huhtikuuta 28, 2020

Pitää mennä metsään saadakseen olla rauhassa


Sanotaan, että me suomalaiset olemme kansana juroa ja omissa oloissamme viihtyvää. Moneen muuhun kansallisuuteen verrattuna meitä pidetään ujoina, hiljaisina ja varautuneina. Puhumme kun meiltä kysytään emmekä missään tapauksessa keskeytä tai puhu toisen päälle. Hississä katselemme mieluummin kengänkärkiämme kuin aloitamme small talkin kanssamatkustajan kanssa.

Bussipysäkillä pidetään aina metrien väli edessä olevaan jonottajaan. Julkisissa liikennevälineissä on hyvä varata viereinen istuinpaikka vaikka omalle laukulle ettei siihen vain tule ketään toista istumaan. Meillä Suomessa on kohteliasta antaa riittävästi fyysistä tilaa toiselle eli ei siis seisota liian lähekkäin eikä kosketa muuten kuin kätellessä tai halatessa. Me emme yleensä "mene toisen iholle".


Kaikki edellämainittu kuulostaa näin koronapandemian aikana ihan huippuhyvältä ja turvalliselta! Valtiovaltahan on ohjeistanut meitä vähentämään kontakteja ja jäämään etätöihin jos se vain on mahdollista. Joukossamme voi nimittäin olla täysin terveitä ja oireettomia henkilöitä, jotka ovat kuitenkin koronaviruksen kantajia. Itselläni alkoi eilen jo 8. etätyöviikko ja olen äärimmäisen iloinen siitä, että työni jatkuvat koko maailmaa runnovasta poikkeustilasta huolimatta ihan normaalisti päivittäin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui koronavirustilanteesta 12.maaliskuuta Ylen A-Talk -ohjelmassa. Presidentti totesi kuolemattomasti "Kun meille sanotaan, että ottakaa fyysistä etäisyyttä, niin otetaan myös henkistä läheisyyttä. Nyt tarvitaan sellaista ajattelua, että minä en ole tässä yksin vaan me olemme joukolla. Toinen toistaan tukemassa."


Minähän on ihan "metsittynyt erakko", jonka sosiaaliset kontaktit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Koko poikkeustilan ajan olen kauppa- ja apteekkireissuja lukuunottamatta ollut vain kotosalla. Totta kai koiran kanssa tulee liikuttua koska se tarvitsee liikunnan lisäksi myös nuuskimista ja oman reviirinsä merkkailua ihan päivittäin. Ja niille, jotka siellä ruudun toisella puolella miettivät ettei narttukoira merkkaa minä vakuutan, että Minnie tekee niin. Se käyttäytyy merkkauksessa kuin urokset eli tiristelee tippoja sinne tänne nuuhkimisensa lomassa. Eläinlääkäri onkin joskus sanonut Minnien olevan "dominoiva narttu".


Edelleen ulkolenkeillä jouduimme lähes päivittäin "liian tiukkoihin tilanteisiin" jos olemme perinteisillä kävelyteillä. Kotitalomme lähellä tehdään isoja katujen muutostöitä ja vesiputkia on kaivettu ylös monesta kohtaa. Iltaisin tämä tarkoittaa myös sitä, että valtavan isoja työkoneita ja tavarakontteja on katujen varsilla hankaloittamassa liikkumista.

Pari viikkoa sitten olimme jo palaamassa kotia kohti kun huomasin tien toisella puolella kaksi naishenkilöä rupattelemassa oman iltalenkkinsä jälkeen. He olivat seisahtuneet juuri siihen kapeimpaan kohtaan ajatellen kadun ylittämistä ja omalle kotitiellemme pääsemistä. Vasemmalla puolella oli nimittäin tietyöaitoja, valtava sorakasa ja oikealla puolestaan iso traktori sekä putkiröykkiö. Jäimme seisomaan Minnien kanssa tien toiselle puolelle koska ajattelin, että naiset siirtyvät kohta "pois tulppapaikaltaan" turvavälin takia.

Seisottuamme useamman minuutin liikkumatta toinen naisista huikkaisi "Tulkaa vaan, ei me noin pientä koiraa pelätä!". Minun teki mieleni vastata "Mutta me ehkä pelätäänkin teitä."  mutta en vain saanut sanaa suustani. Mietin jo mielessäni, että käännymme ympäri ja lähdemme toiseen suuntaan. Lopulta vedin kuitenkin hupun päähäni ja vinottain melkein selkä naisia kohden ohitin heidät noin puolen metrin etäisyydeltä.


Olen myös päivittäin ihmetellyt sitä miksi 4-5 henkisten perheiden tai ystävien pitää kävellä rinnakkain kävelyteillä? Ajatellen ulkoilussa pidettäviä turvavälejä ollaan ihan pattitilanteessa. Jos selkeästi havaitsee, että vastaan tulee koiraa taluttava henkilö voisi ehkä ryhmittäytyä jonoon ohitustilanteeseen mutta useinmiten me siirrymme suosiolla metsän puolelle jatkamaan kävelyämme.

Samalla ulkoilutiellä tulee vastaan myös säännöllisesti polkupyöriä, joita väistämme ihan suosiolla pientareelle tai taas suoraan metsään. Kahden tai jopa kolmen pyöräilijän kanssa en edes viitsi lähteä kisailemaan kuka meistä siirtyy kun he tulevat vauhtirintamassa kohden.

Minnie pitää todella paljon siitä, että sitä silitellään ulkolenkeillä mutta juuri nyt en salli koiran hellittelyä kävelyjen aikana. Tuntuu pahalta vastata äidille, joka kysyy "Voiko Helmi silittää söpöä koiraa?" ettei se juuri nyt käy kun on koronapandemia. Emme nuuski muita koira lähikontaktissa joten myös ihmiskontaktit ovat juuri nyt pannassa. Ikävää toki lapsen kannalta mutta nyt on pidettävä ne turvavälit.


Me olemmekin viime aikoina siirtynyt entistä enemmän ihan umpimetsään! Siellä törmää korkeintaan pesää ahkerasti rakentaviin lintuihin, vikkelästi puihin kiipeäviin oraviin ja rusakoihin, joiden papanoita Minnie rakastaa. Metsässä ei vielä tällä hetkellä ole edes ikäviä ötököitä kiusana joten mikäs siellä on kävellessä kun ei tarvitse miettiä turvavälejäkään. Pari kertaa olen tuumaillut metsälenkeillä mitä tekisin jos törmäisimme kyykäärmeisiin, joita moni on jo nähnyt. Me havaitsimme eilen illalla jonkun sortin metsämyyrän tai -hiiren, jonka perään russeliriiviö säntäsi sellaisella vauhdilla, että käsivarteni piteni varmasti kymmenen senttiä :D


Sinivuokot ja valkovuokot kukkivat muodostaen ihania kukkameriä metsän pohjalle. Olen joskus vuosia sitten löytänyt samasta paikasta myös keltavuokkojakin nyt niitä ei ole näkynyt aikoihin. Mustikoitakin näyttäisi kukkien perusteella tulevan ihan kiitettävästi jos hallayöt eivät vie satoa. Metsän läpi virtaavassa ojassa ja kosteikkokohdissa näkyi keltaisten rentukoiden alkuja. Kielojakin puski kuin pieniä Hattivatteja maan läpi kohden valoa. Vaikka ilmat ovat nyt vähän viileämmät kuin viime viikolla joka puolella kasvaa uutta ihan päivittäin.


Me siirrymme siis jatkossakin enemmän ulkoilemaan metsään niin saamme olla ihan rauhassa. 

Miten turvavälit on koettu siellä ruudun toisella puolella? 
Osataanko pitää fyysistä etäisyyttä vai onko pandemian pitkittyminen johtanut 
"koronaväsymykseen turvavälien osalta"
Olemmeko me suomalaiset sittenkin sosiaalisempia mitä annamme ymmärtää?

14 kommenttia:

  1. Me kuljemme pääasiassa rauhallisia sivukatuja, joilla tulee vain muutamia helposti väistetettäviä vastaantulijoita sekä kallioista rantareittoä, jossa pääsee harvakseltaa tulevia kulkijoita väistämään aina hyvin. Viime viikolla ajoimme Munkkiniemeen, jossa kuljimme myös rauhallisia sivukatuja. Vain kourallinen ihmisiä tuli vastaan koko usean kilometrin lehkin aikana, hekin toisella puolella katua, muutamaa väistimme itse kadun toiselle puolen.

    Vain pienessä lähikaupassa tuntuu aina oleva se teinipoikien lauma, joten olemmekin pääosin tehneet ostokset isommissa kaupoissa, joissa pääsee aina helpoati väistämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me myös kadunvarsia kulkiessamme vaihdamme puolta aina kun joku tulee vastaan. Tuo tietyö on täällä useilla eri kaduilla eli myös niitä meidän normaaleita "kävelyreittejä" on sitä kautta vähemmän. Muutamia kadunpätkiä on kokonaan suljettu kun ne kaivettu putkien takia täysin auki. Kovasti itse haluaisin mennä merenrannalle tässä juuri pähkäilen "turvallista" rantamaisemaa.

      Pienissä ruokakaupoissa en käy koska juuri teinipojat ovat vallanneet ne. Keskikokoisissa suoritan ostokset - tai pääsääntöisesti yhdessä, jossa olen myyjien lisäksi 22 aikaan lähes aina ainoa asiakas. Marketteihin en lähde koska siellä menee jo pelkkään kävelyyn aikaa tuhottomasti.

      Poista
  2. Minulla tulossa juttua meidän kävelymaisemista huomenna blogiin. Me olemme ainakin tarkoituksella valinneet reittejä, joissa ei tule vastaan paljon ihmisiä. Täällä suunnalla ihmiset ainakin pitävät hyvin turvavälit. Kuljetaan vierekkäin, mutta heti kun tulee porukkaa vastaan, niin siirrytään kulkemaan peräkkäin.
    Mukavaa iltaa sinulle ja hei, aivan ihanat kuvat tässä postauksessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään mielenkiinnolla odottamaan teidän lenkkimaisemia. Minäkin pyrin aina valitsemaan sellaisia reittejä mutta nämä tietyöt nyt sotkeavat kaiken ja reitit voivat myös muuttua päivittäin. Teillä päin on fiksua porukkaa liikkumassa. Jonossa minäkin menisin jos olisin liikkeellä jonkun muun kuin koiran kanssa. Yleensä pidän sen remmin ihmisten kohdalla tosi lyhyellä ettei kukaan ala silittelemään koiruutta.

      Kiitos Outi <3 kivaa iltaa sinullekin!

      Poista
  3. Sanoisin että turkulaiset ja hesalaiset ovat tuota sorttia, etti puhuta toisillemme, mutta Pohjois-Karjalaiset on ihan eri maata, siellä tuntemattomat ihmiset juttelevat ihan tuntemattomien kanssa, siellä syntyy keskusteluja kaupoissa,kauppojen edustoilla, kahvipaikoissa ja ihan vain liikkuessa ulkona, karjalaiset ovat oikeasti puheliasta kansaa, ero on kuin yöllä ja päivällä, kun matkustan turusta joensuuhun ja lieksaan.Nyt tietysti on erilaista, mutta puhumista ei ole kielletty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piritta kommentistasi. Kyllä se on totta, että kaupungeissa ja varsinkin isommissa ei niin herkästi jutella ventovieraiden kanssa. Itse en taida olla ihan "perinteinen stadilainen" sillä minä juttelen ja myös aloitan keskustelun ihan ventovieraiden kanssa. Joskus joku ystäväni kysyykin jälkikäteen kun olen tuttavallisesti puhunut jonkun kanssa vaikka kadulla "Mistä sinä hänet tunnet?" Kun olen sitten ilmoittanut "etten tunne" on minuakin katsottu vähän pitkään :D Olen puhelias tyyppi ja varsinkin jos on koiran kanssa lenkillä niitä keskusteluja koiraihmisten kanssa syntyy ihan itsestään koirista.

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  4. Totta, osa ei juuri ulkoilupoluilla tunnu muita ajattelevan vaikka valitsemalla polun toisen reunan kun joku tulee vastaan.
    Meillä päin on parikin pientä kävelysiltaa ja kovin monet parkkeeraavat juuri sille sillalle ottamaan selfieitä, juttelemaan tai vaikka onkimaan (vaikka rannaltakin voisi kait onkia). Olemme jopa harkinneet tekevämme pienet kyltit sillalle tyyliin, että älä pysähdy nyt korona-aikaan tässä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea Pirkko! Juuri tuollaiset kyltit vaikka noissa siltapaikoissa ja kapeilla poluissa voisivat saada ihmiset toimimaan vastuullisemmin. Minusta on upeaa, että kauppojen lattioihin on ilmestynyt "turvavälitarroja" ja ohjeita miten jonotetaan oikein. Ongelmaksi kaupoissa tuleekin sitten tavaroidan pakkaaminen kasseihin eli minusta myös kassan pitäisi odottaa, että edellinen asiakas on pakannut ostoksensa ennenkuin uusi tulee siihen viereen.

      Aurinkoista viikonloppua Meriharakoille!

      Poista
  5. Meidän tyttökoira merkkailee myös. Jos on joku mieenkiintoinen haju, niin sen viereen tai päälle lirautetaan iahn varmasti. Ja monta kertaa lenkin aikana. Mutta tämäkin vaihtelee päivittäin. Joskus on paljon merkattavaa ja välillä taas ei mitään. Voisiko siinäkin olla kyse siitä, että ollain toisella nartulla on juoksut ja niin ollen urokset on merkkailleet enemmän. Meidän koiruus on leikattu jo ekojen juoksujen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muutkin tyttökoirat merkkaavat. Meillähän Minnie nousee myös etujaloilleen kun se tekee tarpeitaan eli saa näin myös merkattu korkeammalle. Hän on todella "dominoiva narttu". Minä en usko, että Minnien kannalta on toisten juoksuilla mitään merkitystä koska hän on luonteeltaan myös jotenkin "androgyyni" eli oma myös paljon "ei sukupuolisia tapoja". Minnie jouduttiin steriloimaan 3.juoksun jälkeen kun hänellä oli alkava kohtutulehdus. Olin toki vähän pettynyt kun olimme miettineet tehdä sillä yhdet pennut. Toisaalta olisiko se osannut olla emo pennuille kun on niin urosmainen on sitten eri juttu...

      Aurinkoista viikonloppua Erikoisille Asiantuntijoille!

      Poista
  6. Meillä päin on ihan jonoksi asti kuntopoluilla ihmisiä, turvavälejä harvoin noudatetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ikävää ettei turvavälejä noudateta. Meillä Espoossa on kuitenkin paljon luontoa ja tilaa liikkua niin miksi pitää olla itsekäs kun liikkuu. Me menemme jatkossa enemmän ja enemmän ihan umpimetsään.

      Aurikoista viikonloppua Melissa!

      Poista
  7. Metsä on todella kiva paikka rentoutua ja siellä meidän suomalaisten mieli todellakin lepää! Olimme eilen pitkällä lenkillä tässä meidän lähimetsässä. Hans tykkää todella paljon mennä metsälenkeistä!

    Yleisillä luontopoluilla emme ole käyneet.

    Mukavaa alkanutta toukokuuta ja rapsut Minnielle!

    VastaaPoista
  8. Välillä tuntuu ettei ihmisiä paljoa turvavälit enää kiinnosta. Ruokakaupassakin tullaan ihan iholle nappaamaan hyllyltä jotain eikä odoteta omaa vuoroa, ovesta tungetaan samaan aikaan vaikka huomaa että itse haluaisi ottaa etäisyyttä ja tässä vieressä menevällä polulla ei paljoa ihmiset väistä ja esim juoksijat menevät aivan vierestä. Koitapa siinä sitten olla ja yrittää pitää turvaväliä!

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    VastaaPoista

Template designed by Rainy Day