syyskuuta 11, 2021

Forssan museossa selviää keitä olivat Vorssan pumpulienkelit ja millaisia olivat Kirjavan kaupungin kankaat

 






Tänä kesänä ehdin vihdoin vierailemaan Forssan museossa ja kuljeskelemaan myös sen idyllisellä kehräämöalueella. Olen päivätyöni puolesta toki vieraillut kaupungissa muutamia kertoja aiemminkin mutta heinäkuussa sukelsin syvemmälle alueen historiaan. Ja minä vaikutuin! Forssa on muutakin kuin koripalloa, Suomen Työväenpuolueen perustamispaikka, 1990-luvun laman kurittama teollisuuskaupunki ja lukuisten viihdeohjelma sketsien "naurunaihe". Forssaan jo 1800-luvun puolivälissä rakentunut teollisuusyhdyskunta on määritelty yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. 






Forssan museo puolestaan valittiin vuonna 2014 vuoden museoksi enkä yhtään ihmettele. Museo on rakennuksena jo mielenkiintoinen ja perusnäyttely sekä myös "Kirjavan kankaan kaupunki" näyttely ovat mukaansatempaavia. Museo sijaitsee vanhassa puuvillamakasiinissa. Loimijoen rannalla Forssassa sijaitsee muuten myös Suomen vanhin toimiva elokuvateatteri Forssan Elävienkuvien teatteri, joka avattiin 1906. Koska teatteri oli suljettuna 1929-2001 ei se pääse yhtäjaksoisesti toimineiden leffateatterin listalla vanhimmaksi. Teatteri on tunnettu Forssan mykkäelokuvafestivaalien pitopaikkana, jotka järjestettiin myös kuluvana kesänä. On aika heittää siis ennakkoluulot ja piintyneet uskomukset nurkkaan ja antaa Forssalle mahdollisuus. 




"Forssan kruununjalokivet" on nimitys Wahrenin elämänsä aikana saamille kunniamerkeille ja muistomitaleille. Nämä toimivat aikoinaan äärimmäisen hyvänä mainostamisen välineenä tuotteille. Kokoelma oli tae siitä, että Forssa-yhtiön kankaiden ja lankojen laatu oli korkea. Museossa oli esillä peräti 9 "kruununjalokiveä". 

Kiitos Forssan yhdyskunnan rakentumisesta ja sivistyksen saapumisesta alueelle kuuluu teollisuusneuvos Axel Wilhelm Wahrenille. Jokioisille saapui 1838 nuori, varaton värjärikisälli Wahren (1814-1885) Tukholmasta. Takanaan hänellä oli vähän epäonninen liikesuhde Kungsholmenin lankavärjäämössä ja 24-vuotias mies halusi aloittaa jossain ihan muualla kaiken uudelleen alusta. Wahren vuokrasikin liikekumppaniensa avustamana Jokioisten kartanon isännältä verkatehtaan ja hänen onnistui saada se myös kukoistamaan. Vuonna 1845 Wahren vuokrasi Linikkalan kylän asukkailta myllyoikeudet Loimijoen Kuhalankoskeen ja pari vuotta myöhemmin 1847 hän perusti kosken rannalle puuvillakehräämön. Kehräämön nimeksi tuli "Forssa" eli koski. 




Axel Wilhelm Wahren ei tyytynyt vain puuvillakehräämön perustamiseen vaan alueelle nousi myös puuvillakutomo, lankavärjäämö, kankaanpainamo ja useita muita teollisuuslaitoksia. Hän myös osti kartanoita muuttaen ne toimiviksi suurmaatiloiksi. Kehräämön viereen kohosi muotopuutarha ja lasisia kasvihuoneita, joiden tuotteita myytiin jopa ulkomaillekin. Kun seisoo nyt 170 vuotta myöhemmin punatiilisten vanhojen rakennusten ympäröimä käsittää, että Wahren onnistui aikoinaan yhdistämään pienet erilliset kylät yhteen Tyykikyläksi eli hän oli mies, joka perusti Forssan. 




Vanhoja painettuja kangasmalleja esillä Forssan museon perusnäyttelyssä.

Wahren teki vuosittain myös liikematkoja ulkomaille, osti koneita ja hankki tuotannossa tarvittavaa puuvillaa. Teollisuusneuvos sai matkoillaan myös uusia liikeideoita ja Forssassa aloitettiinkin valmistamaan 1861 teollisesti painettua kangasta. Peräti vuoteen 1921 saakka kaikki painetut suomalaiset kankaat oli valmistettu Forssassa. 



Forssan tehtaan maineesta kertoo jotain myös se, että se sai varustaa tuotteensa kaksipäisellä kotkan kuvalla osallistuttuaan Pietarin 1870  ja Moskovan 1882 maailmannäyttelyihin. Vaakunamerkki oli tae tehtaan korkeasta laadusta. Suomessa moni teollisuusala sai käyttää kaksoiskotkavaakunaa kuten esimerkiksi apteekit. Kun apteekin ulko-oven yllä oli kaksipäinen kotka kertoi se asiakkaalle, että lääkkeen myynti oli laillista. Myös Forssan kutomat ja painamat kankaat olivat laadukkaita. 





Forssan museon vitriinissä on nähtävillä myös puuvillan kukintoja. Puuvillaa on kutsuttu aiemmin myös pumpuliksi. 



Mutta keitä olivat nuo postauksen otsikossa mainitut Vorssan pumpulienkelit? Forssan puuvillatehtaassa eri työtehtävissä työskenteleviä nuoria naisia kutsuttiin pumpulienkeleiksi.

"Pumpulienkeli-nimi tuli siitä kun tehtaan tytöt menivät pölyisissä vaatteissa ruokalaan ja auringonvalossa he näyttivät ihan hohtavilta enkeleiltä. Pojat alkoivat kutsua heitä pumpulienkeleiksi."  kertoi Forssan lehti pumpulienkeli artikkelissaan 2016. Pumpuli taas puolestaan tulee siitä, että puuvillaa on aikoinaan kutsuttu myös pumpuli nimellä. 



Ollessaan tehtaalla töissä tytöt saivat myös viikoittain rahapalkkaa työpanostaan vastaan toisin kuin maaseudulla työskentelevät palkolliset. Kun naisilla oli omaa rahaa pystyivät he myös ostamaan haluamiaan hyödykkeitä tai palveluita. Näyttelyvitriinissä mainittiin, että tytöt "otattivat itsestään visiittikortteja ja ostivat muodikasta mekkokangasta yhtiön kaupasta". Tytöt oppivat tehtaassa myös ruotsin kieltä ja he ompelivat itselleen kauniita mekkoja tehtaan kankaista. 




Mekon alle puettiin teräsvanteista koottu, hametta levittävä alushame eli krinoliini. 



Pumpulienkelit ostivat muodikkaita hamekankaita yhtiön omasta kaupasta. 

Mutta työpäivät tehtaassa olivat 12-tuntisia ja tehdasolosuhteet pölyisiä sekä työ yksitoikkoista. Jokioisilla syntynyt Miina Sillanpää - torpan tytöstä sosiaaliseksi vaikuttajaksi kohonnut nainen - meni jo 12-vuotiaana töihin Forssan puuvillatehtaalle. 1800-luvulla oli täysin hyväksyttävää käyttää myös lapsityövoimaa. Lapsille ei tarvinnut maksaa kuin puolet aikuisten palkasta ja näppärillä, pienillä sormillaan he solmivat tehtaalla katkenneita lankoja. "Miina Sillanpää korjaili kehräämöllä lankoja saaden palkkaa 40-60 penniä päivältä. 40 penniä vastasi ostovoimaltaan noin 1,8 euroa." Forssan Lehti 2016. 

Kuva Forssan Lehti 2017 Kehrääjänaisen kukitustapahtumasta.

Pumpulienkeleille eli tehtaan naisille on pystytetty myös ihan oma patsas Kehrääjänainen, joka on Viljo Savikurjen veistämä vuonna 1957. Patsas löytyy Ankkalammin puistosta Forssan torin läheltä. Minulla oli vakaa aikomus käydä katsomassa patsasta puistossa mutta lähemmäs +30C helle laittoi pääni sen verran sekaisin, että unohdin sen kokonaan. Oheisen kuvan lainasin Forssan Lehdestä. Patsas on 40 vuoden ajan aina kukitettu perinteisessä Pumpulienkeli kulttuuritapahtumassa. Hieno ele pystyttää patsas tehtaan naisille! 






Forssan museosta löytyy myös upea "Kirjavan kankaan kaupunki" näyttelyhuone, jossa on esillä laajasti kankaita eri vuosikymmeniltä sekä muutama Forssan kankaista ommeltu vaatekin. Takaseinällä oli nähtävillä kankaan painamisessa käytettyjä teloja. Oli äärimmäisen mielenkiintoista tutkia kuoseja ja värisävyjä sekä miten ne olivat vaihtuneet historian saatossa. Muodit ovat muuttuneet ja aina ollaan valmistettu uutta kangasta kulloiseenkin tarpeeseen. 



Forssan vanhat Wahrenin perustamat tekstiilitehtaat sulautuvat 1934 tamperelaiseen tekstiilitehdas Finlaysoniin. Tämä tapahtuma järkytti forssalaisia - enkä ihmettele ollenkaan! Jatkossa Finlayson keskitti painettujen kankaiden valmistamisen Forssaan, jossa teollisesti tuotettua painokangasta oli tehty jo vuodesta 1862. Forssan tehtaan tekstiilisuunnittelijoiden luomat painokankaat levisivätkin lähes jokaiseen suomalaiseen kotiin Hangosta Utsjoelle. Forssan tehtaat työllistivät paljon ihmisiä ja 1950-60 luvuilla peräti 1700 forssalaista oli tehtaan palveluksessa. Teollinen tuotanto alkoi hiipumaan 1970-luvulta lähtien kun tekstiilien tuotanto siirtyi entistä enemmän halpatuontimaihin. Viimeinen Forssan tekstiililaitos suljettiin 2009. Ja yksi aikakausi päättyi.






Minä siirryin tämän jälkeen museon Kuosikeskukseen pihan toiselle puolelle, jossa oli 15.6. - 15.8.2021 esillä Ihana kukka -näyttely. Kesänäyttelyssä esiteltiin erilaisia tehtaan kukkakuoseja kankaissa 1900-luvun alusta 1980-luvulle. Ihania kukkakuoseja ja miten eri tavalla kukka-aihetta onkaan eri vuosikymmeninä käsitelty. Retrokankaat, jotka roikkuivat takaseinällä voimakkaine väreineen olivat upeita.

Forssan museo löytyy osoitteesta Wahreninkatu 12, Forssa. Museo on avoinna ti-pe 10-16, la 10-14 ja su 12-16. Forssan museo on Museokortti kohde. Alakerran Galleria Moletissa on vaihtuvia taidenäyttelyitä. Museon voi kiertää itsekseen tai sitten voi netin kautta varata itselleen myös opastuksen. 

Erittäin mielenkiintoinen museo joten ehdottomasti kannattaa käydä ja antaa samalla myös Forssalle mahdollisuus! 




6 kommenttia:

  1. Forssassa olen käynyt muutaman kerran joskus 70-luvulla. Mielenkiintoinen postaus ja houkuttaa kyllä käymään Forssassa hiukan useammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen monella työmatkalla miettinyt, että "nyt menen museoon" mutta sitten kello on ollut jo niin paljon ja Forssasta pitää ajaa vielä takaisin Espooseen. Täällä tehdasalueella olen kyllä kulkenut jo aiemmin mutta onneksi nyt ehdin Forssan museoon sisälle. Forssan painetut kankaat ovat kyllä olleet melkoinen menestystarina ja sääli, että tekstiiliteollisuutta ei alueella enää ole. Forssahan tuli myöhemmin tunnetuksi myös Armas Puolimatka perustamasta Suomen ensimmäisestä rakennuselementtitehtaasta.

      Poista
  2. Olemmekin käyneet Mian kanssa tuossa museon pihassa pyörähtämässä. Mia yksi lapsista kun kävi koulua Forssan puolella ja olimme häntä koulusta hakemassa :) En kyllä tajunnut, että sisällä olisi noin paljon ihanaa katseltavaa.
    Kaunista sunnuntaita sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska yhteensattuma, että sinä olet käynyt myös tehdasalueella. Piti oikein kartasta tarkistaa ja kyllähän Karkkila ja Forssa on vierekkäin. Ehdottomasti suosittelen teitä Mian kanssa piipahtamaan joskus myös museossa sisällä. Kivaa tiistai iltaa Outi <3

      Poista
  3. Forssa on tuttu paikka. Miehen sukulaisia oli töissä tekstiilitehtaalla useita vuosia. Forssassa on käyty perheen kanssa kyläilemässä monesti. Museo näyttää hienolta paikalta. Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Sinikka. Mielenkiintoista kuulla, että miehesi sukulaisia on ollut tehtaalla. Iso työnantajahan tehdas oli joten ikävä juttu kun moni jäi sitten työttömäksi kun tehdas suljettiin. Tehtaalla on melkoinen historia ja maine joten olisin toivonut tuotannon jatkuvan edes jossain muodossa. Kivaa syyskuuta!

      Poista

Template designed by Rainy Day