Tammikuun touhuja ja tuumailuita

 

Ihan käsittämätöntä miten nopeasti tammikuu on kulunut. Juurihan oli uusivuosi ja loppiainen sekä niitä seuraava Nuutinpäivä, joka päätti perinteisesti meidän joulumme. Koristeet säilytyslaatikoihin ja jouluvalot pois parvekkeelta. Yritin olla tänä vuonna huolellinen ja tarkistin kahdesti ettei koristeiden mukaan eksynyt vaikkapa Fiskarsin saksia, jotka yhtenä vuonna olivat kateissa seuraavaan jouluun saakka kellarin uumenissa. 

Enää yksi kokonainen viikko ja sitten ollaankin jo vuoden lyhimmässä kuukaudessa eli helmikuussa. JIHUU! Vuoden ensimmäinen kuukausi on siis ihan kohta ohi. Ja mikä parasta koko ajan mennään kevättä ja valoja kohden - mietin minä "yltiöoptimistisena kesän lapsena". Lasken jo päiviä kevätpäiväntasaukseen, joka tänä vuonna 20.maaliskuuta klo 16.45 eli päivä ja yö ovat silloin yhtä pitkiä! 

Tulppaanikausi alkoi meillä jo heti uudenvuoden jälkeen. Ensimmäiset tulppaanit olivat todella huonoja ja ne taisivat kestää maljakossa vain muutamia päiviä eli päätyivätkin sitten nopeasti biojätteeseen. Nyt minulla on toista viikkoa maljakossa Rustasta ostettuja todella kestäviä tulppaaneita, joita sai peräti kolme 7 tulppaanin nippua 9,99 eurolla. Olivat vielä kotimaisia joten hyvä ostos! Minä rakastan tulppaaneita ja niitä varmasti tulee ostettua tässä tulevina viikkoina ahkerasti. 

Forecan mukaan lumensyvyys olisi meillä Espoossa n.15cm. Onneksi tänä talvena auraus on hoitunut todella hyvin eli parkkipaikat ovat lähes lumettomia. Ensimmäinen vuosi pitkään aikaan ettei myöskään meidän parvekkeelta tai "siis kesähuoneesta" ole tarvinnut lapioida lunta pois. Tämä lumimäärä olisi minusta oikein sopiva eli lisää en välttämättä toivo. 

Taloyhtiömme piha-alueella ja läheisessä metsikössä on vuosia asunut rusakko. Herra Rusakko on kesäiltoina tullut usein pihallemme syömään ruohoa ja aterioituaan jäänyt aina sitten lepäilemään hetkeksi. Rusakko vaikuttaa melko kesyltä eli saattaa viettää pidempiäkin aikoja alueella. Alkuviikosta olimme Mimmin kanssa iltalenkillä kun näin, että Herra Rusakolla oli seuralainen ja istuvat metsikön läpi menevällä polulla vierekkäin kuin rakastavaiset. Rouva Rusakko nojasi seuralaiseensa ♥ 

Mimmi ei aluksi huomannut hajujen nuuskimiselta pariskuntaa joten minä yritin nopeasti kaivaa taskusta kännykkää, että saisin kuvan heidän herkästä hetkestään. Kun koiruus sitten äkkäsi kyyhkyläiset minusta tuntui, että toinen käteni venyi 20 cm kun Mimmi yritti ampaista rusakoiden luokse. Me näemme uroksen niin usein, että ihan itsekin yllätyin, että hänellä oli nyt seuralainen. Isäni sanoi aina "Rusakko saa sekä hanki- että sänkipoikasia." Ehkä rakkautta oli jo ilmassa koska viisaan Wikipedian mukaan rusakon lisääntymisaika on helmikuusta syyskuuhun ja emo voi saada 2-4 poikuetta. Emo kantaa poikasia 40-42 vuorokautta joten "saas nähdä miten käy". 

Viime sunnuntaina pääsin vierailemaan Studio Kukkapuron Ateljeessa Kauniaisissa. Studio Kukkapuro on valmistunut 1968 ja rakennus on muodoltaan hyperbolodinen paraboloidi, joka kannattaa itse itsensä. Kattomateriaali on betonia. Rakennus toimi muotoilija Yrjö Kukkapuron (1933-2025) ja taidegraafikko Irmeli Kukkapuron (1934-2022) työtilana. Minulla on ollut työni kautta suuri kunnia tuntea Yrjö Kukkapuro ja nyt pääsin myös vierailemaan tässä futuristisessa rakennuksessa, joka toimi myös pariskunnan kotina. Tytär Isa Kukkapuro-Enbom piti todella upean esityksen sekä talosta sekä myös vanhemmistaan. Kiitos Svenska kulturföreningen i Grankulla ja Maria Ekman, että pääsin mukaan! Tästä Ateljee vierailusta on tulossa ihan oma postaus kun ehdin käydä valokuvani läpi. 

Kuva: HKT, Otto-Ville Väätäinen

Tälle keväälle 2026 ja myös jo elokuulle on tiedossa monta teatterinautintoa. Minulla on ollut vuosia tapana tehdä niin, että ihan vuoden loppupuolella käyn työnantajalta saaduilla virikeseteleillä hankkimassa itselleni teatterilippuja. Niin tein tänäkin vuonna eli nyt on sitten tiedossa paljon teatteria. Ensimmäinen näytelmä, jota käyn katsomassa on helmikuun alkupuolella eli Komedia pankkiryöstöstä. Olen menossa jo ennakkonäytökseen ja näytelmän varsinainen ensi-ilta on 5.helmikuuta.  

Kuva: HKT, Mitro Härkönen 

Pakko myöntää, että en ole lukenut yhtään Satu Rämön Hildur kirjaa elämässäni. Moni ystäväni on kysellyt ihmeissään "Miksi ihmeessä et ole lukenut kun yleensä luet aika paljon ja ne on vielä dekkareita?" En osaa sanoa miksen aiemmin ole tarttunut Hildureihin mutta nyt olen maaliskuussa menossa katsomaan Hilduria. Elena Leeve esittää rikosetsivä Hilduria ja Paavo Kinnunen suomalaiskollega Jakobia. Odotan mielenkiinnolla esitystä mutta vaikka ystäväni painostavat lukemaan myös tämän ensimmäisen Hildur-sarjan kirjan, johon näytelmä perustuu ennen esitystä en aio tehdä niin. 

Kuva: HKT, Otto-Ville Väätäinen 

Helmikuulle on varattu lippu myös Let's Play Business -näytelmään. Uutuuskomedia on Juha Jokelan käsialaa ja Helsingin Kaupunginteatterin esittelyssä sen kerrotaan olevan "oivaltava, paikoin päätön komedia, joka yllättää, naurattaa ja osuu aikaan kuin ryhmysauva pahvilaatikkoon - toisin sanoen jättää jäljen." Odotan mielenkiinnolla mitä työelämän koukeroita ja koomisia tilanteita tullaan näkemään. 

Kuva: HKT, Otto-Ville Väätäinen 

Maaliskuussa on vuorossa Kurtturuusut eli lämminhenkinen komedia ystävyydestä, rakkaudesta ja ikääntymisestä. Näytelmä perustuu kirjailija Pirjo Turusen kirjaan. "Naiset jakavat yhdessä elämänsä ja jaettavaa riittää. He eivät jää vaivojansa valittamaan, vaan elävät itsensä näköistä elämää, nauttivat täysillä ja pitävät hauskaa yhdessä." Kuulostaa melko dynaamiselta nelikolta! 

Kuva: Lippu.fi 

Viimeinen teatterikokemus toteutuu vasta elokuun lopussa kun pääsen katsomaan musikaalin & Julia! Ensi-iltaan 20.8. en enää mahtunut mukaan mutta kaksi päivää sen jälkeen istun jo katsomossa. Musikaalin ohjaa Samuel Harjanne ja Helsingin Kaupunginteatteri julkistaa roolituksen musikaaliin vasta helmikuussa. 

Lontoon ja Broadwayn hurmanneen & Julia -musikaalin on kirjoittanut Emmy-palkitun komediasarjan Schitt's Creek kirjoittaja David West Read ja musiikin on säveltänyt ruotsalainen popsuuruus Max Martin. Musikaalissa kuullaan 90-luvun ja 2000-luvun alun suurimmat hitit. Odotan tätä todella innoissani! 

On tähän tammikuuhun myös mahtunut ulkoilua Mimmin kanssa ja jopa auringonlaskukin! Koviempien pakkasten aikaan olen vähän väkipakolla saanut puettua Mimmille villapaidan päälle. Mutta selkeästi hän protestoi vaatteita koska on autossa kuljetushäkissä ollessaan "purkanut jo vähän villapaitaansa". Minnie - aiempi jackrusselini - aikoinaan suostui aina pitämään kovilla pakkasilla ihan mielellään takkeja, haalareita ja jopa töppösiäkin mutta Mimmi on toista maata. Kovilla pakkasilla lenkeistä tulee aika lyhyitä jos ei vaatteita ole lämmittämässä.

Kun olin lapsi minun suosikkeja olivat Weetabixit ja olen taas ostanut niitä kaupasta! Jos en ehdi tehdä kaurapuuroa/tai haluan vain vaihtelua niin minä korvaan aamiaisella puuron Weetabixeillä. Hedelmiä, rusinoita, jugurttia tai maitoa ja sitten vain herkutellaan. Olen varmasti viimeksi syönyt Weetabixeja kun olin ystäväni luona Lontoossa ikuisuus sitten. Tuli ihan nostalginen olo! 

Kuva: Pexels

Ja ihanaa on myös se, että appelsiiniaika on koittanut. Appelsiinit ovat mehukkaimillaan tammikuusta maaliskuuhun, jolloin on myös useimpien appelsiinilajikkeiden parhain sesonki. Aili-täti opetti aina, että "kokoonsa nähden pitää appelsiinin aina olla myös painava eli mitä painavampi appelsiini on niin sitä mehukkaampi se on". Yritän aina kaupassa muistaa isotädin vuosia sitten antamia ohjeita. Kaikki hehkuttavat veriappelsiineja mutta minä ostan niitä hyvin harvoin koska pidän niiden makua aivan liian kitkeränä omaan makuuni. 

Kävin viikonloppuna läpi ulkoisilla kovalevyillä olevia valokuviani kun etsiä aivan tiettyjä kuvia. Valokuvani siirtyvät myös pilvipalveluun mutta silti minulla on myös varalla kovalevyt eli tuplavarmistus. Löysin kuvat, joita etsin mutta samalla silmiini osui kuvia punaisista kengistäni. "Voi kun kevät tulisi jo äkkiä niin voisi luopua Icebugeista ja muistakin talvijalkineista" mietin mielessäni... Ikuinen kesänlapsi odottaa siis kovasti jo sekä kevättä että kesää 😍

Meidän viereisen talon pihamaalle oli viikolla ilmestynyt hauskoja lumiukkoja sekä myös lumilyhty! Ja mikä parasta ne ovat edelleen siinä joten kukaan ei ole käynyt rikkomassa lumiteoksia. Lumiukot ovat niin suloisia ja muistan hyvin omasta lapsuudesta lukemattomat lumileikit sekä lumiukkojen ja linnojen rakentelut. Ihanaa, että lapset tekevät niitä edelleen. 

Etsin itse asiassa sieltä kovalevyiltäni juuri kuvia napeista! Ystäväni kyseli olisiko minulla jossain nappikätköissäni hänen asuunsa soveltuvia nappeja? Lähetin hänelle lukuisia kuvia minulla olevista napeista ja lopulta löytyi juuri passelit hänen omaan pukuunsa. Nämä nappikuvat olen ottanut/tehnyt muistaakseni vuonna 2016 ja minulla nappeja on kyllä aika paljon - eri väreissä sekä usean kokoisiakin.

Miten sinun tammikuusi on sujunut? Onko lunta riittävästi vai liikaa kotipaikallasi? Joko maljakossa on ollut ihania tulppaaneita? Maistuuko sinulle veriappelsiinit tai Weetabixit? Kivaa loppuviikkoa!