Syyskuu alkoi mutta "kesän venytykseni" jatkuu

 

Syyskuun 4.päivä eli ensimmäinen syyskuukausi on alkanut. Meillä Etelä-Suomessa eivät puut ole vielä juurikaan vaihtaneet lehtiensä väriä. Muutamia keltaisia koivunlehtiä on näkynyt nurmikolla ja pihavaahtera on hyvin hennosti alkanut punertua. Olen nähnyt vielä neitoperhosia ja nokkosperhosia lentelevän aurinkoisina päivinä luonnossa. Molemmat em. perhoset kuuluvat aikuisena talvehtiviin lajeihin eli ne etsivät vasta syyskuun loppuun mennessä suojaisan talvehtimispaikan esim. puunrungolta, vajojen nurkista tai sisätiloista. Myös ilmat ovat olleet melko lämpimiä eli tänään +15 C ja aurinkoinen sää. Tosin nyt viikonlopuksi on luvattu sateita ainakin lauantaille mutta ensi viikolla jopa +18 C astetta keskiviikolle. Joten ei yhtään hassumpi syyskuun alku minusta! 

Olen syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä eli olen kesänlapsi ja mielellään eläisin aina keväässä ja kesässä. Moni on julistanut jo pari viikkoa sitten, että kesä on ohi ja olemme siirtyneet syksyyn. Minä ikuisena kesänvenyttäjänä olen tyystin eri mieltä. Lainaan tähän mitä kirjoitin blogiin 1.syyskuuta 2021. 

"En ole vielä pakannut kesävaatteita kaappiin tai ottanut talvisaappaita esille vaan jatkan edelleen kesätamineissa. Laitan toki jotain lämmittävää sen kesämekon päälle koska en halua vilustua mutta vielä en aio luovuttaa. Kesähän on asenne vähän kuten koulun liikuntaopettaja aina sanoi, että "sää on pukeutumiskysymys" kun vinguimme sisäliikuntaa sadesäällä. Sen jälkeen kun minusta tuli koiranomistaja olen ymmärtänyt ettei huonoa säätä olekaan kun karvakaveri haluaa ulkoilemaan. Päälle vain oikeanlaiset vetimet ja menoksi!" 

Minä olen luonteeltani "ikuinen kesän venyttäjä" eli taistelen syksyä ja tulevaa talvea vastaan. Yritän myös selvitä ilman sukkia mahdollisimman pitkään. Muistan yhden sellaisen aikaisen aamun syksyllä kun jouduin töihin lähtiessäni raapimaan jäähilettä auton tuulilasista mutta olin ylpeä siitä ettei minulla vielä ollut sukkia jalassa. Taidan olla itsepäinen jäärä tuon kesän suhteen 😉

Ihailen päivittäin koiralenkeillä pihlajoita, jotka tuntuvat tänä syksynä ihan notkuvan pihlajanmarjoista. Yhtenä iltana olisin niin mielelläni ottanut kotiin maljakkoon edes yhden oksan, jossa olisi pihlajanmarjoja mutta ne olivat aivan liian korkealla vaikka olen 180 cm pitkä. Sinne jäivät nyt puuhun ja niistä on pitkälle syksyä iloa toki linnuille, jotka käyttävät niitä ravinnokseen.  Maljakossa olevat pihlajanmarjat on kuvattu kun vierailin muutamia vuosia sitten Petäjäveden kirkossa. 

Ystäväni on myös useana vuonna kerännyt pihlajanmarjoja koska ne ovat todellinen syksyn C-vitamiinipommi! Pihlajanmarjat ovat kirpeitä, mutta oikein käsiteltyinä niistä kuulemma syntyy vaikka mitä hyvää. Tässä vinkit, jotka ystäväni oli ottanut netistä eli marjat voi pakastaa ennen käyttöä, koska se lieventää marjojen kitkerää ja kirpeää makua. Toinen neuvo on yhdistää omenat ja pihlajanmarjat vaikka hillossa tai hyytelössä. Pihlajanmarjoja voi kuulemma myös kuivattaa ja käyttää niitä sitten vaikka aamupuurossa tai myslissä. 

Loppukesässä ja syksyssä minua ilahduttavat upean tuoreet kasvikset, vihannekset ja marjat, joita on sadonkorjuun aikaan tarjolla paljon. Ehkä nyt tulevana viikonloppuna ajelen taas Maatilapuotiin Kirkkonummen Eestinkylässä. Siellä on aina tarjolla todella laadukkaita tuotteita ja makoisia leivonnaisia. Maatilapuodin historia on myös todella mielenkiintoinen ja 30 vuoden ajan puoti on palvelullut asiakkaita.

"Emännän suku on tallannut näitä polkuja ainakin vuodesta 1665. Maatilapuoti sijaitsee Kärrasin tilalla Kirkkonummella. Fräsars on vajaan kilometrin päässä ja naapuritila Nikus sijaitsee niiden välissä."  

Tästä linkistä löytyy lisää mielenkiintoista historiaa mm. Porkkalanparenteesista 1944-1956, jolloin perheen piti jättää tila kun alue siirtyi Neuvostoliitolle. 

Yhdellä koiralenkillä törmäsimme Mimmin kanssa todella kesyn oloiseen oravaan, joka ei ollut moksiskaan minusta ja koirastani. Siellä kurre uteliaasti tarkkaili meitä ensin maasta kerätessään käpyjä ja sitten myöhemmin hän kiipesi puuhun tarkkailemaan. Nyt on aika jo varmasti kasata ruokavarastoa tulevan talven varalle.  

Eräänä iltana taivaalla lensi valkoposkihanhien aura, joka suuntasi merelle yöpymään. Arktinen valkoposkihanhien kanta muuttaa syys-marraskuun aikana ja pääjoukot vasta lokakuussa. Vielä näkee hanhia pellolla mutta jossain vaiheessa ne suuntaavat pois Hollantiin, Belgiaan, Saksaan ja Tanskaan palataakseen sitten taas Suomeen ensi keväänä. Auran edetessä kuulunut ääni muistutti minusta ihan koiran haukuntaa ja Mimmikin valpastui kuullessaan tutun äänen mutta omia lajitovereita ei näkynyt missään.😉 

Vielä olen nähnyt myös lehmiä laitumella mutustelemassa vihreää ruohoa. Harmitti kun en nyt keväällä ehtinyt katsomaan Viikin lehmien jokavuotista laitumellelaskua 9.toukokuuta talven jälkeen. Se meno on nimittäin todella täynnä iloista "kuka ehtii ensimmäisenä" juoksua pitkän talvikauden jälkeen. Mikä parasta lehmät pääsevät myös pihaton kautta käymään laitumella halutessaan. Luin yhdestä artikkelin, jossa lehmiä kasvattava pariskunta totesi seuraavasti. "Parhaiten lehmät tuntuvat viihtyvän laitumella viileinä syyspäivinä."  

Hevosten laitumellelaskua olen päässyt myös seuraamaan Kylämäen hevostilalla Marttilassa. Oli upeaa nähdä miten iloisena hevoset kirmailivat pitkän talven jälkeen taas vapaina laitumella. Ehdottomasti tämäkin olisi mukava kokea vielä joskus uudelleen.

Linnanmäellä kiljutaan kauhusta 11.9. - 4.10.2026, kun perinteinen iik!week-kauhufestivaali pukee huvipuiston mustanpuhuvaan tunnelmaan. Uskallatko astua kauhun porteista sisään ja kohdata syksyn hyytävimmät elämykset. Ikäsuositus tapahtuma-alueelle on 12+ ja kauhukohteisiin 15+, paitsi Painajaiseen, jossa ikäsuositus on 18+. Kauhukohteet hauskuuttavat kauhunnälkäisiä huvittelijjoita tapahtumapäivinä klo 16 alkaen. 

Minä kävin monena vuonna iik!week-kauhufestivaaleilla (2016-2019) ja blogista löytyy useita postauksia em. vuosilta. Tässä olevat kuvat ovat aiemmilta käynneiltäni. Täytyypä harkita uskaltaisiko mennä taas kurkistamaan...😬 Huvilaitteiden pyöritysten lisäksi löytyy neljä uniikkia kauhukohdetta sekä neljä hyytävää kauhualuella. 

Sienimetsälle pitäisi kyllä mennä mutta vielä en ole ehtinyt. Nämä sienet ovat torilta ja ostin sieltä suppilovahveroita, joista tehtiin oikein hyvä sienikastike. Maistui todella makoisalta tämän kesän perunoiden kanssa ja yleensä sienet ovat niin hyviä, että niitä tulee sitten syötyä liikaa ja tulee ähky. 

Olen lapsesta saakka käynyt sienestämässä isovanhempien ja omien vanhempieni kanssa. Söin myös sienistä tehtyjä ruokia jo lapsena koska olin tottunut niihin. Minnien kanssa kävimme usein Nuuksiossa meidän salaisessa "suppilovahvero paikassa", josta pystyi reilussa vartissa keräämään ison korillisen sieniä. Mimmiä en ole vielä uskaltanut vielä sienimetsään kun sen suuhun tuntuu edelleenkin menevän maasta vähän kaikkea. 

Kuva lainattu Espoon Facebook sivuilta 

Haluan vinkata nyt kaikille Espoossa tai pääkaupunkiseudulla asuville, että Leppävaarasta löytyy iso auringonkukkapelto. Auringonkukat ovat ihanan pieniä ja niitä on todella iso peltoalue vielä kukkimassa. Tämä peltoalue löytyy Leppävaaran urheilupuiston ja mormoni-temppelin välistä. Toinen minua lähellä oleva paikka on Rastaalan pelloilla (Nurminiityntiellä) mutta siellä en ole käynyt. Leppävaarassa poimittavaa vielä riittää. 

 

Ehkä pimenevissä illoissa parasta on ollut jo elokuusta asti lyhtyjen sytyttäminen kesähuoneeseen. Ja ahkerasti siellä onkin tuikut palaneet iltaisin. Meillä parvekekukat ovat ihan runsaimmillaan joten vielä en ole edes harkinnut syysistutuksien laittamista vielä pitkään aikaan. 

Mitä mieltä sinä olet syksyn alkamisesta? Oletko "kesän venyttäjä" kuten minä vai oletko jo siirtynyt suosiolla syysvaatteisiin? Kävin tänään illalla Kauppatorilla ja samalla söin jäätelötötterön vaikka onkin jo syyskuu. Ilma oli lämmin ja piti vain olla varuillaan etteivät harmaalokit napanneet tötteröäni. Jäätelö maistui ihan yhtä hyvältä kuin kesällä vaikka olikin jo syyskuu.