Syksyn uutuuskirja "Ihmisiä & kenkiä" kertoo sekä kengistä että elämäntarinoista

Kirja on saatu arvostelukappaleena

Voiko naisella olla koskaan liian montaa paria kenkiä? Jos minunlaiseltani kenkien keräilijältä kysytään vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä "Ei tietenkään voi olla!" Jatkan tähän yleensä vielä "Jotkut keräilevät kenkiä, jotkut postimerkkejä. Harrastuksensa kullakin." Kenkien lisäksi minua kiinnostavat myös kengistä kertovat kirjat. Kirjahyllyssäni onkin monia opuksia, joissa juuri kengät ovat kantavana teemana läpi kirjan. Olin onnesta soikeana kun postiluukusta kolahti arvostelukappaleena tämän syksyn uutuuskirja Kenkiä & ihmisiä. Takakannen teksti kun lupasi "Tässä kirjassa kengät ovat pääosassa, milloin vallan tai statuksen symbolina, milloin fetissinä - kiinattarien sidotuista pikku jaloista niin sanottuihin isokenkäisiin." Viime viikot olenkin iltaisin uppoutunut kenkiin ennen nukkumaan menoa ahmien sivuja toisensa jälkeen ihanista kengistä, niiden historiasta sekä myös elämäntarinoista.

Kaija Rosman taidokkaan herkullista kuvitusta Ihmisiä & kenkiä kirjasta

Kenkiä & ihmisiä -kirjan takana on kaksi oman alansa kovaa ammattilaista Pirkko Vekkeli ja Kaija Rosma. Toimittaja ja tietokirjailija Pirkko Vekkeli on julkaissut useita henkilökuva- ja elämänkertateoksia kuten Marja Suna, suomalainen muotoilija, Liisa Lipsanen - bisneslady, Raili Hulkkonen - kauneuden suurlähettiläs, Kristiina Halkola - jos rakastat sekä Matti Seppänen - elämäntyönä muotitaide. Sain vuosia sitten joululahjaksi Ismo Loivamaan ja Pirkko Vekkelin kirjan "Unohtumaton Ansa Ikonen 1913-1989".

Kaija Rosman kuva ET-lehti / Pirkko Vekkelin kuva Elisa Kirja 

Muotitoimittaja ja kuvataiteilija Kaija Rosma on kiitetty ja palkittu tekijä, joka mm. kuvitti Gloria-lehteä yli 20 vuotta. Hän on pitänyt lukuisia näyttelyitä eri tekniikoilla tehdystä taiteestaan - piirustuksista ja maalauksista pienoisveistoksiin. Usein näyttelyiden inspiraationlähteenä on ollut muoti. Kaija Rosman upea kuvitus on tullut minulle tutuksi juuri Glorian sivuilta. Muistan jopa joskus keränneeni Rosman piirroksia lehdistä. Täytyypä etsiä onko minulla vielä niitä tallella. 

Kirja alkaa hauskasti luvulla, joka kertoo "Hiukan kevytkenkäistä" historiaa kengistä. "Alkaako ihmiskunnan sivistys kengistä? Ehkä ei sentään, vaikka läheltä liippaa." Todennäköisesti kivikauden myskihärkiä ja villihevosia esittäviä taideteoksia (joista länsimaisen taidehistorian katsotaan alkaneen) 20 000 - 30 000 vuotta sitten on vielä piirretty avojaloin luolien seinille. Mutta jo 15 000 vuotta sitten maalauksissa näkyvillä ihmisillä on jaloissa jonkinlaiset jalkineet. Alpeilta löytyneen yli 5300 vuotta vanhan jäämies Ötzinkin jaloissa oli mokkasiinin kaltaiset jalkineet. 

Olen itsekin sukeltanut todella syvälle historiaan tehdessäni kenkäpostauksia vaikkapa narupohjaisista espadrilloskengistä tai flip flop varvassandaaleista. Meille hyvin tutut kesäjalkineet espadrillokset on kehitetty jo 4000 vuotta sitten joidenkin tutkijoiden mukaan ja kesäisten flip flopien edeltäjät jo 4000 eKr. Ehkä kengissä pätee tuttu sanonta "vanhassa on vara parempi" eli nerokkaat keksinnöt niin kengissä kuin muissakin esineissä ovat ikuisia. 

Chopinet eli korokepohjat olivat kuuminta hottia Italiassa 1500-luvulla.

Sivistys, kulttuuri ja muoti ovat kuitenkin jo 1000-luvulta eteenpäin myös piirtäneet oman puumerkkinsä kenkiin. Turhaan me ihmettelen nykyään vaikkapa goottien jaloissa nähtäviä melko hurjia korokepohja kenkiä. Keskiajalla Italiassa naiset sujauttivat jalkansa lähes puolimetriä korkeat chopinet jalkineet. On väitetty, että näin hameen helmat pysyivät puhtaina Venetsian kujilla ja piazzoilla. Oli niin tai näin näillä jalkineilla kävely oli varmasti lähes mahdotonta keskiaikaisilla epätasaisilla kaduilla ja kujilla. 

Lootusjalat saatiin aikaan sitomalla jalkaterät ja typistämällä ne pieneksi. 

Toisaalta aivan toisella puolella maailmaa Kiinassa oli ylhäisönaisten jalkoja sidottu jo 900-luvun puolivälistä saakka. Song dynastian aikana maata hallitsi Kiinan keisari, jolla oli fetissi pieniin jalkateriin. Naisia piti kantaa kantotuoleissa koska kävely typistelyillä jaloilla oli mahdotonta. Pikkuruiset jalat oli peitetty kirjailluilla tossuilla. Tapa levisi hovin ja ylhäisön keskuudesta myös ihan tavallisen kansan pariin. Pienet sievät jalat oli Kiinassa ihailtava ominaisuus naisessa ja se kiellettiin vasta kun kommunismi tuli valtaan. Näin vuosia sitten dokumentin naisista, joiden jalat oli aikoinaan typistetty ja sitä katsellessa kyllä tuli kyynel monta kertaa silmään. 

Aika ajoin kengissä tulee myös muotiin Pompidour-korko, joka syntyi jo huikentelevaisen rokokoo muodin aikana. Nämä tiimalasimaiset korot 1700-luvulta saivat nimensä markiisitar Madame de Pompidourin mukaan. Kuningas Ludvig XV:n ykkösrakastajatar oli rokokoo muodin kruunaamaton kuningatar, joka jätti jälkipolville oman tyylinsä niin kalusteissa, koriste-esineissä, vaatteissa kuin kengissäkin. Hän rakasti vaaleanpunaista ja juuri tuota sävyä me kutsumme pompadourinpunaiseksi. On sanottu, että Marie Antoinette siis Madame Pompidour olisi ollut ensimmäinen kenkäfriikki. 

Kengät ovat myös olleet vallan symboleita kautta aikojen. Me kaikki tiedämme ketä tarkoitetaan kun puhutaan "isokenkäisistä". Isokenkäiset ovat henkilöitä, joilla on valtaa, asemaa ja arvovaltaa. Henkilö on varmasti varakas pohatta, iso johtaja, kiho, pamppu, silmäätekevä, herra, yritysjohtaja, "hyvällä pallilla istuva" eli jotain suurta, johon vain harvalla meistä on mahdollista päästä. 

"Sanonnan "isokenkäinen" alkuperä on johdettavissa keskiajan suippokärkisistä kärsäkengistä, jotka erityisesti 1300- ja 1400-luvuilla venyivät hämmästyttävän pitkiksi. Useissa maissa oli määräys, että porvarissäädyn kengänkärjet eivät saaneet ylittää 6 tuumaa (n. 15 cm). Paronien kengänkärkien enimmäispituus oli 12 tuumaa, kreivien 24 tuumaa. Isokenkäisin oli mahtavin."(Suomalainen fraasisanakirja)"

Isokenkäisistä puhuttaessa on tarkoitettu miehiä. Vaikka naisia on johtopaikoilla ei heidän kengännumeroaan korosteta koska niitä pieniä, siroja jalkoja on pidetty ihailtavina. Tosin nykyään nuorten naisten kengännumero on paljon suurempi kuin vaikkapa vielä 1960-luvulla. Naisten kenkiä myös löytyy minusta tänä päivänä isompina kokoina kuin aiemmin. 

Meihin naisiin liitetään korkeat korot. Kirjassa on pohdintaa siitä miksi me yhtä kävelemme kivuliailla piikkikoroilla eli laitamme korot mukavuuden edelle. Pain is beautiful -sanonta on tuttu sekä populaarikulttuurista että muodista. "Mitä nainen ei tekisi kauneutensa eteen." sanoi jo edesmennyt isoäitini. Toisaalta nykyään on ihan trendikästä myös vetää jalkaansa Dr. Martens -maiharit, tennarit, rennommat ja mukavammat kengät. USA:n varapresidentti Kamala Harriskin on nähty puhumassa kansalle Conversit jalassa. 

Olen itsekin kirjoittanut blogiin "Ovatko sneakersit jo salonkikelpoiset" postauksen. Aiemmin sneakersit yhdistettiin vain ulkoiluun, kuntoiluun tai vapaa-aikaan. Nyt ne jalassa voidaan olla vaikka punaisella matollakin jos merkki on oikea. Vuosia sitten olen lomamatkalla korkeilla kiilapohjaisilla kengillä nyrjäyttänyt nilkkani Barcelonan Ramblaksella epätasaisen katukivetyksen takia. Varmasti jalkapöytäni 4.metatarsaaliluun murtuminen ja 6 viikon sairausloma oltaisiin vältetty jos olisin laittanut jalkaani sneakersit tai edes matalat sandaalit. Mutta "ei missään tapauksessa" koska oltiin isossa, trendikkäässä kaupungissa ja piti olla korkkarit. Tästä on jo aikaa ja nykyään olen paljon viisaampi!

Kenkiin liittyy myös paljon viestejä ja vihjeitä. Minä olen aina pitänyt punaisista kengistä ja lapsena haaveilin niistä aina. Muutamat punaiset kengät minulla lapsena olikin mutta nyt aikuisiällä olen niitä hankkinut enemmänkin. Punaiset kengät herättävät aina huomiota. Pressimatkalla Saarenmaalla muutamia vuosia sitten hotellin respan virkailijat huomioivat ja kommentoivat punaisia sneakers-kenkiäni sisäänkirjautumisen yhteydessä. Monissa minun valokuvissani täällä blogissakin nämä kengät ovatkin vilahtaneet. Ne ovat kiva väriläiskä asussa. 

Punaiset kengät voidaan myös tulkita niin monella tavalla. Värinä punainen on onnen, rakkauden, hedelmällisyyden, sodan, vihan, vaaran, erotiikan, naiseuden, vallan ja vallankumouksen väri. Minä vain satun pitämään punaisesta sen enempää vihjailematta mitään :) 

Kirjassa on upeasti kerättynä yhteen "Hall of Fame" eli kenkämaailman kuuluisuudet. Mukana on totta kai Marilyn Monroe ja hänen vuoden 1959 elokuvassa Piukat paikat kuuluisaksi tekemät Marilyn -pumpsit. Nämä piikkikoroilla varustetut kengät Marilynille suunnitteli yksi kenkämaailman kaikkien aikojen kuninkaista Salvatore Ferragamo. Vuonna 2015 sitten kävin Tampereen Milavidassa "Unelmien askelia" -kenkänäyttelyssä, joka kertoi juuri Ferragamon elämäntyöstä. Upea näyttely!

Kirjaan Hall of Fameen ovat päässeet myös Fred Astairen steppikengät, Charlie Chaplinin kulkurihahmon nukkavierut varsikengät, Judy Garlandin Ihmemaa Oz -kengät, Tuhkimon lasikenkä, Saapasjalkakissan saappaat, Mary Jane -remmikengät ja totta kai Sinkku elämää -sarjan Carrie Bradshaw kenkineen sekä monia muita. Sex in the city -sarjan kautta minunkin kenkäintoni oikein roihahti liekkeihin ja tutuiksi tulivat Jimmy Choo, Manolo Blahnik ja Christian Louboutin. Minulta löytyy totta kai myös koko Sinkku elämää vaaleanpunaisessa kenkälaatikko boxissa eli kaikki sarjan tuotantokaudet ja pakko myöntää, että niitä myös katsotaan. Yhä uudelleen ja uudelleen kenkiä sekä muotia ja stailausta ihaillen. Ikoninen sarja!

Ihmisiä ja kenkiä -kirjassa on mukana myös äärimmäisen mielenkiintoinen osia, jossa sukelletaan Suomi-kengän tarinaan. Suomessa on kenkiä tehty keskiajalta lähtien ja tapana oli silloin, että suutari kulki talosta toiseen agraari yhteiskunnassa. Kenkätehtaita maahamme aloitettiin perustamaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Vierailin kesällä 2019 Koskenjalan -kenkämuseossa Korkeakoskella, johon kenkäteollisuutta myös perustettiin aikoinaan. Suomalaisen kenkäteollisuuden kulta-aika oli 1960-luvulta 1980-luvulle ja se työllisti peräti 8000 ihmistä. Kun idänkauppamme romahti myös kenkätehtaita meni nurin. Halpatuonti myös vaikutti kotimaisen kengän kysyntään. Sääli koska Suomessa on ollut osaamista ja taidokkaasti tehtyjä kenkiä. 

Kirjan lopussa on hauska osio, johon on kerätty "Kymmenen pientä kertomusta kengistä". Mukana kertomassa omia kenkätarinoitaan ovat mm. Pirkko Mannola, Asko Sarkola, Monna Kamu, Liisa Talvitie, Anna-Maija Tuokko ja Matti Tuominen. Jokainen heistä kertoo omista kengistään, omasta suhteestaan kenkiin, omista mieltymyksistään sekä myös esittelee kirjassa kenkiään. 

Erittäin mielenkiintoinen kirja kengistä ja muodista pitävälle. Mukana myös paljon historiaa eri vuosikymmeniltä kenkien näkökulmasta. Kaija Rosman kuvituksen lisäksi myös valokuvia kengistä ja niiden omistajista. Sopii vaikka pukinkonttiin ja lahjaksi muuten vaan. Kirjan kustantaja on www.avain.net ja julkaisupäivä oli 2.lokakuuta. Kenkiä & ihmisiä -kirjaa myyvät ainakin Suomalainen kirjakauppa, Akateeminen kirjakauppa, Kansallinen kirjakauppa. 

Kiitos Avain kustannus kirjalähetyksestä!