syyskuuta 07, 2025

Vehoniemen Automuseo on täynnä mielenkiintoisia moottoriajoneuvoja

 

Vehoniemen Automuseo on vuosia ollut minun "must to visit" -listalla ja nyt elokuun alussa vihdoin käänsin Audin nokan kohden Kangasalan Kaivantoa. Olen lapsena käynyt Vehoniemenharjulla vanhempieni kanssa mutta silloin ei automuseota ollut vielä edes olemassa. Me kävimme ihailemassa kauniita maisemia, joissa äitini oli retkeillyt kummitätini kanssa nuoruudessaan. Erikoinen kapea Vehoniemenharju on muodostunut jääkaudella jäätiköiden saumakohtaan. Näin on syntynyt pitkittäisharju, jonka toisella puolella on Roineen järvi ja toisella puolella taas Lägelmävesi. 


Vehoniemen näköalatorni ja sieltä aukeavat huikeat maisemat.

Vehoniemen harjuselänne on on 25-55 metriä ympäristöään korkeampi ja sen suurin lakikorkeus on 140 metriä merenpinnasta joten näköalat itse harjulta ovat upeat. Ensimmäisen näköalatorninsa harju sai jo 1892. Uusi näköalatorni pystytettiin 1927 ja seuraavana vuonna harjulla avattiin myös kesäravintola. Matkailun lisääntyessä sinne rakennettiin matkailumaja ja hotellikin mutta sitten syttyi sota, joka lopetti vuosiksi matkailun. Kotimaan matkailun vähetessä alueen talot alkoivat vähitellen rapistua. Matkailutoiminta lopetettiin harjulla vuonna 1980. 

Kangasalan matkailun historia ulottuu aina 1700- ja 1800-luvuille asti. Kuohunlahden rannalla sijaitsevan Kuoholähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Ensimmäiset vierailijat tulivat Kangasalalle juuri kylpemään, ulkoilemaan ja nauttimaan parantavia vesiä. Myöhemmin 1800-luvulla paikalle houkuttivat upeat harju- ja järvimaisemat. 

Vehoniemenharju valittiin 2017 Suomi Finland 100 juhlavuoden yhdeksi Suomen sadasta luontohelmestä ja sitä se todella on! 

Tuttu Topeliuksen runo Kesäpäivä Kangasalla on syntynyt juuri näissä upeissa maisemissa. Kuva Suomen luonnonsuojeluliitto 

Vuonna 1981 Olavi ja Lilja Sallinen ostivat Vehoniemenalueelta purkukuntoisen paikan, jonne oli tarkoitus rakentaa vihdoin museo heidän hankinnoilleen. Pariskunnalle oli nimittäin vuosien mittaan kertynyt upea kokoelma erilaisia museoikäisiä ajoneuvoja, joille he tarvitsivat tilan museon perustamiseksi. Harjulle kohoava uusi automuseon rakennus muistutti mahdollisimman paljon vanhaa vuonna 1928 tehtyä rakennusta. 

Kun astuin museorakennukseen sisälle ihmettelin ensimmäiseksi mihin maksan pääsymaksun? Ystävällisesti minulle kerrottiin museon kahvilasta, että Vehoniemen Automuseoon on aina vapaa pääsy ja siellä vierailee vuosittain 300 000 ihmistä. "Joten tervetuloa ja hyvää museokierrosta." Eteeni avautui iso näyttelytila täynnä mitä erilaisempia kulkupelejä! 


 ZIS 110 limusiini vuodelta 1948, Neuvostoliitto 

Kuva Satakunnan Kansa 


Vehoniemen Automuseon kokoelmissa on Neuvostoliitossa vuosina valmistettu 1945-1959 ZIS-110 limusiini, joka käytännössä on kopio yhdysvaltalaisesta vuoden 1938 Packard 180:sta. Autosta löytyy 140-hevosvoiman moottori ja sen huippunopeus oli peräti 140 km/h. Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov lahjoitti 1953 pääministeri Urho Kekkoselle oman limusiinin ja vuonna 1955 toisen ZIS-110:n sai presidentti Paasikivi. Melkoinen "diplomatian väline" lahjoittaa autot Suomen korkeimmille johtajille!


Corvette Sting Ray 1964

Käytävän toiselta puolelta löytyi paljon uudempi ja virtaviivaisempi Corvette, joka on aikoinaan kuulunut naiselle nimeltään Tabe Slioor (1926-2006). Tabe oli erittäin värikäs sekä suorapuheinen suomalainen seurapiirijulkkis, mannekiinikoulun johtajatar, toimittaja ja valokuvaaja. 

Kun Tabe Slioor toi Corvettensa Kaliforniasta Suomeen luki auton rekisterikilvessä vielä "RAKAS". Kalifornian silloin kuvernööri Ronald Reagan oli myöntänyt Tabelle kilven. Museossa olí auton vieressä autenttinen valokuvassa, jossa Slioor ja Reagan hymyilevät iloisesti vierekkäin. 

Auton omistava Ari Leppälä on hankkinut Chevrolet Corvetten itselleen noin 15 vuotta sitten. Hän on suuri Slioor fani, joka on keskittynyt kohukaunotar Tabe Slioorin perinnön keräilyyn ja vaalimiseen. Esillä oli myös Taben hapsullinen mokkanahkatakki, jonka hän lahjoitti autokorjaaja Jorma Kolinkankaalle, joka hoiti hänen koiriaan 1980-luvun alussa Taben ollessa matkoilla. 


Tabe Slioor oli omana aikanaan räväkkä nainen, joka ehti naimisiin peräti neljästi. Salarakkaita myös riitti ja niistä hän kertoi avoimesti lehdille. Olen itse nähnyt Taben Corvetten Helsingin Messukeskuksessa 2012 American Car Showssa joten tuttu menopeli. Ja varmasti sopi juuri hänen värikkääseen sekä näyttävään elämäntyyliinsä. 

Vehoniemen Automuseon perustaja Olavi Sallinen hankki ensimmäinen vanhan autonsa Rugby Touringin vuosimallia 1924 jo 1950-luvun lopulla. Tämä auto oli perusta hänen tulevalle harrasteajoneuvo kokoelmalleen sekä myös haaveelleen omasta automuseosta, joka sitten toteutui 1983 kun Vehoniemen Automuseo virallisesti avattiin. Upean nostalginen auto!

Capitol Truck 3155-28 1928, USA  / Speed Wagon "Ukko-Reo", 1935 USA

Automuseon perustajan Olavi Sallisen isä Toivo Sallinen aloitti autoilun jo 1920-luvulla Kivennavalla. Capitol Truckilla Toivo kuljetti 10.5.1928 lankkuja ja lautoja Raivolan asemalle. Toivo isä sytytti innostuksen moottoriajoneuvoihin myös omalle pojalleen Olaville. 







Studebaker State Commander 1938, USA  

Leila Suutarinen (os. Sallinen) sai puolestaan Olavi isältään 16-vuotislahjaksi upean vuoden 1938 Studebarker State Commanderin. Leila johtaa nyt Olavi-isän jälkeen Vehoniemen Automuseota yhdessä tyttärensä Pauliina Suutarisen kanssa, joka loihtii kaikki kahvilan upeat herkut. Sekä oma tytär että tyttärentytär ovat aikoinaan saaneet oppinsa ajaa vanhoilla autoilla juuri Olavi Salliselta. Minusta on todella upeaa, että suvun ajoneuvohistoriallista kulttuuriperintöä vaalitaan edelleen. Ja kiinnostus autoihin on periytynyt jo neljännelle sukupolvelle!



EMW 327 Sport Cabriolet 1955, DDR

Mikä virtaviitaisuus ja väritys tässä vuoden 1955 EMW urheiluautossa! Vasta katsellessani valokuviani kotona tarkemmin huomasin, että linjakas auto olikin valmistettu Itä-Saksassa. Nämä EMW-autot valmistettiin alkuperäisessä BMW:n tehtaassa, joka oli jäänyt silloisen DDR:n puolelle toisen maailmansodan jälkeen kun Saksa jaettiin kahtia. Aina sitä oppii uutta!  


Vehoniemessä oli esillä myös todella söpö Sittapörri eli käsin tehty pienauto. Jo pelkästään autolle annettu nimi sai hymyilemään. Esittelytekstissä kerrottiin, että tämä vuonna 1954 valmistettu ajoneuvo on ollut aikoinaan rakkaudenosoitus omalle vaimolle ja se on edelleen ajokunnossa. Minulla meni ihan iho kananlihalle noin kauniista eleestä aviomieheltä.


Pieni, turkoosi lasten leluskoottori 50-60 luvulta taisi olla Virosta alun perin. Yleensä laitan aina itselleni muistiin mitä valokuvailen mutta valitettavasti tämän kuvan kanssa näin ei ole käynyt. Pahoittelut!

Vehoniemessä on esillä paljon hellyyttävän sympaattisia 1950-60 -lukujen kääpiöautoja. Itse mietin etten millään ilveellä 180 cm pituudessani edes mahtuisi noihin menopeleihin!

Fuldamobil Cabriolet 1955, Länsi-Saksa

Vuosina 1950-1969 valmistettiin Länsi-Saksan Fuldassa hauskan, vähän ehkä veneen näköisiä kääpiöautoja yhteensä 2900 yksilöä. Katselin tätä miniautoa ja mietin, että sitä ei edes ole ohjattu perinteisellä ratilla vaan "erikoisella ohjaustangolla". Todella erikoinen kapine, joka kuitenkin taisi kulkea peräti 80 km/h. Vaikka aika hurjapää olenkin niin ehkä tämän kyytiin en ihan uskaltaisi lähteä. 

Ihana, vanha juliste legendaarisista Aulangon ajoista, jotka olivat pienen kaupungin suurtapahtuma vuodesta 1954 alkaen aina 1960-luvun alkupuoleen saakka. 

Legendaarinen Pappa-Tunturi vuosimallia 1963 oli varustettu hauskalla tekstillä. "OHO, latolöytö Pappa nk. "poikain virittämä" mutta tällä piti kulkea kouluun joka päivä. Harvinainen yksilö!" Ja vielä upean punainen. Onneksi on päätynyt Vehoniemen museon aarteisiin. 

Lisää kaksipyöräisiä vuosien varrelta. 

Rekisterikilpi kokoelma on mittava. Museossa liikkuessa kannattaa myös katsella kattoon, josta roikkuu lukematon määrä polkupyöriä. 


Vehoniemen Automuseossa löytyy myös upea pienoismalli Rovaniemen Shell-huoltoasemasta. Vanha vuonna 1932 rakennettu asema jäi liian pieneksi kun Jäämerentien liikennemäärät kasvoivat joten uusi, funkistyyliä edustava huoltoasema avattiin 1939. Asema oli aikoinaan Suomen suurin huoltoasema ja arkkitehtuurin huippua edustava nykyaikainen rakennus. Valitettavasti tätä helmeä ei enää ole sillä lokakuussa 1944 kun saksalaiset tekivät lähtöä Suomesta asema räjäytettiin kuten moni muukin rakennus Rovaniemellä. 

Vehoniemen museossa näkyy paljon kettuja, jotka ovat tärkeitä eläimiä museonpitäjille. Lähinaapurustossa asustelee paljon repolaisia, joita näkee usein iltahämärissä. Vehoniemenharjun luonnonsuojelualueella vilahtelee myös emoja pikku pentuineen. Automuseon kettukokoelman keräämisen on aloittanut Olavi Sallisen vaimo Lilja aikoinaan. Nykyään Leila Suutarinen jatkaa kettujen kartuttamista. Automuseo soveltuu myös lapsille ja siellä löytyy oma lastennurkkauskin. 




Pienoismalleja erilaisista autoista, autotarvikkeita jne. löytyy monista eri vitriineistä. Täällä saa kyllä aikansa kulumaan koska katsottavaa on niin valtavan paljon. 

Vehoniemen Automuseo on löytyy osoitteesta Vehoniemenharjuntie 92, 36570 Kaivanto (Kangasala). Automuseo ja kahvio jäätelöbaareineen ovat avoinna 6.syyskuuta alkaen päivittäin klo 10-17.  Kahviossa oli elokuussa vaikka mitä herkkuja tarjolla joten vaikea oli päättää kun ihan kaikkea teki mieli. Kannattaa ottaa Vehoniemen Automuseon Facebook ja Instagram seurantaan. Ehdottomasti paikka, jossa koko perhe viihtyy museon antia katsomassa ja samaan vierailuun voi yhdistää myös itse Vehoniemenharjuun tutustumisen luontopoluilla. 

Kiitos Leila Suutarinen todella mukavasta ja mielenkiintoisesta juttutuokiosta elokuussa. Nähdään taas ensi kesänä. 

Tämä postaus on hyvä päättää yhteen maailman arvostetuimmista ja luksusluokan automerkistä, joka tunnetaan korkeasta laadustaan ja ylellisyydestään. Alla oleva kaunotar on jo yli sata vuotta vanha!   

Rolls Royce Silver Ghost 1921 


Jos autot ja niihin liittyvät museot/kirjat kiinnostavat tässä muutamia tekemiäni postauksia aiheista. Mukana myös yksi postaus liittyen traktori- ja maatalouskonemuseoon. 

Perniöstä löytyy Nostalgia automuseo - todellinen tavarataivas 2021

MOMU on Viron moottoriurheilumuseo Harjumaan Turbassa 2019 

Kilpa-autokirja "Ratojen ja rallien valiot" on huippu isänpäivälahja 2018

Someron nostalgiaviikot - vielä ehtii mukaan 2017

Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseo Nummella 2022





8 kommenttia:

  1. No nyt on tutut maisemat - kuinkahan monta kertaa harjulla fillaroitu, vaunuja työnnetty ja muuten vain talsittu. Tytär perheineen asuu ihan lähellä... Museossa sisällä kylläkin käymättä.... näkötorniin sen sijaan kyllä kavuttu ja minä saan aina 66 porrasta, Ukkokulta 67... hih... Alkoi korvamatona soimaan Kesäpäivä Kangasalla.... sinulla on upean informatiivisia postauksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä melkein arvasin, että varmasti olette fillaroineen Vehoniemenharjun upeissa maisemissa. Minulla on jäänyt tästä paikasta jo lapsuudesta mielikuva kauniista maisemista molemminin puolin harjua ja äidin kertomukset omasta nuoruudestaan. Hän taisi jopa lausua Topeliuksen runoa kun katselimme kauneutta. Upea seutua!

      Minä en askelia laskenut mutta pakko myöntään, että hiki valu ja tuntui hellepäivänä kun olisi ollut saunassa. Mutta oli kiipeäminen kannatti.

      Mielenkiintoiset aiheet vievät minut aina mukanaan ja historiafanina myös infomatiivisuus on minulle ehkä luontaista kerronnassa. Kiitos Repolainen ♥

      Poista
  2. Kyllä vanhoissa autoissa on sharmia ja upeuutta. Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli ♥ vanhoissa on todella ajan patinaa ja sellaista "historian havinaa",
      joka viehättää minua. Olisi joskus kiva päästä vanhan museoauton kyytiin.
      Tällä hetkellä vanhin auto, joka kyydissä olen ollut on ollut 50-luvulta eli
      nuorikko verrattuna verrattuna satavuotiaisiin kaunottariin. Kivaa viikkoa!

      Poista
  3. Tuttu paikka on Vehoniemen Automuseo. Mies haluaa poiketa siellä munkkikahvilla
    kerran kesässä. Siinä sitten samalla kierretään autohalli. Kun poika oli pieni hän
    oli aina mukana. Hieno on paikka ja paljon historiaa. Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinikka kommentistasi. Olen kuullut, että Vehoniemen Automuseon kahvilan munkit ovat todella maukkaita ja ne tehdään "suvussa kulkeneen reseptin" mukaan. Minä jätin mukin väliin kun halusin suolaista ja ehdottomasti myös kahvilan omaa jäätelöä. Olisi pitänyt ostaa munkki matkaevääksi. Hieno paikka!

      Poista
  4. Onpa hurjan paljon erilaisia autoja ja aiheeseen liittyvää tavaraa! :O Mie olen itse ollut kiinnostunut jenkkiautoista ja moottoripyöristä ihan pienestä asti, kuten suurin osa meistä sisaruskatraasta - isältä opittua. Jenkkiautoissa on sitä jotain ja se, mikä niissä on ihanaa on se, että ne erottaa toisistaan. Nykyään kaikkien merkkien autot näyttävät omaan silmään samalta, enkä osaa erottaa mikä on minkäkin merkin auto, ellen näe merkkiä. :D Vanhojen autojen yksityiskohdat viehättävät, niissä on sitä sielua eri tavalla kuin tänä päivänä. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi Milla, että autot ovat aiemmin olleet paljon persoonallisempia ja juuri siksi myös mielenkiintoisempia. Minä olen myös ollut kiinnostunut jenkkiautoista ja käynyt monena vuonna American Car Showsssa Helsingin Messukeskuksessa. Nyt on kyllä kulunut monia vuosia, että näyttelyt jääneet väliin. Vehoniemessä oli esillä muitakin jenkkiautoja kuin Tabe Slioorin Corvette mutta itse halusin keskittyä tässä postauksessa vielä vanhempiin autoihin. Näyttely myös vaihtuu eli välttämättä juuri nämä autot eivät ole kaikki nähtävillä nyt kesänäyttelyn jälkeen. Jos liikutte perheen kanssa täällä etelämmässä niin kannattaa poiketa ehdottomasti. Kivaa loppuviikkoa ♥

      Poista

Template designed by Rainy Day