Pölkinvuoren satumaisessa elämyspuutarhassa Urjalassa

 

Viime sunnuntaina tein viimein päiväretken Pölkinvuoren satumaiseen elämyspuutarhaan Urjalassa. Olin lukenut ensimmäisen artikkelin Urjalassa sijaitsevasta Pölkinvuoresta jo 2020 muistaakseni Meillä kotona -lehdestä. Kun koronakurjimus sulki kaikki lempipaikkani, siis ihanat museot, taidenäyttelyt, ravintolat ja kahviot minä siirryin edesmenneen Minnie jackrussellini kanssa liikkumaan luonnossa missä tilaa riitti lukemattomilla luontopoluilla sekä luonnonsuojelualueilla. 

Ajelimme jo keväällä 2018 Raaseporiin Gullö Gårdin Blomdalen - Kukkalaaksoon ihailemaan 40 000 narsissin kukkamerta. Olen toki aina pitänyt kukista sekä puutarhoista mutta lopullisesti hurahdin niihin Hollannissa kun 2016 keväällä ehdin viikon työmatkan viimeisenä päivänä piipahtamaan Keukenhofin 7 miljoonan kukkasipulin väriloistosta. Pölkinvuoren elämyspuutarha oli jo kevään 2024 "must to see" -listallani mutta työkiireiden ja kipeän lonkkani takia se siirtyi. Mutta nyt toukokuun 18.päivänä käännettiin auto kohden Urjalaa ja kukkia! 

Kuva: Forssan Lehti, Lassi Puhtimäki 

Pölkinvuoren uniikin elämyspuutarha alueen on perustanut Veli-Pekka Weckman. Weckman kertoo itse Pölkinvuoren nettisivuilla, että hän sairastui 2012 luuston rappeutumista aiheuttavaan sairauteen ja joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Weckman oli aiemmin perinyt sedältään Urjalasta maa-alueen, joka oli jo hänen lapsuudessa ollut tärkeä leikkipaikka nuorelle Veli-Pekalle. Osana omaa kuntoutustaan Weckman alkoi raivata perimäänsä maata istuttaen sinne vihanneksia sekä myös sipulikukkia kasvimaan lähellä olevaan koivikkoon. 

Kerrotut tulppaanit ovat minusta hurmaavia ja ne muistuttavat ihan pieniä pioneita. 

Ystävät ja tuttavat alkoivat lopulta kyselemään olisiko kasvimaan satoa myös ehkä myytävänä. Kukkapuisto metsän keskellä herätti kiinnostusta ja sitä käytiin keväisin ihailemassa. Pienestä metsäpuutarhasta kasvoi suurempi ja 2017 se avattiin virallisesti myös isommalle yleisölle. Ja tällä hetkellä puutarhassa taitaa olla 400 000 sipulikukkaa aina keväisin kukkimassa. Oheinen valokuva Weckmanista on lainattu Forssan Lehden artikkelista kun siinä meidän juttelumme lomassa unohdin ihan tyystin ottaa valokuvan. Nostan hattua sille miten Veli-Pekka on kääntänyt vastoinkäymiset voitoksi ja luonut näin upean paikan!

Aikoinaan tulppaanit olivat vain tosirikkaiden huvia ja luksusta. Arvostetuimpien tulppaanilajikkeiden hinnat saattoivat nousta moninkertaisiksi verrattuna tavallisen työläisen vuosipalkkaan. Varsinainen tulppaanimania koettiin Alankomaissa 1634-1637. Tästä voit kurkistaa kun kirjoitin Oodin tulppaaneille 2022. 

Kukkien katselun ja elämyspuutarhassa kävelyn lomassa voi myös piipahtaa alueelta löytyvässä hurmaavassa kahvilassa. Viime sunnuntaina Urjalassa oli lämmintä +20C astetta joten oli todella mukavaa mennä hetkeksi sisätiloihin istumaan ja lepuuttamaan jalkojaan. Myös ulkopöydissä voi toki istuskella. Kahvilassa on jännä silokalliolattia ja siellä on myös käytetty kierrätysmateriaalia. Weckman on itse suunnittelut kahvilan ja hänen puolisonsa Erkki Seppälä on toteuttanut sen. Mielenkiintoinen kokonaisuus! Tarjolla sekä suolaista että makeaa, jäätelöä, virvokkeita ja kahvia. Hienosti oli myös panostettu siihen, että esim. virvoitusjuomat olivat paikallisten yrittäjien tuotteita. Kahvilassa ja myös itse puutarhassa on esillä taidetta. 

Kahvilan edessä kukki minulle entuudestaan aivan tuntematon kirsikkaluumupuu. Erikoista oli se, että kirsikkaluumupuu oli niin täynnä pieniä valkoisia kukkia ettei itse puun oksia edes näkynyt satojen ellei tuhansien kukkien alta. Kotiin tultuani oli pakko etsiä lisätietoa tästä hedelmäpuusta. Netti tiesi kertoa, että kirsikkaluumu (Prunus cerasifera) eli myroblaani on eurooppalaisten ja japanilaisten luumupuiden risteytys. Nopeakasvuinen kirsikkaluumu on nimestään huolimatta luumu eikä kirsikka. Puu oli todella kaunis ja minusta se myös tuoksui todella makealta ja mieleen tulvahti ehkä vähän mesiangervon tuoksu. Luumukirsikkaa on viljelty mm. Turun seudulla jo 1800-luvulla. Jännää etten koskaan aiemmin ole nähnyt kirsikkaluumua. Kaunis joka tapauksessa ja ihailin kukkivaa puuta pitkään.

Ihailin myös hennon vaaleansinisiä kevätkaihonkukkia ja erivärisiä kauniisti kukkivia kevätesikko mättäitä Pölkin elämyspuutarhassa. Kevätkaihonkukista tulee mieleen isoäitieni nostalgisen kauniit puutarhat, jossa oli paljon vanhoja perinnekukkia. Olen pitkään haaveillut siitä, että olisin joskus Ahvenanmaalla toukokuussa kun kevätesikot kukkivat. Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa kevätesikko on luonnonvaraisenakin kasvava perenna, joka kukkii keltaisin tuoksuvin pikkukukin upeasti. Bloggaajakollega Kristina K oli juuri uusimmassa postauksessaan ollut entisen Bomarsundin linnakkeen raunioilla ja valokuvannut siellä Ahvenanmaan maakuntakukan eli kevätesikon. Ehkä ensi keväänä minäkin ehdin Ahvenanmaalle.

Kevätkaihonkukka muistuttaa etäisesti lemmikkiä, jota pidetään monissa maissa rakkauden symbolina. Ei siis ihme, että sen nimi monissa kielissä on "Forget-me-not". 

Kevätesikoita oli kiva ihailla levähtäen hetki penkillä, jonka ylle oli taivutettu pihlajia jänniksi kaariksi. Tuntui kuin olisi ollut vihreässä huvimajassa istumassa. Koirat saa myös kytkettynä ottaa mukaan Pölkinvuoren elämyspuutarhaan. 

Seuraavaksi oli aika kivuta katsomaan maisemia itse Pölkinvuorelta. Aluetta kiertää kilometrin mittainen luontopolku mutta näköalatasanteelle on mahdollista päästä myös hiekkatietä pitkin. Näköalatasanne on 163 metrin korkeudella merenpinnasta ja kirkkaalla säällä on mahdollista nähdä jopa 40 kilometrin päähän. Näkymää näköalapaikalta on jopa verrattu useisiin Suomen kansallismaisemiin ja äärimmäisen kaunista olikin katsella kaukaiseen horisonttiin pienen tuulenvireen puhaltaessa. Kun katsoi tarkasti huomasi, että myös Pölkinvuoren maisemiin on istutettu tulppaaneja. Alapuolella virtaavaan Kokonjokeen on 87 metrin pudotus. Tarkemmin Pölkinvuoren luontopolusta ja historiasta voit lukea tästä. 

Taidettakin löytyi näköalapaikan luota. Marika Kinnusen "Vieraslaji" hongan kyljessä. 

Seuraavaksi Pölkinvuoren metsäpuutarhan luontopolun varrella alkavat kukkimaan alppiruusut ja atsaleat. Näköalatasanteelta löytyy myös kota, jossa voi syödä omia eväitään. 

Ennen kotiinlähtöä piipahdin vielä uusimman osan eli Lempilammen viihtyvyys- ja tapahtuma-alueella. Tällä lampialueella istutukset sekä myös ympäristö on rakennettu sellaiseksi, että voit viettää siellä mahdollisimman stressittömän elämyshetken. Koska olen horoskoopiltani rapu minä viihdyn hyvin juuri veden ääressä. Tällä alueella kukkivat lukemattomat eriväriset tulppaanit upeasti ja välillä saattoi vaikka istahtaa takorautapenkille vain katselemaan lammen pintaan tarttuvaa tuulenvirettä. Päivä oli lähes helteinen joten lepo- ja juomataukoja oli ihan viisastakin pitää. 

Pölkinvuoren kahvilaan ja taimimyymälään on vapaapääsy. Kevätsesongin ajan 3.5. - n.15.6. aikuisille 8 euron sisäänpääsymaksu puistoon ja alle 18 v. ilmaiseksi. Kevätsesongin jälkeen 30.9. saakka sisäänpääsy 5 euroa/aikuinen. Parkkialueita on useita ja ne ovat veloituksetta käytettävissä. Alueelta löytyy upean kahvilan lisäksi myös hyvät ja siistit saniteettitilat. Pölkinvuori löytyy osoitteesta Ikaalantie 105, Urjala. Meiltä Espoosta sinne ajeli vähän reitistä riippuen vajaa kaksi tuntia. 

Pölkinvuoressa on runsaasti tapahtumia nyt kesällä. "Kukkivan vuoren kutsu" -puistotapahtuma päättyi n.15.6. (kannattaa ottaa seurantaan Pölkinvuoren Facebook ja Instagram, jossa tarkemmin aina kukinnan etenemisestä). Pölkinvuoren juhannusta vietetään 20.-22.6., Avoimet puutarhat 6.7. klo 10-18 (vapaa pääsy), Puistohulinat 10.8.klo 10-17, Pölkin venetsialaiset 30.8. klo 20-24 ja Nuku yö ulkona turvallisesti 30.8.-31.8. Tästä voit kurkistaa tarkemmin em. tapahtumista. HUOM! tapahtumapäivinä Pölkinvuoressa on eri sisäänpääsy- ja parkkimaksut ellei toisin ole mainittu. 

Minä menetin sydämeni Pölkinvuoren satumaiselle elämyspuutarhalle. Tänne on ehdottomasti päästä uudelleen ehkä vielä tänä kesänä. Kun sipulikasvit ovat kukkineet puhkeavat lukuiset alppiruusut ja atsaleat, sitten sormustinkukat, heinäkuussa ruusut, liljat ja värilumpeet, elokuussa nauhukset ja liljoja lisää. Ja koko kauden päättävät keltaisena leiskuvat preeriakasvit. Kiitos Veli-Pekka Weckmanille mukavasta juttuhetkestä ja upeasta elämyksestä!