elokuuta 30, 2021

Sigrid Juséliuksen mausoleumi kosketti jo lapsena




Kävin Sigrid Juséliuksen mausoleumissa ensimmäisen kerran jo lapsuudessa. Olimme perheen kanssa perinteisillä kesäreissuillamme ympäri Suomea ja Porissa äiti halusi meidän vierailevan Käppärän hautausmaalla. Äitini piti joka kesä huolen siitä, että matkaohjelmaamme sisältyi aina myös paljon kulttuuria ja taidetta. Me kipusimme Kolille katsomaan niitä maisemia, jotka Eero Järnefelt oli maalannut tauluihinsa. Matkasimme höyrylaiva Tarjanteella Runoilijan reittiä Tampereelta Virroille nähdäksemme Ruoveden kalliomaalaukset ja vieraillaksemme samalla Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalelassa. Kurkistimme usein sisälle myös vanhoihin kirkkoihin ja ihmettelimme erilaisia puusta veistettyjä vaivaisukkoja kirkkojen sekä kellotapulien yhteydessä. 

Juséliuksen mausoleumi alkuperäisessä asussaan 1903. Kuva: Jakob Sederholm

Olavinlinnassa kuulimme todella karmivan tarinan pihlajasta, joka kasvoi linnan muurista juuri siitä kohdasta mihin linnanneito oli aikoinaan rangaistukseksi muurattu elävältä kun hän oli päästänyt vihollisjoukot linnaan sisälle. Sitä pihlajaa ei tosin enää Olavinlinnasta löytynyt mutta jännähän se tarina oli kuulla ja kurkkia missä puu olisi voinut olla. Kun syksyllä palattiin taas kouluun ja kerrottiin luokassa ensimmäisenä päivänä omasta kesästä minulla sitä kerrottavaa riitti. Tuo kesä, jolloin vierailin Sigrid Juseliuksen mausoleumissa pysäytti ajattelemaan myös elämän rajallisuutta ja omaa kuolemaakin. 






Sigridin ja isä Fritz Arthur Juséliuksen valokuvat mausoleumin eteishallissa.

Taisin olla 10-vuotias kun kävimme Sigrid Juséliuksen mausoleumissa. Ihan varma en ole iästäni mutta jotenkin liitän tapahtuman isoisäni kuolemaan samana kesänä. Muistan äidin kertoneen, että Sigrid (1887-1898) oli kuollessaan vain 11-vuotias nuori tyttö. Olisimme olleet hänen kanssaan lähes saman ikäisiä, mietin. Äiti myös selitti meille veljeni kanssa ettei keuhkotautiin eli tuberkuloosiin vielä tuolloin ollut mitään lääkettä, joka olisi parantanut tytön. Sigridin isä rakennutti erikoisen mausoleumin tyttärensä muistolle Porin hautausmaalle. Korkea, jotenkin itämainen katto sai rakennuksen näyttämään minusta satulinnalta ja seinillä oli valtavan suuria tauluja eli freskoja. Myös päivänkakkarat jäivät tuolta vierailulta ikuisesti mieleen. 



Päivänkakkarat olivat Sigridin lempikukkia ja niitä on aina ennen ollut sarkofagin päällä maljakossa. Ehkä päivänkakkaroita ei nyt ollut saatavilla koska kukat oli korvattu valkoisilla krysanteemeilla.

Olen vieraillut Sigrid Juséliuksen mausoleumissa muutamia kertoja myös tuon lapsuudenkesän jälkeen. Onhan paikka Suomen olosuhteisiin hyvin erikoinen ja ainutlaatuinen. Yleensä mausoleumeja eli hautarakennuksia on pystytetty rikkaalle tai merkittävälle henkilölle hänen kuoltuaan. Usein suuret kansanjohtajat kuten Lenin, Mao, Che Guevara ja Kemal Ataturk ovat saaneet omansa. Mausoleumi sanana tulee jo antiikin aikaisesta Halikarnassokseen Vähä-Aasiaan, nykyiseen Turkkiin rakennetusta hautamuistomerkistä, joka oli yksi maailman seitsemästä ihmeestä. 



Mausoleumin koristeellinen sisäänkäynti.



Rakennus edusti arkkitehtuuriltaan uusgotiikkaa, jota aikalaiset yli 100 vuotta sitten eivät juurikaan arvostaneet. Oikealla gargoili eli vedensyöksijä. 



Mausoleumin julkisivussa käytettiin Reposaaren Tahkoluodon keltaista kalkkikiveä, joka aiheutti myöhemmin pahoja kosteusongelmia seinissä. 

Kuka Sigrid Jusélius oikein oli ja miksi hän sai näin merkityksellisen viimeisen leposijan? Hänen isänsä Fritz Arthur Juséliuksen (1855-1930) eli F.A. kuten hän toivoi itseään kutsuttavan oli syntynyt porilaiseen porvaris- ja kauppiasperheeseen. Oman isänsä Jusélius menetti keuhkokuumeeseen ollessaan vain 12-vuotias, joten hän joutui aikuistumaan hyvin varhain ja auttamaan äitiään perheen liikkeen hoitamisessa. Jusélius oli haaveillut lääkärinammatista mutta hän meni kuitenkin kauppakouluun ottaakseen perheen vanhimpana lapsena vastuuta isänsä kuoleman jälkeen perheyrityksen jatkamisesta. Myöhemmin Jusélius perusti myös monia omia yrityksiä. Juséliuksesta tulikin elämänsä aikana varakas liike- ja teollisuusmies, vuorineuvos sekä elinkeinoelämän vaikuttaja. 




Sigrid Jusélius, kuva Sigrid Juséliuksen säätiö 

F.A. Jusélius avioitui 1882 lapsuudenystävänsä Blenda Theresia Moliisin (1850-1919) kanssa. Pariskunnan ensimmäinen lapsi Thyra Theresia syntyi 13.4.1884, mutta valitettavasti tytär menehtyi vajaan viiden kuukauden kuluttua. Toukokuussa 1887 syntyi pariskunnan toinen tytär, joka kasteessa sai nimen Sigrid Maria. Pikku tytöstä tuli isänsä silmäterä, jonka onnen eteen F.A. oli valmis tekemään kaikkensa. Sigrid asui Pori I kaupunginosassa porvariskodissa vanhempiensa kanssa, jossa hän kasvoi ja kehittyi. Sigridin lastenhuoneen jäämistöä on nähtävillä Satakunnan Museolla, jonka kokoelmista olen lainannut oheiset valokuvat Sigridin tavaroista. Valitettavasti museoon en vielä koskaan ole ehtinyt poikkeamaan. Ehkä ensi kesänä. 

Kaikki pienet tytöt pitävät nukeista. / Satakunnan Museo






Erilaiset lautapelit kuten Halma, matkustus Suomessa, kalojen onkimispeli ja seurapeli, jossa kiritetään omaa sammakkoa maaliin ovat olleet Sigridin mieleen. / Satakunnan Museo





Välillä on kaivettu vesivärit, puuhakirjat ja askarteluvälineetkin esille. / Satakunnan Museo 





Totta kai Sigridillä on ollut myös nukkekoti kalusteineen ja lukemattomine pikku esineineen. / Satakunnan Museo 

Perheonnea ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti vaan vanhempien avioliitto alkoi rakoilemaan. F.A Jusélius oli erittäin sitoutunut työhönsä ja hän teki myös pitkiä ulkomaanmatkoja liiketoimiensa hoitamiseksi. Juséliukset päätyivät avioeroon, joka oli tuona aikana erittäin poikkeuksellista. Syksyllä 1893 kuusivuotias Sigrid muutti äitinsä Blendan kanssa Tukholmaan. Yhden lapsen eronneena äitinä ei 1800-luvun maailmassa ollut taloudellisesti eikä sosiaalisestikaan helppo olla ja elää. Vaikka F.A. avusti entistä vaimoaan ja tytärtään oli heillä pulaa rahasta ja polttopuista. Tukholman vierailu ei ollut kuitenkaan pitkä vaan 1894 Sigrid muutti äitinsä kanssa takaisin Suomeen ja Turkuun. Sigrid aloitti koulunkäynnin ja isä oli ylpeä tyttärensä hyvästä "rätinkipäästä"





Sigrid Jusélius, kuva Sigrid Jusélius säätiö 

Syyskuussa 1897 koulun terveystarkastuksessa Sigrid oli 145cm pitkä ja painoi 33 kg. Koulussa hän opiskeli suomea, ruotsia, historiaa, uskontoa, aritmetiikkaa, kaunokirjoitusta ja maantietoa. Muita aineita koulupäivissä olivat piirustus, voimistelu ja laulu. Suomen kielen kanssa Sigridillä oli jonkin verran ongelmia ja käsitöihin hän ei osallistunut. Koulua käytiin kuutena päivänä viikossa. 




Akseli Gallen-Kallela, yksityiskohta freskosta Kevät 

Sigrid sairastui Turussa vuoden 1897-1898 taitteessa tuhkarokkoon, minkä seurauksena hän sai lukuisia ankaria jälkitauteja. Nykyään lapset saavat automaattisesti rokotteen tuhkarokkoa vastaan mutta tuo rokotus kehitettiin vasta 1960-luvulla. Sigrid ei palannut enää kouluun opiskelemaan ja F.A. Jusélius muutti Porista Turkuun ollakseen lähempänä sairasta tytärtään. Vaikka isä järjesti tyttärelleen parasta mahdollista hoitoa Sigrid kuoli kotonaan 19.kesäkuuta 1898 vain 11-vuotiaana.



Akseli Gallen-Kallela, yksityiskohta freskosta Tuonelan virralla 

Sigridin kuolinsyyksi todettiin keuhkotuberkuloosi. Sigrid oli vuoden ikäisenä sairastanut kovan kuumetaudin, joka oli ilmeisesti silloin jo ollut keuhkotuberkuloosia. Bakteerit ovat jääneet hänen elimistöönsä piiloon ja nyt aktivoituneet kun tytön terveydentila huononi. Ensimmäiset lääkkeet keuhkotaudin hoitamiseen kehitettiin vasta 1940-luvun loppupuolella toisen maailmansodan jälkeen. Paimion parantola postauksestani voit lukea enemmän keuhkotaudista ja sen hoidosta Suomessa. 



Akseli Gallen-Kallela, yksityiskohta freskosta Rakennus 

Sigridin kuolema musersi hänen isänsä ja jämerä liikemies jopa jätti työtehtäviään hoitamatta.  Isä kävi tyttärensä arkulla päivittäin suremassa. Varmasti Sigridin kuolema myös muistutti Juseliuksen oman isän ja ensimmäisen tyttären surullisista kohtaloista. Sigridin muistosta ja sen vaalimisesta tulikin surevan isän elämän keskipiste. Hän myös päätti heti tyttären kuoleman jälkeen perustaa säätiön Sigridin muistolle. Jusélius halusi, että hänen omaisuutensa siirtyy hänen kuoltuaan säätiölle, joka edistäisi lääketieteen tutkimusta kaikkialle maailmassa. Näin syntyi Sigrid Juséliuksen säätiö.



Mausoleumin sisäkatto on täynnä Gallen-Kallelan symbolistista kuvitusta.

Tytärtään kaipaava Jusélius rakennutti Sigridille muistomerkin, kahdeksankulmaisen mausoleumin Porin Käppärän hautausmaalle. Ajatus mausoleumista syntyi ehkä siitä, että Jusélius vieraili Walter Gallenin, Akseli Gallen-Kallelan veljen kanssa tyttärensä kuoleman jälkeen Turun tuomiokirkossa, jonka yhdessä kappelissa on Kaarina Maununtyttären hauta. Sigridin tulisi myös saada oma hautamuistomerkki, johon Jusélius isänä tultaisiin tulevaisuudessa hautaamaan yhdessä tyttärensä kanssa.



Arkkitehti Josef Stenbäck sai tehtäväkseen suunnitella Sigridin mausoleumin. Rakennus valmistui 1903 ja se edusti uusgotiikkaa. Mausoleumi käsittää runkohuoneen, eteishallin, kuorihuoneen sekä pohjakerroksessa sijaitsevan kryptan. Rakennuksen runko on tiiltä, joka on päällystetty punertavalla hiekkakivellä. Mausoleumin kupolin päältä kohoaa 35 metriä korkea torni. Räystäissä on gargoileja eli vedensyöksijöitä, jotka ovat ulkonevia räystäskouruja ja niiden tehtävänä on johtaa sadevesi kauemmas rakennuksen seinäpinnasta. Yleensä gargoilit on muotoiltu ihmis-, eläin- tai fantasiahahmoksi. 



Mausoleumin sisätiloissa on pyritty käyttämään vain suomalaisia materiaaleja. Kun katselee mausoleumissa ympärilleen näkeekin Ruskealan valkojuovaista mustaa marmoria, kotimaista vuolukiveä, Euran punaista graniittia ja porfyyria, Porin Kahaluodon punaista graniittia, Förbyn valkoista marmoria ja Luvian Klopan mustaa graniittia.

Akseli Gallen-Kallela maalaamassa apulaisineen Kevät freskoa. Kuva Sigrid Juséliuksen säätiö

Mausoleumin sisätilojen freskot ovat Akseli Gallen-Kallelan tekemiä. Gallen-Kallela oli jo aiemmin pohtinut kuoleman aihepiiriä monissa omissa teoksissaan. Taiteilija oli tehnyt juuri Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongin sekä ylioppilastalon "Kullervon sotaanlähtö" freskot Italiassa oppimallaan tekniikalla. Mausoleumin freskoista tulikin Gallen-Kallelan taiteellisen työn kulminaatiopiste ja mausoleumin töitä pidetään yhtenä ehjimmistä art nouveau saavutuksista Euroopan taiteessa. 




Kevät freskossa naismallina toimi vaimon Mary Gallen-Kallelan sisar Anna Stina Slöör. Oikeassa alareunassa ovat puolestaan omat lapset Kirsti ja Jorma.



Talvi freskoon on maalattu Gallen-Kallelalle tuttu Ruoveden erämaiden hiihtoretkimaisema. 



Tuonelan virralla freskoon Gallen-Kallela on ikuistanut itsensä muurauslasta kädessä etualalle.  Huivipäisen naisen takana näkyy puolestaan hyvä ystävä, taiteilija Pekka Halonen. 




Hävitys fresko poikkeaa täysin muista mauseoleumin suomalaiskansallisista töistä. Tulivuorenpurkaus on aiheuttanut luonnonkatastrofin ja sivistys katoaa maailmanlopun edessä. 

Osa freskoista oli minusta lapsena vähän pelottavia. Rakennus freskossa Kuolema toimii kairamiehenä kun tehdään hirsitaloa. Syksy freskossa puolestaan on synkkä rivi ristejä merenrannalla. Hävitys freskossa näkyy myös silinteripäinen luurankomies. Suurin osa oli kuitenkin äärimmäisen kauniita kuten myös ovien yläpuolella olevat korkeat, kapeat freskot Kosmos ja Paratiisi.



Paratiisi




Kosmos

Taiteilija Pekka Halonen maalasi eteishallin freskot, joita ei enää ole jäljellä. Rakennusvirheen takia mausoleumin kaikkien freskojen tuhoutuminen alkoi jo vuoden kuluttua niiden valmistumisesta. Värit alkoivat haalistumaan ja ylhäällä holvissa näkyi myös ikäviä tummia läikkiä. Käytetty julkisivumateriaali oli aivan liian huokoista sekä suolapitoista ja se päästi näin kosteuden tunkeutumaan sisälle. Myös muurauslaastissa käytetty salpietari tunkeutui kosteuden takia maalauksiin ja kristallisoitui niiden pinnalle. 



Kuorihuoneessa Gallen-Kallelan kansallisromanttisia kukkia seinällä ja lasimaalaus.




Alun perin mausoleumin kaikkiin ikkunoihin oli suunniteltu lasimaalaukset mutta ainoastaan kuorihuoneeseen ja eteishalliin ne saatiin.

Lopullinen niitti freskoilla oli kuitenkin tulipalo vuonna 1930. Itse taiteilija oli siirtynyt jo ajasta ikuiseen mutta onneksi hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela maalasi 1933-1939 freskot uudelleen isänsä luonnosten perusteella. Nyt freskoja ei enää maalattu suoraan seinäpinnalle vaan ne ovat "kehyksissä olevia irtofreskoja". Freskot on myös suojattu lasilla, joka vähän vaikeutti aurinkoisella säällä niiden valokuvaamista tilassa. Myös ulkomateriaali vaihdettiin ja paljon muitakin korjaustöitä tehtiin koska tulipalon lisäksi myös sammutusvesi oli turmellut mausoleumia. 

Uusi restauroitu mausoleumi vihittiin F.A. Juséliuksen syntymäpäivänä 13.kesäkuuta 1941. Juseliuksen oma sarkofagi oli nyt myös kryptassa missä Sigrid jo lepäsi. Sigridin äiti Blenda ja sisar Thyra on haudattu sukuhautaan mausoleumin lähellä. Sigridin valkoisen marmorisen sarkofagin suunnitteli arkkitehti Jarl Englund 1933 ja sen teki kuvanveistäjä Gunnar Finne. Kukan terälehtien reunustaman sarkofagin keskellä lukee kohokirjaimin yksinkertaisesti vain SIGRID. 

Jos Sigridin kohtalo kosketti minua lapsena se tekee sitä edelleen. Niin surullista ettei tämä pieni, suloinen tyttö saanut kasvaa aikuiseksi. Mausoleumi ei silti ole surullinen paikka vaan se kertoo isän rakkaudesta tytärtään kohtaan. Myös Sigrid Juséliuksen säätiön apurahojen turvin ollaan lääketiedettä tuettu vuosikymmeniä ja tärkeä toiminta jatkuu. Tehdessäni tätä postausta löysin myös mielenkiintoisen Ylen artikkelin, jossa yli 30 vuotta oppaana mausoleumissa toiminut Anja Suokas muistelee työtään. Huomasin, että myös Suokas mietti miksi päivänkakkarat oli korvattu krysanteemeilla sarkofagin päällä. 






Mausoleumi löytyy osoitteesta Maantiekatu 33, Pori. Paikka on avoinna touko-elokuussa ma-su klo 11-16 ja syys-huhtikuussa su 12-15. Suljettu pääsiäisenä, juhannuksena ja jouluna. Mausoleumiin on vapaapääsy. 












4 kommenttia:

  1. Onpa kaunis paikka, vaikka tietysti samalla myös hurjan surullinen. Huomaa kyllä, että tytär on ollut isän suurin rakkaus <3
    Kaunista tiistai-iltaa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on kaunis ja erikoinen Suomessa. Yleensä näitä sarkofageja näkee todella vain kuninkaallisille kun juuri Turun tuomiokirkon kappeleissa olevat. Surullista miten aikoinaan kun lääketiede ei ollut vielä keksinyt lääkettä erilaisiin rokkoihin ja tuberkuloosiin. Sairastuneita voitiin oikeastaan hoitaa vain terveellisellä ruokavaliolla ja puhtaalla ilmalla. Huima kehitys on saatu aikaan esim. antibioottien kehittämisellä ja rokotuksilla myös. Nykyään tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti ovat lähes hävinneet mpr-rokotteen avulla. Ennen oli onnesta kiinni selvisikö kun sairastui vai korjasiko kuolo.
      Kivaa keskiviikkoa Outi <3

      Poista
  2. En ollut aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä mausoleumista, aivan upeaa taidetta siellä. Olisi joskus kiva päästä käymään tuolla. Harmillisen vähän on tullut liikuttua Porin suunnalla, kunpa paikka nyt pysyisi mielessäni, jos vaikka jonain tulevana kesänä tulisi käytyä jälleen Yyterissä tai vaikka Raumalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juseliuksen mausoleumi on äärimmäisen vaikuttava paikka - suosittelen piipahtamaan. Meillä vanhemmat ja eritoten äiti piti huolen siitä, että kun reissattiin niin aina otettiin matkan varrella myös kulttuuri ja taidetta haltuun. Toki kävimme myös eläinpuistossa, huvipuistoissa, syömässä sekä herkuttelemassa, uimarannoilla ja luonnossakin. Muistan monia Lapin reissuja ja kun laajennettiin matkat Pohjoismaihin laajeni myös luontokokemukset.

      Poista

Template designed by Rainy Day