Gdanskin kauniit, vanhat talot hurmaavat ja samalla yllättävät

Kun viime elokuussa kävelin Gdanskin vanhakaupungin katuja tunsin olevani "seitsemännessä taivaassa". Unohdin tyystin vilkaista välillä edes katuun koska kuljin niska kenossa katsellen vain yläilmoihin. Kaupungin arkkitehtuuri lumosi minut täysin. Vanhoja, kauniita taloja kadun molemmin puolin. Viehättäviä koristeita talojen julkisivuissa ja upeita patsaita katoilla.

Kuljin Dluga kävelykatua hitaasti aistien historiaa. Vanhaa vaurasta hansakaupunkia, joka kukoisti kaupungin suuruuden ajalla 1400-1600 -luvulla. Ympärilläni kohosi toinen toistaan upeampia 1700-luvun rakennuksia vaikka toisessa maailmansodassa Gdanskin rakennuksista lähes 90% hävitettiin. Mutta kaikki pommitettu tai poltettu on jälleenrakennettu pikkutarkasti ja pieteetillä uudelleen. Ihailin jo Varsovan matkallani puolalaisten sitkeyttä ja ammattitaitoa rakentaa "vanhoja taloja" valokuvien mukaan uudelleen. Gdansk vakuutti minut, että Puolassa osataan jälleenrakentaa!

Gdanskin kaupunki on perustettu jo vuonna 997 kun Gdanskin linnoitus rakennettiin. Pyhä Adalbert kastoi lähetysmatkallaan Gdanskin asukkaita ja mainitsi kaupungin myös kirjallisesti. 1200-luvulla kaupunkiin muutti vauraita hansakauppiaita Lyypekistä ja Bremenistä. Hallitsijat Gdanskissa vaihtuivat usein. Kaupunki kuului välillä Pommerin herttuoille kunnes se taas luovutettiin Böömin ja Puolan kuninkaille.

Danzig, jolla nimellä kaupunki tunnettiin vuoteen 1945 asti, tuli osaksi hansaliittoa 1361. Kaupunki kasvoi erittäin voimakkaasti aina 1600-luvulle saakka. Kuningas Kasimir IV:n myöntämät oikeudet ja pääsy Puolan markkinoille teki kaupungista rikkaan satamakaupungin, jossa kukoisti kauppa ja kulttuurissa vietettiin kulta-aikaa. Danzigiin muutti paljon ihmisiä eri etnisistä ryhmistä: saksalaisia, puolalaisia, juutalaisia ja hollantilaisia.

Dlugi Targ ja Neptunuksen suihkulähde

1700-luvulla kaupunkia kärsi taloudellisesti ahdingosta sotien takia. Myös paiseruttoepidemia koetteli kaupunkia. Puolan ensimmäisessä jaossa Danzig joutui Preussin vallan alle. Danzig ehti olla myös vapaakaupunkina 1807-1815 kunnes siitä tuli osa Saksan valtakuntaan 1871.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puola itsenäistyi ja se alkoi havitella itselleen Danzigia päästäkseen merelle kuten liittoutuneet olivat luvanneet. Kaupunkia ei kuitenkaan kokonaan annettu puolalaisille vaan Danzigista tehtiin vapaakaupunki, joka oli itsenäinen kaupunki Kansainliiton valvonnassa. Saksankielinen väestö hallitsi sekä asutti edelleen kaupunkia ja saksalaiset estivät puolalaisten asettumisen Danzigiin. Näihin aikoihin syntyi uusi satama Gdynia, josta kasvoikin sitten merkittävä satamakaupunki.

Toinen maailmansota alkoi Danzigista. Saksan ja Puolan väliset kiistat kaupungin hallinnasta toimivat tekosyynä saksalaisten marssimiselle Puolaan 1.9.1939. Jo toisena sotapäivänä Saksan joukot marssivat Danzigiin asti ja surmasivat puolalaiset postinkantajat, jotka puolustivat postitoimistoa. Puolalaiset antautuivat seitsemän päivän kuluttua ja saksalaiset valtasivat kaupungin. Danzigin puolalaiset ja juutalaiset joko karkotettiin tai tapettiin. Osa päätyi Stutthoffin keskitysleiriin. Sivistyneistö murhattiin.

Vuoden 1945 alussa Saksa aloitti evakuoimaan saksalaista siviiliväestöä kaupungista. 30. maaliskuuta neuvostojoukot saapuivat kaupunkiin ja kaupungissa alkoi täysi sekasorto. Sotilaat raiskasivat ja murhasivat siviiliväestöä sekä samalla ryöstivät myös Danzigia. Arvioiden mukaan 40% kaupungin asukkaista sai surmansa joko saksalaisten tai neuvostojoukkojen toimesta.

Vanhakaupunki oli kärsinyt jo erittäin pahoin pommituksista ja lopuksi neuvostojoukot sytyttivät sen vielä tuleen. Tuhot olivat valtavat ja 90% Danzigin vanhakaupungista oli tuhoutunut. Löysin netistä erittäin mielenkiintoisen linkin mistä näkee missä kunnossa rakennukset ovat olleet ja kuinka upeasti ne on jälleenrakennettu.

Gdanskin jälleenrakentaminen on tehty 1950-1960 -luvuilla. Entisöinti on kestänyt useita vuosikymmeniä. Kaupungista tuli kommunistisen Puolan tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki. Jälleenrakentamisessa on rekonstruoitu vanha rakennuskanta ja pyritty tekemään kaupungista sellainen kuin se on ollut ennen toisen maailmansodan suurta hävitystä. Myös kaikki saksankieliset nimet on vaihdettu puolankielisiin. Myös Danzig nimestä tuli Gdansk.

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu Dluga kadulta, jota kutsutaan myös pitkäksi kaduksi. Hotellimme sijaitsi Motlawa-joen rannalla joten tulin kadulle vihreän portin eli Brama Zielonan kautta. Portti itsessään on jo mahtava. Alun perin se toimi vierailevien kuninkaallisten yömajana. Kuninkaalliset halusivat kuitenkin yöpyä lähempänä Neptunus-suihkulähdettä olevissa taloissa.

Vaikka kuninkaalliset eivät aikoinaan porttitalossa halunneetkaan majoittua on siellä myöhemmin ollut Puolan ensimmäisen vaalein valitun presidentin Lech Walesan toimisto. Vanhakaupunki alkaa tästä portista ja päättyy toiselle portille. Ensimmäisenä tullaan Dlugi Targ -aukiolle, josta löytyy paljon mukavia kahviloita. Aukiolla on myös kaupungin kuuluisin suihkulähde Neptunus (Fontanna Neptuna). Meren jumala on sopiva symboli Gdanskille, jonka elämään Itämeri ja merenkulku ovat aina kuuluneet.

Zlota Brama eli Kultainen portti

Dlugi katu päättyy puolestaan kultaiselle portille eli Zlota Bramalle, joka on Targ Weglowy -aukiolla. Aukiolla on itse asiassa kolme komeaa rakennelmaa: Wyzynna -portti, "etuportti" eli Przedbramia ja vasta sitten Zlota Brama -portti (jos tullaan kadulle päärautatieasemalta päin). Keskimmäisen portin osina ovat vankityrmänä käytetty torni Katownia, kidutuskammio Wieza Wiezienna ja Meripihkamuseo.

Zlota Brama -portissa on paljon kauniita yksityiskohtia. Portin päällä on neljä naispatsasta, jotka edustavat gdanskilaisille kuuluvia asioita eli rauhaa, vapautta, vaurautta ja hyvää mainetta. Moni muukin kuin minä napsi kuvia tästä portista.

Dluga katua kulkiessaan näkee myös kaupungintalon Ratusz Glownego Mieasta. Sen korkean tornin erottaa jo kaukaa joten talo toimii hyvänä maamerkkinä. Toinen korkea rakennus on viereisellä Mariacka kadulla oleva Mariankirkkoa Bazylika Mariacka. Kävin tässä kauniissa kirkossa mutta siihen palataan myöhemmin.

Kadun varrella on myös museoita, joista yhdessä minä itsekin ehdin piipahtaa mutta se on oman postauksen arvoinen juttu. Totta kai Dluga kadulla on paljon kauniita kahviloita ja ruokapaikkoja vieri vieressä. On mukava välillä istahtaa ja kerätä voimia, että jaksaa taas ihailla. Myös taidegallerioita ja pikkuliikkeitäkin löytyy.

Jos ei mitään muuta ehti Gdanskissa katsoa niin suosittelen kävelemään Dluga kadun päästä päähän. Katu on ehkä 500-600 metriä pitkä ja sen varrella on todella paljon kaunista ja historiaa. Saa hyvän annoksen kaunista uudelleenrakennettua arkkitehtuuria samalla.

Tällaisia kuulumia Gdanskista tällä kertaa!