marraskuuta 30, 2023

Maailmankuulun Lauschan lasisia joulukoristeita myydään Suomen lasimuseon kaupassa

 

Minä olen aina haaveillut, että joskus ennen joulua teen matkan Saksan Thüringerin osavaltiossa sijaitsevaan Lauschan kaupunkiin. Lauscha kun on maailmankuulu nimenomaan käsinpuhalletuista lasiesineistä ja erityisesti joulukuusen koristeista. Paikka itsessään vaikuttaa jo aika eksoottiselta sillä kaupunki sijaitsee Thüringerin Schiefergebirgen vuoristossa syvässä laaksossa. Wikipedia tietää kertoa, että Lauschan rautatieasema on 611 metrin korkeudella merenpinnasta, ja korkein kaupungin alueella oleva vuorenhuippu Pappenheimer Berg kohoaa peräti 834,5 metriin. Keskimääräinen korkeus alueella on 625 metriä. Kaupungissa järjestetään vuosittain kahtena adventtina joulumarkkinat Kugelmarkt, joka vetää yleisöä kymmeniätuhansia paikalle. Jouluhulluja on siis muitakin kuin minä!






Kaikki neljä ylläolevaa kuvaa sisältää tsekkiläisiä käsipuhallettuja joulukuusen koristeita, joita Suomen lasimuseon museokaupassa oli myös myynnissä. 

Vieraillessani Suomen lasimuseossa huomasin, että aulan museokaupassa oli myynnissä Lauschan koristeiden lisäksi myynnissä myös tsekkiläisiä käsinpuhallettuja joulukoristeita. Pakkohan minun oli jäädä niitä hetkeksi siihen ihailemaan ja katselemaan. Olin jo melkein ostamassa yhden superihanan joulukoristeen kun huomasin, että sekä kamerani että kännykkäni akut olivat molemmat ihan lopussa joten napsin vain muutamia kuvia hätäisesti ja ostokset jäivät. Harmi kun kuvaaminen jäi myös kesken eli siksi osan kuvista olen joutunut lainaamaan postaukseen netistä. Onhan tässä vielä toki aikaa ajaa Riihimäelle ostamaan himoitsemani koristeet vielä ennen joulua. 






Minua jäi polttelemaan tämä kuninkaallinen joulukoriste, jonka hinta oli peräti 49€! Saisi olla aika tarkka ettei vaikka Mimmi vetäisi tätä kaveria ohi kulkiessaan lattialle. 

Lauschan kaupungissa, Saksan itäosassa on valmistettu lasia jo 1500-luvulta lähtien. Lasimestarit Hans Greiner ja Christoff Müller perustivat lasihytin 1595 ja siitä sai alkunsa sekä Lauscha että paikallinen lasinvalmistus. 1700-luvulta alkaen täällä valmistettiin lasihelmiä lasiputkesta. 1800-luvulla työ tehostui entisestään kun valmistuksessa käytettävä tulenliekki saatiin palkeilla entistä kuumemmaksi. Ensimmäiset maininnat Lauschan kuusenkoristeista löytyvät 1860-luvulta erään kauppiaan luettelosta. Lauschassa erikoistuttiin juuri joulukuusen koristeisiin ja puhaltajat työskentelivät kotoaan käsien. Koko perhe myös osallistui koristeiden tekoon. Miehet puhalsivat lasiset joulukuusen koristeet. Naiset puolestaan hopeoivat, maalasivat ja pakkasivat valmiit tuotteet. Myös lapsien apu lasipajoissa oli tarpeen sillä perheet olivat köyhiä ja kaikkien piti ansaita rahaa ruokaan.  

Koko perhe osallistuu joulukuusen koristeiden tekoon 1925. Kuva: Suomen lasimuseo 

1900-luvun alkupuolella joulukoristeiden tuotanto alkoi laskemaan ensimmäisen maailmansodan takia. Sodan jälkeen 1923 Lauschaan perustettiin lasikoulu tukemaan lasivalmistusta kaupungissa. Kun muualla Saksassa entinen koristeellinen tyyli alkoi väistymään joulukoristeissa niiden muuttuessa entistä yksinkertaisimmiksi noudatti Lauschan tuotannon pääosa edelleen vanhaa perinnettä. 



1800-luvun lopulta lähtien Lauschan koristeita myytiin jo kaikkialla Euroopassa ja Amerikassa. Euroopan kuningashuoneet, aateliset ja porvarit olivat ihastuneet Lauschan tuotantoon vauhdittaen näin samalla tuotteiden menestystä ja myyntiä. Laajempi läpilyönti maailmanmarkkinoille saavutettiin Woolworths-kauppaketjun kautta, joka toi Lauschan upeat lasiset koristeet moneen eri paikkaan maailmalla. 



Toinen maailmansota keskeytti joulukoristeiden valmistamisen vuonna 1943. Kun sota oli päättynyt tuotanto jatkui mutta nyt entisen Itä-Saksan puolella, johon Lauscha silloin kuului. Koska joulukoristeet tuotettiin nyt DDR:ssä pääosa joulukoristeita vietiin Neuvostoliittoon. Pikku hiljaa koneellinen tuotanto myös käynnistyi. Osa Lauschan entisistä lasinpuhaltajista muutti Länsi-Saksan Neustadtiin. 




Kun Saksat vuonna 3.lokakuuta 1990 yhdistyivät ja Berliinin muurikin murtui Lauschan puhaltajat aloittivat taas uudelleen valmistamaan lasisia joulukuusen koristeita vanhoilla muoteilla eli haluttiin palata entiseen koristeellisempaan tyyliin. 

Lauscha on saanut ajan kuluessa myös kilpailijoita lasisten joulukuusen koristeiden markkinoille. Nykyään ohuen ohuita lasisia joulukoristeita tehdään myös Tsekeissä, Puolassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. 

Itselläni on muutamia lasisia joulukuusen koristeita, joista osan olen ostanut Sishin ihanasta  joulukoristeliikkeestä Tallinnasta muutamia vuosia sitten. Usein antiikkitapahtumissa ja kirppareilla etsin vanhoja, lasisia joulukoristeita mutta niiden löytäminen ainakaan ehjinä tuntuu olevan aika kiven alla. Täytyy jatkaa etsimistä ja alkaa suunnitella vihdoin myös kauan haaveiltua matkaa Lauschan kaupunkiin.

Hyvää alkavaa joulukuuta kaikille 🎄🎄🎄



marraskuuta 29, 2023

Marta Klonowskan hätkähdyttävät lasiveistokset Suomen lasimuseossa lumoavat

 

Jos haluat nähdä täysin erilaista ja hätkähdyttävää lasitaidetta kannattaa suunnaksi ottaa Suomen lasimuseo Riihimäellä! Lokakuun 7.päivänä avattiin maailmankuulun puolalaisen taiteilija Marta Klonowskan (s.1964) lasiveistosten "Liikahduksia / Duchruchu" -näyttely, joka päättyy vasta 31.joulukuuta. Vielä ehtii siis oikein hyvin ihailemaan lasitaidetta, jonka idea on aikoinaan lähtenyt liikkeelle taiteilijan työhuoneella rikkoutuneesta lasipullosta. Se mitä taiteilija on tehnyt rikkoutuneista lasinkappaleista on aivan käsittämättömän kaunista ja erilaista. Suomen lasimuseon näyttelysalissa on esillä tuhansista värikkäistä lasinpaloista koottuja, todella elävän tuntuisia koiria, kaloja ja demoneja. Näyttelysalista on löytyy 15 värikästä Klonowskan eläinhahmoa. 




Mielenkiintoista on myös se, että lasinsirpaleista ja lasin kappaleista koostuvat veistokset ovat saaneet inspiraationsa vanhan taiteen teoksista. Näyttelyssä onkin esillä kuvia saksalaisen Albrecht Dürerin (1471-1528) ja espanjalaisen Francisco de Goyan (1746-1828) maalauksista sekä saksalais-hollantilaisen Albertus Seban (1665-1736) piirroksista. Veistosten lisäksi näyttelyssä on esillä Martan Klonowskan omia luonnoksia ja toteutustekniikkaa havainnollistavia työvaiheita. Ehdottomasti kannattaa katsoa myös muutaman minuutin video taiteilijasta näyttelysalissa.   



On käsittämätöntä miten Klonowskan on saanut vangittua esimerkiksi kingcharlesinspanielin pienen, iloisen olemuksen lasiveistokseen, joka tuo hyvin esille rodun aatelisen syntyperän. Pienet spanielit olivat Euroopan hoveissa suuressa suosiossa erityisesti hovinaisten seuralaisina ja lämmittäjinä. Asumukset olivat talvella kylmiä joten pienet koira lämmittivät mukavasti emäntäänsä tai isäntäänsä vuoteessa. Näyttelyn spanielin lasista turkkia ei kuitenkaan voi silittää vaikka kauempaa katsoessa se näyttääkin ihanan pehmeältä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että pehmeä turkki onkin terävästä lasista tehtyä eli sitä ei todellakaan tee mieli kosketella.






Marta Klonowska on ensin opiskellut taidetta omassa kotimaassaan Puolassa ja myöhemmin jatkanut opintojaan vielä Saksan Düsseldorfissa. Hänen taidokkaista piirustuksista ja maalauksista näkee, että hän on saanut hyvin klassisen koulutuksen. Klonowska on jännästi poiminut vanhoista 1500- ja 1700-luvun maalaustaiteesta tauluihin maalatut koirat omiin töihinsä. Koirat muotokuvissa ovat aikoinaan kertoneet valtaapitävien arvostuksesta ja asemasta yhteiskunnassa. Naisista maalatuissa muotokuvissa koira tehtävä on ollut viestiä uskollisuutta. Marta Klonowska nostaa nyt omissa töissään koirat päärooliin. Siksi Frascisco de Goyan herttuatar Maria de Silvasta on esillä vain kengät Suomen lasimuseossa. 





Kulkiessani näyttelyssä mietin sitä miten taidokkaasti Marta Klonowskan on saanut eläinhahmoihin näkymään niiden liikkeen. Hän kertoi videolla piirtävänsä paljon etsiessään työhön juuri sitä oikeaa muotoa. Ensimmäiset lasiset koirahahmot ovat syntyneet jo 2000-luvun alkupuolella. Minua alkoi myös kiinnostamaan miten ihmeessä nämä työt oikein on rakennettu. Isojen teosten - kuten vaikka juuri Riihimäelle tehdyn valtavan käärmeen - ydin on hitsattua terästankoa. Seuraavaksi taiteilija virittää kanaverkkoa, jonka päälle tulee silikonia ja viimeiseksi silikoniin asetellaan itse lasinpalat. Isosta käärmetyöstä näkee hyvin myös muuta rakennetta. Isot työt ovat myös painavia. 




Herttuaparin koirat ovat selkeästi pääroolissa Suomen lasimuseon näyttelyssä. 






Marta Klonowskan kaloista tekemät lasiveistokset ovat myös käsittämättömän upeita! Värien kirjo kalan pyrstöevässä häikäisi suorastaan. Tuntui myös ihan käsittämättömältä miten sulavaliikkeisesti kalanmuoto on tehty vaikka materiaalina on kova, terävä lasi. Päivä, jolloin kävin näyttelyssä oli vähän pilvinen mutta varmasti kun aurinko paistaa näyttelysaliin siellä on upeat sateenkaarenvärit nähtävillä juuri kaloista, joita tilasta löytyy peräti kolme. Klonowska on itse saanut inspiraation kalohinsa japanilaisen Utagawa Hiroshigen (1797-1858) piirtämistä karpeista, jotka hän on ikuistanut puupiirroksiin. 


Näyttelyssä oli myös hurmaava vaaleanpunainen vuohi. Vuohen jalka oli asennossa, jolla selkeästi oli joku merkitys. Olin tässä vaiheessa jo niin pyörällä päästäni kaikesta kauneudesta ympärillä, että unohdin tyystin katsoa oliko tästä teoksesta sanottu jotain tarkemmin. 


Riihimäelle kannattaa tehdä retki katsomaan tätä upeaa Marta Klonowskan taidetta, joka on todella hätkähdyttävää ja kaunista. Näyttely siis avoinna vuoden loppuun ja Museokortti kohde. Osoite: Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki. 

Toki Suomen lasimuseo tarjoaa perusnäyttelyn ja tästä voit kurkistaa minun tekemääni postaukseen siitä. Alma Jantusen Sadonkorjuu -näyttely on avoinna 31.12. kuten myös UU Market: Viva Magenta -näyttely, jonka idea on saada katsoja kokemaan väri eri tavalla eli kuluvan vuoden Pantonen väri Magenta. Linkkaan tähän minun Pantonen Magenta postauksen

Mukavia taidehetkiä. Seuraavassa postauksessa etsittelen miten ihania lasisia joulukoristeita löytyy Suomen lasimuseon aulasta mutta se onkin sitten jo oma postauksensa....





marraskuuta 25, 2023

Haastepostaus - 20 kysymystä

 




Bloggaajat haastavat toisiaan aina silloin tällöin vastaamaan ns. blogihaasteisiin. Edellinen vastaamani blogihaaste oli maaliskuulta kun vastasin omalta osaltani "Jos saisit pitää kirjahyllyssäsi vain viisikirjaa, mitkä ne olisivat?" Haastepostauksissa tulee esille varmasti enemmän faktaa itse bloggaajasta ja hänen persoonastaan suorien kysymysten avulla. 

Bongasinkin  Pikku Kepponen blogista blogihaasteen, johon halusin nyt matelevan marraskuun vauhdittamiseksi ehdottomasti tarttua. Alun perin tämän haasteen on laittanut liikkeelle Kukkapilli -blogin Satu, joka on kasannut 20 kysymystä vastattavaksi omassa blogissaan. Kysymykset ovat ihan laidasta laitaan tosi-tv-ohjelmista unien, aistien, muistojen kautta lopulta hikanpoistovinkkiin. Tässä tulevat minun vastaukseni joten olkaapa hyvä!

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin osallistuisit?

Ensimmäisen Suuren Seikkailun voittaja Mikko Oinonen 2001 kuittasi peräti 150000 markkaa. 

Ensimmäinen tosi-tv-ohjelma, jota muistan katsoneeni oli Suuri Seikkailu, jota esitettiin 2001-2005.  Parasta tässä oli se, että sarjan formaatti oli täysin kotimainen ja seikkailut tapahtuivat Suomen upeassa luonnossa. Seurasin kaikki tuotantokaudet ja salaa mielessäni jopa haaveilin hakevani ohjelmaan. 

Ei siis ihme, että myöhemmin olen myös aktiivisesti katsellut amerikkalaista Amazing Race -ohjelmaa, jossa parin kanssa kierretään ympäri maapalloa. Minähän olen aina pitänyt matkustamisesta ja eri kulttuureista joten tämäkin ohjelma on tarjonnut juuri itseäni kiinnostavan formaatin kilpailun lisäksi. 

Amazing Racen suomalainen versio on ollut myös ihan hauskaa seurattavaa vaikka kaikkia jaksoja en ole vielä edes ehtinyt katsoa kiireiltäni. 

Ei tule varmaan yllätyksenä, että kotimainen Selviytyjät on päässyt mukaan myös minun tosi-tv-ohjelmiini. Ohjelma jopa toimi vaikka se lähetettiin 2021 Haaparannan Seittenrannan saaristosta Perämereltä. Toki tropiikin turkoosinsininen vesi, laguunit hiekkarantoineen ja viidakko eivät nekään ole hullumpi tausta selviytyä kuukausi "luonnon armoilla".

Myös Nelosen esittämä Farmi ja saanut minusta fanin. Pidän sekä maaseudusta että vanhoista tavaroista ja totta kai myös eläimistä joten ilomielen voisin lähteä myös kuukaudeksi maalle kisaamaan. En osannut valita näistä kaikista vain yhtä joten oli pakko listata ne kaikki. 

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?

Olen aina nähnyt paljon unia ja myös todella erikoisia. Näin vuosia unta, että osasin lentää eli aina kun tilanne "maan kamaralla" kävi tukalaksi aloin heiluttaa vain käsiä ja kohosin ilmaan. Näiden "lentounien" jälkeen minulla oli aina käsivarret todella väsyneet aamulla eli mitä todennäköisemmin olin "lentänyt liikaa" eli nukkunut käsieni päällä yöllä.

Muutamia viikkoja sitten näin sellaista unta, että olin lähtenyt aamulla töihin yöpaidassa, jonka huomasin vasta kun astuin ovesta sisälle asiakkaan aulatilaan. Minua pyydettiin jättämään päällysvaatteet naulakkoon mutta pudistelin vain päätäni. Istuin neuvottelussa yli tunnin paksu takki päällä ja pyyhin koko ajan hikeä otsaltani. Asiakasta tilanne ei ilmeisesti häirinnyt koska hän ei sanonut mitään. Kun lähdin pois minusta tuntui, että olin niin hikinen kuin maratonin juossut urheilija ja siihen sitten heräsin. Olin täysin kietoutunut peittooni joten ei ihme, että oli kuuma. Minua nauratti myöhemmin samana päivänä kun menin oikeasti asiakastapaamisessa mutta en onneksi yöpaidassa!

3. Kuka tuntee sinut parhaiten?



Luultavimmin läheiseni tuntevat minut parhaiten. Jotkut ovat väittäneet, että olen "salaperäinen nainen" koska välttämättä en heti ensimmäisessä tapaamisessa näytä kaikki puolia itsestäni. Toisaalta olen hyvinkin avoin ihminen kun tunnen toisen paremmin. 

4. Mikä on vahvin aistisi?

Visuaalisena ihmisenä vastaan tähän näköaisti mutta haluan sen lisäksi mainita myös kuudennen aistimme eli intuition. Toki minä aistin ympäristöä kaikilla aisteillani mutta näköaistilla ehkä eniten. Joskus tuntuu, että silmäni hakevat aina jotain valokuvattavaa ympäriltäni ja useinhan minä myös niitä kuvia otankin ja talletan kameralla. Varastoin tiettyjä kauniita näkymiä mieleen ja palaan niihin myöhemmin vain sulkemalla silmäni.

Omaan hyvin vahvan intuition eli minä teen päätöksiä pohjautuen tunteeseen, jota ei voi logiikalla tai järjellä selittää vaan se "vain tuntuu oikealta". Kun ihminen toimii intuition varassa hän toimii tunteen tai vaiston ohjaamana ymmärtämättä täysin miksi toimii niin kuin toimii. Intuitio on ehkä eräänlaista "näkemistä" ilman meidän totuttua näköaistia. 

5. Jaa joltain matkalta jäänyt kiva muisto

Matkoilta on jäänyt mieleen lukematon määrä muistoja. Tässä muisto, joka liittyy maan alla olemiseen. Olimme parin viikon lomamatkalla Lido di Jesolo nimisessä rantakohteessa, joka on Venetsian Rivieralla eli ihan mieletön rantaloma paikka Adrianmeren rannalla. Sieltä oli helppo sukkuloida lähiympäristössä. Lähdimme mukaan retkelle, joka suuntautui Slovakian puolelle tai jos ihan tarkkoja ollaan maa oli vielä Jugoslavia noihin aikoihin. 

Kävimme ensin tutustumassa Lipizzan valkoisiin hevosiin, joita kasvatetaan Lipicassa. Hevonen tunnetaan parhaiten rotuna, jota korkeaan kouluratsastukseen keskittynyt wieniläinen Espanjalainen ratsastuskoulu yksinomaan käyttää. 

Kuva Ivan Ivankovic, Dubrovnik, Kroatia 

Seuraava etappimme oli Postojnanluola (sloveeniksi Postonjska jama), joka on 24120 metriä pitkä ja 115 metriä syvä kalkkikivi- eli karstiluolasysteemi ja se on Slovenian toiseksi pisin luolasto. Olimme lähteneet helteisestä yli +32°C Italiasta joten minulla oli hellemekko ja jalassa espandrillokset eli matalalla narupohjalla varustetut kangaspäällysteiset kesäkengät. Olin toki varannut mukaan villapaidan sekä myös kevyen tuulitakin koska itse luolassa maan alla olisi varmasti viileää.  

Pivkajoen erikoisen näköisiä olmeja uimassa Postojnanluolassa maan alla. 

Luolassa oli äärimmäisen mielenkiintoista kulkea vaikka koko 5,3 kilometrin reittiä emme toki tarponeet. Luolien läpi virtaa Pivkajoki, joka on siis aikojen saatossa pudonnut luolastoon kalkkikiven läpi. Pivkajoessa löytyy olmeja, jotka ovat sokeita salamantereita, joita elää Dinaaristen Alppien karstimaiden maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. 

Slovenian lisäksi olmeja on myös Kroatiassa sekä Bosnia-Hertsegovinassa. Olmin pituus on 24-30 cm ja sen ruumis on pitkulainen raajojen ollessa heikosti kehittyneitä. Olmeja oli muutamia aina nähtävillä erillisessä altaassa ja meille vakuutettiin, että  olmit vaihdettiin säännöllisin väliajoin uusiin yksilöihin ja etteivät ne kärsi hetkellisestä altaassa olosta. 

Kävellessäni luolastossa aivan innoissani ihmettelemässä sekä olmeja että myös itse luolastoa alkoivat espandrillokseni yhtäkkiä tuntua jotenkin painavilta. Kun katsahdin jalkoihini huomasin, että kenkien narupohjat olivat imeneet kosteutta ja paikoittain luolan pohjalla olevaa vettäkin itseensä niin, että minulla oli yhtäkkiä platformeilla varustetut jalkineet. 

Nauratti mutta myös vähän hävetti koska aina kun astuin myös espandrillosten pohjasta tursahti vettä pois. Loppuosan luolakävelyllä sai vähän jännittää kestävätkö kengät yhtenä kappaleena vai tulisiko minusta paljasjalkainen jossain vaiheessa. Onneksi kengät olivat koko reissun kasassa ja pääsin ne jalassa takaisin Italiaan. Tosin lensivät heti hotellissa roskakoriin ja minähän en voinut kuin syyttää itseäni, että olin ajattelemattomasti lähtenyt ne jalassa luolaan. 

Pakko jakaa myös toinen "hauska juttu" ensimmäiseltä reppureissullani todella kauan sitten. Olimme Roomassa ja osallistuimme Callixtuksen katakombeihin tehtävään opastukseen maan alla. Ryhmä oli todella pieni eli meidän kahden suomalaisen reilaajan lisäksi oli brittiperhe ja muutamia iäkkäämpiä aviopareja. Oli jännää kulkea muinaisissa hautaholveissa kylmässä kivisessä ympäristössä. Oppaamme kertoi värikkäästi historian tapahtumista ja kyseli koko ajan opastettaviltaan asioita liittyen Raamatun tapahtumiin pitääkseen meidän mielenkiintoamme yllä. 

Oli todella hankalaa vastata hänen kysymyksiinsä kun on itse lukenut raamattua suomeksi ja nyt kysyttiin eri tapahtumista englanniksi eli raamatullisten henkilöiden hahmot menivät suomitytöillä ihan sekaisin. Brittiperheen lapset katselivat meitä koko ajan ja kierroksen lopuksi he totesivat ettemme olleet lukeneet läksyjämme kunnolla. Jälkikäteen olen osannut nauraa tälle tapahtumalle ja pidän tätä nyt kivana muistona mutta silloin parikymppisenä tuntui, että olisi halunnut vajota maan alle.


6. Pelkäätkö vanhenemista?

En minä pelkää vanhenemista koska sehän on ihan vääjäämätön asia. Ikä on vain numero ja jokainen meistä vanhenee vuosittain. Olen yrittänyt pitää itsestäni fyysisesti sekä henkisesti hyvää huolta jotta kroppa sekä mieli pelaisivat kun ikää tulee lisää. Se mitä mahdollinen perimäni tuo vanhenemisen myötä mukanaan jää nähtäväksi. Molempien vanhempieni suvuissa on toki tiettyjä sairauksia ja alttiuksia mutta puhkeavatko ne minulla on vielä mysteeri. Pakko lainata tähän aivan mieletön Seela Sellan kannanotto vanhenemisesta ja iästä (ET-lehti).

7. Onko sinulla joku bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana?

Olen kirjoittanut 5.7.2022 näin blogipostaukseen Pyhämaan ihmeitä tekevät uhrikirkko. "Suomi on täynnä upeita ja todella erikoisia paikkoja ja rakennuksia, jotka odottavat vain niiden löytämistä. Minulla on oma "bucket list" kohteista, jotka haluan nähdä ja kokea ennen kuolemaani. Erikseen on toki vielä oma listaus maailmalla olevien elämyspaikkojen osalta. Listani myös elää koko ajan eli kun tein retken "hyvin eroottiseen" Högbergetin luolaan tai otin haltuuni Parikkalan patsaspuiston ilmestyi listaani heti pari uutta kohdetta tilalle." Joten vastaukseni on kyllä on.  

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana?

Minä on itse aloittanut jo teini-ikäisenä keräämään pieneen sinikukalliseen kirjaani neuvoja, ohjeita, sanontoja. aforismeja jne. jotka ovat tuntuneet minusta tärkeiltä. Ihan varmasti olen saanut myös hurjan paljon neuvoja ja ohjeita sekä omilta vanhemmilta että isovanhemmiltani. Pikku Prinssi kirjalla on ollut myös iso merkitys neuvojen antajana. "Tärkeimpiä asioita ei näe silmillään. Ne näkee sydämellään". Antoine de Saint-Exupéry. 

Olen itse kehittänyt sloganin "Elämä on tässä ja nyt." eli jokaisessa hetkessä tulee elää täysillä mukana koska tulevasta emme tiedä ja mennyttä on turha enää murehtia. Tärkein on juuri nykyhetki, jossa elämme. Kiinalaisissa sanalaskuista olen saanut myös upeita neuvoja. "Surun ja huolen linnut lentävät pääsi yli, sille et mahda mitään. Mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi." 



Myös kirjailija Anne Friedin kuolematon ajatus on toiminut minulle ohjenuorana jo vuosikymmeniä. Jo pikkutyttönä ihailin tätä valkonutturaista itävaltalaisnaista (kirjailija, kirjallisuuden tutkija, kriitikko, esseisti ja saattohoidon uranuurtaja) kun asuimme samassa lähiössä Espoossa. 

"Elämässä ei voi koskaan varmuudella tietää, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Silti mikään ei tapahdu sattumalta. Kaikella on tarkoituksensa, ja jokaisen ihmisen valinnoilla on selkeä logiikkansa, joka paljastuu vähä vähältä elämän eri vaiheissa."

Olen vastannut vuonna 2015 blogihaasteeseen "Kuka minä olen" ja siellä on yhtenä vastauskohtana ollut antaa neuvoa 15-vuotiaalle itselleen. Olen kirjoittanut "Tee rohkeasti asioita välittämättä mitä muut siitä ajattelevat. Koe, näe, uskalla! Älä anna muiden rajoittaa itseäsi ja ajatuksia. Matkusta ja riko rajoja!"

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji?

😀😍👍💓🐾

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, mikä se olisi?


Minun varoituskyltissä lukisi "Forget the dog...beware of owner". Olen kieltänyt mainosten ja ilmaisjakelulehtien työntämisen jo postiluukustani mutta edelleen sitä tapahtuu. Vähintään  kerran kuussa ulko-oven avatessa vyöryy mainostulva rappukäytävään ja varsinkin kaikkien vaalien aikana. Näen punaista ja tekisi mieli huutaa rappukäytävässä. En myöskään halua ottaa mitään mainoslehtisiä, joita kaduilla tai kauppakeskuksissa jaetaan. 

Feissarit, jotka ovat kansoittaneet kauppakeskukset, tavaratalojen ovien edustat ja muut vilkkaan liikenteen solmukohdat saavat minut myös todella vihaiseksi. Kieltäydyn aina kohteliaasti mutta jos toinen jatkaa kulkemista rinnallani saatan todella ärsyyntyä ja sanoa pahastikin. Joten oheinen vaaranmerkki olisi kyllä paikallaan minuun näitä juttuja vastaan! 

11. Onko sinua koskaan kiusattu?

Varmasti jotain pientä, harmitonta kiusaamista on ollut kuten kaikkien lasten elämässä. Minulla on aina ollut vahva oma tahto ja myös hyvä itsetunto joten en ole joutunut kenenkään silmätikuksi koulussa, harrastuksissa ja leikeissä. Sen sijaan olen puolustanut sellaisia, joita on kiusattu ja yrittänyt puhua järkeä kiusaajille. Olin 10-11 vuoden ikäinen kun näin poikien kiusaavan pihalla pikkuoravaa eli he jahtasivat eläinparkaa. Muistan, että ryntäsin sinne poikalauman keskelle ja ilmoitin, että he ovat raukkoja kun eivät anna oravan olla rauhassa ja uhkasin poliisin kutsumisella. Muistan, että pojat mutisivat jotain mutta jättivät oravan rauhaan. Taisin olla aika hurjana kun tuo toimi!  

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?

Luultavimmin he eivät uskoisi, että minut on pidätetty koska olen aina ollut niin lainkuuliainen. Olen saanut kyllä parkkisakkoja mutta en koskaan ylinopeussakkoja vaikka olen elämässäni myös joskus varmasti pientä ylinopeutta ajanut. 

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Olen oppinut muutoksen edessä sen, että elämä jatkuu ja kantaa vaikka on tapahtunut isojakin muutoksia. Olen aikoinaan ollut töissä pörssiyrityksessä, jossa oli joka vuosi yt-neuvotteluita ja ihmisiä irtisanottiin koko ajan. Oli jatkettava yt-uhasta huolimatta normaalisti töissään. Olen myös sitä mieltä, että muutos ei missään tapauksessa ole aina huono juttu vaan se voi olla uusi ehkä parempi mahdollisuus aloittaa jotain ihan muuta kuin mitä aiemmin on tehnyt. Muutos voi hetkellisesti järkyttää mutta usein muutos vie eteenpäin ja parempaan suuntaan. 

14. Kahvi vai tee?




Molemmat maistuvat minulle. Kahvia oli yhdessä vaiheessa juomatta viiden vuoden ajan koska tulkitsin että vatsani kipeytyi kahvista. Myöhemmin ymmärsin, että jos juon enemmän tummempia kahvilaatuja vatsani ei kipeydy niistä ollenkaan ja palasin taas kahvikissaksi. Usein iltaisin ja joskus myös aamulla haluan ehdottomasti juoda teetä. 

15. Lempiaineesi koulussa? Entä inhokkisi?

Minä pidin koulussa lähes kaikista aineista. Rakastin sekä kuvaamataitoa ja käsitöitä koska halusin tehdä itse käsillä paljon. Olimme oman äitimme opastuksella tehneet kipsitöitä, mosaiikkijuttuja, savitöitä ja erilaisia maalaustekniikoita jo ennen kuin menin kouluun. Pidin myös biologiasta ja maantiedosta todella paljon koska eläimet ja luonto ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Biologian opettajani oli ihan varma, että menen yliopistoon lukemaan bilsaa ja minusta tulee opettaja koska osallistuin myös tuntien ulkopuolella bilsakerhon toimintaan. Me preparoimme hiiriä opettajan avustuksella kerhossa ja teimme kaikki muitakin jänniä juttuja. 

Rakastin myös kieliä ja koska minulla oli lukiossa lyhyt matematiikka luin ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää. Itse asiassa matikkaa ja fysiikkaa minä inhosin sydämeni pohjasta mutta kemiasta puolestaan pidin. Historia oli yksi suosikkiaineeni koulussa ja erityisesti taidehistoria. Olin aina hyvä oppilas koulussa yli 9 keskiarvolla ja kirjoitin laudaturin yo-paperit. 

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Varmasti arvokkainta mitä omistan on oma elämäni ja terveyteni. Jos tällä tarkoitetaan jotain maallista niin sitten varmasti asuntoni ja irtaimistoni. 

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

Jos deittailukumppani olisi rasisti, rikollinen, jonkun äärijärjestön jäsen, vaikeasti riippuvainen (päihde, peli, seksi) tai hänen arvomaailmansa olisi liian kaukana minun omastani. 

18. Uskotko jumalaan?

Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon eli uskon. 

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?



Minut tekee iloiseksi todella monet asiat, jotka voivat olla ihan pieniä ja arkipäiväisiä. Halaus, auringonpaiste, luonnon monimuotoiset ihmeet ympäri vuoden, Mimmin tervehdys joka kerta kun tulet kotiin, ystävälliset sanat, hyvä ruoka, turvallinen yhteiskunta, pullantuoksu kotona, puhelu ystävältä, illanvietto ystävien kanssa, pienen lapsen nauru, aikaiset kesäaamut, veden liplatus kun soudat, pääskysten kirkuminen iltataivaalla, iloinen hymy ihan ventovieraalta kadulla, kannustus, syksyn ruska jne.

20. Miten pääset eroon hikasta?

Juomalla vettä hitaasti tai pidättämällä henkeä hetken. Tai sitten ihan ajan kanssa!

Tähän haasteeseen oli hauska vasta ja toivottavasti tämä kertoi myös teille lukijoille jotain uutta minusta. Kivaa uutta viikkoa kaikille. Kohta alkaa joulukuu....





Template designed by Rainy Day