Ahola - Tuusulanjärven ensimmäinen taiteilijakoti

 

Viime lauantaina astuessani sisälle Järvenpään taidemuseoon kuuluvan Aholan ovesta mietin mielessäni aikaa yli sata vuotta sitten. Kirjailija Juhani Ahon puoliso taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt oli löytänyt huvilan Järvenpään kylästä, jonne perhe muutti pois pääkaupungin hulinasta. Elettiin kansallisromantiikan aikaa ja suomalaiset taiteilijat kaipaisivat maaseudun rauhaan. Haluttiin olla sen suomalaisuuden keskellä, joka olisi aitoa. Itse asiassa koko Tuusulanjärven taiteilijayhteisö sai alkunsa pariskunnan muutosta Järvenpään kartanon vuokrahuvilaan 1897. Poiketen muista Tuusulan Rantatien taiteilijoista Aho ja Soldan-Brofelt eivät koskaan rakentaneet omaa taloa. Perhe asui 14 vuotta (1897-1911) vuokralla Vårbackan huvilassa, jota myöhemmin alettiin kutsua Aholaksi. 

Muutaman vuoden sisällä ystäväperheet Pekka ja Maija Halonen, J. H. Erkko, Eero ja Saimi Järnefelt sekä Jean ja Aino Sibelius seurasivat Ahon ja Soldan-Brofeltin perässä ja Tuusulanjärven ainutlaatuinen taiteilijayhteisö syntyi. Haloset rakennuttivat Halosenniemen, Erkko Erkkolan, Järnefeltit Suvirannan ja Sibeliukset Ainolan. Oltiin idyllisesti maaseudulla mutta kaupunkiin oli kuitenkin junalla lyhyt matka. Ja mikä tärkeintä perheiden miehillä oli mahdollisuus matkata aina tarpeen vaatiessa myös Hotelli Kämpiin ja "sivistyksen" pariin puolessatoista tunnissa.

Taiteilijoiden yhteisö oli todella tiivis ja heistä monet olivat myös sukulaisia toisilleen. Syksyllä 2013 blogitaipaleeni alkupuolella pääsin vierailemaan Ateneumin upeassa Järven lumo -taidenäyttelyssä. Näyttely kertoi tarinoita Tuusulanjärven taiteilijayhteisön elämästä ja sen kiehtovista kodeista. 

"Näyttelystä välittyi tunnelma yhteen hitsautuneesta taideyhteisöstä, jossa Art and Craft -henkiset kauniit talot soveltuivat asukkaiden tarpeisiin ja elämäntapaan. Tuusulanjärven rannalla hoidettiin yhdessä puutarhoja, tehtiin käsitöitä, opetettiin lapsia kotikoulussa, ajettiin reellä laskiaisena, syötiin laskiaispullia ja kokoonnuttiin juhannuksena kokkoa katsomaan. Koska kaikissa perheissä oli taiteilijoita siellä varmasti tuli myös välillä konflikteja ja riitoja mutta sellaista elämä on. Yhteenkuuluvuuden tunne välittyi monista tauluista hienosti ja lämmin yhteisöllisyys." kirjoitin blogipostaukseen näyttelykokemuksen jälkeen. 

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka ansaitsi elantonsa kirjoitustyöllään. Hän oli aikoinaan perustamassa myös Päivälehteä, nykyistä Helsingin Sanomia. Aho tunnetaan erityisesti hänen teoksistaan Rautatie (1884) ja Juha (1911) sekä myös lyhyistä novelleistaan eli lastuista. Varmasti kuuluisin Ahon lastu on "Siihen aikaan kun isä öljylampun osti", joka kertoo öljylampun hankkimisesta maalaistaloon. Ahon tuotanto oli todella monipuolista. Omien kirjoituksiensa ohella hän käänsi kaunokirjallisuutta sekä kirjoitti myös näytelmiä. Tuomio oli kolminäytöksinen näytelmä, joka kertoi Venäjän sortokausista ja se joutuikin tiukan sensuurin hampaisiin. 

"Ja minä olenkin istunut onki kädessä ehkä enemmän kuin kynä kädessä, ja tulen edelleen istumaan. Sillä sisimmässäni minä varmaan olen enemmän kalamies kuin kynämies."

Juhani Aho piti itseään enemmän kalastajana kuin kirjailijana ja hän rakastikin kalastaa tutulla Tuusulanjärvellä veneineen. Paikkakuntalaiset ovat kertoneet ettei hän pitänyt alle metrin haukea edes ollenkaan arvossaan. Aholan vitriineissä on esillä Juhani Ahon vieheitä ja muitakin kalastustarvikkeita. Ahon kalaonni oli niin hyvä, että kalaa riitti jaettavaksi myös muille taiteilijayhteisön asukkaille. Kun kalaa kuivattiin Aholassa niin Sibelius lähti päiväkävelylle toiseen suuntaan koska hän ei voinut sietää kalan hajua. Kerrotaan myös, että kun Sibeliukset asettuivat Ainolaan asumaan olisi Aho vienyt heille ison hauen lahjaksi. 

kuva: Venny, Ahon sukukokoelma. Historian kuvakokoelma Museovirasto

kuva: Juhani Aho, Venny Soldan-Brofeldt, Heikki ja Antti Aho 1903, YLE.

Venny Soldan-Brofeldt oli yksi niistä harvoista suomalaisnaisista, jotka viime vuosisadan alkupuolella pystyivät yhdistämään perhe-elämän sekä taiteilijanuran. Venny oli äärimmäisen tunnettu meriaiheisista maalauksistaan. Häneltä tilattiin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin merimaalaus. Soldan-Brofeldtin työt olivat niin loistavia, että hän sai maailmannäyttelyssä pronssimitalin. Venny oli myös aktiivinen naisasianainen omana aikanaan. Hänen aloitteestaan perustettiin mm. Taidetta kouluille -yhdistys. Soldan-Brofeldt oli mukana myös keskusteluklubissa, joista myöhemmin muodostui Naisasialiitto Unioni. 

Venny Soldan-Brofeldt 1898, Pikku insinööri 

Aholaan syntyi kaksi poikaa Heikki ja Antti. Venny ei taidemaalarina ollut kovin innostunut kodinhoidosta, joten hän pyysi sisartaan Tilly Soldania auttamaan askareissa. Juhani Ahon laaja taiteilijapiiri vieraili usein perheen luona ja he saattoivat viipyä vierailullaan viikkoja. Kun Venny lähti stipendimatkalle Berliiniin jäi Tilly hoitamaan Ahojen vuoden ikäistä poikaa Heikkiä ja taloutta. Vennyn poissaolon aikana Juhanin ja Tillyn suhde kehittyi ystävyyttä pidemmälle ja Tilly alkoi odottaa lasta. Venny lähetti sisarensa Göteborgiin synnyttämään ja myöhemmin Tilly haki Nils Björnin eli Nisse-pojan Suomeen "kasvattilapsenaan". Kolmas poika kasvatettiin muun joukon jatkona. Juhani Aho oli loppuelämänsä hyvin erikoisessa tilanteessa eli hänellä oli Venny vihittynä vaimona ja Tilly avovaimona. 

 kuva: Tilly, Ahon suvun kokoelma. Historian kuvakokoelma, Museovirasto. 

Vuonna 2003 tehtiin äärimmäisen mielenkiintoinen tv-sarja Venny, jossa esiintyivät Ville Virtanen Juhanina, Sara Paavolainen Vennynä ja Miina Turunen Tillynä. Tämä sarja on edelleen nähtävissä Areenasta. Suosittelen katsomaan tämän Suomen taiteen kultakauden kolmiodraaman. Taideopiskelija Venny kohtaa Kuopion laulujuhlilla lehtimies Juhanin ja he päätyvät pikaisesti naimisiin. Nuoripari elää avioliittoaan boheemisti rakastaen toisiaan ja luoden omalla tahoillaan taidetta. Juhani kirjoittaa ja Venny maalaa. Pikkusisko Tillyä  ei olla useista yrityksistä huolimatta saatu naitettua joten hän kulkee pariskunnan mukana auttamassa isosiskoaan kodin- ja lastenhoidossa. Kolmas Tillyn synnyttämä poika Nisse kasvaa perheessä "kasvattina" kunnes vasta 1951 poika Antti Aho julkaisee isästään elämänkerran ja kertoo asiat julki. 

Aholassa kulkiessa tulee vääjäämättä ajateltua minkälainen ilmapiiri kolmidraaman osapuolilla vallitsi. Sisarukset Venny ja Tilly pysyvät kuitenkin ystävinä kuolemaansa saakka. Venny ei kuitenkaan halunnut tulla haudatuksi miehensä viereen vaan hänet haudattiin sukuhautaan Helsinkiin. Venny oli omana aikanaan intelligentti nainen, joka ei ollut kiinnostunut pukeutumisesta vaan kuljeskeli housuissa piippu tai tupakka suussa. Hän oli täysin vastakohta mukautuvalle Tillylle. 

Aholassa ei ole kovin paljon jäljellä alkuperäistä esineistöä koska huvila ei ollut perheen käytössä kuin 14 vuotta viime vuosisadan alkupuolella. Iskin silmäni näyttelyarkkitehtuuriin ja erityisesti "valokuvaseiniin". Näyttelyn kuraattorina on ollut Hanna Nikander ja näyttelyarkkitehtina Taina Väisänen, arkkitehti SAFA TAKT. Kohteessa käy Museokortti ja näyttelyvierailu varataan etukäteen netistä koronaturvallisuuden takia. Erittäin väljää tilaa liikkua eikä muihin vieraisiin juuri törmää.

Yläkerroksen täysi erilaiseen kesänäyttelyyn palataan seuraavassa postauksessa.

Aukioloajat 2021
touko-syyskuu ti-su klo 10-17
loka–huhtikuussa suljettu, avoinna tilauksesta

Pääsymaksut
7/6/4€ (alle 18-v vapaa pääsy) tai Museokortti