kahvilan emäntä Leena Huttusen suussa sulavista leivonnaisista. Ihana paikka joten jos menet Loviisaa kannattaa ehdottomasti poiketa! 

RYYTIMAA

Minun "ryytimaani" kasvaa kesähuoneessamme siis meidän parvekkeella ruukuissa. Hyötypuutarhassa on basilikaa, minttua ja timjamia eli tarha-ajuruohoa. Sieltä voi sitten napsia omasta puutarhasta ruoanlaittoon vihreää. Kuvassa näkyvää värinokkosta eli isokirjopeippiä en käytä ruuanlaitossa tietenkään mutta se on siirretty kesäksi parvekkeelle. Myös joulukaktus viettää kesät ulkosalla.

Sain tomaatintaimen 2019 mutta valitettavasti tomaattisatoa emme korjanneet. "Tomaatinkasvatus" ei jostain kumman syystä päässyt kukintavaihetta pidemmällä. Ehkä parvekkeella oli liian kuuma tai jotain muuta meni pieleen. Olen uhonnut, että vielä kerran minä kokeilen...

MÖKKI

Mökki kuvaksi minä valitsin tähän heinäkuun blogihaasteeseen Glimsin talomuseon pihasta löytyvän ihanan punamultaisen mökin. Glims on palanen maaseudun rauhaa ihan keskellä kotikaupunkiani Espoota. Vierailu talomuseossa on kiehtova aikamatka entisaikojen maalaiselämään. Glims on aikoinaan ollut vanha maatila, joka on toiminut noin 500-vuotisen historiansa aikana myös keskikievarina Karvasmäen kylässä.

Kiitos Repolainen haasteesta ja toivottavasti selviän tästä läpi vaikka hilkulle meneekin ajallisesti! 

Marsalkka Mannerheimin salonkivaunu Sastamalassa

Kesälomalla minä matkasin vihdoin Sastamalaan katsomaan Suomen marsalkka Mannerheimin talvi- ja jatkosodan aikana käyttämää junavaunua. Enkä mitä tahansa vaunua vaan sellaista, jossa Mannerheim ruokaili ja kävi neuvotteluja mm. itse Adolf Hitlerin kanssa. Sastamalan Kiskokabinetissa, valtatie 12 varrella pystyy kesällä vierailemaan veloituksetta Marskin junavaunussa R 2016, josta löytyy mm. vanhoja valokuvia historiallisesta kohtaamisesta 1942 marsalkan 75-vuotissyntymäpäiviltä. 

Toinen ylipäällikön salonkivaunu löytyy Mikkelin asemalta, jossa haluaisin myös vierailla mutta vaunu on avoinna vain kerran vuodessa eli Marskin syntymäpäivänä 4.kesäkuuta klo 10-17. Kesällä 2023 päivä osui sopivasti sunnuntaille mutta tuolle päivälle oli sovittu jo muuta ohjelmaa - harmitti! 

Kesäkuun 4. päivänä 1942 Kansainvälisen Makuuvaunuyhtiön ravintolavaunut R 2014, R 2019 ja R 2026 marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivien aikana ylipäällikön junan vaunuina nro 7, 6 ja 5  Kaukopään tehdasalueen ratapihalla Immolassa Ruokolahdella (nyk. Imatralla). Kuva on rajattu SA-kuvasta 89735. 

Ensimmäisenä kun kurvasin Kiskokabinetin pihamaalle näin tutun näköisen vanhan suomalaisen höyryveturin eli Kanan. Vr1, aiemmin L1, Tampellan valmistama veturi nro 659 osoittautui aikoinaan voimakkaaksi ja tehokkaaksi järjestelyveturiksi, jonka kolmiakselisuus teki siitä keikkuvaisen kun nopeus ylitti 20 kilometriä tunnissa eli lempinimi Kana johtui juuri tästä "vaappumisesta". 

Jos liikutte Suomessa niitä näitä upeasti entisöityjä Kanoja löytyy mm. seuraavista paikoista: Salon taidemuseo Veturitalli, Suomen Rautatiemuseo Hyvinkää ja Hyrsylän Mutka Saukkola. 

Huomasin myös, että Hyvinkäällä vietetään sunnuntaina 10.8.2025 Rautatiemuseopäivää eli höyryveturi Leenan kyytiin on silloin mahdollista myös päästä matkustamaan. Tästä löydät tarkemmat tiedot päivän ohjelmasta. 

Oma tarinansa on myös se miten Marskin salonkivaunu on kulkeutunut Sastamalan Kiskokabinettiin. Kauko Keihänen avasi jo vuonna 1966 Shell bensa-aseman Karkun pitäjään, joka nykyään on osa Sastamalaa. Keihänen oli jo lapsesta saakka ollut innostunut sekä junista että rautateista, joten bensa-aseman teemaksi tulivat luontevasti rakkaat rautatiet. Jo vuosi perustamisen jälkeen ensimmäinen junavaunu saapuikin tontilla Pasilan rautatievarikolta. Bensa-aseman kahviotoiminta siirtyi junavaunuun, jonka nimeksi tuli junateemaan sopiva "Kiskokabinetti" nimikilpailun jälkeen. 

Kauko Keihäsen veli legendaaristen Keihäsmatkojen perustaja Kalevi Keihänen poikkesi uudella bensa-asemalla helikopterillaan silloin tällöin. Varmasti 60-luvun loppupuolella herätti melkoista hämmästystä kylällä kun matkamoguli saapui visiitille ilmojen halki kopterillaan.

Valokuva lainattu Kiskokabinetin nettisivuilta. 

Vuonna 1969 Kauko Keihänen hankki Etelä-Pohjanmaan Jalasjärveltä toisen junavaunun. Vaunun edellinen omistaja oli pelastanut marsalkka Mannerheimin käytössä olleen junavaunun R 2016 romutukselta. Vaunu oli aikoinaan ollut siis yhtenä osana Marskin junassa marsalkan 75-vuotispäivillä, johon osallistui myös vieras Saksasta, Adolf Hitler. Vaunulle annettiin nimeksi Marskin salonkivaunu ja kesäaikaan sinne pääsee tutustumaan itsekseen. Kun astuin vaunuun sisälle tuli jännä tunnelma siitä, että nyt "sukelletaan kyllä syvälle historian havinaan". 

Kiskokabinetin junavaunusta on mm. netissä käyty keskustelua "Tuo teidän vaununne ei ole aito, oikea on Mikkelissä." Marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivää vietettiin siis Marskin junassa, joka oli pysäköity Immolaan kesäkuun 4.päivänä 1942. Kaikissa vanhoissa valokuvissa, joita löytyy Puolutusvoimien arkistosta (SA-kuvasivusto) Mannerheim ja Hitler sekä muut vieraat istuvat Sastamalassa olevassa junavaunussa. 

Mikkelissä oleva junavaunu on ollut Mannerheimin henkilökohtainen makuu- ja toimistovaunu, jossa on erillisiä hyttejä mm. Marskin oma makuuhytti, päämajoitusmestari Airon makuuhytti jne. Tästä pääset kurkistamaan Mikkelin vaunuun sisälle. 

Tuossa junassa järjestetyssä juhlatilaisuudessa pidettiin puheita puolin ja toisin syntymäpäiväsankarin kunniaksi. Valtioneuvosto oli myöntänyt Mannerheimille Suomen marsalkan arvonimen, jota ei koskaan oltu aiemmin eikä myöskään sen jälkeen annettu kenellekään toiselle. Puolustusvoimien lippujuhlapäivä siirrettiin tuolloin 16.toukokuuta vietetystä vapaussodan päättymisen vuosipäivästä kesäkuun 4.päivään eli Mannerheimin syntymäpäivään. 

Yle artikkeli, kuva SA-kuva / Kuvassa Hitlerin oik. pääministeri Jukka Rangell ja vastapäätä presidentti Risto Ryti, Mannerheim selin ikkunapaikalla. 

"Lounaalla juhlapuheen piti tasavallan presidentti Risto Ryti Hän kertoi puheessaan muun muuassa marsalkka Mannerheimin elämästä. Hitler puolestaan käsitteli puheessaan kommunismin vaaroja sekä Suomen ja Saksan lämpimiä suhteita. Viimeksi puhunut syntymäpäiväsankari Mannerheim kiitti Hitleriä ja juhlaväkeä, kun he läsnäolollaan kunnioittivat juhlaa." 

Ylen artikkeli 

Koska Suomi oli sodassa ei mitään suurta kansanjuhlaa järjestetty. Paikalla juhlassa oli Suomen presidentti Risto Ryti, eduskunnan puhemies Väinö Hakkila, SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori, Puolustusvoimien merkittäviä kenraaleita ja sotilashenkilöitä, jotka olivat mukana Mannerheimin johtamissa sotatoimissa. 

Junavaunussa otetuissa valokuvissa ei näy mitä Marskin 75-vuotisjuhlissa tarjoiltiin mutta löysin Yleisradion jutusta seuraavaa. 

"Juhlaväki sai lohikeittoa ja täytettyä hanhea, jotka huuhdottiin alas viinillä ja samppanjalla. Hitler kuitenkin söi kaalipiirakoita, parsakeittoa ja vihannesvanukasta sekä joi teetä ja kivennäisvettä. Hän oli alkoholia kavahtava kasvissyöjä." 

Ehkä juhlissa tarjottiin myös legendaarisia Marskin ryyppyjä myöhemmin. Päämajan Mikkelissä olon aikana vakiintui Mannerheimin pöydässä tarjotulle viinaryypylle vakiokoostumus. Mannerheim oli tyytymätön Alkoholiliikkeen ns. tikkuviinan kehnoon laatuun, ja hän antoi adjutanttinsa tehtäväksi keksiä maun peittämiseksi jonkin lisän. 

"Koostumukseksi tuli suhteessa: litra Rajamäen akvaviittia, 2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia ja 1 cl giniä. Tämä ryyppy on nimetty Marskin ryypyksi ja koostumus on sittemmin pyritty säilyttämään samanlaisena. Ongelmana on se, että samoja ainesosia kuin sodan aikana ei ole enää saatavissa."

Kiskokabinetti löytyy osoitteesta Pirkanmaantie 1057, Sastamala. Tarkemmat aukioloajat löydät tästä. Jännä juttu on myös se, että vuonna 1998 valmistunut uusi bensa-asema on arkkitehtuuriltaan kuin vanha rautatieasema jostain päin Suomesta. Asema ei ole suora kopio mistään yksittäisestä rakennuksesta vaan siihen on otettu inspiraatiota useista eri Suomen rautatieasemista. 

Rakennusta on laajennettu vielä vuonna 2003. Upeaa, että löytyy vielä omaperäisiä bensa-asemia! Kiskokabinettia pyörittää nyt jo 3.polven Keihänen eli Lauri Keihänen. 

Käykää ihmeessä katsomassa sekä historiallista Marskin junavaunua että myös itse paikkaa. 

Kesäinen Tammisaari ja Chappen näyttelyt

 

Tammisaari on ihana kesäkaupunki, jonne pitää päästä kuljeskelemaan vähintään kerran vuodessa. Edellinen vierailumme  Mimmin kanssa tosin tapahtui vähän viileämmissä olosuhteissa kun olimme Joulukalenteri jahdissa vuoden 2024 toiseksi viimeisenä päivänä. Nyt kesäkuussa aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja mereltä tuli vilvoittava tuulenvire. Useimmat vanhassa kaupungissa säilyneistä rakennuksista ovat peräisin 1700- ja 1800-luvuilta. Kaupungin historia ulottuu kuitenkin aina 1500-luvulle asti. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa antoi pienelle kalastajakylälle kaupunkioikeudet 1546 eli lähes samoihin aikoihin kun Helsingille. Joten ei siis ihme, että Tammisaaresta löytyy Kustaa Vaasan katu. Kaupunkiin avattiin myös Suomen ensimmäinen kävelykatu Kuninkaankatu vuonna 1966.

Tammisaaren kortteleilla on todella omaperäisiä nimiä vai mitä tuumitte seuraavista: Salakka, Valaskala, Silli ja Willisilli 😊 Liikkuessaan kaduilla kannattaa katsella myös taidokkaita pihaportteja sekä runsaasti koristeltuja ikkunapuitteita - todellista käsityöperinnettä puusepiltä. Myös juorupeilit ovat hauskoja kapistuksia. Juorupeilit ovat aikoinaan 1860-luvulla saapuneet Ruotsista juuri länsirannikon kaupunkeihin. Kyseessä on siis katupeili eli molempiin suuntiin kaarevat peilit, jotka avautuvat ulospäin. Sisältä katsottuna pystyi siis näkemään koko kadun tapahtumat ilman, että "itse roikkui ikkunassa kyttäämässä mitä tapahtuu". 

Tammisaaressa on ollut aikoinaan paljon taitavia käsityöläisiä osoitteista päätellen: Hatuntekijänkatu, Liinakankurinkatu, Hansikkaantekijänkatu, Nahkurinkatu ja Sepänkatu. 

Tammisaaressa löytyy todella kaunis Stallörenin puisto, jossa kasvaa myös korkeita vanhoja puita. Puistossa kukki upeasti alkukesän kukkaloisto ja kävimme Mimmin kanssa tekemässä siellä pienen kävelylenkin. Valtavan isot lilanväriset ukonhatut ja erikoisen tummanpunaiset tulppaanit olivat kuin "piste iin päällä" puistossa. Läheltä löytyy myös kaunis vehreän vihreä  Skepparträdgårdenin puisto, jossa taiteilija Helene Schjerfbeck istui aikoinaan suurten puiden katveessa maalaamassa. Taiteilija vietti ensin kesät 1918-1920 Tammisaaressa ja asui sen jälkeen vakituisesti kaupungissa 1925-1941 koska hän halusi olla lähellä merta. 

Tammisaaressa sijaitsee yli 100-vuotta vanha, legendaarinen kesäravintola Knipan, jossa on ehdottomasti päästävä ruokailemaan vielä jonain päivänä. Kauppias August Ferdinand Borenius rakensi Stallörenin puistoon ensin kylpylälaitoksen ja sai vuonna 1867 luvan harjoittaa sen yhteydessä myös ravintolatoimintaa. Paikka tunnettiin nimellä "Vanha Knipan". Nykyinen alla olevassa valokuvassa näkyvä Knipan avattiin 1908 ja se oli rakennettu veden päälle paalujen varaan, koska kaupungin mailla ei saanut lupaa uusille ravintoloille. Knipanin lähellä on myös vierasvenesatama sekä uimaranta. Olen ymmärtänyt, että Knipan on todella suosittu kesäravintola, joten siellä täytyy siis olla myös hyvää ruokaa.  

Kuva Pixabay 

Seuraavaksi siirryttiin Tammisaaressa kohteeseen Chappe - taiteentalo meren äärellä. Chappe on saanut nimensä mesenaattiensa Albert de la Chapellen ja Clara Bloonfield de la Chapellen mukaan. Chappe avattiin 16.4.2023 ja itse vierailin siellä heinäkuussa 2023. Enemmän Chappe museosta, arkkitehtuurista ja sen rakentamisesta voit lukea kesän 2023 postauksestani. Chappessa on juuri nyt menossa todella mielenkiintoisia näyttelyistä, joista yksi on todella huikea Barock 9.5.-7.9.2025. 

Barokki - Albert de la Chapellen hopeakokoelma -näyttely esittelee Chapellen hopeakokoelman vanhimmat, pääosin 1600-luvulta peräisin olevat esineet. Kokoelma on todella laaja eli siihen kuuluu satoja esineitä, jotka ovat historiallisesti arvokkaita. Näyttelytekstissä korostetaan, että on myös esineitä, joita "Albert on kerännyt pilke silmäkulmassa". Osa kokoelmasta oli esillä jo 2024 mutta silloin en Tammisaareen ehtinyt. Valikoima esineissä vaihtelee aina eri näyttelyissä ja seuraava on taas 2026.   

Barokki näyttely esitellään intiimin pienessä huonetilassa, joka on väritykseltään tummasävytteinen. Tilassa valot syttyvät näyttelyvitriineihin liiketunnistimella. Näyttelyssä pääsee valojen sekä tilan avulla lähes siirtymään barokin ajan koristeellisuuteen, mahtipontisuuteen ja dramaattisuuteen. Barokki pyrki aikoinaan vaikuttamaan voimakkaasti juuri tunteisiin ja luomaan myös näyttävyyttä, joka tulee hyvin esille Chappessa. Äärimmäisen vaikuttava!

Perttu Saksan näyttely "Jussarö - näkymätön metsä" löytyy Chappessa kahdesta eri kerroksesta. Jussarön saari Tammisaaren ulkosaaristossa on läpikäynyt kiehtovan ja monivaiheisen historian. Saari on ollut tärkeä paikka merenkulkijoille ja saarella on edelleen myös toimiva majakka. Jo 1700-luvulla saarelle perustettiin myös kaivos, josta louhittiin aina vuoteen 1967 rautamalmia. Saarella on jännä tunnelma kun luonto on vallannut hylätyn kaivoksen rakennukset ja rakennelmat. Jussaröstä löytyy myös upeaa luonnonmetsää. Hieno näyttely ja Jussarö paikkana kiinnostaisi myös minua. Katselin jo mahdollista reissua sinne Tammisaaresta.

Kuva Aksel Paulin (1863-1927).

Löysin yo. valokuvan netistä Önnigebyn taiteilijoista kahvitauolla ensimmäisenä kesänä 1886. Maassa istuvat vasemmalta oikealla Hanna Rönnberg, Hilma Westerholm, Elin Danielson ja Nina Ahlstedt. Tuolilla Fredrik Ahlstedt ja Victor Westerholm seisoo. Taustalla erottuvat Alexander Federley luonnonlehtiöineen ja J.A.G. Acke. 

Nina Ahlstedt, Lähteellä 1886

Victor Westerholm, Norrby 1918

Chappen 2.kerroksesta löytyy aivan ihana "Onnen saari - Önnigebyn taiteilijasiirtokunta". Jo vuonna 1886 Ahvenanmaalle, Önningebyhyn lähelle Maarianhaminaa oli syntynyt Suomen ensimmäinen taiteilijakolonia. Taiteilija Victor Westerholm oli perustanut siirtokunnan ja hänen mielestään Ahvenanmaa oli "Måland, maailman ihanin maalausmaa." 

Vas. Hanna Rönnberg, Naisten puolella 1894 / ylh. Anna Wengberg, Helmi maalaustelineen äärellä, ajoittamaton / oik. Elin Danielson, Hanna Rönnbergin muotokuva, ajoittamaton.

Nuoret ulkoilmamaalarit - sekä naiset että miehet hyppäsivät melkoiseen seikkailuun mukaan muuttaessaan eristyksissä olevaan satumaahan kauas kotoa. Westerholmin taiteilijakodista Tomtebosta tuli kolonian keskus, jonne kokoonnuttiin yhdessä työpäivän päätteeksi. Varmasti paljon puhuttiin maalauksesta, taiteesta ja vietettiin taiteilijaelämää. Näyttelyssä oli esillä mustavalkoinen valokuva taiteilijoiden pukujuhlasta, jota he olivat viettäneet keskenään. 

Edvard Westman, Syysmaisema 1904

Dora Wahlroos, Pesusoikon ääressä 1892

Victor Westerholm, Eckerön postilaituri 1883

Siirtokunta oli omana aikanaan todella suosittu sekä muodikas kohde, jonka tapahtumia myös lehdet seurasivat ja kirjoittivat niistä. Suomalaisten taiteilijoiden lisäksi Önningbyssä vieraili myös ruotsalaisia ja myöhemmin myös virolaisia taiteilijoita. Yhteisössä järjestettiin juhlia, naamiaisia ja retkiä saaristoon sekä myös maalattiin ulkoilmassa Pariisin ja Skagenin inspiroimana. Näyttely on avoinna 7.9.2025 asti. Ihana hyvän mielen tuottava näyttely!  

Chappe on Museokortti-kohde ja se löytyy osoitteesta Kustaa Vaasan katu 11, Tammisaari. Aukioloajat: ma suljettu, ti klo 11-17, ke 11-20. to-su 11-17. 

Jos Tammisaari ei vielä ole tuttu paikka niin ehdottomasti kannattaa ottaa näin kesällä haltuun ja Chappe - taiteen talo myös ohessa. Tammisaaresta löytyy Knipanin lisäksi myös todella ihania kahviloita kuten Café Schjerfbeck torin laidalla ja Cafe Gamla Stan vanhan kaupungin puolella. Tälläkään reissulla emme pääsee sisälle Tammisaaren ihanaan kivikirkkoon koska siellä oli tilaisuus juuri silloin mutta ehkä joku toinen kerta.