elokuuta 05, 2019

Ankkapurhan kulttuuripuisto - Kouvolan asuntomessut 2019 oheiskohde


Haluatko lähteä aikamatkalle, jossa voisit kurkistaa vanhaan kartanoon puistoineen, tutustua mielenkiintoiseen teollisuushistoriaan, vierailla vanhassa työväenasunnossa ja nähdä myös upeaa Alvar Aallon arkkitehtuuria? Kaikki edellä mainittu ja paljon muuta on mahdollista kokea Ankkapurhan kulttuuripuistossa, joka on yksi Kouvolan asuntomessujen 2019 oheiskohde. Vietin itse viime torstaina näissä maisemissa ikimuistoisen päivän. Ihan kaikkea ei ehditty katsoa ja kokea mutta reissuni oli niin hauska ja mukaansatempaava, että poskilihakset naurettiin ihan helliksi.

Matkalla Ankkapurhaan mietin pääni puhki miten ihmeessä Kymijoen varrella olevalle paikalle on annettu ihan "intialaiselta kuullostava nimi"? Sain päivän päätteeksi kuulla, että "ankka" tarkoittaa itämurteissa "kovaa" ja "sankkaa". Nimen loppuosa "purha" on taas murresana, joka merkitsee karjalaismurteissa "vesiputousta, kosken tai virran ryöppyä tai kuohupaikkaa". Joten Ankkapurha tai uudemmalta nimeltään siis Anjalankoski viittaa kuohuvaan koskeen, johon ympärille koko kulttuuripuisto levittäytyy.


Me aloitimme tutustumisen Ankkapurhan alueeseen juomalla ensin kahvit Makasiinikahvilassa. Anjalan kartanon viljamakasiini ja sitä vastapäätä sijaitseva navetta on rakennettu jo 1842. Kivisen, kaksikerroksisen makasiinin huipulla on torni, jossa on aikoinaan ollut kello näyttämässä aikaa alustalaisille. Makasiini on toiminut myös viljavarastona kartanon vuokralaisille 1900-luvulla. Kahvilakäyttöön se on kunnostettu 1958. Tarkemmat aukioloajat kannattaa tarkistaa tästä. Toisesta kerroksesta löytyy myös taiteilijaseura Kouta ry:n taidenäyttely.

Kahvilaa viistosti vastapäätä oleva punamultainen vanha Tammela (rakennettu 1800) tarjoaa majoituspalveluita Ankkapurhan alueella. Asuntomessujen ajan siellä toimii myös messutoimisto. Kävin itse piipahtamassa siellä ja nappasin alueen kartan, joka helpottaa ottamaan Ankkapurhan haltuun.



Alueen luonto on rehevän kaunista ja vanhimmat tammet ovat yli 200 vuotta vanhoja. Mitähän nämä puut kertoisivatkaan jos ne osaisivat puhua? Vaikka puut ovat vanhoja on niiden ympärillä ja sisällä hurjasti elämää. Tammi on ekologisesti erittäin tärkeä puulaji ja sillä on satoja seuralaislajeja, joista osa elää myös Suomessa. Myös monet muut lajit hyödyntävät tammen olemassaoloa. Yli 50 kotimaista perhoslajia käyttää tammenlehtiä ravinnokseen. Myös monet ruokasienet ovat tammen kumppaneita.



Anjalan kartanolla on mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia! Kartanon historia alkaa siitä kun kuningas Kaarle IX lahjoitti vuonna 1605 koko Elimäen neljänneksen ja siinä mukana myös Anjalankin maat ratsumestari Henrik Wreden leskelle. Henrik Wrede oli ansiokkaasti pelastanut kuninkaan hengen Kirkholman taistelussa. Anjalan kartanosta muodostui Wreden suvun eräs pääkartano. Tai itse asiassa suvun nuorimman ns. suomalaisen haaran pääkartano 1700-luvulla, kunnes se 1837 siirtyi pois Wrede-suvulta. Kartanon omistajien vaihdoksista voit lukea lisää tästä.


Anjalan kylän maat jaettiin myöhemmin ja kartano jäi valtiolle. Museovirasto piti kartanomuseota Anjalan kartanossa vuosina 1957-2010. Kaikki museossa ollut esineistö on siis siirretty muualle ja tällä hetkellä Anjalan kartanoa kunnostetaan. Kartano on vuodesta 2017 ollut yksityisomistuksessa ja Ankkapurhan kulttuurisäätiön hallinnassa.

Anjalan kartano edustaa tyyliltään varhaista uusklassismia. Oli todella mielenkiintoista kuljeskella salista toiseen vanhojen lautalattioiden naristessa jalkojen alla. Jokaisen huoneen nurkassa seisoi kaunis vanha kakluuniuuni. Jossain näistä saleista on Ruotsin ja Venäjän välisen sodan lopettamista vaatinut ns. Anjalan liittokirja allekirjoitettu 12.elokuuta 1788. Tuntui jännältä olla itse nyt rakennuksessa, jossa 113 suomalaista ja ruotsalaista upseeria nousi kapinaan Kustaa III sotatoimia vastaan vaatien rauhan palauttamista 200 vuotta sitten.

Kerrotaan, että Anjalan kartanossa myös kummittelee. Yläkerran portaissa voi nähdä Henrik Wreden lesken Gertrud von Ungernin. Täällä on järjestetty myös kummituskävelyitä aavehistorioitsija Mauri Karvosen johdolla. Wreden sukua asuu edelleen entisen Anjalankosken alueella, Muhniemen ja Takamaan kartanoissa. Suvun kappeli ja hautausmaa sijaitsevat Anjalan kirkon yhdessä.


Anjalan kartanossa on varattu yksi huone lapsille. Siellä löytyy vanhoja vaatteita, joihin voi pukeutua historiallisesti ajan henkeen. Kartanossa on asuntomessujen ajan myös kaksi taidenäyttelyä: Anjalankosken taideseuran vuosinäyttely "Taidetta koteihin" sekä TAIHAT-ryhmän näyttely "Luonnollisesti".


Oli aika jättää Anjalan puoli ja siirtyä virtaavan Kymijoen toiselle puolelle. Harmikseni padon yli menevä kävelysilta oli korjaustöiden takia suljettu joten jouduimme ajamaan maantietä pitkin autolla Inkeroisten puolelle. Ikävä juttu koska olisin NIIN halunnut nähdä kuohuvan kosken.

Olin käynyt Inkeroisissa pienenä tyttönä - siis alle kouluikäisenä - mutta minulla ei ollut mitään muistikuvaa paikasta. Muistan ainoastaan, että isoäitini sisar oli maininnut jossain kahvipöytäkeskustelussa, että "sipulitkin pitäisi kohta nostaa" ja me lapset olimme sitten menneet tekemään työtä käskettyä. Täytyy yrittää kysellä sukulaisilta missäpäin Inkeroista olen ollut.


Seuraava etappi Ankkapurhan kulttuuripuistossa oli Museotalo Warpunen vuodelta 1909. Ja tästä museovierailusta tuli muuten ihan yllättäin yksi minun parhaista museovierailusta ikinä! Pienen alkuhaparoinnin jälkeen parkkipaikkakin löytyi ja tapasin asuintalon edessä Hannan sekä kesäpoika Sakun, jotka opastavat nyt Asuntomessujen ajan kohteessa. Ja sitten mentiin eikä meinattu!

Kaikki alkoi vuonna 1872 kun kenraaliluutnantti Carl August Standertskjöld perusti Ankkapurhan Lohisaarelle puuhiomon nimeltä Ingerois Trädliperi Bolag. Tehtaalla oli kaksi paperikonetta mutta kun tehdas paloi 1881 tuhoutuivat koneetkin. Pari vuotta myöhemmin 1887 omistus siirtyi Tampellalle ja täällä aloitti ensimmäinen jatkuvakäyttöinen kartonkikone toimintansa 1897. Tuo alkuperäiselle paikalleen entisöity kone pysäytettiin lopullisesti vasta vuonna 1978! Tämä arvokas "pahvimankeli" olisi ollut nähtävillä Ankkapurhan teollisuusmuseossa, jonne minä en tällä visiitillä ehtinyt. Museo valittiin muuten Itä-Suomen paikallismuseoksi vuonna 2018.

Museotalo Warpusen valokuva-albumissa on esillä siellä asuneet henkilöt valokuvin aina vuoteen 1978 saakka. Oli mielenkiintoista selata albumia ja nähdä ajan sekä muodin muuttuminen. 


Museotalo Warpunen on yksi säästetyistä työntekijöiden asuintaloista. Muut linnun nimen saaneet asuintalot on purettu. Tehtaan työntekijöille rakennettiin 1900-luvun alussa neljän perheen taloja ulkorakennuksineen. Taloista muodostui tehtaan läheisyyteen linjojen alue, johon kuului valkoinen, punainen ja keltainen linja.

Museotalo Warpuseen on luotu mielestäni hyvin autenttinen sisustus paperi- ja kartongintekijän kodista, jossa oli keittiö, kamari ja makuuputka. Tuo makuuputka oli tarkoitettu tehtaan yövuorolaiselle eli täysin ikkunaton juuri yhden sängyn vievä ovellinen tila, jossa sai nukkua päiväsaikaan yövuoron jälkeen ilman, että muu perhe häiritsi. Aika näppärä keksintö!


Asuntoon sisäänastuessaan sitä mietti miten vähäisellä tavaramäärällä ihmiset ovat aikoinaan tulleet toimeen. Keittiöön tultiin suoraan ulkoa ja jätettiin vaatteet naulakkoon tuohikontin viereen roikkumaan. Yhdessä nurkassa oli tulisija ruoan valmistamista varten ja vieressä kaappi kuivatuotteille. Varmasti myös ulkorakennuksessa on säilytetty jotain syötävää. Pöydällä on ehkä perheen isän työt levällään.

Löysin paljon yhtymäkohtia Helsingin Työväenasuntoihin tai siis Hellahuoneisiin, jotka voit kurkistaa tästä. Warpusen huonekoko on kuitenkin puolta suurempi eli 40 m² yhteensä. Kamarissa sängyt on silti päiväksi työnnetty kasaan ja huonekaluja ei ole paljoa. Kauniita itsetehtyjä kirjottuja tekstiileitä näkyi runsaasti. Keinutuoli ja kehtokin. Värikkäitä räsymattoja lattialla.



Seuraavaksi siirryimme talossa seinän taakse asuntoon, josta oli tehty 1920-luvun konttori. Eteistilassa törmäsimme naulakossa roikkuvaan entisen isännöitsijä Jörgen Schaumannin takkiin, hattuun ja keppiin. Isännöitsijä oli tunnettu siitä, että hän piti tehdasalueella kuria ja järjestystä yllä juurikin tässä asussa. Ja järjestys myös säilyi!

Työtekijät ovat asioineet konttoriväen kanssa tuon seinässä olevan luukun kautta. Pöydällä on ihana veivattava puhelinkone ja pyöreät konttorinhoitajan silmälasitkin olivat unohtuneet sen viereen. Paljon erilaisia leimoja, joita vielä näihin aikoihin iskettiin papereiden kulmiin "vahvistamaan asioita". Remington ja Continental kirjoituskoneet, jotka varmasti 20-luvulla ovat olleet "kuuminta hottia" Inkeroisten tehtaalla. Laskukone odottamassa tärkeiden lukujen ynnäämistä. Ja sellainen hassu "paperipiikkikin", johon on voinut keihästää tärkeitä papereita pinoon. Kalusteet ovat ihanaa vanhaan Billnäsin tuotantoa.


Viimeiseen asuntoon on tehty 1940-luvun lopun heteka-ajan koti. Teräsrakenteinen sohva-sänky heteka oli erittäin käyttökelpoinen pieniin suomalaisiin koteihin. Se oli päivällä sohva, joka yöksi voitiin avata sängyksi. Funktionaalisen yksinkertainen huonekalu miellytti meitä suomalaisia aina 60-luvulle saakka. Sodan jälkeinen niukkuus näkyy sisustuksessa ja ompelukone kertoo siitä, että vaatteet on ommeltu itse. Pitsiliina ja koristepatsaat tuomassa kodikkuutta kaapin päällä. Hauska sorvattu punainen hylly piristämässä tilaa. Perheellä on ollut radio ja myös lupa sen kuuntelemiseen. Eteisessä paperinarusta ja puusta valmistettuja korvikekenkiä.




Museotalo Warpusesta löytyy myös "konttorikonemuseo" -huone. Jos Hannan ja Sakun opastus oli muutenkin jo mukaansatempaavan hauskaa niin täällä naurettiin kyllä ihan kippurassa. Lukematon määrä erilaisia "ajasta jo ikuiseen siirtyneitä" konttorikoneita esillä. Totesimme yhteen ääneen, että kyllä tekniikka on mennyt valtavia harppauksia eteenpäin!



Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä katsomassa Inkeroisten tehtaankirkon. Tämä Tehtaanmäen kirkko on Inkeroisten kartokitehtaan omistajien vuonna 1910 tehtaan työväestölle ja ympäristön asukkaille rakennuttama kivikirkko. Kirkon on suunnitellut Birger Federley ja se edustaa jugendia. Kaunis oli myös kirkon takana oleva uusklassismia edustava suuri puutalo.


Miten postauksen alussa luvattu Alvar Aalto sitten liittyy Ankkapurhaan? Anjalan paperitehtaan rakennustyöt alkoivat huhtikuussa 1937 ja arkkitehdiksi kutsuttiin Alvar Aalto. Ensin kohosi tehdas savupiippuinen ja sitten Aalto suunnitteli tehtaanjohtajien huvilat ja työntekijöiden asuinrakennukset. Alvar Aalto teki arkkitehtisuunnittelua Tampella Oy:lle 1937-1956. Aallon suunnittelemia ovat Rantalinjan paritalot (Mestaritalot), Tervalinjan rivitalot, kolme omakotitaloa (Insinööritalot), kolme kerrostaloa (Arava-talot), Tehtaanmäen koulu ja Karhunkankaan omakotitalot.

Mestaritalot 1937, Rantalinja sijoittuu Kymijoen varteen 

Insinööritalot 1937, Mäntyrinne - yhdessä taloista asutaan edelleen, muut edustuskäytössä


Minua jäivät polttelemaan nämä Alvar Aallon kohteet ja haluan jo niiden takia palata Inkeroisiin uudelleen. Myös Ankkapurhan teollisuusmuseon ja "pahvimankeli" olisi kiva nähdä. Tästä voit katsoa lisää aukioloajoista.

Kouvolan asuntomessut ovat avoinna 11.8. saakka ja samoin oheiskohteet. Hyviä messuja jos olette vielä menossa. Linkit muihin tekemiini messupostauksiin ja oheiskohteisiin alla.

Kouvolan asuntomessut 2019 - sneak peek
Kouvolan asuntomessut 2019 - omat suosikkini

Kiitos Hanna ja Saku ♥ ♥ ♥ olitte ihan superhauskoja!


10 kommenttia:

  1. Hienoja rakennuksia! Oon jotkut nähnyt ulkoa. Sisällä en ole käynyt yhdessäkään. -Katta /Arki(paska)ruokaa www.arkipaskaruokaa.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ehkä jonkun näistä nähnyt lapsena tuolla Inkeroisten puolella mutta kun en muista :D
      Oli äärimmäisen kiva retki ja tekisi mieli mennä katsomaan noita Aallon taloja vielä tarkemmin.
      Ja totta kai myös sisältäpäin jos sinne suinkin vain pääsee.
      Anjalan kartanossa on paljon muutenkin kivoja ohjattuja juttuja lapsille.

      Poista
  2. Kyllä sitä saa päätään raapia että miten ennen on niin vähällä pärjätty kun nyt tuntuu joka nurkka olevan täynnä ties mitä tilpehööriä.

    Ja tuota samaa asiaa mitä mietit vanhojen tammien kanssa niin minä olen miettinyt meidän parisataa vuotiaan siilon kanssa. Mitä kaikkea se onkaan vuosien aikana nähnyt ja mitä kaikkea sen uumeniin on vuosien aikana piilotettu, tehty ja säilötty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Aiemmin kotona ei juurikaan vietetty aikaan vaan sinne tultiin melkeimpä vain nukkumaan. Tosin myöskään tavaroita ei ollut. Yksi arkivaatekerta ja toinen juhlaan. Muutama huonekalu, asioita rajallisesti ja hyvin pärjättiin. Kun tila kasvoi alkoi myös tavaramäärä kasvaa ja totta kai myös vaurastuminen lisäsi ihmisten halua ostaa.

      Upea juttu, että teidän siilo on 200 vuotta vanha. Ihan varmasti juttu riittäisi jos se osaisi puhua. Mielenkiintoista kuultavaa varmaan ja ehkä vähän pelottavaakin...

      Poista
  3. Kiinnostavia kohteita! Olen viime aikoina miettinytmuseokortin ostamista. Ehkä se vaan olisi ostettava. Josko se innostaisi käymään enemmän museoissa. Makuuputka olisi ollut tarpeen silloin, kun vielä tein vuorotyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on itäisempi Suomi jäänyt vähän huonolle museoiden suhteen. Toki Verlassa olen käynyt Museotalo Warpunen opastuksineen ei kuulu Museokortin piiriin. Sinne on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. Musekortti on kyllä ehdottoman kätevä. Otin kortin 2015 lopussa kun se tuli toukokuussa ja siitä lähtien olen aina uusinut sen myös. Säästää rahaa ja sinun on mahdollista käydä "vain piipahtamassa" jossain näyttelyssä ja palata sinne myöhemmin halutessasi.
      Minustakin tuo makuuputka oli 1900-luvun alussa erittäin näppärästi keksitty ja toimisi vieläkin vuorotyöläisille kodeissa.

      Poista
  4. Ihan mieletön historia tuolla alueella ja aivan ihania nuo rakennukset!
    Ihanaa tiistaita sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on historiaa kyllä tapahtunut tällä Ankkapurhan kulttuuripuisto alueella ja upeaa, että rakennukset ovat säilyneet nykypäivään.
      Mukavaa keskiviikkoa Outi ja tsemppiä töihin <3

      Poista
  5. Viihtyisin tuolla varmasti itsekin, koska rakastan historiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen historiaan hurahtanut :D kuten varmaan olet jo oppinut tietämään.
      Kivaa päivää Mira <3

      Poista

Template designed by Rainy Day