Parveke on syysasussa vihdoin 🍁🍂🍁

Hyvästelin kesähuoneen 28.lokakuuta eli aikataulussa olin tänä vuonna. Katselin vanhoja postauksia vuosien varrelta ja lähes aina lokakuun loppupuolella olen siirtänyt pelargoniat sisätiloihin. Muut kesäkukat sekä myös miljoonakello amppeli päätyivät karusti biojätteeseen. Tuntui pahalta heittää begoniat pois koska ne kukkivat niin upeasti vielä. Begoniat olisi toki voinut pitää huonekasveina talven ajaksi mutta niille ei oikein löytynyt sopivaa paikkaa. Kaksi isolehtistä murattia siirsin sisälle ja toivon, että ne jatkaisivat ensi kesänä taas eloaan kesähuoneessa. Em. muratit ostin viime kesänä parvekkeelle ja ne kasvoivat ihan hurjasti. Pienilehtiset muratit jätin parvekkeelle. Osa niistä ehkä selviää talven yli mutta välttämättä eivät kaikki. 

Kävin Rustassa ensimmäisen kerran jo 10.lokakuuta kun kävin ostamassa callunnoita haudoille. Silloin oli vielä aivan liian aikaista hankkia mitään syyskukkia meidän parvekkeelle koska siellä kukki edelleen todella upeasti. Kulunut syksy oli niin poikkeuksellisen lämmin, että tuntui siltä kuin kesä olisi vain jatkunut ja jatkunut. Pelargioihin tuli koko ajan uusia nuppuja ja muratit kasvoivat melkein silmissä. Istuin monena päivänä kahvilla vielä parvekkeella mutta syyskuun jälkeen siellä ei enää kyllä ruokailtu. 

Toki kun katseli parvekkeelta ulos ja näki eri väristen lehtien lentelevän tuulessa tuli mieleen, että kesä tekee loppuaan! Koska olen syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä minulle kesästä luopuminen on aina vähän vaikeaa. Joka syksy "ikuinen kesänvenyttäjä" toivoo vielä kesäisten ilmojen jatkuvan. Kun ystäväni laittavat kesävaatteet pois siirtyen syysasuihin minä jatkan edelleen kesäisesti pukeutuneena - ainahan voi kerrospukeutua.  

Meidän taloyhtiön pihalla kasvaa koristearonia ja sen lehdet tarjoavat aina upeaa väri-iloittelua syksyllä. Nämä lehdet keräsin muutamia vuosia sitten pihamaalta kuvassa olevaan värikollaasiin. Lehtien väri muuttuu vähitellen vihreästä keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyihin kun syksy etenee. Kun valo vähenee alkavat puut ja pensaat valmistautua tulevaan talveen. 

Vihreä lehtivihreä eli klorofylli hajoaa ja vetäytyy puun tai pensaan runkoon, paljastaen lehvissä uudet värit. Vain leppä tekee poikkeuksen eli se pudottaa lehtensä vihreinä. Lepät tekevät yhteistyötä typensitojabakteerien kanssa joten siksi ne voivat toimia eri tavalla kuin muut lehtipuut. 

Kerrostalokyttääjä Mimmi on ottanut taas vakiopaikkansa. Jos naapuritalon grillistä tulee makoisia tuoksuja hän juoksee aina häntä heiluen tähystyspaikalleen. Tällä kertaa grilli ei ollut kuumana mutta lapset leikkivät pihalla joten parempi oli nyt vain olla asemissa tarkkailemassa 🐾

Parvekkeelle olen viime vuosina ostanut aina callunoita eli aitokanervia. Calluna on vaatimattomampi kuin kellokanerva eli Erica mutta sen pakkasenkestävyys on erinomainen. Olen joskus vuosia sitten ostanut kellokanervia, jotka olivat kyllä näyttävämpiä mutta niiden talvenkestävyys ei ole kovin hyvä. Callunat ovat myös pienempiä sekä vaatimattomampia kuin kellokanervat mutta ne kestävät pitkälle kevääseen hyvinä. Niin kauan kun ei ole pakkasia minä myös kastelen callunoita säännöllisesti. 

 

Tänä vuonna en ostanut yhtään koristekurpitsaa eli mentiin siis entisillä "ikikurpitsoilla". Meidän parvekkeella vierailee säännöllisesti lintuja joten näitä ikikurpitsoita ei kannata jättää parvekkeelle kovin pitkäksi aikaa. Yksi pikkukurpitsa on jo joutunut "maistelun" vai pitäisikö sanoa "linnunnokan testaamaksi". Joskus on myös aitojen koristekurpitsoiden kanssa ollut myös lintujen "pikku maistelua" mutta melko nopeasti ne on jätetty sitten rauhaan. 

Lokakuussa huomasin meidän taloyhtiön parkkipaikalla olevassa koivussa "jotain outoa". Paksun koivun runkoon oli noin 1,5 metrin korkeudelle kasvanut sieniä! Kun minä siinä ihmettelin mikä kumma tämä oikein on niin naapurikin tuli autostaan kanssasi pähkäilemään tätä outoa sientä. Koivu oli ihan hyvä kuntoinen eli ei todellakaan mitenkään lahoava, vanha puu. Kotona sitten Googlen kuvahaulla löytyi nimi eli pörhösuomuhelokka. Onpas hauska nimi 😊 

"Pörhösuomuhelokka (Pholiota squarrosa) on pörhösuomuinen helokkalaji. Väriltään ruskeankellertävä ja muistuttaa kannoilla kasvavaa mesimieltä. Lakki on aluksi pallomainen mutta myöhemmin laakeneva. Sieni ei ole ruokasieni ja sitä on joskus epäilty lievästi myrkylliseksi. Pörhösuomuhelokkaa tavataan Etelä-Suomessa yleisesti mutta pohjoisempana se on harvinaisempi. Sieni kasvaa tuppaina usein koivujen tai muiden lehtipuiden rungolla tai tyvellä. Sen kasvuaika on elokuusta lokakuuhun. Pörhösuomihelokkaa on käytetty tekstiilien värjäyksessä vihreän värin saamiseen." 

Google tiesi myös kertoa, että pörhösuomuhelokka on lahottaja eli jossain vaiheessa tuo iso koivu mitä ilmeisemmin pitää kaataa pihaltamme vaikka se näyttää ihan elinvoimaiselta. Tylsää! 

Iltalenkillä Mimmin kanssa on jo melkoisen pimeää. Kun liikkuu ulkona tuntuu siltä, että olisi hyvä omistaa otsalamppu, että näkisi mihin astuu. Mimmille pitäisi myös laittaa joku valopanta kaulaa, että erotan koiran kun kuljemme siellä mustan keskellä. Vaikka kävelytie on valaistu tuntuu välillä siltä, että ollaan ihan säkkipimeässä. Jännitystä lisää aina myös ohi sujahtavat polkupyörät, jotka eivät vaivaudu soittamaan kelloa. Olisi paljon mukavaa kuulla kello niin osaisi vähän varautua kummalta puolelta pyöräilijä aikoo mennä ohi. Onneksi autossa jo viime viikolla saadut talvirenkaat joten jos tulee lunta olen valmiina ottamaan sen vastaan. Mukavaa uutta viikkoa kaikille 🌠